Aihe

Bipo ja pettymykset parisuhteessa

miksinäin

Itse terve (ainakin ollu tähän asti) mutta jouduin/pääsin suhteeseen bipoa sairastavan miehen kanssa ja sen jälkeen on omakin pää ollut niin myllerryksessä, että alkaa jo omaa mielenterveyttä epäilemään. "Suhde" itseasiassa kesti muutaman vuoden, on/off sellaisena. Aiemmin se ei kuitenkaan ole ollut niin "vakavaa" kun tällä viimeisellä kerralla. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja elo tuntui todella mukavalta. Mies suunnitteli (minä vain kuuntelin) tulevaisuutta ja kaikkiin näihin puheisiin liityin vahvasti myös minä. Sitten kun salamaniskusta, mies ilmoittaa, että tunteita ei ole tarpeeksi suhteen jatkamiseen. Edellisenä päivänä oli taas suunnitellut kaikenlaisia, mm. puhunut naimisiin menosta.
Mies on itse ihanuus kun sille päälle sattuu ja erittäin taidokas manipuloija. Ihastuttaa itseensä kaikki. Varsinkin uudet ihmiset hullaantuu aivan täysin miehen ihanuudesta ja vanhat tuttavuudet antavat anteeksi tempaukset kerta toisensa jälkeen. (mukaan lukien minä itse) Mutta on varjopuolet... Haukkuminen (kakkien) väkivaltaisuus, itsetuhoiset ajatukset jne. Naisia pitää olla "varalla" laumoittain, vaikka ei tätä itse myönnäkkään. Tätä kaikkea tapahtui myös minun aikaan (paitsi fyysinen väkivalta, henkistä sitäkin enemmän)
Nyt miehellä on toinen ja se tuntuu ihan hirveältä!!! En ole vielä lähellekkään päässyt eroon miehestä, tunteita on edelleen enemmän kun järkeä! Yritän vakuuttaa itselleni, että ei se nykyinenkään suhde kestä, koska ei se mies hetkessä muutu. Toisaalta taas mietin, että entäpä jos tämä suhde on ratkaisu kaikkiin hänen ongelmiin ja he löytävät sen todellisen rakkauden (joka miehen mukaan puuttui meidän suhteesta)
Vielä sen verran taustaa että mies juo lähes päivittäin eikä hänellä ole minkäänlaista lääkitystä sairauteen.
Olen viimeikaikoina lukenut paljon tätä palstaa ja saanut täältä jonkinlaista henkistä helpotusta tilanteeseen. Kovasti odotan, että järki juoksee tunteiden edelle ja pääsen vihdoin miettimään muutakin kun tätä miestä ja hänen uusia suhteitaan.
Tässä tälläinen pieni purkaus omalta kohdaltani.
Hyvää kesää kaikille!!

17

652

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tsemppaaja___

      Hyvää kesää sinullekin ja ennen kaikkea jaksamista! Ajan myötä kaipuusi helpottuu, usko pois.

    • oman psyykkeen takia

      Elin bipo-miehen kanssa melkein viisi vuotta, josta puolet ajasta on ollut elämäni kurjinta aikaa. Olemme molemmat keski-ikäisiä ja tavatessamme olimme molemmat vapaita, molemmilla aikoinaan suoritetut akateemiset opinnot takana ja hyvät työpaikat. Ensi tapaamisesta lähtien suhteemme oli hieno ja se eteni pikaisesti niin, että reilun puolen vuoden jälkeen hankimme yhteisen upean, ison ja arvokkaan asunnon. Mies kertoi aika pian, että hän sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta se olisi täysin hallinnassa lääkkeiden avulla. Asunnon hankinnassa mies toimi hyvin aktiivisesti, kuten kaikissa järjestelyissä alkuvaiheessa muutenkin. Mies oli hyvin paljon poissa kotoa työn ja yhteiskunnallisten toimien ja harrastusten takia, mutta luotin häneen siitäkin huolimatta, että hän oli kertonut lukuisista naissuhteistaan, avoliitoistaan ja eroistaan. Ajattelin, että tämä suhde on erilainen ja se kestää. Noin puolentoista vuoden jälkeen alkoikin tapahtua ikäviä.

