Mikä se ongelma on?

Ongelma on olemassa, ja se on että ihmiskunnassa on kaikenlaisia mielikuvia liikenteessä, ja hyvä esimerkki on esimerkiksi kristinuskon mielikuvat. Ihmiset keskittyvät pohtimaan näiden mielikuvien tuottamia "ongelmia" esim että miten pääsee taivaasen jne, mutta koska ongelma ei ole todellinen niin siihen ei tietenkään löydy mitään ratkaisua. Ei jumala ole raamattua kirjoittanut, sen on kirjoittanut ihmiset, ja jos tutkii mihin tarkoitukseen raamattua on käytetty, niin voi hyvin äkkiä todeta ettei sillä ole mitää tekemistä totuuden kanssa. Raamatun avulla on ohjattu miljoonia ihmisiä tekemään mitä typerimpiä tekoja (kuvitteellisen?) jumalan nimissä. Sen on siis ihmiset tehnyt vallan välineeksi hallittakseen toisia ihmisiä, eikä sen tarkoitus ole parin tuhannen vuoden aikana muuttunut yhtään. Maailmassa on sotia, epätoivoa, masennusta ja pahoinvointia myös rikkaissa maissa. Toisin sanoen ongelma ei ole ulkoiset olosuhteet, vaan ihmisten sisäinen tila, eli mielen epäselkeys. Se ongelma on todellinen ja se tulee ratkaista, ennen sitä maailman tilanne ei tule muuttumaan pätkääkään, vaikka kuinka kaikki toivoisivat taivaspaikkoja.

googlaa oma tahto kirjoitti:

Ongelma on olemassa, ja se on että ihmiskunnassa on kaikenlaisia mielikuvia liikenteessä, ja hyvä esimerkki on esimerkiksi kristinuskon mielikuvat. Ihmiset keskittyvät pohtimaan näiden mielikuvien tuottamia "ongelmia" esim että miten pääsee taivaasen jne, mutta koska ongelma ei ole todellinen niin siihen ei tietenkään löydy mitään ratkaisua. Ei jumala ole raamattua kirjoittanut, sen on kirjoittanut ihmiset, ja jos tutkii mihin tarkoitukseen raamattua on käytetty, niin voi hyvin äkkiä todeta ettei sillä ole mitää tekemistä totuuden kanssa. Raamatun avulla on ohjattu miljoonia ihmisiä tekemään mitä typerimpiä tekoja (kuvitteellisen?) jumalan nimissä. Sen on siis ihmiset tehnyt vallan välineeksi hallittakseen toisia ihmisiä, eikä sen tarkoitus ole parin tuhannen vuoden aikana muuttunut yhtään. Maailmassa on sotia, epätoivoa, masennusta ja pahoinvointia myös rikkaissa maissa. Toisin sanoen ongelma ei ole ulkoiset olosuhteet, vaan ihmisten sisäinen tila, eli mielen epäselkeys. Se ongelma on todellinen ja se tulee ratkaista, ennen sitä maailman tilanne ei tule muuttumaan pätkääkään, vaikka kuinka kaikki toivoisivat taivaspaikkoja.

Lue lisää

Kyllä, osuit asian ytimeen.

Kuten sanoit ongelma ei ole ulkopuoliset olosuhteet vaan ihmisen sisäinen tila. Mutta koska ihmisen sisäinen tila on vielä suuremmaksi osaksi erillisyyden harhassa, kaksinaisuuden peli jatkuu, joka luo kärsimystä. Kun sisäinen tilamme sitten "herää", uni jossa kävelimmekin olikin vain erillisyyden unta, näemme tämän elämämme pelin uudesta laajemmasta tietoisuudesta ja ymmärryksestä, jossa löytyvät ratkaisun avaimet luomiimme ongelmiimme. Ongelmaamme ei tulla ratkaisemaan politiikan, ei markkinatalouden, ei uskontojen eikä armeijan voimin. Näihin olemme tottuneet turvautumaan ongelmia ratkoessamme eikä tilanne (kärsimyksemme, kaaos, sodat, nälänhätä, ihmisten pahoinvointi. luonnon saastuttaminen, masennukset, epätoivo yms.) ole siitä muuksi muuttunut. Kun ihminen tarpeeksi kauan yrittää muuttaa tilannetta epätoimivin tavoin, se lopulta löytää kyllä oikea oven. Ihminen on monin keinoin hakenut ratkaisua itsensä ulkopuolelta, vaikka kaikki vastaukset ovatkin olleet koko ajan ihmisen itsensä sisällä. Raamatussakin sanotaan kolkuta niin sinulle avataan tai että Jumalan valtakunta on sisälläsi. Näissä viitataan sen ajan sanoilla sisäiseen tilaan.

