Minut oli tuomittu oikeudenmukaisesti kuolemaan.
Mutta kuultuani pelastukseni evankeliumin,
ja vastatessani Vapahtajani tarjoukseen myöntävästi,
minut vapautettiin kuoleman tuomiosta. Jeesus otti päälleen minun syntini.
Minä taas sain Häneltä LAHJAKSI yksin armosta muun muassa
uskon, vanhurskauden, pyhyyden ja ikuisen elämän.
Ja vieläpä Pyhän Hengen sisimpääni sinetiksi ja vakuudeksi Jumalan lapseudesta.
Mitään näistä ei voi ansaita, eikä myöskään voittaa kilvoituksella.
Enkä voi mitenkään vahvistaa asemaani Jumalan lapsena.
Lapsi kuuluu Isälle syntymän perusteella. Sitä ei voi muuksi muuttaa.
Paavalikin oli täysin varma siitä, että kun hänen vaelluksensa kerran päättyy,
hänellä on autuas osa. Hän oikein odotti tuota hetkeä.
"Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä:
halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa,
sillä se olisi monin verroin parempi;
mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. (Fil 1:23-24)
"Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme
hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta,
iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Sentähden me huokaammekin ikävöiden,
että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet,
ei meitä enää havaita alastomiksi.
Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina,
koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen,
mikä on kuolevaista.
Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala,
joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme,
että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme,
me olemme poissa Herrasta;
sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme
mieluummin muuttaa pois ruumiista
ja päästä kotiin Herran tykö." (2 Kor 5:1-8)
Mutta ei tässä ole vielä kaikki. Voin saada bonuksen.
Kun vaellukseni Jumalan lapsena Herran Jeesuksen yhteydessä alkoi,
olin astunut kilparadalle. Voin voittaa voittopalkinnon.
En voi voittaa ikuista elämää, en vanhurskautta, en pyhyyttä,
enkä mitään muutakaan, minkä olen jo armosta lahjaksi saanut.
Mutta voin voittaa voittopalkinnon. Jos näin käy,
niin eräänä päivänä minut kruunataan Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.
Tarjolla on useita erilaisia kruunuja. Tai ehkä pitäisi kääntää seppele.
VOITTAJAN KRUUNU annetaan jotenkin sen perusteella,
että kilpailija on voittanut jonkun ihmisen Jumalalle.
Paavali iloitsi kruunustaan näin:
"Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi" (Fil 4:1)
"Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme
tai meidän kerskauksemme kruunu?
Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?
Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme." (1 Tess 2:19.20)
Tuo taistelu sieluista ei ole veretöntä.
Uskollisuus palvelustehtäväss voi merkitä pään menettämistä.
Niille, joille tällainen osa on määrätty,
ja jotka rohkenevat tämänkin koetuksen läpi käydä,
on varattu aivan erityislaatuinen kruunu, ELÄMÄN KRUUNU.
"Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään.
Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen,
että teidät pantaisiin koetukselle,
ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää.
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. (Ilm 2:10)
Kirkkaus, johon meidät kerran puetaan ei siis ole yhteneväinen.
Uskosta osallisiksi tulleina,
meillä kaikilla on evankeliumin mukanaan tuoma kirkkaus
"kun hän sinä päivänä tulee,
että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa,
sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme" (2 Tess 1:10)
Mutta uskollisuus ja kestäväisyys taistelukenttien ahdistuksissa
palkitaan ylenpalttisella kirkkaudella.
"Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille
iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti" (2 Kor 4:16-17)
Toiset loistavat enemmän, toiset vähemmän:
"Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus,
ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa" (1 Kor 15:41)
Olen yksi kynttilä, jonka on määrä juosta maaliin voittajana,
juosta pimeyden läpi niin, että tuo pieni liekki näkyisi jollekin
tuossa pimeydessä olevalle,
ja niin saisin yhdessä hänen kanssaan ylittää maaliviivan ja sanoa:
Kiitos Jeesus, kun pelastit,
ja kiitos kun pelastit tämän ystävänikin, tämän minun iloni ja kruununi.
VOITTAJAN KRUUNU ja ELÄMÄN KRUUNU
39
1115
Vastaukset
- ~~tähkäpää~~
Kiitos Kalamos vastauksestasi!
Lähden tätä asiaa tarkemmin tutkimaan Jumalan edessä.
Joudun rehellisesti myöntämään, että minusta tuntuu ristiriitaiselta tuo asia, että meidät palkittaisiin erilaisilla kruunuilla tai kirkkaudella sen mukaan, kuinka monta olemme "voittaneet" Kristukselle, koska ajattelen itse näin, ettemme kukaan kaipaa siitä asiasta perillä kruunua tai suurempaa kirkkautta, sillä meillä on jo niin valtava ilo siitä, että nämä meidän ns. "lyhteemmme", jotkut jopa "kuhilaita" ;} ovat kanssamme perillä, mutta tämä on nyt vain tällaista ihmisen mielen mukaista pohdintaa, enkä voi tätä millään muotoa perustella Raamattulla.
Mutta kuten lupasin, paneudun tähän asiaan ja kyselen lisää sen mukaan, kuin mieleeni kysymyksiä nousee.Ja niin me luemmekin Ilmestyskirjasta, kuinka nuo kruunatut
heittävät kruununsa Valtaistuimen eteen.
Kaikki kunnia kuuluu Hänelle.
Mutta kun tutkit Raamattua asian tiimoilta,
niin ota mukaan vielä kolmas asia.
Paitsi, että uskolliset palkitaan ja voittajat kruunataan
niin sen lisäksi on ihmisiä, jotka ovat oikein keränneet aarteita taivaaseen.
Eivät kaikki näin tee. Toiset tekevät. Toiset ei.
Ja niin toisilla on oleva aarre taivaissa toisilla ei.
- Niko.
"Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." (Ilm 2:10)
Tätä kruunua varten niin Paavali kuin apostolit juoksivat jokainen päivä Kristuksessa, kantoivat ristinsä, jokainen päivä. Sillä joka uskonsa loppuun asti säilyttää, on uskollinen loppuun asti, saa voittopalkinnon, elämän!
Ilman tätä kruunua ei millään muulla ole mitään merkitystä.
Vaikka meidät on jo nyt uskoon tullessamme siirretty kuolemasta elämään, olemme armon alla, ei meille ole annettu vielä elämän kruunua sen tähden, että vasta loppuun asti pysyttyämme Herrassa, uskomme säilyttäen, olemme kruunumme saava Herramme edessä, kirkastuessamme.
Sen tähden ihmistä ei pelasta eilinen usko, vaan jatkuva usko ja eläminen tässä ja nyt Herrassa ja Häneen uskoen ja kun tässä uskossamme pysymme uskollisina loppuun asti, on meidän voittopalkintomme elämän kruunu Kristuksen tulon hetkellä ja Hänen edessään!Pelastus ei ole voittopalkinto. Se on lahja.
