Kun olen täällä maapallolla tallannut muutaman vuoden, 26 vuotta tarkalleen, olen ehtinyt olemaan 4,5 vuotta avioliitossa, erosin, seurustelin, erosin, niin nyt olen pikkuhiljaa alkanut miettimään, että mitä jos todella ajattelisin sinkkuutta loppuelämän vaihtoehtona. Olen kyllä käsitellyt entiset suhteeni perinpohjin, eli nyt ei ole kyseessä katkera tilitys. Mietin vain, mitä tarkoittaisi realistisesti se, että eläisin sinkkuna loppuelämäni.
Olisiko minusta siihen, että jyskyttäisin päätäni seinään jokaisessa sukukokoontumisessa, jokaisessa pariskuntien kokoontumisessa, vai pystyisinkö perustelemaan tämän sinkkuuden niin hyvin, että olisin asian kanssa sinut aina siihen asti, kunnes elän? Olen miettinyt, mitä minulta jäisi puuttumaan ja mitä taas saisin tällaisella elämäntyylillä.
tutustun ihmisiin melko helposti ja minusta laaja sosiaalinen piiri on rikkaus. Uskon, että sinkkuna voisin toteuttaa tätä paremmin, kuin naimisissa ollessani.. Minullahan olisi vain aikaa ystävilleni, kun lapsiakaan ei olisi.
pääsisin etenemään työelämässä laajalle, kun perhe ei rajoittaisi. Toki on ihmisiä, jotka tekevät menestyksekästä uraa ja ovat perheen isiä ja äitejä, mutta luulisin, että minun sydämeni olisi sitten siellä lasten parissa ja isukin parissa, eli että kyllä se perhe veisi aikaa.
ei huolta lapsista. Joskus vanhemmat ovat sanoneet, kun minullakin tuli avioero ja siitä masennus, että he ovat olleet äärimmäisen huolestuneita ja valvoneet välillä öitäkin. Minä olen huolestuva, huolestun ystävistä, terveydestäni, lapsuuden perheestäni.. Jne. Jos minulla olisi lapsia, olisin varmaan hermoraunio. Perhe ei taida vaan yksinkertaisesti sopia minulle?
ei parisuhdeongelmia.. Ah.. Kuuletteko musiikin?
sais flirttailla.. :) tosin en luultavasti veisi asioita flirttiä pidemmälle. Seksuaaliset asiat voisi hoitaa kätevästi oman käden oikeudella.
Tässä plussia!
Miinuksia toki on, mutta rehellisesti sanottuna.. Sinkkuus loppuelämälle elämäntyylinä ei kuulosta enää niin pahalta, kuin vaikkapa vuosi sitten.
Vaihtoehtona sinkkuus lopunelämäksi -oikeasti.
395
9298
Vastaukset
- Tsernobylgirl
Huomaan, että jo nyt, kun vaikka kaveri majoittautui tänne pariksi päiväksi, minua alkoi vaivaamaan hänen olemisensa. Huomasin ärtymystä siitä, että hän käytti hilsetukkaansa harjaani, lainasi vaatteitani, sotki ja teki tiskiä, tosin hän pesi sitten valtavan tiskiröykkiön. Huomaain, että kun olin vielä parisuhteessa, tuollainen ei haitannut niin paljon. Tai haittasi, jos miehelle sai huomautella, inhoan nalkuttamista. Sekin asia korjaantui, kun ei ole parisuhteessa. Olisi vain omat sotkut korjattavana. Se on ihanaa! Ei minusta ole mukavaa nalkutta, on mukavaa olla omassa rauhassa ja siivota/sotkea rauhassa!
Plussaa sinkkuuteen toisi myös rahankäyttö. Voisi ostaa juuri sitä ruokaa, kuin haluaa, asua juuri niinkuin haluaa, ostaa juurikin ne turhamaisuudet, mitä haluaa.. Jos olisin parisuhteessa/perheenäitinä, suuri osa tuloista menisi varmaan perheen ylläpitoon.
Miinusta on säännöllisen seksin/seksin puuttuminen. En harrasta yhenyön juttuja. Ne ei oo mua varten. Jäisin siis ilman seksiä. Jäisin ilman kosketusta ja sitä, että joku huolehtii ja käy ostamassa nuhaiselle lääkettä. Jäisin ilman suvulta tulevia ihmissuhteita, en tiedä olisiko se nyt sitten siunaus vai kiroua, vai molempia..
Mutta.. Over all.. Kun nyt katson sinkkuelämääni, niin en näe sitä ollenkaan pahana. Katson omia sotkujani ja katson niiden olevan kotoisia.. Näin on hyvä.- pilke silmässä
Ole sinkku, äläkä huolehdi parisuhteen löytymisestä! Sitten, jos joskus tulevaisuudessa joku sopiva ihminen tupsahtaa eteen, etkä halua olla enää sinkkuna, tartu tilaisuuteen. 26-vuotias on kuitenkin aika nuori, koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. ;)
- ..........
Niin mutta sinkkuna eläminen on paljon kalliimpaa.
- mirror8
.......... kirjoitti:
Niin mutta sinkkuna eläminen on paljon kalliimpaa.
ja ero tulee sitäkin kalliimmaksi
- kyssäää...
Sinulla siis ei omaa sukua ole, kun mielestäsi jäisit "ilman suvulta tulevia ihmissuhteita", mikäli olet/ olisit sinkku?
- sck
Plus jos on hyvä vaimo joka tekee hyvää ruokaa. Sinkkuna vaan makaroonia ja kalapuikkoja=)
- Miekkonen vain
sck kirjoitti:
Plus jos on hyvä vaimo joka tekee hyvää ruokaa. Sinkkuna vaan makaroonia ja kalapuikkoja=)
Jos aikuinen mies ei osaa ruokaa laittaa, niin on kyllä aika saamaton tapaus. Ei millään pahalla.
- koppeli
.......... kirjoitti:
Niin mutta sinkkuna eläminen on paljon kalliimpaa.
Eikä ole.
- ..........
koppeli kirjoitti:
Eikä ole.
Esim. asumisesta saa maksaa paljon enemmän kun asuu yksin. Samoin ruoasta.
- yksinäinen mies
Miinusta voi olla myös se, että erakoidut ja joudut sosiaaliseksi kummajaiseksi iän myötä, kun et ole parisuhteessa ja/tai perustanut perhettä kuten muut ihmiset, mukaan lukien ystäväsi ja tuttavasi.
Itseltäni on tässä juuri ystävät kadonneet yllämainitusta syystä. Olen lisäksi masentunut, ja harkitsen päivittäin jojoon menemistä. - Tshernobylgirl
kyssäää... kirjoitti:
Sinulla siis ei omaa sukua ole, kun mielestäsi jäisit "ilman suvulta tulevia ihmissuhteita", mikäli olet/ olisit sinkku?
* miehen suvun puolelta tulevia ihmissuhteita.
Suku löytyy omasta takaa. - eddie368
yksinäinen mies kirjoitti:
Miinusta voi olla myös se, että erakoidut ja joudut sosiaaliseksi kummajaiseksi iän myötä, kun et ole parisuhteessa ja/tai perustanut perhettä kuten muut ihmiset, mukaan lukien ystäväsi ja tuttavasi.
Itseltäni on tässä juuri ystävät kadonneet yllämainitusta syystä. Olen lisäksi masentunut, ja harkitsen päivittäin jojoon menemistä.Tuo on kieltämättä suomalaisuuden huonoimpia piirteitä, erilaisten ihmisten leimaaminen sosiaalisiksi kummajaisiksi. Ei ole yhtä oikeata tapaa elää, vaikka jotkut pienissä päissään niin luulevat. Älä nyt sentään jojoon menemistä harkitse, parempiakin ratkaisuja on. Riko vaikka säästöpossu ja lähde reissulle ulkomaille. Se on kivempaakin kun ei ole ketään ääliötä matkaseurana sanomassa että mitä pitää tehdä. Takaisin palaaminen Suomeen voi ketuttaa, mutta aina pääsee uudestaan. Ei se edes ole kovin kallista, jos ei ole liian vaativa matkakohteen suhteen.
- halloooo...
.......... kirjoitti:
Niin mutta sinkkuna eläminen on paljon kalliimpaa.
selityksiä. voit tehdä töitä niin paljon haluat ja kerkeät ja laittaa vain rahat omiin menoihisi. tärkeisiin vuokra, sähkö, ruoka. jos auto niin pikkasen enemmän. riippuu kuinka leveästi olet tottunut elämään. ei todellakaan mikään syy olla yhdessä jonku äijän tai naisen kanssa joka omistaa jo etukäteen kaikki ettei sun tartte muuta kuin laskut ja ruoat maksaa. pystyt kaikki ihan itsekin tekemään.
- Vielä kolahtaa
yksinäinen mies kirjoitti:
Miinusta voi olla myös se, että erakoidut ja joudut sosiaaliseksi kummajaiseksi iän myötä, kun et ole parisuhteessa ja/tai perustanut perhettä kuten muut ihmiset, mukaan lukien ystäväsi ja tuttavasi.
Itseltäni on tässä juuri ystävät kadonneet yllämainitusta syystä. Olen lisäksi masentunut, ja harkitsen päivittäin jojoon menemistä.Minulla on ollut yksi avioliitto ja kaksi parisuhdetta juopon kanssa sekä yksi parisuhde väkivaltaisen psykopaatin kanssa. Kenestäkään ei ole voinut etukäteen tietää, mihin heidän kanssaan joudun myöhemmin. Eli en paljoakaan usko parisuhteeseen.
Olen ihan mukavannäköinen nainen vieläkin (53 v). En tykkää kuppiloista. Mutta, jos menen sinne tai laivalle tai nettiin, saan kyllä tilapäistä seksiseuraa, ei muuta.
Kyllä minä sanon tällä elämänkokemuksella, että kunnollisen elämänkumppanin löytäminen on lottovoitto! Eikä minulla siinä asiassa ole kyse ulkoisista tekijöistä. Minulle todellakin kelpaisi ihan tavallinen, luotettava, hellä mies. Yksin ei ole aina kiva olla. Seksiäkin tekee mieli ja hormoonitoiminta tasapainottuisi miehen vierellä.
Panostan sitten muihin asioihin sitä omaani odotellessa. Ystävyyteen. Tyttäreen. Harrastuksiin.
Yksinäiselle miehelle sanoisin, että yksin ei kannata jäädä kärvistelemään ja jojoja miettimään. Vertaistukea löytyy esim seuraavasta linkistä:
http://www.mielenterveys-taimi.fi/
- 5000 merkkiä
Ole iloinen siitä, että sinkkuus ei ahdista! Pahempaa olisi kierrellä pitkin kyliä epätoivoisena uutta miestä etsimässä :) Mutta ei sinkkuna pysyminen mun mielestä ja - listoja tekemällä selviä. Nyt voi olla tilanne, että haluat olla sinkku, mutta kahden vuoden päästä asiat voi olla toisin. Eikä silloin kannata miettiä, että "mun listalla oli enemmän plussia sinkkuuden puolesta!".
Itse tykkään olla sinkku. Viihdyn hyvin itsekseni ja tykkään tehdä oman mieleni mukaan. Olen hyvin itsenäinen. Mun on vaan helpompi olla yksin. Olen myös melkoinen ikiliikkuja, nyt olen tässä, mutta missä olen vuoden päästä? Ehkä vasta sitten, kun oma elämä vakiintuu joihinkin uomiin, voisi miettiä parisuhdetta. Mutta tota elämän vakiintumista ei välttämättä tapahdu moneen moneen vuoteen. Ei välttämättä ikinä. En mä rupea suhteeseen ja oleta, että joku haluaa tulla mun mukana pitkin maata ja kestää kaikkia mun uusia suunnitelmia.
Perhe ei ole ikinä ollut mun haave tai tavoite. Siinä yksi syy lisää sinkkuuteen.
Sukulaisten ja lähipiirin osalta ei ole mitään sellaista "miksei sulla ole ketään" kyselyitä ollut koskaan. Suvussa on yhtälailla yksineläjiä ja perheellisiä, ei tossa nyt mitään ihmeellistä ole.- noh...,,,,
Sulla on outo suku, jos ei koskaan ole tullut kyselyitä parisuhteen laadusta, jos olet aikuinen mies ja pitkään ollut sinkku... Suvulta se on vaan välittämistä, että jos niistäkin asioista kysellään, ainakin meikäläisen piireissä.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että perheenperustaminen ei mullakaan ole koskaan ollut mikään haave tai tavoite. Tulisin hulluksi, jos pitäisi laatia vaikkapa profiileja jonnekin nettiin, studiokuvauttaa itseäni ja yrittää esimerkiksi markkinoida itseäni kusipäänetissä seuranhakumielessä , joka tekee ihmissuhteistakin jo bisneksen, tai metsästää miestä, kun ei tarvitse. Uskon siihen, että sitten kun sen oikean minä sinkkunainen tapaan jossakin, on asia sillä selvä ja ylipäätään tiedän, kun tapaan ihmisen johon luotan. Mutta mun sosiaalisuudella onkin kaikki ystävät aina hankittu tai onneksi saatu netin ulkopuolelta, en missään tekemisissä ole kenenkään tuntemattoman kanssa netissä ja omista ystävistäni olen kiitollinen, koska en tiedä missä olisin ilman rakkaita ystäviäni ja ennen kaikkea välittävää sukuani.
Missä muuten puhutaan, että "kierrellä pitkin kyliä"? Oot pikkupaikkakunnalla asuva, sä nuori mies tai nainen? Ahdistavaa tollanen ajattelu, mikä tekstistäsi huokuu.
- Joo yksin
Miksi kenenkään pitäisi perustella kenellekään sitä, että on sinkku?? Eiköhän seurustelut ja ei-seurustelut ole jokaisen oma asia.
Kokemuksesta voin kertoa, että mitä pidempään on sinkkuna, sen vaikeampi on enää ketään nurkkiinsa päästää pyörimään. Ei jaksa katsella samaa naamaa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen.
Sukulaiset kyllä kyselee, mutta olen huomannut, että osa on kateellisia vapaudestani.
Joku varmaankin rupeaa tässä kohtaa lässyttämään rakkaudesta tai sitoutumiskyvyttömyydestä. Lässytä vaan.. ehkä olet oikeassa. Mutta .. so what.- harmaa_hapsi
Olet vasta nuori nainen, jolla on elämä edessäsi. Mikset voisi kokeilla sinkkuutta? Eihän tämän hetkisen valinnan tarvitse olla koko loppuelämän suunnan määräävä teko.
Jos nyt tuntuu ettet halua sitoutua parisuhteeseen niin siitä vaan anna palaa. Parempi maistella maailmaa kun siihen on tilaisuus, eikä esim. viidentoista vuoden päästä harmitella, että mikset tehnyt silloin niin ja näin.
- kesämies vakiona
Perhe on kristillisen uskon ja muidenkin uskontojen ydin,yhteiskuntaa on suunniteltu perheille ja heidän jälkeläisilleen ja siihen hyvään joudut sinkkunakin sitoutumaan ja maksamaan veroilla muiden tenavien koulut ja kirjoitukset.
Sinkkuna olisi ainakin näin kesällä melkoista,ainakin meikäläisellä, melkein viisikymppisellä miehellä kun onkin kysyntää ja vientiä kuin sammakolla äkeen alla kunhan käyttäytyy kunnolla, ei juo itseään pihalle ja on vielä kunnossa, ei siis paljon pesufatia paidan allaniin jopa entiset vanhat heilastelu tytöt, nykyään niin hienot rouvat kyselee ainakin näin kesän merkeissä pienistä seikkaluista ja lomaromansseista.
Siis kesäsinkkuilu olisi mahtavaa koska ihminen on jotenkin vapaampi ja estottomampi seikkailemaan. - Ehkäpä juu
Itse ajattelin myös tätä sinkkuvaihtoehtoa. Seksihalut pitäisi vielä saada kuriin, ettei panetus iske jatkossa. Vaihtoehtoina ajattelin jotain seksihaluja hillitseviä luontaistuotteita tai käyntiä lääkärissä.
Auttaako kivesten poisto sinkkuelämän onnistumiseen ja seksihalujen vähentämiseen?
Terveisin Iivari Lapista- Niin minäkin teen
Vedä käteen.
Jokainen puhukoon omasta puolestaan.Sinkkuudessa hyvänä puolena on vapaus. Voi tehdä mitä haluaa, eikä tarvitse kenellekään selitellä mitään. Olet vain itseäsi varten.
Ehdottomana negatiivisena puolena näen kosketusihmisenä toisen ihmisen läheisyyden ja seksin puutteen. Ei ole kiva harrastaa mitä sattuu yhden yön juttuja.
Lapset ovat sitten asia erikseen. Jos olet äiti/isä-tyyppiä ja rakastat kasvattaa tulevaa sukupolvea, jotain oleellista jää puuttumaan elämästäsi, jos olet sinkku ikuisesti.
Minä toivoisin; pitkän kahdeksantoista vuoden avioliiton ja vuoden ja seitsemän kuukauden avoliiton jälkeen sitä suhdetta, joka kestää siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa.- sck
Lapset on kyllä parhaita jos niitä saa.
Vaikka on huolta ja vaivaa, mutta miten paljon rakkautta ja kiinostusta ne antaa.
- USK
Minulle itselleni (m) sinkkuus on vakio, ei vaihtoehto. Tulen olemaan sinkku koko elämäni. Toki on se poikkeus että löytyy joku joka välittää (Se josta välitän, niitä on paljonkin mutta ongelmana olisi joku joka välittäisi myös takaisin päin.). Parisuhdetta en ole koskaan päässyt aloittamaan. Myös minä viihdyn erinomaisesti yksin. Se, voittaako sinkkuus parisuhteen tai toisinpäin, sitä en osaa sanoa mutta ei minun tarvitse siitä huolehtiakkaan koska sinkku olen ja kunnes toisin tapahtuu, näin tulee myös olemaan.
Eroa aloittajaan 5 vuotta. - ..........
Mutta kuitenkin, ihmistä ei ole luotu elämään yksin.
- maarukka
Sanoo luterilainen. Höpö, höpö! Maapallo on jo nyt aivan liian täynnä lisääntyjiä ja heidän tuotoksiaan. Tuo ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin, tarkoittaa myös sitä, että rakkauden voi ohjata myös lähimmäiseen, ei vain itsekkääseen ahneuteen. Vaan todella aitoihin ihmissuhteisiin, ei vain pakko olla möllöttää jonkun kainalossa rahan takia.
- nonneeh taas
maarukka kirjoitti:
Sanoo luterilainen. Höpö, höpö! Maapallo on jo nyt aivan liian täynnä lisääntyjiä ja heidän tuotoksiaan. Tuo ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin, tarkoittaa myös sitä, että rakkauden voi ohjata myös lähimmäiseen, ei vain itsekkääseen ahneuteen. Vaan todella aitoihin ihmissuhteisiin, ei vain pakko olla möllöttää jonkun kainalossa rahan takia.
Mitä tuokin (vain) luterilaisuuteen liittyy... Hiton urpot. Ihminen nyt kaipaa toista, ei täällä edes pysyttäisi hengissä muuten. Tietysti kiva kyseenalaistaa "uskonnollisina" kaikki ikivanhat elämänviisaudet; siitähän sitä nykyajan ääripinnallisten ajattelumallien ja "totuuksien" avulla oikein viisasta ja kestävää elämää syntyykin. Ihminen tuhoaa kehittyneisyydessään ja älykkyydessään tieteineen ja talouksineen ensin luonnon ympäriltään ja sitten itsensä. Sitten ei ihminen enää tarvitse toista, kun ei sitä ole itseäkään olemassa.
- nonneeh taas
nauk kirjoitti:
ihminen on loppupeleissä aina yksin.
Aina ja ei koskaan. Kumman ilmaisun valitset ja miksi?
- kaikki haluaa
nonneeh taas kirjoitti:
Mitä tuokin (vain) luterilaisuuteen liittyy... Hiton urpot. Ihminen nyt kaipaa toista, ei täällä edes pysyttäisi hengissä muuten. Tietysti kiva kyseenalaistaa "uskonnollisina" kaikki ikivanhat elämänviisaudet; siitähän sitä nykyajan ääripinnallisten ajattelumallien ja "totuuksien" avulla oikein viisasta ja kestävää elämää syntyykin. Ihminen tuhoaa kehittyneisyydessään ja älykkyydessään tieteineen ja talouksineen ensin luonnon ympäriltään ja sitten itsensä. Sitten ei ihminen enää tarvitse toista, kun ei sitä ole itseäkään olemassa.
Luonnon pilaantuminen johtuu siitä että ihmisiä on liikaa. Ihmisiä on liikaa - se johtuu siitä että kaikki haluaa lisääntyä.
- pöh ja pah
kaikki haluaa kirjoitti:
Luonnon pilaantuminen johtuu siitä että ihmisiä on liikaa. Ihmisiä on liikaa - se johtuu siitä että kaikki haluaa lisääntyä.
just just... ei kai sitä nyt jotain isää tai äiskää olla ettimässä joka kustantaa kaikki puolesta...?? Sitäkö naiset vain hakee... yksinoleminen kallista... ja pas''kat. ku ovat vain laiskoja tekemään omilla töillä rahaa niin hakevat jonku elätin... siis yksin oleminen on halpaa. eikä ihminen ole mikään laumaeläin. koirat on eri asia.
- Totuuden_Laukaisijat
Herra Jeesus eli elämänsä sinkkuna. Hän suoritti Isän Jumalan antaman tehtävän ja eli täydellisen 33v elämän. Sitten Hän nousi Taivaisiin ja Hänelle annettiin Suurin nimi kaikista. Jokaisen, oli sinkku tai ei tulee ainakaan notkistua ja kumartaa Herran edessä.. Että silleen. Sinkkunakin on saatu Universumin Suurin ja mahtavin tehtävä, ja nimi suoritetuksi!½
- ..........
Jeesuksellahan oli Magdalan Maria.
- Joo, totta
.......... kirjoitti:
Jeesuksellahan oli Magdalan Maria.
Ai nii - missä leffassa se olikaan?
- mustaDahlia*
itsekin olen alkanut ajattelemaan, että pitäiskö muuttaa ihan vaan omilleen ja jättää tuo mies.
syitä miksi ajattelen näin;
- jos tulee riitaa, minä olen aina syypää, mies ei näe itsessään mitään vikaa, koska on minua vanhempi ja mukamas viisaampi.
- minä teen tätä nykyä suurimman osan kotitöistä, laitan miehelle ruokaa ja välipalat ja asettelen suurinpiirtein kaiken lautasille..en tiedä miksi..kai haluan hienostella, mutta nyt alkaa "pannu olemaan kuumana", kun mies vain ottaa eikä anna mitään takaisin.
- koen olevani vain miehen taloudenhoitaja, en rakas.
- mies mollaa minua aina riitojen aikana, ja osittain hänen takiaan ystäväni ovat kaikonneet, koska mies on tarkka kenen kanssa saan olla ystävä, ja on osoittanut sen käytökselläänkin ystävilleni.
- seksi tuntuu yhdeltä "velvollisuudelta" lisää..harrastamme sitä miehen mieliksi..itse en siitä enää varsinaisesti nauti.
- miehen naama on alkanut todella ärsyttää, ihan jo senkin takia että hän pitää itseään niin helvetin älykkäänä ja täydellisenä mutta siltikään ei saa mitään kotona aikaiseksi..30v mies ei osaa ruokaa laittaa ja siivoaminen on myrkkyä ja "naisten hommaa"...
siinä nyt joitain asioita..onneksi emme ole naimisissa saatika että olisi lapsia..jos nyt eroan miehestä, niin varmaan en PIIIIIITKÄÄÄÄÄÄN aikaan seurustele yhtään kenenkään kanssa. olen niin täysi "parisuhteita" kun miehet muuttuvat parisuhteen myötä saamattomiksi kakaroiksi joita pitäisi paapoa joka kädessä, ja kiitokseksi kaikesta vittuilevat vain päin naamaa.
että täällä yksi pian parisuhteisiin kyrpiintynyt 25v nainen.- nainenne
Tuota, eikö noihinkin ongelmiin olisi muitakin vaihtoehtoja olemassa kuin eroaminen? Keskusteleminen ja ongelmien esille tuominen, tuon marttyyriuden lopettaminen?
- Miksi??
Miksi olet taloudenhoitaja? Kai nyt aikuinen mies löytää itsekin ruokaa suuhunsa ja puhtaat vaatteet päälle. Kyse kun ei ole tarhaikäisestä.
Miksi annat mollata itseäsi? Voisit vaikka kysyä mieheltä, että huomaako hän, miten hän kohtelee sinua ja miten hän puhuu sinulle. Kenties malli miehen lapsuudenkodista?
Aika ikävää, jos elämä on 25-vuotiaalla tuollaista. Kuulostat 55-vuotiaalta, jolla on kolmenkymmenen vuoden avioliitto takana.
Olen myös nähnyt parisuhteita, jossa miestä ei tarvitse paapoa eikä kukaan "vittuile päin naamaa". Tsemppiä. - maarukka
Mitä??????????????????????????
Eikö suomalainen mies olekaan se ihana, joka tekee kotona kaiken. Siivoaa, kokkaa, leipoo ja hoitaa lapset???
Tuosta mistä Sinä kerrot on vuosikaupalla ja useilla keskustelupalstoilla, kuten myös Subilla syyllistetty maahanmuutajamiehiä ja samaan hengenvetoon kehuttu. Oi, niin, ihana, suomalainen mies, olen juuri minä! :D
Vakavasti puhuen, samoilla palstoilla suomalaiset naiset ovat haukuneet ulkolaisia naisia ja väitettäneet heidän olevan suomalaismiesten orjina. Vaikka, hyvin harva ulkolainen nainen katsoo hyvällä silmällä sohvalla löhöävää kumppania. Lisäksi, ulkolainen nainen vaatii enemmän huomioon ottamista kuin alas poljdettu, monellakin tavalla, suomalainen nainen.
Joka tapauksessa, ilman moista kumppania on parempi olla näin vain sinkkuna. En sohvalla löhööjää katselisi minäkään. - mustaDahlia*
nainenne kirjoitti:
Tuota, eikö noihinkin ongelmiin olisi muitakin vaihtoehtoja olemassa kuin eroaminen? Keskusteleminen ja ongelmien esille tuominen, tuon marttyyriuden lopettaminen?
no asioista on keskusteltu, HELVETIN MONTA KERTAA, ja aina niistä sanoista asioista joista viimeksikin olen sanonut.
miehen vastaus vaan on keskusteluun;"älä jaksa inistä taas" "mitä vittua taas valitat"..
olen tuonut kyseiset ongelmat MONTA kertaa esille, ja jopa melko alussa, ettei taas alettaisi lipsumaan siihen että joko minä teen kaiken, tai kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä.
joko minä teen ruoan, tai sitten joko syödään mikroruokaa tai ei syödä ollenkaan.
tuntuu kuin mies pitäisi minua äidinkorvikkeenaan.
kyllä mielestäni saan vaatia mieheltä vastaavanlaista panostusta kämpän siisteyteen ja muihin kodin hommiin entä itse annan.
mutta, minähän olen kiva vain silloin kun pidän turpani kiinni ja teen kaiken miehelle valmiiksi.
mies samalla istuu koneella pelailemassa, kun itse siivoan.
viimeksi kävi juuri niin, minä aloitin siivoamisen vessasta..kyykkäsin ja pesin vessan lattian ja tasot..siinä samalla mies olisi voinut vaikka imuroida..mutta ei, mies istuu koneella pelailemassa!?
vessan kun olin saanut siivottua, ja huomautin miehelle että hei, sähän olisit voinut imuroida vaikka kun mä siivosin vessaa, miehen vastaus;"älä taas vittu valita"!!??
no..jälleen siivosin koko kämpän..imuroin ja pyyhin lattiat vaikka AIKUINEN MIES JOKA ON PARISUHTEESSA KANSSANI, olisi voinut myöskin osallistua.
mutta heti jos mies tiskaa, niin hän oikein mainitsee siitä tyyliin ;"näitkö mä tiskasin"..joo, vittu mikä sankariteko.
ja tätä suhdetta on kohta kestänyt 5-vuotta..koko suhde muuttui paskaksi miehen osalta kun muutimme yhteen..hän ei enää keskustele kanssani niinkuin ennen, hän ei osallistu parisuhde-elämäämme niinkuin ennen, hän ei osallistu edes kotitöihin, vaan jättää ne minun hommikseni..tuntuu että minut huijattiin "parisuhteeseen", vaikka käyttötarkoituksenani on oikeasti miehen palvelija ja äidinkorvike.
että kyllä tässä miettii onko enää mitään järkeä! - mustaDahlia*
Miksi?? kirjoitti:
Miksi olet taloudenhoitaja? Kai nyt aikuinen mies löytää itsekin ruokaa suuhunsa ja puhtaat vaatteet päälle. Kyse kun ei ole tarhaikäisestä.
Miksi annat mollata itseäsi? Voisit vaikka kysyä mieheltä, että huomaako hän, miten hän kohtelee sinua ja miten hän puhuu sinulle. Kenties malli miehen lapsuudenkodista?
Aika ikävää, jos elämä on 25-vuotiaalla tuollaista. Kuulostat 55-vuotiaalta, jolla on kolmenkymmenen vuoden avioliitto takana.
Olen myös nähnyt parisuhteita, jossa miestä ei tarvitse paapoa eikä kukaan "vittuile päin naamaa". Tsemppiä.olen keskustellut asioista miehen kanssa, ja olen myöskin sanonut jänelle, että eikö hän itse tajua mitä hän tekee minulle?eikö hän itse tajua tuota mollaamistaan ja sitä että aina ja kaikesta syyttää minua.
ja jos huomautan hänelle hänen virheistään/ilkeilyistään/vioistaan..niin hän vain sanoo että taas "kuvittelen kaiken päässäni" ja keksin kaiken vaan.
ja masennuslääkitystäni hän käytti yhdessä vaiheessa lyömäaseena.
jos jostain suutuin tai menetin hermoni, sain kuulla että "rauhoitu ja ota pilleri" ja "vitun sekopää hullu ämmä".
kaikki vakavat ja vähemmän mukavat asiat joista olen hänelle luottamuksellisesti kertonut hän varastoi itselleen lyömäaseiksi..esim. eräs väkivaltainen parisuhde jossa mies myös petti minua(jätin miehen kyllä samantien kun asia tuli tietooni), nykyinen mieheni käyttää tätäkin asiaa lyömäaseena;"varmaan ansaitsit tulla petetyksi, kuka nyt sua edes katsoisi, ihan omaa syytäsi että otit turpiisi" tuonkaltaisia kommentteja satelee joidenkin riitojen aikana.
en ymmärrä miten ennen niin kiltti ja mukava ihminen muuttui tuollaiseksi tunnekylmäksi paskaksi?!
olen nyt hakenut työkkärin kautta koulutukseen toiselle paikkakunnalle, ja lähiaikoina pitäisi saada tietää saanko paikan. toivottavasti saan. silloin kenties muutan ihan yksin sinkkuilemaan.. - vanhempi-piika
mustaDahlia* kirjoitti:
no asioista on keskusteltu, HELVETIN MONTA KERTAA, ja aina niistä sanoista asioista joista viimeksikin olen sanonut.
miehen vastaus vaan on keskusteluun;"älä jaksa inistä taas" "mitä vittua taas valitat"..
olen tuonut kyseiset ongelmat MONTA kertaa esille, ja jopa melko alussa, ettei taas alettaisi lipsumaan siihen että joko minä teen kaiken, tai kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä.
joko minä teen ruoan, tai sitten joko syödään mikroruokaa tai ei syödä ollenkaan.
tuntuu kuin mies pitäisi minua äidinkorvikkeenaan.
kyllä mielestäni saan vaatia mieheltä vastaavanlaista panostusta kämpän siisteyteen ja muihin kodin hommiin entä itse annan.
mutta, minähän olen kiva vain silloin kun pidän turpani kiinni ja teen kaiken miehelle valmiiksi.
mies samalla istuu koneella pelailemassa, kun itse siivoan.
viimeksi kävi juuri niin, minä aloitin siivoamisen vessasta..kyykkäsin ja pesin vessan lattian ja tasot..siinä samalla mies olisi voinut vaikka imuroida..mutta ei, mies istuu koneella pelailemassa!?
vessan kun olin saanut siivottua, ja huomautin miehelle että hei, sähän olisit voinut imuroida vaikka kun mä siivosin vessaa, miehen vastaus;"älä taas vittu valita"!!??
no..jälleen siivosin koko kämpän..imuroin ja pyyhin lattiat vaikka AIKUINEN MIES JOKA ON PARISUHTEESSA KANSSANI, olisi voinut myöskin osallistua.
mutta heti jos mies tiskaa, niin hän oikein mainitsee siitä tyyliin ;"näitkö mä tiskasin"..joo, vittu mikä sankariteko.
ja tätä suhdetta on kohta kestänyt 5-vuotta..koko suhde muuttui paskaksi miehen osalta kun muutimme yhteen..hän ei enää keskustele kanssani niinkuin ennen, hän ei osallistu parisuhde-elämäämme niinkuin ennen, hän ei osallistu edes kotitöihin, vaan jättää ne minun hommikseni..tuntuu että minut huijattiin "parisuhteeseen", vaikka käyttötarkoituksenani on oikeasti miehen palvelija ja äidinkorvike.
että kyllä tässä miettii onko enää mitään järkeä!Mustalle Dahlialle. Kyllä, laita kämppä hakuun. Kertoo tarpeellisen "miehestä" jos kerta mainitsemiseen vastaa, mitä vittua taas valitat!?
Pahempi kuitenkin mielestäni on kun rajoittaa ystävyys suhteitasi osoittamalla heille selvästi ettei hyväksy heitä. Ystäviäsi ehkä jo ennen tapaamistanne?
Miksi parisuhteessa on monella vaikea hyväksyä toisen ystäviä jne. Jos ei pidä ei tarvitse olla tekemisissä, sen sijaan itse voi tavata muualla. Vai eikö hyväksy tätäkään?
Riidoissa toisen syyllistäminen on myös hanurista. Passuuttaminenkin, (varsin jos elää vielä naisen siivellä, teistä en tiedä) on syvältä. Kuolis nälkään sitten aikuinen ihminen. Olkoon vanhempi mutta kohtelu on ala-arvoista joten seksistäkään kun et ole riippuvainen niin mieti KANNATTAAKO kuluttaa itseään, nuoruuttaan osapuoleen joka ei arvosta, hyvä jos ihmisenä pitää. - nooo....
Huonosti kasvatetut miehet hakee usein äidinkorviketta. Itse tiedän yhden miehen, jota en ikinä olisi halunnut millään tavalla pääsemään kiinni minun elämääni tai osaksi sitä tai rakkaan perheeni elämää tai tietämään elämästäni mitään, koska sen käytöstavat on kuin sialla ja se arvostelee jopa minulle rakasta sukulaistani tämän selän takana minulle, mutta pakko sellainen kikkare on ollut hyväksyä ja eipä ole yllätys, että akkansa eli äitinsä on eronnut ja mielenterveysongelmainen korkeakoulutusta omaamaton tyhmelön oloinen sivisymätön akkeli. Koko sukunsa muutenkin junttia, missä joku suurin meriitti on ammatiopiston insinöörin tutkinto.
- mummelisinkku
mustaDahlia* kirjoitti:
no asioista on keskusteltu, HELVETIN MONTA KERTAA, ja aina niistä sanoista asioista joista viimeksikin olen sanonut.
miehen vastaus vaan on keskusteluun;"älä jaksa inistä taas" "mitä vittua taas valitat"..
olen tuonut kyseiset ongelmat MONTA kertaa esille, ja jopa melko alussa, ettei taas alettaisi lipsumaan siihen että joko minä teen kaiken, tai kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä.
joko minä teen ruoan, tai sitten joko syödään mikroruokaa tai ei syödä ollenkaan.
tuntuu kuin mies pitäisi minua äidinkorvikkeenaan.
kyllä mielestäni saan vaatia mieheltä vastaavanlaista panostusta kämpän siisteyteen ja muihin kodin hommiin entä itse annan.
mutta, minähän olen kiva vain silloin kun pidän turpani kiinni ja teen kaiken miehelle valmiiksi.
mies samalla istuu koneella pelailemassa, kun itse siivoan.
viimeksi kävi juuri niin, minä aloitin siivoamisen vessasta..kyykkäsin ja pesin vessan lattian ja tasot..siinä samalla mies olisi voinut vaikka imuroida..mutta ei, mies istuu koneella pelailemassa!?
vessan kun olin saanut siivottua, ja huomautin miehelle että hei, sähän olisit voinut imuroida vaikka kun mä siivosin vessaa, miehen vastaus;"älä taas vittu valita"!!??
no..jälleen siivosin koko kämpän..imuroin ja pyyhin lattiat vaikka AIKUINEN MIES JOKA ON PARISUHTEESSA KANSSANI, olisi voinut myöskin osallistua.
mutta heti jos mies tiskaa, niin hän oikein mainitsee siitä tyyliin ;"näitkö mä tiskasin"..joo, vittu mikä sankariteko.
ja tätä suhdetta on kohta kestänyt 5-vuotta..koko suhde muuttui paskaksi miehen osalta kun muutimme yhteen..hän ei enää keskustele kanssani niinkuin ennen, hän ei osallistu parisuhde-elämäämme niinkuin ennen, hän ei osallistu edes kotitöihin, vaan jättää ne minun hommikseni..tuntuu että minut huijattiin "parisuhteeseen", vaikka käyttötarkoituksenani on oikeasti miehen palvelija ja äidinkorvike.
että kyllä tässä miettii onko enää mitään järkeä!Ei mitään järkeä, etsiydy itselliseksi ja ota selvyys siitä, onko sinulla tarve suhteeseen vai sinkkuuteen. Passaajaksi olet nyt ainakin päätynyt ja katkeraksi sellaiseksi.
