Transvetismi

ei mulla mitään niitä varsinaisesti vastaan ole..
Mutta en voisi kyllä kuvitellakkaan
seurustelevani transun kans...

Minä en vain kertakaikkiaan ymmärrä sitä. Siis en
voi käsittää, miksi mies haluaa pukeutua
naiseksi, en tajua!?! Kyllä se vähän yököttää, en
voisi seurustella, vaikka ajattelen, että sen on
oltava sairaus, jokin psyykkiinen häiriö, johon
voisi hakea apua??? En tiedä.

Kysymys ei ole häiriöstä vaan synnynnäisestä ominaisuudesta. Tautiluokitustoimikuntakin tuli viimein järkiinsä ja poisti transvestisuuden tautiluokituksesta keväällä.

Olen itse siis transvestiitti ja seurustelen ihanan naisen kanssa. En ymmärrä, mikä joitain naisia oikein mättää eli miksi transvestiitti koetaan mahdottomana kumppanina.

Onhan tietty eroa siinä, että kun tavismiehellä on noin viisi asiaa vessan kaapissa, niin transvestiitilla niitä on ainakin kymmenkertainen määrä rasvoineen, puhdistusaineineen, miekkeineen ja tuoksuineen. Eroa on myös siinä, että transvestiitti ei koskaan sano eukolleen että alahan joutua jo. Hän kyllä tietää, että laittautuminen vie aikaa:)

Itse en ymmärrä "transuja". Minusta esim. pukeutuminen, muoti ja meikkaus on opittuja asioita, ei mitenkään synnynnäisiä. Vaikutteet tulevat lähipiiriltä ja ystäviltä.

Mutta jokainen olkoon oma yksilönsä, olisi varsin tylsää jos olisimme kaikki samanlaisia.

Mun mielestä minun on naisena vaikea olla seksisuhteessa transvestiitin kanssa, koska tiedän, kuinka paljon hän ihailee naista omassa itsessään. Meillä olisi ollut ehkä ihan mukavaa, mutta se, että miehen mielessä on toinen nainen, jonka rinnat on ihanammat, jonka sääret on kauniimmat, jolla on sievemmät kädet on jotenkin ylitsepääsemätön.

Vaikka olenkin bi, en kaipaa naiseksi pukeutujaa, vaan sitä mitä on vaatteitten ja somisteitten alla. Minua ei esimerkiksi kiihoita trasvestiitin rinnat, vaikka ne olisivat minkälaiset, koska naiselta odotan juuri oikeita rintoja. Olen ehkä jäykkä ajatukseltani, mutta kuitenkin miehen pitää olla mies ja naisen nainen.
Sukupuolen korjauskaan ei tilannetta muuta: en haluaisi olla naimisissa miehen kanssa, joka tuntee olevansa nainen ja korjauttaa sukupuolensa sen mukaisesti. Tosin, ei se juridisestikaan mene noin.
Nämä ovat ihan kokemusperäisiä, ei pelkkiä mutu-tuntemuksia.

on hauskaa. Suorastaan rakastan miehiä jotka pukeutuu naisiksi. Tahtoisin itse stailata vaikka miehen. Raja menee siinä, ettei mene leikkelemään kehoaan, jotta tietää kummaksi sukupuoleksi luontoäiti on valinnut. Olen itse hieman siinä mielessä miesmäinen, etten tykkää akkamaisista asioista, kuten muodista, räteistä ja meikeistä ainakaan arkena. Juhliin on kiva "naamioitua" ja kuitenkin parhaalla maulla. En mene sinne iskemään miehiä sänkyyn vaan pitämään hauskaa ystävien kanssa.
Eri asia on lesbot ja homot. Olen kuitenkin hetero vaikka minussa on äijämäisiä piirteitä.

Minä hyväksyn "transut" ihan siinä missä kenet tahansa muut. En usko, että se minua pidemmän päälle edes haittaisi suhteessa, jos oikeasti mies tai nainen olisi sellainen jota rakastan.

Ei kukaan kuitenkaan pakota ketään seurustelemaan tälläisen transun kanssa, eivät kaikki siitä fyysisesti tai henkisesti pidä saatikka kiihotu, mutta että sanotaan että tälläiset ihmiset ovat oksettavia kertoo mielestäni siitä, miten henkisellä tasolla tuollaiset ihmiset eivät ole kasvaneet sitten teinivuosien.

Näissä vastauksissa naiset ovat kommentoineet seurustelustaan transvestiitin kanssa ja suurimmalle osalle sellainen tilanne tuntuu vastenmieliseltä. Jos minä miehenä taas vastaisin kysymykseen, niin minä voisin seurustella transvestiitin kanssa lähinnä kaveripohjalta. Minusta se olisi jotenkin jännittävää jos transsu-tyttöystäväni hyvin laitettuna menisi läpi eikä heti erottuisi mieheksi. Jos kemiat kohtaisi, niin voisihan siitä suhteesta tulla myös intiimimpi.

