Peräkammarin poikahan on täysi-ikäinen mieshenkilö, joka asuu vanhempiensa kanssa. Ei seurustelukumppania eikä välttämättä töitäkään.
Miksi näitä peräkammarin poikia tulee? Kukaan tuskin syntyy valmiiksi peräkammarin pojaksi. Yhtään peräkammarin tyttöä ei tule mieleeni.
Onko naisten syy se että jostakin miehestä tulee peräkammarinpoika?
Voi olla että naiset ovat tähän syyllisiä - Kun miehelle selviää siinä parissakymmenessä ikävuodessa että naiset valikoivat miehikseen sellaisia herroja joilla on parhaat puhelahjat ja jotka ovat jollakin tavalla jänniä kundeja ja että ns. kunnolliset miehet jäävät ilman, siis naiset eivät edes huomaa kilttiä miestä ja nämä peräkammarienpojathan juuri ovat näitä kilttejä miehiä.
Mikä on sinun teoriasi peräkammaripoikuudesta?
Miksi jostakin tulee peräkammaripoika?
276 Vastausta 7 027 Lukukertaa
Onneksi omat vanhempani heittivät pihalle kun olin 18v.
Jos lapsia tehdään niin siihen asennoidutaan että se pyörii nyt siinä seuraavat 25 vuotta koska niin voi oikeasti käydä!Ja millä edes joku 18v elättäisi itsensä,sossun luukulla käymälläkö??!?!?!?!?!Tänäpäivänä vaikka nuorella olisi ihan hyvät ammattipaperit niin sekään ei aina takaa että saa työpaikan,tiedän monta tapausta.
Kun valmistuin kesäkuun 1 päivä, menin töihin kesäkuun 15 ja päivääkään en ole ollut toimettomana.
Sen jälkeen asuin vielä vuoden verran kotona, kävin töissä ja säästin. Minulla oli selkeä suunnitelma, josta pidin kiinni ja toteutin sen.
Minun mielestäni 18 vuotiaana sossun rahoilla eläminen ei todellakaan ole mitään itsenäistä elämistä mutta rahan ruinaamisenhan kaikki osaa. Harmi vaan kun sitä saa ruinaamalla niin "vähän"
Suomessa on EU alueen eniten sinkkunaisia! Ei ihme että myös sinkkumiehiä ja toisinpäin. Nirsoja ihmiset nykyään ja itsekkäitä. Jos ei kuori kiinnosta niin ei kiinnosta mitä sisälläkään on. Näinhän se on!
Monet yksinäiset ihmiset haluaisivat parisuhteen ja masturboivat pää punaisena haaveillen vastakkaisesta sukupuolesta.
Ongelma suomessa, ja nimenomaan suomessa, on se että tämä on yksinäisyyden maa. Eli ihmisten uskallus kohdata toista ihmistä puuttuu. Sanotaanhan jo lapsillekin ettei tuntemattomille saa puhua, koska tuntematon on sekopäinen lapsenraiskaaja.
Ja jotta yksinäisyyden kulttuuri oikein synnytettäisiin, niin katsoppas menovinkkejä kaupunki-, tai kuntalehtesi sivuilta. Mitä sieltä löytyy Sinulle?
Urheilua, eli paikallisjoukkueen pelejä ja lasten ikäkausikisoja. Oma lapsi mukaan.
Taidenäyttelyitä, jotka maksavat juuri sen verran liikaa ettei sinne kiinnosta kenenkään mennä, tai jotka on selkeästi luotu eläkeläisiä tai pieniä lapsia varten.
Kirjasto, jossa pitää olla hiljaa.
Katutapahtumia on noin yksi kesässä.
Zumbaa naisille, autonäyttelyitä miehille.
Tai zumbaa ikämiehille, ja ... zumbaa naisille.
Kahviloita on tietenkin, mutta Suomessa ei huudella vieraisiin pöytiin, paitsi epäilyttävät sekopäät.
Ravintolat tietenkin mainostavat joka viikko, mutta ei sinne yksinäiset ihmiset mene, vaan sinne mennään kaveriporukalla. Ja suomessahan ei huudella vieraisiin pöytiin.
Tekeminen ihmisille puuttuu.
Ketä on sinkkuristeilylläkin?
Seurustelemattomia kaveriporukoita, mutta ei sinkkuja!
Netissäkin on kyllä suomalaisia seuranhakusivustoja, mutta yleisesti luullaan että siellä on Vain miehiä ja Vain henkisesti pahasti epävakaita sekopäitä ja elämässään epäonnistuneita rumilusluusereita.
Kyse ei ole nirsoudesta kuitenkaan, vaan nimenomaan siitä että täällä pitää olla oletetusti yksin ja ellet ole saanut kestävää parisuhdetta parikymppisenä ja viimeistään kolmekymppisenä, sinussa on jotain pahasti vialla.
Toinen on kateus, eli juuri se mistä sinkkuristelyt tai sinkkuillat on tehty.
Oletan että olet mies. Jos vastaasi tulee kaksi naista, joista toisen kanssa alat keskustelemaan, toinen naisista yrittää miinoittaa orastavan kiinnostuksenne ja tehdä sinusta naurunalaisen.
Jos olet nainen, niin sama juttu, mutta nyt toinen mies yrittää tehdä itseään tykö ja iskeä sinut kaveriltaan ja tehdä kaveristaan naurunalaisen.
Kyse ei ole nirsoudesta, vaan kateudesta. Itsekkyyttä se on, mutta se juontaa juurensa pelkoon jäädä yksin.
Suomi on sisäsiittoisten ryhmien luvattu maa. Jos käy niin että yksi ryhmästä pariutuu, hänet suljetaan ryhmän ulkopuolelle. Jos käy niin että yksi ryhmäläisistä jää yksin, hänet suljetaan ulkopuolelle.
Koko Suomi on myös rakennettu yksinäisyyden keitaiksi. Tämä alkoi heti sotien jälkeen. Korkeita tornitaloja valmistui työntekijöille ja perheille.
Työntekijä pääsi talosta helposti töihin julkisilla ja talon alla oli kauppa, kioski, postin palvelut jne. Ei tarvinnut kuin omasta ovesta mennä alakertaan ja asiat oli hoidettu. Sitten vain takaisin ylös omaan asuntoon katsomaan televisiota ja odottamaan seuraavaa työpäivää tehtaassa.
Miten täällä voisi kukaan pariutua, varsinkaan yksinäinen, kun kaikki pitää pariutumatonta ihmistä jonkinlaisena sekopäänä?
Buaaabb, baauuua.
Tämä Tsonnille ja hänen sisarelleen tiedoksi, koka otti minulta 50 ekee syntymäpäivälahjaksi.
S
toinen löysi tyttökaverin jonka kans muutti yhteen. sitten tuli ero ja takas takakammariin.
kait se on niin ettei ne ilman äidillistä huolenpitoa pärjää. hävettäs kyllä näin 3 kymppisenä sanoo asuvansa vanhempien luona vai sanookohan takikset niin et vanhemmat asuu heidän luonaan :? :)
Vanhemmat jotka eivät osaa laskea nuoresta miehestä irti.Jotkut vanhemmat kuvittlevat että lapsi ei pärjää elämässä jolleivat ole aina kertomassa kuinka täytyy toimia.Tästä seuraa turvallisuuden ja ehkä hieman omaa elämää arkailevalle nuorelle miehelle tunne että miksi pitäisi lähteä.Kun tottunut elämään jollain tavoin ja puoliksi myös pidetään kiinni,ei nämä osaa lähteä väkisin.
Sitten on nuoret miehet jotka ovat ujoja ja syrjään vetäytyviä.Heillä ei ole mitään kontaktia ollut vastakkaiseen sukupuoleen joten jännittävät tätä.Sitten kun mennään parinkymmenen toiselle puolelle,koetaan että kaikki muut ovat paljon kokeneempia jotenka painekasvaa liian isoksi itseluottamuksen puutteen takia.
Pahimillaan näistä tulee sinkku palstallakin tavattuja itseään kutsuvia "ATM"-miehiä.
tuossa ainakin pari syytä.
mitä kenen syy?Siis ei se ole ikinä kenenkään syy,vaan monien asioiden summa.Äidit liian hellämielisiä,en tajua.Pitääkö mielestäsi lapsi laittaa 18v:nä pihalle ilman toimeentuloa.Ei mielestäni.Itse en näe asiaa pahana vaikka asuisi esim.25 vuotiaaksi asti kotona,kunhan käy vain koulussa taikka töissä.Osallistuu myös perheen menoihin pienellä summalla,näin oppii että kaikki maksaa + ihan reilua mielestäni.Ja kyllä yleensä viimeistään tuossa vaiheessa suurinosa haluaa lähteä omaan kämppään.
Sitten on ne erikseen jotka lilluvat jossain tuolla välillä ja niillä on useasti kotona vaikutimena vanhemmat taikka molemmat jotka eivät laske irti.
