Kuinka ateisti voi potea synnin teon pelkoa?
Voidaanko sanoa, että ateismi on keino eristää itsensä suurimmaksi kokemastaan pelosta eli synnin teon pelosta?
Kieltämällä Jumalan olemassa olon hän vapauttaa itsensä tuskallisesta pelostaan. Ateismi voi pohjautua fobiaan?
Synti on uskontoihin ja Jumalan rangaistukseen liittyvä käsite. Ateisti ei siten voi tehdä syntiä, koska sellaista käsitettä ei hänelle ole olemassa?
Puhutaan sitten mielikuvitusrikoksen pelosta. Koska mielikuvituksesta tulee rikos? Silloinko, kun lausuu ääneen kielletyn asian? Vapautuuko ihminen mielikuvitusrikoksesta, mikäli hän tuomitsee muiden mielikuvituksen jo ennen kuin he ovat päässeet mielikuvitustaan kunnolla esittelemään?
Onko muiden mielikuvituksen kehittymisen estäminen rikos?
Mielikuvitushan voi olla ihmiselle pakopaikka kohdatessa reaalielämän koettelemuksia.
Lasta voidaan estää kehittämästä mielikuvitustaan uhkailemalla lapselle tärkeän ihmisen menettämisellä.
Mielikuvitus ei kehity, jos siihen suhtaudutaan vihamielisesti, pilkallisesti tai vähätellen.
Mielikuvitus kehittyy lapsuudessa ja se on voimavara, josta ihminen ammentaa kohdatessaan vastoinkäymisiä.
Lasta helposti syyllistetään hänen ajatuksistaan, mutta silloin tulisi muistaa se, että kieltäessään lasta kehittämästä mielikuvitustaan, voi kieltää häneltä myös avaimet uskoon ja toivoon. Ihmisellä ei ole tulevaisuutta ilman uskoa ja toivoa.
Mielikuvitus on mahdollisuus ja väline. Todellisuutta ei tule estää estämällä mielikuvitusta. Älkää laittako lapsianne sanomaan epätoivoisena aikuisena:
- Todellisuus oli mahdollisuus ennen kuin siitä tuli este -
(C. Büchler)
Voidaanko sanoa, että ateismi on keino eristää itsensä suurimmaksi kokemastaan pelosta eli synnin teon pelosta?
Kieltämällä Jumalan olemassa olon hän vapauttaa itsensä tuskallisesta pelostaan. Ateismi voi pohjautua fobiaan?
Synti on uskontoihin ja Jumalan rangaistukseen liittyvä käsite. Ateisti ei siten voi tehdä syntiä, koska sellaista käsitettä ei hänelle ole olemassa?
Puhutaan sitten mielikuvitusrikoksen pelosta. Koska mielikuvituksesta tulee rikos? Silloinko, kun lausuu ääneen kielletyn asian? Vapautuuko ihminen mielikuvitusrikoksesta, mikäli hän tuomitsee muiden mielikuvituksen jo ennen kuin he ovat päässeet mielikuvitustaan kunnolla esittelemään?
Onko muiden mielikuvituksen kehittymisen estäminen rikos?
Mielikuvitushan voi olla ihmiselle pakopaikka kohdatessa reaalielämän koettelemuksia.
Lasta voidaan estää kehittämästä mielikuvitustaan uhkailemalla lapselle tärkeän ihmisen menettämisellä.
Mielikuvitus ei kehity, jos siihen suhtaudutaan vihamielisesti, pilkallisesti tai vähätellen.
Mielikuvitus kehittyy lapsuudessa ja se on voimavara, josta ihminen ammentaa kohdatessaan vastoinkäymisiä.
Lasta helposti syyllistetään hänen ajatuksistaan, mutta silloin tulisi muistaa se, että kieltäessään lasta kehittämästä mielikuvitustaan, voi kieltää häneltä myös avaimet uskoon ja toivoon. Ihmisellä ei ole tulevaisuutta ilman uskoa ja toivoa.
Mielikuvitus on mahdollisuus ja väline. Todellisuutta ei tule estää estämällä mielikuvitusta. Älkää laittako lapsianne sanomaan epätoivoisena aikuisena:
- Todellisuus oli mahdollisuus ennen kuin siitä tuli este -
(C. Büchler)
Vastaukset 64
Vanhimmat
Mielikuvitusrikos on tietysti se, kun vaatii kaikkia muitakin ihmisiä pakolla uskomaan omiin näkymättömiin mielikuvitusystäviinsä ja vaatii pakolla kaikkia muitakin ihmisiä elämään näiden näkymättömien mielikuvitusystävien kuvitteellisten käskyjen mukaisesti ja kaikkein törkeimpänä muotona tietysti se, miten pikkuvauvatkin pakkoliitetään tähän näkymättömien mielikuvitusystävien kulttiin heti synnyttyään ja aletaan näiden lasten systemaattinen aivopesu ja taikauskonnon pakkosyöttö.
Rikollistahan moinen toki on, tai ainakin sen pitäisi ehdottomasti olla.
Pystytkö puhumaan aiheesta vähemmän tunneperäisesti?
Niin en tiedä oletko mahdollisesti koskaan eläissäsi kuullut ihmisistä, jotka ovat esimerkiksi vastustaneet avoliittoa, seksiä, tiedettä, uskonnonvapautta, sananvapautta sekä homojen ja lesbojen tasa-arvoisia ihmisoikeuksia, ihan lainsäädännönkin kautta jatkuvasti. Minä olen. Tiedätkös keitä nämä ihmiset aina poikkeuksetta ovat. Minä tiedän.
Minä olen kasvanut sellaisessa yhteisössä ja viettänyt siinä puolet
elämästäni.