Mutta uskolliset palkitaan ja kruunataan.
"Paholainen on heittävä muutamia teistä vankeuteen,
jotta teitä koeteltaisiin,
ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi.
Ole uskollinen kuolemaan asti ..."
Tässä ei puhuta elämän luonnollisesta päättymisestä.
Tässä puhutaan marttyyrikuolemasta.
- Niko.
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa."
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita."
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."
"Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, "
"Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. "Nuo asiat koskevat kaikia uloskutsuttuja
siis koko seurakuntaa. Siis "seurakunnille".
Mutta sitten itse seurakuntaviesteissä on
sana nimenomaan kyseiselle seurakunnalle.
Ja nyt nimenomaan Smyrnan seurakunnan osaltakin
vain "muutamia teistä" koski tämä:
"Paholainen on heittävä muutamia teistä vankeuteen,
jotta teitä koeteltaisiin,
ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi.
Ole uskollinen kuolemaan asti ..."- Niko.
kalamos kirjoitti:
Nuo asiat koskevat kaikia uloskutsuttuja
siis koko seurakuntaa. Siis "seurakunnille".
Mutta sitten itse seurakuntaviesteissä on
sana nimenomaan kyseiselle seurakunnalle.
Ja nyt nimenomaan Smyrnan seurakunnan osaltakin
vain "muutamia teistä" koski tämä:
"Paholainen on heittävä muutamia teistä vankeuteen,
jotta teitä koeteltaisiin,
ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi.
Ole uskollinen kuolemaan asti ..."Fil. 3:8
"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen."
"11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
Paavali opettaa edellä, että koska Kristus on VOITTANUT hänet, hän, Paavali tekee nyt Hänessä, eli Kristuksessa kaikkensa, jotta Hänet havattaisiin Kristuksessa täydelliseksi ja että hänkin kerran pääsisi Kristuksessa ylösnousemukseen.
Niin, Paavali totisesti vaelsi Herrassa nöyrällä sydämellä elämänsä loppuun asti.
Tässä nöyryydessään hän tunnusti ja antoi kaiken kunnian yksin Jumalalle siitä, että Herra siirsi hänet uskon kautta kuoleman tieltä elämän tielle. Kaiken kunnian ja kiitoksen tästä valtavasta armosta hän antoi yksin Jumalalle.
Mutta voi kuinka ymmärtävä sydän ja nöyrä mieli Paavalille olikaan suotu Herran armosta, sillä kaikessa tässä hän ymmärsi, että joka Kristuksessa on, on myös velvoitettu vaeltamaan kuin Hän, tekemään Hänen tahtoaan kaikessa.
Paavali ei lukenut itseään täydelliseksi, mutta hän totisesti tiesi, että pysymällä tällä Tiellä ja Kristuksessa, hän tulisi kerran sitä olemaan!
Joka loppuun asti uskonsa säilyttää on voittopalkintonsa saava ja se on, ikuisen Elämän Kristuksessa! Niko. kirjoitti:
Fil. 3:8
"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen."
"11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
Paavali opettaa edellä, että koska Kristus on VOITTANUT hänet, hän, Paavali tekee nyt Hänessä, eli Kristuksessa kaikkensa, jotta Hänet havattaisiin Kristuksessa täydelliseksi ja että hänkin kerran pääsisi Kristuksessa ylösnousemukseen.
Niin, Paavali totisesti vaelsi Herrassa nöyrällä sydämellä elämänsä loppuun asti.
Tässä nöyryydessään hän tunnusti ja antoi kaiken kunnian yksin Jumalalle siitä, että Herra siirsi hänet uskon kautta kuoleman tieltä elämän tielle. Kaiken kunnian ja kiitoksen tästä valtavasta armosta hän antoi yksin Jumalalle.
Mutta voi kuinka ymmärtävä sydän ja nöyrä mieli Paavalille olikaan suotu Herran armosta, sillä kaikessa tässä hän ymmärsi, että joka Kristuksessa on, on myös velvoitettu vaeltamaan kuin Hän, tekemään Hänen tahtoaan kaikessa.
Paavali ei lukenut itseään täydelliseksi, mutta hän totisesti tiesi, että pysymällä tällä Tiellä ja Kristuksessa, hän tulisi kerran sitä olemaan!
Joka loppuun asti uskonsa säilyttää on voittopalkintonsa saava ja se on, ikuisen Elämän Kristuksessa!Ikuinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa ei ole voittopalkinto.
Se on Jumalan armolahja.
"Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme." (Room 6:23)- Niko.
kalamos kirjoitti:
Ikuinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa ei ole voittopalkinto.
Se on Jumalan armolahja.
"Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme." (Room 6:23)Niin on, mutta sinä et tunnu määrtävän sitä mitä Paavali tarkoittaa puhuessaan tästä voitosta;
"...että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
Nimittäin, se on täysin Jumalan armoa, että ihminen on uskon kautta siirretty kuolemasta elämään, mutta voitto tulee siinä, että pysymme ja kestämme Hänessä loppuun asti, uskomme säilyttäen, siitä koskaan luopumatta. Silloin, Hänessä, Hänen armostaan, kirkastuessaan Hänen tullessaan Hänen kaltaisuuteen ihminen on totisesti saava voittolakinnon, elämän! Niko. kirjoitti:
Niin on, mutta sinä et tunnu määrtävän sitä mitä Paavali tarkoittaa puhuessaan tästä voitosta;
"...että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
Nimittäin, se on täysin Jumalan armoa, että ihminen on uskon kautta siirretty kuolemasta elämään, mutta voitto tulee siinä, että pysymme ja kestämme Hänessä loppuun asti, uskomme säilyttäen, siitä koskaan luopumatta. Silloin, Hänessä, Hänen armostaan, kirkastuessaan Hänen tullessaan Hänen kaltaisuuteen ihminen on totisesti saava voittolakinnon, elämän!LAHJA ei ole PALKINTO.
- Niko.
kalamos kirjoitti:
LAHJA ei ole PALKINTO.
Fil. 3:8
"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, MINUN Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-ETTÄ VOITTAISIN OMAKSENI KRISTUKSEN ."
"11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 EI NIIN, että JO OLISIN SEN saavuttanut tai että jJO OLISIN tullut TÄYDELLISEKSI, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT."
1.Kor.
51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja VOITTO saatu".
Kalamos, ei Paavali valhetellut, ei puhunut itsensä kanssa ristiin, eikä omalla kädellä pelastusta tavoitellut.
Se on kalamos, todellakin voitto kuolemasta, lahjaksi saatu armo jonka he jotka loppuun asti uskonsa säilyttivät saavat ikuisen Elämän Herrassa!