- Black2Panther
mustaDahlia* kirjoitti:
olen keskustellut asioista miehen kanssa, ja olen myöskin sanonut jänelle, että eikö hän itse tajua mitä hän tekee minulle?eikö hän itse tajua tuota mollaamistaan ja sitä että aina ja kaikesta syyttää minua.
ja jos huomautan hänelle hänen virheistään/ilkeilyistään/vioistaan..niin hän vain sanoo että taas "kuvittelen kaiken päässäni" ja keksin kaiken vaan.
ja masennuslääkitystäni hän käytti yhdessä vaiheessa lyömäaseena.
jos jostain suutuin tai menetin hermoni, sain kuulla että "rauhoitu ja ota pilleri" ja "vitun sekopää hullu ämmä".
kaikki vakavat ja vähemmän mukavat asiat joista olen hänelle luottamuksellisesti kertonut hän varastoi itselleen lyömäaseiksi..esim. eräs väkivaltainen parisuhde jossa mies myös petti minua(jätin miehen kyllä samantien kun asia tuli tietooni), nykyinen mieheni käyttää tätäkin asiaa lyömäaseena;"varmaan ansaitsit tulla petetyksi, kuka nyt sua edes katsoisi, ihan omaa syytäsi että otit turpiisi" tuonkaltaisia kommentteja satelee joidenkin riitojen aikana.
en ymmärrä miten ennen niin kiltti ja mukava ihminen muuttui tuollaiseksi tunnekylmäksi paskaksi?!
olen nyt hakenut työkkärin kautta koulutukseen toiselle paikkakunnalle, ja lähiaikoina pitäisi saada tietää saanko paikan. toivottavasti saan. silloin kenties muutan ihan yksin sinkkuilemaan..Kuvaamasi tilanne ei kuvaa mitenkään parisuhdetta. Enemmän Isäntä/piika . Jos toinen ei osaa ottaa toista huomioon, rajoittaa ja molla toista, on kyseessä vallan käytöstä. Tasapainoiseen suhteeseesn se ei kuulu.
Jos miehesi kanssa et pääse jutteluyhteyteen ja sopimaan yhteisistä asioista niin nosta kytkintä. Elämää ei ole tarkoitettu kärsimystieksi missä saa vain pa..aa naamalleen.
Toivottavasti pääset sinne koulutukseen ja sitäkautta eroon. Vaatii sinulta paljon pitää puolesi sillä todennäköisesti saat katuvaa teeskentelevää, kaikkia selityksiä antavan miehen perääsi. Ala anna periksi vaan jatka omaa elämääsi.
Jatkaakko sinkkuna vai ei niin tulevaisuus näyttää, huomisesta ei kukaan tiedä. Aluksi kannattaa olla yksin, hakea itseä ja selittää aikaisempi suhde pois mielestä.
Onnea - tisikamo
mustaDahlia* kirjoitti:
olen keskustellut asioista miehen kanssa, ja olen myöskin sanonut jänelle, että eikö hän itse tajua mitä hän tekee minulle?eikö hän itse tajua tuota mollaamistaan ja sitä että aina ja kaikesta syyttää minua.
ja jos huomautan hänelle hänen virheistään/ilkeilyistään/vioistaan..niin hän vain sanoo että taas "kuvittelen kaiken päässäni" ja keksin kaiken vaan.
ja masennuslääkitystäni hän käytti yhdessä vaiheessa lyömäaseena.
jos jostain suutuin tai menetin hermoni, sain kuulla että "rauhoitu ja ota pilleri" ja "vitun sekopää hullu ämmä".
kaikki vakavat ja vähemmän mukavat asiat joista olen hänelle luottamuksellisesti kertonut hän varastoi itselleen lyömäaseiksi..esim. eräs väkivaltainen parisuhde jossa mies myös petti minua(jätin miehen kyllä samantien kun asia tuli tietooni), nykyinen mieheni käyttää tätäkin asiaa lyömäaseena;"varmaan ansaitsit tulla petetyksi, kuka nyt sua edes katsoisi, ihan omaa syytäsi että otit turpiisi" tuonkaltaisia kommentteja satelee joidenkin riitojen aikana.
en ymmärrä miten ennen niin kiltti ja mukava ihminen muuttui tuollaiseksi tunnekylmäksi paskaksi?!
olen nyt hakenut työkkärin kautta koulutukseen toiselle paikkakunnalle, ja lähiaikoina pitäisi saada tietää saanko paikan. toivottavasti saan. silloin kenties muutan ihan yksin sinkkuilemaan..Ei enää puhumiset teidän liitossa auta. Onkohan teillä ollut rakkautta vai ainoastaan toisisitanne pitämistä? Mitä sen on väliä - ei mitään.
Kannattaa mahdollisimman pian muuttaa pois väliaikaiseen asuntoon tai hyvällä tsäkällä vakituiseen. Duuni, millä saa elämisen maksettua on plussaa, mikä vaan duuni kannattaa ottaa vastaan. Kunhan palkka tulee.
Parasta olisi, jos saisi rakkaan miehesi muuttamaan pois.
Jos et heti tee asioiden eteen juuri mitään, niin taas on useampi vuosi kulunut kärsiessä. Tosin olethan vielä nuori, mutta miksi kärsiä, kun voi iloitakin.
"Silloin kenties muutan ihan yksin sinkkuilemaan". Unohda "kenties" - sana.
Kertomuksesi perusteella miesvalintasi ei ole ihan pulkassa. Ehkä sinkkuna olo sopii sulle paremmin. Voihan myös käden kanssa olla omatoiminen.
Tosi rumasti sun miehesi puhuu, se on aika yllättävää. Voi toki olla, että olen elänyt hyvässä maailmassa, että pidän asiaa yllättävänä.
Tavoite: mustaDahlia muuttaa elämäänsä viimeistään lokakuussa 2011. - B)
Lähde jo hyvä nainen lätkimääm. Ei se aijä siitä miksikään muutu. Kirjoituksesi oli kuin minun kirjoittamani. Tuhlasin 5 vuotta elämästäni elämällä paapottavan kanssa. Nainen on kaiken alku ja juuri naisia pitää palvoa - ainakin jos ne palvelee edestä ja takaa... Pitää ostaa kukkia ja kodella kun prinsessaa - jaksaa sitten nainenkin leikkiä talaudenhoitajaa ja Geishaa! Jos otat uuden miehen tutustu kunnolla miehen kavreihin - ja sukulaisiin - se kertoo miehestä paljon.
Ja ota n. 10 v. vanhempi - koulutettu mies. Yleensä ne osaa arvostaa naista paremmin. Kokemus ainakin minulle sen on opettanut. Vaihdoin samanikäisen miehen kun itse olen, lähes 15v vanhempaan ja tyytyväinen olen. Kaikenkukkuraksi tämä lähes 45 v mies on huomattavasti paremmassa kunnossa kun ex avomieheni :) - jolla on n. 30 kg ylipainoa ja joka tänäpäivänäkin polttaa muutakin kun tupakkaa. Muista että se äijä kenen kanssa elät kohtelee sinua huonosti koska annat hänen kohdella sinua niin. Se on tosiasia. Itse tajusin sen vasta sitten kun lähdin menemään edellisestä suhteesta. - naikkonen88*
mustaDahlia* kirjoitti:
olen keskustellut asioista miehen kanssa, ja olen myöskin sanonut jänelle, että eikö hän itse tajua mitä hän tekee minulle?eikö hän itse tajua tuota mollaamistaan ja sitä että aina ja kaikesta syyttää minua.
ja jos huomautan hänelle hänen virheistään/ilkeilyistään/vioistaan..niin hän vain sanoo että taas "kuvittelen kaiken päässäni" ja keksin kaiken vaan.
ja masennuslääkitystäni hän käytti yhdessä vaiheessa lyömäaseena.
jos jostain suutuin tai menetin hermoni, sain kuulla että "rauhoitu ja ota pilleri" ja "vitun sekopää hullu ämmä".
kaikki vakavat ja vähemmän mukavat asiat joista olen hänelle luottamuksellisesti kertonut hän varastoi itselleen lyömäaseiksi..esim. eräs väkivaltainen parisuhde jossa mies myös petti minua(jätin miehen kyllä samantien kun asia tuli tietooni), nykyinen mieheni käyttää tätäkin asiaa lyömäaseena;"varmaan ansaitsit tulla petetyksi, kuka nyt sua edes katsoisi, ihan omaa syytäsi että otit turpiisi" tuonkaltaisia kommentteja satelee joidenkin riitojen aikana.
en ymmärrä miten ennen niin kiltti ja mukava ihminen muuttui tuollaiseksi tunnekylmäksi paskaksi?!
olen nyt hakenut työkkärin kautta koulutukseen toiselle paikkakunnalle, ja lähiaikoina pitäisi saada tietää saanko paikan. toivottavasti saan. silloin kenties muutan ihan yksin sinkkuilemaan..Kuulostaa NIIN tutulta! Olen itse tällä hetkellä samanlaisessa jamassa. Joka päivä ajatukset pyörii vain siinä että parempi olisi olla yksin ja niin kohta varmaan olenkin.
- eletty elämä
Harmi juttu, että joudut kokemaan tuollaista. Minä pitkässä avioliitossa, yhdessä oltu 25v, teen viikko siivoukset, kokkaan ruokaa päivittäin. Tehdään yhdessä kotona ihan ns. kodin perusjuttuja. Seksi sujuu hyvin, molemmat nauttii suunnattomasti jne. Annetaan tiosillemme omaa aikaa. Lomaillaan yhdessä, kaikki lapset (3) aikuisia, elämässä vahvasti kiinni. talous kunnossa jne.
Mutta siitä huolimatta vaimo haluaa eron. Ei kuulemma löydä tunteitaan minua kohtaan. Ollaan "vääriä" ihmisiä toisillemme... Ei vieraita suhteita(ainakaan minulla). Ei järkevää vastausta mikä ahdistaa...
Että näinkin se elämä voi mennä. Ei riitä että olet lähes täydellinen... pitäis olla täydellinen... mutta elämä jatkuu... joko yksin tai jos jollekkin kelpaa, niin jonkun muun kanssa...
Pettyä voi monella tavalla. - zxcvbnmnbvcxz
maarukka kirjoitti:
Mitä??????????????????????????
Eikö suomalainen mies olekaan se ihana, joka tekee kotona kaiken. Siivoaa, kokkaa, leipoo ja hoitaa lapset???
Tuosta mistä Sinä kerrot on vuosikaupalla ja useilla keskustelupalstoilla, kuten myös Subilla syyllistetty maahanmuutajamiehiä ja samaan hengenvetoon kehuttu. Oi, niin, ihana, suomalainen mies, olen juuri minä! :D
Vakavasti puhuen, samoilla palstoilla suomalaiset naiset ovat haukuneet ulkolaisia naisia ja väitettäneet heidän olevan suomalaismiesten orjina. Vaikka, hyvin harva ulkolainen nainen katsoo hyvällä silmällä sohvalla löhöävää kumppania. Lisäksi, ulkolainen nainen vaatii enemmän huomioon ottamista kuin alas poljdettu, monellakin tavalla, suomalainen nainen.
Joka tapauksessa, ilman moista kumppania on parempi olla näin vain sinkkuna. En sohvalla löhööjää katselisi minäkään.Vähän näin miehenä myös ihmettelen, mistä löydätte nuo miehenne, joihin yleistykset perustuu. Ehkä kannattaisi myös miettiä sitä, millaisia miehiä suvaitsee itse lähelleen ja millaisille antaa palttua, jos kokemukset miehistä on lähes pelkästään kovin huonoja.
- Itsekseen eläjä
mustaDahlia* kirjoitti:
olen keskustellut asioista miehen kanssa, ja olen myöskin sanonut jänelle, että eikö hän itse tajua mitä hän tekee minulle?eikö hän itse tajua tuota mollaamistaan ja sitä että aina ja kaikesta syyttää minua.
ja jos huomautan hänelle hänen virheistään/ilkeilyistään/vioistaan..niin hän vain sanoo että taas "kuvittelen kaiken päässäni" ja keksin kaiken vaan.
ja masennuslääkitystäni hän käytti yhdessä vaiheessa lyömäaseena.
jos jostain suutuin tai menetin hermoni, sain kuulla että "rauhoitu ja ota pilleri" ja "vitun sekopää hullu ämmä".
kaikki vakavat ja vähemmän mukavat asiat joista olen hänelle luottamuksellisesti kertonut hän varastoi itselleen lyömäaseiksi..esim. eräs väkivaltainen parisuhde jossa mies myös petti minua(jätin miehen kyllä samantien kun asia tuli tietooni), nykyinen mieheni käyttää tätäkin asiaa lyömäaseena;"varmaan ansaitsit tulla petetyksi, kuka nyt sua edes katsoisi, ihan omaa syytäsi että otit turpiisi" tuonkaltaisia kommentteja satelee joidenkin riitojen aikana.
en ymmärrä miten ennen niin kiltti ja mukava ihminen muuttui tuollaiseksi tunnekylmäksi paskaksi?!
olen nyt hakenut työkkärin kautta koulutukseen toiselle paikkakunnalle, ja lähiaikoina pitäisi saada tietää saanko paikan. toivottavasti saan. silloin kenties muutan ihan yksin sinkkuilemaan..Hyvä, lähde vaan toiselle paikkakunnalle ja aloita uusi elämä, ilman tyranniasi. Nuole haavasi ja nosta rinta rottingille ja hymyä naamaan. Saat vielä arvoisesi kumppanin kun katsot vähän mihin sitten ryhdyt. Ja yksin on ihanan rentoa ja vapaata olla jonkin aikaa. Äläkä anna heti periksi kun ihon ikävä yllättää. Miehiäkin on mukava katsella vaan, sillä silmällä, että kuka se voisi olla.
- Itsekseen eläjä
eletty elämä kirjoitti:
Harmi juttu, että joudut kokemaan tuollaista. Minä pitkässä avioliitossa, yhdessä oltu 25v, teen viikko siivoukset, kokkaan ruokaa päivittäin. Tehdään yhdessä kotona ihan ns. kodin perusjuttuja. Seksi sujuu hyvin, molemmat nauttii suunnattomasti jne. Annetaan tiosillemme omaa aikaa. Lomaillaan yhdessä, kaikki lapset (3) aikuisia, elämässä vahvasti kiinni. talous kunnossa jne.
Mutta siitä huolimatta vaimo haluaa eron. Ei kuulemma löydä tunteitaan minua kohtaan. Ollaan "vääriä" ihmisiä toisillemme... Ei vieraita suhteita(ainakaan minulla). Ei järkevää vastausta mikä ahdistaa...
Että näinkin se elämä voi mennä. Ei riitä että olet lähes täydellinen... pitäis olla täydellinen... mutta elämä jatkuu... joko yksin tai jos jollekkin kelpaa, niin jonkun muun kanssa...
Pettyä voi monella tavalla.Ne tunteet on kumma juttu. Minäkin olen yksin kun en ole löytänyt sellaista jota kohtaan olisi sellaisia tunteita joita kaipaan. Teillä kyllä kuulostaa elämä ihan mukavalta. Jostain syystä vaan se mukava joskus alkaa tuntua epämukavalta vaikka´'kaikki' olisi hyvin. Siihen kyllä voi auttaa muukin kuin totaalinen ero. Pienikin erillisyys, oma tila tai jopa erilleen asuminen jonkin aikaa selkiyttää. Voi löytyä sitä ikävää toisen luo jos se on kadoksissa. Tai näkee miksi haluaa suhteen lopettaa. Sinulla ei ole hätäpäivää; hyvät miehet ovat kortilla ja yleensä viedään käsistä varsinkin jos olet tanssitaitoinen. Anna siis vaimollesi vapaus. Tietenkin on ikävää jäädä yksin muistelemaan yhteistä elämää ja kun lapset on olleet pieniä, mutta jos eroatte sovussa, muistelu varmaan onnistuu jossain vaiheessa kun katkeruus on voitettu, ajan myötä.
- eletty elämä
Itsekseen eläjä kirjoitti:
Ne tunteet on kumma juttu. Minäkin olen yksin kun en ole löytänyt sellaista jota kohtaan olisi sellaisia tunteita joita kaipaan. Teillä kyllä kuulostaa elämä ihan mukavalta. Jostain syystä vaan se mukava joskus alkaa tuntua epämukavalta vaikka´'kaikki' olisi hyvin. Siihen kyllä voi auttaa muukin kuin totaalinen ero. Pienikin erillisyys, oma tila tai jopa erilleen asuminen jonkin aikaa selkiyttää. Voi löytyä sitä ikävää toisen luo jos se on kadoksissa. Tai näkee miksi haluaa suhteen lopettaa. Sinulla ei ole hätäpäivää; hyvät miehet ovat kortilla ja yleensä viedään käsistä varsinkin jos olet tanssitaitoinen. Anna siis vaimollesi vapaus. Tietenkin on ikävää jäädä yksin muistelemaan yhteistä elämää ja kun lapset on olleet pieniä, mutta jos eroatte sovussa, muistelu varmaan onnistuu jossain vaiheessa kun katkeruus on voitettu, ajan myötä.
Niin sitä aikaa on on annettu, ja menemisen vapautta. Molemmat saa tehdä reissuja omien kavereiden ja ystävien kanssa. Mutta kun lopulta asiaa miettii, niin tulee ajatus, että onko se tilan antaminen ollut sitten se asia mikä vie ajatuksen ja elämän uusiin tavoitteisiin? Ehkä sitä tilaa on molemmat osaltaan antaneet liian helposti?
Mutta eipä tässä voi kuin odottaa, ja antaa ajan kulua. Kyllä tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu...
Tunne joka vahvistuu on ,että toinen siirtyy pikku hiljaa kauemmaksi, yhteiset tekemiset eivät innosta eikä kiinnosta kovinkaan, on hämmentävää... - Itsekseen eläjä
eletty elämä kirjoitti:
Niin sitä aikaa on on annettu, ja menemisen vapautta. Molemmat saa tehdä reissuja omien kavereiden ja ystävien kanssa. Mutta kun lopulta asiaa miettii, niin tulee ajatus, että onko se tilan antaminen ollut sitten se asia mikä vie ajatuksen ja elämän uusiin tavoitteisiin? Ehkä sitä tilaa on molemmat osaltaan antaneet liian helposti?
Mutta eipä tässä voi kuin odottaa, ja antaa ajan kulua. Kyllä tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu...
Tunne joka vahvistuu on ,että toinen siirtyy pikku hiljaa kauemmaksi, yhteiset tekemiset eivät innosta eikä kiinnosta kovinkaan, on hämmentävää...Etääntyminen tuntuu varmaan ikävältä. Jospa löytäisitte jotain mikä yhdistää ja löytyisi se rakkaus jälleen, voimakkaampana. Uskon että niin voi käydä. Siihen vain tarvitaan molempien halua, sitä tahtoa jatkaa yhdessä. Ehkä se kysymys pitäisi ottaa esille, pohdittavaksi ja puitavaksi oikein ajan kanssa, pysähtyen. Se on sitten myöhäistä kun toisella on uusi kumppani.
- Tuhvelo
Itsekseen eläjä kirjoitti:
Etääntyminen tuntuu varmaan ikävältä. Jospa löytäisitte jotain mikä yhdistää ja löytyisi se rakkaus jälleen, voimakkaampana. Uskon että niin voi käydä. Siihen vain tarvitaan molempien halua, sitä tahtoa jatkaa yhdessä. Ehkä se kysymys pitäisi ottaa esille, pohdittavaksi ja puitavaksi oikein ajan kanssa, pysähtyen. Se on sitten myöhäistä kun toisella on uusi kumppani.
Joskus myös voi olla, että kaikki mikä joskus oli yhteistä on siirtynyt muistojen lokeroihin. Rakkauden ei tarvitse välttämättä olla lopussa, mutta ns. parisuhteesta on ammennettu kaikki, mitä ammennettavissa on. Siihen pisteeseen tultaessa vaikeinta on huomata kiintyneensä ja tottuneensa toisen läsnäoloon niin kovasti, ettei osaa oikein yksin tehdä päätöksiä tai olla luonnollisesti itsekseen. Se, että kaikki kannustavat kokeilemaan asumuseroa hetkeksi tms tms ei ole oman kokemukseni mukaan ketään auttanut herättämään parisuhdettaan uuteen kukoistukseen... Melkeinpä päinvastoin. Se antaa turhaa toivoa aina jommallekummalle osapuolelle ja pettymys on aina pahempi. Oletko itse ehdottanut puolisollesi eron mahdollisuutta? Jospa hän ei ymmärrä käytöksensä vaikutusta sinun tunteisiisi, tällä ehdotuksella saisit puolisosi kenties tarkastelemaan omia tavoitteitaan ja käytöstään sinua kohtaan. Miettimään ehkä vaihtoehtoja; olisiko kuitenkin parempi panostaa juuri tähän hetkeen ja olemassaolevaan suhteeseen, kuin elää jossain haavemaailmassa.
- Mimp
Joskus ajan kanssa käy näiinkin. Joillekin miehille nainen on se jonka pitää tehdä kaikki, eikä itse tarvii tehdä mitään kun on , Mutta naisillakin on oikeus olla tekemättä, ei aina vaan jaksa tehdä kaikkea. Sitä toivoo saavansa apua, mutta aina ei toimi. Älä tee mitään miehen nenän eteen, saa huomata että et ole hänen palvelija vaan ihminen jolla on tunteet ja oma tahto. Jos keskusteleminen ei auta niin harkitsisin jo suhteen lopetttamista.
Tekstin ei ollut tarkoitus loukata ketään, mutta en osannut oikein kirjoittaa asiaa niinkuin halusin :D - äijä jorpakkoon
mustaDahlia* kirjoitti:
no asioista on keskusteltu, HELVETIN MONTA KERTAA, ja aina niistä sanoista asioista joista viimeksikin olen sanonut.
miehen vastaus vaan on keskusteluun;"älä jaksa inistä taas" "mitä vittua taas valitat"..
olen tuonut kyseiset ongelmat MONTA kertaa esille, ja jopa melko alussa, ettei taas alettaisi lipsumaan siihen että joko minä teen kaiken, tai kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä.
joko minä teen ruoan, tai sitten joko syödään mikroruokaa tai ei syödä ollenkaan.
tuntuu kuin mies pitäisi minua äidinkorvikkeenaan.
kyllä mielestäni saan vaatia mieheltä vastaavanlaista panostusta kämpän siisteyteen ja muihin kodin hommiin entä itse annan.
mutta, minähän olen kiva vain silloin kun pidän turpani kiinni ja teen kaiken miehelle valmiiksi.
mies samalla istuu koneella pelailemassa, kun itse siivoan.
viimeksi kävi juuri niin, minä aloitin siivoamisen vessasta..kyykkäsin ja pesin vessan lattian ja tasot..siinä samalla mies olisi voinut vaikka imuroida..mutta ei, mies istuu koneella pelailemassa!?
vessan kun olin saanut siivottua, ja huomautin miehelle että hei, sähän olisit voinut imuroida vaikka kun mä siivosin vessaa, miehen vastaus;"älä taas vittu valita"!!??
no..jälleen siivosin koko kämpän..imuroin ja pyyhin lattiat vaikka AIKUINEN MIES JOKA ON PARISUHTEESSA KANSSANI, olisi voinut myöskin osallistua.
mutta heti jos mies tiskaa, niin hän oikein mainitsee siitä tyyliin ;"näitkö mä tiskasin"..joo, vittu mikä sankariteko.
ja tätä suhdetta on kohta kestänyt 5-vuotta..koko suhde muuttui paskaksi miehen osalta kun muutimme yhteen..hän ei enää keskustele kanssani niinkuin ennen, hän ei osallistu parisuhde-elämäämme niinkuin ennen, hän ei osallistu edes kotitöihin, vaan jättää ne minun hommikseni..tuntuu että minut huijattiin "parisuhteeseen", vaikka käyttötarkoituksenani on oikeasti miehen palvelija ja äidinkorvike.
että kyllä tässä miettii onko enää mitään järkeä!Hienoa, että nuori nainen näkee nurinkurisen asetelman, joka tietty toimii hienosti miehen kannalta, noin selkeästi.Jätä vaan se looseriäijä, vaikka olisi miljonääri, jos on noin p-a luonne ja käyttää sua vain piikana, itsetuntoa kehiin.
- poly2
Jospa olisit vaan mitä haluat.
Jos seksin ja kosketuksen puute alkaa häiritsemään, hanki vakisuhde. Eihän nyt sinkkuus ja parisuhde ole ainoita vaihtoehtoja. - BurnIT
Nunnako sinusta tulisi?? Ei seksiä?? Aika huikee ajatus..
Jestas kun olet noin nuorikin vielä..
Kannattaisiko vain elää, eikä miettiä niin paljon sitä millä perustelisi sukulaisille sinkkuuttaan. Elele nyt vain sinkkuna, kun eihän sitä tiedä mitä elämä eteen kantaa, vaikka tapaisitkin sen herra oikean vuosien päästä. On ikävää jos ihminen sulkee tahallisesti itsensä " seinien" sisälle, antaen itselleen ehdot siitä että miten aikoo elää seuraavat 50 vuotta..
No onnea vaan valitsemallasi tiellä :D
Sillä ei sinkkuus niin ihanaa ole, joo, on se hetken, mutta sitten myöhemmin se voi tuntua aika raskaalta... Vinkki, ole avoin ja anna elämän viedä. - biel678
Se on se yhteiskunnan odotus kun oletetaan että mennään naimisiin tai on jonkinlainen puoliso.
Kaikki ovat erilaisia ja pitävät eri asioista, eikä kannata ryhtyä johonkin joka on vain kaikkien muiden oletus että tehdään niin.
Voi täysin hyvin tyytyä yksin oloon, ehkä se on jopa parempikin niin! - _ouluntyttö_
Mulle ainakin sinkkuus sopii tähän elämän tilanteeseen. Entiset suhteet ja sotkut kutakuinkin saatu selvitettyä ja haluan nyt keskittyä ensimmäistä kertaa itseeni. (Elää miten haluan -tietenki kohtuuden rajoissa, mennä miten haluan, tehdä mitä haluan..) Olen nyt ollut sinkkuna kymmenisen kuukautta ja tää alkaa tosiaan tuntumaan ihan kivalta! Tietenki välillä on niitä hempeitä hetkiä, kun kaipaisi jonkun tuohon viereen paijaamaan ja silittelemään, mutta.. Aina se ohi menee. En tiedä kuinka kauan tulen pysymään sinkkuna, mutta ainakin toistaiseksi. Sitten kun joku saa jalat alta, sitten mennään.. Toivottavasti tää yksin oleminen myös auttaa tunnistamaan sitä "jotain".. Ei ketä tahansa, eksiä on jo tarpeeksi.
Ja uskon, että tuo loppuelämän sinkkuus joillekin sopii, mutta itse todennäköisesti jossain vaiheessa haluan parisuhteen, lapsia, perheen. En vielä, mutta sitten joskus sen oikean kanssa :) Äläkä sinäkään ressaa, ihmiset on vain olentoja jotka ihastuu, rakastuu, kaipaa rakkautta, satuttaa vaikka ei olisi tarkoitus, ottaa riskejä.. Vastoinkäymiset vain kasvattaa, niiden ei pidä antaa katkeroiduttaa - vaikka sanoitkin, että et ole katkera. Voihan se olla, että nyt olet onnellisempi sinkkuna, mutta joskus tapaat sen miehen joka vie sut mennessään. Älä kuoleta itseäsi MISSÄÄN nimessä ajatellen, että haluat kuitenkin olla loppuelämäsi sinkkuna, etkä tule haluamaan sitä miestä jossain vaiheessa. Mene päivä kerrallaan, elä täysillä. Muista, me ollaan täällä vain kerran! ;) Itse sinkkuunnuin reilu vuosi sitten lähes kuuden vuoden parisuhteen jälkeen. Eipä ole tullut parisuhdetta instituutiona ikävä, vaikka parisuhteessakin on omat hyvät puolensa. Sinkkuudessakin on monia huonoja puolia, mutta sinkkuuden hyvät puolet voittavat joten se on syynä, miksi aion pysyä sinkkuna toistaiseksi. Hyvinä puolina mainittakoon esim. että eipä tarvitse ilmoittaa menemisistään kenellekään ja uusiin ihmisiin tutustuminen on helpompaa.
Yhden illan jutuista:
Yhden illan juttuja on tullut harrastettua, mutta en näe sitä niin "kamalana" asiana kun se yleensä esitetään. On olemassa niin monia eri tapoja harrastaa yhden illan juttuja, ja voin sanoa että kaikista näistä olen nauttinut. On tullut sitä kautta tutustuttua mielenkiintoisiin ihmisiin ja solmittua ystävyyksiä. Ainoa kriteeri yhden illan suhteelle on se että kumpikin osapuoli tietää mitä on tekemässä ja ns. pelisäännöt ovat selvät. Ei sen tarvitse olla edes seksiä. Toisinaan riittää että saa jutella. "Yhden illan juttu" terminä antaa mielestäni negatiivisen kuvan ko. asiasta. Itse käyttäisin termiä "vapaa suhde."- Itsekseen eläjä
Yhden illan jutut on elämään kuuluva ilmiö ja jos sitä harrastaa kohtalaisen selvin päin siitä voi kehkeytyä jotain muutakin. Mitä se sitten on milloinkin sinkulle joka haluaa elää yksin on tilanteesta kiinni. Joskus kaipaa romantiikkaa tai ihoa joskus juttuseuraa tai remonttiapua. Me sinkkunaiset herätetään helposti pelkoa kun halutaan elää itsenäisinä. Naiset pelkää että viedään heiltä mies ja mies että hän ei riitä. Naisille sanoisin että sellaisen miehen joutaa viedäkin joka on toisen perään miehelle että ans kattoo.
- sinkku28
No huh, tarviiko 26 vuoden iässä päättää miten seuraavat 70 vuotta aikoo elää?? :D Hullua!
Elä hetkessä, äläkä kadu mitään. Nauti yksin olosta, mutta jos tulee hyvän tuntuinen mies vastaan, niin tartu tilaisuuteen! Miksi eläisit ohjekirja kädessä? - papa.
Vanhempana aviotuneena miehenä kertoisin jotain, mikä ei näkojään tule mieleen nuorilla sinkuilla.
Siinä vaiheessa kun olet ylittänyt 40 vuotta lapsia ei saa ja kaikilla muilla niitä on.
Lapsenlapset tulevat kavereille ja huomaat elämäsi tyhjäksi kissasi kanssa.
Ne asiat mitkä tuntuu tärkeiltä alle kolmekymppisestä, eivä olekkaan enään tärkeitä viisikymppiselle.
Silloin haluaisi, että on sellaisia ihmisiä, joihin todella voi luottaa. (yleensä omat lapset)
Saa seurata heidän perheensä elämää, vaikka kauempaakin.
Ihmisille on nykyään syötetty kauniita ja rohkeaa niin kauan, että elämän tosiasiat ovat kadonneet.
Vaimoni kanssa ollaan koettu 35 vuoden aikana monet kriisit mutta en silti ole häntä koskaan pettänyt, vaikka tilaisuuksia on ollut.
ihmiset luulevat toisten elämän olevan jotenkin auvoisempaa ja vertaavat siihen omaansa.
Pitäisi keskittyä omaan perheeseen yhdessä ja jakaa niitä paineita mitä elämä tuo tullessaan.
Miksi me täällä elämme oikeestaan siksi, että jatkamme sukua.
Geenimme siirtyvät eteenpäin niin kuin luonnossa muillakin elollisilla.
Olemma vaan alkaneet ajattelemaan että olisimme jotain muuta, kuin osa
luontoa.
Kyllä aloittajakin voi vielä löytää hyvän parisuhteen, ei kannata heittää kirvestä kaivoon.
Tuo seksipuoli on kuitenkin vain osa parisehteesta.
Sitä nykyään mainostetaan mutta osa naisista ei fyysisesti pysty enään yli viisikymppisinä nauttimaan, koska kuivuus lisääntyy ja kivut sen myötä.
Luonto on sen niin tehnyt ja siihenkin voi sopeutua liitossa.
Minulle aina sanottiin nuorena, että jos kumppanin hakee kapakasta niin sinne sen menettääkin.
Mutta tässä tämä jorina taitaa jo riittää vointeja aloittajalle ja pilkettä silmään.- -TSS-
Tulipahan kaikki mahdolliset kliseet perhe-elämästä. Kenties naiset on "ohjelmoitu" eri tavalla, että suurempi osa heistä oikeasti haluaa jossain vaiheessa lapsia mutta itse miehenä ja kohta 40-vuotiaana voin sanoa, että olen koko ikäni tiennyt että minusta ei koskaan mitään isukkia tule enkä ole kertaakaan epäillyt asiaa. Tietenkin kun tuota toitotin joskus alle 20-vuotiaana niin vanhemmat ihmiset rätkättivät, että kyllä se mieli vielä muuttuu mutta eivätpä rätkätä enää.
Siis, kaikkia ihmisiä ei vaan ole luotu perhe-elämää varten, tuokin on varmasti luonnon säätelemä juttu, että jotkut ihmiset eivät tunne minkäänlaista lisääntymishalua.
Kyllähän tuo puolison puute jossain vaiheessa elämää on välillä kovastikin kirpaissut mutta jos minulla olisi nainen ja hän sanoisi, että haluaisi lapsia niin saisi sitten haluta jonkun toisen kanssa. No, eipäole moista ongelmaa elämässä edessä ollut, voi jopa sanoa että onneksi ei. - no,,,,
Niin mutta pasasakki on erikseen ihan oikeasti, kuin avioliitttoon rakkaudesta menevät. Ne todella _on_ jotnekin halpoja ja halvan oloisia, jotka mäykyttää purkkää toinen käsi lastenrattailla ja suu mölöttäen kirosanatulvaa, kuin normaalit ihmiset ja mäö ainakin pelkään, että mikä sellaisten ihmisten lasten kohtalo on, jo vielä äippä on jou vamis. formulappispuupää ja isä mikä lie linnakundi... Hyvät eväät siinä joo lapselle kasvaa. Tehkööt itse kukin lapsia vaikka nuorina tai vanhempina, mutta kyllä siinä pitää olla elömän kurssi selvillä ja käsitys, että se muutta lämän sitten kansss lopullisesti, jos siihen ryhtyy ja jopa minä ymmärrän sen, vaikkei mulla lapsia olekaan...
Lue skrubujen kirjoituksia tällä foorumilla... Siis jotkut lehmät haukkuu jopa omia miehiään palstoilla anonyymisti, flirttailee ja muuta sairasta... Tyhmät miehet uhittelee ja muuta juorukelloilua ja äärimmäisen pääpöpiä keskustelupalstamenoa. Skrubukieltä ja juntteja. Ja ne jotka kuvia käytttää ja palstoilla poseerailee, ei ole meikäläisen sakkia, vaan jotakin ihan muun tasoluokan löpöttäjää.