      Eräänä viikonloppuna sain tietää, että hänellä oli kuukausia ollut suhde naiseen, jolle hän oli kirjoittanut kysymyksen jopa yhteisen asunnon hankkimisesta. Heti kun suhde paljastui, hän muuttikin tämän opettajanaisen luokse ja laittoi haasteen vireille yhteisen asuntomme jakamisesta, siitä sain tiedon suoraan haastemieheltä, en häneltä. Tämä kaikki tapahtui viikon, parin aikana. Hän asui neljä kuukautta naisen luona ja sen jälkeen tuli takaisin ja vakuutti, että kaikki oli erehdystä. Sinä aikana hän kävi kotona viikoittain ja käyttäytyi väkivaltaisesti, haukkui ja mitätöi minut kokonaan. Hän eli hyvin suureellisesti ja käytti rahaa tolkuttomasti. Annoin tapahtuneen anteeksi, kun hän vakuutti, että olen hänelle tärkeä ja meillä on koko tuleva elämä aikaa olla yhdessä.

      Muutaman kuukauden kuluttua huomasin samoja merkkejä. Jälleen oli löytynyt uusi nainen. Minulle mies ilmoitti, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat hyvin laimeat.
      Ihan samat asiat toistuivat, he yhdessä lähtivät ulkomaanmatkalle ja mies muutti saman tien tämän uuden naisen luokse. Minua kohtaan alkoi väkivaltainen ja halventava käytös sekä painostus asuntomme myymisestä ja jälleen posti toi haasteen asunnon yhteisomistuksen purkamisesta. Väkivalta meni niin pitkälle, että poliisiakin tarvittiin. Kesän loputtua, kuten edellisenäkin kesänä, hän lähetti tekstiviestin, että sekin suhde oli erehdys ja romanssi on ohi. Olin jo kuitenkin hankkinut itselleni uuden asunnon ja sen sekä terapian avulla sain voimia repiä itseni irti suhteesta.

      Tuttua on se, että kaikki asiat tapahtuvat samalla lailla ja bipon pitää tehdä ne saman kaavan mukaisesti ja täsmällisesti. Mies vaatii toiselta täydellisyyttä ja kellontarkkaa käytöstä, mutta hänen oma käytöksensä on ihan rajatonta. Hän haukkui minua tyhmäksi, huoraksi, lihavaksi, epäsiistiksi, joista mitään en tunnista omakseni. Raivokohtaukset pienistäkin asioista olivat jokapäiväisiä.

      Jos olisin tiennyt, että sairastumisjaksot tarkoittavat aina uutta naissuhdetta ja meidän suhteemme täydellistä romuttamista, en silloin aikoinaan olisi suhteeseen ryhtynyt. Alussahan minulle kerrottiin, että kun ottaa psyykelääkkeet säännöllisesti, sairaus on aivan samanlainen kuin vaikkapa diabetes, se ei näy mitenkään. Terapeuttini arveli, että miehellä ei ole erillisiä masennus- tai mania- jaksoja, vaan ne ovat tavallaan sekaisin, koska sairaus on alkanut jo 1980-luvulla.

      Viimeisimmän, syksyisen eron jälkeen tänä keväänä, mies otti jälleen yhteyttä ja kertoi, että tämäkin uusi suhde on lopussa ja pian sen jälkeen nainen olikin yllättäin pakannut miehen tavarat ja mies muutti pois naisen asunnosta. Menin jälleen lankaan ja aloimme tapailla ja mies antoi ymmärtää, että olen hänelle edelleen hyvin tärkeä. Lomamatkaltaan hän soitti joka ilta ja oli puhelimessa rakastettava ja eroottinen. Kuitenkin kuulin samoihin aikoihin hänen olleen eräässä kirkkokonsertissa jälleen uuden naisen ja he olivat kävelleet käsi kädessä. Kysyin mieheltä jälleen uuden suhteen laatua ja hän myönsi suhteen, mutta kertoi, että haluaa meidän jatkavan elämän loppuun asti intiimiä suhdettamme, vaikka hän haluaa jatkaa myös tätä uutta suhdetta. Kerroin hänelle, että en halua enää olla missään tekemisissä hänen kanssaan ja tällä kertaa tarkoitan sitä. Hän meni noloksi, otti joitain pillereitä ja poistui. Mies on 60-vuotias ja arvostetussa ammatissa, hänellä on kolme aikuista lasta ja hän on eronnut aviovaimostoon noin 12 vuotta sitten ja on sen jälkeen asunut lyhyemmän tai pidemmän aikaa lähes 10 naisen kanssa.
      En usko, että liitto bipon kanssa voi onnistua. Hän on niin epäluotettava ja salaa ajatuksensa ja suunnitelmansa ja tuo ne sitten yllättäin esille ja yleensä järkyttää kumppanin täydellisesti.
      Uskon, että oman elämän kannalta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä erossa tällaisesta ihmisestä. Luulen, että bipo ei pysty rakastamaan toista aidosti.

