Zombie-rpg 2

Nimi: Teemu Koivuniemi
Ikä:29
Sukupuoli: Mies
Pituus: 193cm
Paino: 98kg
Ulkonäkö: Lyhyet vaaleat hiukset. Sinivihreät silmät.
Muuta: Kävi varusmiespalveluksen Utin Jääkärirykmentin Laskuvarjojääkärikomppaniassa ja on sotilasarvoltaan reservin vänrikki. On töissä armeijassa, jossa on arvoltaan Luutnantti. Harrastaa ammuntaa sekä asekeräilyä, joten omistaa useita aseita ja PALJON ammuksia. Omistaa 80-luvun mustan Cadillac henkilöauton. Omistaa omakotitalon Kajaanissa sekä mökin lapissa.

Nimi: Siru (en keksi sukunimeä...)
Sp: Nainen (jälleen ainoa)
Ikä: 32
Ulkonäkö: Maantienväriset normaalimittaiset hiukset, ja siniharmaat silmät. (suomalaisen näköinen...)
Ammatti: Lääkäri (en nyt määrittele sen paremmin)
Perhe: Missälie, omistaa koiran nimeltä Nekku.

(Eikö me jatketa siitä mihin jäätiin?)
halfelf9.7.2014 11:000 SULJE
Minun hahmoni!

Mikael Whitestar (kyllä taas)

Sp: mies
Ikä: 32
Pituus: 207 cm
Paino: 112 kg
Heikkous: ei kestä korkeaa ääntä eikä ole tarkka ampumaan
Vahvuus: Fyysisesti vahva, osaa käyttää lyömäaseita mestarillisesti, ei juo alkoholia eikä polta, osaa käyttää tietokonetta hyvin

(Oletan että jatketaan siitä mihin jäätiin)

Menen sirun autoon mutta ennen sitä sanon teemulle: "Mennään paloasemalle. Ja Maiju, tule mukaan, et selviä yksinäsi!"

"Odottakaas hetkinen! Mitä me tehtäisiin paloasemalla? Mielestäni meidän pitäisi vain jatkaa matkaa." Sanon Mikaelille. Kohdistan katseeni Maijuun.

"Nimi, ammatti, ikä..." mietin, mitä muuta kysyttävää olisi....
"...ja muita hyödyllisiä taitoja. Oletko kenties koskaan ampunut?" Kysyn maijulta.
"Meillä ei ole varaa ruokkia ihmisiä, joista ei ole hyötyä. Karua, mutta todellista." Lisään.

(Juu, jatketaan siitä mihin jäätiin... Mihin Maiju menee?)

Vedän turvavyön kiinni ja käynnistän auton, mutten lähde vielä liikkeelle.

"Teemu, meidän täytyy hankkia paloauto. Älä kysy syytä, luota vain minuun. Olen varma että emme kadu! Ja niin, Maiju, varsijousestasi päätellen osaat ampua ainakin sillä mutta kyllä sinun pitää osata selviytyä", sanon Maijulle totisesti ja tuimasti. Sitten käännyn Teemun puoleen.
"Teemu, aion muuttaa kesämökkisi anti-zombie-bunkkeriksi. Ja siihen tarkoitukseen tarvitaan paloauto, kaivinkone, trukki plus perävaunu ja mahdollisesti ambulanssi/miehistönkuljetusvaunu tai panssarivaunu. Luota minuun, olen työskennellyt insinöörinä seitsämän vuotta", selittelen Teemulle totisena.

"Irakissa. Saddam Husseinin panssarivaunupataljoonassa alikersanttina. Joten tankkia osaan ajaa. Mutta en tarkoittanut että nuo kaikki on saatava. Tärkeimpiä ovat trukki ja paloauto. Kaivinkonetta voimme opetella ajamaan. Ja ambulanssi ym. ei ole välttämätön.", hengähdän ja jatkan ärsyyntyneenä: "Me olemme keskellä zombimellakkaa! On yehtävä uhrauksia! Oma autoni räjähti taivaan tuuliin silmieni edessä!", en huomaa noussutta äänenvoimakkuuttani ja jatkan: "Kesämökkisi ei anna meille mitään suojaa ellei siinä ole vallihauta, piikkilanka-aita, muuri, ampumatorni ja panssaroitu keskus!". Puuskutan raivoissani ja sanon vielä: "En tarkoita pahaa mutta tämän kaaoksen keskellä on uhrattava vielä monta asiaa!"

(Eikö armeijassa opeteta ajamaan panssarivaunulla??)

"Zombeja tulee kohta lisää ja voitte neuvotella hiekkalaatikkoleluista myöhemmin." tokaisen.

"Hirsimökki pidättelee tuhandia zombeja yhtä hyvin kuin tulitikkutalo muurahaisia", sanon vähän hillitymmin. "Jos kotiisi ei rakenneta mitään suojaa, heitämme kaikki henkemme", lisään. "Sitä paitsi cadillacillasi ei pitkälle pääse, puhumattakaan tavaroiden varastoimisesta", jatkan. "Haluaisit tai et, aion vahvistaa mökkiäsi, haluaisit taibet. Olen liian nuori kuolemaan", sanon ja menen autoon. "Siru, suoraan paloasemalle. Aion hankkia oman autoni", sanon sirulle. "Sitten saat ajaa sinne minne lystäät", sanon raivoissani.

"Älä, apua, et saa! Eiiii! En halua!", huutelen kun kohtaukseni alkaa taas ja loppuu muutaman minuutin päästä.

(Anteeks oon myöhässä! J amijulla on talajousi)


Kuuntelen Mikaelin ja Teemun riitelyä(?). "Jos en osisi selviytyä niin millä olisin pärjännyt tänne asti? Jouduin kävelemään ainakin 10 kilometriä päästäkseni tänne apteekkiin ja zombeja tuli kyllä vastaan. Jousen olen saanut isältä muutama vuosi sitten ja osaan ampua tosi hyvin." vastaan aiemmin esitettyihin kysymksiin

Ajan lähimmälle paloasemalle hiukan hämmentyneenä. Me kuolemme kaikki. Ennemmin tai myöhemmin.

(Dean ja Maiju ovat autoissa mukana, jos ovat?)

(Ryhmän hajoaminen tästä vielä puutuikin)

Kiittäkööt sitä että on pelastajani, muuten olisi motannut häntä jo ajat sitten, ajattelen kiihkeänä.

(En pääse kommaamaan pariin tuntiin, koska käyn taraveh-rukouksessa, olen muslimi)

(Niin jää nyt teiän päätettäväks että lähtikö Maiju seuraamaan ryhmää varastamallansa kevvarilla vai saiko autokyydin?)

nimi: kana
sukupuoli: kana
ikä: 6kk
laji: kana
vahvuudet: ketterä superkana
heikkoudet: pieni kana

(Olin autossa. Anteeksi aktiviisuuteni puuttuminen tänään.)

"Teemu, ehkä vallihauta olisi tarpeellinen." Sanon.

(Kenen autossa Maiju on? ':D)

nimi: Kane Griffin
skp: mies
ikä: 32
ulkonäkö: kasvot palaneet räjähdyksessä, mutta hiukset lyhyet ja mustat. iho harmaa. pitää yllään itsetekemäänsä luotiliiviä, mustaa ja pitkää nahkatakkia, huivia peittämään kasvot, aurinkolaseja, harmaita maastohousuja ja raskaita terässaappaita.
kyvyt: pyromaani. mestari raskaansarjan nyrkkeilyssä ja tuomittu mm. taposta.
perhe: orpo
luonne: ihmisvihainen. ei luota keheenkään, mutta pitää luottamista tärkeimpänä elämässään. sulaa lapsille sillä he ovat "viattomia"
nyt: liikkuu pohjoiseen liekinheittimillä ja moottorisahoilla tuunatulla harrikallaan. varustautunut molotoveilla, uzilla. kantaa mukanaan paria bensakanisteria, sytkäriä, hieman purkkiruokaa ja ruiskuja, jotka on saanut psykoottiselta tohtorilta. kylmät välit Mikael Whitestariin sekä Teemu Koivuniemeen.

nimi: Thomas Boykin
sp: mies
ikä: 47
ulkonäkö: lihaksikas ja kookas. Iho repeillyt paikoittain ja selkäranka noussut esiin. Sormien luut pitkät ja terävät kuin veitset ja naamasta toinen silmä painunut umpeen ja leuka roikkuu lihasäikeen varassa. Valkoisen lääkärintakin rippeitä hieman yllään ja soenirihmastoa alkanut kasvaa pitkin ihoa.
Kyvyt: äärimmäisen voimakas ja kestävä, muttei kovin nopea. Oksentaa sulavia sisuskalujaan, mitkä levittävät epidemiaa ja polttavat kaikkea elävää. Pystyy antamaan zombeille käskyjä ja levittää rihmamaista sientä, mikä auttaa epidemiaa kasvamaan ja vahvistumaan.
Historia: toimi armeijalle parannuksen keksijänä zombiepidemiaan, mutta sekosi ja testaili sitä ihmisiin. Sai yliannostuksen omaa lääkettään ja zombin verta, kiitos Mikael Whitestarin, joka päätyi hänen koekaniinikseen. Mutatoitui ja on vaarallisempi kuin tavallinen zombi, sekä hiukan älykkäämpi ja yrittää nyt metsästää Mikaelia ja häntä auttaneita ihmisiä.

Nimi: Maiju Jokivuori
Sp: Nainen
Ikä: 16
Pituus: 160cm
Paino: n. 50kg

Heikkoudet: Ei ole kovin vahva. Masokistinen, taipuvainen melankolisuuteen. Yhä hieman järkyttynyt tapahtumista sekä vanhempiensa katoamisesta zombien sekaan. Nuori

Vahvuudet: Osaa ampua todella hyvin varsijousellaan, sillä on harrastanut itsekseen jousiammuntaa jo parin vuoden ajan. Jaksaa juosta pitkiä matkoja. Kykenevä loogiseen ajatteluun. Osaa hallita tilanteita tarpeen mukaan.

Maiju koittaa esittää todella aikuismaista ja järkevää aiuisten seurassa vaikka todellisuudessa on melko lapsellinen.




(Maiju on Sirun ja Mikaelin kyydissä)

(Olen kerännyt tämän pelin aikana paljon vihllisia ja aiheuttanut pahaa aika monelle. ``Kiitos Mikael Whitestarin`` :p) (Minä olen paloautossa)

Ajan paloautollani takaisin apteekin eteen ja sanon: ``Teemu, en tuhoa mökkiäsi mutta jos et anna minun muokata siitä linnoitusta, eroan joukosta``, sanon vihaisena. Kukaan ei ole kyseenalaistanut taitojani ennen. ``Jos ajattelet että miksemme mene Olavinlinnaan tai vankilaan ym. niin niissä on varmasti asutusta. Eli jatkatko määräilemistä vaiko onnistummeko solmimaan rauhan?``, kysyn totisena.

(Jaa no sit Maiju on Sirun autossa menossa minne? Oon ihan ppihalla... Onks maiju ees "hyväksytty" porukkaan?)

