Miksi olet ateisti?

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?"

no varmaan se että minusta on typerää uskoa yliluonnollisiin olentoihin.

" Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti?"

14-15v

"Mihin "uskomuksesi" perustuvat?"

Siihen että tiede selittää minulle maailman synnyn yms. tarpeeksi hyvin enkä tunne tarvetta syytää epämääräistä paskaa siihen päälle.

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko. Tai olisi ainakin hyvä, jos pysyisi perustelemaan."

Kukaan ei ole todistanut että jumalia on olemassa

"En voi sanoa olevai totaalinen ateisti. Lapsena minulla oli usko, johtuen perhepiiristä ja ystäväpiiristä. Nykyisin minussa on herännyt pieni ateistin poikanen, mutta tieteelliseen maailmankuvaan voi liittää uskomuksiakin. Eihän kaikkea vieläkään tiedetä :)."

siinä saattaakin kestää pienoinen tovi että tiede tietää kaiken. Mutta se, että tiede ei pysty vielä selittämään maailmankaikkeutta täydellisesti, ei ole todiste siitä että jumalia on olemassa. Se, ettei tiedetä, ei tarkoita että sen takana olisi yliluonnollisia juttuja. Eikä myöskään sitä etteikö joskus tiedetä.

" Onhan ateismia monentyyppistä?"

Juu positiivista ja negatiivista

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?"

Raamatun ja jumalan olemassaolon kyseenalaistaminen.

"Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti?"

19-20 vuotiaana.

"Mihin "uskomuksesi" perustuvat?"

Luotettaviin todisteisiin.

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko. "

Ei tarvitse kuten uskovan ei pidä aina perustella miksi uskoo.

"En voi sanoa olevai totaalinen ateisti."

Ei voi olla "vähän ateisti" vaan on ateisti tai ei ole atesiti. Ei voi uskoa vähän jumalan olemassaoloon vaan uskoo tai ei usko.

"Nykyisin minussa on herännyt pieni ateistin poikanen, mutta tieteelliseen maailmankuvaan voi liittää uskomuksiakin. Eihän kaikkea vieläkään tiedetä :)."

Tieteellinen maailmankuva ei ole ateismin ehto.

Voit olla ateisti ja hylätä tieteellisen maailmankuvan vaikka uskomalla kreationismiin kuten ainakin yksi ryhmä jonka nimeä en muista tekee.

"Onhan ateismia monentyyppistä?"

Negatiivista tai positiivista.

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti? Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti?
Mihin "uskomuksesi" perustuvat? Käsitykset olisi varmaan parempi sana."

Se etten näe uskonnoissa järkeä. Ja kohta puolivuotta olen ollut ateisti.

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko. Tai olisi ainakin hyvä, jos pysyisi perustelemaan. Ympäristöstä itseen otettu ateisimi on mielestäni vähän "teiniä" -sehän on coolia olla ateisti. Varajeesuksia kiusataan."

No huomasin "kaikkivaltiaan" ja "hyväntahtoisen" jumalan olemassaolon irvokkuuden jo armeijassa. Jos jumala olisi olemassa ja olisi sitä mitä sanoo olevansa. Hän ei missään tapauksessa antaisi sellaisen koneiston olla olemassa joka on syllistynyt mitä hirvittävimpiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

"En voi sanoa olevai totaalinen ateisti. Lapsena minulla oli usko, johtuen perhepiiristä ja ystäväpiiristä. Nykyisin minussa on herännyt pieni ateistin poikanen, mutta tieteelliseen maailmankuvaan voi liittää uskomuksiakin. Eihän kaikkea vieläkään tiedetä :)."

Tuossa taas näen sen ongleman että ei ole mitään järkeä rakennella irrationaalisia uskomuksia maailmankaikkeuden ympärille tyhjästä. Vaan pitäisi pyrkiä tarkastelemaan konkreettisia kriittisä todistieta asioista. Jotka antavat viitteitä siitä mikä todella on totta.

"Uskonnot ovat mielestäni vain sellaisia maanpäällisiä järjestelmiä ja ehkä välineitäkin, joilla on tarkoitus kontrolloida ihmistä ja saada valtaa ihmisistä. Siksi varmaan monet yhteiskunnatkin ovat rakentuneet uskonnon pohjalle. Usko ja uskonto ovat erkaantuneet toisistaan. Tämä kai lisää negatiivisia asenteita ja tietysti synnyttää näitä käsityksiä uskosta ja johtaa ateismiin, jossain vihan muodossa. Onhan ateismia monentyyppistä?"