      • yuouo

        Juuri näin se menee, miten hyvin kuvailitkaan suhdetta bipoon.

        Hänen tekonsa eivät ole hänen mielestään "mitään", mutta muilta vaatii täydellisyyttä. Jos hänen tekojaan arvostelee ja antaa takaisin sanan säilällä, hän ei anna anteeksi. Oikeastaan hän ei pidä kenestäkään eikä arvosta ketään.

        Maniassa hän on viehättävä uusia ihmisiä kohtaan ja saisi käännytettyä kleopatrankin puolelleen. Suhteita luodaan varalle jatkuvasti.

        Pahaa on myös se salaaminen. Ehkä joskus ihmettelet missä se yhteen kuuluvuuden tunne on, joka suhteessa pitäisi olla. Mutta se on juuri sitä, että hän ei avaudu koskaan eikä kerro menneisyydestään paljon mitään.

        Yllättäen tulee esiin milloin mitäkin yhtäkkisiä tekoja, jotka järkyttävät välillä enemmän välillä vähemmän. Suuriakin asioita salataan. Näitä yllätyksiä alkaa vähitellen pelätä jo etukäteen, että mitä kaikkea putkahtaa esiin. Kaikkea käytöstä sävyttää myös narsistisuus.

        Hyvällä/pahalla onnella saattaa mennä vuosikausia, ennenkuin varsinainen ongelmien syy selviää. Toisille nopeastikin, persoonallisuuden muutoksen huomaamisen ja ymmärtämisen johdosta, toisille hitaasti ja jotkut eivät ymmärrä koskaan syitä näihin suhteiden katkeamisiin.

        Voi antaa anteeksi eron toisensa jälkeen, mutta silloin tyytyy elämään jätkuvassa helvetissä.

        Ihmiset jotka aloittavat suhteen bipon kanssa, eivät voi ymmärtää sitä tosiasiaa, että jokin kaunis päivä, kun et osaa odottaa yhtään, hän kävelee ovestasi ulos taakseen katsomatta ja se on viimeinen kerta, kun näet hänet.

        Mitään ei ole silloin tehtävissä.


      • bipon exä

        juuri noin se menee. Itse sain eropaprit yllätyksenä käräjäoikeudelta, mieheni ei ollut sanonut minulle haluavansa eroa. Kylmää ja tunteetonta on bipon käytös. En myöskään usko, että bipot osaavat rakastaa aidosti ketään muuta kuin itseään. Olen kuullut sanonnan, joka menee näin: Muista, että aina kun ajattelet bipopuolisoasi, niin hänkin ajattelee itseään.


      • wwwooo

        Kituuttamista on ollut munkin elämäni jo useita vuosia. Ensin yritin ymmärtää sairasta exääni vuosia ja tukea, vaikka hän salasi paljon asioita ja valehteli päin naamaa, vaikka oli jäänyt kiinni jostakin valonarasta puuhasta. Ja nyt, kun olemme olleet eronneina jo kohta 2v niin tahtoisi, että mä olisin hänen ystävänsä! Hänellä on uusi ja elävät hyvin symbioottista elämää. Hän on hylännyt kaikki ystävänsä/tuttavansa paitsi minut. Olen hyvin uupunut tähän kuvioon ja yritän päästä eroon hänen henkisestä otteestaan. En ymmärrä hänen tarvettaan olla ystäväni kanssani kaiken kamalan jälkeen...ja mullahan ei ole mitään syytä olla hänen tukenaan taustalla, koska hänen itsekkyydellään ei ole ollut mitään rajaa.