(Katsotaanpas, osaat ampua hyvin, pystyt selviytymään ja kuvauksesi mukaan et vie paljon ravintoa. Lisäksi olet aika pieni tyttönen joten tilaakin säästyy. Pidätkö itseäsi suoliston vakaana jäsenenä? Jos pidät olet selvä vakkari.)

"Vai ette menetä mitään", murahdan ja sanon: "Työvoimaa ei sen liiemmin tarvita sillä kaivinkone plus kolme ihmistä riittää paremmin kuin hyvin. Ja kaiken lisäksi zombit osaa tuhota aika hyvin rakennuksia.

(Tehdäänkö peliin sellainen lisäys että virtsa tappaa zombiet jos sitä joutuu niiden ihoon/lihaan väh. pisaran verran? Teen tämän koska kukaan ei ole pelin alusta asti käynyt vessassa. Huom. Kukaan hahmoista ei vielä tiedä tätä)

(Aivan. Mutta kun ensimmäiseen suolistotarinaani (joka oli paska) kommentoitiin positiivisesti, tunsin kuuluvani johonkin. Aika outoa kaverilta joka on koulun kuuluisuus, luokan paras läpänheittäjä, monien kaverien "omistaja", hyvä urheilussa.... jne.)

( Juu ihan sama minulle...)

"Ota huomioon, että kaivinkonetta ei välttämättä löydy. En myöskään matele etanan nopeutta odottaessani sinun hidasta kaivinkonettasi." Sanon. Hehe... Kolme ihmistä tosiaan. Mikael on kaivinkoneessa, minä olen tekemättä mitään ja muut tekevät kaiken työn...

"Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, miljardit zombit tuskin löytävät tietään sinne korpeen. Jos kuitenkin tottelet etkä aloita taas mitään riitelyä, niin seuraa vain perässä. Jos taas haluat vain niskuroida vastaan, niin sitten voit poistua." Sanon.

"Jatketaanko?" Kysyn Deanilta.

Huomaan että olen tullut tieni päähän. "Sitten tiemme eroavat", sanon tuimasti Teemulle ja kysyn ryjmän jäseniltä: "Tuleeko kukaan mukaani? Maiju, täällä sinua ei tulla laskemaan ihmisenä, tule mukaani". En halua elää yksin, tuumin ja käännyn paloautooni päin. Sanon vielä olkani yli: "Se joka tulee mukaani, ei tule katumaan". Sitten kiipeän autoon. (Tämä on luultavasti vipo viestini. Hyvää yötä!)

"Juu ja hän päälle varmaan raiskaakin sinut kaupan päälle." Naurahdan radiopuhelimeen. "Onko sytytintä?" Kysyn huomatessani nikotiinin puutteen.

Tuhahdan halveksivasti Deanin kommentille. Olen kahden vaiheilla... Mikael on olut minulle mukava, mutta silti isommassa joukossa on etuja. Nousen pois Sirun autosta. "Odota! Seis! Tulen mukaan!", huudan Mikaelille ja juoksen paloautolle.

Pysähdyn vähän matkan päähän liittymän kohdalle.
"Pitää odottaa muita. Eihän kukaan täysjärkinen mene sen mutantin mukaan!" Sanon.
"Odotamme liittymässä. Jatkamme matkaa, kun olet täällä." Sanon Sirulle radiopuhelimella.

Dean meni liian pitkälle. Revin lippaat ja viskaan ne hyvällä heitolla deanin päähän. Maiju päättikin tulla mukaan. Mukava tyttö. "En huoli roinaasi! Hyvästit!", sanon teemulle ja sen kumppaneille ja nousen autoon.

Odotan että Maiju tulee myös. Sitten painan kaasua ja suuntaan hotelliin.

"Maiju, kiitos kun tulit. Olisin varmasti seounnut yksinäni", sanon maijulle hymyillen ja lisään: "Mutta yksi asia sinun on hyvä tietää ja sinun täytyy myös luvata minulle yksi asia.

"Kiittämättömyys huipussaan!" Huudan Mikaelin perään.

Näytän keskisormea merkikiksi.

(Onko Maiju ainoa matkakumppani?)

"Ensinnäkin, tämä päivä kuluu 'shoppailemiseen'", sanon leikkimielisesti. "Mutta nyt raijataan järeää kalustoa", lisään. Sitten sanon totisena: "Maiju, lupaa minulle että kun käsken sinua pakenemaan, et jää katsomaan taksesi tai auttamaan minua vaan tottelet minua mukisematta"

Jatkan ajamista paloautolla

Mikaelin puhe "shoppailusta" saa minut naurahtamaan, mutta pyyntö pakenemisesta antaa miettimisen aihetta. En voisi jättää ketäänn kuolemaan jos pystyisin itse auttamaan jotenkin. Se olisi vastoin moraaliani, mutta toisaalta kuinka suuri mahdolisuus on siihen että joudumme tällaiseen pulaan? Mikaelila on kuitenkin se koko mutaatio juttu... "hmm no minä lupaan", sanon ja jatkan kysymyksellä "Mitä tarvitsemme ja minne menemme kun olemme saaneet tavarat kasaan?"

"Vitut siitä." Tuhahdan teemulle hieroen päätäni. "Eiköhän lähdetä mökille."

"Jep." sanon radiopuhelimeen. "Teidän harmina olen vielä."

(Työt loppuvat torstaina...)

"Ehdottomasti! Eihän me tässä voida koko päivää aikailla." Sanon ja lähden ajamaan valtatietä pohjoiseen. Otan kojelaudalta pilottilasini, koska on aurinkoista ja laitan päähäni vihreän barettini, koska se nyt vain sattuu olemaan siisti!
"Nyt mennään." Sanon radiopuhelimella Sirulle.

"Vihdoin." vastasin. Mietin hetken ajan Mikaelia ja Maijua, mutta sitten painoin kaasun pohjaan ja ajoin Teemun perään.

Alan luennoimaan tavaroita jotka tarvitaan olkapäihin kiinnitettyjen käsiveivillä toimivien rynnäkkökiväärien tekemiseen: "Tarvitsemme ennen kaikkea panssarivaunun, mieluusti M3 Lee, paljon terästankoja, vähintään neljä Mp5-rynnäkkökiväärejä, pari pistoolia, parikymmenyä hammaspyörää, neljä hihnaa ja pyörän kahvat jarruineen". "Teen molemmille yhden hartiapuvun Ai niin, tarvitsemme vielä luotiliivejä, muutaman miekan, ritsoja ja kranaatteja, aion tehdä itaestäni ja jos haluat niiin sinustakin kyborgin", sanon hymyillen. Insinöörintaitoni ovat huipussaan. (Jee vihdoin pääsen toteuttamaan unelmieni laitteen)

(Kiitos korjauksista mutta kyllä Hetzerkin kelpaa. Tai itse asiassa mikä tahansa tankki kunhan on riittävän iso)

(Kiitos vain herra luutnatti mutta minäpä en oikein tiedä paljon tuliaseista ja tankeista ym. Ja hetzer on nopea ja matala. Siinä oleva konekivääri on kätevä mutta kyllä tankin miehistöstä voisi kaksi miestä pois jättää. Ajaja ja ampuja riittänee, komentajaa ja radiomiestä ei tarvita.)

"Nyt tuli liikaa tietoa kerralla... Mihin me tarvitaan toi kaikki ja siis tarkoitatko ihan oikeaa kyborgia? Eikai se ole mahdollista?", tämä on jännittävää! Siitä asti kun luin Gunnmin olen halunnut olla kyborgi, mutta nyt kun se on mahdollista en tiedä mitä ajatella. Millaiseen seuraan olenkaan päässyt...! Vai kenties jotunut?

(Arska on antanut minulle motivaatota tutustua aseisiin. Ei Swarchtsnigger vaan Assasin. Ja en ole yrittänyt olla epäkohtelias mutta nikotiinin puute ja hahmoni vain on vähän kusipää. Joten ei millään pahalla haltianpuolikas :).)

"Aion rakentaa kokopuvun johon kuuluu olkapäihin liitettävät konekiväärit joiden tarkkuutta voi säädellä käsikammella per kivääri ja laukaista pyörän jarrukahvoilla. Metalliputkia ja luotiliivejä tarvitaan kyborgiasun olkaosaan. Kranaatit ja ritsat sijoitetaan ranteisiin ja olisi hyvä jos sinulla olisi piiloterät molemmissa käsissä. Tarvitsemme luotiliivejä aika paljon, sillä niiden avulla voimme tehdä kokopuvusta luodinkestävän. Mutta siitä tulee raskas puku enkä suosittele sen käyttämistä juostessa", selitän. Hengähdän ja jatkan:

"Tarvitsemme kiikarit jonka voi kiinnittää sotilaskypärään ja saada päätä nytkäyttämällä silmille ja pois. Jos sääriin vielä asentaisi lippaat, ase olisi täydellinen". Pidän pienen tauon ja alan taas selittämään: "Meidän täytyy mennä Lappeenrantaan, Imatraan, Venäjälle ja maasotakouluihin samalla. Sieltä löytyy aseita, bunkkereita, kuolleita sotilaita, tai niiden varusteita, ja panssarivaunuja taikka miehistönkuljetusvaunuja. Mutta nyt menemme vaihtamaan auton", sanon ja katselen ympärilleni zombien varalta ja laskeudun autosta. Odotan maijun tekevän samaa.

(Jotakin sinne päin. Mulla on vihko täynnä pohja/-poikkipiirroksia erilaisista asepuvuista ja omatekoisista aseista. Olen esim. tehnyt kertalatauksellisen rannevarsijousen ja epäonnistuneen pahvihaulikon.

Minulla on kotona sormeen kiinnitettävä kaksoisveitsikynsi ja taktinen teroitin johon kuuluu tulitikinsytytin. Sitten minulla on taktinen miniveitsi ja olen myös suunnitellut taktista rannekelloa jonka sisällä on paljon erilaisia aseita kuten kuristusnaru, pienoisveitsi, teleskooppinen puhallusputki myrkkyneuloilla ja pieni säiliö myrkylle. Toki siinä on neula jonka voi kiinnittää sormuksiin ym. Ja kaikki tämä on minun tekemääni/suunnittelemaani)

(Siis ropeen vai tosielämään???)

Otan jousen käteen ja pitelen siinä nuolta valmiina. "Voidaanko etsiä minulle nyt ensialkuun varsijousi? Mieluiten horton scout 125 mutta kaipa muutkin kelpaa."