Toi aloittajakin on mäntti feikkaaja, ja sanokaa mun sanoneen, mutta tää on vaisto. - LEIJONA-MAMA
sinulle "PAPA" ettäkö nainen ei fyysisesti pysty sexistä nauttimaan yli 50v-paikat kuivuu, kipuja?VÄÄRIN SANON MINÄ! Älä yleistä!Olen jo 54v ja paikat luistaa kuin ennenkin,riippuu vähän siitäkin vastapuolesta ja nykyisin kun on keksitty liukuvoiteitakin,ei tarvitse kuiviltaan hangata!Pieni esileikki aina paikallaan! Asian toinen puoli-kuinkas on "veitikan"ylösnousun laita????siihenkin löytyy apu-JOTEN EI TARVITSE SOPEUTUA LIITOSSAKAAN-voi elää TÄYTTÄ ELÄMÄÄ vaikka ikää tuleekin-KOKEILEHAN!!!KANNATTAA!!! ONNEA!!! t.LIUKAS LEIJONA-MAMA
- pöllönen
Jos sun elämäs olis tyhjää ilman lapsia, niin musta se on jo aika surullista. Kyllähän eläinten pääasiallisena tavoitteena on vain lisääntyä niin paljon kuin ehtivät, mutta jotenkin toivoisin että ihmisellä olisi jotakin korkeampiakin tavoitteita kuin vain "täyttää maa".
Kiva jos teillä on perheessä asiat hyvin, mutta kaikilla ei ole. Ei se ole mikään automaatti, että kun teet lapsia, niin et jää ikinä yksin. Hyvän elämän voi rakentaa monella tavalla, ja tämä "lapsellisten" saarnaaminen Ainoasta Oikeasta Elämästä alkaa ottamaan päähän. Hankkikaa elämä, älkää lapsia! - noh, noh.
LEIJONA-MAMA kirjoitti:
sinulle "PAPA" ettäkö nainen ei fyysisesti pysty sexistä nauttimaan yli 50v-paikat kuivuu, kipuja?VÄÄRIN SANON MINÄ! Älä yleistä!Olen jo 54v ja paikat luistaa kuin ennenkin,riippuu vähän siitäkin vastapuolesta ja nykyisin kun on keksitty liukuvoiteitakin,ei tarvitse kuiviltaan hangata!Pieni esileikki aina paikallaan! Asian toinen puoli-kuinkas on "veitikan"ylösnousun laita????siihenkin löytyy apu-JOTEN EI TARVITSE SOPEUTUA LIITOSSAKAAN-voi elää TÄYTTÄ ELÄMÄÄ vaikka ikää tuleekin-KOKEILEHAN!!!KANNATTAA!!! ONNEA!!! t.LIUKAS LEIJONA-MAMA
Ei toi nimimerkillä "Papa" kirjoittanut kirjoittanut mitään seksistä, mutta sekopäitä trollaaajia ja nettikiusantekijähäiriköitä kun kaikki olette, niin... Yli 50-vuotiaan luulisi tietävän, ettei seksistä kirjoitella Suhteet- osion palstalla? Mutta tietysti kun ette ole sivistyneitä tai puhumattakaan akateemisia ihmisiä, niin...
- veitikkka
LEIJONA-MAMA kirjoitti:
sinulle "PAPA" ettäkö nainen ei fyysisesti pysty sexistä nauttimaan yli 50v-paikat kuivuu, kipuja?VÄÄRIN SANON MINÄ! Älä yleistä!Olen jo 54v ja paikat luistaa kuin ennenkin,riippuu vähän siitäkin vastapuolesta ja nykyisin kun on keksitty liukuvoiteitakin,ei tarvitse kuiviltaan hangata!Pieni esileikki aina paikallaan! Asian toinen puoli-kuinkas on "veitikan"ylösnousun laita????siihenkin löytyy apu-JOTEN EI TARVITSE SOPEUTUA LIITOSSAKAAN-voi elää TÄYTTÄ ELÄMÄÄ vaikka ikää tuleekin-KOKEILEHAN!!!KANNATTAA!!! ONNEA!!! t.LIUKAS LEIJONA-MAMA
Voi ei.
- Itsekseen eläjä
-TSS- kirjoitti:
Tulipahan kaikki mahdolliset kliseet perhe-elämästä. Kenties naiset on "ohjelmoitu" eri tavalla, että suurempi osa heistä oikeasti haluaa jossain vaiheessa lapsia mutta itse miehenä ja kohta 40-vuotiaana voin sanoa, että olen koko ikäni tiennyt että minusta ei koskaan mitään isukkia tule enkä ole kertaakaan epäillyt asiaa. Tietenkin kun tuota toitotin joskus alle 20-vuotiaana niin vanhemmat ihmiset rätkättivät, että kyllä se mieli vielä muuttuu mutta eivätpä rätkätä enää.
Siis, kaikkia ihmisiä ei vaan ole luotu perhe-elämää varten, tuokin on varmasti luonnon säätelemä juttu, että jotkut ihmiset eivät tunne minkäänlaista lisääntymishalua.
Kyllähän tuo puolison puute jossain vaiheessa elämää on välillä kovastikin kirpaissut mutta jos minulla olisi nainen ja hän sanoisi, että haluaisi lapsia niin saisi sitten haluta jonkun toisen kanssa. No, eipäole moista ongelmaa elämässä edessä ollut, voi jopa sanoa että onneksi ei.Mukavalta kuulostaa kun olet niin sinut sen asian kanssa. Minulla oli ihana eno, joka otti meidät serkut kesäisin mökilleen ja se oli meille kulta-aikaa vaikka jouduttiin kestämään hänen kamalaa puuroaan mutta myös ihania savustettuja ahvenia. Siivottiin mökki kerran kesässä kunnolla ja sekin oli vain hauskaa. Omilla lapsillani on myös sinkkutätejä ja olen siitä iloinen. Puolin ja toisin ollut varmaan antoisaa heillä olla tekemisissä. Ja on se esikuva että elämässä on muutakin kuin perhe-elämä.
- papa.
pöllönen kirjoitti:
Jos sun elämäs olis tyhjää ilman lapsia, niin musta se on jo aika surullista. Kyllähän eläinten pääasiallisena tavoitteena on vain lisääntyä niin paljon kuin ehtivät, mutta jotenkin toivoisin että ihmisellä olisi jotakin korkeampiakin tavoitteita kuin vain "täyttää maa".
Kiva jos teillä on perheessä asiat hyvin, mutta kaikilla ei ole. Ei se ole mikään automaatti, että kun teet lapsia, niin et jää ikinä yksin. Hyvän elämän voi rakentaa monella tavalla, ja tämä "lapsellisten" saarnaaminen Ainoasta Oikeasta Elämästä alkaa ottamaan päähän. Hankkikaa elämä, älkää lapsia!Lueppa tu uudestaan :
(Sitä nykyään mainostetaan mutta "osa" naisista ei fyysisesti pysty enään yli viisikymppisinä nauttimaan, koska kuivuus lisääntyy ja kivut sen myötä.
Luonto on sen niin tehnyt ja siihenkin voi sopeutua liitossa.)
Siinä tuo "osa" aika tärkeä sana.
Ja ei se ole aina helppoa, vaikka kuinka olisit ystävällinen, huomaavainen ja pitäisit toisesta, jos toinen ei halua niin ei se halua edes yrittää.
Itselläni ei ole potenssiongelmia päin vastoin mutta, kun pidän vaimostani muutenkin, kuin vaan seksuaalisesti niin minkäs teet.
Sopeutua on helpompi, kun tekee itselleen selväksi mitä elämältä haluaa.
Ja tuo, että lisäntykää ja täyttäkää maa on minulle vierasta.
En usko mihinkään jumaluuteen.
Mutta näen ihmisiä, jotka katuvat lapsettomuutta jonka he ovat nuorena pitäneet parempana vaihtoehtona.
Se on kuitenkin lyhyt aika kun lapset kasvavat ja lähtevät kotoa.
Nykyään pelätään vastuuta, koska siihen ei olla kotona kasvatettu.
En kä ole itsekkään kovin hyvästä ymmärtäväisestä perheestä.
Tapaan vanhempiani kolmekertaa vuodessa, vaikka asumme samassa kaupungissa.
Itse olin jo 14 vuotiaana kadulla tupakka hampaissa hakemasta jonkun, joka ostaisi alkosta pullon.
Sen tien kuljettua muuttui koko mailmankatsomukseni.
En tyrkytä, että jokaisen pitäisi hankkia perhe ja lapsia, vaan se tie on kuitenkin melkein helpoin.
Myös tuo että muutenkin voi itseään kehittää ihmisenä on totta mutta ei mitenkään sulje pois sitä todellisuutta että olet yksin jos sinulla ei ole perhettä.
Joudt kokemaan pidättäväisyyttä ja toisten huomioon ottamista aivan erillä tavalla perheessä kuin kavereiden kanssa.
Se jos mikä kasvattaa ihmistä. - Tuhvelo
-TSS- kirjoitti:
Tulipahan kaikki mahdolliset kliseet perhe-elämästä. Kenties naiset on "ohjelmoitu" eri tavalla, että suurempi osa heistä oikeasti haluaa jossain vaiheessa lapsia mutta itse miehenä ja kohta 40-vuotiaana voin sanoa, että olen koko ikäni tiennyt että minusta ei koskaan mitään isukkia tule enkä ole kertaakaan epäillyt asiaa. Tietenkin kun tuota toitotin joskus alle 20-vuotiaana niin vanhemmat ihmiset rätkättivät, että kyllä se mieli vielä muuttuu mutta eivätpä rätkätä enää.
Siis, kaikkia ihmisiä ei vaan ole luotu perhe-elämää varten, tuokin on varmasti luonnon säätelemä juttu, että jotkut ihmiset eivät tunne minkäänlaista lisääntymishalua.
Kyllähän tuo puolison puute jossain vaiheessa elämää on välillä kovastikin kirpaissut mutta jos minulla olisi nainen ja hän sanoisi, että haluaisi lapsia niin saisi sitten haluta jonkun toisen kanssa. No, eipäole moista ongelmaa elämässä edessä ollut, voi jopa sanoa että onneksi ei.Minulla on puoliso, mutta onneksi hän on hyvin samanhenkinen lapsenhankinta-asioissa, kuin olen itsekin. Olen 30 nainen, enkä ole koskaan kokenut lapsenkaipuuta saati kokonaisvaltaista perhe-elämää. Tiedän moisen olevan hyvin ihanaa (siis perhe-elämän) sellaiselle ihmiselle, kelle se sopii. Tiedän myös sen olevan yhtä helvettiä taas sellaisille, ketkä ovat elämäntyyliin ajautuneet sen kummemmin kokonaisuutta ajattelematta. Valintoja on elämä täynnä ja senkin vuoksi välillä harmittaa kuunnella perheellisen ihmisen vuodatusta elämän vaikeudesta lapsien ym. kanssa. Välillä valinnat ovat henkilökohtaisella tasolla virheellisiä, mutta niiden kanssa on sitten elettävä. Niin tässä tekee jokainen. Ei valinnoistaan silti pidä valittaa päivästä toiseen ja marttyyriksi alkaa. Pelattava vain on jaetuilla korteilla... Eli sinulle -TSS- ei se parisuhde aina tarkoita sitä, että lisääntymään olisi pakko päästä :)
- Karjakko
Mitä sitä koko lehmällä tekee jos tarvii lasin maitoa??????
Aika lapsipainotteista tekstiä. No jos et niitä halua, niin kyllähän se noin menee. Oletko ajatellut parisuhdetta ilman lasten tuomia kahleita?
- Semi Kuosaaja.
Olet näköjään aseksuaali jos edes yhden yön jutut ei kiinnosta. Mikäs siinä, meitä on moneen junaan.
Itse olen sinkkuna tällä hetkellä ja säännöllisen seksielämän puute on syvältä...- Neiti Pöllö (28)
"Olet näköjään aseksuaali jos edes yhden yön jutut ei kiinnosta. Mikäs siinä, meitä on moneen junaan."
Se, että yhden yön jutut ei kiinnosta, ei tarkoita että on aseksuaali.
Itse olen ollut suurimman osan elämääni sinkku ja todennut sen sopivan minulle. Olen itsekin miettinyt olenko aseksuaali, mutta aseksuaalisuus tarkoittaa että seksuaalisuus puuttuu kokonaan, ei kiihotu eikä kiinnostu kummastakaan sukupuolesta. Pidän seksistä ja kiihotun sekä miehistä että naisista, mutta en silti koe tarpeelliseksi tuoda tuntemattomia ihmisiä omaan kotiini tai lähteä heidän matkaansa. Asiat voi hoitaa myös oman käden kautta.
Seksuaalisuus on niin henkilökohtaista. Toiset tarvitsee enemmän seksiä toiset vähemmän. Se ei ole mustavalkoinen hetero/homo-järjestelmä vaan väliin mahtuu satoja sateenkaareen värejä. Suurin osa meistä tarvitsee kuitenkin kosketusta silloin tällöin, mutta itselleni riittää vaikka halaus äidiltä tai krapulainen kikattelupötköttely ystävän kanssa.
Minulla on paljon läheisiä ihmisiä joita rakastan ja rakkauteni riittää myös läheisteni lapsille. Toivottavasti elän elämäni niin hyvin, että joku läheisistäni jaksaa rakastaa ja pitää minusta huolta vielä vanhanakin.
Enkä tietenkään ole tehnyt mitään kirjallista sopimusta sinkkuudesta. Jos rakastun sitten rakastun. Olisihan se hienoa, mutta olisihan se hienoa voittaa vaikka lotossakin. Joskus asioita tapahtuu.
Varaudu kuitenkin siihen että sukulaiset ja tuttavat saattavat ihmetellä ja päivittellä "päätöstäsi", mutta kyllä ne keksivät kritiikkiä vaikka millä tavalla eläisit. "Väärä mies, väärä nainen, väärin kasvatetut lapset, onkohan se maho, onkohan se homo..." Ja sitten jos "päätöksestäsi" joskus lipsut, "Tiesinhän minä".
Keskustelun aloittajalle toivotan onnea itsensä etsimiseen. Siihen ei välttämättä tarvitse toista ihmistä vaan oman itsensä ja onnellisuutensa voi löytää yksinkin. Riittää, että rakastat. :) - näköjään seksuaali
Yhden yön pinnalliset räpellykset jos ei kiinnosta, niin on "aseksuaali"? Hurraa.
Opetellaanko elämää nykyään jossain nettipornosivuilla, vai mistä näiden neronleimausten yleistyminen johtuu?
- Yleisellä elämän-
kokemuksella arvioiden:
- Sukulaiset ja työkaverit epäilevät homoksi/lesboksi
- Et pääse jakamaan kokemuksia ja huolia
- Joudut oletusarvoisesti matkustelemaan yksin mikä on tympeää
- Kaverit kaikkoavat perhe-elämän arkeen, eivät ne loputtomiin ole nuoria,
villejä ja vapaita ja kaverien kanssa rellestämässä
- Jäät ulkopuoliseksi kun perheellistyvät ystäväsi keskustelevat syvällisiä siitä
merkitseekö lapsen vaaleankeltainen sinappimainen kakka jotain vakavaa
- Seksipuoli on aivan yliarvostettua eikä sen "puute" paljoa haittaa. Elähtävän
kumppanin löysät vehkeet vaativat joka tapauksessa brad pitt-angelina jolie
fantasiointia aktin aikana jotta sen saisi edes jotenkin kunnialla päätökseen- -TSS-
taas tämäomituinen väite, että yksin matkusteleminen olisi tympeätä. Kenties joistakuista mutta miten kummassa noin voi yleistää? Omasta mielestäni päinvastoin, voi mennä ihan minne itse haluaa eikä tarvitse neuvotella kenenkään muun kanssa.
- jokin jostakin
-TSS- kirjoitti:
taas tämäomituinen väite, että yksin matkusteleminen olisi tympeätä. Kenties joistakuista mutta miten kummassa noin voi yleistää? Omasta mielestäni päinvastoin, voi mennä ihan minne itse haluaa eikä tarvitse neuvotella kenenkään muun kanssa.
Mutta kun ei muut voi ymmärtää, millaista se yksin matkustaminen on...
- Voi hyvinkin
-TSS- kirjoitti:
taas tämäomituinen väite, että yksin matkusteleminen olisi tympeätä. Kenties joistakuista mutta miten kummassa noin voi yleistää? Omasta mielestäni päinvastoin, voi mennä ihan minne itse haluaa eikä tarvitse neuvotella kenenkään muun kanssa.
matkustaa mihin haluaa. Mutta ainakin omasta mielestäni puolet nautinnosta on päästä jakamaan kokemuksia ja havaintoja. Voi olla etten osaa nauttia asiasta yksin kun tuntuu että homma on väljähtynyttä kun ei samalla pääse jakamaan havaintojaan kenenkään kanssa, tuntuu jotekin ulkopuoliselta koko touhu.Helposti jää koko matkalle lähtö.
- asdhsdhsdfh
Miten vîtussa tällainen páska pääsee etusivulle?
- siten_
Ei täällä ole muita vÌtun pxskoja kuin sinä.
- Hälymiehen aamu
Niinpä, ja lisäksi tuolla on vielä tuo kolme vuotta seurustelleen opiskelijanaisen "yksinäisyys"-juttukin. lol
- noo,,,
Mä kanssa ihmettelen, että kuka siitä päättää, mitkä keskustelut ovat Suomi24:n etusivuilla. Sitä pahoittelen, jos omat kommenttini ketjussa ovat olleet epäluuloisia, jos olen erehtynyt jossakin jostakin asiasta tai että jos olen muutoin ärtynyt jossakin vaiheessa keskustelua, mutta aloituksen tekstuaalinen muotoilu nyt vain on outo: ensinnäkin aloittajan nimimerkki on ainakin minun mielestäni loukkaava " Tsernobylgirl" - siitä tulisi tossa aiheyhteydessä mieleen lähinnä joku "haiseva tyttö", kun keskustelu ei koske yhdinvoimaa, vaan on "Sinkut"- keskustelupalstalla, missä aloittaja väittää otsikon muotoilunsa perusteella paitsi olevansa nainen, myös että hänen ainoa mahdolisuutensa on elää koko elämänsä sinkkuna... Ihan en usko tuota tekstin laatijaa. Jos kirjoittaja olisi positiivista kuvaa halunnut kirjoittajana itsestään ja tekstisisällöstään välittää, hän olisi laittanut nimimerkikseen vaikka " Omanarvontuntoinen sinkku", eikä mitään "Tsernobylgirlia".
Enpä voi sanoa, että arvostaisin anonyymeja nettikirjoittajia, joiden idea nettipalstakeskusteluun on vääristely, eikä vilpitön ajatuksenvaihto.
Muutenkin tosi outoa, että jos joku arvostaa seurustelua niin paljon, että luulee kaikkien sinkkujen olevan muka joitakin luusereita tai että kaikkien ihmisten välttämättä suurin tietoinen toive ja tavoite olisi saada mies ja päästä naimisiin. Lapsellinen asenne. Minä ainakin olen monessa onnellinen sinkkuudestani, enkä edes hae parisuhdetta tällä hetkellä. Elämäntilanteeni nyt juuri on sellainen, etten jaksaisi paneutua kenenkään muun ongelmiin ja parisuhteessa kaikki ongelmat on pakko jakaa ja silti vaikka parisuhde paljon hyvääkin tuo, niin jos ei ole mitään ihan kympin miestä kehissä, en edes yritä suhdetta. Seksin vuoksi seurusteleminen jo olisi sairasta...
Minä ainakin osaan sen verran hyvin lukea, että minusta tuo aloitus on outo, tosi outo. Niinkuin lähes kaikki juttu tällä foorumilla.
- KTS (Ei kirj.)
-Sukulaiset ja työkaverit epäilevät homoksi/lesboksi
So what?
- Et pääse jakamaan kokemuksia ja huolia
Ei ole tarpeen.
- Joudut oletusarvoisesti matkustelemaan yksin mikä on tympeää
Päinvastoin, se on helpompaa
- Kaverit kaikkoavat perhe-elämän arkeen, eivät ne loputtomiin ole nuoria,
villejä ja vapaita ja kaverien kanssa rellestämässä
Hyvä. saa olla niiltäkin rauhassa.
- Jäät ulkopuoliseksi kun perheellistyvät ystäväsi keskustelevat syvällisiä siitä
merkitseekö lapsen vaaleankeltainen sinappimainen kakka jotain vakavaa
EVVK
- Seksipuoli on aivan yliarvostettua eikä sen "puute" paljoa haittaa. Elähtävän
kumppanin löysät vehkeet vaativat joka tapauksessa brad pitt-angelina jolie
fantasiointia aktin aikana jotta sen saisi edes jotenkin kunnialla päätökseen
EVVK - hfnadsÖÄ*
Ihan järkevästi mielestäni asiaa pohdiskelet. Itselleni vaan tulee mieleen, että täytyykö sitä asiaa nyt ja tässä päättää. Sinuna elelisin yksinäni ja nauttisin sinkkuudesta, mutta jos jossain vaiheessa tulisi tilanne, että löytyisi ihminen, jonka kanssa voisi olla kivaa jakaa enemmänkin, voisi ehkä siihenkin tilanteeseen suhtautua avoimesti :-).
Itse elelen kahdestaan tyttäreni, 5v, kanssa ja nautin suunnattomasti elämästäni. Koskaan yhdenkään miehen kanssa en ole ollut näin onnellinen ja tasapainoinen. Tietenkään oma tilanteeni ei ole sama kuin sinun, koska minulla on tuo tyttö - en ole käytännössä koskaan yksin kotona :-). Näen erittäin epätodennäköisenä tilanteen, että enää koskaan pystyisin luottamaan mieheen tai edes haluaisin, mutta en ole mitenkään päättänyt, että ei enää ikinä. Teen työtä, jossa tulen mainiosti taloudellisesti toimeen yksinkin ja pystyn myös lapseni elättämään ja tarjoamaan taloudellisesti erittäin vakaan elämän.
Miehille ei lapsen yksinhuoltajuus tunnu olevan ongelma ja viimeksi eilen eräs mies työpaikaltani lähetti useamman tekstiviestin ja pyysi kanssaan ravintolaan syömään ja juttelemaan (tai olisi tullut luokseni, jos en saa lapsenvahtia). Minua ei vaan kiinnosta, vaikka kyseessä olisi hyvinkin "salonkikelpoinen" mies parhaassa iässä :-). Aina, kun mies osoittaa kiinnostustaan, ilmoitan heti, että minulla on lapsi, joten en ole naisystävämateriaalia. Ihan järjestäen miehet vastaavat, että eihän se ole mikään ongelma... Muutama mies on jopa ilmoittanut, että pitäisi kyllä sekä minusta, että tytöstä hyvää huolta ja turvaisi meidän taloudellisenkin tulevaisuuden (mikä ei siis todellakaan ole tarpeen).
Eli olen sinkku ihan omasta vapaasta tahdostani. Ikää on 35 vuotta. Ja elän ehdottomasti elämäni parasta aikaa. En usko, että päästän ketään miestä tätä tasapainoa elämässäni tuhoamaan. Lapsia tai miestä ei kannata haluta tulevaisuuden turvaksi, ellei satu olemaan Jumalan kanssa tosi hyvissä väleissä, koska tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Mies voi lähteä nuoremman mukaan ja lapset muuttaa vaikka töihin Austraaliaan. Tai pahempaakin voi sattua...
Eli summa summarum: Älä pelkää sinkkuutta, mutta älä parisuhdettakaan. Kummassakin voi käsittääkseni olla onnellinen ja kumpaakaan ei kannata valita periaatteesta. Elä niin kuin hyvältä tuntuu. Äläkä koskaan kuvittele, että kenenkään toisen velvollisuus olisi tehdä sinut onnelliseksi - kyllä se onnellisuus lähtee ihmisestä ihan itsestään, ei sitä voi kenenkään toisen hartioille sälyttää.- Tshernobylgirl
Kiitos paljon rohkaisusta! Niinhän se on, en voi ns.päättää. Haluaisin kuitenkin jollakin tavalla saada mielenrauhan siitä, mitä haluan elämältä. Kun katson omaa asuntoani ja mietin menoja kalenterissani, olen tyytyväinen. Huomaan, että täällä ei ole miestä jakamassa arkea, mutta toisaalta mietin, tarvitseeko sellaista täällä ollakaan? :)
Kiitoksia kaikille kommenteista! Oon yllättynyt iloisesti siitä, miten paljon tämä aihe virisi keskustelua ja kommentteja! :)
t. vieläkin iloinen sinkku :D - Itsekseen eläjä
Tshernobylgirl kirjoitti:
Kiitos paljon rohkaisusta! Niinhän se on, en voi ns.päättää. Haluaisin kuitenkin jollakin tavalla saada mielenrauhan siitä, mitä haluan elämältä. Kun katson omaa asuntoani ja mietin menoja kalenterissani, olen tyytyväinen. Huomaan, että täällä ei ole miestä jakamassa arkea, mutta toisaalta mietin, tarvitseeko sellaista täällä ollakaan? :)
Kiitoksia kaikille kommenteista! Oon yllättynyt iloisesti siitä, miten paljon tämä aihe virisi keskustelua ja kommentteja! :)
t. vieläkin iloinen sinkku :DOle vain iloisesti sinkku niin kauan kuin sitä kestää. Ystävyys on myös arvokas asia ja antaa elämälle paljon. Hieman sinua nuorempana mietin myös samaa ja asetuin jo ajatukseen että elämääni ei miestä löydy. Kunnes sitten yllättäin toisin kävi, elämäni ihannemies käveli ovesta sisään ystäväni kutsuilla... Mutta ajattelen että oli hyvä kun olin asiaa puinut, plussia ja miinuksia. Hyvää kannattaa odottaa. Ja toisaalta.. elämä kulkee kulkuaan ja tarpeet muuttuvat, omat ja toisen. Taas elelen iloisesti katsellen, ja on aikaa taas ystäville ja omille jutuille.
- helppo elämä
Koska noin selvästi sitä tunnut plussaavan niin ei muuta kuin onnea ja menestystä valitsemallenne tielle. Olkoon sinkkuutenne ikuista ;)
- suolainenmeri
Itse olen tällä hetkellä onnellisessa parisuhteessa. Tätä ennen olin sinkkuna muutaman vuoden ja voin sanoa että olin silloin ihan yhtä onnellinen kuin nyt.
Ei se parisuhde takaa mitään onnellisuutta. Kyllä se onnellisuus lähtee itsestä ja siitä että on sen hetkiseen elämäänsä tyytyväinen.
Sitä olen miettinyt että miksi se parisuhde pitää aina viedä sinne asti että muutetaan yhteen? Kyllähän voi seurustella ihan normaalisti ja rakastaa toista ilman että pitää pistää taloudet yhteen. Silloin ei olisi vaaraa joutua kenenkään kodinhoitajaksi eikä tarvitsisi tapella aina siitä kuka tekee kotityöt. Varmasti tulisi vähemmän riitoja ja mielipahaa.
Tietenkin jos on tarkoitus perustaa perhe jossain vaiheessa niin melkein täytyy sitten asua yhdessä mutta jos ei ole aikomusta lisääntyä niin miksei voisi vaan asua erillään? - Pohdiskelua
Kirjoitin melkein vastaavasta aiheesta otsikolla
Sinkkuus vs. parisuhde -dilemma.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10028714
En jaksanut enempää kun tämä palsta on mitä on.
Ainakin omalla kohdalla kyllä painaa se aika paljon ettei oikein yrittäisi jaksaa enää tehdä vaikutusta naisiin mikä tuntuu olevan hankalaa kun ei ole ihan "priimatavaraa" varsinkaan ulkoisesti ja toisaalta se että sopivan löytyminen tuntuu aika arpapeliltä.
Rehellisesti sanottuna eniten jos parisuhteesta kaipaan jotain on yhteiset sellaiset jokapäiväiset jutut, sisäpiiri-vitsit, että saa helliä toista ja se että tulee tunne että jakaa elämäänsä toisen kanssa eli omalla elämällä on muillekin merkitystä kuin itselle.
Mutta tällä hetkellä laiskottaa ajatust alkaa ettimään seuraa ja kun tietää että se revohka ei todennäköisesti tuota kovin helpolla tällaiselle miehelle tulosta niin sinkkuus on aivan mahtivaihtoehto.
Sinulla vaikuttaisi ehkä olevan enemmän vientiä, tietysti naisena, mutta samalla tavalla mietit noita kaikkia sosialisointiin liittyviä juttuja kuin itsekin ja muutenkin parisuhteessa edestakaisin vatkaamista mitkä rasittaa.
Ihmiset on kuitenkin erilaisia ja tottuu erilaisiin asioihin eri tahtiin. On varmasti ihmisiä jotka kaipaa parisuhdetta huomattavasti enemmän kuin itse joka ajaa ettimään vaikka väkisin kumppania.
Ehkä minustakin on muodostunut ajan kuluessa ja ihmissuhteiden epäonnistuessa tai paljastuessa joksikin muuksi kuin jotakin mitä oikeasti tahtoisin liian itsenäinen kulkija ja toisaalta myös ylpeä siltä osin etten jaksa alkaa juoksemaan naisten perässä hattu kourassa anoen sylipaikkaa.
Joillakin voi tulla tietysti ulkopuolelta paineita myös suhteelle koska onhan se joku sosiaalisen aseman merkki sekin että on suhde, vakkari kumppani ja perhe.
ITse kun en toisten mielipiteistä välitä niin sekään ei ole murheena.
Nyt on ainakin vapaa olemaan ja tekemään mitä huvittaa.- Tshernobyl girl
Jaan ajatuksiasi. Tässä aamulla mietiskelin taas tätä sinkkuutta ja ihmettelen kyllä todella sitä, miten automaattisena tulee esimerkiksi ystävien suusta; "no, kyllä sinä löydät joku päivä juuri ihanan täydellisen miehen." Mitä minä täydellisellä tekisin, kun itsekään ole sellainen.
Eniten parisuhteessa minua vaivaisi ristiriidat, kahden ihmisen yhteensovittaminen. Liian työlästä.
:D
Olen oikein tyytyväinen näin. :)
- aikansa kutakin
Vielä kuuskymppisenä sitä miettii,olisko sinkun elämä parempaa eli noin nuorena ei voi lopultakaan päättää pidemmän päälle mitään.
Mitä elämä tuo tullessaan, näin se usein menee. - sinkku33
Tämän kesän olen ollut 8 vuoden avoliiton jälkeen sinkkuna. Ensin tuntui että maailma kaatuu mutta yllätin itsenikin kuinka tästä sinkkuudesta löytyy hyviä puolia ja pystyn ajattelemaan asioita positiivisesti.
Olen nauttinut ja tehnyt juuri niitä asioita mitä itse haluan enkä ole kenellekään tilivelvollinen.Todellinen baarikärpänen olen ollut ja yhden yön juttujakin harrastanut. Vaan enpä ole saanut niin hyvää seksiä Koskaan kuin nyt sinkkuna ollessa ja ihmeellistä kun se ei edes harmita yhtään ja siitä pystyy nauttimaan :) Miinuksena sinkkuudessa tosiaan on tuo jo aiemmin mainittu raha, sinkkuus tulee kalliiksi.
Nyt minulla on kuitenkin pitkästä aikaa hyvä olla itseni kanssa eikä kiire parisuhteeseen. - Työuraa se ei auta
>>> pääsisin etenemään työelämässä laajalle, kun perhe ei rajoittaisi.
- Ja vuosi oli?
Nauraa täällä ääneen.
Onko vielä niin vanhoillisia työyhteisöjä, että sinkkunaisiin suhtaudutaan varauksella? Voi herravarjele.. - r5u8tiyu
Aika mielenkiintoinen kommentti tämäkin - itse huomasin juurikin päinvastaista: olin eronnut hiljattain, kun hain kolmikymppisenä samaa työpaikkaa noin sadan muun hakijan kanssa. Haastattelija, josta sittemmin tuli pomoni, totesi myöhemmin, että tuumasi heti, että muiden avujen lisäksi se, että olin just eronnut eli en hankkiutumassa saman tien äitiyslomalle vakipaikan saatuani, oli yksi plussa.
- petofi
Minä taas olen käsittänyt, että työhaastatteluissa on melko rajattu aihepiiri mitä asioita voi haastateltavalta kysellä muuta kuin työhön liittyviä asioita.
Muutenkin, ei ne työnantajatkaan tykkää siitä, että joku on jatkuvasti poissa töistä koska lapsi on kipeä. - Työuraa se ei auta
r5u8tiyu kirjoitti:
Aika mielenkiintoinen kommentti tämäkin - itse huomasin juurikin päinvastaista: olin eronnut hiljattain, kun hain kolmikymppisenä samaa työpaikkaa noin sadan muun hakijan kanssa. Haastattelija, josta sittemmin tuli pomoni, totesi myöhemmin, että tuumasi heti, että muiden avujen lisäksi se, että olin just eronnut eli en hankkiutumassa saman tien äitiyslomalle vakipaikan saatuani, oli yksi plussa.
Totesinhan tuossa edellä, että "ellei eronneita ja leskiä lasketa". Ja asia kävi selväksi siitä jäljempääkin, jossa puhuin sinkkunaisista eli ns. vanhoista piioista. En tosin huomannut, että ketjun aloittajakin, jolle vastasin, on eronnut.
Ylipäätään sinkkuudesta keskustelu on muuttunut viime vuosina vaikeammaksi, kun eronneet ja lesketkin ovat alkaneet pitää itseään sinkkuina. Alun perin termi otettiin tarkoittamaan yhteisesti vanhoja poikia ja vanhoja piikoja. Tietysti suomalaisperäinen "naimaton" olisi hyvä suomalainen termi sekin. Virallisissa papereissahan kysytään edelleen, onko paperin täyttäjä avioliitossa, avoliitossa, naimaton, leski vai eronnut. - Työuraa se ei auta
petofi kirjoitti:
Minä taas olen käsittänyt, että työhaastatteluissa on melko rajattu aihepiiri mitä asioita voi haastateltavalta kysellä muuta kuin työhön liittyviä asioita.
Muutenkin, ei ne työnantajatkaan tykkää siitä, että joku on jatkuvasti poissa töistä koska lapsi on kipeä.Kyllä perhesuhteista saa kysyä ja niistä kertomista jo hakupapereissa suositellaan erilaisissa työnhaun malleissa. Mutta perhesuhteiden ja puolison sukupuolen perusteella ei saa syrjiä. ;-)
Jos työnantaja tosiaan pelkää naisen tulevan raskaaksi ja sen jälkeisiä lasten sairastumisongelmia, hänen ei kannata palkata nuorta, naimatonta lasta, koska on olemassa riksi, että nainen löytää miehen. Mitä useampia lapsia työtä hakevalla naisella on, sitä pienempi riski, että niitä enää tehdään (pois lukien lestadiolaiset). Jos varman päälle haluaa pelata, kannattaa palkata niin vanha nainen, ettei lapsia enää tule, olkoon tämä naimaton, naimisissa tai avioliitossa.
Mutta enemmänkin työnantajat karttavat naimattomia miehiä eli vanhoja poikia, vaikka heillä ei olekaan lastenhoito-ongelmia. - erikoista niin...
Ja vuosi oli? kirjoitti:
Nauraa täällä ääneen.
Onko vielä niin vanhoillisia työyhteisöjä, että sinkkunaisiin suhtaudutaan varauksella? Voi herravarjele..Joo ei todella ainakaan akateemisissa piireissä, suhtauduta sinkkuihin ilkeästi.;) Tietysti sitten jos on kyseessä vaikka joku käpykylä, missä samat ihmiset vaikka viettäis aikansa niin töissä keskenään kuin väkipakolla törmää kaikkialla muuallakin vapaa- ajallaan ja jo tietäisi kaiken toisistaan, niin sitten varmaan ehkä jossakin sellaisessa ahdasmielisessä yhteisössä jotkut juoruakat voisi katsoa sinkkunaista kieroon, mutta normaalia se ei ole. Nykypäivän työyhteisöt muutenkin on varmaan niin hektisiä, että ei kukaan ole innostunut erityisesti muiden yksityiselämästä. Minä itse olisin surullinen, jos joku työnanataja ei tulevaisuudessa palkkaisi minua siksi, että jos sattuisin olemaan sinkkunainen - perheettömällä on aikaa tehdä töitä vaikka yömyöhään ja mun luonteella tiedän, että jos työ on mukava ja palkka oikeudenmukainen, annan sille kaikkeni ja teen mielelläni vaikka ylitöitäkin.
Joskin kävihän sille Johanna Korhosellekin siten, että kun paljastui ettei ollut heteroseksuaalisessa suhteessa, taisi joutua aika törkykäytöksen kohteeksi. Sikäli kai niinkin ahdasmielisiä jossakin on, joille jopa parisuhteettomuus ja sinkkuuskin saattaisi ehkä olla ongelma. Ikävää, jos niin. - nooh,,,..
Työuraa se ei auta kirjoitti:
Totesinhan tuossa edellä, että "ellei eronneita ja leskiä lasketa". Ja asia kävi selväksi siitä jäljempääkin, jossa puhuin sinkkunaisista eli ns. vanhoista piioista. En tosin huomannut, että ketjun aloittajakin, jolle vastasin, on eronnut.