      • Anonyymi
        bipon exä kirjoitti:

        juuri noin se menee. Itse sain eropaprit yllätyksenä käräjäoikeudelta, mieheni ei ollut sanonut minulle haluavansa eroa. Kylmää ja tunteetonta on bipon käytös. En myöskään usko, että bipot osaavat rakastaa aidosti ketään muuta kuin itseään. Olen kuullut sanonnan, joka menee näin: Muista, että aina kun ajattelet bipopuolisoasi, niin hänkin ajattelee itseään.

        Hulluja ne on.


    • aumiax

      Näinhän se menee. Kuitenkaan bipo ei ole täysin tahdoton tunteidensa vanki, jos siihen itse kiinnittää huomiota ja miettii ja vahtii KOKO AJAN tekemisiään. Asioista voi ottaa kiinni ennenkuin ne karkaavat käsistä.

      Itselläni oli koko avioliiton ajan lukuisia miessuhteita (varmaan 100 tai jotakin..). Eikä mikään riittänyt. Niitä piti olla useita koko ajan ja varalla vielä muutama. Ei ihme, että yli 20 v. kestänyt liitto päättyi eroon. Tosin itse hain eroa, mutta näin jälkikäteen ihmettelen exäni rakkautta, kun jaksoi vaan katsella menemistäni.

      Seuraavan suhteen alussa päätin, että olen uskollinen. Hmm... Vajaan 10 v. aikana syrjähyppyjä oli vajaa kymmenkunta. En pystynyt olemaan kokonaan ilman. Suhteet tuovat jännitystä elämään ja niistä saa (muka) jotakin, jota omasta perussuhteesta ei saa. Tämäkin mies jaksoi ymmärtää, kun oikein katuvaisena selittelin asioita edes jotenkin päin oikeinpäin.

      Nyt olen taas uudessa suhteessa, ollut vuoden. Päätin, että syrjähypyt saavat vihdoinkin riittää. Mies rakastaa minua ja tietää sairaudestani - ihan niinkuin edellisetkin miehet (syrjähypyille en koskaan kertonut sairaudesta). Vaikka miten päätin olla uskollinen, niin yksi päivä huomasin laittavani nettiin ilmoituksen deittipalstalle. Huoh. Valtava epäonnistumisen tunne... Tajusin mitä teen, en vain voinut sille mitään. MUTTA: en ole vastannut kirjoittajille. Yritin poistaa hakuilmoituksen, mutta se ei onnistunut.

      En siis ole täysin tunteiden vietävissä, mutta vaatii ihan kamalan paljon vahtimista mitä tekee. Lipsuminen tapahtuu melkein kuin itsestään, jos ei koko ajan tietoisesti ajattele mitä tekee. Myös tunteen vaaliminen nykyiseen miesystävään vaatii tietoista ajattelua. Rakastanko vai en...? Onko tunne häilyvä vai onko sille perusteita? Huonon itsetunnon haltijana en ole varma, rakastaako mies vai ei. Järjellä asiaa tarkastellen tiedän, että rakastaa.

      Näiden satunnaisten suhteiden kanssa "tietää", että toinen välittää (muka). Ilmassa on erotiikkaa, läheisyyttä ja kaikkea kivaa, mitä suhteen alussa on. Toimintaa ja hyviä fiiliksiä. Niitä on helppo kehittää lisää mielessään, kun toista ei vielä kunnolla tunne. On paljon tilaa KUVITELLA toinen sellaiseksi kun haluaa. Ja siihen ihannemielikuvaansa rakastuu. Kun arki paljastuu, katoaa myös hohto. Hypomaniassa on niin helppo innostua uudesta ihmisestä... ihan samalla tavalla kuin uusista harrastuksista tms.

      Olen PÄÄTTÄNYT nyt onnistua. Ei muita miehiä. Opettelen sanomaan EI houkutuksille. En halua enää pilata elämääni. En ole psykoosissa, siis olen tietoisessa vastuussa tekemisistäni. Lääkkeitä syön, vaikka en haluaisi. Ymmärrän, että ne auttavat hillitsemään impulsseja, joita muuten tulisi.

      Ei tämä helppoa ole. Voin vain kuvitella, miten paljon bipon käytös voi loukata ja satuttaa. Mutta: eivät KAIKKI bipot ole samanlaisia. Tosin todennäköisyys johonkin käyttäytymiseen on olemassa, mutta antakaa meille edes mahdollisuus. Loputtomiin ei tarvitse ymmärtää. Uskon että on mahdollista elää onnellisessa suhteessa sairautensa tiedostavan bipon kanssa.