Sitten jos on tälläisen vanhemmat saanut niin on saanut myös sellaisen kasvatuksenkin missä kaikki on tuotu eteen ja ei ole saanut itselleen sitä itsevarmuutta että kyllä sitä pärjää kun tekee ja menee.Näin ollen,nämä sitten jäävät enemmin kotia asumaan.
Ja miksi asennoidut tähän noin agressiivisesti...ei ole sinulta eikä minulta pois joku tekee noin.
Lasten psykiatri Jari Sinkkosen sanoin. Vanhemmuuden yksi tärkein tehtävä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä ja elämää, jotta siitä kasvaa aikuinen.
Mamma hyysää sitä vieläkin kotona, veli saa jopa sanella mitä syö tai ei syö, ainoa mitä tarvitsee tehdä, on tyhjentää tiskikone puhtaista astioista :D Ei tarvitse hakea töitä, kelan työttömyysrahat saa laittaa omiin menoihin, odotellaan ja ihmetellään vain, että "koskakohan tuo oikein aikuistuu..?"
Että vaikka se on ihan oma äiti, niin kyllä! Äidit ovat poikalapsille aivan liian hellämielisiä. Tällainen lorvailu ei meidän tyttöjen kohdalla olisi KOSKAAN tullut kuuloonkaan!
Meillä taasi, ite siis poika olen, meni nii, et kävin amiksen, sen jälkeen armeijan. Stten vajaa parikymppisenä hommasin itelleni pienen vuokrakämpän jossa majailin, kunnes 2 vuoden päästä muutettiin tyttöystävän kans yhteen.
Kun taas pikkusiskoni, siis TYTTö, on koko ikänsä, myös täysiikäisenä, saanut lähes kaiken haluamansa, ei tartte tehä mitään, lorvii vaan kotona. Joskus vaan tyhjäilee astianpesukonetta ja satunnaisesti vie roskat. Ei vielä mitään suunnitelmiakaan kotoa lähtöön, itse taas lähdin reilu vuoden päästä tuosta iästä.
Tässä meidän tapauksessa se hellämielisyys ja hyysääminen ei siis liity ainakaan sukupuoleen mitenkään, vaan koska hän on minua joitain vuosia nuorempi.
Olisikohan teilläkin niin, että veljeäsi hyysätään, koska on perheen nuorin?
Sitten kun viimeinen lapsi lähtee kodista, vanhemmille tulee tosi eteen kun he tajuavat että elämä on eletty ja lapset kasvatettu. Tietenkin se on kova paikka kun niin suuri elämänmuutos tulee eteen. Minulla nyt oma lapset lentäneet pesästä ja otti se isän sydämmelle kun jäätiin vaimon kanssa yksin ja pitäisi vain osata lapsiin luottaa. Vaimo tietysti yrittää passata vieläkin lapsiamme ja nuorin poika tietysti pesetti vaatteitaan kotona, mutta sekin on nyt loppunut kun tyttöystävä on aloittanut kodin laiton.
Minulla oli opiskeluaikana koulukaveri, nuori mies, sellainen joka pyöri isosiskonsa nurkissa 25 vuotiaaksi ainakin. Asuimme asuntolassa viikot, mutta viikonloput ja kesälomat hän asui isosiskonsa luona ja valmistuttuamme hän muutti takaisin hänen luokseen. Heillä ei ollut muita vanhempia kuin isovanhempansa koska äiti oli ottanut ja lähtenyt toisen ukon riesaksi heidän ollessa pieniä ja isä oli menehtynyt vastikään. Kumpikaan ei seurustellut ja sisko laittoi heille kodin. Vaikka hän ei ikinä sanonut sitä suoraan että he nukkuvat samassa pedissä, niin sain hänestä sellaisen mielikuvan että heillä oli isosiskonsa kanssa säpinää välillään. Tämä siis kahdeksankymmentä luvulla. Tapasin heitä kumpaakin ennenkuin työt sitten veivät meidät eri teille, ja he vaikuttivat oikein toimeentulevilta ja rohkeilta, mutta kyllä heistä aisti sen että he turvautuivat toisiinsa ja pelkäsivät aikuistua. Mutta heissäkin näin jälkeenpäin ajateltuna tyttö, vaikka ei äiti vielä ollutkaan, oli se joka teki kodin ja oli valmiimpi elämään kuin poika. Eipä sitä itsekään siinä iässä nuorena miehenä vielä oikein mitään osannut tai uskaltanut.
Niin,kyseessä on tyyppilinen nuorimmanlapsen "sydrooma" eikä sukupuolesta.Itse olen vanhin,sisko keskellä ja veli 4 vuotta minua nuorempi.Meillä on ollut aivan samajuttu niin kuin monilla muillakkkin että nuorin saa kaiken kun vähäsen vinkasee.(Mistä edelleen hieman "katkera" vaikka lähemmäs 30v:D)
Kyse on myös nuorimman lapsen laadusta,onko se tuollaiseen hemmotteluun taipuvainen,itseni ja teidän kohdalla kyllä näköjään.
Tuossa kohtaa vanhempiesi tulisi todellakin laittaa poikansa ruotuun ja tarvittaessa vaikka heittää pihalle jolleii homma muuten oikene.
Eli tämä teidän tapaus on kaukana siitä mistä alunperin olen puhunut:)
Se on oikeastaan aika edullinen ratkaisu vanhempien kannalta.
Jos taasen ajattelen itseäni vanhempien ikäluokkien peräkammarinpoikia jossain maaseudulla pientiloilla, niin näiden peräkamaroituminen on aivan erilainen prosessi ja itse peräkamriuskin on paljon erilaista.
Jaa, mutta voinhan olla väärässä.
Peräkammariksi ajautuu helposti, jos jää työttömäksi eikä löydy ketään naista. Mieluummin sitä ihminen laumaeläimenä asuu kuitenkin vanhempiensa kanssa kuin yppöisen yksin. Tosin, voisi asua yksin ja käydä päivittäin vanhempien kotona.
Itse olen aina ollut aikamoinen nörtti ja peräkammarissa eli omassa huoneessa viihtyvä "friikki" vaikka nainen olen. Elämä on silti johtanut siihen, että on ollut pakko kuljeksia koulujen ja töiden perässä ja kyllähän yksi äijäkin on mukaan takertunut vaikka kuinka vannoin itselleni, että miehet saa piisata (huonojen kokemusten jälkeen) ja haluan/pystyn elämään yksin.
Kouluttauduin ja työskentelin ennen armeijaa putkimieheksi, koska kaikki merkit näyttivät että siltä alalta löytyisi töitä - mutta juuri kun armeija päättyi, iski rakennusalan lama ja kappas kummaa niitä töitä ei sitten löytynytkään.
Kun niitä töitä sitten tarpeettoman pitkän väliajan jälkeen sai, ne olivat joko väliaikaisia tai vain omaa alaa sivuavia. Jälkimmäisiä olisi ehkä riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta syvä turhautuminen siihen etten voinut niissä oikeasti hyödyntää taitojani pisti eroamaan. En yksinkertaisesti pystynyt jatkamaan hyvällä omallatunnolla.
Olin luokkani paras ja olen aina ollut nopea oppimaan, mutta työnantajille moinen ei tunnu kelpaavan. Kuitenkin monet koulussa huomattavasti heikommin pärjänneet kaverini ovat päässeet vakitöihin - syyksi en osaa arvata, kuin että ovat olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja minä en.
Rahaa kumminkin kertyi säästöön ihan mukavasti, olen käytännössä varakkaampi kuin kumpikaan vanhemmistani (ja joudun siksi myös osallistumaan perheen juokseviin kuluihin, äskettäin hupeni 450 € koiran eläinlääkäriin, laajakaistan kuukausimaksuihin sekä ruokalaskuun). Mutta JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ työttömälle, yksinään muuttavalle, miespuoliselle henkilölle vuokranantajat eivät suostu edes vastaamaan puhelimeen.
Halvimpiin kerrostaloyksiöihin en ole muuttamassa kahdesta syystä: ensiksi, koska minulla olisi varaa parempaan (mutta mahdollisuutta ei anneta), toiseksi, koska se vain heikentäisi elämänlaatuani. Olohuone, jonka nurkassa nukun, on isompi kuin monet yksiöt (!), ja KOKO TALON vuokra on sijoituksestaan johtuen HALVEMPI kuin moinen yksiö olisi kaupungin keskustassa. Ja tämän lisäksi täällä on uimalaituri, pesukone, laajakaista, telkkari, kellari, pakastin, sekä sähkö- että savusauna, autotalli ja iso piha hedelmäpuineen ja marjapensaineen... niin, MIKSIKÖHÄN muuttaminen ei houkuta?
Tietenkin vastapainoksi joudun kestämään vanhempiani, jotka ovat rasittavia ihmisraunioita. Mutta muuten kaikki olisikin liian hyvää ollakseen totta, luulisin.
