AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  / Kapteeni Railion vaiheet Saksan

Kapteeni Railion vaiheet Saksan

8 Vastausta 1 551 Lukukertaa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1780&postdays=0&postorder=asc&start=45

Ilmo Kekkonen


Lähetetty: 08.10.08 08:04 Viestin aihe: Suomalaisia Saksan riveissä

"Joukkoon liittyi kapteeni Pentti Railion johdolla seitsemän yliloikkaria joista peräti kuusi upseereita."
.
.
.


Aiheesta enemmän täällä:

Ylimaan taistelu Lapin sodassa
Kirjoittanut: 1944 9.8.2008 klo 20.54

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000037114293&view_mode=flat

Lisätietoja Lappalaisen ja Laaksosen kirjoista

Lisätietoja Lappalaisen ja Laaksosen kirjoista?

Tuokko kyllä kertoo kirjassaan tuosta kokonaiselle rykmentille viritetystä ansasta, mutta eipä paljasta siihen syyllistynyttä maanpetturia ja varsinaista alkuunpanijaa!

Kirjassa kyllä kerrotaan loikanneen kapteeni Railion nimi ja kerronnasta voi jokainen helposti päätellä että SA on ollut lähteenä, MUTTA miksi noin törkeää tekoa kuitenkin varjellaan! MIKSI ihmeessä sotahistorian tutkimus on aina näin sisäsiittoista? Tulee väkisinkin mieleen tarina korpista ja korpin silmistä...

Lisätietoja loikkareista saa varmaankin Lappalaisen ja Punanatsi-Laaksosen kirjoista. Tuo vero-Laaksosen kirja kertoo Lapissa saksalaisten puolelle loikanneen, Laaksosen itsensä, vaiheista ja on siinä toki muutakin mainittuna. Laaksonen oli Verohallituksen pääjohtajana ja joutui eroamaan muistaakseni Salora -jupakan seurauksena.

Laaksonen Mikko Punanatsi
Tammi, 1988, 248 s., painos: P1

Tämäkin mies taisi olla mukana samalla reissulla ja ye-everstinä suomen armeijasta jäi eläkkeelle?

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1780&postdays=0&postorder=asc&start=45

"Hyvät tiedot asiasta ovat Niilo Lappalaisen kirjassa "Vaarallisilla teillä. Viimeiset suomalaiset SS-miehet. Juva 1998". Kyse on 1944-45 koulupoikana tehdyn hyvin vaiherikkaan matkan muistelusta. Jo kuollut ye-eversti evp Lappalainen oli myös huolellinen sotahistorioitsija. Muistelmat ovat hyvin luotettavat. Tunsin Lappalaisen aikanaan hyvin. "

Lappalainen Niilo: Vaarallisilla teillä, Viimeiset suomalaiset SS-miehet
WSOY, 1998

Tutkimus SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948

Eipä ottanut silmään SS-mies Railio tässä tutkimuksessa. Oliko hän lainkaan SS-miehiä.
Vaikeat ajat odottivat entisiä SS-miehiä sodan loputtua.

http://64.233.183.104/search?q=cache:d6aRCiC_MnsJ:https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12159/URN_NBN_fi_jyu-200670.pdf%3Fsequence%3D1+Anu+Vertanen:+Rintamalta+Ratakadulle.&hl=fi&ct=clnk&cd=1

SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948

Tämä on html-versio tiedostosta https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12159/URN_NBN_fi_jyu-200670.pdf?sequence=1.
G o o g l e kääntää sivut automaattisesti html-muotoon.
Page 1
Anu Vertanen
Rintamalta Ratakadulle
Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948
Suomen historian
Pro gradu –tutkielma
Jyväskylän yliopistossa
28.8.2005
Page 2
1
Sisällys
1. Johdanto……………………………………………………………….………………...2
2. Päälinjat poliittisen kentän muutoksessa välirauhan solmimisen jälkeen………..……..5
2.1. Poliittinen tilanne Suomessa……………………………………………….……...5
2.2. Kommunistit saavat oman ministerin……………………………………………..7
2.3. Valpo puhdistetaan vanhoista virkamiehistä……………………………………...8
2.4. Lakkautettujen järjestöjen jäsenet polttopisteessä……………………………….11
2.5. Suomalaiset SS-miehet pääsivät sittenkin vähällä……………………………….14
3. Ilmoitukset loivat pohjaa tietojen hankinnalle…………………………………………16
3.1. Ilmoituksia tehtiin monilla perusteilla…………………………………………...16
4. Henkilökortin teolle löytyi helposti peruste……………………………………………20
4.1. Yli puolet Suomeen palanneista kortitettiin……………………………………...20
4.2. Lakkautettujen järjestöjen jäsenet kortitettiin……………………………………21
4.3.Virkamiehistön puhdistaminen näkyy korteilla…………………………………..24
4.4. Luvaton rajan ylitys tai maanpetos tavallisia syitä pidättämiseen……………….25
4.5. Tuomioille oli monia syitä……………………………………………………….26
4.6. Kuulustelun syyksi riitti palvelus SS-joukoissa……………....………………….27
4.7. Anomuksia oli paljon, mutta puoltoja vähän…………………………………….28
4.8. Pakoaikeet haluttiin selville……………………………………………………...30
4.9. Epäedullisia tietoja oli monenlaisia……………………………………………...31
4.10. ”Kiihkeät oikeistolaiset” kiinnostivat…………………………………………..33
5. Kuulusteluille löytyy monia perusteluja……………………………………………….35
5.1. SS-vaiheet selvitettiin lähes poikkeuksetta………………………………………35
5.2. SS-tausta ei aina paljastunut……………………………………………………..37
5.3. SS-tausta riitti jo sinänsä syyksi…………………………………………………39
5.4. Kuulusteluissa haluttiin saada aineistoa muita miehiä vastaan………………….41
5.5. Oleskelu Saksassa välirauhan jälkeen oli raskauttavaa………………………….43
5.6. Matka-aikeet johtivat kuulusteluun……………………………………………...49
5.7. Pakoaikeet haluttiin estää………………………………………………………...51
5.8. Kantakortteja epäiltiin väärennetyn laajasti……………………………………...53
5.9. Pommi-iskusta epäiltiin SS-miehiä………………………………………………55
5.10. Epäilyttävä käytöskin vei kuulusteluun………………………………………...55
6. Henkilömappi koottiin erityisen kiinnostavista henkilöistä……………………………57
6.1. Parikymmentä miestä sai oman henkilömapin…………………………………..57
6.2. Väärennetyt paperit olivat huomion kohteena…………………………………...58
6.3. Muutama SS-mies pääsi Valpoon töihin………………………………………...61
6.4. Tuomittujen mappeihin saatiin monenlaista tietoa………………………………63
6.5. Maanpetoksesta epäiltiin useampia kuin saatiin tuomituiksi…………………….66
6.6. Pidättämisen syyt vaihtelivat…………………………………………………….70
6.7. Kahdessa mapissa on vain yleisiä tietoja………………………………………...73
7. Päätäntö………………………………………………………………………………...74
Lähteet……………………………………………………………………………………80
Liitteet…………………………………………………………………………………….84
Page 3
2
1. Johdanto
Lokakuussa 1944 solmittua välirauhaa seuranneet kuukaudet muuttivat suomalaista
yhteiskuntaa merkittävästi. Välirauhansopimukseen pohjautuvat sisäpolitiikan muutokset
laillistivat kommunistien toiminnan samalla, kun fasistiset tai muuten arveluttavina
pidetyt yhdistykset lakkautettiin. Maaliskuussa 1945 pidetyissä eduskuntavaaleissa
kommunistit saivat Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) kautta 38 jäsentään
eduskuntaan. Uuden kommunistisen sisäministerin, Yrjö Leinon, avulla puolue pääsi
käsiksi myös poliisivoimiin, joissa erityisesti valtiollisesta poliisista (Valpo) muodostui
pian hyvä työkalu kommunistien omiin tarkoituksiin. Kommunistien vastustajat ja
välirauhasopimuksen 21. artiklan nojalla lakkautettujen järjestöjen entiset jäsenet
päätyivät Valpon mittaviin arkistoihin. Tähän ryhmään kuuluivat myös ne suomalaiset
miehet, jotka olivat sota-aikana palvelleet Saksan Waffen–SS-joukoissa.
Pro gradu –työni selvittää kysymystä, miksi valtiollinen poliisi oli
kiinnostunut suomalaisista Waffen–SS-vapaaehtoisista. Päähuomio on niissä syissä,
joiden takia yksittäinen entinen SS-mies päätyi Valpon hakemistoihin ja mappeihin sekä
siinä, miksi nämä miehet kiinnostivat Valpoa myös ryhmänä. Vaikka kommunistista
Valpoa ja SS-miehiä onkin tahoillaan tutkittu paljon, ei Valpon ja SS-miesten suhdetta
ole aiemmin tutkittu. Tutkimukseni käsittelee vuosia 1945-1948, jolloin Valpo oli
kommunistien hallussa ja nimitti itseään Valpo II:ksi tai Uudeksi Valpoksi, mutta
muutamassa tapauksessa alkuperäislähteeni ovat tätä varhaisempia, tällöin pääasiassa
vuodelta 1944. Se ei kuitenkaan ole ongelma, sillä käsittelen SS-miehiä kokonaisuutena
ja Valpo II peri paperinsa aiemmalta valtiolliselta poliisilta ja Etsivältä keskuspoliisilta
(EK) aivan samoin kuin paperit periytyivät myöhemmin nykyiselle suojelupoliisille.
Määrällisesti ennen vuoteen 1945 sijoittuvia alkuperäislähteitä on erittäin vähän.
Tutkimuskohteeni ulkopuolelle olen jättänyt ne 256 SS-miestä, jotka kaatuivat tai
katosivat Saksan rintamalla ennen suomalaispataljoonan palauttamista kotimaahan
heinäkuussa 1943. Tosin näistäkin miehistä Valpolla oli tietoa, sillä Valpo takavarikoi
SS-Aseveljet ry:n jäljelle jääneen arkiston, kun yhdistys lakkautettiin
välirauhansopimuksen nojalla. Tutkimuskysymykseni kannalta kaatuneet SS-miehet
ovat kuitenkin epäolennaisia, sillä he eivät enää aiheuttaneet paineita seuraamiseen ja
tietojen keräämiseen. Valpo II:sta kutsun tutkimuksessani vain Valpoksi, milloin ei
selvyyden kannalta ole erityisen tarpeen korostaa eroa kommunistien valtakautta
edeltäneeseen valtiolliseen poliisiin.
Tutkimuskysymykseeni vastaaminen edellyttää valottamaan myös eräitä
varsinaisen aiheen ulkopuolella olevia tapahtumia, jotka ajoittuvat 1940-luvun
puoliväliin ja nivoutuvat yhteen poliittisen kehityksen kautta. Näistä ensimmäinen on
välirauhansopimuksen 21. artikla, jonka perusteella lakkautettiin myös suomalaisten
Waffen–SS-vapaaehtoisten oma yhdistys, SS-Aseveljet ry. Toinen merkittävä tapahtuma
on kommunistien toiminnan laillistaminen ja heidän pääsynsä poliittiseen elämään.
Page 4
3
Kolmas aiheen kannalta merkittävä asia on valtiollisen poliisin päätyminen
kommunistien haltuun. Lisäksi näin tarpeelliseksi valottaa hieman myös suomalaisen
SS-pataljoonan syntyä, jotta käy ymmärrettäväksi, miksi entisiä SS-miehiä ei kuitenkaan
valtion taholta vainottu ja tuomittu vankeuteen Suomessa samalla tavalla kuin monissa
muissa Euroopan maissa. Nämä erilliset, mutta kuitenkin toisiinsa kytkeytyvät, tapaukset
liittyvät läheisesti varsinaiseen tutkimuskysymykseen niistä syistä, joiden vuoksi Valpo
oli kiinnostunut suomalaisista SS-miehistä.
Tärkein
alkuperäislähteeni
ovat
Kansallisarkistossa
sijaitsevat
kommunistisen Valpon paperit. Määrällisesti eniten SS-miehistä on kerätty
henkilökortteja, joista ilmenee henkilötietojen ja SS-palvelusta koskevien merkintöjen
ohella muun muassa henkilön kuuluminen Valpon näkökulmasta arveluttaviin
yhdistyksiin (pääasiassa välirauhansopimuksen nojalla lakkautettuihin järjestöihin),
mahdolliset epäilyt rikollisesta toiminnasta, passi- tai matkalupa anomukset ja monet
muut hyvinkin erilaiset seikat, jotka olivat raskauttavia Valpon silmissä. Henkilökortti
löytyy 683 SS-miehestä. Lähdemateriaalina kortit ovat sekä hyviä että huonoja; niiden
hyvä puoli on juuri määrällinen runsaus muihin Valpon SS-miehiä koskeviin
dokumentteihin verrattuna. Toisaalta niiden arvoa laskee se, että niihin on vain
luetteloitu erilaisia asioita – korttien perusteella pystyy tilastoimaan erilaisia Valpoa
kiinnostaneita aiheita, mutta niiden perusteella ei voi selvittää, mitä kysymystä Valpo
piti toista kiinnostavampana. Henkilökorttien perusteella voi kuitenkin laskea, kuinka
moni entisistä SS-miehistä päätyi tavalla tai toisella Valpon tietoon. Mikäli Valpon
tavoitteena oli kortistoida jokainen entinen SS-mies, on sellaisia miehiä yllättävän
paljon, joista ei löydy Valpon arkistoista mitään merkintää. Valpon arkistossa
henkilökortteja ei ole erikseen mitenkään numeroitu, vaan ne ovat haettavissa
Kansallisarkistosta henkilön nimen ja syntymäajan perusteella. Lähdeviitteiden
merkinnän
yksinkertaistamiseksi
olen
numeroinut
aakkosten
mukaan
numerojärjestykseen ne henkilökortit, joilla on muitakin merkintöjä kuin vain
henkilötiedot ja merkintä SS-palveluksesta. Tämä luettelo on nähtävissä liitteessä
numero 1.
Toisen merkittävän ryhmän alkuperäislähteitä muodostavat henkilömapit
Valpon kannalta mielenkiintoisimmista henkilöistä ja kuulustelupöytäkirjat, joita on
myös suhteellisen paljon. Näistä voi kerätä yksityiskohtaisempaa tietoa kuin
henkilökorteista, mutta toisaalta kuulusteluihin Valpo ei saanut suurtakaan osaa niistä
1151 suomalaisesta SS-miehestä, jotka saapuivat Suomeen elossa SS-pataljoonan
lakkauttamisen jälkeen. Valtiollisen poliisin henkilömappeihin on kerätty tietoja ja
kuulustelupöytäkirjoja niistä SS-miehistä, jotka olivat joko syyllistyneet vakaviin
rikoksiin ja saaneet niistä tuomion, joutuneet usein Valpon pidättämiksi tai kiinnostivat
Valpoa muuten poikkeuksellisen paljon muihin SS-miehiin verrattuna. Oman ryhmänsä
henkilömappeihin päätyneistä ihmisistä muodostavat ne miehet, jotka ovat jossain
vaiheessa olleet joko Etsivän keskuspoliisin (EK) tai kommunistien valtakautta
Page 5
4
edeltävän Valpon palveluksessa, sillä henkilökunnasta koottiin arkistoihin omat
mappinsa. Valpon arkistosta löytyy 23 SS-miehen henkilömappi. Yhteistä suurimmalle
osalle henkilömapeista on niiden puutteellisuus. Niistä näyttää puuttuvan
kuulustelupöytäkirjoja, joita on väistämättä täytynyt kertyä, mikäli henkilöä on epäilty
vakavasta rikoksesta kuten maanpetoksesta. Mappien puutteellisuus on myös helposti
todennettavissa, sillä joissakin tapauksissa ”kadonneita” kuulustelupöytäkirjoja löytyy
muista Valpon mapeista tai jopa muiden miesten papereiden yhteydestä. Tavanomaista
on myös, että mikäli kuulustelukertomuksessa esiintyy useiden henkilöiden nimiä, ne
löytyvät joko kaikkien asianosaisten papereista tai sitten vain yhden miehen kansiosta.
Tämän vuoksi olen yhdistänyt kaikkien henkilömapin omaavien miesten kohdalle myös
muut heitä koskevat kuulustelut. Selvyyden vuoksi olen maininnut, milloin olen lisännyt
lukuun muualta kuin henkilömapista löytyvää aineistoa.
Kuulustelukertomuksia ja ilmoituksia Valpo sai sekä pääosastoltaan että
lukuisilta alaosastoiltaan. Kuulustelukertomukset ovat keskeinen lähde, sillä niiden
avulla on pyritty saamaan vastauksia kysymyksiin, jotka ovat olleet yhteisiä kaikille
suomalaisille SS-miehille. Kuulusteluissa on lähes poikkeuksetta selvitetty esimerkiksi
sitä, kuinka Saksaan värväytyminen suoritettiin, ja mitä suomalaisille SS-miehille
Saksassa tapahtui. Kuulustelupöytäkirjoista voikin nähdä niitä yleislinjoja, miksi entiset
SS-miehet kiinnostivat Valpoa. Kuulustelupöytäkirjoja on yhteensä 65, minkä lisäksi
tulevat vielä erilaiset ilmoitukset SS-miehiin liittyen. Kuulustelut ovat siten hyvä
lähdeaineisto sekä kysymystensä että määränsä vuoksi.
Taustakirjallisuuteni jakaantuu karkeasti jaotellen SS-miehiä koskevaan
kirjallisuuteen, välirauhansopimusta seurannutta aikakautta valottavaan kirjallisuuteen ja
kommunistien sekä poliisilaitoksen historiaa selvittävään kirjallisuuteen. Näistä
ongelmallisimpia ovat SS-miehiä koskevat teokset. Vaikka suomalaisten SS-miesten
historiaa on tutkittu melko paljon, ovat heidän kotiutumisensa jälkeiset vaiheet jääneet
erittäin vähälle huomiolle. Yhteiskunnan suhtautumisesta vapaaehtoisiin ei ole tehty
ainoatakaan omaa teosta, ja muissakin teoksissa kotiutumisen jälkeisiä aiheita käsitellään
hyvin vähän tai niitä vain sivutaan ohimennen. Myös muistelmat ja elämänkerrat
päättyvät SS-pataljoonan hajottamiseen tai keskittyvät kuvaamaan taisteluvaihetta. SS-
vapaaehtoisista tehtyjä kirjoja vaivaa varsinkin tutkimuskirjallisuuden vähäinen määrä,
ja muita teoksia väistämättä määrittää kirjoittajan oma SS-tausta. Puolueettoman tutkijan
tekemiä töitä mahtuu joukkoon hyvin vähän ja ne valitettavasti painottuvat yhden
miehen tekemiksi. Laajimmin aiheeseen on perehtynyt emeritusprofessori Mauno
Jokipii, joka on tutkinut aihetta useaan otteeseen viimeisimpänä teoksenaan Hitlerin
Saksan vapaaehtoisliikkeitä eri Euroopan maiden näkökulmasta valottava teos. Monia
muita SS-miehistä koottuja teoksia rasittaa puoliviihteellinen ote ja kritiikitön sekä vaille
pohdiskelua jäävä käsittely. Kirjallisuuden vähäisestä määrästä ja laadusta päätellen aihe
on ollut pitkään sodan jälkeen tabu, josta on ollut suotavampaa vaieta kuin selvittää sitä
Page 6
5
puoleen tai toiseen. Näin ollen joudun pohjaamaan tietoni SS-miehistä pääasiassa
Jokipiin varaan.
Työni kannalta muista oleellisista aiheista on sen sijaan kirjoitettu
paljonkin, mutta tämä aineisto sopii vain taustoittamaan varsinaista aihetta. Välirauhaa
seurannut aika, jota on kutsuttu myös vaaran vuosiksi, on kiinnostanut monia tutkijoita
jo kauan. Aiheesta julkaistujen kirjojen joukkoon mahtuu pätevän tutkimuskirjallisuuden
ohella paljon kyseenalaisella otteella tehtyjä teoksia, joita voi käyttää lähinnä antamaan
pientä tukea varsinaisten tutkimusten antamalle kuvalle asioiden kulusta. Osa kirjoista
vaikuttaa tehdyn jopa suoranaisten arvailujen tai vajaiden tietojen perusteella.
Välirauhansopimusta seuranneen ajan ja poliittisen tilanteen tutkijoista Hannu Rautkallio
on kirjoittanut monia käyttökelpoisia lähdeteoksia. 1940-luvun loppupuoli on
kiinnostanut monia muitakin tutkijoita, mutta se ei vähennä Rautkallion ansioita.
Välirauhansopimuksen osalta keskeisin kirjallisuuslähteeni on Mikko Uolan tekemä
tutkimus välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla lakkautetuista järjestöistä.
Valtiollisen poliisin osalta tärkeimmät lähdekirjani on tehnyt Suomen poliisilaitoksen
historiaa laajasti tutkinut Tuija Hietaniemi. Hänen lisäkseen Valpon aikaa kuvaavat
käsitteen Punainen Valpo luonut Reijo Ahtokari sekä Kimmo Rentola. Suomen
Kommunistisen puolueen osalta nojaan lähinnä Veli-Pekka Leppäsen tutkimukseen
puolueen historiasta ja Jukka Nevakiven kirjallisuuteen. Myös saksalaisen Hermann
Beyer-Thoman tutkimus vasemmistosta 1940-loppupuolella ansaitsee paikkansa muiden
joukossa.
2. Päälinjat poliittisen kentän muutoksessa välirauhan solmimisen jälkeen
2.1. Poliittinen tilanne Suomessa
Välirauhan solmiminen Suomen ja Neuvostoliiton välillä syyskuun 19. päivänä 1944
muutti Suomen poliittista elämää merkittävästi. Yksi suurimmista muutoksista oli maan
alla toimineen Suomen Kommunistisen puolueen (SKP) laillistaminen, mikä muutti
maan poliittiset voimasuhteet oleellisesti. Pohjan tälle loi välirauhansopimuksen 20.
artikla, niin sanottu diskriminaatioartikla, joka takasi suomalaisen äärivasemmiston
paluun normaaliin poliittiseen elämään muiden poliittisten liikkeiden rinnalle
1

