hyväsydämisyyden raja?

Hyväsydämisyys ei tässä ollut ongelma eikä rahojen pois antaminen vaan se, ettei vaimosi neuvotellut asiaa sinun kanssasi. Toisaalta ehkä olette niitä pariskuntia, jotka pitävät tarkat erilliset kirjanpidot, jolloin vaimosi raha-asiat eivät sinulle kuulu.

Jos teillä ei ole lapsia, vaimosi tempaus on riittävä syy avioeroon -- ilman syyttelyä. Voit olla vain tyytyväinen, että asia selvisi ennen perheen perustamista.

Jos taas lapsia on, pidä visusti kiinni omista rahoistasi -- ne saattavat olla lasten ainoa turva.

Kiitos vastauksestasi 9 7

Periaatteessa meillä on tilit erikseen, mutta mielestäni molempien raha-asiat kuuluvat toiselle jos niillä on vaikutusta yhteisten suunnitelmien ja tavoitteiden toteuttamiseen.

Vaimollani on avioton lapsi, myös hänen tarpeensa näyttävät olevan toisarvoiset tuon ystävän auttamisen rinnalla. Eipä äiskällä ole enää rahaa ostaa isompaa polkupyörää tänä keväänä kun tuo viime kesäinen on jo pieni. Minä siis ostan, täytyyhän lapsella pyörä olla.

Olen yrittänyt aikaisemminkin puhua tuosta avokätisyydestä vaimolleni, mutta nuo ystävien tarpeet saavat hänen sydämensä aina pehmenemään.
Itse en saa häneltä mitään, päinvastoin hän osaa pitää omat puolensa 110% ja vielä valittaa kuinka pihi olen.

Aika tylyltä kuulostaa, ja olisin minäkin ihmeissäni, jos puolisoni tuollaisen tempun tekisi. Toisaalta tunnen hänet niin hyvin, että ennemmin minä tuollaiseen hairahtuisin, vaikka se aika mahdottomalta ajatukselta minullekin tuntuisi. Jokaisella kuitenkin on omat varansa ja omaisuutensa, oli kuinka avioliitossa tai ei, ja siten oikeus päättää rahoistaan. Sillä poikkeuksella, että jos hänen rahanhassauksensa vuoksi teillä ei olisi enää rahaa ruokaan, olisi teko ehdottomasti väärä, koska avioliitossa on elatusvelvollisuus. Nyt kuitenkin ilmeisesti pystytte ihan kelvollisesti elämään.

Yksi kysymys herää: miksi puoliso lahjoitti rahat, miksei lainannut? Kun ilmeisen isosta määrästä oli kuitenkin kyse. Minä en voisi ottaa yhdeltäkään ystävältä tai sukulaiselta rahaa lahjoituksena, joten ihmettelen puolison ystävänkin toimintaa.

Yrittäisin varmasti sopia puolison kanssa, että sovitaan etukäteen kaikista isommista menoista, jotta toinen voisi sanoa mielipiteensä. Näin aika moni pari toimii, varsinkin jos löysää rahaa ei ole kovin paljon. Kenties vaatisin vaimoa luopumaan nyt hetkeksi kaikesta vähänkin turhasta, jotta saisi nopsemmin säästettyä tarvittavat rahat.

Onko teillä avioehtoa? Kai hän nyt oli niin älykäs, että teetti rahoista velkapaperin? Muuten on aika heikoilla juridisesti. Minä jos olisin ilkeä, en maksaisi rahoja koskaan takaisin. Kai naisesi nyt edes lainana sen ajatteli?? Jos ei, nait tyhmemmän naisen kuin arvasitkaan..

Jep, sulle teillä on tiimi, mutta vaimollesi ei. Tuollaisia päätöksiä ei tosiaan tehdä neuvottelematta puolison kanssa. Parisuhde ja avoliitto voi olla vähän eri asia, mutta avioliitto on nimenomaan juridinen liitto, jossa kaikkien oikeuksista on huolehdittava yhdessä.

TAAS uusi tyhjäpäinen aviovaimo... mistä näitä sikiää. ??
Säälittää nuoret aviomiehet jotka haksahtavat moisiin typeryksiin.

Pilaavat elämänsä.!!
Eikä mikään kiltteys ole mikään hyve, tässäkin siitä on vain haittaa ja harmia.

Pitäkää hyvät nuoret miehet puolenne näitten naistenne kanssa !

Sepä oli kuitenkin vaan rahaa. Paperinpalasia, nollia koneella.. Parempi on teidän pitää eri tilit jatkossakin, koska rahan arvo on teille eri käsite.

En puhuisi "hyväsydämisyydestä" ollenkaan, mennee tyhmyyden puolelle. Oikeat ratkaisut ja teot vaativat sekä sydäntä että päätä, ilman niitten yhteistoimintaa päätöksistä ei tule viisaita ja järjellisiä.

"Tietämisen ja ymmärtämisen välillä on suuri ero. Edellinen tapahtuu päässä, jälkimäinen sydämessä." (D.F. Fry)