(En ropessa vaan ihan oikeasti)

"Kyllä voidaan kunhan otetaan tuo trukki", sanon ja osoitan Volvo FL7- kuorma-autoa. Otan auton tavarasäiliöstä kolme kirvestä, työkalupaketin, kaksi käsisammutinta ja renkaanasennustyökalut. Ojennan työkalupaketin Maijulle ja vien tavarat autoon. Kuljettaja on varmaan joutunut zombien ruuaksi, sillä avain on autossa. Ovetkin ovat auki. Lastaan tavarat autoon ja käynnistän auton. Sitten sammutan auton ja otan kirveen. "Maiju, lähden hotelliin tsekkaamaan paikkoja, pysy autossa ja yritä olla keräämättä huomiota", sanon maijulle ojennan hänelle yhden veitsen vyöltäni. Sitten lisään: "Jos ongelmia sattuu,mhuuda niin kovaa kuin pystyt. Ja jos ihmisiä tulee, ole varuillasi". Sitten otan kulauksen desifiointiaineesta ja marssin hotelliin.

(Pahvihaulikko?? O_O Kuvittelin sinua normaaliksi, mutta nyt selvisi, että olet sittenkin omiaan tänne Suolistoon. Hahmosi on muuten Hulkin ja Tony Starkin sekoitus...)

Otan veitsen ja hyppään autoon.

(missäs päin assassinin mökki on?)

(Siellä on jotakin vesistöä..?)

Istun autossa tylsistyneenä. En uskalla laittaa radiota päälle ettei se houkuttelisi zombeja. Mittailen veitsen terää sormillani ja alan hitaasti viiltää käsivarsiini haavoja.

nousen pöydästä ja tajuan sammuneeni. kahvi on kaatunut ja auringon valo pilkistelee sälekaihdinten raoista. nousen ja katselen ympärilleni, mutta zombit eivät ole näemmä päässeet sisään. haen harrikkani ja talutan sen ulos. kerään kamani ja tungen lääkeruiskut povitaskuuni luotiliivien alle. painan kaasua ja ajelen vähän matkaa, kunnes tajuan olevani nälkäinen. pysäytän harrikan tienreunaan ja jään odottelemaan uzi takin hihan suojissa autoja, jotka saattaisivat jäädä auttamaan jalankulkijaa tällaisen epidemian aikana. tai vain ammun seuraavan vastaantulijan

(Joks kaikki nukkuu? :o)

( neko,metkö tiedä että zombiet haistaa ihmisen veren?!)

Sisällä onkin aika vähän zombeja. Ainakin eteisessä. Tapan ne ja huomaan ison rinkan kassan vieressä. Tarkistan sen sisällön ja löydän vain vuoristokiipeilytavaraa sekä purkkiruokaa. Jätän ruuat ja viskaan välineet pois. Sitten otan seinäkellon seinältä ja laitan reppuun. Suuntaan keittiöön. (Kelloissa on hammaspyöriä)

Keittiössä tapan neljä zombia kirveelläni vasarakädellä tukea antaen. Huomaan suljetun jääkaapin ja avaan sen. Henkäisen ilosta. Jääkaapissa on makkaraa, juustoa, muutama leipä ja paljon juomista. Nappaan kaikki einekset mukaan ja reppu täyttyykin jo. Laitan repun selkääni ja nappaan keittiönkin seinäkellon. Otan vielä kaksi jauhosäkkiä ja palaan autolle. Lastaan tavarat autoon ja palaan Maijun luokse. Huomaan tytön haavat ja käsken: "Loopettta! Chonbieet haishktavvat meiddat josh havoittat itssseässi! Pishtä she veiittshi pooish, shiillä she ei ole lellu!". Olen raivoissani ja muutunkin jo ihmiseksi.

(Tonttu on isäsi, nulikka!)

(Tottakai tiiän :p en oo ihan tyhmä)

Pelästyn Mikaein äkkinäistä ilmaantumista niin paljon että hätkähdän ja tiputan veitsen. "Anteeksi, en tajunnut", sanon ja katson näkyykö zombeja. Puristan käsivarttani mutta verta tulee jo sormieni välistä. Ja kuin tilauksesta, nurkan takaa laahustaa örisevä epäkuollut. "Voi paska" totean ja hapuilen jousta ja nuolikoteloani tahrien nekin vereen.

Huomaan zombien ja sanon Maijulle: "Älä tartuta hajua aseisiin, sido haavasi. Tavarasäiliössä pitäisi olla ensiapulaukku". Otan kirveestäni hyvän otteen ja hyökkään zombien kimppuun. Ehdin iskeä sitä olkaan ja horjuttaa sen tasapainoa niin että se ei pysty puremaan minua. Mutta zombie tarraakin kirveeseeni ja riuhtoo sen kädestäni. "Ei helvetti", kiroan ja juoksen maijun luo. "Jousi tänne!", sanon Maijulle.

(Pitäähän meidän ryhmänkin tehdä jotakin...)

"Käydään tuolla huoltoasemalla tankkaamassa ja keräämässä tavaraa." Sanon radiopuhelimella Sirulle. Kaarran huoltoaseman pihaan, jossa on muutamia zombeja. Astun autosta ulos ja ammun muutaman tarkan laukauksen muutamaa zombia päähän.
"Dean, käy ottamassa kaikki tarvittava sisältä. Säilyvät elintarvikket sekä kaikki muu mitä voi tarvita. Ota myös kaikki kanisterit sekä polttoaine. Myös moottorisahan tai ruohonleikkurin polttoaineesta on hyötyä. Siru voi tulla mukaan. Minä tankkaan autot ja vahdin ulkona." Sanon Sirulle ja Deanille.

Ryntään sisään potkaisten oven auki. "Siru vahdi selustaa." Sanon ja lähden tarkastamaan huolttista. "Ei zombeja!" Huudan Teemulle. Haen tiskin takaa jätesäkin ja heitän sen Sirulle. "Kerää säilykeruokia. Itse kerään polttoainetta." Sanon sirulle pistäen Lorcinia vyölle.

Otan säkin vastaan ja ryntään säilykeruokien luo. Kauhon purkkeja säkkiin ja hamstrattuani hyllyt lähes tyhjiksi, ryntään hakemaan koiranruokaa. Vilkuilen muualle, pitäisikö vielä jotain ottaa...? Ainakin paristoja, karttoja ja kahvia...

Olen ajanut molemmat autot bensa-automaatin viereen ja tankkaan molempia yhtä aikaa. Parkkipaikalla on kuorma-autoja, jotka voisivat olla hyviä, mutta Cadillacista en luovu! Mökkitie olisi muutenkin liian ahdas rekoille. Joissakin henkilöautosissa on kuitenkin peräkärry ja niistä voisi olla hyötyä...
"Käyn hakemassa parkkipaikalta autoihin peräkärryt! Tavaran määrästä ei tarvitse siis huolehtia!" Huudan ja hölkkään peräkärryjen luokse. Otan kaksi tyhjää peräkärryä, joissa on muovinen suojakupu päällä ja raahaan ne yksitellen lähemmäs autoja.

(Neko, annatko jousen?)

Ojennan jousen Mikealille ja alan etsiä sidetarpeita. Paikkaan käteni parhaani mukaan ja hyökkään kohti kolmatta zombia jolla on kädessään katkennut harjanvarsi. Riuhtaisen olion lähelleni ja isken sitä puukolla päähän niin kovaa kun pystyn, ja hypähdän taaksepäin etten saa roiskeita verestä. Zombi lysähtää maahan ja tarraa minua nilkasta. Kiljjaisen ja alan talloa sen päätä. Kallo raksähtää ja pää murskautuu kuin mätä omena.

(Eikö kenelläkään ole mitään tekemistä tässä ropessa? Pitää taas itse jatkaa...)

Saan lopulta molempiin autoihin perävaunut. Avaan autoni ovet ja takaluukun. Otan suuren osan tavaroista autosta ulos ja alan järjestelemään niitä perävaunuun. Järjestelen myös autoon jääneet tavarat niin, että sinne mahtuu vielä jonkin verran lisää. Sirun autoa en ala järjestelemään.
"Oletteko jo kohta saaneet kaiken tarpeellisen mukaan?" Kysyn Sirulta ja Deanilta.

"Kyllä." sanon ja lähden raahaamaan sitä autoani kohti. Se painaa, mutta ihmekös tuo niiden kaikkien säilykkeiden takia. Mieleeni muistuu ne ajat, kun asuin Amerikassa ja työskentelin ruumishuoneavustajana.... Silloinkin piti nostella kaikenlaista...

"Se edellyttää sitäkin, että sinä myös ajat hitaampaa, jotta pysyn perässä." huomautan Teemulle ja tappelen säkin kanssa. Lopulta saan sen nostettua peräkärryyn.

"Tottakai. Mutta sinä asensit tuon peräkärryn.... " vastaan nuivasti ja vihellän Nekkua.

"Tiedän... " sanon väsyneenä. "Onko mökkisi missä? Saaressa? Rannalla? Tiedän, että se on jossain vesistön lähellä..."

"valmis!" Huudan ja lähden rahtaamaan bensakanistereita molemmin käsin Teemun autolle

Nousen autoon ja lähdemmekin heti liikkeelle. Puuskutan hetken mutta purskahdan kuitenkin pian nauruun. Nauran kuin mikäkin hullu niin kovaa että kyynelet valuvat silmistä. Lopetan kuitenkin kun tajuan millaisen kuvan annan itsestäni. Selvitän kurkkuani. "Se meni... odotettua paremmin" sanon teennäisen sivistyneellä äänellä ja vilkaisen Mikaelia.

(Me ajetaan asekauppaan ja harrastusasekauppaan)

(Joko me ollaan lähdetty liikkeelle?)

(Ei aivan vielä...)

Lopulta saamme bensiinikanisterit auton takakonttiin.
"Nyt lähdetään!" Sanon ja menen takaisin autooni. Käynnistän auton ja käännyn huoltoasemalta takaisin valtatielle.

Loikkaan autoon ja käsken koirankin mukaan. Ajan helpottuneena Teemun perään. En haluaisi nähdä enää yhtäkään zombia. Onkohan vielä pitkäkin matka? Onneksi sain käytyä vessassa huoltsikalla...

(Aktiivisia käyttäjiä on aika vähän. Muuten, lähden parin viikon lomareissulle n. viikon päästä. En siis pääse nettiin ulkomailla)

(Ei tämä muutenkaan suju niin nopeasti...)

(Yeips. Huomenna tuskin olen paikalla. Saatan olla ihan yömyöhällä. Älä pimahda...)

(Ihan vähän? Kuulostaa pahalta, mutta jooh... Kunhan et ihan Korppi-tyylillä mene..)

(Wuhuu! Etkä pistä mekkoa päälle ja laita minua vankilaan...? Luksusta. XD)

(Minen voi olla hirveen aktiibvinen huomenna. Tyttöystävä tulee kylään. Joten illalla ja aamulla)

odotellessani näen horisontissa autoja. tarkastan uzin kunnon ja sitten kävelen keskelle tietä viittomaan. taitaa joukon kärjessä olla cadillac, ellen erehdy.

Nostan pilottilasejani nähdessäni jotakin tiellä. Ei välttämättä ole zombi...
"Pistooli, kivääri tai mikälie tuliase valmiina, Dean..." Sanon Deanille ja avaan Parabellumin holsterin (Se kannattaa avata etukäteen, koska se ei ole mikään pikavetoholsteri, vaan kunnon jämerästä mustasta nahasta tehty hyvin asetta suojaava holsteri.) Pysähdyn muuutaman metrin päähän miehestä, suoristan barettini ja astun autosta ulos.
"Onko jotakin asiaa?" Kysyn mieheltä käteni levätessä holsterin kohdalla.