Olennaista välirauhansopimusta seuranneelle ajalle oli myös miehityksen uhan
torjuminen turvaamalla sisäinen järjestys. Ennen liittoutuneitten valvontakomission
(LVK) saapumista maahan sisäasiainministeriö ohjeisti poliisia tässä asiassa. Erityisen
merkittävänä pidettiin, ettei synny mitään yhteiskuntajärjestyksen vastaista toimintaa tai
toimintaa, joka voisi vahingoittaa Suomen suhteita ulkovaltoihin. Levottomuuksien
1
Nevakivi 1995, s. 76.
Page 7
6
vaara piti sisäasiainministeri Kaarlo Hillilän mielestä huomioida niin kommunistien kuin
sitä vastustavan oikeiston taholta, mikäli kommunistien toiminta saisi räikeitä muotoja.
1
Poliittisen elämän kehittymistä leimasi erityisesti välirauhansopimus. Sen
23 artiklassa ja niiden liitteissä lueteltiin monia asioita, joihin allekirjoittajat sitoutuivat.
Osa artikloista oli sotilaallisia, osa taloudellisia tai poliittisia. Välirauhan sopimuksen
mukaan lokakuussa maahan saapuneen valvontakomission tuli valvoa, että Suomen
hallitus täyttäisi tinkimättä kaikki sopimuskohdat. Sen johtajana toimi Neuvostoliiton
kenraalieversti Andrei Ždanov. Mikko Uolan tutkimuksen mukaan poliittisin
välirauhansopimuksen artikloista oli 21. artikla, jonka mukaan Suomen oli hajotettava
poliittisia järjestöjä ja kiellettävä voittajavalloille vihamieliseksi tulkittu propaganda.
2
Vaadittiin, että ”fasistiset” toiminnot piti tukahduttaa ja laillistettujen ”demokraattisten”
ryhmien tuli saada täysi toimintavapaus artiklan edellyttämällä tavalla
3

Välirauhansopimuksen useissa artikloissa piilevää tulkinnanvaraa riitti etenkin 21.
artiklassa. Suomalaisten kannalta olennaista oli se, kuka määritteli järjestön
fasistisuuden tai neuvostovihamielisyyden. Avoimeksi kuitenkin jäi, mitä fasistisuudella
tai hitlerimielisyydellä todella tarkoitettiin.
4
Se, mitä valvontakomissio piti fasismina ja
äärioikeistolaisuutena, ei aina vastannut kansalaisten käsitystä asiasta.
5
Näin kävi
esimerkiksi suojeluskuntien ja Lotta Svärd -järjestön kohdalla, joiden lakkauttamiseen
taivuttiin loppuvuodesta 1944 lähinnä Neuvostoliiton painostuksesta.
Valtioneuvosto halusi kuitenkin nopeasti osoittaa halunsa sopimusehtojen
täyttämiseen. Välirauhan sopimuksen allekirjoitusta seuranneena päivänä 20. syyskuuta
hallitus antoi eduskunnalle esityksen laista välirauhan voimaansaattamiseksi.
Valtioneuvosto keskusteli sopimusartiklojen sisällöstä 22. päivä ja samalla päätettiin
laatia määräykset 21. artiklan mukaisten järjestöjen lakkauttamiseksi. Kun presidentti C.
G. Mannerheim vahvisti lain 23. päivä, annettiin oikeusministeri Ernst von Bornille
oikeus poliittisten vankien vapauttamiseen, ja 21. artiklan mukaiset järjestöt kiellettiin.
6
Artiklan soveltaminen käytäntöön ja esityksen tekeminen lakkautettavista yhteisöistä jäi
sisäministeriön ja sen alaisen valtiollisen poliisin tehtäväksi. Hallitus lakkautti jo neljän
päivän kuluttua välirauhansopimuksen solmimisesta 420 järjestöä, joiden toiminta
katsottiin 21. artiklan mukaan kielletyksi
7
. Pääministeri U. J. Castren saattoi jo lokakuun
alussa ilmoittaa radiossa, että välirauhansopimuksen artiklojen toteuttamisessa ollaan
täydessä työssä
8

Mikko Uolan mukaan suuri osa ensi vaiheessa lakkautetuista yhdistyksistä
oli pieniä ja avoimesti kansallissosialistisia, eikä niillä juurikaan ollut vaikutusvaltaa.
1
Hietaniemi 1992, s. 237-238.
2
Uola 1999, s. 29; ks. myös liite no. 2, jossa artikla on kokonaisuudessaan.
3
Nevakivi 1983, s.117.
4
Uola 1999, s. 29.
5
Kalliala 1999, s. 256.
6
Uola 1999, s. 30-33; 36.
7
Rautkallio 1979, s. 12.
8
Blinnikka 1969, s. 23.
Page 8
7
Poikkeuksen suurina ja vaikutusvaltaisina yhdistyksinä muodostivat Isänmaallinen
Kansanliike ja Akateeminen Karjala-seura. Ensimmäisten järjestöjen mukana
diskriminoitiin suomalaisten SS-joukoissa palvelleiden järjestö SS-Aseveljet ry. Se oli
järjestysnumeroltaan seitsemäntenä ensimmäisenä lakkautettavien listalla. SS-Aseveljet
ry oli jo nimeltäänkin välirauhansopimuksen vastainen. Yhdistys oli perustettu
marraskuussa 1942 Saksassa SS-joukoissa palvelleiden suomalaisten yhdyssiteeksi. Sen
tarkoituksena oli ylläpitää asevelihenkeä, lujittaa saksalais-suomalaista aseveljeyttä ja
taistella Suomen itsenäisyyden ja hyvinvoinnin puolesta. Jäseneksi pääsivät ne, jotka
olivat palvelleet SS-joukoissa vähintään puoli vuotta. Yhdistyksen puheenjohtajana
toimi jääkärieverstiluutnantti, kirkkoherra Kalervo Kurkiala, joka pakeni aselevon
jälkeen Ruotsiin.
1
Sisäpoliittisesti yhdistysten lakkauttamisella oli suuri merkitys.
Syyskuusta 1944 toukokuuhun 1946 tiensä päähän joutui 3 327 yhdistystä tai järjestöä,
joissa oli jäseniä yhteensä lähes 800 000. Suomalaiset kommunistit vaativat lakkautuksia
ja puhdistuksia valvontakomissiota useammin toteuttaakseen tavoittelemaansa
yhteiskunnan puhdistamista.
2
Valtiollisella poliisilla riitti työsarkaa valvoessa, etteivät
lakkautettujen yhdistysten jäsenet jatkaisi toimintaansa muissa yhdistyksissä.
Suomalainen kommunistilehdistö ja Neuvostoliiton radio vihjailivat säännöllisesti, että
natsijärjestöjen jäsenet jatkavat toimintaansa muissa yhdistyksissä, kuten Punaisessa
ristissä, Martta-kerhoissa ja maamies- sekä urheiluseuroissa. Erityisen vaarallisina
pidettiin lukuisia metsästysseuroja.
3
Myös marraskuussa 1944 pääministeriksi nimetty J.
K. Paasikivi piti tärkeänä, ettei lakkautettujen yhdistysten toiminta jatku uusissa
muodoissa
4

2.2. Kommunistit saavat oman ministerin
Laillisen aseman saaneet kommunistit perustivat oman puolueen, Suomen
kommunistisen puolueen (SKP), lokakuussa 1944. Hetimmiten pidetty SKP:n
puoluekonferenssi päätti suunnata toimintansa avoimelle ja lailliselle tielle
5
. Samalla
puolue kiinnitti huomiota 21. artiklan tarjoamiin mahdollisuuksiin; demokratian
turvaamiseksi vaadittiin kaikkien fasististen ja puolifasististen järjestöjen, kuten
suojeluskuntien, välitöntä lakkauttamista. Fasistien osanotto yhteiskunnalliseen elämään
tuli tehdä mahdottomaksi lainlaadinnan kautta. Kommunistit edellyttivät ideologista
puhdistusta koko yhteiskunnassa.
6
He pitivät poliisia ja puolustusvoimia myös vakavana
esteenä vallankumoukselle, joka tuolloin sisältyi puolueen oppeihin. Se oli osaltaan
1
Uola 1999, s. 36-39.
2
Uola 1999, s. 222.
3
Salminen 1979, s. 95-99.
4
Paasikiven päiväkirjat osa 1 1985, s. 218.
5
Beyer-Thoma 1990, s. 30.
6
Uola 1999, s. 56-57.
Page 9
8
syynä näkemykseen, jonka mukaan nuo instituutiot tuli saada ”kansanvaltaiseen”
kontrolliin.
1
Tammikuun alussa puolueen politbyroo kirjelmöi hallitusta vaatimuksellaan
julkisen elämän puhdistuksista ja sotasyyllisten pikaisesta rankaisemisesta.
2
Joulukuussa
1944 toimintansa aloitti Suomen kansan demokraattinen liitto (SKDL). Myös sen
päätavoitteena oli puhdistaa Suomi fasismin ja militarismin rippeistä ja panna täytäntöön
välirauhan sopimuksessa taatut demokraattiset vapaudet koko laajuudessaan.
3
Yhteiskunnassa tapahtuneen suunnanmuutoksen kannalta maaliskuun 1945
eduskuntavaalit
olivat
tärkeät.
Vasemmiston
vaaliohjelmaksi
muodostui
välirauhanehtojen tinkimätön täyttäminen, vanhojen taantumuksellisten voimien
syrjäyttäminen, sotapolitiikasta päävastuun kantaneiden henkilöiden rankaiseminen ja
julkisen hallinnon puhdistaminen ”fasistisista” ja ”taantumuksellisista” voimista
4

Vaalien tulos laittoi poliittisen kentän uusiksi. Edistyspuoluetta lukuun ottamatta
porvarilliset puolueet menettivät paikkoja. Vasemmisto sai vahvan aseman. SKDL sai
eduskuntaan 49 paikkaa, joista 38 oli kommunisteja, mikä takasi SKDL:lle paikan
hallituksessa yhtenä kolmesta suuresta puolueesta sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton
rinnalla
5
. Näillä kolmella puolueella oli yhteistyösopimus, jonka pääpaino oli
sisäpoliittisilla kysymyksillä. Puolueiden julkilausumassa vaadittiin fasismin poistamista
virkakoneistosta, armeijasta ja poliisilaitoksesta. Samalla nämä instituutiot tuli
kansanvaltaistaa ja puhdistaa.
6
Uuden hallituksen pääministerinä jatkoi J. K. Paasikivi ja
oikeusministerinä Urho Kekkonen.
SKDL:n vaalivoiton seurauksena vasemmistoradikaali Hella Wuolijoki
valittiin Yleisradion pääjohtajaksi. Merkittävämpää oli kuitenkin kommunisti Yrjö
Leinon nimittäminen sisäministeriksi. Näin kansandemokraatit saivat käsiinsä Suomen
poliisivoimat. Kommunistien historiaa tutkineen Veli-Pekka Leppäsen mielestä
puolueen kehityksen kannalta oli jopa ensi arvoisen tärkeää, että SKP pääsi Leinon
kautta kiinni valtiolliseen poliisiin
7