Ylipäätään sinkkuudesta keskustelu on muuttunut viime vuosina vaikeammaksi, kun eronneet ja lesketkin ovat alkaneet pitää itseään sinkkuina. Alun perin termi otettiin tarkoittamaan yhteisesti vanhoja poikia ja vanhoja piikoja. Tietysti suomalaisperäinen "naimaton" olisi hyvä suomalainen termi sekin. Virallisissa papereissahan kysytään edelleen, onko paperin täyttäjä avioliitossa, avoliitossa, naimaton, leski vai eronnut.Aika ruma termi tuo sana "vanhapiika", ottaen huomioon että jokainen nainen joka haluaa, saa miehen itselleen. Ehkä on vain niin, että monet naiset ovat nykyisin omanarvontuntoisia, eivätkä enää yhteisön painostuksesta mene naimisiin ensimmäisten kaksilahkeisten kanssa joiden kanssa suhde on ollut, kuten oli varmaan vielä esim. 50- luvulla monille naisille varmaan ihan pakkokin, jollei halunnut 20- vuotiaana kakarana tulla kutsutuksi nimikkeellä "vanhapiika". Akateemiset naiset ainakaan eivät keskimäärin mene naimisiin kovin nuorina ja minusta se on aika ymmärrettävää, että jos haluaa elää elämäänsä ja nauttia siitä ilman perhevelvoitteita, kun vielä ehtii, koska sittenhän jos on lapsia, niin ei koskaan enää täysin tule sellaista vastaava tilannetta kuin sinkuilla, että voisi vaan olla ja mennä nuoren lailla täysin vastuuvapaasti ja viilettää suhdemarkkinoilla, kuin teini konsanaan.
Mua ainakin ärsyttää, jos joku ahdasmielinen tällää muhun "vanhapiika"- titteliä, kun tottakai olisin naimisissa tai suhteessa, jos sitä ja sellaista haluaisin. - ---m79
Työuraa se ei auta kirjoitti:
Kyllä perhesuhteista saa kysyä ja niistä kertomista jo hakupapereissa suositellaan erilaisissa työnhaun malleissa. Mutta perhesuhteiden ja puolison sukupuolen perusteella ei saa syrjiä. ;-)
Jos työnantaja tosiaan pelkää naisen tulevan raskaaksi ja sen jälkeisiä lasten sairastumisongelmia, hänen ei kannata palkata nuorta, naimatonta lasta, koska on olemassa riksi, että nainen löytää miehen. Mitä useampia lapsia työtä hakevalla naisella on, sitä pienempi riski, että niitä enää tehdään (pois lukien lestadiolaiset). Jos varman päälle haluaa pelata, kannattaa palkata niin vanha nainen, ettei lapsia enää tule, olkoon tämä naimaton, naimisissa tai avioliitossa.
Mutta enemmänkin työnantajat karttavat naimattomia miehiä eli vanhoja poikia, vaikka heillä ei olekaan lastenhoito-ongelmia.Oman kokemuksen mukaan se on ihan osaamisesta kiinni. Itselläni ei ole ainakaan ollut mitään vaikeuksia työpaikan löytämisessä vaikka sinkku olen aina ollutkin. Ehkä joissain paikoissa tai joillain tietyillä aloilla ollaan vielä jämähdetty noinkin vanhanaikaiseen ajattelumalliin.
- Työuraa se ei auta
---m79 kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan se on ihan osaamisesta kiinni. Itselläni ei ole ainakaan ollut mitään vaikeuksia työpaikan löytämisessä vaikka sinkku olen aina ollutkin. Ehkä joissain paikoissa tai joillain tietyillä aloilla ollaan vielä jämähdetty noinkin vanhanaikaiseen ajattelumalliin.
Olet kuitenkin vielä varsin nuori sinkku. Mutta neli-, viisikymppistä miestä, joka ei ole koskaan ollut naimisissa tai avoliitossa ihmetellään, vaikka siitä tietenkin tuollaisissa tilanteissa hienotunteisesti vaietaan.
Työhaastattelijan mielessä käy tuon tuntemattoman haastateltavan kanssa, onkohan tuolla jotain ongelmia, esimerkiksi terveydessä, alkoholin kanssa tai itsetunnossa vai onko hän luonteeltaan saamaton "nahjus", mikä näkyy työssäänkin. Olen jossain nähnyt uutisen, jonka mukaan miehillä, jotka eivät ole eläneet parisuhteessa, on keskimäärin enemmän fyysisiäkin sairauksia (esim. sydänvikoja) kuin perheellisillä.
Mutta toki työhönottajatkaan eivät ole samasta puusta. Mielenkiintoista olisi tietää, miten ikisinkkumiehiin suhtautuvat työhönrekrytointiyritykset, joita työnantajat nykyään paljon käyttävät ainakin heikoimman aineksen pois karsimiseen. - Työuraa se ei auta
nooh,,,.. kirjoitti:
Aika ruma termi tuo sana "vanhapiika", ottaen huomioon että jokainen nainen joka haluaa, saa miehen itselleen. Ehkä on vain niin, että monet naiset ovat nykyisin omanarvontuntoisia, eivätkä enää yhteisön painostuksesta mene naimisiin ensimmäisten kaksilahkeisten kanssa joiden kanssa suhde on ollut, kuten oli varmaan vielä esim. 50- luvulla monille naisille varmaan ihan pakkokin, jollei halunnut 20- vuotiaana kakarana tulla kutsutuksi nimikkeellä "vanhapiika". Akateemiset naiset ainakaan eivät keskimäärin mene naimisiin kovin nuorina ja minusta se on aika ymmärrettävää, että jos haluaa elää elämäänsä ja nauttia siitä ilman perhevelvoitteita, kun vielä ehtii, koska sittenhän jos on lapsia, niin ei koskaan enää täysin tule sellaista vastaava tilannetta kuin sinkuilla, että voisi vaan olla ja mennä nuoren lailla täysin vastuuvapaasti ja viilettää suhdemarkkinoilla, kuin teini konsanaan.
Mua ainakin ärsyttää, jos joku ahdasmielinen tällää muhun "vanhapiika"- titteliä, kun tottakai olisin naimisissa tai suhteessa, jos sitä ja sellaista haluaisin.Rumia termejähän ne vanhapiika ja vanhapoika ovat ja juuri siksi nykyään käytetään termiä sinkku, joka on siinäkin mielessä kätevä, että se ei jaottele sukupuolen mukaan. Toivoisin kuitenkin, että eronneet keksisivät itselleen oman termin, jolla heistä voidaan puhua koskaan avioliitossa olleista erillään ilman, että sitä avioeroakaan korostetaan.
- ----m79
Työuraa se ei auta kirjoitti:
Olet kuitenkin vielä varsin nuori sinkku. Mutta neli-, viisikymppistä miestä, joka ei ole koskaan ollut naimisissa tai avoliitossa ihmetellään, vaikka siitä tietenkin tuollaisissa tilanteissa hienotunteisesti vaietaan.
Työhaastattelijan mielessä käy tuon tuntemattoman haastateltavan kanssa, onkohan tuolla jotain ongelmia, esimerkiksi terveydessä, alkoholin kanssa tai itsetunnossa vai onko hän luonteeltaan saamaton "nahjus", mikä näkyy työssäänkin. Olen jossain nähnyt uutisen, jonka mukaan miehillä, jotka eivät ole eläneet parisuhteessa, on keskimäärin enemmän fyysisiäkin sairauksia (esim. sydänvikoja) kuin perheellisillä.
Mutta toki työhönottajatkaan eivät ole samasta puusta. Mielenkiintoista olisi tietää, miten ikisinkkumiehiin suhtautuvat työhönrekrytointiyritykset, joita työnantajat nykyään paljon käyttävät ainakin heikoimman aineksen pois karsimiseen.Voihan sitä myöhemmällä iällä alkaa rekrytoijatkin ihmettelemään. Jää nähtäväksi. Perusoletus kun tuntuu olevan, että kaikki pariutuvat ja valtaosa hankkii joskus lapsiakin. Helposti voisi kuvitella toisen ajattelevan, että on jotain suurempia ongelmia elämässä, kun ei ole pariutunut, vaikka eihän sinkkuna eläminen sitä tarkoita ettei mitään sosiaalista elämää olisi. Se tarkoittaa vaan, että ei ole ryhtynyt vakavaan suhteeseen syystä tai toisesta.
Nykyisin taitaa sinkkutaloudet olla käsittääkseni kasvamaan päin, joten voi olla, että sinkkuuden suhteen asenteetkin muuttuvat hieman vuosien myötä. - petofi
Työuraa se ei auta kirjoitti:
Olet kuitenkin vielä varsin nuori sinkku. Mutta neli-, viisikymppistä miestä, joka ei ole koskaan ollut naimisissa tai avoliitossa ihmetellään, vaikka siitä tietenkin tuollaisissa tilanteissa hienotunteisesti vaietaan.
Työhaastattelijan mielessä käy tuon tuntemattoman haastateltavan kanssa, onkohan tuolla jotain ongelmia, esimerkiksi terveydessä, alkoholin kanssa tai itsetunnossa vai onko hän luonteeltaan saamaton "nahjus", mikä näkyy työssäänkin. Olen jossain nähnyt uutisen, jonka mukaan miehillä, jotka eivät ole eläneet parisuhteessa, on keskimäärin enemmän fyysisiäkin sairauksia (esim. sydänvikoja) kuin perheellisillä.
Mutta toki työhönottajatkaan eivät ole samasta puusta. Mielenkiintoista olisi tietää, miten ikisinkkumiehiin suhtautuvat työhönrekrytointiyritykset, joita työnantajat nykyään paljon käyttävät ainakin heikoimman aineksen pois karsimiseen.Onko työnantajalla oikeus tietää työntekijän perhesuhteista eli onko työntekijällä velvollisuus kertoa totuus siitä, että onko naimisissa vaiko yksineläjä? Jos on niin silloinhan työntekijällä on velvollisuus myös ilmoittaa mikäli on jotakin muutoksia tullut työsuhteen aikana, mennyt naimisiin tai eronnut.
Kuitenkin, työnantaja ei taatusti ala yksineläjältä kyselemään, että onko tämä aina asunut yksin ja tuollaiseen ei ainakaan tarvitsekaan vastata jos ei halua tai voi valehdella jos se nyt työnsaantia helpottaa. - lässyti lässyn
erikoista niin... kirjoitti:
Joo ei todella ainakaan akateemisissa piireissä, suhtauduta sinkkuihin ilkeästi.;) Tietysti sitten jos on kyseessä vaikka joku käpykylä, missä samat ihmiset vaikka viettäis aikansa niin töissä keskenään kuin väkipakolla törmää kaikkialla muuallakin vapaa- ajallaan ja jo tietäisi kaiken toisistaan, niin sitten varmaan ehkä jossakin sellaisessa ahdasmielisessä yhteisössä jotkut juoruakat voisi katsoa sinkkunaista kieroon, mutta normaalia se ei ole. Nykypäivän työyhteisöt muutenkin on varmaan niin hektisiä, että ei kukaan ole innostunut erityisesti muiden yksityiselämästä. Minä itse olisin surullinen, jos joku työnanataja ei tulevaisuudessa palkkaisi minua siksi, että jos sattuisin olemaan sinkkunainen - perheettömällä on aikaa tehdä töitä vaikka yömyöhään ja mun luonteella tiedän, että jos työ on mukava ja palkka oikeudenmukainen, annan sille kaikkeni ja teen mielelläni vaikka ylitöitäkin.
Joskin kävihän sille Johanna Korhosellekin siten, että kun paljastui ettei ollut heteroseksuaalisessa suhteessa, taisi joutua aika törkykäytöksen kohteeksi. Sikäli kai niinkin ahdasmielisiä jossakin on, joille jopa parisuhteettomuus ja sinkkuuskin saattaisi ehkä olla ongelma. Ikävää, jos niin.Työelämässä nyt suhtaudutaan ja syrjitään ihmisiä erilaisten ominaisuuksien perusteella ihan miten sattuu. Jos sinkkunaisia ei syrjitä, niin sinkkumiehiä ainakin, kuten ylempänä todettiin. Ilmeisesti sinkkunaisten syrjintä on kommentin innokkaiden päivittelijöiden mielestä vanhanaikaista ja maalaista, mutta sinkkumiesten syrjintä jostain syystä ei ole...
Ja akateemiset osaavat kyllä olla ihan yhtä turhamaisia ja tyhmiä suhtautumisissaan kuin muutkin ihmiset. - vuosi 2011
Työuraa se ei auta kirjoitti:
Totesinhan tuossa edellä, että "ellei eronneita ja leskiä lasketa". Ja asia kävi selväksi siitä jäljempääkin, jossa puhuin sinkkunaisista eli ns. vanhoista piioista. En tosin huomannut, että ketjun aloittajakin, jolle vastasin, on eronnut.
Ylipäätään sinkkuudesta keskustelu on muuttunut viime vuosina vaikeammaksi, kun eronneet ja lesketkin ovat alkaneet pitää itseään sinkkuina. Alun perin termi otettiin tarkoittamaan yhteisesti vanhoja poikia ja vanhoja piikoja. Tietysti suomalaisperäinen "naimaton" olisi hyvä suomalainen termi sekin. Virallisissa papereissahan kysytään edelleen, onko paperin täyttäjä avioliitossa, avoliitossa, naimaton, leski vai eronnut.Anteeksi mikä?
Oletko miltä vuosituhannelta, kun käytät sanoja vanhapoika ja vanhapiika. Jospa lopettaisit niiden vanhojen suomifilmien katselun ja siirtyisit nykyaikaan.
- hyvää elämää
Rahaa voi mennä paljon enempi parisuhteessa, jos toinen on vaativa tai juo paljon vaikka.
Sinukkuna on ihan hyvä olla ja elää, kokemusta on vuosikymmenien parisuhteesta.
Rahan saa käyttää kuin itse haluaa ja osaa myös hoitaa paremmin, kun ei ole toista koko ajan vahtimassa tai kerjäämässä.
Eikä kukaan moiti eikä vinoile, saa hengittää vapaasti ja mennä mihin haluaa, ilman kuulustelemista kun palaa kotiin.- Edelliselle,
kirjoittajalle, että olet oikeassa. Toinen suhteessa saattaa vaatia niin paljon rahaa, ettei se kerta kaikkiaan riitä joka kolmas vuosi uuteen bemariin. Eikä tarviikkaan. On muutakin elämää.
- Itsekseen eläjä
Elää niukkuudessa mutta vapaudesta onnellinen. Saa tiskit odottaa jos ei jaksa, ne ei häiritse muita kuin itseä sitten joskus. Tekee ruokaa sitten kun on nälkä. Siivoaa kun siltä tuntuu. Sopii minulle. Eikä kukaan valita kenen kanssa puhut ja mihin lähdet.
- Tuhvelo
Itsekseen eläjä kirjoitti:
Elää niukkuudessa mutta vapaudesta onnellinen. Saa tiskit odottaa jos ei jaksa, ne ei häiritse muita kuin itseä sitten joskus. Tekee ruokaa sitten kun on nälkä. Siivoaa kun siltä tuntuu. Sopii minulle. Eikä kukaan valita kenen kanssa puhut ja mihin lähdet.
Minulla ja miehelläni samanlainen ajatusmaailma kuin sinullakin Itsekseen eläjä. Ei parisuhde tarkoita, etteikö tiskit saisi odottaa ja ettei vapudestaan saisi olla onnellinen. Ainoa asia mikä meille molemmille vain on itsestäänselvyys on uskollisuus. Maailma on mahdollisia sänkykavereita täynnä, muttei niitä oikeastaan edes kaipaa, kun tietää että kotonakin saa. Ja vielä rakastamaltaan ihmiseltä. Kai se on luottamus, mihin hyvä suhde perustuu. Ei tarvitse potea mustien sukkien aiheuttamaa mielipahaa eikä toisaalta myöskään itse valikoida ystäviään tai menojaan, jottei toisen mieltä ala kaihertaa.
- Itsekseen eläjä
Tuhvelo kirjoitti:
Minulla ja miehelläni samanlainen ajatusmaailma kuin sinullakin Itsekseen eläjä. Ei parisuhde tarkoita, etteikö tiskit saisi odottaa ja ettei vapudestaan saisi olla onnellinen. Ainoa asia mikä meille molemmille vain on itsestäänselvyys on uskollisuus. Maailma on mahdollisia sänkykavereita täynnä, muttei niitä oikeastaan edes kaipaa, kun tietää että kotonakin saa. Ja vielä rakastamaltaan ihmiseltä. Kai se on luottamus, mihin hyvä suhde perustuu. Ei tarvitse potea mustien sukkien aiheuttamaa mielipahaa eikä toisaalta myöskään itse valikoida ystäviään tai menojaan, jottei toisen mieltä ala kaihertaa.
Teillä on asiat hyvin. Olette onnistuneet siinä missä moni muu ei. Hyvä parisuhde vaatii taitoa ja tahtoa ja sitä rakkautta :) Onnea!
- pimpelipompeli63
molemmissa on hyvät ja huonot puolensa,molemmissa kyllä joutuu omin käsin onneen,miksihän naiset pihtaa,
- Tuhvelo
Tuota noin... Ei naiset pihtaa. Oletko kokeillut jotakin muuta lähestymistapaa? Se vain on kirjoittamaton sääntö: Urpot oloon ilman, ennenkuin oppivat edes jollain tasolla arvostamaan valloituksensa kohdetta. Varmasti saat, jos osoitat että olet edes yhden illan ajan kiinnostunut naisen puheista ja siitä mitä hän joistai asioista ajattelee. Ei nainen ole vain pelkkä alapää, enemmän kiihottaa, jos mies on myös sen pään sisällöstä kiinnostunut.
- maarukka
Mitäs kamalaa sinkkuudessa sitten on? Eikä edes sukulaiset jaksa iän kaiken jallittaa ihmistä vasten tahtoansa avioutumaan. Luulenkin, että, koska sinä olet tuollaista kaulaan ripustautuvaa sorttia, ilmeisesti, niin tämän tähden he sinulta utelevat. Joko on uusi lie'assa?
Hyviä puolia on paljon. Saan viettää vapaa aikani kuten minä itse tahdon. Saan käyttää rahani kuten minä tahdon. Saan meikata ja pukeutua naisellisesti, ilman, että täytyy pelätä mitä joku mustasukkainen mies siitä saa päähänsä. Minun ei tarvitse passata laiskaa ukkoa. Voin lähteä matkalle silloin kuin rahavarani sen sallivat. Voin sisustaa kotini ja remontoida, vasara ja porakone sopivat myös naisen käteen. Kaikki huonekaluni minä olen koonnut aivan itse, kun suomalaisen suhteen kahlitsemat naiset eivät osaa edes lyödä taulukoukkua seinään. Saati sitten laittaa valaisemia kattoon. : D Nykyäänkin on naisia, jotka kummastelevat minulle: Itsekö sinä...?
Ja ne huonot puolet sitten, niitäkin on. Yhteiskunta. Se on suurin huono puoli.
Sinkut maksavat kaiken itse, vuokralla asuvat maksavat suurempaa vuokraa, mutta yhteiskunnan tukea siihen on turha odottaa. Kaikki tuki viedään lapsiperheille, vaikka esim. Työttömällä sinkulla päivärahat ovat pienemmät kuin lapsia keränneellä perheellä. Kuten myös ovat tulotkin pienemmät. Puhumattakaan siitä,että perheelliset saastuttavat sinkkuja enemmän tätä muutenkin jo osittain tuhoutunutta maapalloa.
Ja kuitenkin meidän sinkkujen verorahoilla elätetään mm. lapsiperheitä. Eikö tähän pitäisi tulla jo muutosta?
Lapsilisät myöntää tulojen mukaan, porrastetusti ja oikeasti köyhienkin saada se roposensa? Tähän samaan linjaan kuuluvat myös sinkkuvanhukset ja opiskelijat.
Toinen huono puoli on tietysti se yksinäisyys. Sen voi korvata ystävillä ja harrasteilla, mihin taas ei ole monellakaan suomalaisella naisella mahdollisuutta, jos jonkun miehen kanssa he ovat. Toinen ajatus on myös se, että me sinkut teemme toimivan verkoston. Vaikka maan kattavan. Pidämme huolta toisistamme. Se on puuttunut jo kauan suomalaisesta kulttuurista, lähimmäisen rakkaus. Sellaista oli vielä, kun minä olin lapsi. Jouluaattona äiti lähetti minut juoksuttamaan Joulupusseja naapureille ja myös vanhalle papalle, joka asui yksin mökissään. Se oli aitoa rakkautta ja toisesta huolehtimista.
Ja sellaista minä haluaisin nähdä edes kerran vielä Suomessa.
En välttämättä lahjan tuontia, vaan toisesta ihmisestä välittämistä, ettei kukaan viru asunnossaan kuolleena kuukausi kaupalla. Pariutuvat ihmiset, he ovat mokanneet tässä asiassa. Mitäs jos, me sinkut yhdistäytyisiin, alettaisiin vihdoinkin vaatimaan, sitä mikä meille kuuluu?- Tuhvelo
Oletsä maarukka ihan tosissas?? Toivottavasti tuo oli vain vähän liian pitkäksi venytetty vitsi... En vain tiedä nyt itkeä vai nauraa moiselle.
- ikisinkku-34m
Toisilla ei oikeastaan muuta vaihtoa koskaan olekaan kuin lopunikäinen sinkkuus. Kaikki kun ei ole synnynnäisesti sosiaalisia ja ihmisten kanssa toimeentulevia.
- Ikisinkku37
Kyllä minä ainakin koko elämäni sinkkuna olleena haluaisin kokea mitä on kun on joku erityinen ihminen elämässä. Voi olla että sinkkuus parisuhteen kokeneelle on vaihteeksi ihanaa mutta ainaiseen sinkkuuteen kyllä rupeaa lähempänä neljääkymmentävuotta kyllästymään.
Itse kokisin mielellään parisuhteen. Siis ihan todellisen parisuhteen, mutta usein kyllä huomaan kavereiden käytöksestä, että he vain riitelevät. Toki sopimuskin syntyy, mutta mielelläni olisin parisuhteessa. Toisaalta on hyvin vaikeaa löytää sellaista, jonka kanssa oikeasti haluaisin olla. Paras olla vaan yksin varmasti niin pitkään kunnes löydän sellaisen, jonka kanssa oikeasti haluan olla.
- Ihmis-suhteet...
eivät sovi kaikille. Itsekkäät naiset osaavat pilata myös sen toimivan ihmis-suhteen, sen olen huomannut jo monta kertaa.
- no??
Onks sun vanhemmatkin kouluja käymättömiä ja nuorina avioituneita? Tosi outoa, jos joku 26- vuotias on jo neljä vuotta kerennyt olemaan aviuoliitossa ja jo eronnutkin.. Itelläni ei olisi käynyt päässäkään parikymppisena paukata aikuiseksi ja naimisiin - karmeaa, kun voi nauttia nuoruudestakin. Itse olen ajatellut, että jos neljäänkymppiin mennessä löydän oikean miehen, sitten dunaan ehkä jälkikasvuakin, mutta muuten en. On monenlaisia elämäntyylejä, mutta minä olisin kokenut menettäneeni elämästäni puolet, jos itsekin vielä kakarana olisin alkanut vääntää kakaroita. Tai ehkä olet mua fiksumpi sitten, mutta mitä mä itseäni ajattelen silloin ja siinä iässä, kun olin 20- vee., niin se lapsi olisi kärsinyt, jos minä siinä iässä olisin alkanut leikkiä äitileikkejä. Ikävuodet 20- 30 käydään koyluja ja biletetään, ikävuodet 30 - 55 luodaan uraa ja sitten jos menee elämä onnellisesti, on jälkikasvua kun itse on kiikkustuolissa.
Sulla ei läheistä sukua ole, mutta olet kuullut, että joillakin muilla on? Mistä sun suvussa puhutaan - rahasta, säästä ja tapaatteko ei juuri koskaan? Itse en sukuani kehtaisi missään nettipalstalla haukkua.
Puhutko muuten runkkaamisesta, kun sanoit että "seksuaaliset asiat voisi hoitaa kätevästi oman käden oikeudella"? Nimimerkkis Tsernobylgirl osoittaa, että olet päästäsi täysin tärähtänyt.
Ketä sä idiootti kiusaat? Aloitus on ilmiselvän perusteeton ja järjetön.- mannis84
Mielestäni on turha arvostella jos joku menee nuorena naimisiin, jos siltä tuntuu. Mitäs me toiset ollaan siihen mitään sanomaan? Turhaan sä noin voimakkaasti reagoit, jos itse olet ollut vielä liian pentu silloin mihinkään ryhtymään. Ihmiset kypsyy eri tavoin ja mielestäni se on ok. Jos me kaikki oltaisiin samanlaisia niin eläminen tääl olisi tylsää.
Ja eikö se niin mene et joka toista haukkuu niin on ite? Aikuistu. Ja perustele jontekin muuten kuin haukkuen, arvostellen yms. - no??
mannis84 kirjoitti:
Mielestäni on turha arvostella jos joku menee nuorena naimisiin, jos siltä tuntuu. Mitäs me toiset ollaan siihen mitään sanomaan? Turhaan sä noin voimakkaasti reagoit, jos itse olet ollut vielä liian pentu silloin mihinkään ryhtymään. Ihmiset kypsyy eri tavoin ja mielestäni se on ok. Jos me kaikki oltaisiin samanlaisia niin eläminen tääl olisi tylsää.
Ja eikö se niin mene et joka toista haukkuu niin on ite? Aikuistu. Ja perustele jontekin muuten kuin haukkuen, arvostellen yms.Perustelen sen jälkeen, kun aloittajan nimimerkkikentästä lukemani on hieman kunnioittavampi, kuin että Tsernobylgirl. Ja mikäs siinä on vikana, että kaikki ei halua nuorina kakaroita ja naimisiin? Jos on hyvä perhe ja mahdollisuudet opiskella ja tehdä muutakin, niin miks ja etenkin miks jos ei edes ole elämänsä rakkautta tavannut, pitäisi alkaa heilua jossakin synnytyslaitoksessa esimerkiksi parikymppisenä pentuna? Mä ainakin olin kaksikymppisenä tosi lapsellinen, kun nyt jälkikäten sitä aikaa ajattelen... Halusin vain bilettää ja mulla oli täysin eri käsityspohja maailmasta, kuin nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin. Tottakai joku nuori äiti voi olla fiksukin, mutta minä ajattelen tehnweni yhteiskunnalle palvelujksen sillä, etten sen ikäisenä olen tunkenut maailmaan lapsia. Minusta ihminen on aikuinen vasta tossa lähemmäs neljääkymppiä - silloin alkaa elämän realitieetit vasta olla täysin kasassa ihmisellä ja itseänikin pidän vielä nuorena, vaikka olen yli kolmikymppinen. Mä en katso menettäneeni mitään, vaikkei mulla nyt ole mitään kersalaumaa tässä vielä.
Mä ajattelin kaksikymppisenä tapaamistani miehistä vaan sitä, että "ei p*ska ei tota ainakaan", "ei tota ainakaan", "eikä tota ainakaan" ja mulle se olisi olut sama kuin joutua vankiselliin, jos sen ikäisenä olisin joutunut naimisiin ja job kun yhden saman äijän komennukseen. Mutta minä tietysti en ole koskaan vielä tavannut miestä, jolle haluaisin lapsen tehdä. Ja lapsen tekeminenhän on valinta. Ihmettelen näillä palstoilla aina lapsiperhellisiä akkoja, jotka haukkuu exiään ja muuta - ikäänkuin se ei olisi ennen kaikkea naisen vastuulla valita hyvä mies, jos perhettäkin perustaa.
Mulle nyt vaan tuli tosta aloitustekstistä huono olo, enkä luota siihen, etä sen kirjoittanut on vilpitön. - no??
no?? kirjoitti:
Perustelen sen jälkeen, kun aloittajan nimimerkkikentästä lukemani on hieman kunnioittavampi, kuin että Tsernobylgirl. Ja mikäs siinä on vikana, että kaikki ei halua nuorina kakaroita ja naimisiin? Jos on hyvä perhe ja mahdollisuudet opiskella ja tehdä muutakin, niin miks ja etenkin miks jos ei edes ole elämänsä rakkautta tavannut, pitäisi alkaa heilua jossakin synnytyslaitoksessa esimerkiksi parikymppisenä pentuna? Mä ainakin olin kaksikymppisenä tosi lapsellinen, kun nyt jälkikäten sitä aikaa ajattelen... Halusin vain bilettää ja mulla oli täysin eri käsityspohja maailmasta, kuin nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin. Tottakai joku nuori äiti voi olla fiksukin, mutta minä ajattelen tehnweni yhteiskunnalle palvelujksen sillä, etten sen ikäisenä olen tunkenut maailmaan lapsia. Minusta ihminen on aikuinen vasta tossa lähemmäs neljääkymppiä - silloin alkaa elämän realitieetit vasta olla täysin kasassa ihmisellä ja itseänikin pidän vielä nuorena, vaikka olen yli kolmikymppinen. Mä en katso menettäneeni mitään, vaikkei mulla nyt ole mitään kersalaumaa tässä vielä.
Mä ajattelin kaksikymppisenä tapaamistani miehistä vaan sitä, että "ei p*ska ei tota ainakaan", "ei tota ainakaan", "eikä tota ainakaan" ja mulle se olisi olut sama kuin joutua vankiselliin, jos sen ikäisenä olisin joutunut naimisiin ja job kun yhden saman äijän komennukseen. Mutta minä tietysti en ole koskaan vielä tavannut miestä, jolle haluaisin lapsen tehdä. Ja lapsen tekeminenhän on valinta. Ihmettelen näillä palstoilla aina lapsiperhellisiä akkoja, jotka haukkuu exiään ja muuta - ikäänkuin se ei olisi ennen kaikkea naisen vastuulla valita hyvä mies, jos perhettäkin perustaa.
Mulle nyt vaan tuli tosta aloitustekstistä huono olo, enkä luota siihen, etä sen kirjoittanut on vilpitön.Ja lisään omaan tekstiini, että taas ottaa päähän, että mikä sairas mun yksityisyyttäni ehkä loukkaa, kun viesteihini muodostuu kirjoitusvirheitä, joita ei ennen viestini postauksessa tarkistamani mukaan ollut....
- Tuhvelo
No eipä tuo sinunkaan kirjoituksesi kovin fiksulta vaikuttanut. Meitä on kuitenkin viitisen miljoonaa jo pelkästään Suomessa, joten kyllä siihen mahtuu jos jonkinnäköistä elämää, kohtaloa ja kysymystä molemmista edellämainituista.
- kaboom
Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus Neuvostoliitossa alkoi lauantaina huhtikuun 26. pnä 1986. Ehkä aloittaja on silloin syntynyt.. vaikkei äkkiseltään laskien tule ihan 26 v täyteen.
- vai niin?
kaboom kirjoitti:
Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus Neuvostoliitossa alkoi lauantaina huhtikuun 26. pnä 1986. Ehkä aloittaja on silloin syntynyt.. vaikkei äkkiseltään laskien tule ihan 26 v täyteen.
Aika sairasta valita Sinkut- palstalle sellainen nimimerkki, kuin "Tshernobylgirl"...Luulis, että jokaisella olisi korkeintaan yksi rekisteröity nimimerkki tai sitten ei yhtäkään ja itselläni ainakaan ei ole yhtäkään. Olenpa tässä todennut, että ihan turhaa ja täysin sama, mitä näihin keskusteluihin sanoo: minua ei tulkita tekstini perusteella, vaan minusta luullaan jotakin ja koen olevani ahdistelun kohteena näissä keskusteluissa. Ylläpito ei tietenkään tee mitään, vaan sallii vapaasti kyseiselaisen sairaan nettipalstahäiriköinnin minua viatonta kohtaan. Katelkaas vähän, että mitä porsaat oikein duunaa näillä palstoilla, jotka esiintyy viattoman teksteillä - vinkki ylläpidolle. Ja voin kertoa, että en kaipaa osakseni henkilökohtaisia kommentteja palstoilla,koska minä en näissä kirjoituksissani henkilönä esiinny.
- ~cissi~
Sinkkuuden ja perusparisuhteen välillä on onneksi vaihtoehto: vakirakastaja tai useampi :)
- Cool ay
Syvällistä menoa.
- 3+20
No mitä itselleni tulee aloitusviestistä mieleen, niin joidenkin kohdalla se sinkkuus on kyllä ainoakin vaihtoehto, jos luonne on sellainen ettei kyseisenkaltaisen ihmisen kanssa kukaan viihdy. Ei pahalla, mutta sain sinusta ehkä sen kuvan että olet aika tiukkapipo, et nähtävästikään kovinkaan kiihkeä haluiltasi koska pystyt luopumaan seksistä noin helposti etkä juuri halua sitä, nalkutat mutta et tykkää nalkuttaa, "hakkaat päätäsi" sukukokouksissa.
Oikeesti, jos on niin pirun vaikeeta mennä toisen suvun luo vaikka viikonlopuksi juhlimaan, niin enpä välittäisi ainakaan itse tuppaantua moisen ihmisen kainaloon. Vastavuoroistahan se on, että jos mennään teille tänä jouluna, niin sitten meille ens jouluna, eiks je, ilman pään seinään lyömisiä.
Keskustelunavauksen luettuani toteaisin että voit hyvin olla sinkku mun puolestani, en jäisi miehenä kaipaamaan. Totuus kuitenkin on se, että kun oot vielä noinkin nuori, siis käytännössä katsoen vielä jotain muuta kuin aikuinen (ei, opiskelijaikäiset eivät ole vielä aikuisia, olette nuoria, ja huomaatte vanhettuanne 10 vuotta miksi näin sanon, kun katsotte kuinka tapanne ajatella ja käyttäytyä on muuttunut), ja sen huomaa vielä ajattelutavastakin. Sulla on elämää edessä kepeästi se 50 vuotta, joten on TODELLA todennäköistä, että avioidut elämässäsi vielä parikin kertaa, ellet sitten hokaa muuttaa asennettasi tai löydä jotain todella tohvelia miestä, jota voi hyppyytellä oman tahtonsa mukaan.- nohh,,,
EI kun ongelma on se, että teillä ei ole mitään sukukokouksia ja laajaa läheistä sukua, mutta kun mulkkuja ja juorukelloja olette ja olette jostakin kahdetimastanne ja tässä ketjussa mustamaalaamasanne saaneet ehkäpä kuulla tai tietää, että jollakulla todella on välittävä ja iso sukukin vielä, niin siitä varmaan pakkomielteenne ihmisten suvuista puhumiseen... Kun kaikilla ei ole siten, että sanottaisiin sukulaisille vaan "moi" jos sitäkään, vaan pidetään huolta sukulaisista, niin minua ahdistaa noin spugemaiset kommentit ketjussa.
Sun juttus kuulostaa lähinnä siltä, että ikäänkuin suurinpiirtein mustamaalaisit säälittävällä tavalla jotain puolittua, joka tuskin sinun persoonastasi on yhtään kiinnostunut, kuin että kirjoittaisit asiallista kannanottoa nettipalstan ilmeisen anonyymiin keskustelunaloitukseen normaalin ihmisen tavalla...
Miks muuten miehet on sun mielestä "tohveleita"? Ootko avioeroperheen lapsi, ehkäpä? Mitä vikaa susta on miehissä, jotka pitää huolen perheistään ja on kunnollisia kilttejä rehtejä? Enemmän mua näillä palstoilla lukiessani juttuja ahdistaa miesten puolesta kuin naisten, vaikka itse olen sukupuoleltani nainen, koska näillä palstoilla on ilmeisen dilleä sakkia kirjoittelemassa...Kunnollinen mies on naiselle aarre, sydämen asia ja sitä korkeintaan jokainen kumppania kaipaava sinkkukin miehessä arvostaa, jos on päästään terve.
Sun kirjoitus on _sairas_. - 16+18
nohh,,, kirjoitti:
EI kun ongelma on se, että teillä ei ole mitään sukukokouksia ja laajaa läheistä sukua, mutta kun mulkkuja ja juorukelloja olette ja olette jostakin kahdetimastanne ja tässä ketjussa mustamaalaamasanne saaneet ehkäpä kuulla tai tietää, että jollakulla todella on välittävä ja iso sukukin vielä, niin siitä varmaan pakkomielteenne ihmisten suvuista puhumiseen... Kun kaikilla ei ole siten, että sanottaisiin sukulaisille vaan "moi" jos sitäkään, vaan pidetään huolta sukulaisista, niin minua ahdistaa noin spugemaiset kommentit ketjussa.