      • Biporiina

        Oli valaisevaa lukea, kuinka bipo kykenee ulkopuolisiin suhteisiin. Motiivina on pyrkimys parempiin fiiliksiin. Jos on naisella ulkonäköä tai miehellä statusta, on bipolla rajatomat mahdollisuudet boheemiin elämään, välittämättä lainkaan muista sitoumuksista. Hyväksikäytettyjä ovat rehelliset puolisot ja luotettavat ystävät, kenen suhteita bipo on onnistunut särkemään.
        Onko bipo-sairaassa, mitään rakastamisen arvoista, jos kykyä rehellisyyteen ei ole olemassa ?. On nähty, että bipoa itseään enemmän hänen läheisensä ahdistuvat. On hullua, että bipoja lääkitään ja hoidetaan (eivät hoitoa aina edes kaipaa). Sen sijaan petetyt ja ahdistuneet puolisot jäävät tukea vaille.
        Tärkeä seikka kävi ilmi edellisestä kommentista - bipo tietää, mitä tekee, myös silloin kun maaninen kausi on meneillään, on petetty kumppania, tehty tekoja, mitä päivän valossa ei haluta paljastaa. Näin siis menee bipoilla, ainakin osalla.

        Olen kyllä itsekin bipo, mutta ihhoan seksuaalisuutta, enkä missään tilanteessa lankeaisi pettämiseen. En kestä itseinhoa tai tunnetta "likaisuudesta", mikä asia aiheuttaisi.
        Ihmetellen olen seurannut kaveripiiriäni, missä pettäjiä ja kevyt kenkäisiä on monia, ilman että kukaan olisi heille diagnoosia antamassa. Naisystävänikin on puheissa joka päivä eri miehen kanssa. Minulle hän vääntää vitsiä "hypomaanisuudestani", mikä on pienempi haitta kuin nämä miehet, jotka jotka eivät saa nähdä toisiaan. Kyse on mielihyvää tuottavasta pelistä, missä hän esittää hohdokasta nais-pääosaa. Pelissä hän kokee itsensä erityisen tärkeäksi naiseksi, mikä tunne kait kotoa puuttuu.

        Bipon kanssa voi elää onnellisesti parisuhteessa ok. Valitettavasti jos pettämisestä on tullut tapa, ei tavoista pääse eroon sen paremmin terve kuin sairaskaan. Itse annan arvoa vain ominaisuuksille, jotka on rakastamisen arvoisia. Niitä on mm rehellisyys ja luotettavuus. Ne bipot, jotka ei osaa asettaa elämälleen rajoja, voisi seurustella kaltaistensa kanssa. Elämä olisi vauhdikasta ja tapahtumarikasta, millaista on haluttu tavoitellakin.
        Bipoja on mustamaalattu turhaankin pettäjiksi tms, mitä me kaikki emme suinkaan ole


      • täti 52
        Biporiina kirjoitti:

        Oli valaisevaa lukea, kuinka bipo kykenee ulkopuolisiin suhteisiin. Motiivina on pyrkimys parempiin fiiliksiin. Jos on naisella ulkonäköä tai miehellä statusta, on bipolla rajatomat mahdollisuudet boheemiin elämään, välittämättä lainkaan muista sitoumuksista. Hyväksikäytettyjä ovat rehelliset puolisot ja luotettavat ystävät, kenen suhteita bipo on onnistunut särkemään.
        Onko bipo-sairaassa, mitään rakastamisen arvoista, jos kykyä rehellisyyteen ei ole olemassa ?. On nähty, että bipoa itseään enemmän hänen läheisensä ahdistuvat. On hullua, että bipoja lääkitään ja hoidetaan (eivät hoitoa aina edes kaipaa). Sen sijaan petetyt ja ahdistuneet puolisot jäävät tukea vaille.
        Tärkeä seikka kävi ilmi edellisestä kommentista - bipo tietää, mitä tekee, myös silloin kun maaninen kausi on meneillään, on petetty kumppania, tehty tekoja, mitä päivän valossa ei haluta paljastaa. Näin siis menee bipoilla, ainakin osalla.