Entä oletko mahdollisesti kuullut "muutamista" ihmisistä, jotka ovat
kastaneet pikkuvauvoja. Minä olen. Ja tiedän myös keitä nämä ihmiset
aina ovat. Noin oikeudellisena toimenpiteenähän se on samaa luokkaa
kuin jos vauva liitettäisiin kommunistipuolueeseen, mitään eroa ei ole.
Vähemmän tunnepitoisesti? No sorry nyt vaan jos minulla on tapana
suhtautua törkeisiin ihmisoikeuksien loukkaamisiin tunnepitoisesti.
Paha tapa josta en yritä päästä.
että jokainen Jumalaan uskova on automaattisesti vihollisesi?
Tekeekö usko ihmisistä typerien kysymysten laukomisautomaatteja,
jotka kuvittelevat yhden rivin kysymyksen olevan jotain keskustelua?
Vastasit itse omaan kysymykseesi.
Sen voi tosin esittää paljon paremmin ja osuvammin tässä muodossa:
Jokainen perusteettomaan taikauskoiseen typeryyteen sokeasti uskova
ihminen, joka tämän taikauskontonsa perusteella katsoo aina olevansa
oikeutettu loukkaamaan muiden ihmisten ihmisoikeuksia, on tietenkin ja
luonnollisesti aina "viholliseni, sillä ei ole mitään syytä kunnioittaa sellaisia
"pyhiä arvoja", jotka loukkaavat muiden ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.
liittyy ateismiin, mutta ei ole kohdistettu ateisteille. Mitä sanot omasta typeryyden sietokyvyn tasostasi ja tekeekö ateismi ihmisestä automaattisesti älykkäämmän?
Tulet ateistipalstalle solvaamaan ateisteja ja osoittamaan, miten ateistit ovat moraalittomia ja ovat ateisteja vain jotta voisivat jatkaa synnnin tekemistä vapaasti (mikä sama vanha soopa on ollut täällä useasti aiemminkin, eikä se kertaamalla mitenkään parane tai muutu järkevämmäksi), mutta keskustelu ei ole osoitettu ateisteille? Ja keillehän ateistipalstalla käyty keskustelu ateistien etiikasta mahdollisesti olisi osoitettu.
Ja jos luet vähän etiikan ja moraalifilosofian historiaa, niin huomaat aika nopeasti, että sen juuret ja perusteet johtavatkin vanhaan kreikkalaiseen filosofiaan, aivan kuten koko sana etiikka, eikä suinkaan mihinkään kristinuskon yksinoikeuteen moraalista, kuten taikauskoiset aina sivistymättömyyttään kuvittelevat.
Taikauskoinen typeryys tekee ihmisestä automaattisesti tyhmemmän.
Jatkossa voitkin keskustella itsesi kanssa yhden rivin vastakysymyksilläsi.
Jatkuva nollainformaatiotulva ei jaksa pidemmän päälle kiinnostaa ketään.
olikin alunperin toisaalla, mutta jonkun mielestä se kuului tänne. Itse ajattelinkin ateistien ottavan neutraalin aloitukseni loukkauksena.
Puhut neutraalista aloituksesta, mutten löytänyt sellaista mistään. Annat ateismille ja ateisteille sellaisia määritelmiä joilla ei ole mitään sidosta todellisuuteen, ihan oma pääsi mukaan. Synti on puhtaasti uskonnollinen käsite, jolla ei ole minkäänlaista vastaavuutta todellisessa elämässä, ei ainakaan ateistin näkökulmasta. EN ottanut aloitustasi loukkauksena, vaan osoituksena puhtaasta tietämättömyydestä ja näköalan puutteesta.
aloituksessa kysymysmerkkejäkin. Onko Freud ateistin auktoriteetti?
Saadaksesi selville mikä (jos mikään) on ateistin auktoriteetti, sinun pitää kysyä jokaiselta ateistilta erikseen, sillä yhden ateistin vastauksesta et voi johtaa _kenenkään toisen_ ateistin vastausta.
On hienoa olla yksilö ja ajtella omilla aivoillaan.
"Until the next time, have a good sin."
palstalleko sinä aloituksesi laitoit?
Mielikuvitusrikos on tietysti se, kun vaatii kaikkia muitakin ihmisiä pakolla uskomaan omiin näkymättömiin mielikuvitusystäviinsä ja vaatii pakolla kaikkia muitakin ihmisiä elämään näiden näkymättömien mielikuvitusystävien kuvitteellisten käskyjen mukaisesti ja kaikkein törkeimpänä muotona tietysti se, miten pikkuvauvatkin pakkoliitetään tähän näkymättömien mielikuvitusystävien kulttiin heti synnyttyään ja aletaan näiden lasten systemaattinen aivopesu ja taikauskonnon pakkosyöttö.
Rikollistahan moinen toki on, tai ainakin sen pitäisi ehdottomasti olla.
Ja jos sinä et millään kykene elämään normaalia elämää ihmisiksi ilman
näkymättömiä mielikuvitusystäviä, niin äläpä turhaan tee siitä sellaista
yleistystä, että normaalit tervejärkisetkään ihmiset eivät muka kykenisi.
Joskus, kun vielä kuvittelin että kaiken saa anteeksi pyytämällä, tein kaikkea hurjaa, ikävää ja ilkeätä. Se oli helppoa, rukoile vain anteeksi.
Sitten otin aivot mukaan ja ymmärsin että eihän tuolla ketään olekkaan ja olen itse vastuussa teoistani ja sen jälkeen en ole tehnyt pahaa kenellekkään enkä millekkään.
Niin ne uskonnot tekevät ihmisen sairaaksi.
ryhtyminen sama kuin ryhtyisi lääkäriksi?