Sun juttus kuulostaa lähinnä siltä, että ikäänkuin suurinpiirtein mustamaalaisit säälittävällä tavalla jotain puolittua, joka tuskin sinun persoonastasi on yhtään kiinnostunut, kuin että kirjoittaisit asiallista kannanottoa nettipalstan ilmeisen anonyymiin keskustelunaloitukseen normaalin ihmisen tavalla...
Miks muuten miehet on sun mielestä "tohveleita"? Ootko avioeroperheen lapsi, ehkäpä? Mitä vikaa susta on miehissä, jotka pitää huolen perheistään ja on kunnollisia kilttejä rehtejä? Enemmän mua näillä palstoilla lukiessani juttuja ahdistaa miesten puolesta kuin naisten, vaikka itse olen sukupuoleltani nainen, koska näillä palstoilla on ilmeisen dilleä sakkia kirjoittelemassa...Kunnollinen mies on naiselle aarre, sydämen asia ja sitä korkeintaan jokainen kumppania kaipaava sinkkukin miehessä arvostaa, jos on päästään terve.
Sun kirjoitus on _sairas_.Ja sulla on rähmää silmissä, kun ilmeisesti vastasit väärään viestiin. Eikö tosta käynyt selvästi ilmi, että mun mielestä kyseinen ap EI arvosta sukua, toisin kuin esimerkiksi minä, ja ilmeisesti sinäkin tekstisi perusteella. Jos vastasit oikeaan viestiin, sulla on luetun ymmärtämisessä aikast paljon parannettavaa.
Luitko ap:n viestin ollenkaan ajatuksella läpi? Henkilö on riitautunut jokaisen miehensä kanssa, jonka kanssa on ollut. Oliskohan vikaa siis kyseisessä henkilössäkin. Luepa viestit uudelleen läpi, ja vastaa sitten, ihan ajatuksen kanssa.
Kyllä, mies on tohveli, jos on tuollaisen naisen kanssa, joka on ilmeisen diletantti suhteissaan, eikä siedä edes ihmisiä ympärillään. Mistä ihmeestä luit etten arvostaisi miehiä, jotka huolehtivat perheistään?? Mistä oikein revit näitä juttujasi? :D
Jos ei miehen mielipide kiinnosta, voitte mennä ihan naisten kanssa rinkiin keskustelemaan ja voivottelemaan että onpas ikävää, oot siis seukannut x miehen kanssa, joista yksikään ei ole kelvannut, ja ihan riitojakin olette aikaan saaneet, ja nyt tekis sit mieli alkaa ikisinkuksi _26_-_vuotiaana_. :D Hei, jotain rajaa komiikallakin... - nohh,,,
16+18 kirjoitti:
Ja sulla on rähmää silmissä, kun ilmeisesti vastasit väärään viestiin. Eikö tosta käynyt selvästi ilmi, että mun mielestä kyseinen ap EI arvosta sukua, toisin kuin esimerkiksi minä, ja ilmeisesti sinäkin tekstisi perusteella. Jos vastasit oikeaan viestiin, sulla on luetun ymmärtämisessä aikast paljon parannettavaa.
Luitko ap:n viestin ollenkaan ajatuksella läpi? Henkilö on riitautunut jokaisen miehensä kanssa, jonka kanssa on ollut. Oliskohan vikaa siis kyseisessä henkilössäkin. Luepa viestit uudelleen läpi, ja vastaa sitten, ihan ajatuksen kanssa.
Kyllä, mies on tohveli, jos on tuollaisen naisen kanssa, joka on ilmeisen diletantti suhteissaan, eikä siedä edes ihmisiä ympärillään. Mistä ihmeestä luit etten arvostaisi miehiä, jotka huolehtivat perheistään?? Mistä oikein revit näitä juttujasi? :D
Jos ei miehen mielipide kiinnosta, voitte mennä ihan naisten kanssa rinkiin keskustelemaan ja voivottelemaan että onpas ikävää, oot siis seukannut x miehen kanssa, joista yksikään ei ole kelvannut, ja ihan riitojakin olette aikaan saaneet, ja nyt tekis sit mieli alkaa ikisinkuksi _26_-_vuotiaana_. :D Hei, jotain rajaa komiikallakin...Minä nyt luulen, että minulla vielä kohtuullinen lukukyky on - en vain ymmärrä näiden Suomi24- palstojen keskustelusta kerrassaan yhtään mitään ja sikäli ja siitä vilpittömät pahoitteluni... Eikö kenelläkään muulla keskusteluun osaa ottaneella tai tätä keskustelua lukeneella ole edes käynyt mielessä, että keskustelun avaus voisi olla perätön trollaus? Minusta aloitusviestissä on liikaa ristiriitaisuuksia, jotta uskoisin kirjoittajaa. Lisäksi on omituista, että ketjussa on seksipuheita. Suorasanaiset seksikeskustelut eivät kuulu näille palstoille, vaan esim. tällä kuuluisi käydä keskustelua sinkkuuteen liittyvistä asioista. Minun ei ehkä pitäisi ottaa osaa tällaisiin keskusteluihin, koska huomaan provosoituvani kalskeista ja ajattelemattomasti laadituista aiheista ja itsekin ärtyväni. Ongelman tiedostan.
Yleensä 26-vuotiaat ovat jo sangen kypsiä ja aloittajasta tulee mieleen, että tekstin takana olisi teini-ikäinen mies, eikä mikään nainen. Voin olla väärässäkin, mutta epäilen kaikkea mitä tällaisilta Suomi24- palstoilta luen. Ehkä nämä palstat ovat jokin teinien leikkikenttä.
Anteeksi, jos vahingossa kohdensin sanottua epäkorrektisti. Keskustelu on vain hyvin epämääräistä näillä Suomi24-keskustelupalstoilla, hyvin epämääräistä...En ota siitä mitään tolkkua, en mitään.
- Jumppatukka
Kyllä pimppua kannattaa vähän silti kierrättää, sillä ei se järvi soutamalla kulu...
- suosittelen...
Sinkkuelämässä kaikki aika on laatuaikaa. Ei tarvitse käydä vieraissa, kun on aikan kotona oli sitten missä tahansa. Ei kyyläämistä eikä vittuilua..eikä kenekään sekopäisiä sukulaisia tai toivomuksia, miksi en ole jotakin muuta tänään ja huomenna taas jotakin muuta. Saat olla oma itseksi. Ei tarvi olla Elvis eikä Rambo ja aina on tuore suhde ja naisystävä.
Ex-muijan kanssa piti syödä viagraa päivittäin. Kun otin hatkat alko taas toimiin sekin asia ihan eri tavalla. Itse olen nyt sinkkuna jonkun aikaa oleskellu ja takana ties minkäslaista suhdetta, eroa yms. En näe mitään pahaa et haluaa olla sinkku. Mieluummin yksin kuin jonkun "väärän" ihmisen kanssa väkisin. Itse en sulje seurustelusuhdetta pois, mutta se on tullakseen jos on. Nyt tuntuu, että pystyy nauttimaan elämästä ihan eri tavalla. Saa tulla, mennä ja tehdä miten haluaa. Parisuhteessa on toki puolensa, mutta jos sitä ei itselle enää tule (vaik ikää vasta 27) niin sit ei tule. En todellakaan stressaa. Elämä on kivaa näinkin :)
- mahdoton vaatimus
Minulle sopisi sellainen suhde jossa kummallakin olisi oma kämppä ja omat kaverit. Välillä sitten vois vierailla toistensa luona tai käydä yhdessä jossain lomailemassa. Siis jonkinlainen ikuinen seurustelusuhde.
- seurustelu on kivaa
Minusta seurustelu on kivaa, vaikka olen jo viisikymppinen. Siis seurustelen vakituisesti, mutta emme asu yhdessä. Olemme vähintään sähköisesti tekemisissä toisetemme kanssa päivittäin ja tapaamme 1-2 kertaa viikossa. Kummallakin on oma perhe, mutta ei puolisoa.
Näin homma toimii toistaiseksi loistavasti. Tässä yhdistyy sinkkuuden ja parisuhteen hyviä puolia.
En kuitenkaan halua ajatella loppuelämää tällä systeemillä. Mutta ei kait sekään ole ihan mahdoton ajatus. Hullu kylläkin, jos ajattelee eläkeikää ja vanhuutta. - Kehitytään
Nykyistä kunnon individualistista sitoutumiskyvyttömyyttä myös on se, että ihmiset ei enää osaa elää yhdessä pettämättä, hylkäämättä vastoinkäymisissä ym. Kohta ei kaiketi enää kyetä lisääntymäänkään, tai se hoidetaan teknologisesti. Edistystä.
- yksin kotona
Minä joudun elämään loppuelämäni sinkkuna koska naiset ei pidä rumasta miehestä.
- pirkkoliisa .
Joudun elämään yksin loppuelämäni koska olen miesten mielestä liian tavalisen näköinen ja uraputki ei miellytä.
Toisille miehille olen pelottavan itsenäinen, urheilu ja tavoitteet on liian pelottavia. Olen 40 ja ikäiseni miehet haluavat lattiarättejä tai tyranneja.
Olen matkustellut ja melko vapaa mielinen. Ei siis käy. Eikä mua komennella.
Eronneet lapselliset miehet (ja naiset) komentaa kaikkia, kuin omia lapsiaan.
En siis kelpaa ikäisilleni ja nuoremmista....en tiedä. Ne on suvaitsevampaa seuraa, mut tahtoisin lopun iän kaveria. Lapsia en voi luvata. Se ei näy käyvän sitten kellekkään. Kaikilla on joku tuomitsevä mielipide siihen.
Ja mä olen etsimässä ihan ensin rakkautta. Mun rahat ja urat ei ole siinä etusijalla. Ja mua ei kiinnosta miehen rahat tai urat. Sydän ja aivot ensin. - tavantyllerö
Mutta koko ajan näkee pariskuntia joista joko toinen tai molemmat on rumia eli kyllä jotkut rumatkin ovat kumppanin löytäneet. Tosin useimmissa tapauksissa ruma osapuoli on nainen ja mies se paremmannäköinen (joskus näkee jopa komean miehen ruman yleensä ylipainoisen naisen kanssa). Kyllä rumat miehet ainakin rumille naisille kelpaa.
- katariinaSuurinen
Ihmettelen näitä, "ihminen on luotu parisuhteeseen ja perheelliseksi" kommentteja, joita uskovaiset täällä jauhavat! Jokainen eläkööt tavallaan, jos se ei vahingoita teoillaan muita! Itse olen 33-vuotias nainen ja rakastan sinkkuelämääni. Seuraan sivusta perheellisten kavereideni elämää, joka tuntuu olevan melko saman toistoa päivästä toiseen (ainakin heidän mukaansa).Lapset rajoittavat hirveästi elämää ja aiheuttavat muutenkin päänvaivaa (ymmärrän myös sen, että ne tuovat sisältöä elämään). Lisäksi monelle naiselle jää usein päävastuulle ne kotityöt lastenhoidon lisäksi . On vapauttavaa, kun ei tarvitse huolehtia muusta kuin omasta hyvinvoinnista ja nauttia elämästä, joka vain kerran eletään. Voi lähteä milloin tahansa ja minne tahansa, jos raha/työ vain sen sallii. Se on oma tapani elää, vaikkakaan ei ainoa oikea. Ainoa huono puoli on seksin puute, mutta on sitä näköjään parisuhteissakin elävillä. Ainakaan ei tarvitse pettää ketään, koska on vapaa myös valitsemaan seksikumppaninsa. Läheisyyden kaipuu on se isoin miinus. Muut melkein ovatkin vain plussaa. Nauti hyvä ihminen sinkkuudestasi aläkä mieti, mitä muut ajattelevat. Jos ihminen on niin kapeakatseinen vielä 2000-luvulla, ettei voi käsittää, että joku haluaa olla sinkku, niin vika on siinä toisessa päässä eikä sinussa! Elä! Surullista sinkkuus on silloin, kun ihminen ei halua kertakaikkiaan olla yksin vaan kaipaa perhettä ja lapsia. Valitettavasti sellaisikin on varmaan paljon. Mutta sinä, joka haluat olla yksin, niin nauti!
- mk
Itse miehenä kun nuorempana sinkkuna olin iin pitää olla vakipano jossa paineet poitetaan niin hyvä tulee. Jos ei ihan tumpelo ole niin e isinkkuna ilman sekisä tarvitse olla.
- voi olla
että yksin päädyn. En tahdo ns. perinteisiä asioita. Lapsi olisi mukava saada, mutta se täytyy harkita todella tarkkaan ja tutkia mahdollinen isäehdokas.
Biloginen kello raksuttaa vielä n. 10 vuotta, jonka jälkeen ei kannata yrittää. Pahalta vaikuttaa... - Elämänekaluokkalaine
Aikansa kutakin :). Ihminen vanhenee koko ajan ja ajatukset kehittyy. Elämä näyttää, mitä eteen tulee, olet nuori vielä. Itse olen 41v ja 20v-suhde takana, elämän koulua takana ja toivottavasti myös paljon edessä! Ihmettelen usein, kuinka eritavalla voinkaan nykyisin ajatella kuin nuorena tyttönä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ihania harmaansävyjä elämään tulee :)
Flirttailla voi ja tykätä kenestä haluaa. Pitää olla ensisijaisesti itselle uskollinen ja puolisolle toki myös lojaali. Jokaisen suhteessa se merkitsee jotain, eli jokainen määrittelee parisuhteensa yhdessä kuten haluaa. Ei tarvitse elää häkissä. Parisuhteessa on turvallista, jos on sopiva kumppani. Onni täytyy kuitenkin löytää itsestä eikä vain toisesta. Kaksi tahoillaan onnellista ihmistä voi muodostaa onnellisen parisuhteen :). Onneaan ei voi eikä saa laskea toisen varaan. Varmaan kaikessa hyvät puolet. Elä kuin eläisit ensimmäistä päivääsi (siis ei viimeistä), ihmetellen asioita ja avoimin mielin. Kun ei liikaa odota, saa elämältä monia aarteita :). Elämä on seikkailu!- vai yrittäiskö exää
Oon ollut sinkkuna nyt noin 1½ vuotta (takana yli 15 vuotta seurustelua). Eka vuosi sinkkuna menetteli, nyt tuntuu jo toivottaman yksinäiseltä. Nyt vasta kunnolla tajuaa miten tärkeää on ihminen lähellä vaikkei se mikään loistotyyppi olisikaan. Ravintoloista tosi vaikea löytää ketään, vaikka olen puhelias ja suht koht hyvännäköinen. Täytynee mennä seuranhakuun nettiin.
- kijihu
Edelliselle: toivottoman kuuloinen yksinäisyytesi on seurausta siitä, että olet seurustellut 15-vuotta saman ihmisen kanssa yhtämittaa! On kuitenkin eri asia olla sinkku, jos takana ei ole pitkää seurustelusuhdetta ja tietynlaiseen yksinelämiseen on jo tottunut. Tällöin ongelmaksi voi muodostuakin parisuhteessa olo. Parisuhde onkin se, joka koetaan "häkiksi" ja toivottomaksi tilaksi kaivaten vapauteen. Tällöin yksinäisyyden tunne voi tulla jopa parisuhteessa, koska ei koeta olevan "oikeassa tilassa". Vaikeaa palloilua nämä suhdeympyrät!
- SisterNorth
Oon ollu sinkkuna jo yli 8v., joitakin yhden illan juttuja, mutta hiljasta on. Oon ihan ok:n näköinen, mutta baareista on ollut huomattavan vaikeeta löytää edes yhden yön juttuja, ehkä oon ollu liian ujo, selvä tai "vakavan" oloinen, joten ei naisetkaan tuosta vain löydä seuraa -valitettavasti. Sama juttu nettideittailussa, luu on jääny käteen. Olen sinällään sitä mieltä, että parisuhde/perhe ei ole pakko ja ihminen - niin nainen kuin mies- on ihan yhtä tasapainoinen, terve jne., vaikkei sellaisessa eläkään. Ihan hyvin olen viihtynyt omillani ja tullut toimeen, mutta ihana mies olisi ihana juttu. Ja nyt nelikymppisenä alkaa oikeasti ahdistaa lujaa kun itseä paljon nuoremmat alkavat järjestään olla äitejä ja isiä. Ei sillä että kaikkien pitäisi olla, vaan sillä että itsekin haluaisi. En ikinä ole uskonut biologisen kellon kuminaan enkä haluaisi nytkään, mutta kummasti ajatus ilman lapsia jäämisestä kurkkua kuristaa. Ihanan parisuhteenhan silti voi saada minkä ikäisenä vain, mutta ei sekään ole näköjään helppoa. Te jotka olette löytäneen toimivan parisuhteen, onnitelkaa itseänne, hyvän elämänkumppanin löytäminen on harvinaista herkkua, osatkaa arvostaa sitä.
- ikisinkkuN
Minä aion elää pysyvästi sinkkuna mm. siitä syystä, että en halua ihmissudetta, jossa ei ole riittävästi kunnioitusta, jotta voisi tuntea olonsa rennoksi ja luontevaksi, ja minä en sellaista kunnioitusta ilmeisesti saa, kun statukseni on jostakin syystä niin olematon.
Ei tosiaanka kiinnosta miehet, jotka puhuu minulle niinku en olis mitään melkeen. En tartte semnmosia mihinkään.- Ikinä ei ole hyvä :)
Ja yleensähän naiset valittaa että miehet kunnioittavat liikaa, nostavat jalustalle tms.
- ei ole totta
Ikinä ei ole hyvä :) kirjoitti:
Ja yleensähän naiset valittaa että miehet kunnioittavat liikaa, nostavat jalustalle tms.
Mistä olet saanut päähäsi, että miehet kunnioittaa naisia liikaa. Ei ainakaan täällä päin ole moista käytöstä havaittu, loistaa nimittäin täysin poissaolollaan.
- Hehehe/m47
Mä kokeilin jotain seurustelun tapaista ensimmäisen kerran 38 vuotiaana ja ihan hyvin on ehtiny,nyt 47 vuotiaana menen naimisiin.
- kielioppi kielioppi
38-vuotiaana, 47-vuotiaana.
Onneksi olkoon!
En nyt erityisesti sinuun tätä kohdista, mutta oikeinkirjoitus on ihmisillä hukassa. Kun joku on jonkin "ikäinen", kirjoitetaan yllä mainitulla tavalla ja esim. 18-vuotias jne., mutta 18 vuoden iässä. - IntelligentEvolution
kielioppi kielioppi kirjoitti:
38-vuotiaana, 47-vuotiaana.
Onneksi olkoon!
En nyt erityisesti sinuun tätä kohdista, mutta oikeinkirjoitus on ihmisillä hukassa. Kun joku on jonkin "ikäinen", kirjoitetaan yllä mainitulla tavalla ja esim. 18-vuotias jne., mutta 18 vuoden iässä.Yhä useammat oppivat nykyisin kirjoittamaan vasta yli 90-kymppisenä, jos silloinkaan.
- Kielioppi,.-
kielioppi kielioppi kirjoitti:
38-vuotiaana, 47-vuotiaana.
Onneksi olkoon!
En nyt erityisesti sinuun tätä kohdista, mutta oikeinkirjoitus on ihmisillä hukassa. Kun joku on jonkin "ikäinen", kirjoitetaan yllä mainitulla tavalla ja esim. 18-vuotias jne., mutta 18 vuoden iässä.muutuu ihmisen mukana,jos jotkut tollot ei pysy perässä niin pitäisitte edes suunne kiinni.
- .kglf.f.blkjfmhfx
kielioppi kielioppi kirjoitti:
38-vuotiaana, 47-vuotiaana.
Onneksi olkoon!
En nyt erityisesti sinuun tätä kohdista, mutta oikeinkirjoitus on ihmisillä hukassa. Kun joku on jonkin "ikäinen", kirjoitetaan yllä mainitulla tavalla ja esim. 18-vuotias jne., mutta 18 vuoden iässä.Kieliopista kannattaa keskustella jollain toisella palstalla. Täällä puhutaan sinkkuudesta.
- fouga magister
IntelligentEvolution kirjoitti:
Yhä useammat oppivat nykyisin kirjoittamaan vasta yli 90-kymppisenä, jos silloinkaan.
Kuinka vanha on 90-kymppinen? Yhdeksänkymppinenkymppinen? Kyse lienee 9-kymppisestä tai 90-vuotiaasta.
Jatkakaa...
- pöllönen
Ei sitten käynyt mielessä, että se lasten hankinta ei ole pakollista vaikka olisikin yhdessä miehen kanssa? Jos ei osaa nimetä yhtäkään järkevää syytä miksi haluaa lapsia, niin kannattaa miettiä vielä moneen kertaan ennen kuin alkaa niitä tekemään. Maailmassa on jo liikaa lapsia, jotka eivät saa rakkautta ja huolenpitoa tarpeeksi. Lapsi ansaitsee sellaiset vanhemmat, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa että lapsi kasvaa hyvinvoivaksi ja fiksuksi aikuiseksi.
Onhan se aika perusinhimillinen tarve kaivata kumppania rinnalleen, jonka kanssa jakaisi ilot ja surut, mutta sopivaa on vain vaikeaa löytää. Itselläni ei ole edes käynyt enää mielessä, että löytäisin sellaisen miehen jonka kanssa vois ajatella muutakin kuin ystävyyttä tai hetken hauskanpitoa. Löysin yhden, mutta pilasin sen jutun täysin, joten nyt olen yksin. Elämästä selviää niinkin, jos on edes yksi hyvä ystävä ja saa tehdä niitä asioita joita pitää tärkeänä. - HPJ
Onhan tässä puolensa, olen saanut aikaiseksi enemmän muutamassa kuukaudessa kuin suhteen seitsemän vuoden aikana, päätökset kun voi tehdä samantien ja alkaa toteuttamaan, samoin kaikki turha roina on poissa joten nyt etsimänsä löytää kohtuullisen helposti, aiemmin tuli mieluummin lähdettyä ostamaan uutta vaikka tiesikin SEN olevan siellä jossain....
Olen mies, mutta asuntoni on nyt kaikin puolin paremmassa kuosissa kuin aiemmin, vaikka projekti onkin vielä kesken....
Uuden suhteen etsinnässä ei ole sen kummempaa kiirettä, se tulee jos tulee!
Taidan kuitenkin nostaa hieman rimaa..... olen 35-vuotias mies. tykkään olla sinkkuna, olen ollut jo 7 vuotta. parisuhde ei vaan ole mun juttu. kaksi pidempää parisuhdetta takana. ei lapsia. elämä on rikasta olen yrittäjä, työtä on paljon päivät pitkiä. mulla on niin paljon muuta miettimistä ettei parisuhdetta tule edes ajateltua en tee aloitteita naisille koska se on turhaa. mulla on perhe ja hyviä ystäviä joiden kanssa juttelen. pidän myös omasta rauhasta ja haluan tehdä työtä omaan tahtiini. on helppoa elää kun ei enää etsi mitään parisuhdetta, ei tartte vongata ketään. suvun jatkumisesta en välitä tehköön joku muu. kyllä sinkkuna voi olla ihan tyytyväinen kaksi tervettä kättä riittää. ei tartte kärsiä päänsäryistä tai muistakaan pihtaamisista mitä naiset harrastaa jos asiat eivät mene juuri heidän halujen mukaan. saa asua ja olla miten lystää. siivoaa mitä sotkeekin ja syö mitä osaa laittaa, kaiken voi oppia. voi harrastaa mitä haluaa ja milloin haluaa. voi käydä kylässä missä haluaa. hyvin pärjää paljon mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. terve tuloa vaan joukkoon.
- mk
Sinun jutusta ainakin kärsit sekisn puutteesta ja itse miehenä aikoinaan vakisuhtten jyyri halusin vaki sekisn takia ettei tartte kyliltä naista hakea ja voi saada tauteja ja kyllä ne naiset seksiä antavat kun yhteen muutaessa tekee tai jossain vaiheessa tekee selväksi mitä mies suhteelta haluaa niin silloin nainen tietää mihin lahteen. Itse nurempana olen sinkkuaikaa viettänyt ja aikansa on hauskaa mutta palaa ja aikansa kutakin ja nyt jo yli 20v naisen kanssa saman katon alla asunut ja olen hyvän naisen löytänyt että silleen.
- KK Kalle
Itse olen 48 vuotiaaksi asti pärjännyt ikisinkkuna ja pärjään varmasti jatkossakin.
Ikinä en ole aidosti seurustellut, siis sillain kunten seurustelu nyt ymmärretään.
Joskus kymmenen vuotta sitten tosin muutaman kuukauden tapailin silloin tällöin erästä naista, mutta tuskin sitä voi seurusteluksikaan sanoa, koska tämä nainen tapaili silloin muitakin muitakin miehiä. oli ns, jakorasia-typpinen ihminen se.
Kun olin n. 20 vuotias, niin jo silloin tuli tunne, että koskaan en perusta perhettä, en tiedä tarkalleen, mistä tuo fiillis tuli, ehkäpä siitä että vanhempieni onneton avioliitto oli huono esikuva, eivät he eronneet, mutta paljon vaikeuksia heillä oli.
Silloin siis herkkänä murrosikäisenä poikana kun kuulin seinän läpi vanhempieni riitelyä, niin ehkä jotenkin tiedostamattani jo traumatisoiduin silloin ,eli tulin allergiseksi parisuhteelle, en minä tiedä, en ole psykologi, en osaa selitää, mutta koskaan aikuisena ei ole ollut kaipuuta parisuhteeseen ja perheen perustamiseen, satunnaista yhden yön seksiä, sitäkin vuosi vuodelta yhä harvemmin, se on riittänyt minulle mainiosti, suhdetta en ole kaivannut, enkä kaipaa. Liian vaikeaa mulle.
Pidän siitä että elämä on yksinkertaista ja ennustettavaa.- no,,,...
Nimimerkille "KK Kalle": Yksinkertaisempaa se elämä on parisuhteessa, kuin sinkkuna: kun suhde vakiintuu, niin viimeistään siinä vaiheessa ainoat huvit on torailla, että mitä syödään viikonloppuna, mikä leffa ehkä katsotaan - ja jos siihen ajattelis että vielä lapsia, niin en tasan tekisi lapsia kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa voin suurimmalla todennäköisyydellä elää koko ikäni...Useimmiten olen jättänyt miehen siinä vaiheessa, kun suhde käy tylsäksi. Ja seksiäkään ei enää halua niin usein. Tiedän kun olen parisuhteessakin elänyt, vaikka tällä hetkellä olen sinkku. Parisuhteen ainoat edut jollei kyseessä ole rakkaussuhde, on siinä, että jotkut ihmiset määrittää sut sosiaalisemmaksi, jos sulla on suhde niin outoa ja umpimielistä kuin se onkin - vaikka usein aktiivisempi ja jännittävämpi elämä on sinkuilla. Lisäksi kaverit kun monet ovat perheellisiä, ei välttämättä enää niin nopealla aikataululla saa spontaania seuraa illanviettoihin ja kulttuuririentoihin, joskaan ainakaan omissa piireissäni ei ketään katsota kieroon, oli ihminen sinkku tai parisuhteessa.
Luulen, että vanhoillisille ihmisille se on suurempi ongelma, jos joku esim. kolmikymppinen on sinkku. Lisäksi kai jotkut parisuhteensa onnen huumaa elävät joskus saattavat luulla, että kaikki ne jotka eivät elä parisuhteessa, muka jotenkin kärsivät siitä. Minusta ainakin on ihanaa, kun mulla ei vielä ole lapsia - olen vapaa lähtemään vaikka ulkomaille, tapailemaan vaikka viittä miestä samaan aikaan loukkaamatta kenenkään tunteita ja istumaan vaikka likaiset verkkarit päällä tietokoneen edessä koko illan - perheellisille ei siihen olisi mahdollisuutta, tai luulis ainakin ettei ole, jos on esim. lapsia, koska ainkin omien ystävieni kohdalla olen sen nähnyt kuinka kiireistä lapsiperheellisen elämä koko ajan on.
- Chras boom bang
Yksinkertaisesti niin, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Sinkut kaipaavat hyvän parisuhteen lämpöä, huonossa parisuhteessa kituvat kaipaavat sinkkuuden vapautta.
Hyvä parisuhde on useimpien tavoitetila. Kuinka monet tässä onnistuvat on sitten toinen juttu. - Neeeenna
MustaDahlia* Sanon tämän sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä: Lähde heti, äläkä kadu kertaakaan. Olet täysin oikeassa siinä mitä sanot ja kerrot, olet äidin korvike ja "hyödyke". Miksi? Syy on päivänselvä: Miehesi on narsisti. Jos kiinnostaa, niin iske googlee "Sam Vaknin" ja lue hänen kirjoittamaa asiaa narsismista (löytyy suomennokset). Ehkä tulet tekemään samanlaisia ahaa-elämyksiä mitä itse tein.
Itse erosin juurikin narsistista. Meidän "suhde" ei kestänyt edes 4:ää kuukautta, eikä asuttu yhdessä. Tosin miehellä oli avain asuntooni jota ilmeisesti piti itsestäänselvyytenä, että hän on vapaa tulemaan ja menemään MINUN asunnossani miten tahtoo jne. En edes jaksa lähteä setvimään mitä kaikkea olikaan pielessä tässä "suhteessa". Minähän siis kuvittelin olevani parisuhteessa kunnes selvisi se, että kaikki, siis aivan kaikki, olikin täyttä valhetta alusta asti. Mies valehteli minulle kirkkain silmin päin naamaa mm. toisista naisista jne. Kuvitteli kai minun olevan niin tyymä miltä näytän (tätä hän jaksoi minulle hokea, etten ole yhtä tyhmä miltä näytän).
Narautin jätkän kiinni valehtelusta ja petoksesta. Sanoin kiitos hei. Enkä ole katunut hetkeäkään. Ja kumma kyllä asiahan on nyt kääntynyt niin, että minä olen paska ihminen ja hän jätti minut? Lähettelee siis edelleen tekstiviestejä jne. joihin en vaivaannu edes vastaamaan. Sairas mikä sairas. Kiitän luojaani siitä, etten tuhlannut tähän ihmiseen enemmän aikaani.- narcissos
Ihan hyvä, että pidätte itsestänne huolta, mutta jättäkää niiden lääketieteellisten diagnoosien tekeminen lääkäreille.
- Onnellinen mies
Joukossa ollaan. Eronneena miehenä tiedän että en olisi eronnut, jos olisin ymmärtänyt seuraukset. Eronnut mies tuntee olonsa kahtena ensimmäisenä vuotena valtavan yksinäiseksi. Kolmantena aletaan hakemaan uutta suhdetta jotka päätyvät kiville mikä mkinkäkin takia.Neljäntenä vuotena ymmärtää että uuden suhteen aloittaminen on liian vaikea prosessi.Viidentenä yksin eläminen tuntuu jopa realistiselta vaihtoehdolta.Kuudenetena vuotena todellinen sinkkuuselämisen autuus alkaakin vihdoin avatua. Seitsemäntenä on jo kohtaloonsa sopeutunut tyytyväinen mies. Sen pituinen se.
- Yksin eläjä
Tutulta kuulostaa naisenkin vinkkelistä.
- nelkytyhdeskänv.
Terveiset yhdeltä onnelliselta yksineläjältä joka ei ole ollenkaan yksin eikä yksinäinen ! Kaksi koululaista pitävät elämän "uusista vivahteista" kiinni, ystävät, osallistuminen sopivasti itseä kiinnostaviin asioihin - ja elämällä -itsensä tuntien, hyväksyen - rikasta , mielenkiintoista, haasteellista elämää. Ainutkertaista, ainutlaatuista. Se "oikea" tulee jos on tullakseen, yhden elämän päivät, vuodet eivät riitä siihen kaikkeen kiinnostaa. Olla nöyrä, tehdä parhaansa, olla tyytyväinen ja onnellinen. Rakastaa lähimmäisiään, opetella sitä.
- salemin velho
tässä alkuperäisen kirjoittajan viestissä kiteytyy se, mikä on naisten(?!) kenties askarruttavin ominaisuus.
suhteet miehiin ovat kuin karjaa laitumella, ne kasvatetaan kuin eläimet ja sitten jossain vaiheessa ne päätyvät teuraaksi?
aina kun naiset kertovat entisistä poikakavereistaan ja avioeroistaan, he tekevät sen sellaisella kylmyydellä että melkein hirvittää :( - 1+1=1
Jos jokus jossain sukujuhlissa ym. "parisudetta pidetään itsestään selvyytenä" -juhlissa joku kysyy miks oot sinkku, ni helppoo vastata vaa "Oonpaha semmosen kans joka oikeesti mua vilpittömästi rakastaakin, itseni.." :D Näin mä oon vastannu ja hiljaseks ne menee, eikä kysele turhia.. =)
- mk
Sikuuden hyvät puolet on vapaus, saa sekstailla kenen tahansa vastakkiasen sukupuolen kanssa milloin vain eikä tule tunnontuskia. Ei ole kenellekkäänn tilivelvollinen ja niin edelleen. Huonoja puolia on että asunnon ostamisen joutuu maksamaan yksin ja jos ei ole vakipartneria missä käy sekstailemassa niin voi saada sukupuolitaudin ja joutuu aina jostain etsimään seksikumppanin kun ei ole parisuhteessa tai seurustelusuhteessa. Yksi hyvä tapa on seurustella mutta ei asua yhsessa niin tapaamiset mene yleensä seksin merkeissä. Kummassakin on hyvät ja huonot puolet mutta kukin taplaa tyylillään.
- Ylpee ikisinkku
Hyvä aloitus Aloittajalla. Asian pyörittely tuli minua kokemuksessani lähelle. Olen sinua paljon vanhempi sinkkunainen. Olen kyllä nuorena seurustellut, mutta en esim. kihloihin saatika yhteen asumiseen ole päätynyt. Minulle käsittääkseni on tullut ja tulee vieläkin pelko ja ahdistus, kun ja jos yleensäkin joku ihminen tulee liian lähelle, tarkoitan kokonaisvaltaisesti. Itselläni sinkkuus lienee lähtöisin myös varhain lähteneestä luottamattomuudesta, se istuu kai niin syvällä, että ohjaa elämän näin.
Mitä tulee noihin suvun tilaisuuksiin ja juhliin, ja ihan vain vanhan ydinperheeni jäsenten tapaamisiin, niin olen ottanut linjan olla se mikä olen; päätän istua ja olla aivan pää pystyssä yksinään, vaikka kaikki olisikin pareittain ja muuten perhesyistä kovin tiimiytyneitä, jollaista minulla ei koskaan ole. Tilanne on äkkiseltään vaativa, mutta rauhallisuudella ja hyvän itsetunnon esittämisellä tilanteista selviää ja esimerkiksi pyrkii tuomaan itsestään muita puolia esiin (muita kuin keitä 'me' ollaan ja kenelle minä kuulun... kyllä minustakin pidetään)... Tuoda esiin hyvää keskustelutaitoa, asia-aiheita; pyrkii vaan olemaan seurallinen ja jos mahdollista huumorintajuinen.
Sit ku jos kysytään, miksi olet yksin, ja ookko sä vieläkin yksin, noh eiks oo ketään tiedossa... Niin voi ihan rauhallisesti vaan vastata vain olkaansa kohauttamalla, että en minä oikein tiedä. Minä nyt vaan elän näin. Voi näyttää naamallaan kuin kysymysmerkkiä 'hölmö, onhan tämmöisiäkin yksineläjä ihmisiä hirveän paljon, mitä tota ihmettelemään'. Tavallaan on parasta kun ei yritä vastata mitään, koska oikeastihan syvemmälti ei sitä kukaan tiedäkään, miksi just minä elän yksin; ne on kovin syvällisiä juttuja ja kaikilla on tosiaan oma elämäntarinansa vaikuttamassa.
Hyvin usein olen kokenut näistä ihmettelytilanteista tulleeni pinnalle toisten vertaiseksi, kun tosiaan olen vaan todennut, emmä oikein tiedä, emmä tiedä mikä näitä asioita aina kuljettaa, tms.- KK Kalle
Sukulaisten kysymyksistä ei tarvitse välittää, usein kysymys on vain siitä, että jotain puheenaihetta on keksittävä sukutapaamisessa, kuulumisten kyselyä, ja sinkkuihmiseltä on luontevinta kysellä että eikös sitä kumppania ole jo löytynyt.
Useimmiten kysyjää ei edes kiinnosta se todellinen syy.
- ..............
Mikset vain elä ja katso mitä tapahtuu. Kenties oot sinkkuna, ehkä löydät jonkun tai useamman seurustelukumppanin. Ei elämää kuulu ennalta suunnitella vaan elää, ihan sillein ko itsestä tuntuu parhaalta ja pitäen mielen avoinna! Montako miinusta siitä löydät?