Seurustelukumppanin löytymättömyys on tässä kaikessa lähinnä sivuseikka. Vaikka olen 22, en vakavissani ole yrittänyt löytää naista kuin vasta vuodenpäivät - halusin löytää työpaikan ja asunnon ENSIN. Treffiseuraa olen kaikesta huolimatta löytänyt ihan kiitettäväksi ja saanut uusia ystäviä, vaikkei olekaan sen paremmin natsannut kenenkään kanssa. Olen aika luottavainen sen suhteen, että nyt kun koulutukseni alkaa taas syksyllä ja saan itsetuntoni kaivettua siitä kuopasta mihin se on tallottu, silläkin saralla asiat alkavat kohenemaan. Sitä odotellessa.
Minusta ei ole välttämätöntä etsiä ensiksi duunia ja sitten vasta parisuhdetta. Kyllä moni ymmärtää, kun sanot, että asut vanhempiesi nurkissa VÄLIAIKAISESTI ja että työhaluja on eikä tarkoituksenasi ole todellakaan jäädä ikityöttömäksi kotiin vetelehtimään.
Vaikutat fiksulta mieheltä ja jäsennät hienosti tekstiä, joten kirjoituksen perusteella ei ainakaan ole mitään syytä, miksi et työllistyisi. Tsemppiä!
Uppista! Ei duunarin työnantajaa kiinnosta duunarin luonne, älykkyys tai yleensäkään (nykyään) mikään muu kuin duunarin mahdollisimman pieni palkka, suuri tuottavuus ja helppo irtisanottavuus. Ja duunareita ovat tänä päivänä kaikki keskiportaan pomoja myöten.
Luonnearvion allekirjoitan.
Lisäksi: vuokranantajat eivät kysele peräkammariuden perään. VVO ja muut vuokranantajat varsinkaan. Ole vaikka tapiiri, saat asunnon kun olet muita nopeampi.
Ja vielä yksi juttu: peräkammarinpojat eivät nimittele vanhempiaan, joiden siivellä asuvat.
Tuon jälkimmäisen kommentin logiikka ei avaudu minulle lainkaan. Eli jos on tarpeeksi Kyrpä ihminen vanhempiaan kohtaan, se poissulkee syrjäytymisen...? Selvästikin olen trolli sen perusteella, että vihaan vanhempiani joiden "siivellä" joudun toistaiseksi elämään?
Liian vähän yritystä ja laiskamatomies perkamoroituu vanhempien asuntoon loppuiäksi.
Itse olen tuon määritelmän mukaan peräkammarin poika, ja suurin syy tähän on jokin mitä voi parhaiten luonnehtia vain huonoksi tuuriksi.
>Ahaa kerro toki lisää ??
Kouluttauduin ja työskentelin ennen armeijaa putkimieheksi, koska kaikki merkit näyttivät että siltä alalta löytyisi töitä - mutta juuri kun armeija päättyi, iski rakennusalan lama ja kappas kummaa niitä töitä ei sitten löytynytkään.
>Nooh sattuuhan tuollasta...
Kun niitä töitä sitten tarpeettoman pitkän väliajan jälkeen sai, ne olivat joko väliaikaisia tai vain omaa alaa sivuavia. Jälkimmäisiä olisi ehkä riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta syvä turhautuminen siihen etten voinut niissä oikeasti hyödyntää taitojani pisti eroamaan. En yksinkertaisesti pystynyt jatkamaan hyvällä omallatunnolla.
>Niin se nyt on että pätkätyöhön on nöyrryttävä ja läheskään aina ei elantotule ammatista johon kouluttautui.
Olin luokkani paras ja olen aina ollut nopea oppimaan, mutta työnantajille moinen ei tunnu kelpaavan.
> Veikkaisin että jos esität tätä ylimielistä asennettasi haastatteluissa jos niihin pääset niin se ei taatusti kelpaa.
Kuitenkin monet koulussa huomattavasti heikommin pärjänneet kaverini ovat päässeet vakitöihin - syyksi en osaa arvata, kuin että ovat olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja minä en.
>Ei he ovat todennäköisesti nöyrästi ottaneet pätkäduunit vastaan tehneet mukisematta muutakin kuin alaansa vastaavaa duunia ja siten saaneet jalan ovenrakoon ja myöhemmin vakiduunin.
Rahaa kumminkin kertyi säästöön ihan mukavasti, olen käytännössä varakkaampi kuin kumpikaan vanhemmistani (ja joudun siksi myös osallistumaan perheen juokseviin kuluihin, äskettäin hupeni 450 € koiran eläinlääkäriin, laajakaistan kuukausimaksuihin sekä ruokalaskuun)
> Työkkärillä?? siis vanhemmat sponssaavat kaiken ja välillä vaativat sinua osallistumaan??
. Mutta JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ työttömälle, yksinään muuttavalle, miespuoliselle henkilölle vuokranantajat eivät suostu edes vastaamaan puhelimeen.
Halvimpiin kerrostaloyksiöihin en ole muuttamassa kahdesta syystä: ensiksi, koska minulla olisi varaa parempaan (mutta mahdollisuutta ei anneta), toiseksi, koska se vain heikentäisi elämänlaatuani.
>no ei varmasti vataa jos olet hakeutumassa ydinkeskustan luksus-asuntoihin/ kalliisiin yksiöihin työttömyystuella ja vanhempiesi rahalla. Kyllä ne haluaa mielellään asuntonsa vuokrata ihan vain nille työssäkäviöille. JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ. Varmasti heikentää =) taitavat vanhemmat sulla kertoa että rahahanat menee kiinni vähitellen kun kotoa lähdet.. ja eihän siellä ole äitiä passaamassa ja isää elättämässä siellä vuokrayksiössä.
Olohuone, jonka nurkassa nukun, on isompi kuin monet yksiöt (!), ja KOKO TALON vuokra on sijoituksestaan johtuen HALVEMPI kuin moinen yksiö olisi kaupungin keskustassa. Ja tämän lisäksi täällä on uimalaituri, pesukone, laajakaista, telkkari, kellari, pakastin, sekä sähkö- että savusauna, autotalli ja iso piha hedelmäpuineen ja marjapensaineen... niin, MIKSIKÖHÄN muuttaminen ei houkuta?
> ja vanhempien rahat.
Tietenkin vastapainoksi joudun kestämään vanhempiani, jotka ovat rasittavia ihmisraunioita. Mutta muuten kaikki olisikin liian hyvää ollakseen totta, luulisin.
> no varmasti vähiintäänkin koska aikuinen poikansa makaa työttömänä kotosalla ja keksii mitä tahansa nyyhkytys-pullamossö-tekosyitä jatkaakseen kotona makaamista ja siivelläeloa.. Se että sulla ei ole edes omaa huonetta kertoo paljon siitä että kuin stressaantuneet sun vanhemmat on tilanteesta.
Seurustelukumppanin löytymättömyys on tässä kaikessa lähinnä sivuseikka. Vaikka olen 22, en vakavissani ole yrittänyt löytää naista kuin vasta vuodenpäivät - halusin löytää työpaikan ja asunnon ENSIN. Treffiseuraa olen kaikesta huolimatta löytänyt ihan kiitettäväksi ja saanut uusia ystäviä, vaikkei olekaan sen paremmin natsannut kenenkään kanssa. Olen aika luottavainen sen suhteen, että nyt kun koulutukseni alkaa taas syksyllä ja saan itsetuntoni kaivettua siitä kuopasta mihin se on tallottu, silläkin saralla asiat alkavat kohenemaan. Sitä odotellessa.
>Sitä odotellessa mene töihin! Hanki oma vuokra-asunto, niele typerä ylpeytesi edellä mainituissa asioissa, kasva pikkupojasta mieheksi... Sitten kun olet Mies niin ala etsiä vasta sitten Naista. Treffeille et saa tuolla tavalla muita kuin pikkulikkoja ja hyväksikäyttäjä ämmiä jotka on vähintään häiriytyneitä. Naiset tulee sut kiertään kaukaa heti kun kuulevat sinun makaavan vanhempiesi kotona työttömänä.
Huvittavasti oletat että vanhemmat sponssaavat minulle kaiken. Minkä kaiken? Autoni, bensani, harrastevälineeni ja -maksuni, huvitukseni (tapahtumat, matkat, CD:t tms.), vaatteeni, kännykkäni ja laskuni olen maksanut itse jo vuosikausia. Lisäksi maksan koko talon sähkömaksun ja laajakaistan, yli*) oman osuuteni ruoista ja satunnaisesti vuokran. Äitini pummaa satunnaisesti minulta rahaa päästäkseen kaupungille, koska hänen tulonsa ovat olleet monena kuuna pienemmät kuin minun.