Ehdottomasti. Se on myös samaa kuin ryhtyisi yksityispilotiksi, rokkitähdeksi, papiksi ja hammaslääkäriksi. Sama homma.
Hienoa !
>>>pimpelipompeli
Kirjoittanut: HattiWatti! / Tänään / klo 12:44
Joskus, kun vielä kuvittelin että kaiken saa anteeksi pyytämällä, tein kaikkea hurjaa, ikävää ja ilkeätä. Se oli helppoa, rukoile vain anteeksi.>Sitten otin aivot mukaan ja ymmärsin että eihän tuolla ketään olekkaan ja olen itse vastuussa teoistani ja sen jälkeen en ole tehnyt pahaa kenellekkään enkä millekkään.Niin ne uskonnot tekevät ihmisen sairaaksi.
RE: pimpelipompeli
-niin ja sinäkin olet vastuussa siitä, että olet kuullut evankeliumin, miten siihen suhtaudut..
Kiitoksia vain nollainformaatiosta.
Oliks sulla jotain asiaakin?
olet? hah haha hah ahah, joo ateisteilla on oma ammattiliittokin, palkka ja loma. . Hahah haha.
omasta voimakkaasta suhteestasi syntiin. Näet kirjoituksessasi sen jopa ateismin syynä, mikä kertoo siitä, miten paljon synti ja synnin pelko hallitsevat elämääsi.
Ateistille ei ole käsitettä synti. Mutta lähinnä sitä voisin ajatella, että jokainen meistä tekee virheitä. Sitä onnistuu loukkaamaan toista, rikkoo vahingossa jotakin jne. Joku voi tätä pelätä, mutta se kuuluu ihmisyyteen. Väärät teot pitää sitten vain hyvittää ja pyytää kohteelta anteeksi.
Siksi on mielettömyydessään huvittava tuo ajatus, että epämääräinen synnin pelko tekisi jostakusta ateistin - ihmisiä kun ollaan.
En tiedä lasta syyllistettävän ajatuksistaan muualla kuin uskovaisissa perheissä. 'Väärät' ajatukset ovat uskovaisille synti, mutta niille, joilla syntikäsitettä ei ole, ei yleensä ole myöskään mielikuvaa siitä, että ajatuksissa olisi jotakin väärää. Ne kun eivät ketään satuta. Uskovaisille moraali hämärtyy juurikin tuon syntikäsitteen johdosta, jossa yhtä lailla väärin on ajatella toisesta rumasti kuin murhata tuo toinen - syntejä yhtä kaikki...
että synnin tekemisen pelko ja mielikuvitusrikoksen pelko ovat toistensa synonyymejä?
Ymmärrätkö että kristinusko ja taikausko ovat toistensa synonyymejä?
Ymmärrätkö että islam ja kristinusko ovat toistensa synonyymejä?
Uskovat ovat vain antaneet moraalille ja etiikalle uuden nimen: synti. Ja vaikka tämä perustaakin moraalin ja eettiset arvot "muuttumattomaan" Jumalan sanaa käytännössä uskovienkin synti-käsite (eli moraali) venyy ja paukkuu tarpeen sekä ajan niin vaatiessä.
Se on totta, että Raamattu on melko muuttumaton, on sitä nyt ja on aina ollut. Tulkinnoista ei voi samaa sanoa. Raamatun tulkinnat ovat osoittautuneet varsin joustaviksi, kristinuskon historia osoittaa, että kaikki mitä ihminen on päättänyt Raamatulla perustella on hän voinut sen perustella.
Nykyään uskovat tuntuvat seuraavan yleisiä yhteiskunnallisia moraalikäsityksiä 10-30 vuoden viiveellä hiukan asiasta riippuen mutta viiveestä huolimatta pyrkimät päivittämään uskonsa moraalikoodistoa lähemmäksi yleisiä yhteiskunnallisia moraalisia arvoja. Tässä on juuri kyse siitä, että vaikka Raamattu ei muuttuisikaan voidaan tulkintoja muuttaa varsin vapaasti.
Ateistille ei ole syntiä, vain oikeita ja vääriä tekoja. Ateistia ei ahdista pelko jonkin korkeamman tuomiosta vaan ympäristön ja väärän teon kohteeksi joutuneen reaktio. Väärät teot aiheuttavat samanlaista sosiaalista painetta kuin mitä ne aiheuttavat uskovallekin mutta ateistin ei tarvitse kantaa huolta jumalien suhtautumisesta asiaan. Eikä hyvittää tekojaan jumalille, vain tekojen kohteille.
Tuo mainitsemasi "synnin teon pelko" ilmenee ateistilla nimenomaan pelkona sitö kohtaan, kuinka yhteisö suhtautuu tekoihin joita se ei moraalisesti hyväksy.
Enkä misssään nimessä usko, etteikö uskovakin joudu tätä puolta miettimään ratkaisuja tehdessään.
mielikuvitusta ja synnin tekoa synonyymeinä?
Missä on mielikuvitusmaailmasi? Onnellisista pelottaviin, keijuista kummituksiin, Barsoomista Narniaan?
Mielikuvitusmaailmasi on sairaalloinen ja suppea. Varjelkaa lapsia tuollaisesta.
olisiko mahdollista ettet ymmärtänyt, jatkuva keljuiluvaihde päällä
päällä kertoo vain ymmärtämättömyydestä
sanoja pois määritelmästäni?
huomattavan paljon. Se on arvovapaata.
Synti on vahvasti uskontoon liittyvä käsite, joka ei liity ateistin elämään. Syntihän on sitä, että tehdään vastoin jumalan tahtoa ja tämähän on ateistille mahdotonta, koska ateisti ei edes usko jumalan olevan olemassa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ateistilla ei olisi moraalia tai hän ei erottaisi oikeaa väärästä. Ateistin moraali ei vain pohjaudu mihinkään uskontoon.
