Kunhan pohdin...

Mun äiti kertoi eräästä papista, joka sanoi, ettei hän välitä, onko jumala olemassa vai ei. Eli käytännössä tämä mies (huom: pappi) myönsi, ettei jumalaa ole olemassa. Ei välttämättä. Mutta hän jatkoi, että hän ei välitä, koska pelkkä usko siihen Jumalaan, oli se sitten olemassa tai ei, on antanut hänelle niin paljon. Sen ei ole enää väliä, hän on onnellinen uskossaan.

Mun mielestä tää on tosi hyvin sanottu. Kukaan ei voi koskaan todistaa, onko Jumala olemassa vai ei. Eihän kukaan oo koskaan noussut kuolleista. Kukaan ei voi todistaa, että kristinusko olis se ainoa oikea uskonto, tai vaikka buddhalaisuus. Mun mielestä kaikki uskonnot on ihan yhtä oikeessa ja toisaalta ihan yhtä väärässä. Mutta mun pointti on se, että onko sen oikeasti väliä? Jos ihminen on onnellinen uskossaan, jos usko tekee jostakusta paremman ihmisen, miksi se onni pitäis viedä siltä ihmiseltä pois? Jos vaikka narkkari pelastuu surulliselta kohtalolta uskoontulon takia, miksi sille pitäis mennä sanomaan, ettei Jumalaa oo olemassa? Miksi siltä pitäis riistää jotain niin kaunista? Joten mun puolesta kaikki saa uskoa ihan mihin lystää, Jumalaan, Jahveen tai Äiti Maahan, kunhan ne on onnellisia ja saa siitä uskosta jotain irti. (Ja tuolla mä tarkoitan sitä, että mua ärsyttää ihan hirveesti nämä "tapakristityt". Kirkossa käydään kuuntelemassa kauneimmat joululaulut, muuten rellestetään miten sattuu. Mutta sitten, kun kysymyksessä on esim. homojen oikeudet, vedotaan "Raamatussa sanotaan!" Argh.)

Ja vielä se, että mun mielestä kenenkään on turha sanoa, ettei usko mihinkään. Mä uskon, että kaikki uskoo johonkin, ihmisiin, hyvyyteen, tieteeseen, mihin tahansa. Onhan saatananpalvojatkin uskovaisia, niiden uskon kohde vain on vähän toisenlainen... Niin että älkää tuomitko suoralta kädeltä :)

Ja nyt kun kerta pääsin vauhtiin, niin tuohon aiempaan, että mistä kukaan tietää, onko kristinusko se oikea uskonto. Jotkut varmaan vetoaa siihen, että kristinuskolla on eniten kannattajia. Jos katsotaan vähän takaisin päin historiaan, niin eikös kristittyjä pakkokäännytetty ja kastettu? Se oli joko kuolema tai kaste. Tai jos kuningas kääntyi, niin kääntyi koko kansa. Että ei siinä paljoa ole uskosta kiinni... Ja sanotaan, että kristinusko on rauhan uskonto. "Älä tapa" sun muut. Entä ristiretket ja pyhät sodat? Oikeuttaako väärä usko tappamaan? Niinkö Jeesus sanoi? Miettisit vähän. Kristinuskon historia on täynnä verijälkiä. Että se siitä rauhasta. Ja entä muslimien solvaaminen väkivaltaisesta uskonnosta? Kun muslimit valtasivat alueita Lähi-Idästä, he antoivat kristittyjen pitää uskontonsa, jos nämä lupasivat olla käännyttämättä muita. Mitä kristityt tekivät tälläisissä tilanteitta? Kaste tai kuolema...

Nyt tämä alkaa jo pikkuhiljaa sivuta alkuperäistä aihetta, että jätänpä tämän tällä kertaa tähän :) Kiito ja kommentoikaa ihmeessä!