2.3. Valpo puhdistetaan vanhoista virkamiehistä
Jo syksyllä 1944 poliisivoimien uusimispaineet kohdistuivat selvimmin valtiolliseen
poliisiin. Suomen poliittisen johdon tarpeet olivat muuttuneet ja LVK vaati muutoksia
ennen muuta siinä.
8
Asekätkennän paljastuminen loppuvuodesta 1944 vaikutti osaltaan
valtiojohdon, muun muassa pääministeri Paasikiven, paineisiin saada Valpon
1
Visuri 1994, s. 62.
2
Beyer-Thoma 1990, s. 58.
3
Nevakivi 1983, s. 124.
4
Beyer-Thoma 1990, s. 71; Leppänen 1994, s. 69.
5
Beyer-Thoma 1990, s. 76-77; Keränen 1990, s. 10.
6
Rautkallio 1979, s. 30; Polvinen, Heikkilä ja Immonen 1999, s. 108.
7
Leppänen 1994, s. 96.
8
Hietaniemi 1992, s. 245.
Page 10
9
palvelukseen uutta henkilökuntaa.
1
Pelättiin, että muuten venäläiset ottavat LVK:ssa
tutkimukset omiin käsiinsä.
2
Asekätkentäjutun tutkimisen heikko menestys sai
hallituksen nielemään Valpon kasvattamisen ja virkamiehistön vaihtamisen sekä
lisäämään laitoksen itsenäisyyttä. Hallituksen alttiutta muutoksille painosti LVK:n
ohella kommunistien vaatimukset. SKP:n johto vaati helmikuussa 1945
valtioneuvostolta valtiollisen poliisin lakkauttamista ”sen nykyisessä muodossa” ja
7 000 kommunistin joukkokokous esitti Messuhallissa saman vaatimuksen.
3
Valposta
tulikin SKP:lle tärkeä tavoite vastustajien varalta. Kuusankoskella tammikuun alussa
pidetyssä osastojuhlassa todettiin, että kommunistit kyllä tarvitsevat Valpoa, mutta sen
kokoonpano on muutettava täysin ennen kuin se voi taistella fasisteja vastaan.
4
Vapaa
Sana oli kirjoittanut jo marraskuun lopussa: ”Totisesti täällä tarvitaan valpas silmä, joka
näkee mitä nyt puuhaavat fascismin agentit ja Saksan kätyrit. Totisesti täällä tarvitaan
tarkka korva, joka kuulee kaiken, mitä kuiskutellaan tai täyteen ääneen kiroten
suunnitellaan kansanvihollisten leirissä.”
5
Myös pääministeri Paasikivi uskoi, että yhteiskunnallista järjestystä piti
kehittää, mutta vain demokraattisten laitosten säätämässä järjestyksessä. Yhtenä osana
siihen kuului virkakuntien, kuten poliisin ja valtiollisen poliisin, puhdistaminen.
6
Maaliskuussa 1945 hän listasi edellytyksiä puhdistamiselle: sen tuli tapahtua lain
mukaan, vähemmän sopivat virkailijat piti poistaa sekä poliisista että valtiollisesta
poliisista ja sitä varten tulisi asettaa komitea tutkimaan asiaa.
7
Maalisvaalien tulos johti
kuitenkin osin hallitsemattomaan kehitykseen, joka tempaisi mukaansa ennen muuta
Valpon, mutta vaikutti myös liikkuvan poliisin miehittämiseen kommunisteilla.
8
Uusi sisäministeri Leino kohdisti tarmonsa valtiolliseen poliisiin; sen
henkilökunta vaihtui hallituksen suostumuksella hyvin nopeasti lähes kokonaan. Näin
kommunistit pääsivät muokkaamaan Valposta paremmin puolueen tarkoitusta
palvelevaa laitosta. Pohja henkilökunnan vaihtamiselle oli saatu jo syksyllä 1944, kun
poliisikoulutusta ei enää vaadittu Valpon henkilökunnalta. Harkinnanvarainen käytäntö
vahvistettiin asetuksella toukokuun puolivälissä 1945.
9
Sisäministeri Leino esitti
toukokuussa 1945 valtioneuvostossa kommunistien kansanedustaja Aimo Aaltosta
Valpon uudeksi apulaispäälliköksi ja Veikko Sippolaa valvontatoimiston v.t.
apulaispäälliköksi. Mielipiteet jakaantuivat, mutta valtaosa ei vastustanut ehdotusta.
Paasikivi korosti, että kyse on vain kahdesta paikasta. Hänen mielestään valitun
politiikan onnistumisen edellytys oli pitää kommunistit lojaaleina mukana, siksi
1
Rentola 1999, s. 45.
2
Rentola 1994, s. 150; Polvinen, Heikkilä ja Immonen 1999, s. 151.
3
Rentola 1994, s. 144.
4
Leppänen 1994, s. 60-61.
5
Salminen 1979, s. 96-97.
6
Paasikiven päiväkirjat osa 1 1985, s. 196-197.
7
Paasikiven päiväkirjat osa 1 1985, s. 218.
8
Hietaniemi 1992, s. 247.
9
Sama, s. 250.
Page 11
10
kommunisteille tuli antaa myöten joissain asioissa.
1
Aimo Aaltosesta tuli Valpon
tosiasiallinen johtaja aina maaliskuuhun 1947 saakka
2
, varsinaisesti johtajan virkaan
valittujen vaihtuessa vuosien varrella välillä tiuhaankin tahtiin.
Valpon henkilökunnan puhdistukset alkoivat huhtikuun lopussa 1945.
Ihmisiä irtisanottiin ja jo vuoden lopussa arvioitiin, että yli puolet Valpon
henkilökunnasta kuuluu kommunisteihin
3
. Kaikkien osastojen päälliköt vaihtuivat
nopeasti kommunisteiksi ja Esko Salmisen mukaan vanhasta henkilökunnasta jäi jäljelle
lähinnä nelisenkymmentä konekirjoittajaa tai vastaavaa
4
. Vaasan läänin maaherra K. G.
R. Ahlbäckin komitean vuonna 1948 tekemän selvityksen mukaan noin 40 prosenttia
Valpon vakansseista oli vuoden 1947 loppuun mennessä miehitetty kommunisteilla ja
kansandemokraateilla. Jos lukuun lisättäisiin muut ”demokraatit” ja ”vasemmistolaiset”,
luku nousisi Herman Beyer-Thoman mukaan jopa 64 prosenttiin. Valpon 19 johtavasta
virkamiehestä peräti 12 oli kansandemokraatteja ja yksi muu ”demokraatti”.
5
Tohtori Otto Brusiinin ollessa Valpon päällikkönä huhtikuun lopulta 1945
lähtien laitos miehitettiin nopeasti jopa epäilyttävillä henkilöillä. Myöhemmin tehdyissä
selvityksissä todettiin, että tällöin Valpon palvelukseen pääsi 76 miestä, jotka olivat
saaneet aiemmin vankeutta erilaisista rikoksista.
6
Ahlbäckin komitea selvitti, että
uusitusta henkilökunnasta noin kymmenesosa oli aiemmin tuomittu maan- tai
valtionpetoksesta. Ylemmästä päällystöstä tuomittuja oli yli kolmasosa.
7
Henkilökunnan
uusimisen ohella sen määrä nousi rajusti. Huipussaan se oli vuonna 1945, jolloin Valpo
työllisti 422 henkeä. Määrä kuitenkin supistui ajan mittaan ja oli 309 vuonna 1947.
Loppuvaiheissa vuonna 1948 palkkansa Valpossa tienasi enää 213 henkeä.
Alaosastojakin perustettiin paljon. Suojelupoliisi sai niitä Valpon perintönä 16.
8
Myös Aimo Aaltonen oli huolissaan henkilökuntansa tasosta jo ennen
asian virallista tutkimista: hänen mielestään kaaderien taso oli keskimääräistä huonompi,
päällikkövalinnat huonoja ja osastopäälliköt heikkoja
9
. Käytännössä viraston
miehittäminen poliisitehtävissä kokemattomalla väellä teki siitä Tuija Hietaniemen
mukaan varsin tehottoman. Työaikaa kului toisarvoisten tapausten selvittelyyn ja
poliittisen huuman ajamat tarkastukset sekä pidätykset synnyttivät närää ja vihaa
toisinajattelevissa kansalaisissa.
10
Valpo kohdisti eri tahoihin seurantaa muun muassa
kuuntelemalla puheluita, tekemällä kotitarkastuksia, sijoittamalla omia vasikoitaan
kokouksiin ja vaikeuttamalla tai estämällä ulkomaan passien saantia.
11
1
Paasikiven päiväkirjat osa 1 1985, s. 271-272.
2
Rentola 1994, s. 149.
3
Rautkallio 1979, s. 91; Ahtokari 1969, s. 58.
4
Salminen 1996, s. 96.
5
Beyer-Thoma 1990, s. 95-96.
6
Rentola 1999, s. 57; Ahtokari 1969, s. 41.
7
Rautkallio 1979, s. 91.
8
Simola 1999, s. 230; 226.
9
Hietaniemi 1986 s. 155-156.
10
Hietaniemi 1992, s. 250.
11
Salminen 1996, s. 93.
Page 12
11
2.4. Lakkautettujen järjestöjen jäsenet polttopisteessä
Muuttunut asema yhteiskunnassa tarjosi kommunisteille tilaisuuden maksaa kalavelat
korkojen kera. Virkavallalla pöyhkeiltiin ja menneitä kostettiin.
1
Tiiviisti SKP:n
valvonnassa oleva Valpo tarjosi puolueelle tilaisuuden tutustua omien jäsentensä
taustoihin vanhojen kortistojen avulla
2
samalla, kun kommunistien vastustajat
kortistoitiin tehokkaasti
3
. Valpo valvoi myös puolustusvoimia, jota varten oli perustettu
oma erityinen sotilasosasto heinäkuussa 1945
4
. Sotilastoimisto kykeni hankkimaan
tehokkaasti tietoa sotilasasioista sekä kortistoimaan upseeristoa ja aliupseeristoa
5

Sotilaallinen valvonta pyrittiin saamaan tehokkaaksi ja etsivät saattoivat huomauttaa
toisen toimiston alueella havaitsemistaan laiminlyönneistä.
6
Vaikka puolustusvoimien
puhdistaminen olikin vaikeampaa kuin esimerkiksi valtiollisen poliisin, onnistui Valpon
värvätä muutamia tiedottajia myös upseerien joukosta
7

Vielä vuoden 1945 alussa Valpon toiminta oli Reijo Ahtokarin mukaan
näpertelyä, joka keskittyi poliittisten vastustajien seuraamiseen ja sodanaikaisten
rikosten selvittämiseen
8
. Alati paisuva asekätkentäjuttu muutti tilanteen. Asekätkennän
tutkinta keskitettiin varta vasten perustetulle SMTE:lle
9
. Vuoden 1945 loppuun
mennessä asekätkennästä oli tehty jo yli 1 000 pidätystä ja yli 5 000 kuulustelua
10

Monet epäillyt tavoitettiin ilmiantojen perusteella – niitä tuli Matti Lukkarin mukaan
Valpolle lähes päivittäin, yhteensä yli 1 500. Monet ilmiannoista osoittautuivat kuitenkin
aiheettomiksi
11
. Puolustusvoimat menetti asekätkentäepäilysten takia runsaasti
henkilökuntaa, kun monet joutuivat painostetuiksi tai pakenivat oitis ulkomaille
12