Kohtaukseni lakkaavat ja onnistun taas ajamaan autoa. Ajan eteenpäin kuormurillani ja huomaan kadulla jonkinlaisen ihmisryhmän. Päätänpä mennä vilkaisemaan, eihän ryöstäminen ole huono vaihtoehto. Tuliaseita ei ole joten lainaan Maijun jousipyssyä (sori autohittaus). Laskeudun autosta ja hiivin hiljaa puskan taakse (auto pysäköity hyvän matkan päähän). Pääni täyttyy raivosta kun tunnistan tuon huivin ja vaatteet. Kane. Vittumainen kane. Tähtään pusikosta kanea lantioon (en tapa sua aseella vaan tyngällä, kuten lupasin). Sitten painan liipaisimesta ja hyökkään kirveeni kanssa kanen kimppuun. (Ajattelin vain että väliintulo voisi pistää vauhtia juoneen. Ei ole tuliaseita, saatana)

(muuten ei mahdukkaan, mutta takin hihat on aika leveet)
"sinä et oikeuksia latele." murahdan ja nostan käteni huiville. vedän sitä suulta tarpeeksi, että he huomaavat kasvojen palaneen. "kiitetäänpä kaveriamme Mikaelia. se saattaa olla tällä hetkellä pitkin sairaalan käytäviä." kuvittelen taas tohtorin operoimassa sitä pikkuperkelettä, kun tunnen kipua lantiollani. siitä törröttää nuoli ja repäisen sen irti. vilkaisen metsään päin ja näen... ei se voi olla. "te olette kaikki porukassa! saatana!" otan kaksi polttopulloa takin sisältä, sytytän ne ja paiskaan maahan ne suojaringiksi kaksikolta ja mikaelilta. juoksen harrikalle ja hyppään sen selkään, yrittäen samalla osua heihin uzilla. painan kaasua ja palaan tielle moottorisahat rämisten.

Mikael lähti jonnekkin jousi mukananaan. Jään autoon istumaan kuin ellun kana, kunnes kuulen aseen ääntä. Pelästyn ja painaudun mahdollisimman matalaksi auton pohjalle. 'Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!' ajattelen

(Kyllä varsijousissa on liipaisin, se on vaan vähän eri näköinen ja sen nimi on myös laukaisin)

Kane ehtiikin pakoon. Heittäydyn maahan suojaan luodeilta ja alan lataamaan jousta. Kun nousen taas seisomaan, huomaan kanen lähteneen pakoon jollakin oudolla aseella. Sylkäisen tien viereen ja palaan autoon. "Piti maksaa potut pottuina", sanon nekolle. "Äkkiä asekauppaan", sanon ja painan kaaasua. (Varsijouset ampuu vasamia ja niiden laukaisumekanismi perustuu eri versioihin. Ja kyllä, asekauppa on valtatien toisella puolella)

*Kane lähti pakoon jollakin oudolla 'asemaisella välineellä'.*

(Majulla on taljajousi, http://www.eramaailma.fi/WebRoot/Eramaailma/Shops/Eramaailma/4F42/BCC6/5CF7/D455/EE63/0A28/1046/78DE/Taljajousi_Mathews_Genesis_Pro_15-25.jpg )

(Ai tuo...)

(Ryhmäni ei taida olla tänään paljoa paikalla. Harmi.)

Mikealit ja muut jäävät vihdoin taakse...
"Pitääkin olla varovaisempi... Meillä ei ole vielä automaattiaseita. Onneksi hän kuitenkin ampui sarjatulta erittäin epätarkasti, eikä tainnut osua." Sanon ja vilkaisen vielä sivupeiliin. Toivottavasti Siru on myös kunnossa.

Nimi: William Miller
Kuvaus: 18v. poika. Mielipuoli.
Vahvuudet: hyvä tappelija. Survivalisti.
Heikkoudet: huumeet. Impulsiivinen luonne.
Nyt: paennut zombeja metsään ja pystyttänyt leirinsä (auton katolle pystytetty teltta) järven rannalle. (vastarannalla sattuu sijaitsemaan Teemun mökki...)

Metsä on selvästikin turvallinen paikka. Kovaäänisestä musastakin huolimatta paikalle on ilmestynyt vain pari zombia koko yön aikana. Aineitten vaikutus alkaa lakata ja tajuan valvoneeni koko yön. Menen siis nukkumaan.
Jostakin syystä aivojen etuosan vahingoittaminen ei tunnu saavan zombeja delaamaan. Täytynee kysyä syytä joltain fiksummalta...
http://kupuramiekka.blogspot.fi/2014/07/zombieiden-listimisesta.html

Saavumme asekauppaan. Kaupassa on jonkin verran aseita ja melkoinen raatokasa zombeja. Näen auton sivupeilistä yhden zombien ja sanon Maijulle: "Tule, mennään tsekkaamaan varusteita". Otan palokirveeni ja laskeudun autosta.

"Selvä", vastaan ja nappaan veitsen mukaani. Käveken Mikaelin perässä ja vilkuilen ympärilleni zombien varalta.

Saavumme kauppaan. Seinät ovat tyhjiä mutta kuolleiden kädet täynnä. "Täällä on ollut verilöyly", sanon Maijulle ja otan Remington 800- haulikon. Nappaan kaikki löytämäni halulit taskuihin ja käyn hakemassa hotellista löytämäni laukun. Ladon laukkuun kolme Glock 7-pistoolia, muutamat Waltherin pistoolit, kaksi Rk62-konekivääriä ja ehdottomasti M72 Law-kertasinko sekä kymmenen kranaattia. Kaivelen kassan alueita ja löydänkin sieltä M24-SWS-tarkkuuskiväärin. En jää miettimään sitä mistä se on sinne joutunut vaan käyn tyhjentämässä saaliin autoon. "Maiju, nappaa kaikki mitä haluat ja palataan autoon, tunnen että tänne tulee vielä lisää zombeja", ilmoitan Maijulle ja odotan Maijua korvat höröllä. (Sori aseiden runsaus mutta kyllä meidänkin täytyy osata puolustautua. Otin ammukset aseiden mukana)

(Joo hyvä kun muistutit varusteet. Mutta riippuu siitä, oletko Altairin, Ezion vaiko Connorin aikakauden salamurhaaja. Vaiko 2000-luvun ;p)

"Maiju, ota itsellesi sopivat komposiittikypärä, maihinnousukengät, luotiliivejä niin paljon kun vain on ja maastoasusteet. Saatamme joutua kauas autosta. Ota myös sotilasrinkka ja muut asekotelot ja -vyöt!", huudahtan Maijulle ja alan heti riisumaan kuolleita sotilaita. Puen päälleni maastoasun, maihinnoususaappaat, komposiittikypärän ja pimeälasit. Otan muutamalta sotilaalta myös asehanskat ja luotiliivit ym. Varustukset ja ladon ne autoon. Kuulen örinöitä ja valahdan valkeaksi kauhusta. Ainakin kolmesataa zombia. "Maiju, siivoa paikka sillä aikaa kun pidättelen zombilaumaa! Älä yritä auttaa!", karjun Maijulle ja otan kunnon kulauksen desiainetta. Kipu iskee ja lihakseni kasvavat. Otan kirveen käteeni sillä en halua tuhlata ammuksia ja paksuilla sormilla ei liipiaisimia painella. Hyökkään zombien sekaan ja kiinnitän niiden huomion itseeni.

(Juu oon aina ropeissa puolihaltia jos se on mahdollista. Lempirotuni, sillä ei ainakaan pällistellä haavi auki ihmistä jolla on haltian voimat ja kyvyt ja ihmisen älykkyys ja kekseliäisyys. Enpä nyt puolista tiedä, pitää stalkata kuka on vahvin :))

(Onko ihmissusi mahdollisuus? Tiettekö semmone alkuperäne ihmissusi. Joka voi muuttuu millo huvittaa sudeks ja täyskuun aikaan parhaimmillaan.)

(Oon aina ajatellu että ihmissuden muodonmuutos ei ole tahdonalaista... fantasioissa kaikki on mahdollsita mutta kuten huomaatte, joihinkin fantasiaolengoihin on tullut tietyt vakiot kuten esim. haltiat ovat viehättäviä ja pitkiä, kääpiöt parrakkaita ja tanakoita, zombit laahustavia ja verisiä, lohikäärmeet tultasyökseviä, neliraajaisia ja siivekkäitä. Kaikki kirjailijoiden ansiota :D)

(Ehkäpä)

(Miten te tiiätte kaikki noin paljo aseista?! :o )

Katson kauhuissani zombilaumaa. Alan kasata kokoon kaikkea tarvittavaa aseista vaatteisiin. Martenseistani en luovu mutta taljajouseni heivaan raskain mielin kun huomeen upean jalkajousen seinällä. Otan kaikki mahdolliset nuolet mukaani sekä jonkinnäköisen pienen käsiaseen. Nappaan myös ylikokoisen armeijatakin mukaani. "Mikael, nyt mennän!" huudan ja tungen tavaraa laukkuuni.

(Yliluonnollisten kykyjen hallinnan myötä kyvyt muuttuvat supervoimiksi. Assassin, jos skippaatte, muistakaa pitää kirjaa saamistanne tavaroista.)

Hyppää säikähtäneenå taaksepäin kun pääni yli lentää jotakin ja osuu räjähtäen suroaan zombilauman keskelle. Katson taakseni ja näen järeän tankin. Maiju kutsuu minua autoon. Tapan vielä muutaman zombien ja viittoilen tankille että se tulee mukaani. 'Toivotaan että ymmärsi', ajattelen ja huudan Maijulle: "Otitko kaiken tarpeellisen?". Vilkaisen vielä puolustusvoimien tukikohtaan jä nappaan kolme MP5-rynnäkkökivääriä (oli pakko saada sellaiset, välttämättömiä kyborgille), murskaan yhden zombien pään, nappaan mp5-lipaslaukun ja hyppään kaikin voimin zombielauman yli. Lennän ainakin kaksikymmentä metriä ja muutun ilmassa ihmiseksi. Laskeudun auton katolle ja ajlkani pettävät. Lysähdän polvilleni. Laskeudun varovasti auton ohjaamoon ikkunan kautta ja huudan tankille: "OLEMME YSTÄVIÄ!". Jyrään suoraan zombeja päin ja toivon että tankki ei tee meistä hattaraa. "Saitko kaiken tarvittavan?", kysyn maijulta. (Tuo hyppy oli sivustakatsottuna luonnoton :))

(Minäkin äänestän mökkimatkan skippaamisen puolesta! Kurpizzalla olisi yksi ääni, mutta vaikka hän olisi tätä vastaan, niin tilanne olisi 2vs1.
Eli mökkimatka skipataan! Sori, mutta meidän oli kelattava aikaa eteenpäin.