Paavali ymmärsi, että hänen pelastuksensa on täysin riippuvainen siitä, pysyykö hän tänään ja jatkuvasti ja loppuun asti Kristuksessa, Hänestä koskaan luopumatta. Niko. kirjoitti:
Fil. 3:8
"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, MINUN Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-ETTÄ VOITTAISIN OMAKSENI KRISTUKSEN ."
"11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 EI NIIN, että JO OLISIN SEN saavuttanut tai että jJO OLISIN tullut TÄYDELLISEKSI, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT."
1.Kor.
51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja VOITTO saatu".
Kalamos, ei Paavali valhetellut, ei puhunut itsensä kanssa ristiin, eikä omalla kädellä pelastusta tavoitellut.
Se on kalamos, todellakin voitto kuolemasta, lahjaksi saatu armo jonka he jotka loppuun asti uskonsa säilyttivät saavat ikuisen Elämän Herrassa!
Paavali ymmärsi, että hänen pelastuksensa on täysin riippuvainen siitä, pysyykö hän tänään ja jatkuvasti ja loppuun asti Kristuksessa, Hänestä koskaan luopumatta.Niin. Paavali oli fariseuksena saavuttanut (voittanut)
paljon lakia noudattamalla.
Hän oli lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
Mutta sen saavuttamansa (voitttamansa) hän hylkäsi.
Saadakseen omakseen sen vanhurskauden,
joka ei tule teoista vaan yksin uskosta.- Niko.
kalamos kirjoitti:
Niin. Paavali oli fariseuksena saavuttanut (voittanut)
paljon lakia noudattamalla.
Hän oli lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
Mutta sen saavuttamansa (voitttamansa) hän hylkäsi.
Saadakseen omakseen sen vanhurskauden,
joka ei tule teoista vaan yksin uskosta.Luitko lainaamani Sanan kohdan olleskansa?
Paavali siinä selvin sanoin toteaa nyt olevansa Herran oman, lukien tappioksi farisealaisaikaiset pyristelynsä.
Ja hän jatkaa sanoen toivonsa kerran olevan osallinen ylösnousemuksesta ja siitä, että hän saisi olla täydellinen, todeten, että sitä hän ei suinkaan vielä ole, mutta sitä kohden hän rientää voittaakseen sen, rttä hänkin olisi kerran täydellinen!
Kalamos ystäväni. Edellälainaamani Sanankohdan kohdalla ei ole tulkinnoille sijaa. Se on täydellisen selvää puhetta, jonka edessä ihminen joko nöyrtyy ja uskoo sen tahi jättää uskomatta. En näe kyseisen Sanankohdan kanssa mitään muuta vaihtoehtoa.
Tämä Paavalin teksti jo yksin kumoaa sen, että kerran pelastettu ei ole aina pelastettu ellei hän pysy Kristuksessa loppuun asti. Niko. kirjoitti:
Luitko lainaamani Sanan kohdan olleskansa?
Paavali siinä selvin sanoin toteaa nyt olevansa Herran oman, lukien tappioksi farisealaisaikaiset pyristelynsä.
Ja hän jatkaa sanoen toivonsa kerran olevan osallinen ylösnousemuksesta ja siitä, että hän saisi olla täydellinen, todeten, että sitä hän ei suinkaan vielä ole, mutta sitä kohden hän rientää voittaakseen sen, rttä hänkin olisi kerran täydellinen!
Kalamos ystäväni. Edellälainaamani Sanankohdan kohdalla ei ole tulkinnoille sijaa. Se on täydellisen selvää puhetta, jonka edessä ihminen joko nöyrtyy ja uskoo sen tahi jättää uskomatta. En näe kyseisen Sanankohdan kanssa mitään muuta vaihtoehtoa.
Tämä Paavalin teksti jo yksin kumoaa sen, että kerran pelastettu ei ole aina pelastettu ellei hän pysy Kristuksessa loppuun asti.Ketjun aiheena on meille tarjolla olevat erilaiset kruunut.
Toivoisin tässä ketjussa keskustelua niistä.
Esimerkiksi osiot Ilmestyskirjassa, jotka alkavat sanoin
"joka voittaa" ei kuulu ollenkaan tähän ketjuun.
Nuo kohdat eivät ole palkintoluettelo.
Tuo ilmaisu "joka voittaa"
ei tarkoita ollenkaan palkinnon voittamista.
Vastaan nyt kuitenkin vielä kommenttiisi Paavalista.
Paavalin tuossa kohden käyttämä ilmaisu "täydellinen"
tarkoitti farsiusten keskuudessa juuri sitä,
minkä Paavali ilmaisi myös sanoen
"lain vanhurskauteen nähden nuhteeton".
Mutta tämän saavutuksensa eli lain kautta saavuttamansa
täydellisyytensä eli nuhteettomuutensa
hän heitti roskana/sontana pois,
eikä siis enää katsonutkaan olevansa täydellinen,
vaikka sitä lain vanhurskauteen nähden oli,
saadakseen olla osallinen siitä vanhurskaudesta,
joka ei tule teoista, vaan yksin uskon kautta Kristukseen.
Kun Kristus saavutti Paavalin Damaskon tiellä,
niin se oli Kristuksen saavutus (voitto).
Mutta samalla Kristus antoi pelastamalleen Paavalille haasteen.
Paavali sai kunnian kärsiä ja paljon pakanain apostolina.
Ja niin hänellä oli tuossa etuoikeus voittaa
paljon sieluja ja saada sielujen voittajan seppele.
Sittemmin Jeesus oli luvannut hänelle myös
marttyyreille annettavan seppeleen.
Kun nimittäin oli käynyt ilmi,
että Jeesus ei voi tulla takaisin vielä Paavalin eläessä,
eikä Paavali siten myöskään tule olemaan osallinen tempaukseen
siten kuin tempaushetkellä elossa olevat ovat,
vaan hän on oleva osallinen siitä
siten kuin Kristuksessa kuolleet ovat,
eli hän onkin oleva osallinen ylösnousemukseen kuolleista.
Paavali ei jätä kirjeissään millään tavalla epäselväksi sitä,
onko hän pelastettu vai ei. Hän ei millään olisi halunnut
olla enää maan päällä, vaan eritä täältä ja olla Kristuksen kanssa.
Mutta hän ei voinut jättää tehtäväänsä kesken,
sillä silloin hän ei olisi saavuttanut hänelle luvattua palkintoa.
Hänen täytyi vielä erityisesti vahvistaa veljiään.
Muutoin hänen saamansa tehtävä olisi jäänyt keskeneräiseksi,
ja hänen tekonsa ei olisi ollut täydellinen eli loppuunsaatettu,
ja hän olisi jäänyt vaille palkintoa.
Jeesus sanoo Sardeen seurakunnalle:
"Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä,
niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan;
sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä".