Kaikkiaan asekätkennän tutkiminen kesti oikeudenkäynteineen kolmisen vuotta
13
ja sen
aikana tehtiin 1709 pidätystä
14
. SMTE kuulusteli Lukkarin laskujen mukaan 5 870
ihmistä. Kuulusteltujen todellinen määrä oli kuitenkin suurempi, sillä pöytäkirjat
hävitettiin, mikäli kuulusteltava osoittautui syyttömäksi tai ilmianto aiheettomaksi, eikä
Valpon tekemien kuulustelujen määrää tunneta
15
. Asekätkentä tarjosi Valpolle kuitenkin
1
Leppänen 1994, s. 99.
2
Ahtokari 1969, s. 136-137.
3
Salminen 1996, s. 97.
4
Rautkallio 1979, s. 91; Hietaniemi 1992, s. 277.
5
Salminen 1996, s. 97.
6
Ks. liite no. 3, jossa on esittelijä Veikko Koskisen kirje pääosastolle koskien sotilaallista valvontaa
Kokkolan seudulla.
7
Visuri 1994, s. 63.
8
Ahtokari 1971, s. 64.
9
Lukkari 1997, s. 239.
10
Rautkallio 1979, s. 109.
11
Lukkari 1997, s. 246.
12
Visuri 1994, s. 33.
13
Rautkallio 1979, s. 111.
14
Lukkari 1997, s. 244.
15
Sama, s. 244-246.
Page 13
12
tilaisuuden
kasvattaa
henkilökortistoaan
muodollisin
perustein
1

Erään
kuulustelupöytäkirjan perusteella on nähtävissä, että Valpo epäili SS-miesten
sekaantuneen asekätkentään ryhmänä
2
. Matti Lukkarin keräämän henkilöhakemiston
mukaan kuitenkin vain neljä SS-miestä tuomittiin asekätkentälain perusteella
vankeuteen. Antti Heikkilä ja Vilho Viitala tuomittiin kätkennästä kahdeksi kuukaudeksi
vankeuteen, Heikki Osmonsalo 2.-yleisesikuntaupseerin avustamisesta kolmeksi
kuukaudeksi ja Erkki Tammisto kuljettamisesta kahdeksi kuukaudeksi, minkä lisäksi hän
oli pidätettynä kolme kuukautta
3
. Näistä miehistä vain Osmonsalosta löytyy merkintöjä
Valpon arkistosta. Muista ei ole olemassa edes henkilökorttia, vaikka erilaista
materiaalia heistä on täytynyt kertyä. Vaikka asekätkennän tutkiminen ei lopulta
koskettanut moniakaan SS-miehiä, oli se todennäköisesti omiaan aiheuttamaan
levottomuutta myös SS-miesten keskuudessa laajojen kuulustelujen ja pidätysten vuoksi.
Asekätkentäjutun ohella Valpoa kiinnosti erityisesti oikeistoryhmät.
Alaosastoille lähetettiin kesäkuussa 1945 ohje, jossa käskettiin kiinnittämään huomio
oikeistoon materiaalia kerättäessä.
4
Heti virkaan astuttuaan Otto Brusiin ohjeisti
kiinnittämään valvonnan päähuomion välirauhansopimuksen nojalla lakkautettujen
järjestöjen maanalaiseen ja muuhun toimintaan, kun taas vasemmistojärjestöt tuli jättää
rauhaan, ellei niissä ilmennyt terroristisia ryhmiä
5
. Vuosina 1945-46 Valpo yritti myös
yleisellä tasolla selvittää, mitä välirauhan jälkeen Saksaan jääneet suomalaiset sotilaat
olivat siellä tehneet
6
. Valpoa askarrutti useaan otteeseen SS-miesten mahdollinen
maanalainen toiminta ja etenkin erilaiset vakoiluorganisaatiot, joiden olemassaolosta se
oli vakuuttunut ja joista se myös sai selviä todisteita. Merkittävin vakoilua järjestäneistä
organisaatioista oli Sonderkommando Nord, jonka olemassaolo varmistui sodan jälkeen
lukuisissa kuulusteluissa. Äärioikeisto oli muodostanut tämän vuosina 1944-46
toimineen Saksaan tukeutuvan ja aseellisen vastarintaliikkeen pitäessään Suomen
miehittämistä väistämättömänä
7
. Miehiä tähän liikkeeseen löytyi etenkin suomalaisesta
SS-pataljoonasta sekä Lapin sodan vankileireiltä värvätyistä suomalaisista. Joukkoon
kuului myös jonkin verran nuoria miehiä, jotka uskoivat tällä tavalla palvelevansa
maataan. SS-miesten motiiveina joukkoon kuulunut Niilo Lappalainen pitää sekä halua
näin jatkaa taistelua neuvostoarmeijaa vastaan että Suomessa vallinnutta tilannetta, jonka
seurauksena osa katsoi muuten vain varmemmaksi siirtyä Saksaan.
8
Osa
Sonderkommando Nordissa palvelleista miehistä palasi Suomeen jo toukokuun lopussa
1
Vasama, 1985, s. 91.
2
VA Valpo. Henkilömappi H 13245 Hilden, Erkki. Kuulustelupöytäkirjan liite VP/KD no. 3062/48-46
Akp. 162/46 s. 9.
3
Lukkari 1997, s. 312-371.
4
Leppänen 1994, s. 98.
5
Rentola 1999, s. 57.
6
Pohjonen 2000, s. 53.
7
Salminen 1996, s. 54.
8
Lappalainen 1998, s. 7.
Page 14
13
1945
1
. Satunnaiset asiaan liittyvät pidätykset alkoivat samana vuonna Valpon koettaessa
saada selvyyttä organisaatiosta. Hedelmää työ alkoi kantaa keväällä 1946, jolloin
pidätyksiä tehtiin useita.
2
Vakoilun tutkiminen onnistui Valpolta Juha Pohjosen mukaan
kokonaisuutena hyvin. Hänen mielestään virasto pystyi kunnollisiin rikostutkimuksiin
puutteistaan huolimatta. Tulosta syntyi nimenomaan vakoilua koskeneissa
tutkimuksissa, vaikka suuri osa Valpon työstä oli turhaa ja vainoharhaista valvontaa
3

Toimintansa aikana Valpo joutui usein arvostelun kohteeksi. Sitä syytettiin
sekä tiedotusvälineissä että eduskunnassa etenkin toimivalla ylittämisestä. Syksyllä 1946
eduskuntaryhmät kommunisteja lukuun ottamatta kokivat, että Valpon osalta oltiin jo
suistumassa vaaralliselle tielle. Lokakuun puolivälissä Päiviö Hetemäki ja 68 muuta
kansanedustaa jättivät välikysymyksen Valpoa koskien. Myöhemmin siihen yhtyi vielä
12 edustajaa.
4
Valpoa arvosteltiin muun muassa pidätysoikeuden väärinkäyttämisestä ja
sen kuulustelumenetelmistä. Äänestyksessä hallitus sai luottamuksen, mutta Valpo oli
kuitenkin ensimmäistä kertaa joutunut julkisuudessa voimakkaan arvostelun kohteeksi,
mikä heikensi sen asemaa. Pääministeri Paasikivi piti välikysymystä viime kädessä
hyvänä: ”Valpo ja muut poliisit ja Leino ovat saaneet (…) havaita, että meillä ei saa
menetellä lain ja laillisen järjestyksen kanssa miten tahtoo. Se oli heille varoitus.”
5
Syksy 1947 merkitsi Valpolle uusia aikoja. Kansalaisten suhtautuminen siihen muuttui,
eikä Valpoa enää pelätty entisellä tavalla. Tämän takia Valpon täytyi yrittää todistaa
jatkuvasti, että maan oikeistopiirit toimivat sekä suomalaista yhteiskuntaa että
Neuvostoliittoa vastaan. Sisäministeri Leino vakuutti, että Valpoa tarvitaan turvaamaan
demokraattista valtiota sitä vaarantavilta rikollisilta.
6
Vielä Valpoon kohdistuneen
arvostelun alkamisen jälkeen syksyllä 1947 taktiikka jatkui entisellään; varjostus,
vakoilu, kortistointi ja puhelinkuuntelu olivat arkipäivää.
7
Lopulta valtioneuvosto asetti 1.9.1947 komitean tutkimaan viraston
toimintaa. Komitean puheenjohtajaksi nimitettiin maaherra K. G. R. Ahlbäck. Komitea
sai mietintönsä valmiiksi kesäkuussa 1948. Vaikka monet Valpoa kohtaan esitetyt
syytökset olivat olleet ylimalkaisia ja perustelemattomia, oli ilmeistä, että
laittomuuksiakin oli tapahtunut. Komitea selitti tämän johtuneen ennen muuta
henkilökunnan kokemattomuudesta ja epäpätevyydestä sekä päällystön jatkuvasta
vaihtumisesta.
8
Se päätti kommunistien aikakauden Valpossa ja loi pohjan
suojelupoliisin perustamiselle vuoden 1949 alussa. Juha Pohjonen näkee Valpon kaikista
sen puutteista huolimatta parhaana mahdollisena turvallisuuspoliisina tuona aikana. Hän
perustelee näkemystään sillä, että kommunistien hallussa ollut Valpo oli ainoa elin, joka
1
Sama, s. 164.
2
Alava 1978, s. 195.
3
Pohjonen 2000, s. 39.
4
Ahtokari 1969, s. 95-96.
5
Polvinen, Heikkilä ja Immonen 1999, s. 378-379.
6
Ahtokari 1969, s. 126-127.
7
Sama, s. 127.
8
Hietaniemi 1992, s. 275-276.
Page 15
14
saattoi ulkopoliittisesti vakuuttavasti tutkia vuosien 1945-48 laittomuuksia.
Neuvostoliitto ei voinut kritisoida virastoa sen kommunistijohdon vuoksi ja koska myös
työntekijöistä suurin osa oli kommunisteja. Niin kauan, kun rauhasopimus oli tekemättä
ja kommunistinen Valpo vallassa, Neuvostoliiton piti luottaa Suomen pysyvän
välirauhansopimuksen linjoilla. Se ei voinut kritisoida esimerkiksi Valpon niukkoja
tuloksia, sillä mikäli se olisi puuttunut Suomen sisäisiin asioihin muuten kuin
poliittisella tasolla, olisi näyttänyt, ettei se luota suomalaisiin kommunisteihin.
1
2.5. Suomalaiset SS-miehet pääsivät sittenkin vähällä
Suomalaisen Waffen-SS–pataljoonaa tarkastellessa on pantava merkille, että se oli ainoa
Saksaan lähetty vapaaehtoisjoukko, joka palveli itsenäisen maan, Suomen, omia
tarkoituksia. Mauno Jokipii on tutkimuksissaan osoittanut, että suomalainen Waffen-
SS:n pataljoona oli sekä syntyessään, taistellessaan että loppuessaan kiinteä osa sitä
poliittista toimintaa, jota Suomen hallitus harjoitti maan riippumattomuuden hyväksi.
Pataljoona oli alkujaan valtion lähettämä ”varmistus” Saksasta saatavalle materiaaliselle
avulle ja sotilaalliselle tuelle. Organisatorisesti pataljoona oli ulkoministeriön alainen,
värväyksestä vastasi sisäministeriö.
2
Ensimmäinen vapaaehtoisjoukko, noin 1 200 miestä, lähti Suomesta
hallituksen suostumuksella touko-kesäkuussa vuonna 1941. He lähtivät rauhan vallitessa
ja koulutusta varten, mutta juhannuksena syttynyt sota muutti heidän tilanteensa
perusteellisesti. Vuonna 1942 pataljoonalle annettiin 200 täydennysmiestä. Suomen
vapaaehtoisjoukko perustettiin muihin maihin verrattuna varhaisessa vaiheessa, se oli
pieni ja valintatapansa ansiosta suhteellisen epäpoliittinen.
3
Saksan toivomuksista ja
vaatimuksista huolimatta pataljoonan värväyksessä vältettiin äärioikeistoa, jota joukossa
oli Jokipii tutkimusten mukaan korkeintaan 20 prosenttia. Kansallissosialistien ohella
kommunistit karsittiin värväysvaiheessa joukosta.
4
Suomalaisten SS-pataljoona palautettiin kotimaahan sopimusten
mukaisesti kesällä 1943 ennen Saksan sodankäynnin katastrofia ja miehet hajotettiin
kaikille rintamanosille. Lapin sodassa presidentti Mannerheim antoi ilmoittaa, että ne
entiset SS-miehet, jotka omantunnon syistä eivät halua taistella entisiä aseveljiään
vastaan, on huomiota herättämättä lähetettävä takaisin etelään. Vain harva käytti
etuoikeuttaan.
5
Niin kutsuttu Petäyksen komitea, joka valmisteli sotasyyllisyysjutun
syytteitä vuonna 1946, jätti SS-asian syyteharkinnasta. Näin tämä hallituksen päätös
Jokipiin mukaan rehabilitoi Suomen SS-miehet juridisesti jo varsin pian sodan jälkeen.
6
1
Pohjonen 2000, s. 63.
2
Jokipii 2002, s. 11-12.
3
Sama, s. 398.
4
Sama, s. 398.
5
Sama, s. 257.
6
Sama, s.402.
Page 16
15
Tuomiotta jättäminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, kun asiaa
tarkastelee niiden muiden Euroopan valtioiden valossa, joiden miehiä taisteli SS:n
riveissä. Monissa tällaisissa maissa julistettiin pitkiä vankeustuomioita tai jopa
kuolemanrangaistuksia.
Valtiollinen poliisi oli kiinnostunut mahdollisten
oikeudenkäyntien toimeenpanosta Suomessa ja siitä, olivatko SS-miehet yleisesti ottaen
rikollisia kuuluttuaan SS-joukkoihin. Se pyysi tammikuussa 1947 ulkoministeriöltä SS-
miehistä ulkomailla kerättyä aineistoa voidakseen tutkia, miten Suomessa meneteltäisiin
SS-miesten kanssa, joiden oli monissa maissa katsottu syyllistyneen maanpetokseen jo
liittymällä SS-joukkoihin.
1
Pyynnön perusteella ulkoministeriö toimittikin helmikuun
lopulla Valpolle sen kaipaamat jäljennökset Kööpenhaminan, Lontoon ja Pariisin
lähetystöjen kirjelmistä ja lupasi myöhemmin toimittaa selvityksen myös Norjasta
2