Ja MP5 on KONEPISTOOLI! Anteeksi ja ei millään pahalla, mutta ärsyttää, kun aseita kutsutaan väärillä nimillä... Sama kuin sanoisi miekkaa tikariksi ja hilparia heihääksi, tai pitkäjousta vastakaarijouseksi!
Tarvikelista tulee myöhemmin, kun puramme tavarat peräkärryistä ja autoista. Tosin ei teidän tarvitsisi tarvikkeitamme tietää, sillä emme todennäköisesti tule enää tapaamaan tässä roolipelissä.)



Satojen kilometrien ja tuntien päästä:

Ilta-auringon viimeiset säteet ovat jo katoamassa, mutta saavuimme sentään vihdoin perille hetken päästä! Katson tiellä olevia autoni valokeiloja hieman väsyneenä. Vielä monta kilometriä hiekkatietä... Tien sivuilla näkyy pimeitä ja tyhjiä mokkejä ja sivueitä, mutta ne harvenevat kilometri kilometriltä.
"Oma mökkini on aivan viimeinen ja kaikista syrjimpänä. Sinne on vielä jonkin matkaa." Sanon Deanille. Otan kulauksen kolapullosta pysyäkseni virkeämpänä. Muut mökit voitaisiin ryöstää joku päivä, sillä tiedän joissakin niistä olevan ainakin metsästysaseita. Haulikko on hyvä ainakin kokemattomammalle ampujalle ja lähietäisyydelle.

"Joo niin uskoisin....", sanon ällistyneenä Mikaelin valtavasta loikasta. "Lähdetään autolla, ei tuo tankki pysähdy", sanon ja avaan auton oven.

(No joo, pitääkin vastedes tsekata wikipediasta aseiden nimet. Korjaa tarvittaessa, oppiihan sitä aina uutta. Ja muuten, katanan lyhyemmän version nimi on wakisazi eikä washikazi. Kun ehdotit tyngän muuttamista tantõksi tai "washikaziksi". Pitäähän minunkin päteä :))

ajan vähän matkaa ja pysähdyn sitten metsään. päätän lopettaa mikaelin lopullisesti ja lähden salaa häntä seuraten harrikallani. mikael ja joku tyttö käyvät asevarastolla ja seurailen heitä kauempaa. mikael on saanut joitain helvetinmoisia kykyjä jostain. se tohtori kyllä sanoi tappavansa hänet, eikä kertonut mitään sapelikädestä, tai kymmenien metrien loikista. pysyn vielä varovaisempana huomatessani panssarivaunun auttamassa heitä, mutta se taitaa olla joku sooloilija. jatkan varjostamista, kunnes sopiva hetki koittaa...

(En jaksa nyt ihan kaikkea lukea, ja äänestän skippaamisen puolesta.)

Käännymme jonnekin pöpelikköön ja huokaisen helpotuksesta. En jaksaisi ajaa enää kauaa.
"Kauanko vielä?" kysyn radiopuhelimella.

"Okei." vastaan. Arvioin mielessäni autoissa olevia ruokamääriä, ja mietin, kuinkahan pitkäksi aikaa ne riittävät...

Mökkejä näkyy aina vain harvemmin, kunnes lopulta saavumme tien päähän. Jätän autoni väliaikaisesti mökkini eteen. Ulkona on jo pimeää...

Mökki on siis tehty tummista pyöryhirsistä eikä se ole erityisen uusi. Katolla on aurinkopaneeleja ja pihavalossa on oma pieni aurinkopaneeli. Hieman lähempänä rantaa on sauna. Vähän syrjempänä on rakennus, jossa on puuvarasto ja pieni eräänlainen verstas, jossa hahmoni on korjaillut aseiden tukkeja, sinistänyt tai maalannut aseiden metalliosia sekä korjaillut niitä muutenkin. Siellä on myös patruunoiden latausvälineet. Mökin lähellä on myös pyöryhirsistä tehty aitta, jossa säilytetään tavaraa. Kaikista kauimpana kaikesta on pieni paskahuussi. Mökin ympärillä on luonnonmetsää, jossa kasvaa monia erilaisia puita ja kasveja. Rannalla on soutuvene ja hieman syrjemmässä on venetrailerissa oleva moottorivene. Järven rannalla on laituri. Mökin ja muiden rakennusten sisätiloja voin kuvailla myöhemmin.

Sammutan autoni ja nousen ovesta ulos suoristaen selkäni. Paikat menee autossa jumiin, vaikka onkin mukavat penkit. Otan avaimia irti avainnipusta.
"Dean, tarkista mökki." Sanon ja ojennan Deanille Mökin avaimen.
"Siru, tarkista puuvarasto ja verstas." Sanon Sirulle ja ojennan hänellekin avaimet. Osoitan Sirulle, missä rakennus on.
"Minä tarkistan saunan ja aitan." Sanon ja kaivan autosta taskulampun. Lähden tarkistamaan paikkoja.

Nekku lähti tutkimaan pihaa. Selkäni on jumissa, ja linkutan kiroillen puuvarastoa ja verstasta kohden. Ei mitään, mikä oli ihan oletettavaakin. Zombit tietääkseni jahtaavat ihmisiä, eivätkä puupökkelöitä. Verstaassakaan ei näy ristin sielua. Haukottelen.
"Ei mitään." huudan muille.

(Menen nukkumaan.)

(Kyllä hahmoni lukitsee ovet, vaikka ei se kunnon mökkirosvoja paljoa estä. Ja menetpä sinä aikaisin nukkumaan! Eihän nyt ole koulua, vai jatkuuko työ?)

Tarkistan ensin varastona toimivan aitan, joka vaikuttaa olevan ennallaan. Sitten kävelen saunalle, josta ei myöskään ole mitään varastettu. Kävelen takaisin autolleni.
"Tavarat voidaan purkaa autoista vasta aamulla, tai ehkä sittenkin iltapäivällä. Nukun varmaan aamun yli." Sanon ja kävelen mökkiin laittaen valot päälle. Muualta on varmaankin sähköt poikki, mutta täällä sitä onneksi riittää!

(Väsytti ihan oikeasti. Nyt kuitenkin sain nukkua pitkään ja heräsin seitsemältä.... XD Joten äläs valita!)

"Hyvää yötä...." mumisen ja lysähdän sohvalle nukkumaan. Koirani lysähtää oven eteen ja alkaa nuolemaan tassujaan puhtaaksi. Tuijotan sitä hiukan kipsissä ja lopulta nukahdan.

Nimi: Black Rainbow
ikä: 23
Sukupuoli: Mies
Pituus: 185cm
Paino: Normaalipainoinen, hieman lihaksikas.
Pukeutumistyyli: Musta fedora ja siniset farkut
Ihonväri: musta
Laji: Poni --> Pegasos
Ulkonäkö: Erittäin tumman ruskea harja, siivet joiden kärjissä on sinistä, punaiset silmät. Musta fedora, tummat vaatteet, siniset farkut. Hitlerin hiukset. Mustat viikset, ei hitlerin, vaan ranskalaiset kuten "Mustalla ritarilla" (Don rosan tarinoista)

Luonne: Ei kannata ärsyttää, mystinen, hiljainen, yksinäinen, pohjimmiltaan hyvä sydämminen, synkkä.

Perhe: Ei ole.. kuolleita
Tyttöystävä: Kuollut.

Tietoja: Pitää vakoilusta, vakoilee usein. Joskus saattaa ryöstellä pikku rötöksiä, esim lompakoita. Eritätin ovela ja tekee synkkiä hommia. Huhutaan, että myy huumeita. Omistaa puukon ja pitää sitä aina taskussa. Sukujuuria ranskasta. Joskus tekee isompia ryöstöjä. Herrasmies.

Seksuaalisuus: Hetero, ei kiinnostu helposti naisista.
Ammatti: Varas,palkkamurhaaja, huumeiden välittäjä.

Tällä sit alotetaan.

Herään noin puoli kahdentoista aikaan päivällä. Puen päälleni oliivinvihreän kauluspaidan, jossa luutnantin olkapoletit sekä suorat oliivinvihreät housut, joissa Puolustusvoimien housuvyö. Kauluspaidan päälle laitan ruskean komentovyön, johon laitan Parabellum P08-pistoolin holstereineen, pistimen sekä upseerimiekan, joka pitäisi tosin teroittaa. jalkaani laitan mustat nahkakengät ja päähäni baretin. Hiippailen huoneestani keittiöön, jossa laitan kahvinkeittimen päälle. Käyn paskahuussissa paskalla ja haen mökistä aamukahvin, jota menen juomaan mökin pihalle.

Herään kahvin tuoksuun ja rämmin ylös sohvalta. Laahustan hakemaan kupillisen ja menen koirani kanssa ulos.
"Huomenta." sanon Tiber....Teemulle. Hän näyttää olevankin jo pukeutunut ja herännyt tähän aikaan. Kummallistelen vaatteita hiukan, kuka niitä täällä enää katsoo, mutten sano mitään. Nekku ryntää nuuhkimaan pihaa.

(Meinaatko lähes aina kirjoittaa Tiberius? Itse tosin meinasin tämän roolipelin alkuaikoina kirjoittaa Kurpizza, kun en edes muistanut hahmosi nimeä.)

"Huomenta." Vastaan ja juon kuppini tyhjäksi.
"Purataan tavarat sitten, kun Dean herää. Voin myös antaa helppokäyttöisen pienemmän kaliiberin aseen, kun et tunnu olevan erityisen kokenut ampuja. .22 Long Rifle kaliiberinen pienoiskivääri voisi olla hyvä, sillä se on hiljainen ja siinä on aika heikko rekyyli. Ei täällä pitäisi zombeja olla ainakaan montaa, mutta on hyvä olla varautunut." Sanon Sirulle.
"Miekkakin pitäisi teroittaa." Lisään.

(Melkein aina.)

"Selvä." sanon käsittämättä mitään Teemun puheista. Tavararoiden purkaminen on selvä asia, muu yhtä siansaksaa.

(Sori viivästys)
Saavumme rautakauppaan. Otan glockin ja holsterin ja menen kauppaan. Ei zombeja, eikä ihmekään. Täällä ei joka päivä käydä. Kadulla on silti muutama zombie joten liikun kuin tulilinjalla ollessani. Sanon maijulle: "Ota niin monta alumiini-tai rautatankoa kuin saat syliisi. Minä otan metallilevyt ja teroittimet". Otan yhden teroitinsetin ja kymmenen erikokoista metallilevyä. Sitten kun olen vienyt ne autoon, palaan takaisin hakemaan metalliputkia ja varmuuden vuoksi yhden käsiporan. Otan myös kyniä ja vihkoja ja tärpättipulloja. Vien nekin autoon ja kuulen risahduksen. Käännyn katsomaan ja luulen nähneeni vilauksen ihmisestä. Päätän pitää silmät auki ja otan matkalaukun rautakaupasta. Ladon sen täyteen kaikkea myrkyllistä ja vahvaa. Otan vielä kaksi paineruiskua ja kaksi painemaaliruiskua. Vielä kaksi kahdenkymmenen litran säiliötä niin kaikki on hommattu. "Maiju, ota kaikenlainen maali ja teippi mukaan!", huudahtan Maijulle ja lisään "Sitten mennään Shelliin. Bensa on lopussa."