Tuossa tuo "täydellinen" tarkoittaa nimenomaan sitä,
että heidän tekonsa eivät olleet loppuunsaatettuja,
ja silloin niitä tekoja ei Jumalan edessä ole tehty ollenkaan.
Ja silloin niistä ei myöskään palkita.
Kysymyksessä ei siis ole puute työn laadussa,
vaan työn loppuunsaattamisessa.
Minä olen yksi näistä Sardeen seurakuntaan kuuluvista,
joiden teot eivät ole sellaisia kuin pitäisi.
Tekoni eivät yleensä ole täydellisiä eli loppuunsaatettuja.
Olen kyllä monesti ja monella tapaa kertonut Jeesuksesta monillekin.
Yhä uudestaan. Sopivassa ja sopimattomassa paikassa.
Mutta jotenkin vaan on niin, että niin suurella innolla
kuin olen Jeesuksesta todistanut,
niin monen kohdalla en ole vienyt asiaa päätökseen asti.
Mielessäni on nyt eräs sukulaiseni.
Liian raskaat asiat olivat vieneet lapsen uskon.
Niin monesti ja monella tapaa olin Jeesuksesta todistanut.
Mutta hän sanoi aina, että ei näistä tiedä, eikä kannata puhua.
Mutta sitten vihdoin ja viimein monta vuosikymmentä myöhemmin
ja mitä oudoimmassa tilanteessa
ympärillä olevista ihmisistä huolimatta uskalsin tehdä sen,
minkä yhtäkkiä koin Pyhän Hengen tahtovan minun tekevän.
Min nostin käteni, hän sulki silmänsä, ja siinä me pyysimme,
että Jeesus antaisi hänelle uskon.
Kuinka janoinen ja avoin olikaan työ sydän.
Ja voi minua, jos olisin tärvellyt tuon tilaisuuden.
Kun seuraavan kerran kohtasimme,
en enää puhunut mitään, vaan laskin kukan hänen arkkunsa päälle.
Jos en olisi ollut uskollinen Pyhän Hengen äänelle,
niin minua ei ollenkaan lohduttaisi
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä se,
että kyllä minä niin monta kertaa hänelle todistin.- Niko.
kalamos kirjoitti:
Ketjun aiheena on meille tarjolla olevat erilaiset kruunut.
Toivoisin tässä ketjussa keskustelua niistä.
Esimerkiksi osiot Ilmestyskirjassa, jotka alkavat sanoin
"joka voittaa" ei kuulu ollenkaan tähän ketjuun.
Nuo kohdat eivät ole palkintoluettelo.
Tuo ilmaisu "joka voittaa"
ei tarkoita ollenkaan palkinnon voittamista.
Vastaan nyt kuitenkin vielä kommenttiisi Paavalista.
Paavalin tuossa kohden käyttämä ilmaisu "täydellinen"
tarkoitti farsiusten keskuudessa juuri sitä,
minkä Paavali ilmaisi myös sanoen
"lain vanhurskauteen nähden nuhteeton".
Mutta tämän saavutuksensa eli lain kautta saavuttamansa
täydellisyytensä eli nuhteettomuutensa
hän heitti roskana/sontana pois,
eikä siis enää katsonutkaan olevansa täydellinen,
vaikka sitä lain vanhurskauteen nähden oli,
saadakseen olla osallinen siitä vanhurskaudesta,
joka ei tule teoista, vaan yksin uskon kautta Kristukseen.
Kun Kristus saavutti Paavalin Damaskon tiellä,
niin se oli Kristuksen saavutus (voitto).
Mutta samalla Kristus antoi pelastamalleen Paavalille haasteen.
Paavali sai kunnian kärsiä ja paljon pakanain apostolina.
Ja niin hänellä oli tuossa etuoikeus voittaa
paljon sieluja ja saada sielujen voittajan seppele.
Sittemmin Jeesus oli luvannut hänelle myös
marttyyreille annettavan seppeleen.
Kun nimittäin oli käynyt ilmi,
että Jeesus ei voi tulla takaisin vielä Paavalin eläessä,
eikä Paavali siten myöskään tule olemaan osallinen tempaukseen
siten kuin tempaushetkellä elossa olevat ovat,
vaan hän on oleva osallinen siitä
siten kuin Kristuksessa kuolleet ovat,
eli hän onkin oleva osallinen ylösnousemukseen kuolleista.
Paavali ei jätä kirjeissään millään tavalla epäselväksi sitä,
onko hän pelastettu vai ei. Hän ei millään olisi halunnut
olla enää maan päällä, vaan eritä täältä ja olla Kristuksen kanssa.
Mutta hän ei voinut jättää tehtäväänsä kesken,
sillä silloin hän ei olisi saavuttanut hänelle luvattua palkintoa.
Hänen täytyi vielä erityisesti vahvistaa veljiään.
Muutoin hänen saamansa tehtävä olisi jäänyt keskeneräiseksi,
ja hänen tekonsa ei olisi ollut täydellinen eli loppuunsaatettu,
ja hän olisi jäänyt vaille palkintoa.
Jeesus sanoo Sardeen seurakunnalle:
"Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä,
niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan;
sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä".
Tuossa tuo "täydellinen" tarkoittaa nimenomaan sitä,
että heidän tekonsa eivät olleet loppuunsaatettuja,
ja silloin niitä tekoja ei Jumalan edessä ole tehty ollenkaan.
Ja silloin niistä ei myöskään palkita.
Kysymyksessä ei siis ole puute työn laadussa,
vaan työn loppuunsaattamisessa.
Minä olen yksi näistä Sardeen seurakuntaan kuuluvista,
joiden teot eivät ole sellaisia kuin pitäisi.
Tekoni eivät yleensä ole täydellisiä eli loppuunsaatettuja.
Olen kyllä monesti ja monella tapaa kertonut Jeesuksesta monillekin.
Yhä uudestaan. Sopivassa ja sopimattomassa paikassa.
Mutta jotenkin vaan on niin, että niin suurella innolla
kuin olen Jeesuksesta todistanut,
niin monen kohdalla en ole vienyt asiaa päätökseen asti.
Mielessäni on nyt eräs sukulaiseni.
Liian raskaat asiat olivat vieneet lapsen uskon.
Niin monesti ja monella tapaa olin Jeesuksesta todistanut.
Mutta hän sanoi aina, että ei näistä tiedä, eikä kannata puhua.
Mutta sitten vihdoin ja viimein monta vuosikymmentä myöhemmin
ja mitä oudoimmassa tilanteessa
ympärillä olevista ihmisistä huolimatta uskalsin tehdä sen,
minkä yhtäkkiä koin Pyhän Hengen tahtovan minun tekevän.
Min nostin käteni, hän sulki silmänsä, ja siinä me pyysimme,
että Jeesus antaisi hänelle uskon.