Jokaisella on tietenkin oikeus omiin ajatuksiinsa ja myös mielikuvitukseen, koska nämä eivät vaikuta häntä ympäröivään maailmaan. Ajattelu ei ole ikinä rikos tai väärin. Ympäröivään maailmaan vaikuttavat teot taas voivat olla väärin.
on tarve kieltää Jumalan olemassaolo? Miksi sen ei voi antaa vain olla osa joidenkin ihmisten elämää?
Minä vain en usko minkään jumalan olevan olemassa. Tottakai sinä saat uskoa ihan mihin sinä haluat. En minä sinun uskoasi kiellä. Kuitenkin sehän olit sinä joka tulit ateismi-palstalle puhumaan ateisteista ja synnistä. Ilmaisin vain oman mielipiteeni asiaan. Sinun mielipiteesi on taas sinun asiasi.
että pystyt suhtautumaan Jumalaan/Jumaliin uskoviin asiallisesti. Moni vastaus ketjussa vaikutti ahdistuneen ihmisen reaktiolta ja minä en missään kohtaa edes uskoani/uskonnottomuuttani ole esitellyt. Ilmeisesti monilta ateisteilta puuttuu kohde, johon ahdistustaan purkaisi?
"Miksi sen ei voi antaa vain olla osa joidenkin ihmisten elämää?"
Sen takia että jotkut ihmiset kokevat, ihan päättäjä-tasoa myöten, että kaikkien pitäisi elää uskovaisten sääntöjen mukaan, ja että juurikin he, Oikeassa Uskossaa (tm) TIETÄVÄT, mikä on oikein ja mikä väärin. Siis samat ihmiset jotka uskovat partasuisen ukkelin istuvan pilven reunalla...
samanlaista fundamentalisti-ainesta ja miksi et koe sitä uhkana itsellesi?
Uskonto muodostaa yhdenlaisen työkalun, jonka avulla voi käsitellä tunteitaan. Ateismihan ei sinällään tarjoa mitään, vaan on pelkästään tietynlainen kannanotto. Ateisti käsittelee tunteet hieman eri tavalla kuin uskovainen, kukin ateisti omalla tavallaan.
Tuskin ateistit sen ahdistuneempia ovat kuin muutkaan ihmiset, mutta meidän täytyy tietenkin löytää se oma tapa käsitellä ahdistusta, ja muitakin tunteita, kun siltä tuntuu.
toista ateistia tunteakseen olonsa hyväksi?
Tarvitseeko kristitty toista kristittyä tunteakseen olonsa hyväksi? Varmaan enemmän luonne kuin aatekysymys. Ihminen on merkkikieltä käyttävä laumaeläin ja uskoisin että moni ihminen tuntee olonsa mukavammaksi porukassa riippumatta aatteista.
Ateismi on jumalauskon puuttumista. Ei sen monimutkaisempi tai pahempi asia.
Juuri näinhän se menee. Jos kahvilassa toisessa pöydässä istuu ateisteja ja toisessa vaikka hellareita, niin kyllä minä menen siihen ateistien pöytään. Voin tietysti satunnaisesti pistäytyä toisissakin pöydissä, mutta kyllähän ihminen yleensä viihtyy sellaisessa porukassa, jossa on omanlaisia ihmisiä. Tällaisessa seurassa juttu yleensä luistaa paremmin ja on antoisampaa keskustelua kun ihmisillä on samanlaiset intressit.
Miksi vastaat jokaiseen vastaukseen yhden rivin vastakysymyksellä?
Miksi et ole koskaan oppinut keskustelemaan.
Ateisteilla ei ole mitään tarvetta kieltää Jumalan olemassaolo, koska ei ole mitään tarvetta kieltää olematonta. Ateisti ei usko jumalien olemassaoloon, mikä on aivan eri asia. Tuossa sinun ilmaisemassa muodossa ikään kuin varmasti tiedettäisiin, että on olemassa joku Jumala ja sitten ateisti kieltäytyy tähän uskomasta. Mutta mitään tietoa eli faktatodisteita mistään jumalista ei ole kukaan koskaan esittänyt. Ei yhtään mitään. Ja niin kauan kuin mitään ei ole esitetty, niin ei mitään tietysti tarvitse koskaan kieltääkään.
Ja tätäkään et näköjään millään ymmärrä:
Muut ihmiset saavat ihan rauhassa uskoa omiin jumaliinsa, eipä kuulu minulle eikä ole minulta mitenkään pois. Mutta jos he vaativat että minunkin pitää uskoa heidän jumaliinsa ja elää koko elämäni heidän kuvittelemiensa jumalien kuvitteellisten määräysten mukaisesti, niin silloin se muuttuu aina tietysti minun asiakseni. Pitäkää uskonne ja jumalanne omana tietonanne älkääkä aina kaikkialla kaikin mahdollisin tavoin pakkotuputtako sitä uskontoanne! Muuten se muuttuu aina minunkin asiakseni ja vastareaktiosta on sitten turha urputtaa. Minähän en sitä tuputtamista aloittanut, joten turha valittaa ja tässäkin tapauksessa se olet sinä joka olet tullut ateistipalstalle asiattomasti rienaamaan.
Mitä kohtaa tässä on mahdoton ymmärtää?
Siteeraan sinulle vanhaa sanontaa, joka menee tietenkin hukkaan koska
et kykene siitä mitään tajuamaan:
"Uskonnolliset mielipiteet ovat kuin persereikä. Jokaisella on omanlaisensa, mutta niitä ei esitellä kadulla eikä päivällispöydässä."
että on jokin oikeaoppinen tapa keskustella. Myöskään en tiennyt varmuudella, että voisiko ateismi pohjautua fobiaan, mutta nyt saamani palaute antaa viitteitä siihen suuntaan.