Uskonnot eivät ole muuta kuin vallankäytön väline.

Sitä on joko ateisti tai sitten on uskova. ei ole mitään "melkein ateisti" tai "vähän uskovainen"

Lapsena olin kova uskovainen. Luin raamattua ja pyysin anteeksi jokaista virheelliseksi arvelemaani tekoa ettei taivaan isä heitä kuumaa kiveä päähän. Eläydyin kyynelehtien Jeesuksen koviin kokemuksiin ja ravasin seurakuntaleireillä ja lauloin kirkkokuorossa. Syyllisyydentunto oli kova.

Rippikoulussa oli raamattu jo tuttu, ja kun alettiin opettelemaan uskontunnustusta ulkoa, aloin miettiä mitä siinä oikein on. Se avasi silmäni. Sekö on tärkeätä.?? Erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista, en halunnut kuulua moisiin tekopyhinä pitämiini omituisiin höpöttäjiin.

Nykyään luen joskus raamattua taiteellisesta mielenkiinnosta tarinaan.

Sittemmin kiinnostukseni biologiaan, lisääntynyt käsitykseni tieteenteon tavasta ja luonnon- ja ihmistieteistä yleensäkin sai uskonnollisuuden näyttämään todella vahvasti umpilisäkkeeltä.

Ateistiksi en varsinaisesti ole itseäni määritellyt ennenkuin kirjoitin näille sivuille. Ajattelin vaan, että mulla ainakaan ei ole harmainta haisua jumalasta. Ja nähtäväästi se on riittävä määritelmä ateistille.

Sää ja nii om mone muukki sanonu kysysit:
"mikä o johtanut siihen, et olet ateisti? Minkä ikäisenä tajusit kui mun nysse tarttis sano olevasi ateisti? Nimpal mukavast mihin uskomuksesi perustuvat? Käsitykset olis varmaan parempi sana. "


Mun vastaukset:
mää ku olin syntyny niin tajusin jo aika pian, et totanoi mitä hemmetin höpinöitä noi ihmiset oikein pitävät, ku laittavat kätensä tual lail ristisse ja sitten mumisevat hauskasti itseksse, eikä kumminkaan nimpal mukavast mitään tapahru heirän toivomustensa mukaisesti. Kaikki vaan vai kummottos menee ain kui mun nysse tarttis sano entisse tapaan nimpal mukavast päin hittoa. Silloin mää täsä ny ajattelin, et ei tosa touhus voi ol päätä eikä häntää. Et ei siinä nimpal mukavast sen kummempaa hommaa ol tarvittu.

Enpä ole koskaan mitään muuta ollutkaan. Tietenkään en 6-vuotiaan kutsunut itseäni ateistiksi, mutta jälkeenpäin voisi sanoa että olin sitä jo silloin. Uskolla ja uskonnoilla ei ole ollut lapsuudessani juuri minkäänlaista asemaa. Kaveripiirissä oli monenkinlaisiin lahkoihin kuuluvia ystäviä, joiden outoja riittejä ja tapoja kyllä ihmeteltiin. Mutta oikeastaan minkäänlaista uskova/ei uskova-vastaanasettelua ei lapsuuteni aikana ollut. Joillakin vain oli joitain hassuja tapoja ja kun ne oli hoidettu, kaveri oli kaveri. Siellä mentiin, porvarien, punikkien, jehovalaisten ja lestadiolaisten penskat sulassa sovussa. Uskonto taisi pysyä perhepiirissä eikä sitä tuputettu tai otettu muutenkaan esille kodin ulkopuolella niiden toimesta jotka sitä olivat. Näin siis alle kouluikäisenä.

Myöhemmin toki tuli alettua ajattelemaan isompiakin kuvioita ja koska asun alueella, jossa varsinkin lestadiolaisia on paljon, alkoi ihmetyttää muutama asia heidän käytöksessään. Ja selvisi sekin, miksi mummoa isän puolelta pelättiin (körttiläinen), mutta äidin äitiä ei (punikki). Molemmat suurperheen äitejä, mutta toinen synkkä, musta ja pelottava, toinen taas itse aurinko, mukava ja iloinen. Molemmat kuolivat jo ennen kouluikää, mutta voi olla, että ovat silti vaikuttaneet myöhempään ajatusmaailmaan yllättävänkin paljon.