Kuinka janoinen ja avoin olikaan työ sydän.
Ja voi minua, jos olisin tärvellyt tuon tilaisuuden.
Kun seuraavan kerran kohtasimme,
en enää puhunut mitään, vaan laskin kukan hänen arkkunsa päälle.
Jos en olisi ollut uskollinen Pyhän Hengen äänelle,
niin minua ei ollenkaan lohduttaisi
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä se,
että kyllä minä niin monta kertaa hänelle todistin.kalamos, en epäile hetkeäkään ettetkö olisi Kristuksen seuraaja ja etteikö sydämesi olisi kiinnittynyt Hänen tahtoonsa ja ettetkö halajaisi Hänestä todistamaan. Kiitos Jumalalle siitä!
Mutta siitä olen surullinen, että et näe sitä mitä Paavali edellä selvin sanoin kirjoittaa;
Fil.
"11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 EI NIIN, että JO OLISIN SEN SAAVUTTANUT tai että JO OLISIN TULLUT TÄYDELLISEKSI, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT."
Paavali totisesti vaelsi Kristuksessa nöyränä ja Jumalan pelossa loppuun asti, painottaen omillensa sitä, että he eivät koskaan kääntyisi pois, vaan kestäisivät loppuun asti kaiken Kristuksessa, loppuun asti juosten ja uskon säilyttäen!
Joka Hänessä pysyen kaikessa kestää, on todella oleva kerran voittaja;
"silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu" - ~~tähkäpää~~
kalamos kirjoitti:
Ketjun aiheena on meille tarjolla olevat erilaiset kruunut.
Toivoisin tässä ketjussa keskustelua niistä.
Esimerkiksi osiot Ilmestyskirjassa, jotka alkavat sanoin
"joka voittaa" ei kuulu ollenkaan tähän ketjuun.
Nuo kohdat eivät ole palkintoluettelo.
Tuo ilmaisu "joka voittaa"
ei tarkoita ollenkaan palkinnon voittamista.
Vastaan nyt kuitenkin vielä kommenttiisi Paavalista.
Paavalin tuossa kohden käyttämä ilmaisu "täydellinen"
tarkoitti farsiusten keskuudessa juuri sitä,
minkä Paavali ilmaisi myös sanoen
"lain vanhurskauteen nähden nuhteeton".
Mutta tämän saavutuksensa eli lain kautta saavuttamansa
täydellisyytensä eli nuhteettomuutensa
hän heitti roskana/sontana pois,
eikä siis enää katsonutkaan olevansa täydellinen,
vaikka sitä lain vanhurskauteen nähden oli,
saadakseen olla osallinen siitä vanhurskaudesta,
joka ei tule teoista, vaan yksin uskon kautta Kristukseen.
Kun Kristus saavutti Paavalin Damaskon tiellä,
niin se oli Kristuksen saavutus (voitto).
Mutta samalla Kristus antoi pelastamalleen Paavalille haasteen.
Paavali sai kunnian kärsiä ja paljon pakanain apostolina.
Ja niin hänellä oli tuossa etuoikeus voittaa
paljon sieluja ja saada sielujen voittajan seppele.
Sittemmin Jeesus oli luvannut hänelle myös
marttyyreille annettavan seppeleen.
Kun nimittäin oli käynyt ilmi,
että Jeesus ei voi tulla takaisin vielä Paavalin eläessä,
eikä Paavali siten myöskään tule olemaan osallinen tempaukseen
siten kuin tempaushetkellä elossa olevat ovat,
vaan hän on oleva osallinen siitä
siten kuin Kristuksessa kuolleet ovat,
eli hän onkin oleva osallinen ylösnousemukseen kuolleista.
Paavali ei jätä kirjeissään millään tavalla epäselväksi sitä,
onko hän pelastettu vai ei. Hän ei millään olisi halunnut
olla enää maan päällä, vaan eritä täältä ja olla Kristuksen kanssa.
Mutta hän ei voinut jättää tehtäväänsä kesken,
sillä silloin hän ei olisi saavuttanut hänelle luvattua palkintoa.
Hänen täytyi vielä erityisesti vahvistaa veljiään.
Muutoin hänen saamansa tehtävä olisi jäänyt keskeneräiseksi,
ja hänen tekonsa ei olisi ollut täydellinen eli loppuunsaatettu,
ja hän olisi jäänyt vaille palkintoa.
Jeesus sanoo Sardeen seurakunnalle:
"Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä,
niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan;
sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä".
Tuossa tuo "täydellinen" tarkoittaa nimenomaan sitä,
että heidän tekonsa eivät olleet loppuunsaatettuja,
ja silloin niitä tekoja ei Jumalan edessä ole tehty ollenkaan.
Ja silloin niistä ei myöskään palkita.
Kysymyksessä ei siis ole puute työn laadussa,
vaan työn loppuunsaattamisessa.
Minä olen yksi näistä Sardeen seurakuntaan kuuluvista,
joiden teot eivät ole sellaisia kuin pitäisi.
Tekoni eivät yleensä ole täydellisiä eli loppuunsaatettuja.
Olen kyllä monesti ja monella tapaa kertonut Jeesuksesta monillekin.
Yhä uudestaan. Sopivassa ja sopimattomassa paikassa.
Mutta jotenkin vaan on niin, että niin suurella innolla
kuin olen Jeesuksesta todistanut,
niin monen kohdalla en ole vienyt asiaa päätökseen asti.
Mielessäni on nyt eräs sukulaiseni.
Liian raskaat asiat olivat vieneet lapsen uskon.
Niin monesti ja monella tapaa olin Jeesuksesta todistanut.
Mutta hän sanoi aina, että ei näistä tiedä, eikä kannata puhua.
Mutta sitten vihdoin ja viimein monta vuosikymmentä myöhemmin
ja mitä oudoimmassa tilanteessa
ympärillä olevista ihmisistä huolimatta uskalsin tehdä sen,
minkä yhtäkkiä koin Pyhän Hengen tahtovan minun tekevän.
Min nostin käteni, hän sulki silmänsä, ja siinä me pyysimme,
että Jeesus antaisi hänelle uskon.
Kuinka janoinen ja avoin olikaan työ sydän.
Ja voi minua, jos olisin tärvellyt tuon tilaisuuden.
Kun seuraavan kerran kohtasimme,
en enää puhunut mitään, vaan laskin kukan hänen arkkunsa päälle.
Jos en olisi ollut uskollinen Pyhän Hengen äänelle,
niin minua ei ollenkaan lohduttaisi
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä se,
että kyllä minä niin monta kertaa hänelle todistin.Tämä tekstisi Kalamos puhutteli!