Edelleenkään en ole mainostanut mitään uskontoja, joten väitetty tuputtamiseni on oman mielesi tuotetta.
Sitten tämäkin väite "..se olet sinä joka olet tullut ateistipalstalle asiattomasti rienaamaan" kuulostaa siltä kuin väittäjä olisi kaivautunut poteroon nimeltä Ateismi ja tähtäilee sieltä summamutikassa jokaista lähelle tulevaa. Vaikuttaa foobiselle.
Kiitos peräreikäsi julkisesta esittelystä.
Ruma oli. Ei kannattaisi esitellä.
Kyllä se on se uskonto, joka pohjautuu fobiaan. Minkä ihmeen takia joidenkin on vaikea hyväksyä sitä, että kaikki eivät ole uskossa? Minulle henkilökohtaisesti on ihan sama, mihin muut uskovat, kunhan eivät tuputa sitä minulle.
vääriä tapoja keskustella?
"En tiennytkään, että on jokin oikeaoppinen tapa keskustella."
sitten vaan omaan minään jumittuneisuutta ja mielikuvituksen puutetta.
Kristillistä ikisyyllisyyttä on yritetty istuttaa useimpiin suomalaisiin. Onneksi monien kohdalla huonolla menestyksellä!
"Voidaanko sanoa, että ateismi on keino eristää itsensä suurimmaksi kokemastaan pelosta eli synnin teon pelosta?"
Vai, että oikein suurimmaksi kokemastaan pelosta? Ei voida sanoa. Ikisyyllisyyden istutus ei ole onnistunut kaikkien kohdalla, eikä ihmisellä ole silloin mitään syytä pelätä itseään kuin potentiaalista rikollista, jos mitään poikkeuksellisen huonoja taipumuksia ei ole ilmennyt.
"Kieltämällä Jumalan olemassa olon hän vapauttaa itsensä tuskallisesta pelostaan. Ateismi voi pohjautua fobiaan?"
Aika vallatonta kehitelmää, sanoisin. Oman kokemukseni mukaan ateismissa on kyse aivan päinvastaisesta. Esimerkiksi minä totesin jo 7 vuotiaana kristinuskon ihmiskäsityksen vääräksi, koska en tuntenut olevani paha, enkä tehneeni mitään niin pahaa, että sen vuoksi pitäisi joku mies mennä tappamaan. Minä ainakin tykkään itsestäni, eikä minulla ole mitään syytä pelätä itseäni tai sitä, mitä tulen tekemään. Sikäli kun tunnen muita ateisteja, niin heitäkään ei vaivaa oman minänsä pelkääminen. Synnin tekemisen pelko voi olla sellaisten ihmisten ongelma, jotka ovat valinneet tai tulevat valitsemaan uskon, mutta ateismin taustatekijäksi se ei kertakaikkiaan istu.
Me ihmiset olemme hyvin monenlaisia, ja on melkoisen typerää kuvitella tietävänsä kaikkien ihmisten tuntemukset pelkästään omien fiilisten pohjalta. Oletko koskaan miettinyt, että arvioidessasi toista ihmistä saatatkin arvioida pelkästään omaa itseäsi tämän toisen ihmisen elämään ja ajatuksiin sovitettuna. Se ei ole vielä toisten ihmisten ymmästämistä tai tuntemista. Se on vasta yritystä astua ulos omasta navasta.
"Puhutaan sitten mielikuvitusrikoksen pelosta. Koska mielikuvituksesta tulee rikos? Silloinko, kun lausuu ääneen kielletyn asian? Vapautuuko ihminen mielikuvitusrikoksesta, mikäli hän tuomitsee muiden mielikuvituksen jo ennen kuin he ovat päässeet mielikuvitustaan kunnolla esittelemään"
Mielikuvituksessa ei ole mitään pelättävää. Olen minäkin tappanut unessa kesätyöpaikkani v-mäisen pomon. Naapurin äijänkin tapoin unessa, ja valoin betonilattian ruumiin päälle. Turha siitä on mitään syyllisyyttä kantaa, koska ei ole minkäänlaista riskiä, että oikeasti tekisin sellaista. Uneni kertovat, että katson jonkin verran väkivaltaviihdettä. Agressiivisuuden tai vihan voi aivan hyvin purkaa kuvitelmissa. Sehän on pelkästään terveyttä edistävä strategia.
"Mielikuvitushan voi olla ihmiselle pakopaikka kohdatessa reaalielämän koettelemuksia."
Aivan. Tuo on useimpien ihmisten tuntema asia.
"Lasta voidaan estää kehittämästä mielikuvitustaan uhkailemalla lapselle tärkeän ihmisen menettämisellä."
TV-sarjassa 'Pieni runotyttö' Elisabeth-vainaa taisi noin tehdä, mutta ko vääryyttä tarvittiin lataamaan sympatiaa päähenkilöä, Emilyä, kohtaan, ja tarinahan sijoittuu 1800-luvulle. Jos joku tekee sellaista vielä nykyään, niin ilmoita nyt ihmeessä sosiaaliviranomaisille.
"Lasta helposti syyllistetään hänen ajatuksistaan,...
Kuka nyt ketään ajatuksista menee syyllistämään!!?? Psykopaatti ehkä, muttei kukaan terve aikuinen.
"...mutta silloin tulisi muistaa se, että kieltäessään lasta kehittämästä mielikuvitustaan, voi kieltää häneltä myös avaimet uskoon ja toivoon. Ihmisellä ei ole tulevaisuutta ilman uskoa ja toivoa.