Olen 33-vuotias nainen. Äkkiseltään laskettuna seurustelusuhteita on ehtinyt olla seitsemän, joista kaksi johti avoliittoon ja lapsiin. Pisinkin kesti vain neljä vuotta. Olen päättänyt pysyä sinkkuna loppu elämäni. En sovellu jakamaan kotia miehen kanssa. Toki voin ajatella, että seurustelen vielä joskus, mutta en voi kuvitellakaan, että asuisin miehen kanssa. Viimeisimmän kanssa yritin, ja se sai viimeiseksi yritykseksi jäädäkin. Yksinkertaisesti vaan nautin siitä, kun saan päättää yksin elämästäni ja hoitaa lapseni yksin. Olen jo parisuhderintamalla kokenut tarpeeksi, ja lapsetkin on omalta osaltani synnytetty. Voisin marssia kohdunpoistoon tältä istumalta,. Arvasin jo hyvin nuorella iällä, että lopulta tulen valitsemaan tämän tien. Se tuntuu itsestä oikealta.
- Saali
Salemin viesti jäi askarruttamaan. Siinä oli vinha perä ja asian kiteytys.Naiset on kummallisia saalistajia jotka saatuaan saaliinsa satimeen yrittävät kouluttaa tätä kuin jotain elukkaa. Jos miehelle tulee jossain vaiheessa mitta täyteen ja lähteepi lätkimään nainen muuttuu porkkana keppi linjalta kauhiaksi syöjättäreksi. Silloin mikään epäinhimillinen ei ole hänelle vierasta kun hän käy exänsä kimppuun kaikin mahdollisin keinoin. Silloin lyödään ja lujaa. Kun äijä luulee jo kokeneensa kaiken tai ainakin on ymmärtävinään että tästäei voi meno enää pahentua tuleekin vielä ratkaiseva isku...
- KK Kalle
Huoh, olen säästynyt kaikelta tuolta, mitä nimim. Saali kuvasi
Ja nuoremmille voin kertoa, että hyvin se elämä tulee menemään teillä, vaikka ei ole kumppania, kaikenlaista mielenkiintoista juttua elämä heittää, silloin kun ei tarvitse jumitttaa perhe-elämässä. - 56-23
KK Kalle kirjoitti:
Huoh, olen säästynyt kaikelta tuolta, mitä nimim. Saali kuvasi
Ja nuoremmille voin kertoa, että hyvin se elämä tulee menemään teillä, vaikka ei ole kumppania, kaikenlaista mielenkiintoista juttua elämä heittää, silloin kun ei tarvitse jumitttaa perhe-elämässä.Mä taas heitän ihan leikiksi ja vastaan että sitten 100 vuotisjuhliini yhdistän myös hääjuhlani.
- Sinkku 4ever
Suosittelen, erittäin hyvä vaihtoehto sinkkuus. Itse olen ollut koko 45 vuotisen ikäni sinkkuna, ikinä en ole kenenkään kanssa asunut enkä tule asumaan (seurustellut kylläkin, nyt enää moneen vuoteen sitäkään).
Olen tykännyt enkä kokenut mitään huonoja puolia yksinasumisessa enkä sinkkuudessa. Ehkä ainoana pienenä miinuksena yksinelämisen kalleus, mutta senkin hyväksyy, kun pakko on. Vain taloudellisten syiden takia en parisuhteeseen lähtisi. Eikä oikein minkään muunkaan syynkään takia enää. Ne on nähty ja koettu, nyt on hyvä näin.- KK Kalle
Ei tosiaan löydy pätevää syytä parisuhteessa elämiseen, sekin vielä että ikääntymisen myötä seksihalutkin vähenee vuosi vuodelta, joten edes se ei kelpaa parisuhteen motivaatioksi ainakaan näin keski-ikäisenä.
Jos selviytyy yli 35 vuotiaaksi asti ilman parisuhdetta, niin sen jälkeen helpottaa kummasti. - Sinkku 4ever
KK Kalle kirjoitti:
Ei tosiaan löydy pätevää syytä parisuhteessa elämiseen, sekin vielä että ikääntymisen myötä seksihalutkin vähenee vuosi vuodelta, joten edes se ei kelpaa parisuhteen motivaatioksi ainakaan näin keski-ikäisenä.
Jos selviytyy yli 35 vuotiaaksi asti ilman parisuhdetta, niin sen jälkeen helpottaa kummasti.Hah, sinäpä sen sanoit! Unohdinkin mainita tuon seksihalujen vähentymisen mikä ainakin omalla kohdallani pitää vuosi vuodelta aina vaan enemmän paikkansa. Paljoa ei enää jäljellä nuoruuden innosta. Viiskymppisenä sitten varmaan viimeisetkin/vähäiset tuntemukset katoaa (ainakin sitten vaihdevuosien jälkeen).
Joten ei senkään takia enää tarvitse parisuhdetta. Ystävät ja lemmikki taas hoitavat seuran tarpeen (vaikka omissa oloissani viihtyvää sorttia olenkin). Tietysti meissä keski-ikäisissä on poikkeuksiakin tuon seksihomman suhteen, mutta itselläni näin. Ja mitä olen noin samanikäisten ystävien kanssa jutellut niin aika monella heilläkin. Niillä joilla vielä haluja on, on kai sitten sinkkuna vaikeampaa.
Seksiä saa ilman parisuhdettakin. Voisinpa melkein sanoa, että helpomminkin. Paremmuudesta en mene vannomaan, mutta ainakaan ei tarvitse aikatauluja kenenkään kanssa sopia. Ei sinkkuus ole sama kuin selibaatti.
- onneton27
Antaisin kaiken omaisuuteni jos sillä saisin tyttöystävän itselleni! Olen viis vuotta nyt ollu sinkkuna ja tässä EI OLE vittu MITÄÄN HYVÄÄ! EI vittu MITÄÄN!
Jos pitäisi valita ottaisinko lottovoiton vai tyttöystävän niin ei olisi vaikea valinta. Ei rahakaan loppujen lopuksi ole kaikki kaikessa! - Samat mietteet
Nyt kirjoitit asiaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Sinkkuna jo pitkään
Ei sinkkuus paha asia olekaan! Meitähän on jo niin paljonkin, ettei pitäisi enää ketään ihmetyttää, ja voihan oman valintansa sanoa selkeästi, jos joku rupeaa asiasta liian tunkeilevasti kysymään. Minusta on hienoa, että olet vakavissasi asiaa pohtinut. Mitään lopullista päätöstä ei tarvitse tehdä, elle ole 100 %:n varma, että ihan oikeasti haluaa KOKO elämänsä elämään yksin. Jos sopiva osuu kohdalle, miettii sitten tilannetta uudestaan.
Parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Ja jos ei lapsiakaan halua, niin mikä ettei. Maailmassa elää miljoonia luostarisisaria ja -veljiä papeista puhumattakaan, jotka elävät selibaatissa ilman puolisoa tai seurustelusuhdetta. Se on täysin luonnollista. Meillä kaikilla on vapaus valita. Kysymys kuuluu: "Mitä tahdon? Mihin olen valmis?"
Listassasi on kohtia, joissa olen samaa mieltä. En viitsi edes sanoa, kuinka kauan olen elänyt ilman parisuhdetta vapaaehtoisesti ja omasta halustani. Ei valittamista. Ainut asia, mitä joskus kaipaan on se, että voisin matkustella kumppanin kanssa ja että mies veisi matot ulos ja auttaisi ikkunoiden pesemisessä. Ihan tuollaisia käytännön asioita... kantaisi painavat kassit jne. Mies jaksaa, kun on fyysisesti voimakkaampi. Tietysti myös ajatustenvaihto miehen kanssa olisi hyvä asia. Onneksi miesten kanssa voi jutella muutenkin olematta parisuhteessa. Lapsia en ole oikeasti koskaan välttämättä itselleni halunnut. Suvussa niitä on ja olen hoitanut heitä. Se on riittänyt.
Sydänsuruja en kestäisi enkä huonoa kohtelua. Suhteen pitäisi perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Sama arvomaailma, huumoria ja yllätyksellisyyttä tulisi olla. Tällä tarkoitan rohkeutta yhdistettynä älyyn ja terveeseen järkeen. Huh. Tässäpä tätä. - Cloetta...
Minä olen elänyt 52 vuotta ja vaikka parisuhteet eivät aina ole menneet niin kuin olisin halunnut, en voisi kuvitellakaan olevani loppuelämäni sinkkuna.
Olen nyt naimisissa, ollut jo vuosikymmeniä, ja verrattuna siihen yksinolemiseen ja -elämiseen, näen avioliitossa ja parisuhteessa elämisessä, samoin perhe-elämässä, paljon enemmän mielekkyyttä ja kestäviä onnenaineksia sekä -aiheita kun sinkkuudessa. Mutta nämä asiat ovat pitkälti elämänasenne ja -arvo kysymyksiä;mikä elämässä on tärkeää ja mihin elämässään haluaa panostaa. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämässään vaatiaa aVika lailla ponnisteluja ja sopeutumistakin sekä säännöllisin väliajoin itsetutkiskelua; "el'nkö niin kuin opetan"
Itselleni suurin osa identiteettiäni on ollut äitiys; ilman sitä en kokisi elämääni merkityksellisenä. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, tärkeä osa elämääni on mielenkiintoinen työ ja avioliittoni, nyt kahden keski-ikäisen liittona (/joka tuo aivan uusia vapauksia ja mahdollisuuksia....) Uudenlaisesta vapaudesta ja riippumattomuudesta nauti toki, muttei se tuo elämääni sisältöä niin, kuin esi,. perhe-elämä.
Sinkkuna voi solmia tärkeitä ihmissuhteita ja ne korvaavat varmasti jollakin tasolla perheen tai vakituisen parisuhteenm, Niissä tosin ei ole sellaista elinkaarta kuin pitkässä avioliitossa, jonka vaiheet voi vain kokea kun elää saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä; ne ovat antoisia vuosia mikäli antaa rakkaudelle mahdollisuuden. - tissutin
Kohta 23v. sinkkuutta takana,oon45m.Se vaan harmittaa ku yksinelämine maksaa niin pirusti.Semmonen naissuhe ois hyvä et niinku kämppispohjalta.Pantas asumis ja safkamenot fiftisixti kuten myös taloustyöt ja kummallakin ois hyvä mieli!Osaan laittaa ruokaa mut siivoominen vähän vaikeeta joskus on eli 2x vuodessa(Jouluna&Juhannuksena).Ei taida naiset suostua tällaseen ne haluu yleensä enemmän?Pss.Älkääkä haukkuko tätä palstaa,sillä hyvä on tämä!Meinasin äsken heikkona hetkenä luiskahtaa baariin,mutta tän ketjun läpikäynti palautti mut taas järkiin.Sitäpaitsi samalta kalja maistuu kotosalla on halvempaa ja tarjoilu toimii tasasemmin.
- kaarle pyy
Vanhastapiikuudesta... tosi loukkaava nimitys, liekö jonkun kartanonisännän
tai pahansuovan naapurin keksimä... käsittääkseni se tarkoittaa naista, joka on jäänyt piikomaan, eli hoitamaan toisen henkilön taloutta ja lapsia, koska ei ole omaa perhettä saanut tai välttämättä halunnutkaan. Silloin aikoinaan. Ei nykyään ole enää "piikoja",kaikkeen alistuvia palvelijoita. Sellainen ammattikunta on historiaa. Nykysinkku ei ole kenenkään piika.- selvä pyy
Nykysinkku onkin "peräkammarinpoika". Tiettävästi hyväntahtoisten rivitalokaksionrouvien ja -herrojen antama nimitys.
- mies_37v_
On mielenkiintoista lukea näitä juttuja kuinka parisuhteesta luopuminen on vapauttavaa kun ei enään ole "tilivelvollinen" menemisistääön ja voi harrastaa irtosuhteita aina kun siltä tuntuu. Ja silloin kun on tarvis, niin voi puolestaan keskittyä uraan ja työelämään yms. Tämä onnistuu 90%:lle (ainakin nuoremmista) naisista ja sille noin 10% osuudelle miehistä, jonka perään kaikki naiset ovat. En itsekään parisuhteissa kärvistelisi, jos jompaan kumpaan noista ryhmistä kuuluisin!
Toisaalta itse en kylläkään ole koskaan ollut pari- enkä muissakaan suhteissa, joten minulla ja monilla muilla kaltaisillani ei ole koskaan ollut näitä tilivelvollisena olemisen tai muita edellä kuvattuja "hirvittäviä" ongelmia. En siis osaa muuta sanoa kuin että ilman entisiä, nykyisiä tai näköpiirissä olevia tulevia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen elämä on sellaista totaalista tyhjyyttä ja näköalattomutta (ainakin miehelle), että en lähtisi edes vertailemaan sitä tässä keskustelussa kuvattuihin ongelmiin ja ihmissuhdetilanteisiin.- Filosofi -80
mies_37v_ Niin, muistan kyllä kuinka sinkkuna tuo tyhjyyden tunne tuntui peittävän kaiken alleen, ja kuinka kaipasin lähes päivittäin toista lähelleni, mutta silloin en vielä osannut aavistaa, ettei se parisuhteessa oleminenkaan pelkkää onnen auvoa ole. Kun sinulla ei kerran ole kokemusta parisuhteesta, on turha yrittää väittää, etteivät myös suhteen ongelmat voisi olla vähintään yhtä pahoja kuin tuo tyhjyyden tunne. Kaikki me ollaan kuitenkin lopulta yksin, itsemme kanssa, eikä kukaan toinen voi ajatuksenjuoksuasi koskaan täysin ymmärtää. Nyt kun on jo kokemusta pitkästä suhteesta, voin sanoa, että suhteessa voi satuttaa itseään, ja vielä toistakin todella pahasti. Se ei tarkoita, etteikö ongelmista voi päästä yli, ja katsoa eteenpäin (niinkuin pitäisikin ainakin yrittää), mutta sattua voi, tai aivan varmasti sattuukin jos hyvin pitkään on toisen kanssa yhdessä. Dave Lindholmin sanoin: "Eikä sua ystävät nosta, ku sä kaadut pahasti, ittes nostat ei kukaan muu." Kukaan toinen ei tuo onnea, ellet sitä itse osaa tehdä. Asian ymmärtää vasta koettuaan pitkän parisuhteen, en minäkään oivaltanut sitä aikaisemmin. Ajattelin vain aina, että kaikki olis paremmin, jos mulla olis joku, ja olin kateellinen lukioaikaiselle ystävälleni, joka löysi miehen, jonka kanssa meni myöhemmin naimisiinkin. No nyt ovat hekin eronneita. Silloin he olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä!
- ***
Olen myös miettinyt ihan samaa. Kannan myös huolta kaikista ja kaikesta, ja ero oli rankka, liian rankka, Nyt olen onnellinen, ja koko ajan tutustun ihmisiina. Myös vapaus liitoa maailmalla..
- Yksin parempaa elämä
Nyt miessinkkuna olen ollut 11 vuotta ja aina vain paremmalta elämä tuntuu. EI ENÄÄ IKINÄ SITÄ AVIOLIITTOHELEVETTIÄ EI se on nyt ohi mennyttä aikaa, Aviksessakin olin sentään 21 vuotta. Nyt on kaikki vapaata-mennä ja tulla. Saan päättää kaikista asioista itse. Mutta puuttuuhan se läheisyys toisen lämpö ja muu, mutta silti tämä on parempaa elämää yksin, kuin ennen.
- Hieno juttu!
Kerrankin jotain järkevää... Itse en tosin menisi edes koettamaan mitään suhdetta koska kohdallani se olisi katastrofi ihmisarkuuteni, aseksuaalisuuteni, pakkomielteisen elämäntapani yms takia. Olen päättänyt elää sinkkuna ja tyrmätä kaikki mahdolliset iskuyritykset tulevaisuudessa.
18v nuori jätkä Mjoo olen 32v mies ja seurustellut muutamia max 3-4kk pituisia pätkiä.plus sitten päälle jotain yhden yön juttuja.Oon miettiny kanssa samaa asia tässä viime vuosina.Ehkä sitä vois elää sinkkuna koko elämän mikä nyt todennäköiseltä näyttääkin.Mutta se vaatii että on sitä muutakin elämää sitten kuin työ ja kotona odottava kissa.Ainakin omalta kohdalla.
Hieman huvittuneena katson sivusta tätä perheellisten rumbaa.Ei käy kateeks suurinta osaa ainakaan.Varmaan helpottaa kun lapset kasvaa ja niitä pystyy vähän ottaa johkain mukaankin.Eniten oon ihmetellyt sitä miten paljon se vaati aikaa mukamas kasvattaa lapsia ettei muka pysty juuri mitään harrastaa taikka käydä kavereilla.Kyllä mua ainakin ahistais ihan helvetisti.
Onneks oon säästyny muutenkin suurimmilta parisuhdepaskalta.
Pitäköön tunkkinsa!Elän niinku haluan ja aion jopa nauttia siitä matkalla.- -TSS-
Sellainen harhaluulo on syytä kumota, että yhteiskunta "odottaisi" sinun pariutuvan. Ei yhteiskunta odota mitään sellaista, ainakaan nykyaikana. Jos odottaisi moista niin silloinhan olisi edelleen olemassa ns vanhanpojan verot yms.
Muuten, joissakin muissa keskusteluissa on suorastaan huolestuttavaa kuinka monet ihmiset ovat sitä mieltä, että moiset rangaistusverot pitäisi ottaa uudestaan käyttöön. - juhis945345
Sinkkuna olis muuten mukava elää jos ois luotettava fuck buddy, eli panokaveri. Yksinäisyys kuitenki pitemmänpäälle alkaa syömään miestä. Joten parisuhde on loppupeleis paras vaihtoehto.
- Kewl
Luving and caring fuckbuddy, yeah.
- Filosofi -80
Kyllä se niin on, että arjen kiireiden keskellä ei seksi välttämättä jaksa innostaa. Sitä kun aamulla sulkee oven noin puolyheksän yheksän välillä, ja avaa sen taas illalla puolkuuden puolseittemän aikoihin, (joskus jopa myöhemmin), jonka jälkeen täytyy vielä tehdä ruokaa, tiskata ja siivota sotkut, joita mies on ehtinyt jo poissa ollessani tehdä, niin on kaiken jälkeen jo niin uupunut, että ei ajattele enää mitään muuta kuin sänkyyn ja lepäämään pääsyä. Tätä eivät miehet ymmärrä. En kyllä käsitä, kuinka voidaan väittää, että ihmisillä on vapaa-aikaa kaikki työn ja nukkumisen ulkopuolelle jäävä aika. Eihän kotitöiden teko mitään vapaa-aikaa ole. Minä teen vielä samoja hommia töissäkin, ja sitten pitää kaikki kotonakin hoitaa. Ei siinä sitä ihan oikeaa omaa aikaa jää juurikaan, ja se vähä mitä jää arkisin, sitä on yleensä väsynyt sen ajan. Sitten tulee väkisin valvottua, että ehtii edes jotakin muutakin kuin kotitöitä tehdä. Siitä seuraakin unettomuutta, josta taas seuraa entistä suurempi väsymys, ja haluttomuus. Siitä taas seuraa äkkiä kireyttä ja riitoja. Uskon, että aika monen eron takana on juuri tämä oravanpyörä, jossa elämme. Meiltä odotetaan jatkuvasti suorituksia ja panoksia jokapuolella, eikä vähiten parisuhteessa. Laatuaikaa parisuhteelle ei ole ollenkaan helppoa järjestää (etenkin jos tekee työtä, joka edellyttää silloin tällöin työmatkoja). Pitäähän sitä ystäviä ja perhettäkin tavata. Sitten kun mies ei ole niin kiinnostunut noista perhe-/sukutapaamisista. Itse taas olen. Siitäkin saa "mukavan" riidan aikaiseksi.
Kaikissa elämäntilanteissa on omat hyvät-ja huonot puolensa. Sinkulla ei onneksensa ole riitapukaria, jonka kanssa vääntää kättä, ja pahoittaa mielensä, mutta eipä ole myöskään ketään rinnalla tukemassa. En usko, että yksikään ihminen, edes näistä ikisinkuiksi julistautuneista voi väittää, etteikö olisi hienoa löytää ihminen, joka pysyisi aina rinnalla, tapahtuipa sitten mitä tahansa. Moni ei vain enää jaksa uskoa tähän mahdollisuuteen. Se mahdollisuus on olemassa, vaikka onkin kovan työn takana, mutta kyllä se työ kannattaa tehdä! Sitäpaitsi ihminen todellakin muuttuu vuosien varrella, enemmän kuin sitä nuorena uskoisi. En minäkään ehkä ihan olisi kymmenen vuotta sitten arvannut olevani tällainen, kuin nyt 31-vuotiaana olen. Mieli voi siis muuttua. Elämää ei voi suunnitella etukäteen.
Lapsista vielä: tiedän katuvani joskus, jos en tee lapsia, kuitenkaan en haluaisi niitä ihan vielä. Silti kello käy, aikaa ei ole loputtomasti, vaikka tuntuu, että juurihan sitä aikaa oli vaikka kuinka. Vuodet vierii niin nopeasti. Voi olla, että oikean ajan koittaessa, on jo liian myöhäistä. Pelkään, että ellen pian tee asialle jotain, huomaan olevani yksinäinen eläkeläinen. Ei ole ketään, joka huolehtisi minusta, niinkuin äitini, jota nyt itse hoidan, on sanonut minulle. Elämä on lyhyt. Siksi yritän elää rakastaen, ja toisista huolehtien, vaikka aina se ei oikein tahdo onnistuakaan. Lopussa omaa elämää tulisi kuitenkin voida muistella hymyillen, eikä surra sitä, miten paljon on jäänyt tekemättä.- petofi
Ei kai nyt kukaan oikeasti lapsia sen takia tee, että olisi joku joka huolehtisi vanhana? Ihminen ei voi omistaa toista ihmistä eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta pitää mitään yhteyttä vanhempiinsa. iso osa yksinäisistä vanhuksista ei suinkaan ole mitään lapsettomia vaan lastensa hylkäämiä, syystä tai toisesta.
Aikaisempi kirjoittaja sanoi, että jos 35-vuotiaaksi asti ehtii elää ilman yhtäkään suhdetta niin ei sellainen ihminen mitään suhdetta tarvitsekaan, onhan se eletty elämä erinomainen esimerkki siitä.
Jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla mutta minkä takia joillakin ihmisillä on omituinen halu väkisin yrittää tyrkyttää omaa maailmankuvaansa muille. Jos itse kokee elämänsä arvottomaksi ilman suhdetta niin se ei todellakaan tarkoita, että kaikki niin kokisivat. - Filosofi -80
petofi kirjoitti:
Ei kai nyt kukaan oikeasti lapsia sen takia tee, että olisi joku joka huolehtisi vanhana? Ihminen ei voi omistaa toista ihmistä eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta pitää mitään yhteyttä vanhempiinsa. iso osa yksinäisistä vanhuksista ei suinkaan ole mitään lapsettomia vaan lastensa hylkäämiä, syystä tai toisesta.
Aikaisempi kirjoittaja sanoi, että jos 35-vuotiaaksi asti ehtii elää ilman yhtäkään suhdetta niin ei sellainen ihminen mitään suhdetta tarvitsekaan, onhan se eletty elämä erinomainen esimerkki siitä.
Jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla mutta minkä takia joillakin ihmisillä on omituinen halu väkisin yrittää tyrkyttää omaa maailmankuvaansa muille. Jos itse kokee elämänsä arvottomaksi ilman suhdetta niin se ei todellakaan tarkoita, että kaikki niin kokisivat.En ole tekemässä lapsestani mitään kokopäivähoitajaa, mutta olisihan siitä ainakin seuraa. Ajattele miten yksin olet, jos elät niin vanhaksi, että ystävät kuolevat ympäriltäsi. Lähipiirissä olen nähnyt, että vanhukset kaipaavat paljon seuraa, ja ehkä siinä sivussa vähän huolenpitoakin. Työskentelen myös avustajana, joten en mitenkään itsekkäästi vaadi huomiota vain itselleni, vaan annan sitä myös muille. Näin sen juuri pitäisi mennäkin. Omat vanhempanikin ovat aikoinaan huolehtineet minusta, miksi en itse huolehtisi nyt heistä? En usko, että lapset hylkäävät, jos rakastat heitä, ja opetat myös heitä rakastamaan. Hoidat niin, että heillä on perusasiat kunnossa, eli olet ns. hyvä äiti. Tietenkään en voi mennä vannomaan sitä, mutta jos niin käy, jokin on pielessä! Sitäkään ei tietenkään voi tietää, vaikka he muuttaisivat ulkomaille, tai Lappiin, tai jonnekin kauas. Se on sitten jo eri asia. Jos sattuu omaamaan ison suvun, löytyy varmemmin aina joku kaveriksi, tai kaupassa kävijäksi (sit kun et sinne itse pääse). Meillä on tosi pieni suku, eikä isoveljenikään tule ilmeisesti enää lapsia tekemään erinäisistä syistä, joten tiedän, että jos vanhaksi elän, tulen olemaan todella yksin. Kun on näin läheltä seurannut yksinäisten vanhusten elämää, on helppo kuvitella miten ahdistavaa se olisi. Eikä tämä ole tietenkään ainoa syy, miksi lapsia tekisin, vain yksi hyvä syy lisää.
- viiiisuuuu
Go grrrl!
- paskassa
MustaDahlia makoile rennosti paskassa vaan ja annan kaiken olla
- ei enää sinkuksi
No tee kuten tykkäät. Mitä sitä toisilta kyselemään, miten pitäisi toimia?
Jotkut elää parisuhteessa, jotkut sinkkuina ja molemmat voi olla hyvinkin onnellisia.
Turha miettiminen pilaa asioita.- parempi yksin
Sude on aina epätasapainoinen.
Taloudellisesti; joko tuloina tai pelkästään menoina.
Sosiaalisissasuhteissa, toisella toimiin, toinen on siivellä.
Aktiivisuudessa kaikeen, yhteisöissä toinen on kun radiomasto huomaa saa "kiinni" ja välittää, toinen kulkee siivellä ja rautalangasta väännettynä huomaa tai tajuaa.
Seksissä vain mies saa...
Parempi yksin kun huonon kaverin kanssa.
Ei sinkkuilussa mitää väärin ole, itsellä on menny viimosen 11 vuotta. Ja jos viimeisellä kerralla olisi käynyt väärin, jälkikasvu olisi menosa 3. luokalle... TIetysti itsellä vaikuttaa sekin että ei ole sisaruksia. Ja tottunut muutenkin yksinoloon.
Itsellä on va senverran kaikkea ohjelmaa muutenkin, että missä ihmeen välissä olisi aikaa luuhata maailmalla kaikenmaailman kissanristiääsissä, käyttää aikaa kaikkeen muuhun tarpeettomaan ja viettää yhteistä aikaa... Suurin huvitus on jos saa nukkua päiväsä joskus 10 tuntia et saa univelkoja kuitattua.- LOPETTAKAA!!
Tämä kielioppivirheiden metsästys käy ylivoimaiseksi tällaisilla viestimäärillä,me äidinkielen opettajat ja nipottajat tulemme hulluikksiiiiii!!!
- .............ioioi
Sinä bas5gh!!!!!
Joo kyllä nainen seksiseuraa löytää, mutta ei kunnon parisuhdetta, kunnollisen miehen kanssa. Miehissä on kaiken maailman ressukoita vaikka kuinka paljon. Helpompaa olla sinkku ku tyytyä huonoon suhteeseen. Lisäksi miehillä on kauheat kriteerit. Pitää olla hoikka, urheilullinen jne, jne... Miehet ovat vähintään yhtä pinnallisia kuin naiset, kriteereissään. Kyllä itsekin baariin mennessä saisi seksiä vaikka kuinka monelta, mutta eipä siellä baarissa kovin moni ole sen enempää kiinnostunut... esim. treffeille. Itse en tykkää yhdenillan jutuista. En saa niistä mitään. - yksin.kotona
Paskin tunne elämässä on kun joutuu olemaan yksin.Kukaan ei rakasta, eikä kukaan välitä. Puhelin ei soi ja kavereita ei ole. Kukaan ei halua jutella vaikka tekis aloitteen. Ketään ei siis kiinnosta oletko kuollut vai elossa.
Sellasta mun elämä on. - !?!
No höpö, höpö, että loppuelämän ajaksi sinkuksi 26-vuotiaana! Et kait usko tuota itsekään..
- 19+18
Hyvä kirjoitus aloittajalta. Itse olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja ollut jo hyvän aikaa sinkkuna enkä ole katunut päivääkään. Minulla on hyviä ystäviä, ihana työ ja ennenkaikkea aikaa itselleni. En ole koskaan ollut näin onnellinen kuin nyt sinkkuna. Ja sukulaisetkin ovat jo lopettaneet kommentointinsa ;). Ei parisuhde olen hyvän elämän tae. Tietenkin se on jokaisen oma asia kuinka haluaa elää ja koska meillä on vaan yksi elämä niin eletään se kuten parhaaksi koetaan.
- Tshernobyl girl
Kiitos! Sinun kommentti rohkaisee minua aivan valtavasti! :) Juuri näin, ei oikeasti tarvitse olla parisuhteessa kokeakseen elämästään täyttymyksen tai ollakseen onnellinen.. Kaikkea hyvää sinullekin! :)
- Tshernobyl girl
Kiitos kaikille, ketkä olette kommentoineet, tää oli iloisesti yllättävää, miten paljon tästä on virissy keskustelua! :)
Tänäkin aamuna hörpin kahvia ja söin suklaata ja mietin; "mikä rauha". :)
Näin on hyvä olla! - tshernobylgirl
Rekisteröidyin nyt oikein Tshernobyl girliksi :D
Minusta tuo nimimerkki ei ole todellakaan loukkaava, kun joku siitäkin ehti marissa. :) Olkoon tämä nimimerkki taiteellinen; jokainen voi käsittää sen sillä tavalla, kuin haluaa. :)- Yksin eläjä
Se on oikein hyvä nimimerkki! Tulee mielikuvia mitä se voisi olla, paremmin kuin gx?zz.. Marisijoita aina riittää, se on toisilla verissä. Mariskoot itselleen.
- no,,,,.
Millä nimellä rekisteröidyit, omallasiko varmasti? Toivottavasti et ainakaan minun nimelläni, koska tiedoksi että maineen mustaaminen on sitten jo laitonta, mutta muuten saat suoltaa verbaalisesti kehnoa ja mautonta ja vihamielistä tuotantoasi ihan miten paljon lystäät. Jos olet huijari joka työksesi vääristelet faktoja viattomista netissä, siinä tapauksessa lopeta häiriintynyt käyttäytymisesi. Itse en ainakaan henkilönä halua tulla osallistetuksi Suomi24:n näihin keskusteluihin.
- melkein mummo
Eihän sun tarvitse noin nuorena tehdä loppuiän päätöksiä. Mistäs sä vielä tiedät, että mihin sua elämä heittelee ja millaiseen suuntaan kypsyt ja kehityt. Mä oon itse sua 20v vanhempi ja vaikka sä oot aikuinen, niin et sä vielä silti ole "kypsynyt" aikuisuuteen, vaan oot oikeasti vielä tosi nuori aikuisena ihmisenä.
Opettele nauttimaan päivä kerrallaan elämästä. Ei tarvitse tehdä hirmuisia lakeja ja sääntöjä, joiden mukaan elät. Oo sinkkuna nyt ja katso, mitä elämä tuo tullessaan. Nykyään on niin monia tapoja olla ja elää, että ei missään oo sanottu, että mikä on se oikea tapa sua varten. Musta vaan tuntuu, että sulle vois sopia sellainen seurustelusuhde, joka ei johda avoliittoon, vaan pysyy pelkkänä seurusteluna eli ollaan uskollisia, mutta kumpikin säilyttää oman kodin. Silloin on paljon omaakin aikaa eikä tarvitse ottaa ketään omaan kotiinsa sotkemaan. Tai jos joskus muuttaisit jonkun kans yhteen, niin sit pitäis olla sen verran iso asunto, että kummallakin on ikioma huone, jonka saa pitää just siinä kunnossa kun haluaa.
Mä olin nuorena sitä mieltä, että mä pysyn sinkkuna. No, mä oon tähän ikään mennessä ollut naimisissa, seurustellut, ollut avoliitossa, deittaillut, harrastanut yhden yön juttuja. oon siis kokeillut suunnilleen kaikkea mahdollista, mitä vaan parisuhderintamalal voi olla enkä vieläkään tiedä, että mitä elämässäni tulee olemaan muutaman vuoden päästä. Nyt on kiva olla sinkkuna, mutta se ei tarkoita sitä, että loppuelämä olis tätä. Tartu siis hetkestä kiinni ja elä nyt! - popoing
No onhan se naisilla helpompaa kun miehillä...esim ei tarvi olla puutteessa..aina löytyy joku mies joka haluaa. Sillonhan se on helppoo vaikka ellellä sinkkuna jos ei halua perhettä. Miehen pitää ainakin täällä suomessa yrittää ihan älyttömästi jos jotain haluaa jos saa yhtään mitään.
- Minä vain
Ei sinkkuutta tarvitse kenellekään perustella! Ei se ole mikään laki, että täällä pitää pariutua ja tehdä lapsia, kaikille se vain ei yksinkertaisesti sovi! Jokaisen pitäisi elää juuri niin kuin itselle on parasta ja tuntuu hyvältä huolimatta siitä, että joku huonossa parisuhteessa elävä on niin kateellinen toisen vapaudesta, että lähtee arvostelemaan parisuhteettomuutta tai lapsettomuutta. Lapsettomuus voi olla toisissa tapauksissa paljon parempi valinta kuin niiden tekeminen, jos katsoo nykypäivän erotilastoja. Toki sinkkuna eläminen saattaa olla kalliimpaa, mutta silloin on kuitenkin vapaus päättää mihin rahansa laittaa..
Eikä koko asiaa mielestäni kannata sen enempää stressata. Jos osuu niin osuu, mutta antaa elämän kuljettaa ja flirttailuhan on yksi ihanimmista harrastuksista maan päällä :) - mies, joka miettii
Jokseenkin tuntuu siltä, että naisille sinkkuelämän viettäminen olisi jotenkin helpompi ratkaisu kuin miehille. Olenko oikeassa? Onko nin, että naiset tosiaan keskittyvät sinkkuna miehiä enemmän uran rakentamiseen ja "itsensä likoon laittamiseen" erilaisiin asioihin, joita sinkkuna voi vapaasti tehdä (esim. matkustelu, kaverit, opiskelu, harrastukset ym). Onko niin, että naissinkkuina viihtyvätkin tällaiset hyvinmenestyvät ja kauniit naiset, jotka haluavat viettää itsenäistä elämää ilman, että tarvitsee olla miehen "palvelija" ja selitellä kaikki menemisensä toiselle? He ovat jo hieman liiankin itsenäisiä miehen näkökannalta, sillä heitä ei saa helposti parisuhteeseen. Ja miessinkkuina on puolestaan enemmän näitä hiljaisia, syrjäänvetäytyviä ja vähäisen naiskokemuksen omaavia miehiä, joille sinkkuus on muodostunut jonkinlaiseksi pakoksi. Ainakin täällä kirjoittelujen perusteella niin voisi päätellä. Tietenkin molempien sukupuolien joukossa on muitakin, mutta pääpaino olisi näillä ryhmillä. Nykyään monet naiset ihailevat itsenäisyyttä ja vapautta niin paljon, että haluavat sen täydellisesti elämäänsä. Monia kauniita kolme-/nelikymppisiä sinkkunaisia tapaa ravintoloissa ja he tuntuvat olevan todella tyytyväisiä elämäänsä. He saattavat sanoa suoraan, etteivät lähde parisuhteeseen ja ovat hirveän päättäväisiä ja varmoja erilaisissa mielipiteissään. Ne sinkkunaiset, jotka kärsivät sinkkuudesta ovat poissa koko ravintolamaailmasta. He ovat varmaankin se kaikkein syrjässä olevin ryhmä. He kärsivät hiljaa ja yksinäisyydessä vielä sinkkumiehiä enemmän. He kokevat epäonnistumista ulkonäössään ja sosiaalisissa taidoissaan, mutta eivät tee siitä miesten tavoin numeroa. Ihmettelenkin, miksi nämä kaksi syrjäytynyttä ryhmää eivät halua kohdata toisiaan?
- 2+2=22
Oikein hyvin ihmetelty! Tähän kun saisikin asiallisia vastauksia.