        Olen kyllä itsekin bipo, mutta ihhoan seksuaalisuutta, enkä missään tilanteessa lankeaisi pettämiseen. En kestä itseinhoa tai tunnetta "likaisuudesta", mikä asia aiheuttaisi.
        Ihmetellen olen seurannut kaveripiiriäni, missä pettäjiä ja kevyt kenkäisiä on monia, ilman että kukaan olisi heille diagnoosia antamassa. Naisystävänikin on puheissa joka päivä eri miehen kanssa. Minulle hän vääntää vitsiä "hypomaanisuudestani", mikä on pienempi haitta kuin nämä miehet, jotka jotka eivät saa nähdä toisiaan. Kyse on mielihyvää tuottavasta pelistä, missä hän esittää hohdokasta nais-pääosaa. Pelissä hän kokee itsensä erityisen tärkeäksi naiseksi, mikä tunne kait kotoa puuttuu.

        Bipon kanssa voi elää onnellisesti parisuhteessa ok. Valitettavasti jos pettämisestä on tullut tapa, ei tavoista pääse eroon sen paremmin terve kuin sairaskaan. Itse annan arvoa vain ominaisuuksille, jotka on rakastamisen arvoisia. Niitä on mm rehellisyys ja luotettavuus. Ne bipot, jotka ei osaa asettaa elämälleen rajoja, voisi seurustella kaltaistensa kanssa. Elämä olisi vauhdikasta ja tapahtumarikasta, millaista on haluttu tavoitellakin.
        Bipoja on mustamaalattu turhaankin pettäjiksi tms, mitä me kaikki emme suinkaan ole

        Luin tätä viestisarjaa mielenkiinnolla ja monessa mietin; mahtaako sairaus olla bopo vai narsismi? Kela kortissa oleva bipo merkintä ei tarkoita, että on narsisti. Itse olen bipo ja seikkailuni kylla seikkaillut, mutta oikean ihmisen löydyttyä olen ollut aika hyvä kumppani jo yli kymmenen vuotta. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat nykypäivää eli välttämättä ei tarvitse olla bipo : ). Tuskinpa bipot muuhun väestöön nähden paljonkaan prosentuaalisesti ovat pettäjiä.


    • Anonyymi

      Ei niillä ole kuin oma hyöty mielessä. Kaikessa. Olen muuttamassa kauas ja meinaa seurata. Paskiainen.

    • Anonyymi

      Tässä keskustelussa on aika oksettavia esimerkkejä siitä miten nämä ns bipot ajattelevat. Moraalin, järjen ja empatian puute on bipolaarisuutta näiden mukaan.
      Jossain tuolla ylempänä joku seksiin addiktoitunut tulkitsi yömyöhään py%%y-sivuille kirjautumisensa bipolaarisuudeksi: päivän työt ja askareet oli kyllä menneet ihan OK. Näillä palstoilla on ollut myös bipoja pikavippisankareita, joiden todellinen ongelma on %-laskun, yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskun osaamisen puute yhdistettynä siihen moraalin puutteeseen ja ahneuteen. On ollut bipoksi diagnosoituja, jotka selittävät väkivaltaisuuttaan tällä green card-diagnoosilla.
      On ollut päihteillä aivonsa tuhonneita henkilöitä.
      Ja masentaa eikä unikaan tule, kun tajuaa että on taas tyhmyyttään järjestänyt itsensä kuseen.
      Jos bipolaarisuus sairautena todella on olemassa, nämä vastuunpakoilija-"bipot" ja toisaalta diagnooseja tehtailevat psykiatrit tekevät julman teon sairaita ihmisiä kohtaan. Nykyään bipo on entisajan skitso (-80 - -90 luvun haukkumasana): diagnoosista on tullut haukkumasana. Tosin onhan meillä olemassa myös narsistit ja sosiopaatit adjektiiveina.
      Kaikki myötätuntoni, jos joku todella kokee sairastavansa tautia, jossa asioiden sössiminen ei ole omassa kontrollissa pikku harjoittelulla.
      Katsotaan kauanko tämä viesti saa olla, ennen kuin joku green card sen poistattaa.