Ja taas sitä omitaan elämä, mielikuvitus ja toivo uskolle ja uskovaisille. Kyllä me muutkin niistä saadaan ja osataan nauttia. Ei saa olla noin ahne ja omahyväinen. Ikävä asenne sulla!
aloitus oli mielikuvituksellista teorian kehittelyä, kuten teorioilla yleensäkin tapana on olla ja minkä vastaanoton se ateistien keskuudessa saikaan!
Ei minkäänlaista ymmärrystä mielikuvitusta kohtaan, vaikka kuten itsekin sanoit "Kuka nyt ketään ajatuksista menee syyllistämään!!?? Psykopaatti ehkä, muttei kukaan terve aikuinen."
Saamani vastaukset olivat hyvin syytteleviä. Viitattiin ihmisoikeusloukkauksiin, taikauskoisuuteen, typeryyteen, solvaamiseen, tietämättömyyteen, näköalattomuuteen, sairaalloiseen ja suppeaan mielikuvitukseen jne.
Tällaisia vastauksia lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että antavatko vastaajat lapsillekaan mitään arvoa, kun he esittelevät mielikuvitustaan. Saako lapsi kiitosta vai kommennuksen olla hiljaa?
vaan sinun sanojasi. Sinun syyttelevät ja ateistien ihmisarvoa halventavat sanasi aiheuttivat saamasi reaktiot. Et kai oikeasti luule, että reagoimme ajatuksiisi? =O
Tätä ei ehkä syntikäsityksen omaava ymmärrä, mutta ajatuksilla ja sanoilla on ero. Meillähän on laissa jopa rikosnimikkeitä kuten laiton uhkaus tai kunnianloukkaus, joissa voi olla kyse sanallisista rikoksista.
Voit ajatella minusta ihan mitä vain, mitäpä tuosta, mutta sanomalla joitakin asioita ääneen (tai kirjoittamalla), voit tehdä rikoksen minua kohtaan loukkaamispyrkimyksen lisäksi.
lapsi, että kaikkein älyttömimpiä juttujakin pitäisi ihastella pelkästään sen vuoksi, ettei sulle tule paha mieli. Suunnittelin minäkin pienenä, että lähtisin isän kanssa Lappiin kultaa kaivamaan moottoroidulla puuhevosella. Jos suunnittelisin samaa reissua nyt, niin projekti menisi performance-taiteen puolelle, ja se minun täytyisi ymmärtää.
Tämä palsta on kuitenkin keskustelupalsta. Järkevä keskustelu on kunnioittavaa muita osapuolia kohtaan. Jos psykologia on mutua ja ihmistuntemus perustuu omaan itseen, niin ei kannata tehdä näyttävää saapumista estradille ihmistuntijana esiintyen.
"saamani vastaukset olivat hyvin syytteleviä. "
Minähän en koskaan tee ja sano mitään väärää, mutta jostain kumman syystä muut suuttuvat.
Harva ihminen (tai ihmisryhmä)pitää siitä, että hänelle sanotaan, että sinä olet sellainen ja tällainen ihminen, ja sinä pidät varmaan siitä ja tästä, ja sua varmaan pelottaa se ja se. Yleensä sellainen on omien odotusten kertomista ja oman ihmiskuvan pönkitystä. Se on monen mielestä myös tungettelevaa, ikäänkuin marssisi pyytämättä sisutamaan toisen kotia, minuuden kotia.
On erittäin ärsyttävää, että joillain uskovaisilla on tapana kuvata omia tuntemuksiaan ateistien tuntemuksina, ja jotkut jopa vakuuttelevat tietävänsä, mitä ateisti ajattelee. Sen lisäksi, että tällainen mielivaltainen määrittely ärsyttää, niin se myös kyllästyttää.
Kun liitit synnintunnon yhteen ateismin kanssa, se kertoo, että pyörittelet vanhoja asioita mielikuvituksellisesti omassa tutussa viitekehyksessäsi. Et kuitenkaan päässyt omasta ympyrästäsi sinne asti, missä tutkimuksesi kohde oikeasti on. Sillä tavalla mielikuvitus jää todellakin näköalattomaksi ja suppeaksi, etkä oivalla mitään. Ihan hyvä, että käytit kysymysmuotoa. Sarvikuonouskovainen olisi esittänyt kaikki kysymyksesi muitta mutkitta väitteinä.
Esimerkiksi minulle synnintunto on pelkkää ulkoista sanahelinää, eikä minulle ole muodostunut synnistä mitään muuta tunnetasolle kuuluvaa käsitystä kuin, että se on oliivinvihreää ja sitkeähköä kumimaista. (Jos en lapsena ymmärtänyt jotain käsitettä, niin minulle jäi siitä pelkkä värillinen mielikuva)
siitä, että vaatisin ihastelua eikä siitä, että minulle olisi tullut paha mieli. Kielenkäyttöni on ollut koko ajan korrektia ja voin todeta, että lähes jokainen ketjusta lukemani lause tukee alkuperäistä esitystäni.
Olen saanut neuvoja, kuinka tulla ateisti-palstalle ja kuinka keskustella. Minua on väitetty uskovaiseksikin moneen otteeseen, vaikka sellaista tietoa en missään vaiheessa ole tuonut esille.
Tämä pohdintani liittyi ateisteihin, mutta edelleenkään se ei ollut kohdistettu ateisteille. Freud on tulkintansa esittänyt uskovaisista ja tässä nyt esitettiin teoriaa ateisteista. Ei se sen kummempaa ole.
"Freud on tulkintansa esittänyt uskovaisista ja tässä nyt esitettiin teoriaa ateisteista. Ei se sen kummempaa ole."