Transvestiitti on "touhuissaan" niin uppoutunut, egosentrinen ja narsisti, ettei siihen kuvioon tahdo naisellisinkaan nainen suhteessa sitten enää mahtua.

Suhteessa on siis yhtäkkiä kolme henkilöä, mies, mies transuna ja naiskumppani. Kahdella näistä on kivaa ja fantsua, kumppani yrittää selviytyä miehen persoonan uusista ulottuvuuksista. kukin oireilee kriisin ja trauman omalla tavallaan. En voi suositella, niin kokonaisvaltainen on järkytys, kuvotus, epäily omasta itsestä, seksuaalisuudesta, hyväksymisestä, kumppanin intresseistä, tulevaisuudesta ym.

Narsistin kanssa on järjettömän raskasta elää, kun kaikki pyörii narsun oman pikku navan ympärillä, ja sitä napaa pitäisi ympäristön eli kumppanin ihailla, palvoa ja olla ilahtunut.

Jos transun "kehitys" kestää vuosia tai vuosikymmeniä, ei siihen kelkkaan voi odottaa puolison pystyvän kiipeämään päivissä, viikoissa tai vuosissa. Suhde muuttuu, kun toisen kiinnostuu kohdistuu mekkoon, nailoneihin, kynsilakkaan ja kickseihin niistä enemmän kuin toiseen ihmiseen.

Monet naiset eivät varmasti halua transvestin kanssa sueurstella ihan vaan senkin takia, että tykkäävät miehen kehosta. Itse olen samanlainen. Pidän miehestä, joka korostaa omaa miehikkyyttäänsä ja vastaavasti naiset jotka korostavat naisellisuuttaan.

Itse toki voisin seuerustella transiveetin kanssa, jos oikeasti persoonat sopisivat niiin hyvin yhteen, että sydän räjähtäisi, niin en näkisi ongelmaa. Ei ainakaan vielä sellaista ole kohdallet sattunut.

Sama pätee muuten naisiin jotka pukeutuvat miehiksi. .

Täytyy tosin mainita, että ainakin itseäni ärsyttää miten tässä maailmassa on jollain tavalla kuin päätetty mitkä värit ja vaatteet kuuluvat kenelle sukupuolelle. Ihan sama jos mies pitää pinkkiä mekkoa tai ihan sama, jos nainen päättää pitää lökäpöksyjä, tankkitoppia ja ajaa päänsä kaljuksi ja muutenkin käyttäytyy kuin "mies".

Ei mikään ihme että me sanomme miehen olevan marssista ja nainen kuusta, kun me kasvatamme lapsemme ihan pienestä lähtien erilleen. Pojille sinistä ja autoja, tytöille pinkkiä ja barbeja. Ja sitten ihmetellään aikuisena kun ei aikuisetkaan miehet ja naiset ymmärrä toistensa ajatuksenjuoksua.

Miten asian ottaa riippuu siitä, miten se tarjoillaan. Kun suhdetta mieheen on takana useita vuosia, ja sitten mies tulee mekossa "kaapista ulos" fiiliksissään, on tilanne ns. uusi ja käsittämätön puolisolle. Jos taas asia on esillä tuttavuuden alussa tai alkupuolella, asian voi käsitellä, ymmärtää ja hyväksyä.

Miehen kroppaa on naisella kaiketi oikeus kaivata, myös miehekkyyttä suhteessa - ainakin jos lähtökohta suhteen alussa oli sen kaltainen, naiseus-miehekkyys eri henkilöissä, pääpiirteissään.

Transuilu ei ole niin harmiton harrastus, nimenomaan vakiintuneessa (tms) parisuhteessa kuin alan miehet yksisilmäisyydessään kuvittelevat. Se on transulla omaan itseen uppoutumista, omasta itsestä ilahtumista ja jonkinlaista rentoutumista - yksinäisen miehen hommaa ja ilakointia monesti, koska ei tuohon kumppania tarvita.

Kuten alussa sanoin, paljon riippuu siitä miten asia tulee esille. Itse sain sen tietää muuta kautta ns. viimeisenä, sitten asia kysyttäessä kiellettiin, vähäteltiin ja nykyisin mekkoa ja nailonia tarjoillaan "hyväksyttäväksi" lähes päivittäin kotona ja kaupungilla ilman keskustelua.

Voinko hyvin - no en todellakaan.
Olen yleisö, en kumppani.

Olisi kiihottavaa panna transua