Toki, kotona on vanhempien joskus ostamia laitteita jotka minun pitäisi ostaa itselleni omaan asuntoon (pakastin, pesukone, telkkari ja tietokone), mutta ne myös helposti mahtuisivat budjettiini. Asuminen eli vuokra on harvoja asioita, missä vanhempani "sponsoroivat" minua, ja olisin valmis maksamaan vastaavaan määrän tai enemmänkin omasta asunnostani. En vain ole toistaiseksi saanut mitään niistä asunnoista, joihin olen hakenut. (Ja niihin joihinkin en hae, koska ne ovat objektiivisesti surkeita paikkoja elää eivätkä hintansa arvoisia. Yksin asuminen ei kuitenkaan ole minulle niin suuri itseisarvo.)
Syy siihen miksei minulla ole omaa huonetta, on se, etten itse halunnut sellaista. Suunnitelmani oli heti armeijan jälkeen mennä töihin ja muuttaa pois. Tämän piti olla pelkkä väliaikaisratkaisu, mutta se jatkuu kolmatta vuotta. Jos tässä joku on stressaantunut, niin minä. =P
Mitä tulee treffiseuraan, sinulta ilmeisesti meni koko kappaleen pointti ohi, mukaanlukien se, että olen aloittamassa koulutuksen ja sitä kautta parannan myös mahdollisuuksiani löytää enemmän töitä. Naisseuran löytymiseen on vaikuttanut paljon enemmän se, että olen aktiivisesti etsinyt, kuin työtilanteeni. Hienosti myös epäsuorasti loukkasit kaikki treffaamiani naisia, joista osa on nyt hyviä ystäviäni. Muistan toki informoida heitä siitä, kuinka he ovat "pikkulikkoja" tai "hyväksikäyttäjä ämmiä jotka on vähintään häiriytyneitä". Muistan toki myös huomauttaa, että heidän olisi pitänyt juosta kirkuen karkuun jo monta kuukautta sitten. =P
*) Yli, koska syön usein ulkona tai teen omat ostokseni. Vanhempani eivät ole suostuneet ottamaan tätä huomioon ostoksia tehdessään ja ostavat siksi tarpeettoman paljon ruokaa. Joudun siis maksamaan ruuista, joita minä (tai kukaan muukaan) ei syö.
Vanhempiesi hyväksikäyttö (liian ruoan ostaminen ja sen maksattaminen sinulla) tuo mieleeni ikäviä muistoja. Muutin itse omilleni hieman ennen 20-vuotispäivääni - sain ilokseni huoneen opiskelijasolusta. Jorinaa jorinaa....
Tarkoitukseni oli vain moikata ja toivottaa kaikkea hyvää. Toivottavasti Suomella on vielä käyttöä tasokkaille ihmisille, olivat he minkä tahansa "harjan" varressa.
Kun niitä töitä sitten tarpeettoman pitkän väliajan jälkeen sai, ne olivat joko väliaikaisia tai vain omaa alaa sivuavia. Jälkimmäisiä olisi ehkä riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta syvä turhautuminen siihen etten voinut niissä oikeasti hyödyntää taitojani pisti eroamaan. En yksinkertaisesti pystynyt jatkamaan hyvällä omallatunnolla."
"Autoni, bensani, harrastevälineeni ja -maksuni, huvitukseni (tapahtumat, matkat, CD:t tms.), vaatteeni, kännykkäni ja laskuni olen maksanut itse jo vuosikausia."
Ja kaikesta (pätkätyöstä) huolimatta rahaa on kertynyt enemmän kuin vanhemmillesi. Ja ikää oli 22? ??? Just...
No ehkä elämä vielä jatkaa oppituntiensa jakelua sinulle, niin opit elämään.
Tämä siis tuolle alkuperäiselle kirjoittajalle. Oli niin epäselvästi merkitty viesti, että luulin saman kirjoittaneen uudestaan samaa asiaa.
Esimerkiksi virkanaisemme antavat vuokrasuntomme ensisijaisesti muslimimamuille ja toissijaisesti suomalaisnaisille, varsinkin pubiperhos-yh-äideille.
Yksinäinen suomalaismies jätetään tahallisesti kaikissa julkisen sektorin palveluissa aina jonon viimeiseksi, ja syyllinen siihen on asioita virastoissa hoitava suomalainen yleensä sosiaalidemokraattinen virkanainen!
Suomalaismiehen nöyryyttäminen aloitetaan jo päiväkodissa, sitä jatketaan koulussa ja sitten tilalle astuvat kunnalliset ja valtion viranhaltijat. Jopa lainsäädäsntömme on nykyisin hyvin vihamielistä suomalaismiehille ja erityisoikeuksia antavia naisillemme.
Lähes jokaisella uudella lailla lisätään tuhansia uusia feministiviranhaltijoitten valtapaikkoja, joissa nämä vahtivat ja kiusaavat erityisesti suomalaisia valkoihoisia miehiä! Tämä kiusavalta ylittää jo maan rajatkin ulottuen koko EUn alueelle!
Itselleni sopisi tällä hetkellä keikka- ja pätkätyö. Olisi kivaa olla välillä töissä ja säästää ja sitten välillä vapaalla.
Väitän, että näitä syitä arpoessa monet antavat liikaa paino-arvoa "ujoudelle" ja "kiltteydelle". Sanoisin että nuo ovat pikemminkin oireita kuin itse syy, johtuen ympäristön paineista tai vähäisistä mahdollisuuksista. Esimerkiksi minun kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen vähenivät rajusti ammattikouluaikana, koska heitä ei teknisellä puolella yksinkertaisesti ollut ja arkinen kanssakäyminen väheni siksi rajusti. (Peruskoulussa minulla oli kavereina enemmän tyttöjä kuin poikia.)
Kysymys ei siis ole todellakaan pelkästä taloudellisesta itsenäisyydestä. Sossu pitää siitä huolen.
Suomessahan ei enää oma väki riitä täyttämään asuntokuplaa. Niinpä pitää rahdata kulttuurinrikastuttajia ulkomailta, joiden asumisen maksaa sossu suoraan isäntien tileille.
Nämä kotipojat sitten helposti myös erakoituvat luokkakavereistaan, kun yhteisiä harrastuksia ei ole, eikä mammanpoika pääse ikinä muiden mukaan erinäisiin lasten ja nuorten leikkeihin ja menoihin. Tällä taustalla koulukiusatuksi päätyminenkin jossain vaiheessa on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tässä muistuu mieleeni eräs brittiläinen sanonta. . Se mein jotenkin näin
"If there is a man I feel sorry for, he is the one who goes through his life without any invisible means of support"
tässä paino sanalla invisible
Minusta se vaan on niin hyvä sanonta. Ja se sopii hyvin myös näihin pojan naisjuttuhin tai siihen miten vanhemmat voivat niihin vaikuttaa monin tavoin. Ei siis pelkästään lapsen tai pojan työurajuttuhin pojan näkökulmasta näkymättömästi vaikuttaen.
Mitä myöhemmäksi tuo vaihe siirtyy, sitä vaikeampaa on oman elämän aloittaminen.
Peräkammarinpojat pelkää uusia asioita ja vastuun ottamista.
Vastoin ehkä muita peräkammarin poikia, broidini on kyllä sosiaalinen ja naisvientiäkin näyttää olevan. Eli se ei ainakaan tässä tapauksessa ole syynä.
Urheiluharrastuksissakin tulee turhaan hiki ja paljon paremmin pärjää vaikka pleikkarin futis- tai lätkämatseissa. Kavereiden kanssa livenä tulee riitoja tai koulussa kiusataan, mutta netissä voi haukkua ja pilkata rajattomasti muita, puhua tuhmia aikuisille naisille ja esittää olevansa jotakin sellaista, jota haluaisi olla.
Jos ei teininä opettele noita taitoja, että miten vastakkaisen sukupuolen kanssa jutellaan, jos ei hommaa itselleen kavereita eikä muutenkaan mene IRL elämässään eteenpäin, niin paljon vaikeampaa niiden asioiden muuttaminen on sitten aikuisena.
Joskus kannattaa laittaa se tietokone hetkeksi kiinni ja lähteä sinne ihan oikeaan elämään katsomaan, että mitä siellä tapahtuu.
Tosin onhan laiskuus ongelma myöhemminkin elämässä.
Siinä on kertynyt aika mukavia pääomia takataskuun, kun ei ole tarvinnut juuri maksaa asumisesta.
Eli elämäntapakysymys. Ei kaikille ole kauhistuksen hirvitys asua vanhempiensa kanssa aikuisenakin. Perinteisestihän niin on ainakin yksi lapsi elänyt koko ikänsä, perheensä perustettuaankin.
Tuo on mielestäni vähän sairas malli, että kaikkien on väkipakko muuttaa omilleen heti kun mahdollista. Toisella tavalla elää suurin osa maailman väestöstä ihan tyytyväisinä ja todennäköisesti perhekeskeisempää, tasapainoista elämää.