Hehee, muuta en sano, mutta ns. munaa sulla kyllä on kun ilmeisen vakavalla naamalla vertaat ittees Freudiin. Freud olis varmaan kanssa turautellu teorioitaan netin keskustelupalstalle jos mahdollisuus olis ollu.
lol
sivuaa Perelmania. Ei hänkään julkaissut tieteellisissä julkaisuissa omia tutkimustuloksiaan.
>>On erittäin ärsyttävää, että joillain uskovaisilla on tapana kuvata omia tuntemuksiaan ateistien tuntemuksina, ja jotkut jopa vakuuttelevat tietävänsä, mitä ateisti ajattelee. Sen lisäksi, että tällainen mielivaltainen määrittely ärsyttää, niin se myös kyllästyttää.>>
Ateismi pohjautuu uskomattomuuteen, eli aatteen pohjalla ei ole jumalaa ja aatteen eli uskomattomuuden vakuutena käytetään paitsi omaa älyä, myös hyvin toimivia tyhmiä uskovia. Tottakais uskova tietää mitä on uskomaton elämä, koska ei kukaan synny uskovaisena maailmaan, ei myöskään ateistina, mutta ihmisen kehitys kulkee aina samaa polkua; etsivästä; uskovaksi tai ateistiksi. Ateistinen vaihe on kuitenkin aina läpikäytävä, koska muuten ei ymmärrettäisi Jumalaa. Eli uskova kyllä tietää kokemuksensa pohjalta mitä on olla ateisti. Se vaihe on voinut kestää elämästä 90-99% tai yhden prosentin.
siitä, että tiedät ateistien ajatukset toisin kuin ateistit itse. Olet kertonut ajatelmasi, joka heijastaa syntikäsitystäsi ja istuttanut sen ateistien ajatuksiksi. Kun ateistit vastaavat sinulle, kukin tavallaan, tulkitset 'lähes jokaisen' vastauksen vahvistamaan ajatelmaasi. Huolimatta siitä, että jokainen kertoo sinulle ihan muuta kuin tämä syntikäsityksesi on - luonnollisesti.
Hauska pieni sokkokehä. Hyvä kuitenkin, jos saat pelkoasi purettua tällä tavoin heijastamalla sen meihin. Seuraavassa vaiheessa pystynet jo tunnistamaan pelon itsessäsi - voi se aikaa viedä, mutta yleensä tapahtuu kuitenkin.
"Tottakais uskova tietää mitä on uskomaton elämä,"
Sinäkin harhaudut luulemaan, että minun elämänpolkuni on samanlainen kuin sinun elämänpolkusi. Esimerkiksi uskomattoman minun elämästäni sinä et tiedä yhtään mitään.
Luulet löytäväsi sinusta kaukana olevan tuntemattoman selityksen siitä läheltä itsesi vierestä. Ei se niin mene. Ihmisen mieli on paljon monimuotoisempi ja ihmeellisempi kuin vielä tiedät. Uskoon tulo ei tee sinusta tai kenstäkään muusta asiantuntijaa mihinkään muuhun kuin omaan mieleen ja omaan elämään. Niin, että toppuuttelepa tuota suuruudenhulluuttasi vähän.
"Kielenkäyttöni on ollut koko ajan korrektia "
Sä et ole vissiin nähnyt koskaan sketsejä englantilaisten korrektien herrojen ilkeilemisestä. Ei se, käytätkö sinä siivoa kieltä ratkaise sitä, oletko kohtelias. Kyllä minäkin osaan vittuilla asiallisesti. Ei se ole vaikeaa. Kuten sanoi, et voi mennä sisustamaan kenenkään koteja luvatta. Sen kai tajuat. Miksi kuvittelet, että sinä voit sisustaa ateistin mielen sellaiseksi kuin kuin sinä haluat, vaikka se ei ateistin elämään sovi. Etkö kunniota yhtä paljon ihmisen minuuden kotia kuin aineellista kotia. Aika härskiä ja materialistista.
"ja voin todeta, että lähes jokainen ketjusta lukemani lause tukee alkuperäistä esitystäni."
Siis tarkoitatko, että kun olet pysynyt johdonmukaisesti alkuperäisessä aiheessa, se tukee sitä, että olet korreksti vai asiantuntijan vai uskottava vai mitä?
Freud on tulkintansa esittänyt uskovaisista ja tässä nyt esitettiin teoriaa ateisteista"
Niin, että Freudiin tässä verrataan. Taisin tuossa edellisessä kommentissani mainita jotain asiantuntijan esittämisestä asiassa, josta ei mitään ymmärrä. Mutta jos ajatuksen on laatinut Freudiin verrattava psykologiaan ja ihmisen mieleen perehtynyt henkilö, niin juttu onkin jo ihan toinen. Freud muuten sanoi paljon naisistakin ja seksistäkin. Ihan mielenkiintoinen äijä. Hän loi psykoanalyysin, ja länsimainen nykypsykiatria kai pohjaa hänen oppeihinsa. Hän on kuitenkin oman aikansa edustaja, ja sen jälkeen tietämys ihmisestä on lisääntynt paljon. Harmi kun et voi vänkätä suoraan herra Freudin kanssa. (Oli muuten aika korrektia tekstiä, mutta olisko sittenkin sisältänyt epäkohteliaita elementtejä)
"Minua on väitetty uskovaiseksikin moneen otteeseen, vaikka sellaista tietoa en missään vaiheessa ole tuonut esille."
Ai et vai? Hei kamoon: synnintunto ja sen liittäminen ateismiin. Haluaisitko sinä olla ateisti, kun olet palstalla kyselemässä ihan älyttömiä asioita ateisteista, etkä halua uskovainenkaan olla? Kerro nyt rehellisesti, äläkä venkoile! Ei lyödä eikä pilkata, jos olet rehellinen! Kekkulat voi saada köniin, mutta ethän sä kai sellainen ole.