Aikuisena asia on vain vahvistunut, ystäväpiirissä on yhä silti monenkinsorttista uskovaista, mutta pääosin osaavat olla tuputtamatta uskoaan, kuten minäkin omaa ajatteluani. Tietty lähimmät ja "parhaimmat" tuttavat ovat ei-uskovia, kai ihminen tahtomattaankin hakeutuu piireihin, joissa viihtyy paremmin. Sukulaisissakaan ei uskovaisia ole, ainakaan tietääkseni. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana (olen nyt 45 v) on tullut tarkemmin tutkittua näitä ismejä ja logioita ja todettua, että enpä huonoa "valintaa" aikanaan tehnyt. Sen verran päättömiä, logiikalla persettä pyyhkiviä ja huvittavia uskontojen ja niistä pirstaloituneiden eri lahkojen dogmit ovat. Näiltä palstoilta saa tuolle näkemykselle kätevästi vahvistusta milloin tahansa. Meno on välillä niin hullua, ettei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Vilkaisee vain helluntailaisten tai lestadiolaisten palstoja, niin huhhuh. Siellä vihataan ihmistä oikein tosissaan.

Ateisti on uskonnoton henkilö,joten myös agnostikko ja panteisti ovat lähinnä ateismia,heille kun ei löydy uskontoa.

Näinhän se meni:

Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?
Ymmärryksen kasvaminen, lapsenomaisen uskon loppuminen.

Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti?
Olisikohan ollut murrosiässä tai vähän sen jälkeen kun sain Raamatun luettua läpi. Kwykäiseksi tarinaksi totesin, sekavaksi ja todellisuuden vastaiseksi. Samaan aikaan luin paljon muutakin.

Mihin "uskomuksesi" perustuvat? Käsitykset olisi varmaan parempi sana.
Pidän erittäin todennäköisenä että uskontojen kuvaamat jumalat ovat ihmisen keksimiä. En usko uskovien väitteitä heidän jumalansa olemssaolosta/tekemisistä.

Outo kysymys. Mikä on johtanut siihen, että et usko olemattomaan? Parempi on esittää uskovalle kysymys miksi hän on päättänyt uskoa jumalaan jonka olemassaolosta ei ole ensimmäistäkään todistetta.

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?"
Se etten ole törmännyt yhteenkään syyhyn uskoa yhteenkään jumalaan.

"Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti? "
En ole koskaan omannut jumaluskoa. Tajusin etten usko asioihin, joihin useat muut uskovat ekalla luokalla viimeistään. Ateisti sanan opin myöhemmin.

"Mihin "uskomuksesi" perustuvat?"
Siihen ettei syytä uskoa ole ja kaikki universumissa toimii kuin jumalia ei olisi.

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko."
Ainoa peruste mitä ateismi vaatii on se että jumalien olemassaololle ei ole perusteita, loogista syytä tai vakuuttavaa näyttöä.

"mutta tieteelliseen maailmankuvaan voi liittää uskomuksiakin. Eihän kaikkea vieläkään tiedetä :)."
Tieteelliseen maailmankuvaan ei voi liittää perusteettomia uskomuksia, sillä se ei sitten enää olisi tieteellinen. Ateismi ei kuitenkaan tarkoita muuta kuin ei-teismiä eli ei-jumaluskoa.

Olen ateisti koska en usko jumaliin. En ole koskaan uskonut jumaliin. Vasta pari vuotta sitten huomasin että heille, jotka eivät ole uskovaisia on keksitty nimikin. Ateisti.

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?"

Uskovaisten halu määritellä minut suhteessa uskomuksiinsa.

"Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti? "

En ole koskaan tajunnut olevani ateisti.

"Mihin "uskomuksesi" perustuvat? Käsitykset olisi varmaan parempi sana. "

Tässä vaiheessa hölmömmät, eli sinä ja muut uskovaiset, menevät vipuun. Kuinkahan voisin määritellä niitä uskomuksia jotka ovat uskovaisen päässä? Ateismi kun määrittelee minua ihan yhtä hyvin kuin akokoomuslaisuus tai anorsuus.

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko. "

Miksi? Kysehän on uskovaisen uskomuksesta sanaan 'ateisti', joka kohdistuu minuun...

"Uskonnot ovat mielestäni vain sellaisia maanpäällisiä järjestelmiä ja ehkä välineitäkin, joilla on tarkoitus kontrolloida ihmistä ja saada valtaa ihmisistä. "

...ja välineenään se käyttää järjerttömiä määritelmiä ihmisistä, joita järjettömien määritelmien kohteeksi joutuneiden ihmisten täytyy perustella...ihan niinkuin sinäkin vaadit perustelemaan ateismiani...