(Juu jospa me ollaankin nukuttu autossa? Ei siitä mitään tuu jos zombi yrittää kiivetä korkean auton kattoon ja tulla vielä sen läpi)

(Missä empty, jokutyyppi ja HeKeKee? Olisi kiva saada jotakin toimintaa... En katsos halua enää eeppisen pitkää vuoropuhelua Kurpizzan kanssa.Tankin ajaminen pihaan tai hullun hulluttelu vastarannalla voisi tuoda kivasti toimintaa.)

("Ahhh...". Kuulostaapa epäilyttävältä :D)

FÖR HELVETE, ENKÖ SAA EDES ROOLIPELATA ILMAN, ETTÄ VIESTIÄNI POISTETAAN!

Dean näyttää myös heränneen ja meni vielä heti uimaan.
"Älä sitten ui ikuisuutta! Meillä on tavarat purattavana!" Huudan Deanille.

Menen jo autolleni ja vien ensimmäiseksi vaatekassini sisälle.
"Zombibarrikaadien pystyttäminenkin pitää aloittaa." sanon.

(Anteeks epäaktiivisuus, netti oli poikki ja nytkään ei toimi muuten ku tabletilla)

Tottelen vaisuna Mikaelia. Kasaan nopeasti tavarat jotka hän pyysi. 'Pakkohan tässä olisi pesulle päästä...', mietin. Nappaan kaupasta vielä varmuuden vuoksi metalliketjua ja köyttä sekä vähän mukavan näköistä pikkutavaraa joka saattaa olla turhaa. Materiaonni voittakoon ja niin edespäin.

"Ei pidetä turhaa kiirettä sen kanssa. Purataan nyt vain rauhallisesti tavarat ja laitetaan muutkin jutut kuntoon. Jos jotkin tuhansien zombien laumat eksyvät tänne, niin sitten poistumme muutamaksi tunniksi veneellä, kunnes ne ovat menneet ohi. Se on hyvä ja ammuksia säästävä suunnitelma." Sanon ja kannan omat vaatesäkkini huoneeseeni.

(Otit varmaan nauloja ja ruuveja)
Ajan bensa-asemalle ja alan tankkaamaan autoa dieselillä. Sitä onkin enemmän. Otan autosta kanisterin (se oli siellä jo ennen kaappausta) ja täytän senkin. Kaksikymmentä litraa riittää ainakin jonkin matkaa. Palaan autoon ennen kuin zombit ehtivät liian lähelle ja tallaan kaasua. "Haukkaa jotakin, murkinaa riittää.", sanon maijulle ja avaan takanamme olevan ristikon. "Menemme venäjään", sanon Maijulle ja lisään: Ole huoleti, emmeköhän löydä taloja ryöstettäväksi. Onko sinulla passi?", kysyn.

(20l mahtuu kanisteriin, 70l autoon)

(Onpa epäaktiivinen ilmapiiri...)

Palaan takaisin autoille ja avaan auton ovet, takakontin sekä peräkärryn.
"Purkaa kaikki ruoka autosta ulos, niin voimme laittaa osan mökkiin ja osan maakellariin." Sanon Sirulle ja alan kasata ruokaa auton ulkopuolelle. Dean näyttää vieläkin olevan uimassa.

Nyökkään ja lähden auttamaan Tiberiusta.

(Juuh)

Tutkin ruokavarantoja ja nappaan jonkinnäköisen säilykepurkin. "Passi oli äidillä", sanon ja silmäni kostuvat. Pyyhin kyynelet hihaani ettei Mikael pidä minua aivan nössönä. "En kyllä usko että sitä tarvitaan. Eiköhän rajavartiostot(?) ole jo kaatuneet."

Sukellan vielä kerran ja nousen ylös edes yrittämättä peittää intiimeitä alueitani. "Olemme kaikki ihmisiä!" Huudan mulkaisun saattelemana. Vedän housut jalkaani ja kävelen purkamaan tavaroita.

"Tulithan sinäkin sieltä." sanon Deanille.

(Meidän pitäisi sitten saada jonkinlainen tarvikelista kasaan Halfelfin pyynnöstä. Mukana on ainakin ruokaa, juomaa ja polttoaineita, mutta mitä muuta? Listan ei tarvitse olla täydellinen, sillä tavaraa on paljon, mutta kaikki tärkeämmät tavarat.)


Otan ruokaa muovisäkeistä ja sitten lajittelen ne uudestaan siististi niin, että erilaiset elintarvikkeet ovat eri säkeissä. Toiset kannan mökkiin ja toiset jätän ulos kellariin viemistä varten. Myös aittaan voisi säilöä jotakin. Kolmistaan homma sujuu aika ripeästi.

Pysähdyn erään omakotitalosudun lähelle. Näen maijun kyyneleet ja kysyn: "Taidat olla sukviimeinen?". "Ymmärrän sinua, katsos kun minä olin vasta seitsämän kun näin vanhempieni siälmysten pursuavan ulos auton lentäessä päin kuusta", sanon ja omatkin silmäni kostuvat. Pyyhin ne ja sanon: "Nyt minä menen ottamaan tuon", ja ositan isoa asuntovaunua. Laskeudun autosta, otan kulauksen desiainetta (sitä on jäljellä enää puoli litraa ja kulaus) ja tartun raoillaan olevaan oveen. Sisällä on palojn vaatteita lattialla muttei jälkeäkään zombeista tai verestä. Hyvä. Raahaan vaunun auton perään ja kiinnitän sen autoon. Tai ainakin luulen niin. Huikkaan Maijulle: "Tekisikö mieli järjestellä asuntovaunua sillä aikaa kun minä teen kyborgiasun rungon?". Siirryn varastoon ja (puheeni oli tavallinen koska kulaus oli pieni ja lyhytkestoinen) alan ruuvaamaan luotiliivejä toisiinsa kiinni.

(Joitain lääkärin tavaroita, ruokaa, koiran ruokaa, cd-levyjä....?)

"Okei", sanon ja nousen autosta. Venyttelen antaumuksella ja kierrän asuntovaunun ovelle. Tarkistan että veitsi on edelleen kiinni vyössäni ja astun vaunuun. Tutkin sitä hetken, ja löydän jopa itselleni sopivia vaatteita. Siirryn takaisin ovelle ja alan siivota vaunua järjestyksellisesti. Hetken kuluttua käteeni osuu kehystetty kuva, jossa on kaksi lasta, mies, nainen ja pieni koira. Kaikki niin onnellisia.... Ja kuolleita. Laitan kuvan syrjään ja alan kerätä lattialle levahtaneita pelikortteja.

Saamme lopulta kaiken ruoan pakattua säilöön. Seuraavaksi kasaan kaikki polttoainekanisterit autojen viereen. Niitä näyttääkin olevan jonkin verran.
"Nämä viedään puuvarastoon." Sanon ja kasaan bensiinikanistereita puuvarastosta hakemiini kottikärryihin.

Otan taittomitalla itsestäni mitat ja pistän muistiin. Lähden asuntovaunuun ja näen Maijun ahertamassa. 'on kyllä ahkera tyttö', ajattelen ja sanon: "Maiju, pidä tauko ja tule tänne,maion ottaa mittasi. Teen kyborgiasuja kaksi kappaletta, yksi kummallekin". (Sinä varmaan tulet) Mittaan maijun pituuden, leveydet vartalon eri kohdilta, käsien eri pituudet, käsivarsien ja sormien pituudet, säärien, reisien, pään ja ym. vartalon osien pituudet ja paksuudet. Pistän kaiken muistiin ja kysyn: "Pystytkö kantamaan kymmenen kilogrammaa jos se on tasapainoitettu kehosi joka soppeen?" (Autohittaan eli sain vastauksen, koska en jaksa odottaa. Kerro kuitenkin kaikki vastaukset). Palaan varastoon ja kiinnitän luotiliivejä päällekkäin arkoihin paikkoihin suojaksi. Sitten muokkaan niiden painoa heikentämällä suojausta käsivarsien kohdalta ja lisäämällä suojausta selkään. Teen samat Maijullekin ja saankin tunnin uurastelun jälkeen tehdyksi täydelliset, 7 kg painavat luotihaalarit huppuineen ja sukkineen päivineen. Hymähdän ja otan haukun voileivästä ja juon puolen litran kokispullon puolilleen.

Kannan kanistereita varastoon. "Koska lähdemme tutkimaan muita mökkejä? Voinko mennä itsekseni kun työt on valmiita?" Kysyn hieroen mutaa kengänpohjista.

Menen yhteen omakotitaloista ja otan remingtonin mukaani. Talossa on yksi kuollut nainen, zombiksi muuttunut ja kuollut, ja yksi kuollut kissa. Olohuoneessa siis. Alan etwimään joitakin hyödyllisiä tavaroita ja löydän varastosta generaattorin. Se toimii bensiinillä. Hyvä. Vien generaattorin autoon ja hiljaisuus on lähes korviahuumaavaa. Jostakin kaukaa kuuluu laukauksia ja yhden tytön kirkuna. Pudistelen päätäni ja menen toiseen omakotitaloon. Otan remingtonin olkavyöltäni ja potkaisen oven auki. Kolme naiszombia kääntyvät minua kohti ja hyökkäävät kimppuuni. Ammun heitä päin ja saan kolme tappoa yhdellä haulilla. Mahtavaa. Koluan koko talon läpi ja löydän viisi käsituuletinta, parikymmentä aurinkopaneelia ja 20l dieselkanisterin ja 120l bensakanisterin. Täysinä. Jess. Vien tavarat autoon ja kuulen kaukaa örinöitä. Ne tulee kuitenkin kaukaa. Koluan jääkaapit ja löydän paljon ruokaa. Vien nekin autoon.

Istun asuntovaunun sohvalla ja selaan manga pokkaria jonka löysin kaapista. Huomaan että Mikael palasi autolle. "Mennään uimaan", ehdotan. "Tai jos vettä tulee niin suihkukin käy". "Ja katso mitä löytyi", jatkan ja käyn hakemassa olutpullon joka sekin löytyi kaapista.

mikael onkin tyhjentelemässä taloja ja touhuaa juuri autollaan. päätän sopivan hetken tulleen ja avaan liekinheittimien bensaletkut ja pistän sytyttimen valmiiksi. ajan viiden metrin päähän autosta. "pala saatana!" huudan ja liekinheittimet sylkevät tulisuihkun kohti autoa.

Joku hullu alkaa leikittää autoa. Nappaan uuden varsijouseni ja hiivin ulos asuntovaunun takana olevasta ikkunasta. Hiippailen tämä hullun taakse, viritän jousen ja ammun häntä alaselkään. Viritän toisen nuolen ja tähtään oikeaan käteen.

Autan Teemua viemään kanistereita.
"Kuinkahan laajalle zombi-invaasio on levinnyt?" pohdin ääneen.