Minä ainakin puolustin mielikuvitusta ja sen rajoittamista jollakin "synnin" käsitteellä. Mielikuvitus on rajaton, se on arvovapaa, se kuuluu kaikille.
Et liene koskaan lukenut James Thurberin tarinaa herra Mittystä, harmaasta pikku virkamiehestä, joka kaiken aikaa kuvittelee itsensä sukellusveneen urheaksi kapteeniksi, joka valmistautuu sukellukseen Pohjoisnavan alle, avaruusaluksen päälliköksi, joka lähestyy vierasta planeettaa ja muiksiv staaviksi sankareiksi, ja nämä ajatukset ilahduttavat ja tyydyttävät häntä siinä, missä muu maailma näkee vain sen pienen, harmaan, tunnollisen virkamiehen?
Sitäpä mietikin. Ja koeta sitten löytää kaninreikä, josta pääsee Ihmemaahan kuten Alice teki.
yliopistossa sinä psykologiaa olet lukenut? :-D))))))))))))))))))))))))))))))))
että eri yliopistot edustavat eri teoriasuuntauksia vai mikä oli kysymyksesi pohja?
" Ihan varmasti
Kirjoittanut: Go charlotte go go! / 4.11.07 / klo 20:37
Hetken päästä täällä kirjoittelee joku toinen nimimerkki kahden lauseen ulkoa opeteltuja älykkyyksiä. Todennäköisesti myös vastaa kaikkiin esitettyihin (hyviin) kysymyksiin jotakin tyyliin "luotan älyysi niin paljon, etten vastaa tuohon" tai "et kykene syvälliseen ajatteluun, en halua keskustella kanssasi enää".
On sinulla sentään sen verran älliä, että ymmärrät vetäytyä keskustelusta kun huomaat, että älykkyyden kulissit alkavat rakoilla. Ettet sentään ihan täysin kasvojasi menetä.
"Linjanveto S24:lla on tehty
Kirjoittanut: charlotte b. / 4.11.07 / klo 15:58
Päätän kirjoitteluni S24:n kaikilla palstoilla.
Hyvää jatkoa!"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5024158
kumma kun ei koko ketju siirtynyt.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8311335
En ole ihan varma, seuraanko ajatuksenjuoksuasi, mutta minä en löydä yhteyttä noiden kahden viestissäsi esille ottamien asioiden välillä.
Olet oikeassa siinä, että ateisti ei voi tehdä syntiä, koska synti on uskonnollinen käsite. Teoriasi kuitenkin näyttäisi perustuvan syntiin jonkinlaisena asiana, joka on olemassa, vaikka ateisti sen kieltää. ymmärsinkö oikein? Muutenhan synnin tekemisen pelkoa ei voisi juosta karkuun ateismiin.
Jos et tarkoita syntiä jonkinlaisena metafyysisenä "jumalaa vastaan rikkomisena", vaan sellaisena konkreettisten pahojen asioiden tekemisenä, jonka skaala vaihtelee meidän jokaisen tekemistä pienemmistä typeryyksistä joukkomurhaan, niin ei ateismi silloin syyllisyydeltä pelasta. Ateismista ei löydy turvapaikkaa syntisille, meillä on myös moraali.
Itse asiassa kristinuskonhan pitäisi vapauttaa syyllisyydestä, koska Jeesus kuoli puhdistaakseen ihmiset synneistä. Ateisti joutuu miettimään miten korjaisi omat sotkunsa ja yrittäisi olla uusimatta niitä ja se on hänen ainoa pelastuksessa. Jos ateisti ei kykene ansaitsemaan anteeksiantoa niiltä ihmisiltä, joita vastaan hän on rikkonut, niin sen kanssa on vain elettävä, kun taas uskovaista odottaa aina taivaallinen anteeksianto. Ateismi ei siis tunnu kauhean hyvältä paikalta paeta synnintuntoa.
Tuota mielipiderikosjuttua en tajua. Enkä myöskään sen yhteyttä ateismiin fobiana. Jos nyt yritän kehittää sille jonkin yhteyden, niin sanoisin, että lapsen mielikuvitusleikkejä ei saa häiritä, eikä kukaan terve aikuinen niin varmaan teekään. Mielestäni lapselle ei kuitenkaan saa valehdella, vaan aikuisen täytyisi olla lapsen opas oikean maailman ihmeisiin, jotka ovat kuitenkin aina uskomattomampia ja rikkaampia, kuin kenenkään ihmisen mielikuvitus. Olen niin tiukkapipoinen, että minusta lapselle ei pitäisi edes uskotella, että joulupukki on olemassa. Lasten omasta mielikuvituksesta löytyy kyllä tarpeeksi taikaa. Minusta joulu oli täysin lumottu juhla, vaikka pukki oli selvästi meidän vaari.
Ei, en löydä mitään yhteyttä mielikuvituksen kehityksen ja synnintunnon välillä vaikka kuinka tekstiäsi luen.
Tämä on nyt täysin konkreettinen junttapullavastaus, mutta minusta synnin käsite on täysin hyödytön. Tärkeintä on, ettei tee pahaa ihmisille.
Orwellin 1984 meni jo ja ajatusrikoksia ei ole.
oleellinen, vaiko jopa oleellisin, kristittyä ohjaava asia? Pidetään yhdessä ikävää ja pelätään! Ehkä vois keskittyä positiivisempaan ajatteluun, ja pyrkiä tekemään hyvää sen sijaa, että koko ajan pelkää tekevänsä syntiä. Sehän lamaannuttaa ihmisen.
Skitsofrenia ole kaksi täysin eri asiaa?
Joten yhdistät virheellisesti jumaluskon mielikuvitukseen!