Valpo ei tosin huomioinut sitä seikkaa, että se pyysi tietoja Saksan miehittämistä maista,
joiden tilanne näin ollen poikkesi merkittävästi Suomen tilanteesta.
SS-miesten sodan jälkeinen kohtelu muissa maissa antaa kuitenkin
näköalaa siihen, miksi valtiollinen poliisi tarkkaili heitä Suomessa. Esimerkiksi 6 000
SS-vapaaehtoisen Tanskassa yleisin rangaistus tavalliselle rintamasotilaalle oli kaksi
vuotta vankeutta ja upseereille jopa viisi vuotta. Näin siitä huolimatta, että hallitus oli
myöntänyt värväysluvan ja maan armeija oli osallistunut hankkeeseen. Puolet
kärsittyään tuomittu saattoi päästä ehdolliseen vapauteen. Myös Norjasta oli lähtenyt
Saksaan noin 6 000 vapaaehtoista, jotka saivat 7-8 vuoden vankilatuomioita – upseerit
muita ankarammin. Vuonna 1948 säädettiin laki, jonka mukaan tuomittu vapautettiin,
kun puolet tuomiosta kärsitty.
3
Alankomaista SS-joukkoihin lähti 55 000 miestä.
Vuoden 1948 lopulle mennessä oli julistettu 47 000 tuomiota, joissa vankeutta annettiin
4-8 vuoteen. Kuolemantuomio palautettiin voimaan ja niitä julistettiin 154; näistä 42
henkilöä teloitettiin.
4
Belgian valtion luvalla Saksaan lähti 43 000 miestä. SS-joukoissa
palveleminen julistettiin jälkikäteen rikolliseksi ja rintamapalvelusta tuomittiin 4-5
vuoden vankeuteen. Belgiassakin upseereita kohdeltiin muita sotilaita ankarammin.
5
Viron 50 000-60 000 SS-miehestä monet joutuivat vuosiksi Siperiaan.
6
Vain Ruotsissa
linja oli pehmeä. Maan noin 500 SS-miestä vapautettiin syytteistä.
7
Vaikka Suomessa SS-miehiä ei rankaistukaan vankeustuomioilla, he saivat
osakseen muita harmeja. Saksalaisten maksamat invalidieläkkeet, jotka koskivat noin
100 miestä, loppuivat syksyllä 1944, ja he jäivät omaistensa ja aseveljiensä avun varaan.
Vasta 15.6.1956 voimaan tulleella lailla, jolla vuoden 1918 punainvaliditkin saivat
1
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluontoiset järjestöt: SS-miehet. Kirje ulkoasiainministeriölle 13.1.47,
8110/19-46; Ks. myös liite no. 4, jossa kirje on kokonaisuudessaan.
2
VA Valpo. Amp. IXA4a2: Sotilasluontoiset järjestöt: SS-miehet. VP/KD no. 8110/19-47, saapunut
25.11.47.
3
Jokipii 2002, s. 66-67; 72.
4
Sama, s. 75-77.
5
Sama, s. 79-80.
6
Sama, s. 89.
7
Sama, s. 84.
Page 17
16
eläkkeen, se myönnettiin myös Waffen-SS:n sotainvalideille ja sotaorvoille. Vuonna
1945 presidentti Paasikivi myös perui poliittisten muutosten paineessa lupaukset siitä,
että Saksan aika laskettiin asevelvollisuuden suorittamiseksi ja myöhemmin
virkavuosiksi valtion palveluksessa
1
. 1940-luvun puolivälissä ja sen jälkeen vallinneissa
poliittisissa oloissa Suomen armeija ei voinut palkata entisiä Waffen-SS:n jäseniä, joten
lähes kaikki joutuivat hakeutumaan yksityisten työnantajien palvelukseen.
2
SS-miehenä
palvelleen Veikko Elon kokemusten mukaan heidät pakotettiin eroamaan armeijan
ohella myös poliisin palveluksesta, eikä heitä hyväksytty jäseniksi kaikkiin
ammattijärjestöihin. Vaadittiin myös julkisia anteeksipyyntöjä.
3
Toisaalta SS-miesten
kannalta onnekkaitakin asioita tapahtui: Vuonna 1947 säädettiin laki, jonka perusteella
sodanaikaisista rikoksista annetut rangaistukset poistettiin rikosrekisteristä eikä niistä
saanut näkyä mainintaa missään virallisessa asiakirjassa. Tämä ”metsäkaartilaisten”
turvaksi tehty laki poisti merkinnät myös SS-miesten papereista.
4
3. Ilmoitukset loivat pohjaa tietojen hankinnalle
3.1. Ilmoituksia tehtiin monilla perusteilla
Valpon saamat ilmoitukset etsiviltä ja tiedottajilta muodostivat pohjan tietojen
keräämiselle ja kuulusteluille. SS-miehiä koskevia ilmoituksia löytyy useasta eri
kansiosta. Niiden avulla seurattiin sellaistenkin SS-miesten elämää ja toimia, joita ei
henkilökohtaisesti haettu kuulusteltaviksi, ja saatiin tietoa asioista, joista kuulusteluissa
ei kerrottu. Ilmoitukset olivat täten tärkeää aineistoa yritettäessä päästä perille SS-
miesten laittomista, ja laillisistakin, toimista. Ilmoitusten perusteella voitiin kartuttaa
myös miehistä kerättyjä osoitteiden, luonnekuvausten ja yleisten tietojen listoja.
Tyypillistä oli, että ilmoituksia antoivat ”vasikkoina” tunnetut etsivät ja tiedottajat eli
miehet, joilla oli vanhastaan yhteyksiä epäilyjen kohteisiin ja pääsivät näin yhteyteen
heidän kanssaan. Niinpä ilmoitusten avulla saatiin joskus selville sekin, että SS-piireissä
liikkunut ilmiantaja oli paljastunut. Erityisen vakavaksi tilanne kävi, mikäli paljastunut
”vasikka” oli itsenkin SS-mies. Näin esimerkiksi Turun alaosaston etsivän
velvollisuudeksi tuli ilmoittaa pääosastolle, että Börje Brotellia oli varoitettava, mikäli
hän oli Valpon tiedottaja. SS-miehet olivat näet saaneet selville, että Brotell toimi
Valpon hyväksi ja aikoivat sen vuoksi antaa hänelle ”muistutuksen
kuolevaisuudestaan”.
5
Hyväksyntää eivät saaneet sellaisetkaan SS-miehet, jotka
jälkikäteen julkisesti kritisoivat palvelustaan SS-joukoissa. Erään etsivän mielestä SS-
1
Ks. liite no. 5, jossa on ote päämajan käskylehdestä 24.6.1942.
2
Jokipii 2002, s. 402-403.
3
Elo 1993, s. 184-185.
4
Lappalainen 1998, s. 268.
5
VA Valpo. Turun alaosasto IXA5: Lakkautetut järjestöt: SS-miehet. Ilm. no. 849/amp.IXA5.
Page 18
17
miehillä oli jo syksyllä 1945 kuuden miehen sisäpiiri, jotka olivat uhanneet lyhentää
Sakari Lappi-Seppälän elämää hänen kirjoittamansa kirjan takia, jossa Lappi-Seppälä
kritisoi SS-joukkoja. Etsivä otti uhkauksen vakavasti, sillä hänen mielestään SS-miesten
luonteen tuntien he eivät uhkailisi ketään turhaan.
1
SS-miehiä koskevia raportteja alettiin laatia jo ennen sodan päättymistä.
Vielä vuonna 1944 heitä ei pidetty kovinkaan vaarallisena joukkona, vaan uskottiin, että
politikointi rajoittui muutamaan henkilöön muiden ollessa moitteettomia sotilaita, kuten
toukokuussa 1944 laadittu raportti osoittaa. Sen mukaan muutamat epäilyttävät SS-
miehet olivat jo Saksassa keinotelleet itsensä pois rintamalta ja menettäneet aseveljiensä
luottamuksen. Suomeen palattuaan he olivat osallistuneet epäilyttäviin poliittisiin
tekoihin: suunnitelleet salaista järjestöä, vakoilua, vallankumousta ja jopa
johtohenkilöiden likvidointia.
2
Päämieheksi nimettiin jo tällöin Unto Boman (myöh.
Parvilahti), josta tuli yksi Valpon seuratuimpia henkilöitä ennen kuin Boman joutui
valvontakomission venäläisen osapuolen toimesta Neuvostoliittoon vankeuteen ja
edelleen vuosiksi Siperiaan. Tämä kommunistien valtakautta edeltänyt Valpo oli
varautunut myös Saksan-suhteiden katkaisemiseen ja listannut kymmenen vaarallista
henkilöä, jotka tuli ottaa kiinni tässä tilanteessa; Boman oli yksi listan neljästä
suomalaisesta
3