"En juo alkoholia", sanon ja huomaan liekit. Nappaan Glockin holsterista ja huomaan kanen. "Maiju, käsisammuttimet ovat autossa!", huudan maijulle ja ammun kaksi laukausta kanea päähän. Juon loput desiaineesta ja hyökkään liekkeihin. Ne plttavat mutta lihaskudokseni kehittyvät koko ajan. Isken vasaranyrkilläni liekkarin paskaksi ja mottaan nyrkilläni kanea leukaan.

(Desiainetta on enää yksi 2,5 dl pullo, mutta taloissa niitä on lisää)

(Halfelf etkö lukenut mun aiempaa viestii vai tyrmättiiks se?)

(Siis joo, sie ammuit mutta mun viestini tuleekin sun viestin jälkeen eli kyllä säkin ammuit)

(Aaaa okei)

"Veikkaan ettei se ole levinnyt kovin pohjoiseen, sillä pohjoisessa on kylmä, minkä vuoksi asutusta on vähän ja harvassa. Tämä taas pakottaa zombien kävelemään periaatteessa tyhjän perässä pitkiä matkoja kylmässä. En usko niiden olevan kovin kestäviä." Selitän kuin olisin ekspertti

Nyökkään.
"Toivottavasti ne pakastuvat talvella." totean kostonhimoisesti.

(Eikö jossain Talvisodassa noista ihmiset irrottaneet ketjuja tunkemalla koivunhalon sinne ketjujen väliin...?)

Vihellän Nekkua ja ryntään auton taakse piiloon. En ehdi muualle. Zombit eivät osaa ajaa tietääkseni ja toivottavasti tämä ei ole se Haulikkoheppu.... Tai Hulk...

tunnen pari pistoa selässäni, mutta luotiliivi kestää jos minua ammutaan. lisään liekkejä ja korvaani lentää luoti. ärähdän ja huomaan mikaelin hyppäävän lieskojen keskeltä ja hän rikkoo toisen liekinehittimistä ja iskee minua leukaan. meinaan pudota harrikalta, mutta säilytän tasapainon ja käynnistän moottorisahat. ajan ringin palavan auton ympäri ja yritän leikata mikaelin kahtia sahoilla.

Prätkäjätkällä on selvästi luotiliivi... En kuitenkaan aio luovuttaa vaan venyvän jälleen jänteen ja tähtään tälläkertaa päähän. Tajuan että minulla on käsiase vyösi alla. Nappaan sen käteeni, lataan ja ammun. Ase kuitenkin potkaisee sen verran että en osu lähellekkään kohdetta. 'Hitto!', ajattelen ja otan varsijouseni jälleen käteeni. Tähtään huolellisesti ja painan liipasimesta.

(Minä vähän olen aatellut löytää ZK-22 joistain mökeistä. Et välttämättä tunne asetta mutta se on hiljainen ja kätevä. En kyllä tiiää miten semmonen suomeen ois joutunu.)

Huomaan sahat ja juoksen pakoon auton varastoon. Yritän näyttää pelkurilta. Lataan Law-kertasingon ja hyppään autosta. Ammun suoraan kanen kulkuneuvoon ja viskaan singon autoon. Otan sieltä rk kuusikakkosen ja alan tulittamaan kanea. Tulitan lippaan tyhjäksi. Huomaan maijunkin olevan elementeissään joten sanon: "Varo liekkejä!"

(Tuskin tuollaista suomesta löytyy. Muistaakseni tuo on Israelin uusinta tekniikkaa, sarjatuliase on kylläkin. Rynnäkkökiväärien toinen sukuplvi)

nuoli lentää ohitseni kun mikael pakenee autoon ja palaa sieltä. hänellä on jotain käsissään. onko se... sinko? väistän ohi lentävän raketin ja pistän jäljelle jääneen liekinheittimen sylkemään tulta kohti mikaelia. hän ampuu, mutta pyöräni ja liivini kestää. "jos en voi voittaa..." vilkaisen mikaelia auttanutta jousella leikkivää tyttöä. "otan vähintäänkin lohdutuspalkinnon." käynnistän sahat taas ja ajan suoraan kohti tyttöä.

(Miten tää tilanne nyt ratkee ellei joku kuole? Täs ropessa on uskomattomen paljon muchaamista)


Harrikka lähestyy ja sahat ärjyvät. En anna itseni mennä paniikkiin vaan ammun pyörän eturenkaaseen. Se tosin hidastaa vain hetkeksi joten juoksen asuntovaunulle ja kiipeän tikkaita pitkin katolle. "Mikael mitä pitäisi tehdä?", huudan samalla kun asettelen uutta nuolta paikoilleen.

(Se on jenkkiteknologiaa. Se oli muistaakseni puoliautomaatti. Se on erittäin hiljainen. Se on .22 kaliiperinen. Suunniteltu ilmeisesti USAn puollustusvoimille. Että niin eipä juu. Ne sitten kyllä tykkää varata itselleen etuoikeuksia ww3)

"Maiju, pakene!", huudan ja isken vasarallani moottorisahaaa lappeeseen. Otan kirveeni ja sanon kanelle (muutuin ihmiseksi): "Jos olet mies, ota machetesi ja käy lähitaisteluun!". (Voidaanko nyt ratkaista tää taistelu nopilla? Yleensä taistelussa käytetään voimaa, ketteryyttä ja kuntoa. Ja mun hahmoni on iso ja vahva mutta hidas, sun hahmosi puolestaan toisinpäin. Neko on oikeassa, me muchataan ihan helvetisti)

Sillä aikaa kun Mikael puhuu Kanelle, laitan varsijousen selkääni ja hyppään alas vaunun katolta. Päätän piiloutua yhteen taloista ja seurata tapahtumia. Avaan valkoisen puutalon takaoven postiluukun kautta ja marssin sisään. Tarkastaa talon ja totean onnekseni ettei siellä ole kuolleita. Yläkerrassa on kolme huonetta. Pengon kaapit läpi ja vaihdan vaatteeni täysin häpeilemättömästi. Sitten suuntaan keittiöön ja alan varmuuden vuoksi keräillä ruokaa.

(Keräilet ruokaa kun mun hahmoni taistelee hengestään :p)

(Assassin voi toimia taistelutilanteiden tuomarina)

(Varmaan tuo kevytkivääri on aika vaikea löytää, eihän niitä edes käytetä sotimiseen)

(Siis kevytkivääriksi mä sanon tota siks koska toi ase on huomattavasti kevyeempi ja nopeampi kuin normaali rynnäkkökivääri)

(Ymmärrän.)

(Muista että dean on sun tahtosi alla)

pysäytän harrikan etupyörän kumin puhjetessa etten lennä turvalleni ja tyttö pakenee. mikael rikkoo moottorisahani ja haastaa minut tappelemaan machetella. raskaansarjan mestarina voisin hoidella tuon apinan vaikka paljain käsin, mutta hänellä on kirves ja vasara. "sinusta ei jää jäljelle mitään mitä voisi luulla mieheksi tämän jälkeen." totean ja vetäisen macheten takin alta. yritän iskeä mikaelin viistosti kahtia.

Hypähdän taaksepäin ja sanon: "Paremmin minut mieheksi tunnistaa kuin halpamaisen petturin ihmiseksi!". (Mun hahmoni pituus on 207cm ja kyl mikaelkin on lihaksikas. Kuule, ratkaistaan tää juttu nopilla, ok?)

"petturin? päätin yhteisen matkamme tulleen päätökseen, vaikka näyttää siltä että se loppuu vasta nyt." laskeudun käsien ja jalan varaan yrittäessäni potkaista mikaelilta jalan poikki.
(nopilla netissä? olis kiva tietää miten. joku puolueeton heittää sitten. pariton.)

Seuraan tapahtumia olohuoneen ikkunasta.

Kurkistan auton takaa ja olen hihkaista ääneen. Lisää asehulluja armeijasta tulleita.

(Mun hahmoni saa ainakin ketteryysbonusta sillä se on 10 danin han moo doo-mestari)

Hypähdän ilmaan ja teen hyppypotkun kanen naamaan. Laskeuden maaha ja teen kuperkeikan takaperin ja laskeudun voltilla maahan.

"No harvemmin tänne ketään päätyy, joten zombejakaan ei ole paljoa..." Sanon laittaessani pistoolia takaisin holsteriin.
"Luutnantti Teemu Koivuniemi, tämän mökin omistaja." Esittelen itseni.
"Ja kuka sinä olet?" Kysyn.

lasini särkyvät silmille ja kaivan siruja pois samalla kun yritän viiltää machetellani mikaelia useita kertoja.
(mikä lienet moodoomestari...)

(Vooe helvatan urut....)

Hyppän kiven takaa hymyillen. "Alikersantti Dean Liser palveluksessanne!" Huudan ryhdissä. "La bienvinida al companento(tervetuloa leiriin)." Jatkan potkaisten pienempää kiveä. Istahdan takanani olevalle kivelle vetäen tupakka-askin taskusta. Sytytän tupakan palamaan.

(Päätin sen jo ekassa jaksossa)

Väistelen kun kane heiluttelee sokeana machetea. Yksi isku osuu minua olkaan ja viiltää verisen haavan. Zombiet ovat tulleet jo melko lähelle saamaan juhla-ateriaansa. ``Maiju, äkkiä autoon!``, huudahtan maijulle ja isken kirveeni kanen sääreen. (Päätä, osuinko) Hyppään ilmaan ja teen päkiästä kantapäähän-potkun suoraan kanen päähän. Sitten otan miekantyngän esille (kirves on heitetty).

(Niin sillä aikaa kun olen poissa, niin voitte tehdä erilaisia valmisteluja, eli laudoittakaa mökin ikkunat kiinni, laittakaa moottorivene rannalle, hahmoni varmankin teroittaa upseerimiekan ja ottaa Suomi-Konepistoolin käyttöönsä, seinällä roikkuva sapeli on terävä ja sen voi ottaa käyttöönsä kuka haluaa. Voitte myös veneillä, kalastaa, saunoa sekä tehdä kaikkea muutakin mökkeilyä. Voitte käydä ryöstämässä mökeistä tavaraa ja käydä vaikka kaupungilla tai muualla hakemassa varusteita, jos haluatte. Hahmoni autoa voi käyttää, mutta jos siihen tulee naarmukin niin siitähän se meteli syntyy! Aseitakin saa totatkai käyttää, mutta ei rikkoa tai hävittää. Hahmoani voi autohittailla vähän, mutta ei korppi-tyylillä. Kerrankin on hyvä, jos Roolipelin tahti on hidas...)

(No voe paskat. Olisin niin halunnut naulata sinut ristiin... Minä lähden lomalle torstaina...En tiedä, pääsenkö tänne.)

Kompuroin ylös auton takaa.
"Päivää. Olen Siru." tervehdin.

(Pitäiskö pitää sit iha "virallista" taukoo? Kunhan tää ei sit vaan kuolis ihan kokonaan...)