Kasvoin uskovien saarnaajien kodissa ja näin jo pienestä pitäen kaiken sen äärimmäisen ahdasmielisen suvaitsemattomuuden ja jyrkän pyhän vihan, joka on uskonnoissa niin keskeinen elementti. Henkisestä väkivallasta (ja myös fyysisestä) nyt puhumattakaan, sekä tietenkin meihin lapsiin kohdistetusta raivoisasta aivopesusta. Lapsesta saakka lyötiin raamatulla päähän ja myös ihan kirjaimellisestikin.

Koulussa uskonnonopettajat ja rippikoulussa pappi ja seurakunnan nuorisotyöntekijät karjuivat pää punaisena, miten ennemmin maa repeää kuin huora häpeää, itsesaastutus on syntiä ja homot kärventyvät ikuisesti helvetin lieskoissa!! Rock-musiikki on syntiä ja heavy-muusikot ovat saatananpalvojia. Syntiä ovat myös elokuvat, väärät kirjat sekä aivan erityisesti tiede, eli kaikki mikä voi saada sinut ajattelemaan. Sillä ajatteleminen se vasta syntiä onkin.
Kaikki on likaista syntiä ja elämä pitää viettää kädet ristissä kurjia syntejänsä ruikuttaen ja ikuisia itkuvirsiä vaikertaen.

Kotonamme pidetyissä herätyskokouksissa ihmiset kiljuivat ja puhuivat kielillä ja hyppivät iloissaan kun olivat ihmeparantuneet. Paitsi että ei siellä kukaan koskaan puhunut mitään tunnistettavaa ihmiskieltä, eikä kukaan koskaan oikeasti parantunut. Itse asiassa monet kuolivat juuri niihin samoihin sairauksiin, joista olivat kokouksissa mukamas jo kokonaan ihmeparantuneet. Mikä kertookin kaiken "ihmeparantumisista". Ei koskaan mitään todellista.

Uskonto on vastenmielistä idiotismia, joka tekee ihmisistä vastenmielisiä idiootteja. Vastenmielistä sontaa, johon kukaan tervejärkinen ei usko. Uskonnosta kertoo kaiken jo sekin, että se avoimesti halveksuu kaikkea sivistystä ja tietoa ja tervettä järkeä. Tietenkin, koska nehän juuri ovat sokean typerän idioottimaisen taikauskoisen sonnan pahimpia vihollisia. Ajattelu on uskonnoissa jyrkästi kiellettyä ja pahin mahdollinen synti.

Aina kun tapaa jonkun uskonnon tuputtajan (ja heitä tosiaan tapaa, valitettavasti, ihan jatkuvasti) tai kun lukee joitain palstojen uskisten viestejä, niin ei voi kuin säälien pudistella päätään ja ihmetellä, miten pohjattoman tyhmiä jotkut ihmiset ovatkaan. Ja vielä ylpeilevät sillä, etteivät tiedä yhtään mitään yhtään mistään. Mutta minä osaan ajatella, eikä muinaisten paimentolaisten taikauskoinen sonta voisi vähempää kiinnostaa.

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?"

Järjen käyttö.

"Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti? "

8

"Mihin "uskomuksesi" perustuvat? Käsitykset olisi varmaan parempi sana."

Minulla ei ole uskomuksia. Käsitykseni perustuvat kokonaisuuksien loogiselle hahmottamiselle käytettävissä olevien todisteiden pohjalta.

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko. Tai olisi ainakin hyvä, jos pysyisi perustelemaan."

Eikä pitäisi!!! Tai siis miksi perustella kun syy on kuitenkin aina sama jossain muodossaan. Ateistit eivät usko koska jumalista ei yksinkertaisesti ole minkäänlaisia luotettavia todisteita. Ei sitä, että ei usko johonkin asiaan jonka puolesta ei ole minkäänlaista todistetta, tarvitse perustella millään.

"Uskonnot ovat mielestäni vain sellaisia maanpäällisiä järjestelmiä ja ehkä välineitäkin, joilla on tarkoitus kontrolloida ihmistä ja saada valtaa ihmisistä. Siksi varmaan monet yhteiskunnatkin ovat rakentuneet uskonnon pohjalle."

Tässä olet täysin oikeassa. Siksipä kaikkien valtauskontojen keskuksessa voidaan nähdä väkivaltaisia jumalhahmoja, esim. sodanjumala Jahve. Mitä härskimpään ja väkivaltaisempaan meininkiin kehottava jumala niin sen paremmin kansakunnalla on yleensä mennyt, siis muinoin. Tästäpä johtuen uskontojen nykyperintö on täynnä väkivaltaa...