Mutta mieleeni tuli, että on myöskin muistettava, että joillekin on annettu kylväjän tehtävä, toiselle kastelijan tehtävä ja joku taas pääsee leikkaamaan sen, minkä toinen on kylvänyt ja toinen kastellen sitä hoitanut ja vieläpä kaikista tärkein; Jumala on se, joka tälle kaikelle antaa alun, kasvun ja lopun,
eli Hän on meille kullekin edeltävalmistanut tien, jolla me saamme kulkea Hänen teoissaan, mitään kuitenkaan itse omistammatta ja aikaansaamatta.
Mitäkö tällä yritin sanoa :)
Vain sitä, että ei kenenkään pidä tehdä sellaista päätelmää, että työn loppuun saattamista on vain se, että pääsen leikkaamaan viljan Jumalan aittoihin ja vain silloin minulla olisi se oma lyhde siellä taivaassa. ~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Tämä tekstisi Kalamos puhutteli!
Mutta mieleeni tuli, että on myöskin muistettava, että joillekin on annettu kylväjän tehtävä, toiselle kastelijan tehtävä ja joku taas pääsee leikkaamaan sen, minkä toinen on kylvänyt ja toinen kastellen sitä hoitanut ja vieläpä kaikista tärkein; Jumala on se, joka tälle kaikelle antaa alun, kasvun ja lopun,
eli Hän on meille kullekin edeltävalmistanut tien, jolla me saamme kulkea Hänen teoissaan, mitään kuitenkaan itse omistammatta ja aikaansaamatta.
Mitäkö tällä yritin sanoa :)
Vain sitä, että ei kenenkään pidä tehdä sellaista päätelmää, että työn loppuun saattamista on vain se, että pääsen leikkaamaan viljan Jumalan aittoihin ja vain silloin minulla olisi se oma lyhde siellä taivaassa.Nimenomaan niin kuin kirjoitit.
Jokainen saa erilaisia tehtäviä ja niihin armoituksen.
Ja se kruunu, joka kutakin varten on varattu,
on voitettavissa vain uskollisuudesta näissä tehtävissä.
"Meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan, joka on meille annettu.
Se, jolla on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa.
Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon,
jolla opettamisen lahja, opettakoon.
Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon.
Joka antaa, antakoon vilpittömästi.
Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti.
Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sitä iloiten." (Room 12)
Minä tiedän oman kutsumukseni.
Sen perusteella minua ei odota sielujen voittajan kruunu.
Minulla ei ole siihen armoitusta.
Mutta toki Jumala joskus antaa korjuuvalmiin tähkän
tulla minunkin käsieni kautta Jeesuksen helmaan.Niko. kirjoitti:
kalamos, en epäile hetkeäkään ettetkö olisi Kristuksen seuraaja ja etteikö sydämesi olisi kiinnittynyt Hänen tahtoonsa ja ettetkö halajaisi Hänestä todistamaan. Kiitos Jumalalle siitä!
Mutta siitä olen surullinen, että et näe sitä mitä Paavali edellä selvin sanoin kirjoittaa;
Fil.
"11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 EI NIIN, että JO OLISIN SEN SAAVUTTANUT tai että JO OLISIN TULLUT TÄYDELLISEKSI, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT."
Paavali totisesti vaelsi Kristuksessa nöyränä ja Jumalan pelossa loppuun asti, painottaen omillensa sitä, että he eivät koskaan kääntyisi pois, vaan kestäisivät loppuun asti kaiken Kristuksessa, loppuun asti juosten ja uskon säilyttäen!
Joka Hänessä pysyen kaikessa kestää, on todella oleva kerran voittaja;
"silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu"Juuri edellä avasin sinulle noita Paavalin sanoja.
Eli jakeesta 12 alkaa ihan uusi katkelma.
Ensin Paavali puhui Jeesuksen tuntemisesta,
sitten palvelutehtävästä Kristuksessa.
Tuo tunteminen eli suhde Jeesuksen kanssa
merkitsee sitä, että hän on vanhurskas Kristuksen tähden,
ja osallinen vanhurskasten ylösnousemukseen.
Uskollisuus palvelutehtävässsä taas mahdollistaa palkinnon.
Tätä asiaa koskeva katkelma alkaa jakeessa 12.- Niko.
kalamos kirjoitti:
Juuri edellä avasin sinulle noita Paavalin sanoja.
Eli jakeesta 12 alkaa ihan uusi katkelma.
Ensin Paavali puhui Jeesuksen tuntemisesta,
sitten palvelutehtävästä Kristuksessa.
Tuo tunteminen eli suhde Jeesuksen kanssa
merkitsee sitä, että hän on vanhurskas Kristuksen tähden,
ja osallinen vanhurskasten ylösnousemukseen.
Uskollisuus palvelutehtävässsä taas mahdollistaa palkinnon.
Tätä asiaa koskeva katkelma alkaa jakeessa 12.En tiedä kuinka tekstin voi lukea, ettei siitä kävisi ilmi se, että Paavali ei pidä itseään vielä täydellisenä tahi ylösnousemuksen varmuudella saavuttaneen.
Etkö ole koskaan ihmetelly sitä, miksi Paavali ei sanonut tässä, että hän varmuudella on osallinen ylösnousemuksesta? - 11@11
kalamos kirjoitti:
Juuri edellä avasin sinulle noita Paavalin sanoja.
Eli jakeesta 12 alkaa ihan uusi katkelma.
Ensin Paavali puhui Jeesuksen tuntemisesta,
sitten palvelutehtävästä Kristuksessa.
Tuo tunteminen eli suhde Jeesuksen kanssa
merkitsee sitä, että hän on vanhurskas Kristuksen tähden,
ja osallinen vanhurskasten ylösnousemukseen.
Uskollisuus palvelutehtävässsä taas mahdollistaa palkinnon.
Tätä asiaa koskeva katkelma alkaa jakeessa 12."11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 EI NIIN, että JO OLISIN SEN SAAVUTTANUT tai että JO OLISIN TULLUT TÄYDELLISEKSI, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT."
- Paavali todistaa tässä uus'uskontoista (helluntailiike) vasta 1800-luvun lopulla kristinuskoon tuomaa "pelastusvarmuus-oppia" vastaan, jota siis itse Paavali ei julista, eikä klassinen kristinusko tunnusta. Hänelläkin on tämä perinnekristillinen nöyryys: "jos minä ehkä...", "vaan minä riennän sitä kohti...".
- "että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT." Tässä Paavali antaa kaiken kunnian yksin kristukselle, luottaen, ei omaan "pelastusvarmuuteensa", vaan uskossa Kristuksen lahjavanhurskauteen.
- "Uskollisuus palvelutehtävässsä taas mahdollistaa palkinnon." Palvelutehtävästä, eli teoista, ei seuraa "palkinto", työtätekevää seuraa palkka. "Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa..." Hän saa Voittajan kruunun, Jeesuksen Kristuksen lahjakruunun, palkinnon Häneltä itseltään, "koskapa Hän on voittanut minut", minulla on Hänen Kruununsa.