Juuri tähän yksilön itsenäistymiseen ajetaan jo ylä-asteen jälkeen suositut nuoret jotta sopivat siis tähän p/s-kulttuurin standardiin. Tiedän erään pariskunnan jotka aloittivat yhdessä elonsa mopoiässä. Kelatkaa helvetti sitä! 30v:nä noilla on 15vuotta p/s-elämää takana, asia on ihan käsittämättömän upea. Samalla elinkustannukset ovat puolittuneet molemmilla joten kaikista tuloistaan jää tuon ajan hurjasti enemän näppiin mitä sinkkuna luukussa ollessa.
Sitten on niitä pikkurahalla eläjiä joille kuun loppuun pääsy on rahallisesti maratooni. Koskaan ei ole mitään säästössä, kaikki duuni rahat menee kädestä suuhun. Autot vanhoja paskoja, usein linkkuristeja kehdosta hautaan. Parisuhteen myötä sitten "taloudellinen balanssi" alkaa taas voittaa että luukkuilijan palkasta jää enemmän itselle rahaa. NOh, Suomi-unelmaa toteuttaamaan eli sormus kauppaan ja kotipankin konttoriin kupladouble-uuno laina ottamaan.
Aamen,
seniori kuplauunojen kuoro (ystävät yms sukulaiset) taputtaa olalle parin "rohkeudesta".
Se on sitä itsenäisyyttä kuin pitää joka aamu kusitippa sukassa liehitellä pomoa duunissa ja toivoa että keksii maireat keskustelut kahvihuoneessa jos sattuu samaan aikaan kaffeelle. Jotta olisi in.
Mun mielestä tässä vihaatte kammaristin vapautta yhteiskunnasta. Tapahtui se pahinkin, menköön duuni ja tulkoon karenssi, kammaristi elää vain NOLLA euroa kuussa tulo budjetillaan. "itsenäisen" henkilö on VELKAA koko ajan jollekkin taholle halusi tai ei. Sanomattakin on selvää että totalitäärinen rahansaannin turvaaminen on siinä tärkeintä.
Tyrvaaminen tosiaan. Onko oikein Suomessa, että perusduunilaisen pitää säästää koko nuoruus että saa edes lainaa ja sitten elää vitun köyhänä asuntolainallisena paras työikänsä jotta saa lainarahalla kuplahintaisen asunnon? Korot on todella matalat ja inflaatio korkea, joten siitä vain nyt rohkeasti as-lainaa nostelemaan.
t. Pakkohuutokauppoja odotellessa.... Espanjassa muuten nuoret alkavat vuokrailla 2-4 tiiminä vuorka-asuntoja kun rahat on loppu. Kimppa kämppä olis luojan lykky täällä, olisi sosiaalista seuraa ja tapaisi uusia ihmisiä siinä kivasti. Luukku asujalla voi pahimmillaan vain vouti käydä ovella, tv-lupaakaan ei pian syynätä.
Ja vieläkerran, ei se seksi naisen kanssa NIIN erityistä ole. Ei ole mitään pelättävää siellä kammarissa että sen hetkisen kestävän liman vaihdon takia elämäänsä kannattaisi pistää pilalle.
Jos omistaa talon jossa paljon huoneita,ei se itsenäistyminen siitään kummene vaikka huolehtii menoistaan ja tuloistaan kotitalossakin.Suomessa on totuttu että vanhemmat jätetään omiin oloihinsa,olipa he missä kunnossa vain,jos joku lapsista jää huolehtimaan heistä kotiin,ollaan syyttämässä ja pilkkaamassa,vaikka uhrautuminen omien vanhempien takia on arvokasta työtä.
On myös ihmisiä ,niin naisia kuin miehiäkin joita ei kiinnosta vastakkainen sukupuoli tai ihmissuhteet vaan haluavat elää yksin .heillä on sama ihmisarvo silti.Ei ihminen siitä huonone missä asuu ja kenen kanssa.Täällä on monia ihme hyypiöitä jotka valmiina paheksumaan heti jos on erillainen kuin itse on.Se on sitä suvaitsemattomuutta.
Mielestäni usean sukupolven yhteiselon pitäisi olla mahdollista ilman, että kukaan omaa elämäänsä uhraa.
Hei haloo olisko sillä talouden kunnolla jotain tekemistä asian kanssa?
Ei näissä ole kyse peräkamarinpojista, heillä on vilkas sosiaalinen elämä, tyttöystävät, opiskelut ja työpaikat, mutta asuvat vaan edelleen "kotona".
Naisemme niitä rahojamme ja takuitammekin sinne Välimeren huijareilleja tänne päästetyille eläteille ja kerjäläisille jakelevat!
Tottahan toki sitä nappisilmäistä tummaa poikaa pitää auttaa, ennenkuin jakaa rahaa kotimaan sairaille ja köyhille!
Voihan Prk*le, sanon minä!
Niin siinä käy, kun unohtaa vanhojen kulttuurien ja uskontojen tuhansien vuosien opetukset naisvallan tuhoisuudesta!
Jotkut vanhempiensa kanssa asuvat aikuiset ihmiset ovat tosiasiassa iäkkäiden vanhempiensa omaishoitajia tai esim maaseudulla ovat apuna tilan hoidossa mutta noila ihmisillä saattaa silti suhteita olla itsellään.
Yhteistä on myös jonkin asteinen mies viha. Mieli tiósin tekee muttei uskalla.
Rohkeimmat näistä uskaltautuvat joko risteilylle tai peräti ulkomaille. Sitten ei pidättele mikään, vuosien puute korvataan muutaman päivän orgioilla jossa mies vaihtuu kun edellinen väsyy. Ja kotona ollaan niin siveätä. Muutaman viikon lääkekuuri pahimmassa tapauksessa kun on tullut ikäviä tuliaisia hankittua.
Että kyllä ne tytötkin......
P.s. minä kyl tiedän yhen 16-vuotiaana paksuks tulleen joka on siitä lähtien elelly eri miesten helmoissa tehden lisää kersoja yhteiskunnan elätiks. AJATELLA!!!
Ei varmasti ole helppoa elämää jos tällainen on syynä aviottomuuteen.
Kaikki olivat todellakin isättöminä kasvaneita yh-äitien yksin kasvattamia, joten sen miesmallin puute lienee merkittävä tekijä sukupuolivähemmistöjen syntymiseen!
Siksiköhän nämä yh-äidit ym naisjoukot niin hirvittävästi puolustavat ja edistävät näitten vähemmistöryhmien oikeuksia!
Nyt alkaakin tuntua, että normaali heterosuhteessa elävä on hyljitty ja väheksytty epänormaali vähemmistöläinen ja Tarja Halosen setalaiset ym sateenkaarikansalaiset ovatkin niita "normaaleja".
Taitaapa Suomen kansalla olla sukupuutto edessä !
Kirjoittaja on poistanut tämän viestin
En osaa ottaa kantaa. En tunne aikuisia kotona asujia.
kyllä mä suon jokaisen asua kotonaan, vaikka vanhempiensa kanssa. parempi se on olla kuin märäntyä yksin.
Olen minä yrittänyt naista ja töitäkin saada, mutta en ole saanut.
Mitä tekee työkkäri? Koskaan he eivät tarjoa minulle palkallista työtä vaan AINA passittavat johonkin turhanpäiväiselle kurssille tai johonkin työvalmennukseen tai vastaavaan kuntouttavaan työtoimintaan josta saa 9€/päivä ja muut tuet. Tai kurssille jossa lähes koko aika on työharjoittelua töitä ilmaiseksi.
Miten tämä auttaa palkallisen työpaikan saamiseen. ei mitenkään. Jos haen palkalliseen työpaikkaan hakemuksen. Ei minua kutsuta edes haastatteluun.
Naiset. heitä ei kiinnosta. suomi24 treffi palstalla kukaan ei edes vastaa viestiin tai jos vastaa niin homma menee jossain kohtaa siihen, että nainen lopettaa niin, että ei vastaa enää viesteihini.
Olen minä yrittänyt naista ja töitäkin saada, mutta en ole saanut.
Mitä tekee työkkäri? Koskaan he eivät tarjoa minulle palkallista työtä vaan AINA passittavat johonkin turhanpäiväiselle kurssille tai johonkin työvalmennukseen tai vastaavaan kuntouttavaan työtoimintaan josta saa 9€/päivä ja muut tuet. Tai kurssille jossa lähes koko aika on työharjoittelua töitä ilmaiseksi.
Miten tämä auttaa palkallisen työpaikan saamiseen. ei mitenkään. Jos haen palkalliseen työpaikkaan hakemuksen. Ei minua kutsuta edes haastatteluun.
Naiset. heitä ei kiinnosta. suomi24 treffi palstalla kukaan ei edes vastaa viestiin tai jos vastaa niin homma menee jossain kohtaa siihen, että nainen lopettaa niin, että ei vastaa enää viesteihini.