Vuodelta 1945 ei valitettavasti löydy yhtään mielialaraporttia, jonka avulla
voisi seurata Valpon näkemysten kehittymistä. Erään aluetoimiston etsivän tekemä
mielialaraportti alkuvuodesta 1946 kertoo kuitenkin, että tuolloin SS-miesten parissa oli
merkillepantavan positiivinen mieliala. Se oli etsivän mukaan huomattavasti muuttunut
edellisen syksyn pessimistisestä ja passiivisesta olotilasta. Etsivä ihmettelikin, mihin SS-
miesten toiveet perustuivat – hän itse epäili syyksi turkkilaisia sanomalehtiä ja toiveita,
että sota alkaisi uudelleen Turkista. Hän tiesi myös kertoa, että Lahdessa huhuttiin
keväällä alkavasta ”täydestä rähinästä”. Niinpä hän koettikin vappuiltana provosoida
ravintolassa kahta SS-miestä puhumaan hallituksen vastaisesta toiminnasta. Hedelmää
tämä urkinta ei kantanut, sillä toinen miehistä totesi, ettei mihinkään toimintaan uskalla
ryhtyä, kun pian joka toinen mies on Valpon leivissä ja ”maassa samanlainen
urkintajärjestelmä kuin Tsheka Venäjällä”. Hallitusta hän haukkui kommunistiseksi,
mutta totesi senkin olevan yhdentekevää, kunhan saisi itse olla rauhassa.
4
Vuodelta 1947
ei myöskään ole olemassa mielipideraporttia, mutta ilmoituksen perusteella tiedettiin,
että SS-miehet pitivät yhä tiiviisti yhteyttä toisiinsa ja tapasivat salaisesti nimipäivillä ja
syntymäpäivillä.
5
1
VA Valpo. Amp. IXA4: Sotilaalliset järjestöt: SS-miehet. Kortti 6.11.46.
2
VA Valpo. Amp. IXB2C-B3-B4: Ilmoituksia, raportteja, IKL, Siniristi, kansallissosialistit. Salainen
1205/113-44 amp. IXB3.
3
Uola 1999, s. 17.
4
VA Valpo. Amp. IXA4: Sotilaalliset järjestöt: SS-miehet. Ilm. 6.5.46.
5
VA Valpo. Turun alaosasto IXA5: Lakkautetut järjestöt: SS-miehet. Ilm. no. 849/amp. IXA5.
Page 19
18
Oma lukunsa olivat ilmoitukset, jotka kertoivat, mitä joku henkilö
mahdollisesti saattoi tehdä tai oli saatujen tietojen mukaan jo tehnyt. Nämä ilmoitukset
koskivat usein maasta pakenemista. Lopulta Valpo kokosi maasta paenneista myös omia
luetteloita.
1
Esimerkiksi kavalluksesta epäillyn Vieno Lindströmin uskottiin matkustavan
Ruotsiin väärien papereiden turvin. Hänet tuli välittömästi pidättää ja ilmoittaa sitten
rikospoliisille.
2
Tiedottaja ilmoitti Tero Riekin lähteneen salaa merille ruotsalaisella
laivalla ja matkustaneen luultavasti Englantiin. Tiedottajan mukaan Riekin tarkoituksena
oli hankkia työkokemusta perämiehen tutkintoa varten.
3
Allan Bergmanin, jonka
tiedettiin poistuneen salaa maasta, puolestaan ilmoitettiin joutuneen Brysselissä
vankilaan karattuaan Ranskan muukalaislegioonasta
4
. Eräs ilmoitus koski
esteettömyystodistusta anonutta Olavi Karpaloa. SS-taustan takia todistus oli evätty,
mutta hänen oli kuitenkin onnistunut ostaa tarvittu todistus passitoimistosta. Miehen
epäiltiin lähteneen maailmanympäripurjehdukselle.
5
Epäily sai vahvistuksen
myöhemmin, jolloin hänen voitiin todeta lähteneen kolmen muun miehen kanssa heidän
ostamallaan veneellä kohti New Yorkia.
6
Tornion aluetoimisto huomautti puolestaan
toukokuussa 1947, että Erkki Mansikka aikoo paeta Ruotsiin ja on lisäksi järjestänyt
salaista postia sinne. Myös Mauno Vallo oli kysellyt passia, joten hän saattoi kuulua
samaan suunnitelmaan. Koska etsivä piti merivartio- ja tullilaitosta täysin
epäluotettavina, piti Valpon kiinnittää huomiota asiaan.
7
Valpon saamien tietojen
mukaan myös Antti Karisella oli epäilyttäviä suunnitelmia. Hänen ilmoitettiin syksyllä
1946 mahdollisesti auttavan asekätkijöitä pakenemaan Helsingissä, mutta häntä ei
löydetty sen enempää hotellien tai matkustajakotien tiedoista kuin osoitetoimiston
tietojen mukaan yksityisen ihmisen luona asuvistakaan.
8
Ilmiantajan mukaan Esko
Latvasalo puolestaan teki mustan pörssin kauppaa.
9
Myös Vaasan alaosaston
ilmoituspäiväkirja vuodelta 1947 valottaa osaltaan niitä aiheita, joita Valpo seurasi.
Päiväkirjaan on merkitty muun muassa Paavo Alangon levittäneen tarkemmin
erittelemättömiä huhuja Jalasjärvellä tammikuussa, Vilkas Korpelan päässeen
kesäkuussa lentosotakouluun kouluttajaksi ja muutaman olevan edelleen liikkuvan
poliisin palveluksessa
10

Valpo seurasi tarkkaan myös ihmisiä, jotka tavalla tai toisella olivat SS-
miesten kanssa tekemisissä ja auttoivat heitä. Kotkassa saatiin tietää, että eräs
varatuomari oli luvannut maksusta auttaa ”pulaan joutuneita” SS-miehiä lainopillisilla
1
Ks. liite no. 6 maasta paenneista.
2
VA Valpo. Turun alaosasto IXA5: Lakkautetut järjestöt: SS-miehet. VP.Tu/KD no. 1160-122/IXA5.
3
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. Ilm. rek. no. 490/13-46.
4
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. Ilm. no. 377/24.2.47.
5
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. Ilm. no. 1188/31.12.46.
6
VA Valpo. Turun alaosasto IXA5: Lakkautetut järjestöt: SS-miehet. KD no. 2-1/47.
7
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. Er. sal. VP/KD no. 63/53-47.
8
VA Valpo. Amp. IXA4: Sotilaalliset järjestöt: SS-miehet. Ilm. 12.10.46.
9
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. VP/KD no. 1734/33-47 1.3.47.
10
VA Valpo. Vaasan alaosasto. Ilmoituspäiväkirja 1.1.1947-24.10.1947.
Page 20
19
neuvoilla. Osasto aikoi selvittää asiaa tarkemmin.
1
Turun osasto sai puolestaan
selvitettäväksi tapauksen, jossa eräs hämeenlinnalainen mies oli ilmiantajan mukaan
piilotellut kotonaan muuatta SS-miestä, jonka nimi ei ilmennyt puhuttelussa kertaakaan.
Valpo pääsi piilottelun jäljille, kun se sai SKDL:n toiminnassa mukana olevalta mieheltä
kirjeen. Kirje vaikutti Valpon mielestä oudolta, mutta sen kirjoittaja päätettiin puhuttaa –
epäillyn kuulemisesta sen sijaan ei ole merkintöjä. Puhuttelussa Valpo sai kuulla, että
epäillyn luona oli ollut vuoden 1947 lopussa viikon verran pelokas SS-mies, joka oli
jättänyt rautaristinsä epäillyn haltuun. SS-mies oli pyytänyt tätä toimittamaan rautaristin
vaimolleen, ellei hän palaisi Suomeen. Yhtäkkiä SS-miehen huoneeseen oli tullut
Valpon etsiviä, jolloin mies oli paennut ikkunasta. Hänen matkalaukkunsa
takavarikoitiin, mutta eräs kyseisen SS-miehen ystävä oli anastanut sen takaisin
Valpolta. Tarinan loppu ja asianomaisten kohtalo ei papereista selviä, mutta selvää on,
ettei Valpokaan tuollaista kertomusta purematta niellyt.
2
Periaatteessa viattomiltakin näyttävät teot saattoivat olla epäilyttäviä
Valpon silmissä, kun se uskoi SS-miesten suunnittelevan salaista toimintaa ja koettavan
jatkaa järjestötoimintaansa. Niinpä esimerkiksi Kouvolan SS-miesten suunnittelema
englanninkielen opiskelukerho pääsi jo idea-asteella Valpon kansioihin
3
. Epäselvissä
tilanteissa alaosastot kysyivät neuvoa pääosastolta. Näin tapahtui esimerkiksi, kun
Vaasassa saatiin avustajan kautta selville, että JP1:ssä palvelevan Esko Hakalan
alkuperäiset kantakortit on hävitetty, eikä SS-palvelus käy ilmi uusista. Pääosasto
ohjeisti tutkimaan asian, pyytämään kantakortit nähtäviksi ja vaatimaan selvitystä
Hakalan toimista sodan aikana. Tarpeen vaatiessa Hakala piti kuulustella.
4
Ilmoituksilla
tiedotettiin myös, kun joku SS-mies oli itse eronnut tai erotettu esimerkiksi armeijan
palveluksesta SS-palveluksen vuoksi
5
tai antanut julkisen anteeksipyynnön.
Toukokuussa 1946 Palkkatyöläisen Katuvat tekojaan –palstalla Toivo Jussila ”katui
tekoaan ja pyysi anteeksi demokraattisesti ajattelevilta kansalaisilta, etenkin
järjestyneeltä työväestöltä”. Anteeksipyyntö johti siihen, että pääosasto laittoi Turun
alaosaston hankkimaan Jussilalta selostuksen SS-miesten vaiheista ja SS-miehistä
yleensä.
6
Myös kriminaalirikoksesta tuomitun SS-miehen oikeusministeriölle osoittama
anomus kansalaisluottamuksen palauttamiseksi aiheutti ilmoituksen
7