.
. Niko. kirjoitti:
En tiedä kuinka tekstin voi lukea, ettei siitä kävisi ilmi se, että Paavali ei pidä itseään vielä täydellisenä tahi ylösnousemuksen varmuudella saavuttaneen.
Etkö ole koskaan ihmetelly sitä, miksi Paavali ei sanonut tässä, että hän varmuudella on osallinen ylösnousemuksesta?Minä kerroin nuo Paavalin esille ottamat asiat varsin tarkoin
vieläpä hyvin henkilökohtaisella esimerkillä asiaa valaisten.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11280524/#comment-6014362511@11 kirjoitti:
"11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 EI NIIN, että JO OLISIN SEN SAAVUTTANUT tai että JO OLISIN TULLUT TÄYDELLISEKSI, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT."
- Paavali todistaa tässä uus'uskontoista (helluntailiike) vasta 1800-luvun lopulla kristinuskoon tuomaa "pelastusvarmuus-oppia" vastaan, jota siis itse Paavali ei julista, eikä klassinen kristinusko tunnusta. Hänelläkin on tämä perinnekristillinen nöyryys: "jos minä ehkä...", "vaan minä riennän sitä kohti...".
- "että minä sen omakseni VOITTAISIN, KOSKAPA Kristus Jeesus on VOITTANUT MINUT." Tässä Paavali antaa kaiken kunnian yksin kristukselle, luottaen, ei omaan "pelastusvarmuuteensa", vaan uskossa Kristuksen lahjavanhurskauteen.
- "Uskollisuus palvelutehtävässsä taas mahdollistaa palkinnon." Palvelutehtävästä, eli teoista, ei seuraa "palkinto", työtätekevää seuraa palkka. "Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa..." Hän saa Voittajan kruunun, Jeesuksen Kristuksen lahjakruunun, palkinnon Häneltä itseltään, "koskapa Hän on voittanut minut", minulla on Hänen Kruununsa.
.
.Minä tunnen ... tai paremminkin olen tuntenut helluntailaisia,
jotka ovat vaeltaneet Herran yhteydessä vuosikymmeniä,
ja kuitenkin olleet viime metreille saakka jotenkin epävarmoja siitä,
pääsevätkö he taivaaseen vai joutuvatko kadotukseen.
Siis tosi uskovia. Pyhällä Hengellä täytettyjä.
Voimallisesti Herran palveluksessa olleita.
Mutta armo on vaan ollut hukassa. Todella murheellista.- Niko.
kalamos kirjoitti:
Minä tunnen ... tai paremminkin olen tuntenut helluntailaisia,
jotka ovat vaeltaneet Herran yhteydessä vuosikymmeniä,
ja kuitenkin olleet viime metreille saakka jotenkin epävarmoja siitä,
pääsevätkö he taivaaseen vai joutuvatko kadotukseen.
Siis tosi uskovia. Pyhällä Hengellä täytettyjä.
Voimallisesti Herran palveluksessa olleita.
Mutta armo on vaan ollut hukassa. Todella murheellista.Armo ei ole hukassa ja peitossa silloin kun vaeltaa nöyryydessä ja Jumalan pelossa.
Niko. kirjoitti:
Armo ei ole hukassa ja peitossa silloin kun vaeltaa nöyryydessä ja Jumalan pelossa.
Puhuin todella uskollisista vaeltajista.
Armo ei ollut hukassa vaelluksen tähden.
- 21@12
Kristityn elämänkruunu on piikkikruunu, kuten Herrallamme Jeesuksella Kristuksellakin. Muuta kruunua älkäämme elämässämme tavoitelko.
Kuolemassamme se muuttuu kullaksi, on Kultakruunumme Taivaissa, sen piikit kaikki kultaa.- sarkasmi2
Juokseva kynttilä, kaikkea sitä kuulee.
- 27@27
sarkasmi2 kirjoitti:
Juokseva kynttilä, kaikkea sitä kuulee.
Minä katson piikkikruununi ja Kristuksen pilkan voitokseni, Kristuksen tähden.
Sitä sinä kadotuksen lapsi et voi koskaan minulta riistää, pilkkaa kuinka pilkkaatkin, helluntaijohtajiesi yllyttämänä.
Meillä on eri Tie, eri Henki, eri Herra. 27@27 kirjoitti:
Minä katson piikkikruununi ja Kristuksen pilkan voitokseni, Kristuksen tähden.
Sitä sinä kadotuksen lapsi et voi koskaan minulta riistää, pilkkaa kuinka pilkkaatkin, helluntaijohtajiesi yllyttämänä.
Meillä on eri Tie, eri Henki, eri Herra.Nimimerkki sarkasmi2 tuskin on helluntailainen.
Ja voi olla, että hänelle ei vielä ollenkaan loista Valkeus.
Se, mikä lähtee Kristuksen kasvoista.
Luultavasti hänen herjauksensa oli osoitettu minulle
eikä sinulle. Avauksenihan päättyi näin:
"Olen yksi kynttilä, jonka on määrä juosta maaliin voittajana,
juosta pimeyden läpi niin, että tuo pieni liekki näkyisi jollekin
tuossa pimeydessä olevalle,
ja niin saisin yhdessä hänen kanssaan ylittää maaliviivan ja sanoa:
Kiitos Jeesus, kun pelastit,
ja kiitos kun pelastit tämän ystävänikin, tämän minun iloni ja kruununi."- 21@21
kalamos kirjoitti:
Nimimerkki sarkasmi2 tuskin on helluntailainen.
Ja voi olla, että hänelle ei vielä ollenkaan loista Valkeus.
Se, mikä lähtee Kristuksen kasvoista.
Luultavasti hänen herjauksensa oli osoitettu minulle
eikä sinulle. Avauksenihan päättyi näin:
"Olen yksi kynttilä, jonka on määrä juosta maaliin voittajana,
juosta pimeyden läpi niin, että tuo pieni liekki näkyisi jollekin
tuossa pimeydessä olevalle,
ja niin saisin yhdessä hänen kanssaan ylittää maaliviivan ja sanoa:
Kiitos Jeesus, kun pelastit,
ja kiitos kun pelastit tämän ystävänikin, tämän minun iloni ja kruununi."Ahaa. Ihmettelinkin, oliko välistä poistunut jokin viesti...
- 27@27
kalamos kirjoitti:
Nimimerkki sarkasmi2 tuskin on helluntailainen.
Ja voi olla, että hänelle ei vielä ollenkaan loista Valkeus.
Se, mikä lähtee Kristuksen kasvoista.