    • Sairastan itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tunnistin itseni kirjoituksistanne.
      Maniassa ei paljoa kiinnosta muiden mielipiteet ja masennuksessa sitten yritetään parannella haavoja.
      Jätin maniassa 7 vuotta kestäneen suhteen ihan tuosta vaan. Ei ottanut mies enää takaisin ja nyt yritän kerätä palasia kasaan edelleenkin vaikka tapahtuneesta on jo kohta kaksi vuotta. Opin läksyni. Lääkkeet syön säännöllisesti ettei olot vain keikahda maniaan tai masennukseen eikä tule tehtyä tyhmyyksiä.

      • Anonyymi

        Ensimmäinen järkevä kommentti. Kun sairautenne tiedätte, niin syökää niitä lääkkeitänne, että säästytte suuremmilta ongelmilta.


      • Anonyymi

        Kiinnostavaa. Jätit ihan tuosta vain vai oliko kuviossa joku toinen, josta sitten ei tullutkaan suurta rakkautta?
        Ilmenikö se maniavaihe mitenkään muuten?
        Tarkoittaako kontrollin pettäminen tai itsehillinnän puute automaattisesti maniaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiinnostavaa. Jätit ihan tuosta vain vai oliko kuviossa joku toinen, josta sitten ei tullutkaan suurta rakkautta?
        Ilmenikö se maniavaihe mitenkään muuten?
        Tarkoittaako kontrollin pettäminen tai itsehillinnän puute automaattisesti maniaa?

        Tiedän yhden tapauksen jossa maaninen mies jätti pitkäaikaisen naisystävänsä eli sukulaiseni täysin yllättäen. Syynä ei ollut toista naista. Manian mentyä ohi hän olisi halunnut naisen takaisin. En tiedä mikä jättämisen syynä oli tai tiesikö mies sitä itsekään. Impulsiivinen teko ainakin oli. Hänellä oli psykoottinen mania. Hän oli aivan sekaisin muutenkin. Maaniset ihmiset eivät aina itsekään ymmärrä ajatuksen kulkuaan jälkeenpäin.
        Huono itsehillintä on osalla ihan luonnostaan. Mania on kyseessä jos joltain pettää kontrolli ja samoihin aikoihin tulee muutkin manian oireet. Huono itsehillintä ei ole tälläiselle ihmiselle tyypillistä.


    • Anonyymi

      Yleisesti sanon, että hyvää elämää ei ole edessä sille, joka sitoo itsensä mt-ongelmaiseen, olipa häiriön laatu sitten mitä hyvänsä mustasukkaisuudesta skitsofreniaan tai jotain siltä väliltä.

      Maailmassa on sentään vielä enemmistö mieleltään terveitä, joten luulisi näiden joukosta löytyvän sopiva kumppani.

    • Anonyymi

      Kuulostaa enemmän narsistilta kuin bipolta. Manipulointi ei kuulu bipon oireisiin. Bipo on myös jaksoittainen sairaus. Bipo ei siis ole koko aikaa ailahteleva, ainoastaan mania/sekamuotoisissa kausissa. Kaudet voivat kestää kauankin mutta vastaavasti tulisi olla masennus/oireettomia kausia. Näiden aikana tulisi olla tasainen, kohdella muita hyvin eikä olla väkivaltainen. Usein menee vuosia, ainakin kuukausia ilman sekamuotoisia tai manioita. Voisiko miehellä olla epävakaa+narsismi? Tai bipo+narsismi? Tai epävakaa+bipo+narsismi? Ehdotus vain mietittäväksi. En ala ketään diagnosoimaan ilman tuntemista ja koulutusta. Tunnen kuitenkin muutaman epävakaan, yhden narsistin ja kaksi bipoa. Bipon diagnosoinnissa on ongelmia. Jotkut saavat turhaan diagnoosin siitä kun oikeasti syynä on jokin muu häiriö. Jotkut taas joutuvat odottamaan oikeaa diagnoosia päälle kymmenen vuotta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt

      Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-4
      Kotimaiset julkkisjuorut
      244
      18608
    2. Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!

      Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o
      Maailman menoa
      365
      6853
    3. Uusin Seiska herttainen Torppa

      Uskomatonta luettavaa herttaisesta Torpasta. Olisi nyt kiva saada valkopesuri-jankkaajan ja palstalaisia oikeusjutuilla uhkailleen ja uhonneen kir
      Kotimaiset julkkisjuorut
      127
      2022