- Yksin eläjä
Mukava kun joku pähkäilee. Jatka vain sitä vielä meihin viiskymppisiin kauniisiin naisiin. Ei mekään aleta vaikka meitä pelotellaan jo vanhuuden yksinäisyydellä ja että sitten ei enää kukaan huoli. Mitäs sitten jos ei huoli. Minä ainakaan en rupea ketään sen takia että olisin yksin vanhana. Alkaisin hoitamaan jotain äijärukkaa vanhoilla päivilläni? Ei kiitos. Mieluummin piletän vielä sittenkin, siskoporukalla ja meillähän on hauskaa.
- jkgllglgl
suottaa se asia olla noinni
- IHMISKUNTA
Ihmisluonne on niin kieroutunut jo nykyään, kaikkine itsekeskeisyyksineen ja ahneuksineen, ettei yhteiselo tunnu sujuvan edes yhteiskunnassa, saati parisuhteessa.
Tulevaisuus näyttää tosi synkältä, ellei jälkipolvet viisastu näistä aiemmista.
Toivossa on hyvä elää ... sanoi lapamato.- Yksin eläjä
Kuuleppas sinä lapamato; sinkku ei ole mikään itsekeskeinen. Sehän ajattelee koko ajan muiden parasta; ei rupea kellekään riesaksi ja haukuttavaksi. Siis tekee vähintään kaksi ihmistä tyytyväiseksi. Ja mikä apu meistä yksineläjistä onkaan kaksineläjille, jos vain viitsitään. Aina on joku tarvimassa jos mitä palvelusta mukaan lukien omat lapset, jos niitä on ja niitähän auttaa mielellään.
- fat abbot
Aika hyvä kirjoitus. Uskoisin myös että naisilla toi seksuaalisuus on ihan eri luokkaa kun miehillä. Nainen ei ole kovin seksuaalinen olento. Miehillä seksin tarve on paljon kovempi ja myös siitä tulee paineita.
- mis onnela on
Olen ollut sinkku koko aikuis ikäni 40 mitä nyt lyhyitä juttuja on ollut!Olen matkustellutv paljon ja myös bailannut aikani!Onkohan se ainoa paikka tavata se joku oikea vain kapakoissa alkaa tuntua siltä. En enää halua ja pysty käyttämään alkoholia ei siellä baareissa viihdy, jos ei itse juo aika eri aaltopituudella sitä on humaltuneiden ihmisten kanssa.Yksinäisyys tässä välillä ottaa koville!! Eikä useita harrastusia ole viikonloppuisin.Olen yrittänyt etsiä harrastuksia esim ulkoiluun tai vaikka mihin muuhun liittyvää vaikka kielikurssia tai mitä vaan jossa voisi käydä vkl.eipä niitä vaihtoehtoja paljon ole.Kyllä oman ikäiseni miehet ovat aika nirsoja ainakin parinhaku ilmoitusten mukaan haetaan hoikkaa naista kumma kyllä harvemmin naiset kirjoittavat tuota ulkonäkö vaatimusta ilmoituksiin.Näyttää myös siltä että ikäiseni miehet haluavat mieluumin ainakin 10 vuotta nuoremman naisen...en tiedä kuinka on todellisuudessa?Omassa tuttavapiirissä olen jo tätä ilmiötä nähnyt.Itse ajattelen vaikka mies olisi kuinka komea mutta täys pönttö niin ei riitä pelkkä ulkonäkö.Tässä jatauksia toivon,että mahdollisimman moni meistä sinkuista löytäisi hyvän aidon ihmissuhteen ilman ulkonäköön ja pikku vikoihin tuijottamista.En vain tiedä miten ihmiset kohtaisivat toisensa ei ainakaa mollaamalla puolin ja toisin toisiaan miehet ja naiset!
Parisuhde on taistelukenttä nyt ja ikuisesti.
- 40v
En kyllä allekirjoita tuota väitettäsi että hoikkaa ja 10 vuotta nuorempaa etsisi miehet. itse ole kanssa 40v mies ja olen esim. suomi24.ssä vastannut itseäni vanhemmillekkin naisille ja ei ne voi edes vastata takaisin. Laitan vielä kuvankin enkä ole mielestäni mikään rumilus, mutta kun ei niin ei. Ja katos suomi24 profiileja. On ne naiset sitten minkä ikäisiä tahansa niin kriiteerit ova kovat. Pituuskin oltava aina se 180 mistä yleensä lähetään. Uskallan väittää että naiset ovat loppu peleissä piinnallisempia kun miehet.
- Yksin eläjä
Sinähän et tietenkään voi tietää mitä miehet hakee kun et katso heidän ilmoituksiaan. Ikähaku on usein väh. 10v itseä nuorempaa ainakin vanhemmilla, siis yli 50v miehillä. Poikkeuksiakin on.
Ehkä me sinua vanhemmat naiset ei oikein osata ottaa vakavasti ikäistesi huomiota. Imarrelluksihan siitä itsensä tuntee mutta tunnut kyllä vielä pojanklopilta. Tai sitten ajatellaan eteenpäin, miltä se tuntuisi elää meidän tulevien vaihdevuosikaameuksien kanssa.
- uskovainen123
Parisuhde ja siitä seuraava askel avioliitto ovat todella hienoja asioita.
Miksi ihmiset sitten eroavat ja pettyvät, niin vika on suurimmaksi osaksi heissä itsessään. Ihmiset ovat itsekkäitä, kovia, ahneita, rakkaudettomia, ym. ym.
Ainoastaan Jumala voi muuttaa ihmistä ja täyttää hänet rakkaudellaan, etsikää siis Jumalaa Raamatusta, niin elämänne saa uuden ja paremman suunnnan. - Savon neito
En alkanut lukemaan kommenttiketjua, jossa keskustelu meni pian nais-mies-asian puimiseksi. Mutta alkuperäiseen aiheeseesi. 47-vuotiaan sinkun näkökulmasta tiedän tuon kiusauksen lyödä asia lukkoon nuorella iällä ja jättää hakeminen ja pähkäilyt sikseen ja samalla valita se ikisinkun identiteetti. Jos niin teet, muista, että sinulla on myöhemmin oikeus luopua tuosta valinnasta ja muuttaa suuntaa. Työntämällä pariutumisasiat välillä sivuun, energiaa tosiaan vapautuu opiskeluille, työlle, harrastuksille, kunnosta huolta pitämiselle vaikka kuinka, itselläni on ollut näin. Olen saanut nauttia sisarten lapsista ja kummilapsista: en ajattele enkä tunne, että juuri minulla tulisi olla lapsia. Kaipuu kumppanista aktivoituu aika ajoin. Joistakin piireistä olen sinkkuna tippunut pois, mutta en parhaimpien tyyppien seurasta, eikä suvun piirissä ole ollut vaikeutta liikkua sinkkuna, vaikka joillekin (sillä tavoin rajoittuneille) tämä tuottaa hämmennystä, ja ehkä selkäni takana puhutaan, mutta so what. Tällä hetkellä iloitsen, että on muitakin tapoja olla suhteissa miehiin kuin avioliitto tai avoliitto: seurustelu, ystävyys, kaveruus, kirjeystävyys, työtoveruus, harrastusystävyys jne. Vaikka vakipanosuhde, rakastajasuhde tai yhdenyön suhteet, jos jollekulle/toisinaan sellaiset sopivat. Hyvää sinkkuutta!
- hulapalloooo
Olen "jo" 36 ja kahden lapsen yh. Tahtomattani tosin. Ja koska tuntuu siltä, että minussa on vain vikaa sen takia että ex miehini minut ja lapsensa hylkäsi niin päädyin olemaan yksin. Olen onnellinen näin. Ainut toki suuri miinus on seksin puute, halit ja pusut ja äiti me rakastetaan sinua jutut saan lapsiltani, mutta toisen aikuisen kosketus onse mikä tässä sinkkuudessa puuttuu. No monen mielestähän en ole sinkku olen vain yh äiti, koska minulla on tuota jälkikasvua, mutta itse luen itseni sinkuksi. Päätän missä asumme, miten, milloin, minne menemme, milloin ja mihin rahani käytän. Minun ei myöskään tarvitse tässä elämän tilanteessa todistella miehille olevani nainen enkä vain vieraan miesten lasten äiti. Saan vain olla.
Panoksi kelpaan..tottakai..sillonhan miehenkään ei tarvitse miettiä muutakuin fyysistä mielihyvää..mutta minulle ei taas kelpaa sellainen.
Tämä yksin olo on ihan parasta.Jos minä en kelpaa statukseni takia niin eivät hekään kelpaa minulle ja näin ollen voin keskittyä itseeni ja perheeseeni. Saan nukkua yöni ja herätä aamulla virkeänä. ;)
Parisuhteet syö muutenkin arkea jos ne vielä ovat huonoja. Nykyajan meno kun on mitä on. Nautin ainakin nyt tästä täysin rinnoin. Jokaisesta hetkestä ja tulevasta. En mene vannomaa tätä lopulliseksi, ehkä sitten taas kelpaan kun lapset ovat isompia ja eivät niin kiinni minussa. Kuka tietää. Mutta nyt tää homma toimii! - Alcantara
Kyllähän sitä suhteessa olis, jos jollekin naiselle kelpais, mutta kun ei kelpaa nii sitten ei vaan kelpaa.
UGH !! olen puhunut - Fakta homma
Niin, naisille se on lähinnä pelkkä valinta kysymys ollakko yksin. Miehille, ei toki kaikille, mutta aika monelle kuitenkin välttämätön pakko. Kun kukaan nainen ei kuitenkaan huoli.
- vieläkin onnellinen
Kyllä se on niin että kannattaa mennä sitten vasta naimisiin kun se oikea löytyy, sillä Rubert Murdoch, Sylvester Stallone, Neil Diamond ja Venäläinen oligarkki ovat todistaneet että omaisuusdesta lähtee paljon vanhan rupsahtaneen vaimon mukana. Toisaalta nuoria naisia ei kaikille riitä joten vanha "polkukone" voi olla hyvä vaihtoehto köyhemmälle, yksin elo ei stressaa kun nauttii yksinäisyydestä.
- truelovers
Kyllä kumppani on tärkeä. Mielestäni onnellinen on se, joka onnistuu löytämään rakkaan ihmisen elämäänsä. Aloittaja, olet vielä nuori. Sinun iässä ei ehkä oikein vielä osaakaan nähdä kuinka hienoa on, kun voi jakaa elämänsä läheisen ihmisen kanssa. Itse olen huomannut, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kaipaan elämääni rakastavaa kumppania.
Mutta kun elää elämään mieli avoinna, sopiva ihminen tulee kyllä vastaan.- tshernobylgirl
Kyllä ajattelen myös noin, että kumppani on tärkeä, mutta.. En siltikään näe sitä välttämättyytenä onnelliselle elämälle. Parisuhde ei anna takuita onnellisuudesta. Kun mietin parisuhdetta ja sen aloittamista mahdollisena elämän "muuttavana virstanpylväänä", niin ajattelen, että ehkä sitä ns. "onnellisinta", miellyttävintä aikaa on tosiaan se alkuaika, noin kaksi vuotta. Sen jälkeen elämä muuttuu tasaisemmaksi ja onnellisuutta aletaan hakemaan muista asioista, ja suunnataan katse muualle kuin parisuhteeseen. Tälle vaihtoehtona voinkin jo nyt suunnata fokukseni muihin, miellyttäviin asioihin ja ..hmm.. olla vapaa!
Tämä ei tietenkään poista sitä, että jäisin kaipaamaan toisen ihon herkkää kosketusta ja sitä, että toinen kuorsaa vierellä.
:)
- T.U.R.J.A.K.E.
Olen mies mutta ajattelin, että jos menen sukupuolenvaihdosleikkaukseen ja rupean sen jälkeen lesboksi. Saisinkohan siten paremmin naisia?
- Sekoboltsi Seppänen
Avioliitto on kuin piiritetty kaupunki, sisäpuolella olijat haluavat ulos, ja ulkopuolella olevat sisälle.
- tshernobylgirl
No, vertauskuvahan se on tämäkin. :)
- näillä meen78
mitä pahaa iki-sinkkuudessa muka on?
Ainoa negatiivisuus on sukulaisten jatkuva kysely, mutta senkin olen poistanut siten etten yksinkertaisesti enää mene sukutapaamisiin, muutakuin sellaisten harvojen kanssa, jotka osaavat suvaita erilaisuutta.
Minua väkisin naittelevat sukulaiset oon vaan tylysti poistanut listoiltani, samoinhan hekin olisivat minullekin tehneet jos olisin heidän häissään kailottanut omaa elämäntapaani parempana =)
En oo sulkenut kokonaan vaihtoehtoa ryhtyä parisuhteeseen, mutta sen pitää sitten olla todellakin se oikea, eikä joku vaan tyyppi jonka kanssa hankitaan ne pakolliset lapset ja talo ja mökki.
En edes halua mitään noista äskenmainituista, vaan haluan elää elämästä nauttien, en keräten velvollisuuksia ympärilleni vain ollakseni "normaali."- tshernobylgirl
Mietin aloitustekstissäni sitä, että mitä esimerkiksi sukulaiseni sanoisivat sinkkuudestani; alkaisivatko he vihjata, tai "rohkaista" minua uuteen suhteeseen. Ja sitten aloin ajattelemaan, että ei, minun sukulaiseni ovat fiksuja. Eivät he todella ole stereotyyppisen etäisiä kauhutätejä, vaan ovat esimerkiksi avioeron aikana antaneet tukea ja ymmärrystä. Tämän perusteella uskoisin saavani heiltä tuen ja kannatuksen myös yksinelämisen vaihtoehdolle.
Vanhempani, joitten kanssa olen jutellut, ovat sitä mieltä, että ei ole mikään kiire mihinkään suuntaan, niinkuin suuri osa teistäkin on puoltanut. Olen vain pitänyt ajatusta sinkkuudesta yllättävän kiehtovana.. - yksin yksinäinen
tshernobylgirl kirjoitti:
Mietin aloitustekstissäni sitä, että mitä esimerkiksi sukulaiseni sanoisivat sinkkuudestani; alkaisivatko he vihjata, tai "rohkaista" minua uuteen suhteeseen. Ja sitten aloin ajattelemaan, että ei, minun sukulaiseni ovat fiksuja. Eivät he todella ole stereotyyppisen etäisiä kauhutätejä, vaan ovat esimerkiksi avioeron aikana antaneet tukea ja ymmärrystä. Tämän perusteella uskoisin saavani heiltä tuen ja kannatuksen myös yksinelämisen vaihtoehdolle.
Vanhempani, joitten kanssa olen jutellut, ovat sitä mieltä, että ei ole mikään kiire mihinkään suuntaan, niinkuin suuri osa teistäkin on puoltanut. Olen vain pitänyt ajatusta sinkkuudesta yllättävän kiehtovana..olet yksinertaisesti liian nuori miettimään asioita loppuelämän perspektiivistä. tosin nykyään kun yhä useampi viettää jo elämänsä itsekkäästi valiten "ikuisen nuoruuden" ilman vastuuta toisesta ihmisestä, niin eihän se ole mikään ihme jos sinullekin lopulta käy niin. siellä lopussa saattaa vaan elämä olla sitten aika yksinäistä..
- tshernobylgirl
yksin yksinäinen kirjoitti:
olet yksinertaisesti liian nuori miettimään asioita loppuelämän perspektiivistä. tosin nykyään kun yhä useampi viettää jo elämänsä itsekkäästi valiten "ikuisen nuoruuden" ilman vastuuta toisesta ihmisestä, niin eihän se ole mikään ihme jos sinullekin lopulta käy niin. siellä lopussa saattaa vaan elämä olla sitten aika yksinäistä..
Olet yksinkertaisesti kykenemätön tekemään ihmisestä, jota et tunne, tällaisen arvion. Olen toisaalta varautunut siihen, että tulee ihmisiä, jotka juuri sinun tavallasi haukkuvat niitä, ketkä ovat valinneet osansa. Onko se sitten kateellisuutta toisen "itsekkäästä vapaudesta" tai "ikuisesta nuoruudesta". Niin, sitähän ne sinkut sitten ovat, ikuisesti nuoria. :) Heh, ketuttaako?
Tunnen erään vanhan ihmisen, on valinnut olla sinkkuna. En ole rehellisesti nähnyt ketään sen ikäistä 70, joka matkustelee vielä ulkomailla ja Suomessa niin paljon, jolla on laaja ystäväpiiri ja joka on iloinen omasta elämästään ja nauttii siitä. :)
Kaiken ei tartte olla aina niin negatiivisesti.. :D
- Rakkaus kestää
Autuaampi antaa, kuin ottaa. Tältä pohjalta ainakin pääsee suhteeseen ja jos vielä osaa antaa ilolla, niin saattaapi suhe onnistua ja kestääkin.
Otin riskin ja katson mitä tuleman pitää. - aojsgsg
Kokeile sinkkuutta. Lopullista totuutta et koskaan tiedä tai voi vannoa. Elä.
Plussia ja miinuksia on ihan turha luetella. Jokainen tyylillään.
Kenenkään ei pidä elää toisten takia ja tehdä ratkaisuja toisten ajatusten perusteella! Eikä siis olla suhteessa siksi, että lähipiiri hyväksyy. Hyvänen aika! APlle sinkkuus voisi tehdä oikeasti hyvää. Opettele tuntemaan itsesi ja itsenäistymään.
Minä en varmaan osaisi elää sinkkuna. Tarvitsen tosiystävän joka päivälle. Tavan ystävältä ei voi vaatia samaa läheisyyttä ja omistautumista kuin kumppanilta. Kaverit eivät korvaa ainakaan minulla kumppanin antamaa rakkautta.
Parisuhteessa ei pidä kuitenkaan olla vääristä syistä. Sen pitää oikeasti toimia ja olla molemminpuolista ja toista kunnioittavaa. Myös riippuminen toisessa yksinäisyyden pelossa on väärin. Silloin on parempi olla sinkkuna kuin väkisin suhteessa. - 23
Sinkkuus ei ole hassumpaa koko loppuelämän. EI tarvitse herätä akan mäkätykseen joka hemmetin päivä. Voi viettää rauhaisaa oloa, rahaa säästyy ja kaikki on kunnossa. Naiset aiheuttavat vaan niin hemmetin paljon harmia.
- suosittelen
totuus on et venäläinen nainen on paljon parempi kun suomalainen. ne on mukavempia, parempia sänkyssä ja niillä on kroppa aina kunnossa.
- 1+13
Melkoinen yleistys, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Hyvä puoli venäläisissä on, että niitä on paljon enemmän kuin suomalaisia. Venäläisten naisten tapaaminen taas ei välttämättä ole kovin helppoa ellei harrasta paljon matkustelua Venäjällä.
- helppo elämä?
mulla ei ole ollut miestä ikinä. enkä tiedä millaiseen mieheen tyytyisin jos sellaisen saisin.. tykkään kyllä jutella ja flirttailla miesten kanssa mut siihen se sit yleensä jääkin.. mut kivaa se on sekin. ja tykkään asua yksin. en oikeestaan kaipaa ketään jota passata muuta kun itseäni. enkä pystyisi kuuntelemaan kenenkään kuorsausta yöllä. joku rikas tai muuten vaan yleishyödyllinen kätevä mies olisi kyl kiva olla talossa mut mistäs sellaisen saisi? enkä haluaisi mitään erohässäköitä tms. ongelmia ikinä kokea. taidanpa olla vaan liian mukavuuden haluinen ihminen.
- Sinkku nainen
Niin minäkin olen aina ollut sinkkuna.Olen 35 vuotias nainen.Olen sinkku koska kaikki parhaat miehet on ihan järestään homomiehiä.Joten on pakko elää yksin.
- veli¤
Se on totta harvassa on ne hyvät miehet. ja naiset.
etsivä löytää.
Hyvää päivän jatkoa kaikille. - jk
ei niin
- Hildebyy
Miksi sanotaan, että naiset ovat niin nirsoja? Tai miehet? Miksi pitäisi tyytyä YHTÄÄN vähempään kuin RAKKAUS?? Ei se ole nirsoutta. Jokaisella ihmisellä on mieltymyksiä, sitä ei voi kukaan kiistää. Luonne ja ulkonakö yhdessä vaikuttavat. Kuka sit pitää mitäkin komeana/kauniina, mukavana/tylsänä, se on jokaisen oma asia. Jos haluaa elää elämänsä vain jonkun kanssa..onko sekään oikein kumpaakaan osapuolta kohtaa? Se on sama kun kämppäkaveri.
Jokainen voi miettiä millainen ihminen vetää puoleensa. Ja jos ei koskaan sellaisen ihmisen kanssa onnistu, laajentaa hakua niihin ihmisiin, jotka ei yleensä heti säväytä. Antaa se mahdollisuus, sieltä voi helmi paljastua. Mutta sitä ollaan yleensä niin kärsimättömiä, heti nyt mulle kaikki - tyyliin.
Jotkutvalittajat ovat myös niitä, jotka netissä kotona turvallisesti huutelevat kuinka on muiden syy kun he ovat yksin. Ja jos joku haluaiskin tavata, niin keksitään syy, ettei tavata tarvi, koska siellä kotona on kuitenkin turvallisempaa kun pistää itsensä ja sydämensä likoomaan. Se on aina pienoinen ihme kun kaksi ihmistä rakastuu, että kaksi mieltä tykkäävät toisistaan yhtä lailla.
Katkeruus ja naisen/miesten syyttely ei asiaa auta, katkeruus loistaa pitkälle ja karkottaa. Positiivisuus vetää ihmisiä puoleensa.
Kyllä yksin onnellisena on parempi kuin kaksin surkeena..ja toisepäin.- tytytytytyyyyy
niin asiaa! suurin osa tuttavistani on onnettomassa suhteessa, ottaneet jonkun vaan kun ei sitä oikeaa löytynyt.
Mikä ihmeen järki siinä touhussa sitten on? Sitten siihen hankitaan vielä lapsiakin kärsimään, jonka jälkeen alketaankin haaveilla erosta..
Ei yksin olokaan kaksinen olotila ole, mutta mieluumin elän näin kuin paskassa parisuhteessa!
- ohje
lopettakaa jätkät olemasta säälittäviä, epätoivoisia itsesäälissä rypijöitä. olkaa miehiä niin alatte niitä naisia saamaan. siinä pähkinänkuoressa.
- Korjaus sulle
Jonkun idiootin ohje.
Pari vikaa viestissäsi:
A) Pelkästään olemalla ei-säälittävä, ei-epätoivoinen ei itseään säälivä ei saa naista tai ehkä saa jonkun pullukka palleron joka on säälittävä epätoivoinen ja itsesäälissä rypevä (muistinko mainita että nainen on läski?)
B) Jokainen joka ei löydä naista ei ole säälittävä, epätoivoinen tai itsesäälissä rypevä
Voisit yllättyä millaisia miehiä on vapaina sinkkuina ja hielle on vaikeuksia löytää naista varsinkaan jos yhtään jotain tasoa tahtoo pitää (lapseton, ei läski jne.) - yksin kotona
Kokeilin joskus mut eipä naiset innostunut
- ei lapsia ja hoikka
Korjaus sulle kirjoitti:
Jonkun idiootin ohje.
Pari vikaa viestissäsi:
A) Pelkästään olemalla ei-säälittävä, ei-epätoivoinen ei itseään säälivä ei saa naista tai ehkä saa jonkun pullukka palleron joka on säälittävä epätoivoinen ja itsesäälissä rypevä (muistinko mainita että nainen on läski?)
B) Jokainen joka ei löydä naista ei ole säälittävä, epätoivoinen tai itsesäälissä rypevä
Voisit yllättyä millaisia miehiä on vapaina sinkkuina ja hielle on vaikeuksia löytää naista varsinkaan jos yhtään jotain tasoa tahtoo pitää (lapseton, ei läski jne.)Taidat olla aika inha tyyppi, jos pidät naisia joilla lapsi jotenkin huonompina. Toivottavasti jokaiselle naiselle oma lapsi on tärkeämpi kun tuollainen tyyppi. Ei ihme jos ei naista löydy, mukava et ainakaan ole =(
- tshernobylgirl
Korjaus sulle kirjoitti:
Jonkun idiootin ohje.
Pari vikaa viestissäsi:
A) Pelkästään olemalla ei-säälittävä, ei-epätoivoinen ei itseään säälivä ei saa naista tai ehkä saa jonkun pullukka palleron joka on säälittävä epätoivoinen ja itsesäälissä rypevä (muistinko mainita että nainen on läski?)
B) Jokainen joka ei löydä naista ei ole säälittävä, epätoivoinen tai itsesäälissä rypevä
Voisit yllättyä millaisia miehiä on vapaina sinkkuina ja hielle on vaikeuksia löytää naista varsinkaan jos yhtään jotain tasoa tahtoo pitää (lapseton, ei läski jne.)Yäks.. "jos jotain tasoa tahtoo pitää".. HYI!
- lef
mitä sitä ressaamaan? jos rakastuu, parisuhteeseen on hinkua, jos ei, niin maailma on avoinna... Tekee mitä tapahtuu.
- Rajalliset minuutit
Loppuelämä on liian pitkä aika valmiiksi suunniteltavaksi. Lisäksi se on varsin pitkä aika viettää yksin...
- Mies vai nainen...
Jos noita deittisivuja katsoo, niin en usko että on olemassa miehiä, joille kelpaa nainen kuin nainen...
- fikde
Ei elämää voi suunnitella liiemmin, tai voi, mut harvemmin menee suunnitelmien mukaan. Koskaa ei tiedä, mitä nurkan takana on. Valittamalla ja muita syyttelemällä ei pitkälle pääse. Ihmiset erilaisia, jotkut haluaa olla yksin, toiset kaksin ja mikäpäs siinä. Kaikki ok.
- Onneton mies
Olen 22-vuotias enkä ole koskaan seurustellut ja poikuus on tallella. Kyllä uskon että se on niin että nainen voi useimmiten päättää kenet ottaa ja on varaa valita ja miesten ympärillä ei useimmiten pyöri naisia. Itseni ympärillä ei ainakaan pyöri naisia jos menen baariin. Tuskin ne edes huomaa mua. Olen kaiken lisäksi vielä todella arka luonteeltani etten uskalla edes lähestyä naisia ja pahoin pelkään etten kelpaisi vaikka olisinkin rohkea.
- Kivaa olla yksin
Olen 55 v, ja olen kokenut avio- ja avoliiton. Molemmissa oli todella paha olla! Huomasin vaan yksinkertaisesti, että olen hellä ja huolehtivainen äiti ja isoäiti, mutta miehen kanssa minusta ei ole asumaan. Yhtään ns. onnellista parisuhdetta en ole nähnyt.Olen jo hyväksynyt etä olen lopun elämääni ns. yksineläjä, mutta se on oma valintani, enkä ole sitä katunut. Nytkin saan tehdä mitä lystää, mutta jos olisi ukko tuossa narisemassa, niin onnetonta olisi.
- 1risuparta
näin miehenä ja saman kohtalon kokeneena...paitsi että toinen suhde/avol.oli elämäni parasta -aikaa 17vuoteen,mutta eroon on aina yhtämonta syytä kuin on ihmistäkin paitsi että olin sitoutunut täysillä häneen mutta se ei riittänyt hänelle ja lopuksi tunnusti ettei enää halua satuttaa ketään koska ei pysty luottamaan siihen että kukaan mies hyväksyisi hänen heikkouksiaan.
Sitä jäin miettimään että mistä syystä ne narisevat miehet aina sun kohalle osui,kyllähän näitä narisevia ja perfektistisiä ihmisiä on ollut aina ja tulee olemaankin.Toisen ihmisen väheksyminen parisuhteessa on yksi loukkaavin tapa alistaa toinen oman vallankäytön välineeksi millä tahansa keinolla.
En yhtään ihmettele jos siinä alistettu ahdistuu ja paha-olo täyttää jokapäiväisen elämän ja eroaikeet alkaa tulla mieleen mutta sekin on liian pelottavaa jos yksin ei ole tottunut elämään ja toinen on aina päättänyt kaikesta käytännönelämään liityvistä asioista. Elämä on oikeastaan pelkkiä sattumuksi,jos et tee mitään sulle ei tapahdu mitään hyvää tai pahaa ,pitsi että voit kuolla jopa siihen että et syö tai syödessäsi tukehdut palakurkussa.
Sama se on miten sitä kuolee,tärkeintä on se miten olet elänyt.
- v..tuttaa..
olen 45v. mies, en juo, en polta, syön terveesti, liikun, olen herkkä, huumorintajuinen, kerran ollut naimisissa ja sittemmin eronnut. kun miehellä ei elämässä oikein kulje, niin ensimmäisenä mieheltä lähtee naisen tuki. oma loppuelämän sinkkuuteni ei ole valinta vaan sosiaalisen syrjäytymisen tulos.
no money, no honey, no funny - eli repikää siitä.. - Sinkku88..
Valitettavasti kuulun niihin yksinäisiin sinkkumiehiin, joiden ympärillä ei parveile kukaan. Netin kauttakaan en ole seuraa vielä löytänyt.
Tosin en ole katkeroitunut asiasta. Keskityn taiteeseen ja etsin samalla sitä ihmistä elämääni. Tietty toivon että sellainen löytyisi, mutta sinkkuus ei ole mulle vaihtoehto, se on ja se pysyy halusin tai en. Ja musta alkaa tuntua että tulen olemaan sinkku koko loppuelämäni. Juu, oon yhä melko nuori, mutta on mennyt niin monta vuotta hukkaan yksin ollessa, kun olisin voinut käyttää ne vuodet jonkun ihmisen rakastamiseen.
Olen tosin miettinyt jos lähtisin ulkomaille asumaan ja kokeilisin onneani siellä. Ujo en ole, mutta en osaa baareihin mennä iskemään naisia. En oikein osaa pelata niitä "pelejä", mitä siihen kulttuuriin tuntuu liittyvän. Tietty voisin sitäkin kokeilla, ja katella miten käy. Voisinpahan ainakin sitten sanoa kokeilleeni kaikkea. Oon yrittänyt vain työpaikkojen/opiskelupaikkojen kautta katsella mielenkiintoisia sinkkunaisia, ja tietty kavereiden piireistä sen netin lisäksi, mutta heikolta näyttää iän ja sinkkuuden puolesta. Kaikkien tarinoiden perusteella noi työ/opiskelupiirit sekä kavereiden tutut on ne mitä kautta löytyy se rakkaus, ja yhä uskon että noin se on, mut se miksei mulle käy niin, niin sitä en tiedä.
Pakko tosin huomauttaa niille naiskommentoijille joiden mielestä kaikki heidän tuntemansa miehet on pinnallisia, niin voi tosiaan olla niin, ettette vaan ole tavanneet meitä muita mukavia jätkiä, vaan ootte syystä tai toisesta törmänneet juuri niihin pinnallisiin kus*päihin. Ja varmaan monet näistä ujoista miessinkuista ovat taas pyörineet liikaa baareissa, ja luulleet aikuispissiksiä tavallisiksi naisiksi, ja siksi ovat satuttaneet itsensä kun ovat lähestyneet täysin väärää ihmistyyppiä. Toivotan kuitenkin onnea teille mukaville naisille ja miehille, ja toivottavasti löydätte toisenne. Mä toivon myös löytäväni sen mukavan ja aidon naisen, jota oon jo vuosia etsiskellyt. - memyselffi
Yli 10 v sinkkuna elänyt vastaa plussapuolia:
Saan itse päättää mitä teen, milloin ja kenen kanssa. Minne haluan mennä. Ei tarvitse sietää ja jännittää miehen sukulaisa tai kavereita, kestää heitä.
Ei tarvitse olla mustasukkainen, se on ollut todella vapauttavaa
Vapaudun turhasta tälläämisestä. Voin huoletta olla ilman meikkejä ja miettimättä muutenkaan että olen aina se näyttävin nainen miehen silmissä. Mies myös halusi minun pukeutuvan tietyllä tavalla. Nyt ei tarvitse ottaa huomioon häntä.
Mies ei manipuloi minua ystävieni suhteen, jotka käytännössä menetin. Nuorena varsinkin en osannut hoitaa ystävyyssuhteita vaan rakkaudennälkäisenä panin suhteet miehiin kaiken edelle. Huomasin että monet naiset tekevät niin. Sitten ollaankin kasvattu erille ystävistä ja aivan yksin kun ero miehestä tulee.
Ei tarvitse huomioida toisen mieltymyksiä ja haluja tai oikuttelua.
Saan tahdä tai olla tekemättä kotityöt. Ei tarvitse sietää ukon laiskuutta ja nalkuttaa mistään, itse sotken ja siivoan tai en. Ei enää haisevia vaateläjiä.
Ei enää teeskentelyä sängyssä, ei tekosyitä, saan olla rauhassa aina kun haluan Voin illalla vaikka lukea rauhassa sängyssä.
Ei enää sitä miettimistä mitä mies ajattelee, miksi se sanoi näin teki nuin, jatkuvaa miehen ympärillä pyörimistä. Voin harrastaa rauhassa mitä haluan, keskittyä muuhunkin. Miehiä minulla on ollut 30:ksi sitten riitti. Olen tyytyväinen elämääni, sillä parisuhde on vaikeaa.
Sinkkuuden Miinuspuolena koen sen että ei voi jakaa asioita toisen kanssa joskus. ja mies voisi tuoda turvallisuudentunnetta elämään. Kuitenkin olen käytännössä omassa elämässä ja toisten elämää seuraamalla kokenut että ihmisen, miehenkin rakkaus on niin häilyvää että en saa mieheltä koskaan todennäköisesti sitä mitä eniten odottaisin: luotettavaa turvallista ihmistä joka on sitoutunut yhtälailla kuin minä. Olen mielestäni realisti. En kuitenkaan voi koskaan sanoa ei koskaan, koska näen myös että joillakin tällainen mies on.
Riippuu varmaan ihmistyypistä onnistuuko ikisinkkuus. Jos ihminen viihtyy muutenkin hyvin yksin ei ole ongelmaa. Jotkus taas kaipaavat jatkuvaa seuraa. Itse olen lapsesta asti tottunut olemaan myös yksin, en pelkää sellaista olotilaa. Yksinolossa tutustuu itseensä, toiseen voi kadottaa itsensä kokonaan. Hengellinen elämäni on ainakin kohentunut yksinäisyydessä. Rakkautta voi saada ja antaa muille ja muillakin tavoin kuin parisuhteessa- täh...20if
pitääkö sitä nyt muutenkan laittaa puolikiloa pakkelia naamaan että joku ihastuisi sinuun ...? hoh hoh... kaikkihan on ihan just siitä kiinni... että se kulmakynä osuu oikeeseen kohtaan.. just just.
- samaa mieltä!30
täh...20if kirjoitti:
pitääkö sitä nyt muutenkan laittaa puolikiloa pakkelia naamaan että joku ihastuisi sinuun ...? hoh hoh... kaikkihan on ihan just siitä kiinni... että se kulmakynä osuu oikeeseen kohtaan.. just just.
eihän siinä nyt miehen vika ole jos ystävät menettää.. ? eikös kaikki ole itsestä kiinni. tuota just en myös ymmärrä, kun aletaan seurustelemaan niin mies tai nainen heivaa hetkessä kaikki ystävänsä eikä sitten enää nähdäkään. Sitten ku tulee ero niin no nyt ois ystäville aikaa.
Jos oikeasti joku on sun lapsuuden ystävä ja tosi ystävä ei niitä jonku äijän tai akan takia unohdeta. tähän niin monet sortuu. on se nyt kumma että äijää tai akkaa pitää roikottaa koko ajan mukana tai seurata perässä. ihan ku ne ystävät varastais sun naisen tai miehen... syy vain toisten niskaan.
- nimimerkki134897561
Jos on riippuvainen laajoista-sosiaalisista verkostoista, on miellyttämisen haluinen ja aina toisilta hyväksyntää hakeva hiirulainen. Toisaalta, nykymaailmassa ei ole takeita. Älä kuuntele ketään, tee kuten oikeaksi koet, jos naisena löydätte luotettavan miehen löydätte tai ette. Tietyllä tasolla, kun tietää tarpeeksi maailmasta, tietää sen, että jokainen asuisi yksin, jos tietäisi kaikesta tarpeeksi. Pitäisi olla täysin peloton ja elso-tekniikoille immuunin sen heteronaiskumppanin, ainakin omalla kohdallani.
- SisterNorth
Osa näistä viesteistä on ollu lohdullisia, on saanu kyllä ajattelemaan, varsin Sinkku88 kaltaisten mukavien ja fiksujen miesten. Hyvin kirjoitettu, arvostan. Itse olen miettinyt naisena oloa, että toisaalta sanotaan että pitäis olla niin kamalan itsevarma että olis "seksikäs", toisaalta taas silloin antaa kuvan ettei tartte elämäänsä mitään. Kyllä mä haluan, sen miehen, vaikka olen oppinu selviytymään yksinkin. Varmaan miehillä ihan sama homma. Olen siinä sitten - päälläsi seisten ja samaan aikaan oma itsesi. Ja sama ikävä molemmilla puolilla.