Monet uskonnot pyrkivät tuomaan rauhaa ja rakkautta maan päälle ihmisten keskuuteen, mutta ovat kuitenkin siinä epäonnistuneet, koska uskonnot (suurin osa niistä) uskoo olevansa se ainut oikea pelastuksen tie. Vasta kun ihminen tulee siihen tietoisuuteen, että kaikki tiet johtavat Kotiin, voimme unohtaa ristiriidat uskontojen välillä. Vasta kun ihminen ymmärtää, että kadotusta ei ole, voi hän vapautua pelostaan. Pelot luovat kärsimystä ja monet uskonnot kantavat opeissaan pelkoa. Vasta kun tämä pelon energia on muutettu rakkauden energiaksi voimme todella kasvaa sitä todellisuutta kohden mitä useimmat meistä toivovat ja tahtovat, mutta emme ole ymmärtäneet mikä meitä estää. Me itse olemme olleet esteenä, ei kukaan ulkopuolinen meistä. Pelko on syvin ihmistä ohjaava voima vielä tällä hetkellä. Sitten kun vapaudumme pelosta astumme uuteen elämään, uuteen aikaan ihmiskuntana. Pelko vie voimamme muuttaa asioita paremmaksi. Eläminen tulevaisuudessa (esim. taivaspaikkoja havitellen) tai menneisyydessä, estää elämisen tässä ja nyt hetkessä, vaikka mitään muuta ei ole olemassakaan kuin tämä hetki. Eläminen illuusiossa, että on jokin ulkopuolinen pelastaja joka puolestamme muuttaa kaiken hyväksi estää meitä ottamasta vastuuta itsestämme ja siitä mitä olemme jo luoneet ja luomasta todellista muutosta. Yhteiskunnat ovat rakentuneet uskontojen kautta ja siten uskonnoilla on vielä suuri voima ja valta meihin vaikka emme itseämme kyseisen uskonnon kannattajaksi luokittelisi. Ei niin etteikö uskonnoissa olisi jotain hyvääkin. On niissä, mutta niissä on myös epätoimivuutta ja vajavaista ymmärrystä siitä keitä todella olemme. Uskontojen opit rajoittavat meitä muistamasta sitä keitä todella olemme. Olemme vapaita ilman käskyjä ja vaatimuksia Jumalan taholta. Olemme aina rakastettuja ja aina ikuisia. Kadotus on ihmisen erillisyydestä luomaa harhaa. Siten mitään pelkoa ei todellisuudessa ole. On vain rakkautta, anteeksiantoa ja ymmärrystä. Jumala ei määritä puolestamme mikä on oikein tai väärin, ihminen itse sen on määrittänyt aina ja niin tulee aina määrittääkin. Ei ole mitään Jumalan käskyä mitä voi rikkoa. On kylläkin olemassa ohjeistusta muistamiseen ja rakkauteen, jonka jokainen itse voi sitten päättää tunteeko sen oikeaksi vai vääräksi omalla polullaan. On paljon vielä opittavaa ja ymmärrettävää muistamisen tiellä ihmisinä ja ihmiskuntana, mutta olemme itse halunneet tulla tänne. Olemme oman elämämme luojia. Kun astumme tietoisesti luomaan hyvää itsellemme ja toisillemme, voimme muuttaa kärsimyksen iloksi. Tämä on meidän voimamme, mutta tätä ei vielä opeteta kovin laajalti. Mutta muutos on tässä ja nyt. Se kasvaa koko ajan. Älä siis vaivu masennukseen tai epätoivoon, meillä on tie ja mahdollisuus luoda tästä kaikesta vielä hyvää ja kaunista. On totta, että usko, toivo ja rakkaus ovat suuria, mutta rakkaus on niistä suurin.