Hörhöt alkavat uhkailemaan tai stalkkaamaan, luuserit lähettävät viestejä toisensa perään, joissa haukkuvat ja rukoilevat vuoronperään ja vänkääjät yrittävät viimeiseen asti todistella että ovat korvaamattomia, joten toinen on tietenkin väärässä ja paremman selityksen velkaa
Siksi virolaisillakin on niin hienot autot, vaikka ne vuokrattuja ovatkin, koska kukaan nainen ei enää Ladan kyytiin istu, vaan miehen täytyy ainakin vaikutta rikkaalta!
Kyllä näkyy taas näissäkin kirjoituksissa Suomen sairas feministisyys!
Miettikääs muuten sitäkin, miten hyvin auttaisi asuntopulaongelmassa, että nuoret ei heti lentäisikään pesästä, vaan jäisivät vanhempiensa luokse vaikka pidemmäksikin aikaa. Eikö oiskin hyvä?
Tämäkö sitten on sitä oikeaa käytöstä.
Suosittelen todella että nuori joka ei osaa kantaa vastuuta itsestään,pysyy kotona niin kauan ja auttaa vanhempiaan opiskelun tai työn ohella ,että oppii ettei elämä ole yhtä juhlaa ja raha -asioista on otettava vastuu jos meinaa pärjätä.
Oletettavasti sitten rakentamista rajoitettaisiin entistäkin ankarammalla kädellä. Pitäähän kansalla nyt ongelmia olla etteivät jouda ajattelemaan turhia.
Peräkammarissahan oleilevat isännät (eivätkä mitkään pojat!!!) kiikkustuolissaan kaffetta nauttien, siggeä poltellen ja päivän aviisia lukien. Emännät häärivät tuvassa huivi päässään!! Tuvan yhdellä seinustalla on ovi sinne peräkammariin (tai jos kyseessä peräti kartano, niin pitkään käytävään, jonka päässä on se isännän oma rauha eli peräkammari) =)
Kela ja sossu työntää rahaa. Ei ole koulutus- eikä työntekopakkoa.
Lähiöiden turjakkeista ei ole mihinkään, paitsi syljeskelemään ostarin nurkalla.
Tämä on sitä hyvinvointiyhteiskuntaa. Kiitos, Sorsa onnellisesta lapsuudesta.
Ja yksinhuoltajalla ei muuten ole varaa pitää aikuista miestä nurkissaan makoilemassa, rahat tuskin riittää edes yhdelle, naisten keskipalkka on jotain 2500/kk miinus verot, joten ei noilla rahoilla makseta kahta aikuista.
koska äidit paapovat poikiaan, hoivaavat heitä vielä täysi-ikäisinäkin, pojat eivät koskaan opi elämää. Siis äitien aiheuttama vika.
Naiset osaavat lähteä pesästä pois, kun siivet ovat kasvaneet.
Vaimo siinä kärsii sitten eikä saa miestään kokonaan itselleen!
Minulla ei ole sellaista ongelmaa, sillä elän ulkomailla maassa, missä feministeille annetaan kerran viikossa ympäri korvia, että tietävät paikkansa.
Eikä täällä ole mitään sosiaaliturvaa kapakkahutsuille, jotka Suomessa elävät yh-äitien sosiaalituilla ja elatusrahoilla!
Valtamedia ottaa aina näitä saatanallisia rumia feministejä ohjelmiinsa paasaamaan paskaansa, antaen ymmärtää tämän saatanallisen sonnan olevan jotain korkeampaa viisautta.
-m
Jokainen eläköön miten haluaa
Noh, olen kuullut että italialaismiehet ovatkin uusavuttomia ihan pienissäkin asioissa... menisivät vaikka ilman vaatteita kaduille jos äiteensä ei valitsisi heille vaatteita aamuisin.
Varsin perseestä on se että velmut munanseisotusajatukset voi vaivata myös niitä joillei oo minkäänlaisia vuorovaikutustaitoja. Miksei me tuollaiset voitas olla impotenttejä, myös fyysisesti?
Luonto on julma.
Raamatussahan muuten, jos ken viittii tsiikata, on ilmoitettu ne porukat jokka on ikään ku vapautettu naimisoitumisvelvollisuudesa. Jotku on ihan aidosti, kohdusta saakka, avioliittoon kykenemättömiä. Toisista taas luimma ihmiset tekee semmosia (eli viitannee siihen että huonot suhteet lähiomaisiin voi rampauttaa ja tukahduttaa niin että on aivan lukossa ja tukossa loppuelämänsä). Sitten on vielä niitä jokka panee evankeliomishommiin kaiken sen energian, jolla joku toinen rakastaa puolisoaan ja pyörittää perhe-elämäänsä.
Näin voinen huokaista, kiitos Raamatun. Se antaa joillekin luvan pysyä sinkkuna hyvällä omallatunnolla.
äiti on aina hoitanut ne! Kyllä aikuisen miehen pitää muuttaa omilleen heti kun se vaan on mahdollista opiskeluiltaan, eikä jäädä äidin helmoihin hoivattavaksi.
yök,,en ikinä huolisi peräkammarinpoikaa miehekseni.
Jokainen osaa hoitaa omat asiansa. Ne on eri osastolla ne jotka ei osaa.
Aviomies voi olla vaikka empaattisesti vähän kehitysvammanen, karun lapsuuden tähen, eikä pysty rakastamaan vaimoaan vaan koittaa oko ajan hankkia itelleen sääliä, vaikkapa rasittamalla ittensä työllä ihan pöörnautin partaalle. Kato ny mua raasua!
Kotileipomon sanoin hän ei voi tarjota lämpöä koska itsekin palelee. Voi johtua esimerkiksi siitä että oma äitinsä on ollut mielisairas ja masentunu (koska jäi pikkulapsena puoliorvoksi) ja isänsä rippikouluiässä isättömäksi ja sittne sisarustensa pompotettavaksi.
Näin ne isien pahat teot (tai onnettomat sattumukset) vähän kuin rikastuu sukupolvien myötä ( vertaa siihen että elohopea rikastuu ravintoketjussa) ja uusi sukupolvi on aina vaan vammautuneempaa. Sitten lopulta suku voi loppua, ku joku jälkeläinen on jo henkisesti niin myrkyttynyt ettei jatkakaan enää sukua. Toki tuo syöksykierre voi katketakin, jolloin sukuhaara sitten jatkuu.
Kyllä niitä peräkammarin tyttöjäkin on. Harvemmassa tosin kuin poikia.
Tästä naimattomuuden ongelmastakin oli hänellä sanottavaa, ja muuan pitkä pätkä puhetta on juuttunut mieleeni. Hän vastaa siinä jonkun kysymykseen siitä, mistä johtuu skitsoreenikoijen kuulemat äänet, onko ne ehkä demoneita. Hän selittää, mitn se valtava Luojan meihin laittama elinvoima, voi muuttua vähän kuin demonisiksi päänsisäisiksi ääniksi, jos sitä (elinvoimaa) ei voi syystä tai toisesta käyttää hedelmällisellä tavalla.
Nyt sitten jäsen E: sanoin:.....ja ne muokkautuvat sitten monta kertaa ääniksi. Mutta mikä se ääni on? Se on se valtava elinvoima, jonka Luoja laittoi meidän olemukseemme. Me voimme pelätä elämää, aivan niinkuin me pelkäisimme demoneita. Kas, siinä on nuori mies, naimaton tietenkin, ja hänen pitäisi ottaa vastaan tuo Jumalan hänelle antama tehtävä, olla perheen päänä.
Mutta kun hän näkee naisen, hän rupeaa vapisemaan. Yhtäkkiä hän huomaakin että, voi ihmettä, tuota olentoa minä pelkään...tuota olentoa minä pelkään. Ja se nainen joka oikeastaan kaipaa sitä yhteyttä häneen, ajattelee: Mitä vikaa minussa on, mitä ikaa minussa on kun hän ei uskalla minua ollenkaan lähestyä. Mitä vikaa minussa on?!
Kuules nainen, eihän sinussa mitään vikaa ole. Sinussa vain on liian paljon vitaalivoimaa, jota tuo kehittymätön pojannaskali ei kestä. Vain yksinkertaisesti sitä! Ja tässä me siis huomaamme kuinka tärkeää on että poika aikuistuu, että hän miehistyy, niin että hän kestää SENKIN, että nainen on hänestä kiinnostunut!
Toisille se on hirvittävä tosiasia, kun he sen huomaavat. Pakomakaan vaan, pakomatkaan vaan. Ja sitten yksin siellä piilossa vapistan ja kysytään että: Voi miksi, miksi minä taas läksin kun minun olisi pitänyt? Niin, olisi pitänyt! En kestänyt.
No toivottavasti tuo muitamani pätkä oli jollekulle hyödyksi.