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?"
Minusta on naurettavaa uskoa johonkin sellaiseen, josta ei ole pienintäkään todistetta. Uskon kuitenkan moneen muuhun asiaan, joka on yhteiskunnan mielestä 'yliluonnolista', kuten maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin.

" Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti?"
13-14v. Aloin vaan kelaamaan, että jumalaa ei ole, ja se riitti minulle.

"Mihin "uskomuksesi" perustuvat?"
Itsetunnonarvoon. En halua, että mua aivopestään tai että minulle annetaan vääriä kuvitelmia kuolemanjälkeisestä elämästä.

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko. Tai olisi ainakin hyvä, jos pysyisi perustelemaan."
There is no god.

" Onhan ateismia monentyyppistä?"
Nojoo, tavallaan. Mutta ainut oikea ateismi on sellaista, että tietää sisimmässään, ettei jumalaa ole olemassa, ja että pysty irrottautumaan niin typeristä ajatuksista kuin uskonto.

Mä oon siksi että on paljon helpompis olla niinkus homo,ja sit kun rakastan naisten vaatteita jne.

"Mikä on jotanut siihen, että olet ateisti?"

Saisi olla aika saatanan psykopaatti olento joka tämän maailman on luonut

"Minkä ikäisenä tajusit olevasi ateisti?"

17.

"Mihin "uskomuksesi" perustuvat?"

Tieteeseen, mutta sympatisoin muinais pakanallisia uskoja

"Minusta ateistin pitäisi aina perustella se, että miksi ei usko. "

ei tarvitse, jos ei usko niin ei vaan usko

"En voi sanoa olevai totaalinen ateisti."

Olet joko ateisti joka yrittää uskoa tai uskoaan kyseenalaistava

Olet oikeassa: Idiootin pohdintaa.

Synnyin ateistina, lapsena uskoin alakoulussa kerrottua tarua, ja kun opin ajattelemaan itse, ymmärsin että Raamattu yms. kirjat ovat vain ihmisten kirjoittamia tarinoita.

Jonkin sortin puutostauti, jotain hormoonia tai geeniä liian vähän. Kirkkoherroilla vaan ei enää ole velvollisuutta rokottaa sitä vastaan, muuten kuin henkisesti.

Mutta kai siitä voi parantua, eheytyä, tai jotain. Ajan kanssa.

Ettei vaan olis jotain seksuaalisia sublimaatioita kanssa. Estoja ja frigiditeettiä. Liukihäiriötä saatttaaai liittyä kansa.

Aloittajalle
>>Miksi olet ateisti?

Minua häiritsee se,että uskontoja ja jumalia on niin paljon.Jos olisi vain yksi,sattaisin uskoa.Ja kun kaikki uskonnot väittävät,että heidän jumalansa on oikea.Olisin Panteisti,koska olen taipuvainen uskomaan että koko maailmankaikkeus on jollain salaperäisellä tavalla yhtä.Mutta Panteismin jumaluus sisältää elottomia kappaleita,mustia aukkoja ja elämälle vahingollisia asioita.

Ei oo tarjolla mitään uskottavaa.

Olin suhtkoht kristitty pikkupoika silloin kauan sitten. Menin rippikouluun ja sen jälkeen isoskoulutukseen. Silloin minulla oli jo jonkinnäköistä kyseenalaistusta kristinuskoa kohtaan. Olen ja olin hyvin looginen ihminen ja huomasin ettei siinä tuntunut olevan järkeä.

Sitten kuulin että taolaisuuteen kuuluu opetus "jokainen ihminen on itsensä Jumala". En ole vieläkään täysin varma että se oikeasti kuuluu taolaisuuteen mutta se sai minut tarkastelemaan muita uskontoja. Buddhalaisuus, hindulaisuus, taolaisuus, Jehova, jne. kaikennäköisiä uskontoja kävin läpi, kunnes kuulin Laveyjalaisuudesta.

Luin The Satanic Biblen ja huomasin että siinä on tähän asti eniten järkeä. Ajattelen sitä jopa jonkinnäköisenä ateistisena uskontona.

Mitä uskomuksiini sitten kuuluu? Minun mielestä Jumalan olemassaolo on niin pieni ettei sitä voi kutsua edes mahdollisuudeksi. Jokainen on itsensä Jumala ja jokainen saa kyseenalaistaa toista miten tahtookaan, kunhan tekee sen loogisesti. Jokainen saa uskoa mihin haluaa niin kauan kunhan se ei vaikuta kanssaihmisiin.

Siinä oli oikeastaan kaikki peruspiirteet.