Henkinen kasvu, sisäisen tilamme muutos, tietoisuuden laajentuminen vievät meitä kohden uutta, parempaa maailmaa. Ymmärrämme paremmin yhteyden kaikkeen ja kaiken kanssa, toisiemme että luonnon kanssa. Olemme tulossa yhteen. Olemme jo tällä matkalla. Olemme aina olleet, mutta nyt olemme astumassa ihmiskuntana uuteen aikaan. Tämä aika on monella tapaa erilaista kuin ennen. Kun ihmiset alkavat elämään enemmän sydämestä (rakkaudesta) kuin mielestään (egostaan, pelosta) asiat alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Tämä prosessi ei tapahdu hetkessä, mutta olemme matkalla. Rakkaus on jo ilmassa. Ja jokainen on kutsuttu tähän muutokseen, sillä muutos alkaa aina yksilöistä ja laajenee kollektiiviseksi. Jokaisella on tärkeä osa tässä muutoksessa.

Syvimmiltämme ei kuitenkaan ole mitään korjattavaa. Syvimmiltämme olemme jo täydellisiä ja täydellisen rakastettuja enemmän kuin osaamme edes kuvitella. Rohkeutta olla se kuka olet. Olet täydellinen.

Raamattu on vaikeatajuinen kaikille, ei vain niille jotka eivät ole uskossa.

Niille, jotka haluavat ymmärtää Raamattua, joita myös uskoviksi kutsutaan, ajan kanssa tulevat ymmärtämään Raamattua sen mukaan miten heitä opetetaan Raamattua ymmärtämään ja sen mukaan mihin ihmisen tietoisuus antaa hänelle mahdollisuuden ymmärtää.

"Tärkeää on, että asenne on myönteinen Raamattua ja hengellisiä asioita kohtaan."

Olet oikeassa asenteen suhteen. Asenne ratkaisee aina. Jotta mitään uutta voisi koskaan oppia ymmärtämään tulee asenne olla myönteinen ja avoin. Tämä koskee yhtä lailla kaikkea uutta kohtaan ei vain Raamattua. Kun sitten ihminen kuvittelee lopulta löytäneensä oikean ja ainoan totuuden (oli se sitten Raamatusta saatu tai jostain muusta) ihmisen asenne muuttuu täysin. Sen jälkeen ihminen ei ole avoin ottamaan vastaan enää mitään uutta vaan sulkee kaiken muun ympäriltään vääräksi. Ihmisen tuomiot ovat kovat toisia kohtaan tässä vaiheessa. Vasta kun ihminen kokee että se totuus, uskomukset ja ajattelu mikä hänellä on tässä hetkessä ei enää toimi (vaikka sen olisi joskus ainoaksi oikeaksi totuudeksi julistanut) on ihminen taas avoin ja myönteinen löytämään jotain uutta. Näin ihmisen henkinen kasvu kulkee kohti laajempaa tietoisuutta ja ymmärrystä sekä suurempaa rakkautta. Tällä matkalla olemme kaikki.

Olkaamme kärsivällisiä, myötätuntoisia, anteeksiantavia toisiamme kohtaan, sillä tämä matkamme suurempaan rakkauteen ei ole ollut helppo ja ajoittain vieläkin hyvin karikkoinen. Olemme kuitenkin astumassa uuteen aikaan, jossa alamme muistamaan sitä keitä todella olemme. Se tulee muuttamaan kaiken parempaan suuntaan. On siis uskoa, on toivoa ja on rakkautta - mutta rakkaus on niistä suurin.

Rohkeutta matkallesi. Et ole yksin.