Voinemme siis me mammanpoikaset vedota siihen että ei oo kyllin tarpeeksi nuoria naisia tarjolla
En ole peräkamarinpoika itse, mutta olen kyllä ollut jossain vaiheessa niillä rajoilla. Kun muistelen omia vanhempiani, heidän elämänasenteessaan oli yksi periaate, joka on erittäin paljon omiaan tekemään lapsista peräkamariväkeä. Sama periaate on todennäköisesti muillakin vanhemmilla, ja jos sen onnistuu lapsiinsa iskostamaan, niin tulos on juuri se, mistä täällä on puhuttu.
Se periaate on se, että mihinkään ei ole kiire. Kaikki tapahtuu aikanaan, tyttöystävä tulee kun sen aika on, töihin pääsee joskus hamassa tulevaisuudessa kun vain tunnollisesti lukee, lapsuudenkodista ei kannata karata silloin kun se vielä on olemassa jne.
Sellainenhan maailma vain ei valitettavasti ole, että tuollainen idylli tuottaisi onnistuneen elämän. Aika kuluu äkkiä ja ne, jotka eivät sitä hukkaa, ovat yhtäkkiä vieneet ne tyttöystävät ja työpaikat, joiden piti odottaa joskus jossain. Vaikka koti olisi onnellinen, vanhempien tulisi ohjata nuorta luopumaan siitä ajoissa ja tähdentää, että tilaisuuksiin on tartuttava heti kun niitä on ja ne tilaisuudet löytyvät muualta kuin vanhempien luota.
Perheen menoihin hän ei osallistu millään tavalla.
Hän on kuin iso teini, tai lintu jonka siivet on katkaistu. Esimerkiksi viime viikolla isäni opetti hänelle miten varataan aika terveyskeskuksesta...
Syy on mielestäni äitini. Itse muutin heti 18 v. pois, ja silloin äitini auttoi asunnon etsimisessä. Suorastaan puski ulos talosta. Mutta veljestäni hän pitää kynsin hampain kiinni, ja ajattelee kaikki asiat hänen puolestaan. Äitini kohtelee veljeäni kuin pikkulasta tai kehitysvammaista, näin törkeästi sanottuna. Vielä pari vuotta sitten katselin kun veljeni istui ruokapöytään ja äitini voiteli leivät ja laittoi ruokaa lautaselle... Ei ihme, että veli on täysin avuton ihminen.
En tiedä miten saisin äitini ymmärtämään, että on vain pakko antaa veljen kokeilla itsenäistymistä, tai hän ei koskaan tule oppimaan selviytymistä omillaan.
Ja mitä naisiin tulee niin ei voisi enää vähempää kiinnostaa, pidän miehistä. Mikä puolestaan on opettanut minut paskat piittamaan mitä mikään "suuri enemmistö" ajattelee.
Eukot puolestaan olisivat MINUSTA kiinnostuneita, ulkonäköni ja perintörahojeni takia varmaankin, mutta kun ei niin ei.
Nyt sulla kävi viestis kautta tuuri.., tässä kun on myös naisiin tympääntynyt ja siten myös lopulta tajunnut sen jotta kaapista ulos rohkeasti 38. vuotiaana. Ota ihmeessä yhteyttä mikäli akkojen mielestä ainakin hyvännäköinen kolmekasi kiinnostaa.
Lähettäisin itsestäni kuvia mutta kun en tiedä meili-osoitettasi niin en onnistu, tässä vasttaavasti sinulle ole hyvä:> jp.geesale@gmail.com <. Mukavaa jos otat yhteyttä, olen kyllästynyt yksinäisyyteenkin.
Ciao !
on hiukan eri lähtökohta asua korvessa, "20km" kauppaan jne,
kuin kaupungeissa no naisilla on aina kysyntää,nehän muuttaa sieltä,
korvesta pois,sitten kun on sukurasitteena alkoholismi päälle
ei siinä valoisa tulevaisuus odota.
Hyvästä elämästä luovutaan tai pitäisi luopua vain pakosta.
Tällaisille työhaluttomille luusereille ei pitäisi yhteiskunnan kustantaa oleilua.
Ei kyse ole siitä, että ei haluasi töihin vaan siitä, että hiljaisemmat tyypit ei saa töitä.
Ainakaan itse en saa palkallista työtä. Toinen on myös se, että nykyään on hirveen paljon kaiken laisia harjoitteliljoita joille ei tarvi maksaa palkkaa. Itse myös harjoittelen varmaan koko ikäni kun palkkatyöhän ei kukaan suostu ottamaan.
Tottakai menisin ilman muuta työihin jos minut joku ottaisi ja maksaisi siitä palkkaa. Töihin on vaan vaikea noin vaan mennä jos kukaan ei ota.
Suomessa on haluttu itsenäistyä hyvinkin nuorena ja muuttaa pois vanhempien luota mieluiten heti kun saanyut työpaikan tai viimeistään armeijan jälkeen. Joitain yksilöitä jää "kotihoitoon" ehkäpä syrjäseuduilla enemmän kuin kapungeissa.
Suomessa ei myöskään ole kovin suosiossa yhteisasuminen eli hankitaan vanhempien kanssa yhteinwen isio talo ja "asutaan kimpassa" vaikkakin perheillä omat huoneistonsa olisikin. Maailmalla on hyvinkin käytetty asumismuoto, tosin ei ehkä varakkaissa maissa...
Itselle aivan samantekevää miten kukakin elää tämän ainoan elämänsä kunhan ei rikolliselle tielle mene.
Eikö se nuori isäntä tosiaan pysty kehittymään aikuiseksi jos samalla tilalla elelevät vanhemmat?
Mutta on myös uusavuttomia tyttöjä. Heille elämä käy helposti kun isi tai äiti maksaa ihan kaiken. Aina kun on "pieni rahapula", vanhemmat syytää rahaa. Vaikka nämä naiset asuisivat käytännössä itsenäisesti, totuus on toinen kulissien takana. Vanhempien jälkeen rahasampoksi ilmestyy aviomies, jolta kinutaan seuraavaksi sitä sun tätä.
Nämä naiset erottaa siitä, että he eivät kasta pikkurilliäkään "paskaan", eivät osaa tehdä yhtään mitään muuta kuin "siistiä sisätyötä", hyvä kun ilkiävät viedä roskapussin roskikseen tai siihenkin hommaan he palkkaavat jonkun kotiapulaisen, rahaa kun on!!!
Kaikenkaikkiaan pilalle hemmotellut aikuiset on vastenmielisiä, vaikka muuten mukavia olisivat. Lapsellinen kitinä aikuiselta on kuitenkin niiiiiiiin ällöttävää. Esim. ikuiset maitopojatkin on hieman ällöttäviä.
Parempi ihmisten vaan pysytella aloillaan, hoitaa vanhempiaan sitten kun ovat liian vanhoja itse itseään hoitamaan...ja ajallaan periä talon. Kuten tässä maassa on vuosituhansia tehty.
Mutta nykyään on tapana vaan laittaa vanhemmat heitteille vanhainkotiin, eikä itse tarvitse kantaa vastuuta mistään.
Kamala kohtalo olisi, jos omalle kohdalleni mietin. Pää täynnä varmasti mitä itsetuhoisempia ajatuksia. Ei se niitä kuule ulospäin näytä...
http://yle.fi/uutiset/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta/5644358
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/280311120606ML?opendocument
Suurempi huoli on vanhatpiiat? Kuinka heille käy?
En asu siis kotona. En seurustele (koska olen homo, homon on tässä maassa vaikea löytää kumppania vaikka haluaisikin, toisekseen en aloita seurustelua vain seurustelun takia olen mielummin yksin kuin aloitan jo ennalta huonoksi tuomiottua näytänmuilleettäseurustelen suhdetta) enkä ole töissä (haen koko ajan töitä, ei vaan tärppää). Muta kas kummaa, olen silti ihan tyytyväinen oman itseni herra.
A;Kokeneempaa mieseuraa kuin itse ovat. Tämän takia esim 14-vuotiaat tytöt usein etsivät sitä 24-vuotiasta "korstoa" eivätkä samanikäistä Suomalaispoikaa
B:Suomalaiset aikuisemmat 20-40 vuotiaat naiset etsivät ensisijaisesti itselleen ELÄTTÄJÄÄ! Mies MAKSAA seksistä täällä tavalla tai toisella! Mies ilman ammattia on mies ilman minkäänlaista karismaa tai kiinnostusta. Toki sellainen kylliksi "rentun ruusu" käy aina "Lauantaipanoksi" MIEHEN auton takapenkillä, mutta siihen se todellakin myös jää. Suhde Suomalaisen naisen kanna edellyttää sekä omaa asuntoa että omaisuutta.
Toista se on meillä Ethiopiassa;=))
Lähes kaikki Suomalaiset miehet joutuvat kokemaan elämänsä aikana syrjintää.
Syrjintä kuitenkin sivuutetaan virallisessa tasa-arvokeskustelussa.