Rikon ikkunan, nappaan tavarani ja hyppään ulos. Juoksen autolle ja nousen kyytiin.

(Neko on oikeassa, tauko olisi paikallaan

saan loput sirut silmistäni ja jumalaton kipu leviää pitkin jalkaa. lennän potkusta selälleni ja machete liukuu kauemmaksi. tunnen pistävää kipua rintakehässäni, juuri siinä kohtaa, missä ruiskut ovat liivin alla. otan uzin vyöltäni ja yritän osua mikaelin käteen.

(Selittäisikö muuten joku mulle mikä on korppi-autohittaus? :D )

(Ensimmäinen roolipeli, mitä täällä pelattiin oli Keskimaa-ropea. Voin linkata, jos haluat lukea. Omalla vastuulla, itse meinasin useasti kuolla nauruun. Kuitenkin, Korppi pelasi niin, että kun tulit paikalle ja avasit pelin, saattoi hahmosi olla pää irti jossakin metsässä. Korppiakin pahempi oli Ysmir... Linkkaan ensimmäiset neljä:

Eka: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11641734#comment-0 (Vakkariurani alkoi tuolla)
Toka: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11899823
Kolmas: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11934592
Ja neljäs: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11998830#comment-0

Sekavaa eikö?)

Saan osuman reiteeni ja horjahdan taaksepäin. Heittäydyn maahan selälleni ja näen zombin irvistävän yläpuolellani. Nousen ylös (paukkusi loppuivat, ok?) ja väistän zombin hampaat ja tarraan kanen hiuksiin. Isken vasarallani hänet tajuttomaksi ja raahaan ähkyen autoon. Juuri ennen kuin zombit hyökkäävät

(Kamalaa :'D ja halfelf olisit vaa jättänyt sen zombien armoille!)

mikael voi luulla minun olevan tajuton, mutten aio jäädä tähän kyytiin. otan vielä yhden molotovin vyöltä ja lyön sen auton oveen. raahaudun ulos ja sytytän bensan, mitä pisaroi autosta. nousen ja lähden nilkuttamaan metsään

(Olisin kylläkin auttanut sua mutta omapa on valintasi. Me kaikki kolme taidamme kuolla)

Viimeiset asiat mitkä muistan ovat se miten liekit nielaisevat minut ja Maijun. Kuuluu räjähdys ja auto lentää taivaan tuuliin tuhoten lähes kaiken lähettyvillä olevan (autossa oli kranaatteja ja panoksissa on yleensä ruutia). Mutta koska me olimme ohjaamossa, lennämme eteenpäin. (Enää ovat elossa vain neljä)

päästyäni metsään ja kauemmaksi zombeista, vetäisen takkini ja revin sen hihasta jalkaani siteen. avaan luotiliivini, minkä läpi lentäneitä nuolenpäitä alan kaivaa irti. huomaan rintani kohdalla olleiden ruiskujen painautuneen syvälle lihakseen ja tyhjentyneen. ajattelen kuolevani onnellisena voitosta mikaeliin, mutta kipu tuntuu sietämättömänä verisuonissa. se tohtori taisi höpistä yliannostuksen tappavan, mutta näen lähellä zombin ja lyön sen hampaat käsivarteeni ja repäisen sitten sen irti. lähden harhailemaan metsässä, etsien kulkuneuvoa.
(jos peluri on paikalla, voisi kertoa muutoksesta. ja eihän mikaelin tarvitse kuolla. mutta jos päätät niin, tee ihmeessä uusi hahmo. pahoittelen epäaktiivisuuttani)

(Noo, en kylläkään usko että ihminen selviäisi tuosta räjähdyksestä... joten mieluummin kuolen kuin esitän teräsmiestä)

(Voi vitun kane!!!)

(Ei minua haittaa, vaikka selviäisittekin hengissä... Rope muuttuisi aika tylsäksi muuten... Halfelfin hahmolla oli jokin mutaatio, eikö se vaikuta? Aivan sama kuitenkin.... Tehkää miten teette.)

(No siinä tapauksessa Maiju ei kenties ehtinytkään autoon ;))

(tai halfelf suojasi kehollaan nekokonekoa. tyyppi joka hyppii kahdenkymmenen metrin loikkia, varmaankin kestää tuollaisen paukun. ainahan nekokoneko voisi paikkailla sinua sen jälkeen)

(Öö, kane, haluaisin muistuttaa että mutaatio toimii vain desiaineella. Muuten minä olen ihan tavis mies. Mut joo, sovitaan niin että maiju selvisi koska mä suojasin sitä mutta itseltä meni henki. Mut nyt mun zombini ei olekaan menettäny järkeään. Eli se ei osaa puhua mutta sillä on ns. elämän muistoja eli se ei esim. tapa maijua)


Mikael Whitestar (kyllä taas)

Sp: mies
Ikä: 32
Pituus: 325 cm
Paino: 481 kg
Heikkous: kuolee aivojen vahingoittuessa, vihaa itseään
Vahvuus: Fyysisesti yli-inhimmillisen vahva, osaa käyttää lyömäaseita huomattavasti paremmin kuin muut zombiet, ei syö zombilihaa, vasemman käden tilalla PIIKIKÄS leka, erittäin paisuneet ja vahvistuneet lihakset, purppuranvärinen vartalo (ks. kuva: http://img1.wikia.nocookie.net/__cb20140103135527/deadtrigger/images/b/b0/The_First_One_DT2.png ), mieli osittain toimiva, omaa alkeellisen järjen, luut vahvistuneet ja muuttuneet titaaninkoviksi, nopeus kasvanut huomattavaksi, osaa juosta max. 160 km/h vauhdilla puolen tunnin ajan (eli vauhti olkapusku saa kaiken lentämään)

Avaan silmäni ja liikutan vartaloani. Näen vieressäni makaavan tajuttoman tytön. Tutun tytön. Nousen ylös ja tökin tyttöä paisuneella sormellani. Zombit yrittävät syödä sen mutta uteliaisuuteni takia käsken niitä lopettamaan. Ne eivät näemmä tottele. Mieleni sumenee raivosta ja alan riehumaan zombien seassa. Tapan jok'ikisen brutaalisimmilla tavoilla mitä osaan. Löydän maasta jonkin taskuveitsen (machete) kaltaisen ja isken sen yhden zombin kalloon kiinni. Se olikin viimeinen. Otan tytön syliini ja vien sen puun alle varjoon.

(Päätinpä tehdä tälläisen iljetyksen... Mutaatio varmaan kehittyi kun kasvusolut käynnistivät regeneraatioprosessin kuolleessa ruumiissa. Tyypillinen gammasäteilyyn altistuneelle ihmiselle tapahtuva mutaatio, ainakin Marvelin sarjakuvissa)

(Jeiiii :3)

Avaan varovasti silmiäni. Auto ei siis tainnut räjähtääkkään, kyllähän minä olisin siinä kuollut.....? "Mikael! Mikael , me selvisimme!", kähisen. Nousen istumaan ja tajuan olevani ruohikolla enkä auton penkillä. Lisäksi mikaelista ei näy jälkeäkään. (Oot nyt vähän matkan päässä niin ettei Maiju huomaa heti). En tajua saatikka sitten jaksa nousta ylös vaan ryömin ja konttaan kunnes pystyn nousemaan ylös. "Mikael!", huudan epätoivoisesti löydettyäni auton jäänteet. Vihan kyynelet nousevat silmiini. Istun maahan ja riisun nahkatakkini. Hihat ovat vasemman hartian ja koko käsivarren kohdalta aivan riekaleina. Samoin kuin näköjään ihonikin. Kipu iskee kun tajuan haavat. Räjähdyksessä on ilmeisesti lentänyt sirpaleita minua päin.

Kuulen tytön huutavan jotakin...tuttua. Mikk-mik-mikael... Taitaa olla nimeni... Luulisin. Kävelen tytön luokse ja näen sen haavat. Veri näyttää tuoreelta. Yritän puhua: "Mik... Mikka..", sitten osoitan itseäni. Zombit eivät onneksi enää tule.

(Mä lähen nyt ulkomaille, autohitatkaa muttei korppi-tyyliin, kiitos. En sit halua että maiju tappaa teidät mun avullani)

(Minäkin häivyn tänään.)

(Samoin)

(Ja minä olen täällä taas! ...Kuoliko tämä vai mitä? Aika epäaktiivista...)

(pelaajat lähtivät lomille. ei kulje eteenpäin tämä peli. pitäisi tehdä roolipeli johon saisi kaikki palstalla olevat mukaan ja se olisi kaikille käypä. en näe unia joten kirjoitan ne)

pelaajat palaavat syksyllä, sillä kesällähän kaikki ovat lomalla ja joillain riittää tekemistä. peli taitaa olla aktiivisempaa syksyllä. keskimaa oli hyvä peli, mutta näiden joidenkin luovutuksen takia, sen tulevaisuuden voisi sopia ja aloittaa puhtaalta pöydältä. ehdotus vain ja varmaan sitten myöhemmin jos ollenkaan

(Olen selkä!)

(No Keski-Maan voisi aloittaa "alusta" minun puolestani, mutta hahmoni pysyy samana joka tapauksessa. Katsotaan sitä sitten myöhemmin. Täällä on siis ainakin kolme pelaajaa... Ei taida riittää.)

(Minullekin käy... Mennä aikaa kunnolla eteenpäin. Sinun hahmoosi se tuskin vaikuttaa, mutta minä voisin ottaa Kurpizzan siskon/veljen kakaran peliin... Ei, en aio luopua keksimästäni suvusta. Olen kiintynyt niihin... Tosin Rugaru ja Deahtstrokekin on paikalla... Emt. Korppi puuttuu.. Michem voisi olla kadonnut...)

michem on poissa, siiliötä ei kiinnosta, hekekeen epäaktiivisuus. aikaa voisi kelata niin että mikä vain on mahdollista esim. teknologiakin kehittynyttä, mutta ei koko maailmassa. keskimaan historian voisi kirjoittaa mitä sodassa ikinä kävikään ja näin saada mitä vain mahdollisuuksia uuteen peliin. kannattaa nyt kuitenkin odottaa. ei sitä kolmella saada alkuunkaan. ja muitten mielipiteet

(Yeps. Siksi olisi hyvä aloittaa tulevaisuudesta, jotta uusien olisi helpompi päästä mukaan...)

(No siis teknologian puolesta ruudin aikakausi voisi alkaa, eli musketit ja kanuunat peliin! Muutaisi hieman sodankäyntiä. Ja niin kuin Kurpizza sanoi, tulevaisuuteen hyppääminen antaa paremmat mahdollisuudet uusille pelaajille. Ainakin Halfelf ja Emptyoficiale voisivat tulla mukaan. Ja olen Kurpizzan kanssa samaa mieltä keskustelun aloittamisesta. Eihän me tätä voida täyttää näillä Keski-Maa jutuilla...)

jos teitte keskustelun jo, pahoittelen hitauttani; netti ei tunnu toimivan. löydän sen sitten kun tämä päivittää palstan

Täällä ollaan taas!