Luultavasti hänen herjauksensa oli osoitettu minulle
eikä sinulle. Avauksenihan päättyi näin:
"Olen yksi kynttilä, jonka on määrä juosta maaliin voittajana,
juosta pimeyden läpi niin, että tuo pieni liekki näkyisi jollekin
tuossa pimeydessä olevalle,
ja niin saisin yhdessä hänen kanssaan ylittää maaliviivan ja sanoa:
Kiitos Jeesus, kun pelastit,
ja kiitos kun pelastit tämän ystävänikin, tämän minun iloni ja kruununi."Ja tässä sitten Orjantappura-Kuninkaan seuraajien voittovirsi, kuvitettuna VT:n Israelin kansan, sekä alkuseurakunnan marttyyreiden kuvilla:
http://www.youtube.com/watch?v=7rlFOPJeQNg - 23@32
kalamos kirjoitti:
Nimimerkki sarkasmi2 tuskin on helluntailainen.
Ja voi olla, että hänelle ei vielä ollenkaan loista Valkeus.
Se, mikä lähtee Kristuksen kasvoista.
Luultavasti hänen herjauksensa oli osoitettu minulle
eikä sinulle. Avauksenihan päättyi näin:
"Olen yksi kynttilä, jonka on määrä juosta maaliin voittajana,
juosta pimeyden läpi niin, että tuo pieni liekki näkyisi jollekin
tuossa pimeydessä olevalle,
ja niin saisin yhdessä hänen kanssaan ylittää maaliviivan ja sanoa:
Kiitos Jeesus, kun pelastit,
ja kiitos kun pelastit tämän ystävänikin, tämän minun iloni ja kruununi."Mutta sitten Kristuksen ylösnousemuksessa, Orjantappurakruunu puhdistui Kultakruunuksi:
http://www.youtube.com/watch?v=h7PXFVadYzs
Jeesus Kristus on Kuningas. Hän on meidän keskellämme. Hän tulee pian takaisin. "Tule Herra Jeesus! Aamen."
.
- Kruunut
1Kor.3:12-15
Hengellisiä uskovia odottaa palkka. Lihallinen uskova jää vaille palkkaa, mutta pelastuu ikäänkuin tulen läpi.
1Kor.9:25..
Katoamaton seppele(kruunu) on uskollisille Seurakunnan palvelijoille.
1Tess. 2:19-20
Uskollisille palvelijoille.
2Tim.4:8
Vanhurskauden seppele(kruunu) on palkkio uskollisuudesta, joka on varattu niille, jotka erityisesti rakastavat Kristuksen ilmestymistä.
1Piet. 5:4
Uskolliset Seurakunnan vanhimmat eli kaitsijat, heitä odottaa kirkkauden katoamaton seppele.
Jaak.1:12
Koetuksen kestäneet uskovat.
Ilm.2:10
Elämän kruunu on marttyyreille.- Lisäys edelliseen
että tuo 1Tess.2: 19-20
on myöskin sielujenvoittajille. - 29@29
Tuo "pelastuu ikäänkuin tulen läpi" kuvaa nk. kiirastulta, purgatoriumia.
1Kor.3:12-15
Hengellisiä uskovia odottaa palkka. Lihallinen uskova jää vaille palkkaa, mutta pelastuu ikäänkuin tulen läpi.
. - Pelastus pysyy
29@29 kirjoitti:
Tuo "pelastuu ikäänkuin tulen läpi" kuvaa nk. kiirastulta, purgatoriumia.
1Kor.3:12-15
Hengellisiä uskovia odottaa palkka. Lihallinen uskova jää vaille palkkaa, mutta pelastuu ikäänkuin tulen läpi.
.mutta palkkaa ei saa, Jumala ei kadu kutsumustaan, eikä armolahjojaan ja pelastus eli iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja. Siitä on kyse.
- armosta
Pelastus pysyy kirjoitti:
mutta palkkaa ei saa, Jumala ei kadu kutsumustaan, eikä armolahjojaan ja pelastus eli iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja. Siitä on kyse.
En tarvitsi kruunua kun vain pääsisin porteista kaupunkiin.
- 23@34
armosta kirjoitti:
En tarvitsi kruunua kun vain pääsisin porteista kaupunkiin.
Aivan. Olemme vähään tyytyväisiä, mutta kyllä siellä kruunu odottaa.
Alkukristittyjen vainojen ajalta kerrotaan seuraavanlaista tarinaa (voin yrittää etsiä sen tarkemmat tiedotkin). Se menee suunnilleen näin:
Kristityt olivat koottuina areenalle, katsomo hurrasi, keisari istui ylväänä. Leijonat ja karhut murisivat aitauksissaan, odottaen, että ne päästetään irti.
Katsomossa muuan pakana näki kuinka kristittyjen päiden yllä leijuivat kultaiset kruunut, jalokivin koristellut, jokaisella kristityllä omansa. Hän ymmärsi.
Keisari antoi vielä viimeisen mahdollisuuden kristityille: joka kieltää Kristuksen, voi vielä vapautua areenalta. Muuan kristitty epätoivoissaan kielsi Jeesuksen ja juoksi pois. Tämä pakana, ilm. roomalainen, näki kuinka kruunu jäi yksin leijumaan ilmaan. Hän teki nopean ratkaisun, hän juoksi katsomosta areenalle kruunun alapuolelle, tunnusti Jeesuksen. Pedot päästettiin irti, hän kuoli muiden mukana marttyyrina, mutta kultakruunu yllään.
. - Niko.
armosta kirjoitti:
En tarvitsi kruunua kun vain pääsisin porteista kaupunkiin.
Yksikään joka portista sisään käy ei jää kruunutta. Portista käyneet pukevat päähänsä Elämän kruunun, voittajan kruunun.
Tämä avaus oli vastaus nimimerkin Tähkäpää kysymykseen.
Jatkan vastaustani toisessa ketjussa,
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11290094
jossa otan esille perintöosan,
joka on tietenkin aivan eri asia kuin tämän ketjun aihe,
joka oli palkinto ja kruunu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.806645- 1486177
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.5014006Ovatko naiset lopettaneet sen vähäisenkin vaivannäön Tinderissa?
Meinaan vaan profiileja selatessa nykyään valtaosalla ei ole minkäänlaista kirjoitettua tekstiä siellä. Juuri ja juuri s1252473- 421579
Suomi vietiin Natoon väärin perustein. Viides artikla on hölynpölyä. Yksin jäämme.
Kuka vielä uskoo, että viides artikla takaa Suomelle avun, jos Suomeen hyökätään. Liikuttavasti täällä on uskottu ja ved4241484- 741295
Sydämeni on sinun luona
Koko ajan. Oli ympärilläni ketä oli niin sinä olet vain ajatuksissa ja tunteissa. En halua muiden kosketusta kuin sinun481130Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes331122Jatkuva stressitila
On sinun vuoksesi kun en tiedä missä mennään mutta tunteeni tiedän ainoastaan641112