Aiheesta lisää. Helsingin Sanomat 5.2.2009.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/V%C3%A4it%C3%B6s+L%C3%A4hes+jokainen+mies+kokee+sukupuolisyrjint%C3%A4%C3%A4/1135243310046
-------
Töitä oli edelleen pätkittäin kunnes 2000-luvun puolivälin jälkeen sain ensimmäisen pysyvän työpaikan missä olen edelleen. Naisia ei kyllä ole ollut edelleenkään mutta eipä edes kiinnosta, viihdyn parhaiten omissa oloissani.
- Asunnon saa parhaiten silloin jos on esittää sitä hakiessa palkkatodistus edes määräaikaisesta työstä.
- Jos niistä pätkätöistä kertyy edes se ansiosidonnaiseen oikeuttava työssäoloehto täyteen, alkaa toimeentulo olla vakaammalla pohjalla. Tällöin on hyvä aika muuttaa pois kotoa.
- Ammattiliittoon tai edes YTK:n kannattaa liittyä heti kun saa ensimmäisen työpaikan.
on kaksi aikuista peräkammarin poikaa 38 ja 41v kuulemma perheen äiti ei pääs-
tä pois "poikia" helmoistaan on pitänyt kloppeja pihdeissään vuosikymmenet.
Kumpikin poika käy tunnollisesti töissä ja kantavat kortensa kekoon mutta muu-
ten käytännön toimet ei taida onnistua kuten vaikkapa ruuan laitto tai muut joka-
päiväiset askareet kummassakin pojassa on havaittavissa hermostollisia oi-
reita kuten ryntäilevä kiirre nopea liikkuminen silmäkulman nykiminen jne.
Perheen isäpappa 70v on aina vaan töissä jotta pysyy tieltä pois kun päsmäri-
äiti komentelee/passaa näitä peräisimmän kammarin poikia, sääliksi käy.
kyllä nykyään kuka vaa osaa laittaa makkarat mikroon, älä jauha paskaa.
Luin kaikki viestit.
Tunnen muuten peräkammarin tyttöjäkin. Vanhin tuntemani kotona asuva nainen on kolmekymmentä vuotias. Hänen kohdallaan kyse on siitä että häntä ei kiinnosta miehet (eikä naisetkaan) ja hän ei halua asua yksin joten asuu kotonaan. Käy töissä ja käsittääkseni maksaa ruoat ja jotain vuokraakin kai. Mutta hänelle jää kyllä paljon käteen kuussa kun asuu vanhempien pois maksetussa talossa.
Eipä tule vanhusten asunnolle asunto varkaita tai pelottelijoita.
Vanhusten tuki ja paras turva on omat lapset.
eli ihan hyvin tässä mennöö kyllä se siitä vielä
poika joka jää asumaan vanhempiensa taloon auttaa jotenkin vanhempiaan.
säästäähän siinä asumiskulut tai jos tapaa kivan tytön?????????
kivan tytön määritelmä on tekee kaiken niin kuin mies sanoo, ja yleensä kiltti pikku tyttö ja mies suhde on niin että tyttö maksaa tyttö tekee ruuan tyttö pesee pyykin tyttö petaa sängyn tyttö siivoaa tyttö kasvattaa lapset, mies ryyppää ja rellestää.
peräkammarin poika jää kotiin ja auttaa vanhempia.
Noilla kriteereillä minä kai sitten olen peräkammarinpoika (itse en kyllä itseäni sellaiseksi koe; palataan asiaan kymmenen vuoden päästä jos elämäntilanteeni on edelleen sama). Olen pari vuotta päälle kahdennkymmenen ja asun vanhempien luona, koska niin omani kuin perheenjäsenteni elämäntilanne on millä tolalla on, eikä omilleen muuttaminen mielestäni ratkaisisi näissä oloissa mitään, koska säännöllistä tulonlähdettä ei ole, joten olisin edelleen riippuvainen joko vanhempieni kukkarosta tai valtion tukijaisista. Kovin etäälle en myöskään ihan käytännönsyistä halua muuttaa, vaan asun ainakin toistaiseksi mieluiten kotikaupunkialueeni tuntumassa.
Seurustelukumppania ei ole, koska olen ensiksikin kranttu naisten suhteen (ja tässä ei ole kysymys ulkonäöstä, vaan yleisesti ottaen olen tavannut hyvin vähän naisia joiden kanssa kemiat pelaavat), toiseksikin koska en ole koskaan harrastanut, enkä varmaan tule koskaan harrastamaankaan deittailua, koska se on mielestäni väkinäinen ja ärsyttävä tapa yrittää lähestyä toista ihmistä (kaikki vakavammat ihastukseni ovat olleet aina ihmisiä, joihin olen tutustunut hyvän aikaa ennen kuin oikeasti kiinnostuin heistä).
Kuluneen vuoden olen ollut pätkätöissä ja syksystä menen opiskelemaan. armeijan keskeyttämisen jälkeen minulla on ollut jonkinmoisia vaikeuksia päästä kiinni oikein mihinkään mitä olen viimeisen parin-kolmen vuoden aikana yrittänyt, kun asepalveluksen keskeyttäminen oli pienimuotoinen takaisku joka pisti tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi.
"Miksi näitä peräkammarin poikia tulee?"
Itse veikkaisin syyn olevan siinä, että nyky-yhteiskunta on epäterveellä tavalla painostava ja jokaista meistä koetetaan survoa johonkin muottiin ja asetettu vaatimustaso joka itse kunkin tulisi täyttää kasvaa vaan koko ajan samanaikaisesti kun aika jossa meidän tuo vaatimustaso olisi tarkoitus saavuttaa sen kun lyhenee. Jos et sitten istu niihin annettuihin muotteihin, niin olet jonkin sortin luuseri ja epäonnistuja. Toiset eivät kestä tätä ja antavat mieluummin vapaaehtoisesti periksi, kuin ottavat riskin siitä etteivät pysty täyttämään yhteiskunnan asettamia vaatimuksia (ja varmasti on niitäkin, jotka epäonnistuvat vaikka yrittäisivät).
"Yhtään peräkammarin tyttöä ei tule mieleeni."
Jos kriteereiksi riittäävät nuo samat kuin miehillä, että ovat täysi-ikäisiä ja asuvat kotona, niin itse tunnen ja tiedän useitakin; tosin en koskaan yhdestäkään naisesta ole kuullut tuota tai mitään vastaavaa nimitystä käytettävän ja muutenkin naisiin tuntuu kohdistuvan huomattavasti vähemmän painostusta kyseisen asian tiimoilta (korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä).
"Onko naisten syy se että jostakin miehestä tulee peräkammarinpoika?"
Itse en ainakaan siitä naissukupuolen edustajia mitenkään erityisesti sormella osoittelisi. Enemmänkin ongelma on yleisesti ottaen vallalla olevassa arvomaailmassa, joka ajaa ihmisiä liian ahtaalle.
"Voi olla että naiset ovat tähän syyllisiä - Kun miehelle selviää siinä parissakymmenessä ikävuodessa että naiset valikoivat miehikseen sellaisia herroja joilla on parhaat puhelahjat ja jotka ovat jollakin tavalla jänniä kundeja ja että ns. kunnolliset miehet jäävät ilman, siis naiset eivät edes huomaa kilttiä miestä ja nämä peräkammarienpojathan juuri ovat näitä kilttejä miehiä."
Yksi nykyilmapiirin ongelma on mielestäni juurikin tämä, että ihmiset pitää aina lokeroida jonkun nimikkeen alle. Ei kukaan mies ole pelkästään kunnollinen, kiltti ja hiljainen, tai karismaattinen, jännittävä ja salaperäinen (viimeksi mainitut ovat sitä paitsi ominaisuuksia, jotka pakostakin karisevat pois kun henkilöön tutustuu paremmin), vaan me olemme yksilöitä joilla on monimutkaisemmat persoonat. Minusta parisuhdetta kannattaisi hakea tutustumalla erityyppisiin ihmisiin ja syventää suhdetta niihin joiden kanssa on hyvä kemia, eikä alkaa rajaamaan ihmisiä johonkin tyyppi-kategoriaan. Tokihan ihmisiä miellyttävät toisissa ihmisissä eri ominaisuudet, muttei sen takia kannata ihmistä alkaa automaattisesti leimaamaan, että tällä on joitakin ominaisuuksia jotka eivät itseä suuremmin sytytä.
"Mikä on sinun teoriasi peräkammaripoikuudesta?"
Itse pidän peräkammarisarjalaisina sellaisia ihmisiä jotka eivät yritäkkään ottaa omaa elämäänsä hallintaansa, vaan ajelehtivat sinne tänne vailla minkäänlaista päämäärää.
Se asuuko yksinään, vai vanhempiensa, kämppiksen, tai puolison kanssa on mielestäni lähinnä sivuseikka jos ihminen kykenee ja on halukas kantamaan vastuun itsestään ja omasta elämästään, eikä ole mitään yhtä tai kahta oikeaa tai väärää tapaa toimia näin.