Sen voin luvata näiden juttujen jälkeen, että oon paljon vastaanottavaisemman oloinen jos joku uskaltautuu tulee juttelee. Sääli että mukavat ihmiset jää yksin kun ei ole baarihai. Ei tarttekaan. Oon väsyny peleihin. - ikisinkku36
Joku aina sanoo et kyllä sulle vielä joku löytyy. Lohduttavia sanoja mut uskon et ne on vaan lohduttavia sanoja. Itse en usko et löytyy se joku
- i_am_robot
Parasta sikkuna olemisessa on tää
http://www.youtube.com/watch?v=cC4zZP4xIpY - Helppo elämä
MIEHELLE todella helppoa valita olla yksin.
Päättää vain olla ja jättää tekemättä tekemättä suoria aloitteita.
Ketään naista ei voisi vähempää kiinnostaa tällöin.
Ja vaikka tekisikin niin jos mies ei ole tarpeeksi panettavan oloinen ja näköinen niin lopputulos on sama.
NAISELLA on hankalampaa. Hän joutuu ihan pohtimaan missä kannattaa käydä ja mitä ei kannata tehdä ettei joudu miesten aloitteiden kohteeksi ja joutuu pinnistämään ettei vain vastaa myöntävästi sen panettavan uroksen treffikutsuun.
Ymmärrän miten vaikeaa naisilla on. ONPA TOSIA VAIKEAA!- hohhoijaa....225
tyypillinen sovinisti. panojahan sitä vain haetaan. jokainen naisista haluaa olla aina päivän huora eiks nii... jep jep.. on tod vaikeaa.
- pekkahan
Mitens tää ? http://www.naked-lindsey.com/?uid=1196796
- Thaleia39
Aika paljon näitä katkeria ja puusilmäsiä kirjoittajia täällä, jotka mielellään viskaa syyn pariutumattomuudestaan yksinomaan vastakkaisen sukupuolen niskaan. Että helppohan se naisten on kun sitä ja tätä ja helppohan se miesten on... Tommoset yleistämiset vois jo pikku hiljaa mäjäyttää kaatikselle kun ne vain ja ainoastaan ärsyttää sen himoitun sukupuolen edustajia ja sillä periaattellahan niitä kumppaneita just ei saa.
Itse olen mielestäni aika mukiin menevä kutakuinkin kaikilla osa-alueilla, mutta silti ihan ise issekseni täällä maailmaa ihmettelen eikä juurikaan kukaan niitä alotteita ole live-elämässä vuosikymmenten mittaan tehnyt. Ihan sama vaikka olisi nainen, nätti ja fiksu sekä omaisi mitä vaan positiiviseksi katsottuja piirteitä, niin mitään takeita ei ole vakituisen parisuhteen saavuttamisesta.
En varmasti ole ainoa laatuani, joten tämä pitäsi olla kai helpotus niille jotka kuvittelevat vähemmän miellyttävässä olemuksessaan sen vian piilevän. Voin kertoa: ihan sama millainen tai minkänäköinen olet, tässä maassa on hiton vaikea päälle kolmekymppisenä mitään kunnollista parisuhdetta saada kehiteltyä. Se on tää kulttuuri joka halveksuu kaikkea tarvitsevuutta, ja sitä myöten me sinkutkin jotka rakkautta oikeasti sisimmässään kaivataan, jättäydytää siihen perisuomalaiseen häpeään, että voiko maailmankaikkeudessa nolompaa olla kuin se, että toiselta ihmiseltä jotain tarvitsee ja haluaa.
Sitä meidän(kin) kulttuurissa ollaan niin itsenäistä ja eletään pinnallisessa itseriittosuudessa, etteihän siinä ole normaaliarjessa kenelläkään mitään kosketuspintaa yhtään kehenkään. Vaikka meiät kaikki kumppania hulluna himoovaat suomalaiset laitettas toisistamme tietämättä samaan tilaan rajatus ajaks, niin todennäkösesti viimestä miestä myöten kaikki ois sinkkuja vielä lähteissäänkin.
Onhan se piru vieköön niin sopimatontaja ja noloa mennä myöntämään, että tarvii toista ihmistä, ja että ilman toista kok elämä on kylmää hikeä ja routaa. Mikä voisi suomalaiselle olla hävettävämpää? Kuka tässä muka mitään tarvii? Pysy vaan siellä omalla pihallas, tässä ei oo kenekään apuja kyselty! Ja sitten suden aikaan kuitenkin itketään ittemme uneen, silkkaa rakkauden kaipuutamme ja yksinäisyyttämme.
Että tässä se nähdään suomalainen sisu. - crist go up
hei. itse olen ollut sinkku nyt yli pari v. ja kaipaan parisuhdetta. 56 v. ikäisenä jo tuki kokenut paljon............. eronkin lasteni äidistä. saati sitten muutama muu. mut realisesti ajateltuna enää n. 10 v. elämää jäljellä!!!!!!!!!!! ei noista deittipalstoista ole mihinkään muuhun kuin rahastamiseen. 0nneksi on deitille.fi ja 24.n treffipalvelu.
- onko eronnut
sinkku ? eronnut on eronnut.
- yyfgdrdrtd
Olet liian nuori tekemään loppuelämän kestäviä periaatepäätöksiä - ainakin tuosta aiheesta :-)
Anna elämän mennä painollaan ja katso, mitä se tuo tullessaan. Toki erilaisia vaihtoehtoja on hyvä työstää mielessään, jotta on sinut myös sinkkuuden kanssa.
Minä olen 37-v sinkkunainen, ja vasta tässä iässä alkaa tuntua, että ratkaisut - ainakin perheen perustamisen suhteen - on tehtävä loppuelämän tähtäimellä... Itse olen vuosien myötä vahvasti orientoitunut siihen, että tod.näk. yksin tulen elämään... - aave....mariii
Ihan sama vaikka elää yksin lopun elämän. So what! Ei se mikään kirjoihin ole kirjoitettu että on pakko mennä naimisiin ja saada vähintään 1lapsi tässä elämässä tai muuten olen ihan surkea yksilö. Ei todellakaan. Kerranhan täällä eletään oikeasti ja ´jokainen täplää tyylillään niinkuin omaksi parhaakseen katsoo. Ei tartte jälkeenpäin sitten katua ja miettiä.
Sukupuolesta viis!! Jokainen hakeutuu sellaiseen seuraan missä eniten viihtyy. Ei väliä olet rikas, kuuluisa, hyvännäköinen yms. Saa kauniistakin naisesta rumannäköisen käytöksellään. Kaikki riippuu itsestä. Säälipuheet on selityksiä vain ja ennakkoluuloja muista ja itsestään.
Jos nyt joku kerran saa rukkaset jostain kuppilasta tai salilta niin mitä sitten. Uudestaan vaan yrittämään. Ei se ole maailman loppu jos et 1 ihmiselle jossain kelpaa maailma on täynnä miehiä ja naisia.
Jos nyt yksin elää elämänsä loppuun niin sitten käytetään vain omaa kättä ja ei tartte miettiä valituksia mihin menee ja milloin tulee... ja voit tehdä kotityöt just ku haluat ja pihatyöt ilman että joku narisee vieressä. Yksin oleminen on lahja siinä missä seurustelukin. Osaa vain katsoa sen oikein. Jos tulee hoivavietti ottaa sitten koiran niin saatpa itselleen rakastavan lemmikin edes. Ei se seksi niin hemmetin tärkeä luulis olevan. Ei se seksi nyt niin ihmeellistä sentään ole.
älköö olko pessimistejä. kaikella on puolensa. itsestä kaikki kiinni mitä haluaa.- 22o-ouuu...
Mitä hemmettiä puolikiloa akoista aina laittaa miesten syyksi... 'menetin mieheni takia ystäväni ja vali vali! Ketä käski ? Itsehän nuijat päättää mistä luopuu ja minkä pitää. mitä hemmettiä.. jopa voi olla itsekästä porukkaa. Ja 'ei tartte nyt laitella itseensä ja meikata että pysyis mies tyytyväisenä'... häh...
kylläpä on yksinkertaista porukkaa. - Sinkkuna edelleen
"Saa kauniistakin naisesta rumannäköisen käytöksellään."
Mutta "rumannäköisestä" miehestä ei saa komeaa hyvällä käytöksellä. Sen ainakin olen huomannut.
"Jos nyt joku kerran saa rukkaset jostain kuppilasta tai salilta niin mitä sitten. Uudestaan vaan yrittämään. Ei se ole maailman loppu jos et 1 ihmiselle jossain kelpaa maailma on täynnä miehiä ja naisia. "
Noooo, entäs jos näitä pakkeja on satoja niin live-elämässä kuin netissä?
"älköö olko pessimistejä. kaikella on puolensa. itsestä kaikki kiinni mitä haluaa. "
Sinkkuus ei ole itsestä kiinni. Siihen vaikuttaa toisten ihmisten päätökset sekä halut ja himot. Jos he eivät halua sinua niin he eivät halua sinua. Sille voi olla turha tehdä yhtään mitään.
Toki vaihtoehtona on aina alkaa valitsemaan itse niitä jotka ovat epäsopivia ja eivät kiinnosta lainkaan.
Sekin on toki jonkin sortin "vaihtoehto".
Muuten olen kanssasi samaa mieltä että yksin oleminen on lahja sinänsä. En vain usko sinun positiiviseen pöpötykseen miten suhde löytyy tuosta noin vain ja ettei pakit ala jossakin vaiheessa tuntumaan.
Mutta ehket ole tehnyt naisena kovin montaa aloitetta ja saanut pakkeja?
- Wanha Starba
En nyt oikein ymmärrä miksi sinun pitäisi tietoisesti valita sinkkuna eläminen loppuelämäksesi. Sinulla on tapahtumia ehtinyt jo tulla melkoisesti lyhyessä ajassa. Jos olet viimeisen 5-6 vuoden aikana ehtinyt jo olla avioliitossa ja sen lisäksi vielä seurustelusuhteessa ja vielä molemmista erotakin, oletko miettinyt aikaperspektiiviä, eli se loppuelämäsi saattaa kestää 35 x tämän mainitsemasi suhteissaoloajan? Aika pitkä aika nuoren ihmisen näkökulmasta.
Olet 26-vuotias, siis vasta aikuiseksi tullut. Ihan turha minun mielestäni vannoa sinkkuuden nimeen loppuelämän ajaksi. Onhan sinulla vielä aikaa. Lapsiakin voit saada, jos niitä on tullakseen, hyvin vielä seuraavat 10 vuotta, jopa viisitoistakin. Eikä sekään ole vielä ehdoton takaraja.
Katsele nyt rauhassa muutama vuosi mitä haluat tehdä. Ehkä voit vielä opiskella eteenpäin, hankkia hyvän työpaikan, luoda sitä uraa ja sittenkin ehdit halutessasi perheen hankkimaan. Tai sitten ei. Eihän se mikään lakisääteinen juttu ole. Eikä sitä vain näön vuoksi pitäisikään siihen souviin ryhtyä. - qulli
tää nyt ei liity sinkkuuteen mut noi muijat laukoo suustaan ankaraa vittuilua ulkonäön suhteen ja sit jos niille joskus hienovaraisesti kommentoi niitten ulkonäköä niin syttyy armoton sota.
- qulli
Onneks koulut alkaa. Kaikki äidinkielen maikat sun muut kielioppipoliisit saa töitä. Eivät kerkee täällä korjailla ihmisten kirjoituksia.
- Sinkkuna edelleen
ON alkanut vaikuttamaan aika voimakkaasti siltä ettei sitä "oikeaa" tai edes sitä "vähiten väärääkään" kävele vastaan.
Käytännössä tilanne on aika huono jos on suht kokematon vakavimmista suhteista päälle 30-vuotiaana ja ei ole kykyä tehdä vaikutusta naisiin tai lirkutella heille, eikä toisaalta haluakaan eikä jaksamista yrittää lyödä päätä seinään yhä uudelleen.
Edellisestä parin kuukauden "suhteesta" on aikaa 3 vuotta. Sen jälkeen on hajanaista tapailua ja treffailua yms. ilman kunnon tulosta eli varsinaista suhdetta.
Uskon että sinkuksi jääminen on aina tasapainoittelua vaihtoehtojen välillä joissa sinkkuus voi tuntua siltä parhammailta vaihtoehdolta joko väliaikaisesti tai pysyvästi.
Olen kyllä sitä mieltä että varsinkin mies joutuu tekemään tuollaisen päätöksen hakeakko seuraa vai ei koska ei voi jäädä tuleen makaamaan. Naisella ehkä on vaihtoehtona "odotella mitä sattuu ilmaantumaan".
Miehelle odottelu = ikisinkkuus- ksaksaösasaöksaöksak
Näinhän se on. Nainen voi vain odotella, että sopiva mies tulee häntä iskemään.
Miehen pitää tehdä hirveästi työtä sen eteen, että jonkun mieleisen löytää jolle vielä sattuu kelpaamaan tämä mies. - Sinkkuna edelleen
ksaksaösasaöksaöksak kirjoitti:
Näinhän se on. Nainen voi vain odotella, että sopiva mies tulee häntä iskemään.
Miehen pitää tehdä hirveästi työtä sen eteen, että jonkun mieleisen löytää jolle vielä sattuu kelpaamaan tämä mies.En viitsisi enempää painottaa olipa mies minkä ikäinen tahansa, mutta varsinkin nuori että on pakko tehdä töitä tuon asian eteen ja olla aktiivinen naisten suhteen tai jää yksin.
Itse en asiaa tajunnut ehkä nuorempana mutta kävi tuuri kun sain pari suhdetta aikaiseksi vähemmällä yrittämisellä. Sen jälkeen tuli hiljainen jakso jolloin tajusin että kuinka paljon mieheltä vaatii että löytää ylipäätään naisen joka suostuisi suhteeseen puhumattakaan että oikeasti siitä syntyisi jotain.
Tällä hetkellä on omalla kohdalla väsy päällä koska tiukan yrittämisen jälkeen lopputulos oli aika heikko, saldona melkein nolla ajatellen oikeaa suhdetta, joten täytyy vetää väliin happea ja miettiä sitten sukeltaako uudetaan vai ei.
Mutta jos en sukella niin tiedän jääväni yksin. Tässä maailmassa miehen on turha odottaa mitään vaikka ei kyyhöittäisikään kotona pitkiä päiviä.
Naiset eivät lähesty tai tee aloiteeita kuin äärimäisissä poikkeustapauksissa ja tuskin sellaista sattuu kohdalle että molemminpuolinen kiinnostus olisi vielä läsnä.
Miehille siis ohje että tehkää päätös joko etsiä seuraa aktiivisesti tai sitten jäädä pois markkinoilta. Naiset ehkä voivat häilyä siinä välimaastossa vaikak heitä hyödyttäisi valtavasti jos he itse olisivat aktiivisempia kuin nykyään ovat. - lshhsddvsddvslvvjsjv
Sinkkuna edelleen kirjoitti:
En viitsisi enempää painottaa olipa mies minkä ikäinen tahansa, mutta varsinkin nuori että on pakko tehdä töitä tuon asian eteen ja olla aktiivinen naisten suhteen tai jää yksin.
Itse en asiaa tajunnut ehkä nuorempana mutta kävi tuuri kun sain pari suhdetta aikaiseksi vähemmällä yrittämisellä. Sen jälkeen tuli hiljainen jakso jolloin tajusin että kuinka paljon mieheltä vaatii että löytää ylipäätään naisen joka suostuisi suhteeseen puhumattakaan että oikeasti siitä syntyisi jotain.
Tällä hetkellä on omalla kohdalla väsy päällä koska tiukan yrittämisen jälkeen lopputulos oli aika heikko, saldona melkein nolla ajatellen oikeaa suhdetta, joten täytyy vetää väliin happea ja miettiä sitten sukeltaako uudetaan vai ei.
Mutta jos en sukella niin tiedän jääväni yksin. Tässä maailmassa miehen on turha odottaa mitään vaikka ei kyyhöittäisikään kotona pitkiä päiviä.
Naiset eivät lähesty tai tee aloiteeita kuin äärimäisissä poikkeustapauksissa ja tuskin sellaista sattuu kohdalle että molemminpuolinen kiinnostus olisi vielä läsnä.
Miehille siis ohje että tehkää päätös joko etsiä seuraa aktiivisesti tai sitten jäädä pois markkinoilta. Naiset ehkä voivat häilyä siinä välimaastossa vaikak heitä hyödyttäisi valtavasti jos he itse olisivat aktiivisempia kuin nykyään ovat."En viitsisi enempää painottaa olipa mies minkä ikäinen tahansa, mutta varsinkin nuori että on pakko tehdä töitä tuon asian eteen ja olla aktiivinen naisten suhteen tai jää yksin."
Näin on. Joskus nuorempana tuli naisia jopa tekemään aloitetta mutta olin niin tyhmä, että mokasin nekin. Nyt tässä 39:n iässä joutuu vain itkemään täällä palstoilla, kun ei kenellekkään kelpaa.
"Tällä hetkellä on omalla kohdalla väsy päällä koska tiukan yrittämisen jälkeen lopputulos oli aika heikko, saldona melkein nolla ajatellen oikeaa suhdetta, joten täytyy vetää väliin happea ja miettiä sitten sukeltaako uudetaan vai ei."
Juu. Sama täällä. Ei jaksa enää yrittää. Nykyään kun menen baariin niin juttelen vain kavereiden kanssa enkä jaksa mennä juttelemaan kenellekkään naiselle......pakkeja on tullut sen verran, että pitää vähän huilata.
"Mutta jos en sukella niin tiedän jääväni yksin. Tässä maailmassa miehen on turha odottaa mitään vaikka ei kyyhöittäisikään kotona pitkiä päiviä.
Naiset eivät lähesty tai tee aloiteeita kuin äärimäisissä poikkeustapauksissa ja tuskin sellaista sattuu kohdalle että molemminpuolinen kiinnostus olisi vielä läsnä."
Poikkeustapaus sattui tässä kuukausi sitten. Yksi nätti nainen tuli kimppuuni eräässä Helsinkiläisessä ravintolassa.....no en vastustellut. Ilta meni hyvin ja olin aivan onnessani, kunnes hän loppuillasta sanoi, että hänellä on mies ja lapsi.
"Miehille siis ohje että tehkää päätös joko etsiä seuraa aktiivisesti tai sitten jäädä pois markkinoilta. Naiset ehkä voivat häilyä siinä välimaastossa vaikak heitä hyödyttäisi valtavasti jos he itse olisivat aktiivisempia kuin nykyään ovat."
En ole samaa mieltä. Itselleni on juuri käynyt niin, että kun vähiten odotan sitä naista tulevan niin silloin se tulee. Eli tyyliin, kun on likaiset työvaatteet päällä, tukka rasvainen ja hampaat pesemättä. Käy töiden jälkeen juomassa yhden bissen ennen suihkuun/kotiinmenoa niin eikös silloin joku likka. Mutta jos oikein valmistautuu baariin lähtöön.....suihku, dödö, tukka kuntoon ja hienot puhtaat vaatteet niin yksin jää. Se on kumma juttu.
- Filosofi -80
Aika erikoista tuo, kun naiset puhuu, että pitäis meikata miehen takia, kun on suhteessa. Minusta se on juuri päinvastoin. Nuorena tuli laittauduttua baareihin enemmän, kuin nykyään, vaikka en nyt koskaan kovin räikeästi ole meikannut., mut kuitenkin. Sillon sinkkunahan se toisen huomio piti herättää, joten piti laittautua mahdollisimman nätiksi. On se kuitenkin makuasiakin miten paljon tällätyistä naisista mies pitää. Mun mies ei tykkää liikaa meikkaavista. Hän pitää luonnollisuudesta. Onneks jo sillon, kun tavattiin olin vähän vähentänyt meikkailua, ja nykysin käytän lähinnä vaan ihan pientä piirteiden korostusmeikkiä. Toisaalta, kun niissä baareissa ei tuu enää niin käytyä, niin ei tarttekaan paljon meikkailla, paitsi ehkä juhliin. Pukeutumisessa mies on kyllä sensijaan enemmänkin vaikuttanut valintoihini. Hän pitää paljon rennommasta tyylistä kuin itse pidän. Joskus jopa tästä on riidelty, kun hän ei juuri koskaan antaisi laittaa hametta päälle, kun lähdemme yhdessä jonnekin. Hän kun tykkää farkuista. Hameita täytyy sit pitää vaan, kun on omia menoja...
Tuosta ulkonäköpaineesta vielä. Minusta sillä ei ole juuri merkitystä minkä näköinen olet. Jotkut vaan löytää kumppaneita helpommin kun toiset, tiedä sitten miksi. Luonne antaa kyllä anteeksi paljon, ja taas toisinpäin. Ruma luonne rumentaa ulkoisestikin. Me suomalaiset vaan harvoin ollaan sellaisia supliikki-ihmisiä, ainakaan selvinpäin. Meiltä puuttuu itsevarmuutta. Pitäis rohkaistua olemaan sosiaalisempi, niin tutustuis paremmin ihmisiin. Kontaktejahan kumppanin löytäminen vaatii, ja vaikka sitä nuorena itsekin aina kuvitteli ravintolasta löytävänsä miehen, kun koki sen ainoaksi hyväksi väyläksi luoda näitä kontakteja, niin eipä sieltä oikein koskaan mitään vakavastiotettavaa löytynyt. Miehet vaan tulee yleensä kännissä vonkaamaan...- minäkin haluan päteä
Juu. Liika meikki on paha juttu. Luonnollinen nainen on kaunis...vähän sopivasti meikkiä.
Miehesi haluaa sinun pitävän farkkuja koska sinulla on hyvä perse.....niin luulisin.
Farkuissa sinun muotosi pääsevät paremmin esille kuin hameessa.
Miehet tulee yleensä kännissä vonkaamaan, kun ovat ujoja selvinpäin. Siitä se johtuu. Joku känniääliö, idiootti saattaa olla selvänä tosi kunnollinen, naisten mieleinen mies mutta kun tuo ujous tekee sen että se mies ei selvänä saa aikaiseksi tutustua naiseen.....valitettavasti.
Niin palaan vielä meikkaamiseen/pukeutumiseen. Joskus tuntuu siltä, että kun nainen on löytänyt miehen ja he ovat parisuhteessa ja on lapsi/a niin vaikuttaa siltä, että he eivät enää jaksa paneutua omaan ulkonäköönsä. Ajattelevatko he, ettei heidän enää tarvitse, kun on mies ja lapset jo hankittu?
Sitten saattaa, huom. saattaa suhde ja seksi lopahtaa sen takia, ettei se nainen olekkaan enää niin hyvännäköinen.
En halua arvostella ketään koska olen itse niin ruma mutta olisi hienoa jos naiset jaksaisit vielä meikata ja pukeutua niin kuin suhteen alkaessaankin tekivät.
Uskoisin, että suhteessa säilyisi paremmin seksi ja läheisyys.
Eli ei heitetä heti meikkipussia nurkkaan ja vedetä tuulipukuhousuja jalkaan, kun on naimisiin päästy.
Juu. Tämmöistä tarinaa täältä. Toivottavasti en loukannut ketään. Sitä en halua.
Hyvä viesti sulta ! Mulla oli 10 vuoden suhde kasvoimme erillemme mikä on näitä sanontoja. Sitten oli semmostakin et jotkut ihmiset sano et nyt mä saan joka ilta naisen kotiin kun olen sinkku mut ei se mee silleen .Ja tämä et kyl mä tapaan sen oikean ja höpö höpö .kirjoitit että sinkkuus ei kuulosta pahalta ei tunnen pariskuntia jotka on yhdessä kulissit täytyy säilyttää .Mikä ihme parin muodostus pakko täs elämässä on. Ystäviä ei oo koskaan liikaa. Mä en tiedä meneekö tää viesti yleisesti muille mut sun kirjoitus kolahti. Hyvää sunnuntaita sulle Veksi Lahdesta.
- Tsernobylgirl
Miinuksia toki on, mutta rehellisesti sanottuna.. nämä vastaukset ovat aivan perseestä ja Suomi24 on viestien varas, joka keksi paskan kuvan ja aloituksen jutuilleni.
Raastuassa tavataan!
(kun ei lukea osata)- tshernobylgirl
Ei ole kyllä tämä minun, eli aloittajan kirjoitus. Aloituksen jälkeen rekisteröin itseni, ja en ole sen koommin kommentoinut ketjuun ilman nimimerkkiä.
- yhtäkuin olis yksi1
Sinkkuja on aina ollut ja tulee aina olemaan.Nykyään kaupungeissa saattaa olla jopa 60 % yksin asuvia.Sinkkuus on siis myös tulevaisuudessa yksi tapa elää muiden joukossa, parisuhde,yhteisöasuminen,tai muu!Sinkkuudessa ei sinänsä ole mitään hävettävää, ehkäpä kun pääsisi eroon ulkoa tulevista paineista plaa plaa plaa kuinka ihmisen ei ole hyvä elää yksin ym.pitää olla se parempi puolisko, lapsia hankkia.Siis ehkä tulevaisuden sinkut ovatkin henkisesti vahvoja ei läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka eivät häpeä sinkkuuttaan vaan se on yhtä luonnollinen tapa elää yhtälailla kuin psrisuhteessa olevien.Niin ja tarkoitan ei itsekkäitä toisista välittäviä sinkkuihmisiä.Miten saisi vain tämän yksinäisyys asian muutettua niin että se ei olisi kärsimystä tuottava asia?Esim vkl.muitakin harrastuksia, kuin baarit yhteisöllisyyttä perheille ja pareille niin että sinkutkin voisivat viettää joskus aikaa muiden kanssa!Monet sinkku ihmiset itseni mukaan lukien ovat lapsirakkaita vaikka eivät halua omia lapsia.Ehkä meidän Suomalaisten pitäisi olla rohkeampia kohtaamaan toisemme ja juttella toisillemme ihan vaan muuten ja kaveruuden merkeissä (selvinpäin) lähteä harrastamaan kaikenlaista muutakin, kuin väkinäinen parin haku tai seksi mielessä.Miksi seksistä tehdään niin suuri numero sitä joko on tai ei ole sehän on vain yksi osa elämää.Minulle sopii hyvin yksin eläminen, mutta ystäviä ja sosiaalisempaa elämää kaipaan aina joskus viikonloppuisin.En kuitenkaan joka viikonloppu. Nautin yksin olosta kiireisen viikon jälkeen haluan vain rentoutua kotona hyvä kirja, elokuva ,sauna hyvä ruoka ja paljon unta!Sinkkuus ei ole surkea hävettävä!Ollaan ylpeitä omasta itsestä ja siitä, että on riittävän hyvä tähän maailmaan vahvana itsenäisenä ihmisenä!
- Perhe
Toki jos miettii niin sinkkuna on houkuttelevaa olla. Voi tehdä mitä haluaa, ei tarvii olla huolestunut miehestä ja parisuhteeseen liittyvistä asioista. Kyllä sinkkuus on aina helpompaa kuin perhe ja huolet! Mutta kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä,että nainen on syntynyt jatkmaan sukua siis synnyttämään. Vasta kun on omia lapsia tajuaa, kuinka ihanaa on elämä.
- edellinen
Jessus miten typerä yleistys taas kerran. Voit puhua omasta puolestasi mutta et voi kuvitella, että kaikki ajattelisivat noin.
Ylipäätään tämä maailma on muodostunut ylikansoitetuksi paskapaikaksi just sinunlaistesi ihmisten vuoksi joiden mielestä elämän tärkein tarkoitus on lisääntyä.
- Kuppa ja kuus muuta
miksi yksinäiset työssäkäyvät miehet ei hae naista vaikka thaimaasta?? ei mitään väliä ootko ylipainoinen, astut baariin ja ne pörrää ympärillä. säästät vaikka vuoden rahaa matkaan ja tuot tuliaisiksi muijan jos et suomesta kertakaikkiaan saa. Ja naiset kans, käykää jamaikalla yms.
- ghjghjghj
Mitäs naisella tekee mun voi tumputtaa koska haluaa?
- ei niin nainen ?
"samoin kauniilla naisella on vientiä ja on mistä valita...."
Niin mutta kaikki naiset eivät ole kauniita. Esimerkiksi kyllähän se mua syö kun ihmisten yleinen mielipide on että nainen kuin nainen saa jos kerkeää edes ajatella haluavansa. Itselläni ei ole tullut yli vuoteen ainoatakaan yhteydenottoa tänne laatimaani ilmoitukseen (itse olen joillekin kirjoitellut saamatta vastausta). Olenko sitten todellakin jotain niin alinta saastaa että en kuulu edes siihen kastiin että naiset saavat, vaikka sukupuoli nyt sattuukin olemaan "oikea".
Kyllä, loppuelämä sinkkuna on kyllä pelottava ajatus, mutta aina ei ole vaihtoehtoja. Tietyissä määrin osaan elää tämän kanssa, on harrastus ja ystävät - sitten taas joskus iskee se yksinäisyydentunne ja saa nieleskellä palaa kurkusta että onko tämä nyt sitä, niin lopullista, olla yksin.
Toivottavasti opin ennenpitkään elämään tämän kanssa.- Sano sanoneeni
Laihduttaminen on aina vaihtoehto.
Pyöreys ei ole valttia miehiä hakiessa ja usein miehet hakevat juuri "kaunilla" naisella hoikemman puoleista naista.
- ei pervo
VAI ETTÄ SINKKUNA??!??! KAIKKI SINKUT JOTKA ON YLI 20V OVAT JOTENKIN HENKISESTI PERVOJA!!! ETHÄN SINÄ HALUA OLLA PERVO?!?!?!
- mies_44
Vertailen suraavassa keski-ikäisen miehen ja naisen sinkkuuden ongelmia muutamilla elämän osa-alueilla, jotka kuuluvat parisuhteeseen, mutta joiden kohdalla on merkittäviä eroja sinkkujen välillä sukupuolen mukaan.
(1) läheisen ihmisen puute
("minullakin on joku" ja "joku välittää minusta"-tuntemukset).
Sinkkumiehellä on hyvin harvoin sellaista luottamuksellisen avointa ystävyyssuhdetta toiseen mieheen tai naiseen, joka vastaisi henkisellä tasolla kumppania (ei siis romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä). Siis sellaista ystävää, jolle henkilökohtaisistakin asioista voi aina avautua. Ilman kumppania mies tuntee olevansa maailmassa yksin ja irrallaan. Naisella on kumppanin ohella useimmiten monia "parhaita ystäviä", joiden kanssa voi keskustella melkein mistä tahansa henkilökohtaisista ongelmista. Tästä eroavaisuudesta kertovat monet eronneita pareja koskevat tutkimukset, jossa mies riutuu eron jälkeen ilman tukiverkkoa ja nainen puolestaan saattaa henkisesto kukoistaa ja "löytää itsensä uudelleen" lähiystävien tyydyttäessä henkisen yhteyden tarpeen muihin ihmisiin.
(2) romanssi ja seksi.
Sinkkunainen löytää verrattain helposti itselleen romanssin kun sitä kaipaa esim. kesäloman ajaksi ja voi pitkälti suunnitella romanssien ja seksisuhteiden ajoituksen opiskelu- ja työkiireidensä mukaan. Mies saattaa joutua yrittämään vuosia ja enemmän tai vähemmän joka ikinen päivä jotta saisi edes lyhyen satunnaisen seksikokemuksen. Ja jos sitten onnistaa saada ehkä pidempikin romanssi kehitteille, ajankohta sattaa olla pahin mahdollinen ja nainen vaativa ja vie aikaa esim. miehen tärkeiltä töiltä niiden kriittisessä vaiheessa.
(3) Lapset.
Nainen voi muitta mutkitta hoitaa sisarusten ja tuttavien lapsia ja tulla osaksi lasten elämää. Sinkkumiehen on todella vaikea luoda vastaavanlaista yhtä tiivistä suhdetta toisten lapsiin ja vaikka sellaista haluaisikin niin vaistonvaraisesti yrittää välttää tätä.
(4) Itsetunto ja ympäristön reaktiot
Sinkkunainen voi kulkea pää pystyssä muiden ajatellessa että "tuo nainen ei miestä tarvitse" tai että "on tasokas nainen ja niin vaativa ettei ole ketään kelpuuttanut". Miehen pidempää jatkunut sinkkuus on iso miinus statuksessa. Jos ei ole naista tai saa osakseen naisten ihailua, on ikääkuin epätäydellinen "epämiehekäs" mies. Itsetunto menee alas muillakin elämän alueilla. Vaikka muuten menisi hyvin niin ajatellaan, että "mikähän piilevä vika siinäkin miehessä on kun ei naisia saa". - rauhoitu vähän!
Jos sulla on todellakin IKÄÄ vain 26 vuotta, ei sinua voi (anteeksi vaan) sanoa vielä kovinkaan aikuiseksi!
Tuo ihmissuhteesta toiseen pakonomainen hyppiminen kertoo jo omaa kieltään.
Teinirakkauksilla EI ole tapana kestää. Ole onnellinen, ettei ole lasta hoidettavana ja revittävänä kahden kodin välillä.
Eli kaikki on siis OK.
Nyt keskityt pari seuraavaa vuotta tekemään töitä, opiskelemaan, matkustelemaan ja ITSENÄISTYMÄÄN.
Miten olisi vaikka parin vuoden muutto pois Suomesta, pois tutuista kuvioista.
Oppisit tulemaan toimeen itsesi kanssa, oppisit tuntemaan oman luonteesi ja aidosti itsenäistyisit.
Sen jälkeen lakkaat stressaamaan puolison ja seuran löytämisestä (joo, ihan OK olla vaikka koko vkonloppu kotona YKSIN!). Älä anna sukulaisten tai kaveripiirin painostaa, ei ole mitään yhtä totuutta, ei pelkkä parisuhde tai sinkkuus tee sinua onnelliseksi tai onnettomaksi. Onni on pieniä palasia ja koko aikaa ei voi olla onnellinen. Aina kaikissa suhteissa tulee riitaa, aina sinkkuus on välillä yksinäistä ja aina tulee vastaan uusia ihmisiä, jotka ovat kiinnostavia.
Helpottiko oma saarnani ja tilitykseni? Ei vai ;))
No, tule uudestaan tälle palstalle, kun olet 20v vanhempi, 46v ja silloin, oikeasti voit ruikuttaa, että oletko loppuelämäsi sinkkuna ja katkeroidut ja onko uraputki onnistunut. Mitä jos mikään unelmasi ei toteudukkaan, onko elämäsi silloin mennyt hukkaan? Älä siis ajattele kuin teini, elämä ei ole noin mustavalkoista.
Elämä on valintoja ja tekoja, et voi koskaan tietää, mihin ne lopulta johtaa. Ota riski ja elä tässä ja nyt, kasva aikuiseksi.- tshernobylgirl
Nauroin kun luin sinun postauksen. :) Heh, kyllähän siun kirjoituksessa totuuden pätkiäkin oli. Se on vaan hankalaa näillä palstoilla, kun et sinäkään tunne minua sen kummemmin, minkälainen olen luonteeltani ja miten lapsi/aikuinen olen. No, ehkä sinun näkökulmasta olenkin todella nuori ;) Ja kysehän ei nimenomaan ole siitä, että stressaisin, että sen "oikean" olisi pakko löytyä. Juuri toisinpäin ystävä hyvä.
Ulkomaillakin on tullut eron jälkeen ihan asuttuakin ja oon ollu ns.yksin. Viettänyt aikaa yksinäni ja viihtynyt oikein hyvin. Ei se siitä olekaan kysymys, kait, vaan ennemmin siitä, että kun oikeasti viihdyn pelottavan hyvinkin yksin ja mietin, että minua varmaan vaan alkais ärsyttämään ottaa tuohon vierelle elämänkumppania, kun menee niin sutjakasti näinkin. Siitä tässä aloituspostauksessani oli kyse. Ehkä sinulla vaikuttaa kirjoituksesi sävyyn se, kun olet minua vanhempi ja olin haistavinani pientä katkeruutta elämää kohtaan? Älä tuomitse minua ikäni perusteella, olen minäkin käyny monta helvettiä läpi tähän mennessä. :(
Minusta oli muuten huimaa, että tämä oli valittu etusivulle :) Kiitos Suomi 24 :) Itselle tämä on niin "päällä oleva" aihe juuri nyt, niin oli mielenkiintoista, että se sai tällaisen huomion.
Mutta, jos pääni kääntyy sinkkuusasiassa, tulen ilmoittamaan sen tähän ketjuun! ;D
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1642783Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222011- 242006
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.881816Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?681557Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371212- 101201
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171