Osa ilmoituksista koski sota-ajan tapahtumia ja mahdollisia sotarikoksia.
Tällainen tapaus saatiin selville SS-mies Paavo Merelältä, joka kertoi, että kapteeni
1
VA Valpo. Kotkan alaosasto X.C.: Yleistä: Sekä oikeiston että kommunistien mahdollisia salahankkeita.
VP/KO Ilm. no. 359/46.
2
VA Valpo. Turun alaosasto IXA5: Lakkautetut järjestöt: SS-miehet. VP/Tu Ilm. no. 2441/6-48.
3
VA Valpo. Kotkan alaosasto X.C.: Yleistä: Sekä oikeiston että kommunistien mahdollisia salahankkeita.
VP/Ko Ilm. no. 147/47.
4
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. VP/KD no. 2847/26-27.
5
VA Valpo. Amp. IXA4: Jäsenluetteloita. Ilm. no. 818/18.11.46; VA Valpo. Amp. IXA4a3:
Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. VP/KD no. 9692/48-45.
6
VA Valpo. Turun alaosasto IXA5: Lakkautetut järjestöt: SS-miehet. KD no. 486-68/46.
7
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. Ilm. no. 1046/28.5.47.
Page 21
20
Karl-Erik Ladau oli joulukuussa 1942 määrännyt suomalaisen pioneerijoukkueen
ampumaan seitsemän Tolskumin kylän asukasta ja viisi sotavankina olevaa loikkaria.
Hän osasi kertoa myös yhden joukkueessa palvelleen miehen nimen, jota Valpo nyt
alkoi tavoitella kuulusteltavaksi. Asia aiottiin viedä edelleen valvontakomission tietoon.
1
Vastakkaisiakin tarinoita kuultiin. Saksassa majurina toimineen Yrjö Kailan merkittiin
marraskuussa 1946 leimanneen SS-joukkojen ja myös Wehrmachtin käyttäytymisen
venäläisiä sotavankeja ja siviilejä kohtaan järjettömäksi. Hän oli lisännyt, ettei
”tavallinen ihminen – puhumattakaan SS-värvätty –” voinut vaikuttaa asioiden kulkuun.
Kaila palasi Suomeen tammikuussa 1942 perustellen paluunsa sillä, että Mannerheim
halusi saada SS-joukoissa palvelleet upseerit takaisin Suomeen. Elokuussa 1945 hän
anoi eroa puolustusvoimien palveluksesta ja siirtyi yksityiselle työnantajalle.
2
SS-miehiä seurattiin aktiivisesti vielä vuonna 1948. Aluetoimiston etsivä
informoi pääosastoa kirjoittamalla, että eniten SS-miehiä ärsytti heiltä evätyt
matkustusoikeudet ulkomaille. SS-miehet ajattelivat etsivän mukaan, että heidän
kaltaisiaan pikkutekijöitä oli turha rangaista tällaisella toimella, kun pataljoonan värvärit
ja johtajat kulkivat vapaina. SS-miehet vaikuttivat myös valmiilta taistelemaan henkensä
puolesta, mikäli valtiovalta alkaisi heitä ahdistella. Toisaalta osa SS-miehistä halusi pitää
joukossaan olevat ”natsilaiset ainekset” kurissa, etteivät he vahingoittaisi teoillaan
muiden SS-miesten turvallisuutta. Loppuun etsivä saattoikin lisätä, että SS-miehet olivat
hänen mielestään kovan koulun käyneitä miehiä, jotka eivät ryhdy kaikenlaisiin
lapsellisiin salaseuroihin.
3
4. Henkilökortin teolle löytyi helposti peruste
4.1. Yli puolet Suomeen palanneista kortitettiin
Merkittävän osan Valpon toiminnasta muodosti ihmisten seuraaminen ja heidän
henkilötietojensa kortittaminen. Valpon sisäiset ohjeet totesivat pääasiallisen
kortitusperusteen olevan henkilön kuuluminen lakkautettuihin järjestöihin. Tällaisia
olivat muiden ohella SS-miehet.
4
Kun nimi löytyi lakkautettujen yhdistysten luetteloista,
se päätyi myös henkilökortistoon. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana Valpo
rekisteröi kortistoonsa kaikkiaan 80 000 henkeä. Vuonna 1948 Ahlbäckin komitea tuli
tulokseen, että henkilörekisteri kaikkine siinä olevine tietoineen ylitti kohtuullisena
pidettävät tarpeet.
5
1
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. Ilm. no. 303/14.2.47.
2
VA Valpo. Amp. IXA4a3: Sotilasluonteiset järjestöt: SS-miehet. Ilm. no. 818/18.11.46.
3
VA Valpo. Amp. IXA4-IXA4e. Ilm. no. 315/24.2.48.
4
Uola 1999, s. 189.
5
Rautkallio 1979, s. 131.
Page 22
21
Määrällisesti eniten entisiä SS-miehiä löytyy juuri Valpon keräämästä
henkilökortistosta. Eri syillä tehty kortitus onnistui Valpon kannalta suhteellisen hyvin,
sillä sen onnistui kerätä tiedot yli puolesta niistä 1151 SS-miehistä, jotka palasivat
Suomeen elossa pataljoonan lakkauttamisen jälkeen kesällä 1943. Kaiken kaikkiaan
oman korttinsa Valpon arkistoon sai 683 entistä SS-miestä. 28 miehestä on olemassa
useampi kortti, joten kaikkiaan kortteja kertyi 715. Lisäksi tulevat kaikki oman
henkilömappinsa saaneet 23 SS-miestä, joiden kortti on sisällytetty mappiin ja jotka siksi
olen käsitellyt henkilömappien yhteydessä. Henkilökorttien määrän perusteella voi
kuitenkin muodostaa vain suuntaviivan niistä SS-miehistä, jotka todellisuudessa
joutuivat tekemisiin Valpon kanssa, sillä ainakin 20 tapauksessa kohdehenkilöstä on
olemassa säilynyt kuulustelukertomus, vaikka hänestä ei löydykään tietoja kortistosta.
On todennäköistä, että tällaisia tapauksia on ollut enemmänkin, sillä Valpon arkisto ei
ole täydellinen. Valpon kortistossa on lisäksi 15 sellaista miestä, joita ei voi
korttitietojen perusteella varmistaa SS-miehiksi, sillä korteista puuttuvat sekä
syntymäajat että osoitetiedot ja muutkin tiedot ovat vajaita. Nämä epävarmat tapaukset
olen jättänyt käsittelyn ulkopuolelle. Siten vain 437 SS-miehestä ei löydy lainkaan
tietoja Valpon henkilökortistosta.
SS-miesten kortittamisen huippuvuosi oli 1945, jolloin kortteja kertyi
yhteensä 522 kappaletta. Toiseksi eniten niitä kerättiin vuonna 1947, yhteensä 92
kappaletta.
1
Korteille pyrittiin keräämään monenlaisia tietoja kohdehenkilöistä, mutta
seurannan kannalta osoitteen tietäminen oli tärkeää. Kun pääosasto ei tiennyt sitä, se
lähetti ilmoituksen asiasta alaosastolle, jonka tehtäväksi osoitteen selvittäminen tuli
2

Monessa tapauksessa kortin saaneen henkilön voi havaita ”syyllistyneen” useaan Valpon
silmissä epäedulliseen tekoon. Näiden tietojen perusteella voikin kartoittaa niitä syitä,
jotka Valpon silmissä olivat raskauttavia ja aiheuttivat eri asteista seurantaa. Toisaalta
vasta kuulustelut loivat varsinaisen pohjan tietojen keräämiselle henkilökortiston
palvellessa lähinnä kansalaisten toimien kirjauksessa. Kuulusteluissa kysymyksiin näet
voitiin paneutua syvällisemmin, kun kortteihin lähinnä listattiin monenlaisia eri tavoin
selville saatuja asioita, jotka eivät merkintöjen mukaan läheskään aina aiheuttaneet
jatkotoimenpiteitä.
4.2. Lakkautettujen järjestöjen jäsenet kortitettiin
Lähes puolet, 308 kappaletta, SS-miesten henkilökorteista on sellaisia, joista ei ilmene
henkilötietojen ohella muuta kuin miehen kuuluminen SS-joukkoihin
3
. Pelkästään SS-
palveluksen johdosta kortin saaneiden miesten suuresta määrästä voi päätellä, että se oli
sinänsä riittävä syy kortin tekemiselle Valpon aikana. Antoihan se Valpolle tilaisuuden
1
Ks. liite no. 7 korttien päiväyksistä.
2
VA Valpo. Henkilökortti no. 124.
3
Ks. liite no. 8, jossa on luettelo miehistä, joiden henkilökortissa on vain SS-palvelusta koskeva merkintä.
Page 23
22
perehtyä tähän vapaaehtoisten joukkoon ja samalla mahdollisuuden seurata, ettei
ainakaan heistä kukaan pääse vaarantamaan ”demokratian kehittymistä” Suomessa.
Henkilökorteista 21 on puolestaan sellaisia, joissa ei ole mitään merkintää asianomaisen
kuulumisesta SS-joukkoihin
1
, vaan kortittaminen on aiheutunut täysin muista syistä.
Tällaisia syitä olivat esimerkiksi suurin osa pidätyksistä tai muun maan kuin Suomen
kansalaisuus. Nämä kortit olen käsitellyt tarkemmin niissä alaluokissa, joista
kortittaminen on johtunut. Ainutlaatuinen on Herman Brownin kortti, johon on merkitty
ainoastaan syntymäaika ja oleskeluluvan kesto, mutta SS-palvelus ei näy kortilla eivätkä
myöskään ne aiheet, joista Brownia vuosien mittaan kuulusteltiin
2

Toiseksi suurimman yhtenäisen joukon muodostavat ne miehet, jotka ovat
SS-taustansa lisäksi kuuluneet suojeluskuntaan. Sen jäseniksi on korttitietojen
perusteella nimetty 187 SS-miestä
3
. Myös muut

Tarkistin asian aikoinaan Panttipataljoona -kirjasta

>Eipä ottanut silmään SS-mies Railio tässä tutkimuksessa. Oliko hän lainkaan SS-miehiä.<

Eipä ollut Railio Panttipataljoona -kirjan nimilistoilla. En ainakaan häntä sieltä löytänyt kun taannoin katselin. Minulla on korjattu 4. painos ko. kirjasta. Eikä siellä tietenkään ole punanatsi-Laaksonenkaan ja tuskin on Lappalainenkaan.

Noita kahta en ole tarkistanut mutta heidän ikänsä perusteella olen varma että ei heitä sieltä löydy. Lähes koulupoikia taisivat 1944 syksyllä olla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikko_Laaksonen

Eläkevuosinaan Laaksonen julkaisi useita muistelmateoksia. Kirjassaan Punanatsi hän kuvasi sitä kuinka oli liittynyt 17-vuotiaana Saksan sotajoukkoihin ja palvellut niissä 1944–1945 Suomen Lapissa ja Norjassa.

Punanatsi. Tammi 1988

http://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Lappalainen

Niilo Lappalainen (22. marraskuuta 1927 Heinjoki – 17. heinäkuuta 2001) oli eversti ja sotakirjailija. Lappalaisen teokset ovat sotadokumentteja. Kaunokirjallisia romaaneja hän ei kirjoittanut.

Helsingin Tähtitorninmäellä ltR 1:n ilmatorjuntajoukoissa palvellut 16-vuotias Lappalainen lähti syksyllä 1944 yhdessä viiden muun nuorukaisen kanssa Pohjois-Suomen ja Norjan kautta Saksaan liittyäkseen SS-joukkoihin. Näistä vaiheistaan Lappalainen kertoi kirjassaan Vaarallisilla teillä (1998).
Sotapäiväkirjat netissä:

Jalkaväkirykmentti 33. 10. komppania 1944-1944

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2567716

Täältähän löytyy tuttuja nimiä:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2567718

Ylimaan taistelu Lapin sodassa
1944 9.8.2008 20:54

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6109251

Kuvassa Törni ja eräs tuntematon

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6160389

Katoppas tuolta lisää:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6697365

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4024538

Kapteeni Railion vaiheet Saksan
joukoissa 2.11.2008 00:07

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6431647
Koska Päivi marssii?

http://aijaa.com/003639285568.png
Tyrkön kirjan lähteissä on mainittu eräs haastatelluista: Railio Pentti, pankinjohtaja, Helsinki

Tyrkkö Jukka Sallan savotta -41
WSOY, 1971, 250 s., painos: 1

Laitetaanpas tuo kuva Ylimaan taistelun muistomerkiltä uusintana, se kun tahtoo hävitä aina vaan...

http://aijaa.com/0057110801875
 /   /  / Kapteeni Railion vaiheet Saksan

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta