Seikkailuni helluntaiseurakunnassa

"Seikkailuni helluntaiseurakunnassa
Billy_Ray_CurysKokouksen tuomat ajatukset: Nämä ihmiset ovat onnellisia uskonsa vuoksi. Usko on näille lahja, se ei ole negatiivinen asia. Olkoon vain oopiumia kansalle, pienikin ilo elämään on plussaa. Ainoastaan vitutti kun paikka oli täynnä lapsia. Eikös usko ole henkilökohtainen ratkaisu, Jumala kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti jossain vaiheessa elämää, jokaisen on tehtävä valintansa itse? Lapsille pakotettu usko ei ole tällaista oman ratkaisun tekemistä.

Jumalanhullu kirjoitti:

"Seikkailuni helluntaiseurakunnassa
Billy_Ray_CurysKokouksen tuomat ajatukset: Nämä ihmiset ovat onnellisia uskonsa vuoksi. Usko on näille lahja, se ei ole negatiivinen asia. Olkoon vain oopiumia kansalle, pienikin ilo elämään on plussaa. Ainoastaan vitutti kun paikka oli täynnä lapsia. Eikös usko ole henkilökohtainen ratkaisu, Jumala kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti jossain vaiheessa elämää, jokaisen on tehtävä valintansa itse? Lapsille pakotettu usko ei ole tällaista oman ratkaisun tekemistä.

Lue lisää

Helvata kun ei päässy Vastavirralle.
Emäntä oli ehtoovuorossa.

Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jeesus rakastaa sinua. Syntisi ovat kyllä tosi rumia, mutta Jeesus rakastaa sinua silti. Hän tahtoo antaa sinulle anteeksi ja Pyhän Hengen sinetiksi lunastuksen päivää varten, ja voimaksi vastustaa Perkelettä tässä pahassa maailmassa. Anna Kristuksen sovittaa itsesi Jumalan kanssa.

Liitän tähän alku osan Bill Wiesen todistuksesta: 23 minuuttia helvetissä:

Kalifornialainen Bill Wiese matkasi ajan rajan toiselle puolen - kadotukseen 23.11.1998. Jumala näytti hänelle Helvetin, jotta tämä voisi varoittaa ihmisiä. Kirjoitan osan tuosta todistuksesta tänne jatkaakseni Jumalan varoitusta.

Bill Wiese:

Sunnuntaina marraskuun 22. päivänä 1998 vaimoni Annette ja minä olimme viettämässä iltaa erään läheisen ystävämme kotona. Tuossa illassa ei ollut mitään epätavallista. Läksimme kotiin noin kello 23 ja menimme vuoteeseen hiukan ennen kello kahtatoista täysin tietämättöminä siitä, että eräs tapahtuma, jota minun on vieläkin vaikea selittää, muuttaisi elämäni ikuisiksi ajoiksi. Noin kello kolme aamulla havahduin äkkiä siihen, että minua kiidätettiin läpi ilman kovaa vauhtia. Jonkin ajan kuluttua aloin pudota kohti maata täysin hallitsemattomasti. Päädyin jonnekin joka vaikutti vankiselliltä. Sellin seinät oli louhittu kallioon ja ovena oli paksu kalteriovi. Olin täysin alasti, mikä vain lisäsi vankeuden tuskaa. Tämä ei ollut unta - minä todella olin tässä oudossa paikassa. Vaikka olin täydin hereillä ja tietoinen ympäristöstäni, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli tapahtunut, miten olin matkustanut, tai miksi olin siellä missä olin. Kaikki nämä asiat näytettiin ja selitettiin minulle vasta matkani myöhemmässä vaiheessa. Ensimmäinen merkille panemani asia oli lämpötila. Ympärilläni oli todella kuumaa - niin kuumaa, ettei mikään elämä kykenisi selviytymään sellaisissa olosuhteissa. Oli niin kuumaa, että mietin: Miten olen edelleen hengissä? Miten kykenen kestämään tällaista kuumuutta? Lihani varmaan irtoaisi luistani millä hetkellä hyvänsä. Mutta todellisuudessa niin ei käynyt. Tämä ei ollut painajaisunta, se oli todellista. Ankara kuumuus vei minulta kaikki voimat. En ollut vielä tietoinen siitä - mutta olin suistunut helvettiin.
Jos olet kuten suurin osa ihmisistä, silloin olet avannut tämän kirjan pelkästä uteliaisuudesta. Jossakin syvällä sisimmässäsi saatat kysellä: Menikö tämä mies todella helvettiin - tuliseen, polttavaan ja kiduttavaan helvettiin? Ehkäpä ajattelet, että olen keksinyt koko jutun, koska kukaan ei voi mennä helvettiin ja palata takaisin kertomaan siitä. Tai ehkä et usko koko helvetin olemassaoloon. Jos taas uskot kirjaimelliseen helvettiin, ajattelet luultavasti, että ainoa syy, miksi Jumala lähettäisi jonkun ihmisen helvettiin on se, että tuo ihminen oli paha ja ansaitsi sen. Minun tapauksessani mikään edellä olevista vaihtoehdoista ei pidä paikkaansa. Kyllä, minut vietiin kirjaimelliseen palavaan helvettiin, ja ei, sillä ei ollut mitään tekemistä hyvänä ja pahana olemisen kanssa. Syy miksi minulle näytettiin tämä paikka oli se, että palaisin sieltä takaisin varoittavan sanoman kanssa. Kertomukseni tarkoituksena ei ole tuomita tai syyttää, vaan pikemminkin kertoa sinulle siitä, että helvetti on todellinen paikka - se on olemassa. Jumala ei halua kenenkään joutuvan sinne. Mutta tästä huolimatta surullinen tosiasia on, että joka ikinen päivä ihmiset valitsevat vapaaehtoisesti helvetin.
Tämän päivän yhteiskunnassa varoitusten tarkoituksena on suojella meitä vahingoilta tai onnettomuuksilta. Varoitukset eivät ole pelkkiä tervetulleita ohjeita, vaan me odotamme, että niitä on asetettu lähes kaikkialle alkaen hammastahnaputkista ja päätyen vaikkapa kiinteistöihin. Esimerkiksi talon rakentamisessa sopimukset kirjoitetaan suojelemaan ostajia, ja niihin sisällytetään kaikki ostajan tarvitsema tieto. Ostaja jopa raivostuisi, jollei hänelle annettaisi kaikkia hänen tarvitsemiaan tietoja.
Kuka rakastava isä tai äiti ei varoittaisi lastaan leikkimästä vilkkaasti liikennöidyllä kadulla?
Kun taivas muuttuu mustaksi ja tuulet voimistuvat, me katsomme paikallista säätiedotusta saadaksemme tietoja lähestyvästä myrskystä tai trombista.

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

tuomas´´ kirjoitti:

Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jeesus rakastaa sinua. Syntisi ovat kyllä tosi rumia, mutta Jeesus rakastaa sinua silti. Hän tahtoo antaa sinulle anteeksi ja Pyhän Hengen sinetiksi lunastuksen päivää varten, ja voimaksi vastustaa Perkelettä tässä pahassa maailmassa. Anna Kristuksen sovittaa itsesi Jumalan kanssa.

Liitän tähän alku osan Bill Wiesen todistuksesta: 23 minuuttia helvetissä:

Kalifornialainen Bill Wiese matkasi ajan rajan toiselle puolen - kadotukseen 23.11.1998. Jumala näytti hänelle Helvetin, jotta tämä voisi varoittaa ihmisiä. Kirjoitan osan tuosta todistuksesta tänne jatkaakseni Jumalan varoitusta.

Bill Wiese:

Sunnuntaina marraskuun 22. päivänä 1998 vaimoni Annette ja minä olimme viettämässä iltaa erään läheisen ystävämme kotona. Tuossa illassa ei ollut mitään epätavallista. Läksimme kotiin noin kello 23 ja menimme vuoteeseen hiukan ennen kello kahtatoista täysin tietämättöminä siitä, että eräs tapahtuma, jota minun on vieläkin vaikea selittää, muuttaisi elämäni ikuisiksi ajoiksi. Noin kello kolme aamulla havahduin äkkiä siihen, että minua kiidätettiin läpi ilman kovaa vauhtia. Jonkin ajan kuluttua aloin pudota kohti maata täysin hallitsemattomasti. Päädyin jonnekin joka vaikutti vankiselliltä. Sellin seinät oli louhittu kallioon ja ovena oli paksu kalteriovi. Olin täysin alasti, mikä vain lisäsi vankeuden tuskaa. Tämä ei ollut unta - minä todella olin tässä oudossa paikassa. Vaikka olin täydin hereillä ja tietoinen ympäristöstäni, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli tapahtunut, miten olin matkustanut, tai miksi olin siellä missä olin. Kaikki nämä asiat näytettiin ja selitettiin minulle vasta matkani myöhemmässä vaiheessa. Ensimmäinen merkille panemani asia oli lämpötila. Ympärilläni oli todella kuumaa - niin kuumaa, ettei mikään elämä kykenisi selviytymään sellaisissa olosuhteissa. Oli niin kuumaa, että mietin: Miten olen edelleen hengissä? Miten kykenen kestämään tällaista kuumuutta? Lihani varmaan irtoaisi luistani millä hetkellä hyvänsä. Mutta todellisuudessa niin ei käynyt. Tämä ei ollut painajaisunta, se oli todellista. Ankara kuumuus vei minulta kaikki voimat. En ollut vielä tietoinen siitä - mutta olin suistunut helvettiin.
Jos olet kuten suurin osa ihmisistä, silloin olet avannut tämän kirjan pelkästä uteliaisuudesta. Jossakin syvällä sisimmässäsi saatat kysellä: Menikö tämä mies todella helvettiin - tuliseen, polttavaan ja kiduttavaan helvettiin? Ehkäpä ajattelet, että olen keksinyt koko jutun, koska kukaan ei voi mennä helvettiin ja palata takaisin kertomaan siitä. Tai ehkä et usko koko helvetin olemassaoloon. Jos taas uskot kirjaimelliseen helvettiin, ajattelet luultavasti, että ainoa syy, miksi Jumala lähettäisi jonkun ihmisen helvettiin on se, että tuo ihminen oli paha ja ansaitsi sen. Minun tapauksessani mikään edellä olevista vaihtoehdoista ei pidä paikkaansa. Kyllä, minut vietiin kirjaimelliseen palavaan helvettiin, ja ei, sillä ei ollut mitään tekemistä hyvänä ja pahana olemisen kanssa. Syy miksi minulle näytettiin tämä paikka oli se, että palaisin sieltä takaisin varoittavan sanoman kanssa. Kertomukseni tarkoituksena ei ole tuomita tai syyttää, vaan pikemminkin kertoa sinulle siitä, että helvetti on todellinen paikka - se on olemassa. Jumala ei halua kenenkään joutuvan sinne. Mutta tästä huolimatta surullinen tosiasia on, että joka ikinen päivä ihmiset valitsevat vapaaehtoisesti helvetin.
Tämän päivän yhteiskunnassa varoitusten tarkoituksena on suojella meitä vahingoilta tai onnettomuuksilta. Varoitukset eivät ole pelkkiä tervetulleita ohjeita, vaan me odotamme, että niitä on asetettu lähes kaikkialle alkaen hammastahnaputkista ja päätyen vaikkapa kiinteistöihin. Esimerkiksi talon rakentamisessa sopimukset kirjoitetaan suojelemaan ostajia, ja niihin sisällytetään kaikki ostajan tarvitsema tieto. Ostaja jopa raivostuisi, jollei hänelle annettaisi kaikkia hänen tarvitsemiaan tietoja.
Kuka rakastava isä tai äiti ei varoittaisi lastaan leikkimästä vilkkaasti liikennöidyllä kadulla?
Kun taivas muuttuu mustaksi ja tuulet voimistuvat, me katsomme paikallista säätiedotusta saadaksemme tietoja lähestyvästä myrskystä tai trombista.

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Lue lisää

Miksi me kuitenkin väitämme Jumalaa lyhytnäköiseksi tai syyttäväksi Jumalaksi, kun Hän varoittaa meitä siitä, mitä tapahtuu, kun valitsemme väärän tien? Tai sanomme, että Hän on tuomitseva Jumala! Totuus on, että Jumala varoittaa meitä sen vuoksi, että Hän on hyvä Jumala. Hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa, ohjata ja suojella meitä. Minä ainakin toivotan tervetulleiksi kaikki Hänen varoituksensa.
Tämä kokemus ei ollut jotakin, jota pyysin tai halusin elämääni. Olen luonteeltani vanhoillinen enkä halua elämääni mitään näin radikaalia tai epämukavaa. Siitä huolimatta pystyn tarkastelemaan tätä epämieluisaa kokemustani Jumalan kaikenkattavasta näkökulmasta. Kokemukseni jälkeen olen huomannut, että se pitää yhtä sen kanssa, mitä Raamattu sanoo helvetistä. Tämä on paljon merkityksellisempää kuin se, mitä minulla itselläni on sanottavana.
Tuo kauhistuttava matkani tuntui kestävän kokonaisen iäisyyden, vaikka todellisuudessa sen kesto oli alle puoli tuntia. Nuo kaksikymmentäkolme minuuttia saivat minut enemmän kuin vakuuttuneeksi siitä, etten enää ikinä halua palata sinne takaisin, en hetkeksikään.
Nyt elämäni tarkoituksena on kertoa muille siitä mitä näin, kuulin ja tunsin, niin että se, joka lukee tämän kertomuksen , pystyy välttymään siltä paikalta.
Vilpitön toiveeni on, ettei kokemuksesi helvetistä ulotu koskaan tätä kirjaa pidemmälle.

Ensimmäisenä hääpäivänämme matkustimme Annetten kanssa Kalifornian Carmeliin. Paikka oli oivallinen vuosipäivää ajatellen. Istuimme patiolla, yhdellä mielipaikoistamme, ja katselimme kuvankauniita vuoria, puita ja taloja, jotka reunustivat sinisen Tyynenmeren rantaviivaa. Kristallinkirkas aamutaivas ja rantaan iskeytyvät aallot olivat suurenmoinen tausta keskustellessamme toiveistamme, päämääristämme ja unelmistamme yhteisen uuden elämämme varalle. Sanoin vaimolleni: "Tämä paikka on mielestäni kaikkein lähimpänä sitä kuvaa, jonka olen saanut taivaasta." Annette oli samaa mieltä. Meillä molemmilla oli vahva tunne siitä, että Jumala oli saattanut meidät yhteen jotakin erityistä tarkoitusta varten.
Pohtiessamme Jumalan hyvyyttä elämässämme sydämestäni kumpusi esille yksi sana - kiitollinen. Olin todella kiitollinen kauniista vaimostani ja yhteisestä elämästämme. Siitä hetkestä alkaen kun näin hänet tiesin, että hänet oli tarkoitettu minulle, ja pidin häntä taivaanlahjana. Olin kiitollinen terveydestäni, perheestäni, maksetuista laskuista, taloudellisesta tilanteestani ja meitä ympäröivästä rauhasta. Tällaiset hetket, jolloin ihminen voi mietiskellä ja tarkastella elämäänsä, tuovat mukanaan syvän tyydytyksen tunteen. Millaiseksi elämämme seuraava luku tulisi muodostumaan? Jo kahden viikon päässä meitä odottivat tapahtumat, jotka muuttaisivat elämämme ikiajoiksi.

Olen jo kertonut teille matkan alusta, jolle jouduin marraskuun 22. päivänä 1998. Yöllä minut kiskaistiin ylös vuoteestani ja kuljetettiin syvälle helvetin kuiluihin. Selli, jonne päädyin, oli noin neljä ja puoli metriä korkea ja kolme metriä leveä. Syvyyttä sillä oli lähes neljä ja puoli metriä.
Sellin seinät oli hakattu kallioon ja siinä oli kalteriovi. Minusta tuntui, että se oli jonkinlainen väliaikainen säilytyspaikka, paikka, jossa vangit joutuivat odottamaan vieläkin kauheampaa kohtaloa. Jes. 24:22:ssa todetaan: "Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen." Sananl. 7:27:ssä kerrotaan tuonelassa olevista "kuoleman kammioista".
Maatessani sellini lattialla tunsin oloni erittäin heikoksi. Huomasin, että minulla oli aivan samanlainen keho kuin se tälläkin hetkellä on. Kohotin päätäni ja aloin katsella ympärilleni. Panin välittömästi merkille, etten ollut yksin sellissäni. Näin kaksi valtavaa hirviötä, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.
Nämä oliot olivat kooltaan kolme - kolme ja puoli metriä. Jättiläismäiset pedot ylittivät kaikki pelon rajat. Sitä pelkoa ei voi verrata jonkun sinua pidemmän ihmisen pelkäämiseen. Nämä olennot eivät olleet oman maailmamme asukkaita. Tajusin, että ne olivat läpeensä pahoja, ja niiden silmistä loistava viha sai minut jähmettymään paikoilleni.

En tunne ketään joka olisi liioitellut helvetin kauhuja... meidän on tarkoitus vavista ja pelätä. Meidän on tarkoitus kavahtaa pois sen todellisuudesta. Ei niin, että kieltäisimme sen, vaan niin, että pakenemme siitä Jeesuksen käsivarsille. Hän kuoli ja pelasti meidät siitä. John Piper

"Pahuus" ja "Kauhu" seisoivat edessäni. Nämä kaksi oliota keskittivät kaikki voimansa näiden kahden voiman ilmentämiseen.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä olin, ja aloin panikoida. Vaikka minulla ei ollut minkäänlaista vertailukohtaa, vaikka kaikki kokemani oli minulle täysin uutta ja vaikka en ymmärtänyt, miten olin sinne joutunut, tajusin olevani tilanteessa, jossa minut tultaisiin kiduttamaan kuoliaaksi.

tuomas´´ kirjoitti:

Miksi me kuitenkin väitämme Jumalaa lyhytnäköiseksi tai syyttäväksi Jumalaksi, kun Hän varoittaa meitä siitä, mitä tapahtuu, kun valitsemme väärän tien? Tai sanomme, että Hän on tuomitseva Jumala! Totuus on, että Jumala varoittaa meitä sen vuoksi, että Hän on hyvä Jumala. Hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa, ohjata ja suojella meitä. Minä ainakin toivotan tervetulleiksi kaikki Hänen varoituksensa.
Tämä kokemus ei ollut jotakin, jota pyysin tai halusin elämääni. Olen luonteeltani vanhoillinen enkä halua elämääni mitään näin radikaalia tai epämukavaa. Siitä huolimatta pystyn tarkastelemaan tätä epämieluisaa kokemustani Jumalan kaikenkattavasta näkökulmasta. Kokemukseni jälkeen olen huomannut, että se pitää yhtä sen kanssa, mitä Raamattu sanoo helvetistä. Tämä on paljon merkityksellisempää kuin se, mitä minulla itselläni on sanottavana.
Tuo kauhistuttava matkani tuntui kestävän kokonaisen iäisyyden, vaikka todellisuudessa sen kesto oli alle puoli tuntia. Nuo kaksikymmentäkolme minuuttia saivat minut enemmän kuin vakuuttuneeksi siitä, etten enää ikinä halua palata sinne takaisin, en hetkeksikään.
Nyt elämäni tarkoituksena on kertoa muille siitä mitä näin, kuulin ja tunsin, niin että se, joka lukee tämän kertomuksen , pystyy välttymään siltä paikalta.
Vilpitön toiveeni on, ettei kokemuksesi helvetistä ulotu koskaan tätä kirjaa pidemmälle.

Ensimmäisenä hääpäivänämme matkustimme Annetten kanssa Kalifornian Carmeliin. Paikka oli oivallinen vuosipäivää ajatellen. Istuimme patiolla, yhdellä mielipaikoistamme, ja katselimme kuvankauniita vuoria, puita ja taloja, jotka reunustivat sinisen Tyynenmeren rantaviivaa. Kristallinkirkas aamutaivas ja rantaan iskeytyvät aallot olivat suurenmoinen tausta keskustellessamme toiveistamme, päämääristämme ja unelmistamme yhteisen uuden elämämme varalle. Sanoin vaimolleni: "Tämä paikka on mielestäni kaikkein lähimpänä sitä kuvaa, jonka olen saanut taivaasta." Annette oli samaa mieltä. Meillä molemmilla oli vahva tunne siitä, että Jumala oli saattanut meidät yhteen jotakin erityistä tarkoitusta varten.
Pohtiessamme Jumalan hyvyyttä elämässämme sydämestäni kumpusi esille yksi sana - kiitollinen. Olin todella kiitollinen kauniista vaimostani ja yhteisestä elämästämme. Siitä hetkestä alkaen kun näin hänet tiesin, että hänet oli tarkoitettu minulle, ja pidin häntä taivaanlahjana. Olin kiitollinen terveydestäni, perheestäni, maksetuista laskuista, taloudellisesta tilanteestani ja meitä ympäröivästä rauhasta. Tällaiset hetket, jolloin ihminen voi mietiskellä ja tarkastella elämäänsä, tuovat mukanaan syvän tyydytyksen tunteen. Millaiseksi elämämme seuraava luku tulisi muodostumaan? Jo kahden viikon päässä meitä odottivat tapahtumat, jotka muuttaisivat elämämme ikiajoiksi.

Olen jo kertonut teille matkan alusta, jolle jouduin marraskuun 22. päivänä 1998. Yöllä minut kiskaistiin ylös vuoteestani ja kuljetettiin syvälle helvetin kuiluihin. Selli, jonne päädyin, oli noin neljä ja puoli metriä korkea ja kolme metriä leveä. Syvyyttä sillä oli lähes neljä ja puoli metriä.
Sellin seinät oli hakattu kallioon ja siinä oli kalteriovi. Minusta tuntui, että se oli jonkinlainen väliaikainen säilytyspaikka, paikka, jossa vangit joutuivat odottamaan vieläkin kauheampaa kohtaloa. Jes. 24:22:ssa todetaan: "Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen." Sananl. 7:27:ssä kerrotaan tuonelassa olevista "kuoleman kammioista".
Maatessani sellini lattialla tunsin oloni erittäin heikoksi. Huomasin, että minulla oli aivan samanlainen keho kuin se tälläkin hetkellä on. Kohotin päätäni ja aloin katsella ympärilleni. Panin välittömästi merkille, etten ollut yksin sellissäni. Näin kaksi valtavaa hirviötä, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.
Nämä oliot olivat kooltaan kolme - kolme ja puoli metriä. Jättiläismäiset pedot ylittivät kaikki pelon rajat. Sitä pelkoa ei voi verrata jonkun sinua pidemmän ihmisen pelkäämiseen. Nämä olennot eivät olleet oman maailmamme asukkaita. Tajusin, että ne olivat läpeensä pahoja, ja niiden silmistä loistava viha sai minut jähmettymään paikoilleni.

En tunne ketään joka olisi liioitellut helvetin kauhuja... meidän on tarkoitus vavista ja pelätä. Meidän on tarkoitus kavahtaa pois sen todellisuudesta. Ei niin, että kieltäisimme sen, vaan niin, että pakenemme siitä Jeesuksen käsivarsille. Hän kuoli ja pelasti meidät siitä. John Piper

"Pahuus" ja "Kauhu" seisoivat edessäni. Nämä kaksi oliota keskittivät kaikki voimansa näiden kahden voiman ilmentämiseen.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä olin, ja aloin panikoida. Vaikka minulla ei ollut minkäänlaista vertailukohtaa, vaikka kaikki kokemani oli minulle täysin uutta ja vaikka en ymmärtänyt, miten olin sinne joutunut, tajusin olevani tilanteessa, jossa minut tultaisiin kiduttamaan kuoliaaksi.

Lue lisää

Nuo oliot eivät olleet eläimiä, mutta eivät myöskään ihmisiä. Kumpikin pedoista muistutti ihmismuodon saanutta matelijaa. Niiden kädet ja jalat olivat eripituiset ja niiden mittasuhteet vääristyneet - ne olivat täysin epäsymmetrisiä. Ensimmäisen olion ruumis oli täynnä suomuja ja kyhmyjä. Sillä oli valtava kita, jättimäiset hampaat ja isot syvällä päässä sijaitsevat silmät. Tämä olio oli vahva ja voimakas. Sillä oli paksut jalat ja isot jalkaterät. Häkkiin suljetun härän lailla se asteli vihaisena ympäri selliä ja näytti äärimmäisen pelottavalta. Toinen peto oli ensimmäistä pitempi ja hoikempi. Sillä oli pitkät käsivarret, ja neulanterävät evät peittivät sen kehoa. Sen sormenpäistä törröttävillä kynsillä oli pituutta lähes 30 senttiä. Luonteeltaan se näytti poikkeavan tuosta ensimmäisestä oliosta. Se oli yhtä paha kuin ensimmäinen, mutta se pysytteli melko hiljaa.
Kuulin, kuinka nuo olennot puhelivat keskenään. Vaikka en tiennyt, mitä kieltä ne puhuivat, kykenin jotenkin ymmärtämään niiden sanat. Ne olivat kauhistuttavia sanoja - niiden suusta pulppusi kauheita ja pilkkaavia sanoja, jotka kuvasivat niiden Jumalaa kohtaan tuntemaa ääretöntä vihaa.
Yhtäkkiä ne kiinnittivät huomionsa minuun. Ne katsoivat minua kuin saalistaan tuijottavat nälkäiset pedot. Olin kauhuissani. Olin kuin hyönteinen hämähäkin verkossa, olin täysin avuton ja tunsin olevani ansassa. Pelko halvaannutti minut paikoilleni. Tiesin, että minusta oli tullut heidän vihansa kohde, ja tunsin, kuinka minua ympäröi jokin väkivaltainen ja paha läsnäolo, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Noissa olioissa oli vihaa, joka ylitti kaiken ihmisen tunteman vihan, ja nyt se kohdistui minuun. En kyennyt vielä tunnistamaan näitä petoja, mutta tiesin, että ne aikoivat vahingoittaa minua.
Halusin epätoivoisesti nousta jaloilleni ja paeta. Mutta maatessani tuolla kurjalla lattialla huomasin, ettei ruumiissani ollut tippaakaan voimia. Kykenin hädin tuskin liikuttamaan jäseniäni. Mihin kaikki voimani olivat kadonneet? Tunsin itseni täydin puolustuskyvyttömäksi. Psalmissa 88:5 sanotaan: "Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa."
Tiesin, että tuntemani heikkous oli paljon enemmän kuin pelkkää fyysistä heikkoutta. Vaikka olin ollut siellä vasta vain muutaman minuutin, olin niin mieleni kuin tunteidenikin puolestani täysin tyhjiin pumpattu. Useimmat meistä ovat kokeneet, kuinka voimat ja energia katoavat vuolaan itkun, tunnekuohun tai voimakkaan surun seurauksena. Parantumisjaksona voimamme palaavat, mutta tähän saattaa kulua jopa vuosia. Tuolla hetkellä minusta kuitenkin tuntui, etten koskaan toipuisi tämän valtavan painon alta, joka oli laskeutunut päälleni - se oli toivottoman epätoivon painoa.

Jeesus Kristus sanoo, ettei helvettiä tehty ihmistä varten vaan saatanaa ja hänen enkeleitään varten. Ihmiset luotiin Jumalan kumppanuutta ja iankaikkista kirkkautta varten. Sen, että tällaiset luodut karkotettaisiin iankaikkiseen pimeyteen ilman minkäänlaista pakomahdollisuutta, tulisi täyttää meidät äärimmäisellä kauhulla. Sinclair B. Ferguson

Selliini saapui kaksi muutakin olentoa ja minusta tuntui, että nämä neljä petoa oli "määrätty" juuri minua varten. Minusta tuntui, että minua "mittailtiin" ja että kiduttamiseni tuottaisi niille suurta nautintoa. Kun nuo olennot olivat astuneet sisään selliini, kaikki valo katosi. Kaikkialla oli pilkkopimeää. Minulla ei ollut aavistustakaan, Mistä tämä äkkinäinen pimeys johtui. Mutta vaistosin, että tuo aikaisempi valo oli tullut jostakin muualta ja nyt ilmapiiri oli palannut normaaliin olotilaansa. Valitusvirsissä sanotaan: "Hän oli pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet" (Valit. v. 3:6).
Yksi olennoista nosti minut ylös. Pedon voimat olivat valtavat. Olin sen kourissa kuin kevyt juomalasi. Mark. 5:3-4:ssä kuvataan demonien riivaamaa miestä näillä sanoilla: "...eikä kukaan enää voinut häntä kahleilla sitoa...hän...oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat." Vaistomaisesti tiesin, että minua pitelevällä olennolla oli ihmiseen verrattuna tuhatkertaiset voimat. En kykene selittämään, mistä sen tiesin. Sitten peto paiskasi minut seinää vasten. Vajosin lattialle. Minusta tuntui kuin jokainen kehoni luu olisi murskaantunut. Tunsin kipua, mutta jotenkin se alkoi heiketä. Tiesin, etten tuntenut kipua sen täydellä voimalla ja ihmettelin: Kuinka sitä kyettiinNuo oliot eivät

tuomas´´ kirjoitti:

Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jeesus rakastaa sinua. Syntisi ovat kyllä tosi rumia, mutta Jeesus rakastaa sinua silti. Hän tahtoo antaa sinulle anteeksi ja Pyhän Hengen sinetiksi lunastuksen päivää varten, ja voimaksi vastustaa Perkelettä tässä pahassa maailmassa. Anna Kristuksen sovittaa itsesi Jumalan kanssa.

Liitän tähän alku osan Bill Wiesen todistuksesta: 23 minuuttia helvetissä:

Kalifornialainen Bill Wiese matkasi ajan rajan toiselle puolen - kadotukseen 23.11.1998. Jumala näytti hänelle Helvetin, jotta tämä voisi varoittaa ihmisiä. Kirjoitan osan tuosta todistuksesta tänne jatkaakseni Jumalan varoitusta.

Bill Wiese:

Sunnuntaina marraskuun 22. päivänä 1998 vaimoni Annette ja minä olimme viettämässä iltaa erään läheisen ystävämme kotona. Tuossa illassa ei ollut mitään epätavallista. Läksimme kotiin noin kello 23 ja menimme vuoteeseen hiukan ennen kello kahtatoista täysin tietämättöminä siitä, että eräs tapahtuma, jota minun on vieläkin vaikea selittää, muuttaisi elämäni ikuisiksi ajoiksi. Noin kello kolme aamulla havahduin äkkiä siihen, että minua kiidätettiin läpi ilman kovaa vauhtia. Jonkin ajan kuluttua aloin pudota kohti maata täysin hallitsemattomasti. Päädyin jonnekin joka vaikutti vankiselliltä. Sellin seinät oli louhittu kallioon ja ovena oli paksu kalteriovi. Olin täysin alasti, mikä vain lisäsi vankeuden tuskaa. Tämä ei ollut unta - minä todella olin tässä oudossa paikassa. Vaikka olin täydin hereillä ja tietoinen ympäristöstäni, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli tapahtunut, miten olin matkustanut, tai miksi olin siellä missä olin. Kaikki nämä asiat näytettiin ja selitettiin minulle vasta matkani myöhemmässä vaiheessa. Ensimmäinen merkille panemani asia oli lämpötila. Ympärilläni oli todella kuumaa - niin kuumaa, ettei mikään elämä kykenisi selviytymään sellaisissa olosuhteissa. Oli niin kuumaa, että mietin: Miten olen edelleen hengissä? Miten kykenen kestämään tällaista kuumuutta? Lihani varmaan irtoaisi luistani millä hetkellä hyvänsä. Mutta todellisuudessa niin ei käynyt. Tämä ei ollut painajaisunta, se oli todellista. Ankara kuumuus vei minulta kaikki voimat. En ollut vielä tietoinen siitä - mutta olin suistunut helvettiin.
Jos olet kuten suurin osa ihmisistä, silloin olet avannut tämän kirjan pelkästä uteliaisuudesta. Jossakin syvällä sisimmässäsi saatat kysellä: Menikö tämä mies todella helvettiin - tuliseen, polttavaan ja kiduttavaan helvettiin? Ehkäpä ajattelet, että olen keksinyt koko jutun, koska kukaan ei voi mennä helvettiin ja palata takaisin kertomaan siitä. Tai ehkä et usko koko helvetin olemassaoloon. Jos taas uskot kirjaimelliseen helvettiin, ajattelet luultavasti, että ainoa syy, miksi Jumala lähettäisi jonkun ihmisen helvettiin on se, että tuo ihminen oli paha ja ansaitsi sen. Minun tapauksessani mikään edellä olevista vaihtoehdoista ei pidä paikkaansa. Kyllä, minut vietiin kirjaimelliseen palavaan helvettiin, ja ei, sillä ei ollut mitään tekemistä hyvänä ja pahana olemisen kanssa. Syy miksi minulle näytettiin tämä paikka oli se, että palaisin sieltä takaisin varoittavan sanoman kanssa. Kertomukseni tarkoituksena ei ole tuomita tai syyttää, vaan pikemminkin kertoa sinulle siitä, että helvetti on todellinen paikka - se on olemassa. Jumala ei halua kenenkään joutuvan sinne. Mutta tästä huolimatta surullinen tosiasia on, että joka ikinen päivä ihmiset valitsevat vapaaehtoisesti helvetin.
Tämän päivän yhteiskunnassa varoitusten tarkoituksena on suojella meitä vahingoilta tai onnettomuuksilta. Varoitukset eivät ole pelkkiä tervetulleita ohjeita, vaan me odotamme, että niitä on asetettu lähes kaikkialle alkaen hammastahnaputkista ja päätyen vaikkapa kiinteistöihin. Esimerkiksi talon rakentamisessa sopimukset kirjoitetaan suojelemaan ostajia, ja niihin sisällytetään kaikki ostajan tarvitsema tieto. Ostaja jopa raivostuisi, jollei hänelle annettaisi kaikkia hänen tarvitsemiaan tietoja.
Kuka rakastava isä tai äiti ei varoittaisi lastaan leikkimästä vilkkaasti liikennöidyllä kadulla?
Kun taivas muuttuu mustaksi ja tuulet voimistuvat, me katsomme paikallista säätiedotusta saadaksemme tietoja lähestyvästä myrskystä tai trombista.

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Lue lisää

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Eikö sillä lapsena saadulla pakkokasteella olekaan mitään merkitystä?

tuomas´´ kirjoitti:

Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jeesus rakastaa sinua. Syntisi ovat kyllä tosi rumia, mutta Jeesus rakastaa sinua silti. Hän tahtoo antaa sinulle anteeksi ja Pyhän Hengen sinetiksi lunastuksen päivää varten, ja voimaksi vastustaa Perkelettä tässä pahassa maailmassa. Anna Kristuksen sovittaa itsesi Jumalan kanssa.

Liitän tähän alku osan Bill Wiesen todistuksesta: 23 minuuttia helvetissä:

Kalifornialainen Bill Wiese matkasi ajan rajan toiselle puolen - kadotukseen 23.11.1998. Jumala näytti hänelle Helvetin, jotta tämä voisi varoittaa ihmisiä. Kirjoitan osan tuosta todistuksesta tänne jatkaakseni Jumalan varoitusta.

Bill Wiese:

Sunnuntaina marraskuun 22. päivänä 1998 vaimoni Annette ja minä olimme viettämässä iltaa erään läheisen ystävämme kotona. Tuossa illassa ei ollut mitään epätavallista. Läksimme kotiin noin kello 23 ja menimme vuoteeseen hiukan ennen kello kahtatoista täysin tietämättöminä siitä, että eräs tapahtuma, jota minun on vieläkin vaikea selittää, muuttaisi elämäni ikuisiksi ajoiksi. Noin kello kolme aamulla havahduin äkkiä siihen, että minua kiidätettiin läpi ilman kovaa vauhtia. Jonkin ajan kuluttua aloin pudota kohti maata täysin hallitsemattomasti. Päädyin jonnekin joka vaikutti vankiselliltä. Sellin seinät oli louhittu kallioon ja ovena oli paksu kalteriovi. Olin täysin alasti, mikä vain lisäsi vankeuden tuskaa. Tämä ei ollut unta - minä todella olin tässä oudossa paikassa. Vaikka olin täydin hereillä ja tietoinen ympäristöstäni, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli tapahtunut, miten olin matkustanut, tai miksi olin siellä missä olin. Kaikki nämä asiat näytettiin ja selitettiin minulle vasta matkani myöhemmässä vaiheessa. Ensimmäinen merkille panemani asia oli lämpötila. Ympärilläni oli todella kuumaa - niin kuumaa, ettei mikään elämä kykenisi selviytymään sellaisissa olosuhteissa. Oli niin kuumaa, että mietin: Miten olen edelleen hengissä? Miten kykenen kestämään tällaista kuumuutta? Lihani varmaan irtoaisi luistani millä hetkellä hyvänsä. Mutta todellisuudessa niin ei käynyt. Tämä ei ollut painajaisunta, se oli todellista. Ankara kuumuus vei minulta kaikki voimat. En ollut vielä tietoinen siitä - mutta olin suistunut helvettiin.
Jos olet kuten suurin osa ihmisistä, silloin olet avannut tämän kirjan pelkästä uteliaisuudesta. Jossakin syvällä sisimmässäsi saatat kysellä: Menikö tämä mies todella helvettiin - tuliseen, polttavaan ja kiduttavaan helvettiin? Ehkäpä ajattelet, että olen keksinyt koko jutun, koska kukaan ei voi mennä helvettiin ja palata takaisin kertomaan siitä. Tai ehkä et usko koko helvetin olemassaoloon. Jos taas uskot kirjaimelliseen helvettiin, ajattelet luultavasti, että ainoa syy, miksi Jumala lähettäisi jonkun ihmisen helvettiin on se, että tuo ihminen oli paha ja ansaitsi sen. Minun tapauksessani mikään edellä olevista vaihtoehdoista ei pidä paikkaansa. Kyllä, minut vietiin kirjaimelliseen palavaan helvettiin, ja ei, sillä ei ollut mitään tekemistä hyvänä ja pahana olemisen kanssa. Syy miksi minulle näytettiin tämä paikka oli se, että palaisin sieltä takaisin varoittavan sanoman kanssa. Kertomukseni tarkoituksena ei ole tuomita tai syyttää, vaan pikemminkin kertoa sinulle siitä, että helvetti on todellinen paikka - se on olemassa. Jumala ei halua kenenkään joutuvan sinne. Mutta tästä huolimatta surullinen tosiasia on, että joka ikinen päivä ihmiset valitsevat vapaaehtoisesti helvetin.
Tämän päivän yhteiskunnassa varoitusten tarkoituksena on suojella meitä vahingoilta tai onnettomuuksilta. Varoitukset eivät ole pelkkiä tervetulleita ohjeita, vaan me odotamme, että niitä on asetettu lähes kaikkialle alkaen hammastahnaputkista ja päätyen vaikkapa kiinteistöihin. Esimerkiksi talon rakentamisessa sopimukset kirjoitetaan suojelemaan ostajia, ja niihin sisällytetään kaikki ostajan tarvitsema tieto. Ostaja jopa raivostuisi, jollei hänelle annettaisi kaikkia hänen tarvitsemiaan tietoja.
Kuka rakastava isä tai äiti ei varoittaisi lastaan leikkimästä vilkkaasti liikennöidyllä kadulla?
Kun taivas muuttuu mustaksi ja tuulet voimistuvat, me katsomme paikallista säätiedotusta saadaksemme tietoja lähestyvästä myrskystä tai trombista.

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Lue lisää

"Todistus" ilman ainoatakaan todistetta ei kiinnosta ketään. Minä olen kuullut tuon
saman urbaanilegendan jo monta kertaa, eikä se ole kertaamisesta parantunut.

Uskottavuusaste on edelleenkin samaa tasoa kuin lentävällä porovaljakolla.

Jos et pysty rukoilemaan kirkoissa, kuten näyttäisi olevan, niin etsi joku oma rauhallinen paikka jossa voit ajatella muutakin kuin naisten takapuolia, mutta jos et voi olla ajattelematta niin anna silti sen rukouksen mennä, mutta älä kerro siitä enempää vaan itsestäsi, että se ei menisi huumoriksi. Yritä kertoa että halusisit saada uskon, ja lisää Jeesuksen nimi rukoukseesi loppuun ennen aamenta, mokineen ja virheineen. Hän on myös huumorintajuinen ja ymmärtää kyllä sinua henkilökohtaisesti. Kirjoituksesi oli huumoristinen ja piristävä, ehkä ne kirkkouskovaisetkin taistelevat vähän tuollaisten samantyylisten ajatusten kanssa kun he rukoilevat sitkeästi Jumalalle. Mitäs niistä ihmisten vaatteista, ethän sinä niiden vuoksi sinne paikalle mennyt? Jeesus kuulee rukouksen, joka voi olla rukoiltu missä vain, ja miten lyhyt tahansa, kunhan ihminen yrittää ja on tosissaan.

Jumalanhullu kirjoitti:

"Seikkailuni helluntaiseurakunnassa
Billy_Ray_CurysKokouksen tuomat ajatukset: Nämä ihmiset ovat onnellisia uskonsa vuoksi. Usko on näille lahja, se ei ole negatiivinen asia. Olkoon vain oopiumia kansalle, pienikin ilo elämään on plussaa. Ainoastaan vitutti kun paikka oli täynnä lapsia. Eikös usko ole henkilökohtainen ratkaisu, Jumala kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti jossain vaiheessa elämää, jokaisen on tehtävä valintansa itse? Lapsille pakotettu usko ei ole tällaista oman ratkaisun tekemistä.

Lue lisää

Vakuutuin tekstistäsi niin, että aloin heti puhua kielillä:

"Skipadikaka hölskytämäggää älämölö höhöhöö."

Tulkinta kuulijan vastuulla.

Jumalanhullu kirjoitti:

"Seikkailuni helluntaiseurakunnassa
Billy_Ray_CurysKokouksen tuomat ajatukset: Nämä ihmiset ovat onnellisia uskonsa vuoksi. Usko on näille lahja, se ei ole negatiivinen asia. Olkoon vain oopiumia kansalle, pienikin ilo elämään on plussaa. Ainoastaan vitutti kun paikka oli täynnä lapsia. Eikös usko ole henkilökohtainen ratkaisu, Jumala kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti jossain vaiheessa elämää, jokaisen on tehtävä valintansa itse? Lapsille pakotettu usko ei ole tällaista oman ratkaisun tekemistä.

Lue lisää

Kärsin lapsuudessani unettomuudesta ja tuskatiloista helluntailaisten kokouksissa kuulemieni kauheuksien takia.
Tulta ja tulikiveä tuli tuutin täydeltä puhujapöntöstä, eikä äänivaroja säästelty.
Asiat joista kokouksissa puhutaan ovat lapselle liian vaikeita. Pieninkin hairahtuminen kiltteydestä sai minut kauhun valtaan helvetin pelkoineen.
Äitini vielä typeryydessään lietsoi pelkoani, isästä puhumattakaan.
Ihme että selvisin kaikesta järjissäni. Kierrän kaukaa kaikki hihhulit.

Eikös hellarien tapaamien ole hiukan kulunut tapa lähteä etsimään uskoa? Kaikenlaiset entiset juopot, huumeidenkäyttäjät ja murhamiehetkin menee aina hellarien juttusille ja sitten hurahtaa. Tai he ei kai niinkään lähde etsimään, vaan menevät löytämään. Kumpi sinulla on mielessä? Jos jumala ei näyttäydy hellarien suunnalta, niin luovutatko vai vaihdatko suuntausta?

tuomas´´ kirjoitti:

Nuo oliot eivät olleet eläimiä, mutta eivät myöskään ihmisiä. Kumpikin pedoista muistutti ihmismuodon saanutta matelijaa. Niiden kädet ja jalat olivat eripituiset ja niiden mittasuhteet vääristyneet - ne olivat täysin epäsymmetrisiä. Ensimmäisen olion ruumis oli täynnä suomuja ja kyhmyjä. Sillä oli valtava kita, jättimäiset hampaat ja isot syvällä päässä sijaitsevat silmät. Tämä olio oli vahva ja voimakas. Sillä oli paksut jalat ja isot jalkaterät. Häkkiin suljetun härän lailla se asteli vihaisena ympäri selliä ja näytti äärimmäisen pelottavalta. Toinen peto oli ensimmäistä pitempi ja hoikempi. Sillä oli pitkät käsivarret, ja neulanterävät evät peittivät sen kehoa. Sen sormenpäistä törröttävillä kynsillä oli pituutta lähes 30 senttiä. Luonteeltaan se näytti poikkeavan tuosta ensimmäisestä oliosta. Se oli yhtä paha kuin ensimmäinen, mutta se pysytteli melko hiljaa.
Kuulin, kuinka nuo olennot puhelivat keskenään. Vaikka en tiennyt, mitä kieltä ne puhuivat, kykenin jotenkin ymmärtämään niiden sanat. Ne olivat kauhistuttavia sanoja - niiden suusta pulppusi kauheita ja pilkkaavia sanoja, jotka kuvasivat niiden Jumalaa kohtaan tuntemaa ääretöntä vihaa.
Yhtäkkiä ne kiinnittivät huomionsa minuun. Ne katsoivat minua kuin saalistaan tuijottavat nälkäiset pedot. Olin kauhuissani. Olin kuin hyönteinen hämähäkin verkossa, olin täysin avuton ja tunsin olevani ansassa. Pelko halvaannutti minut paikoilleni. Tiesin, että minusta oli tullut heidän vihansa kohde, ja tunsin, kuinka minua ympäröi jokin väkivaltainen ja paha läsnäolo, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Noissa olioissa oli vihaa, joka ylitti kaiken ihmisen tunteman vihan, ja nyt se kohdistui minuun. En kyennyt vielä tunnistamaan näitä petoja, mutta tiesin, että ne aikoivat vahingoittaa minua.
Halusin epätoivoisesti nousta jaloilleni ja paeta. Mutta maatessani tuolla kurjalla lattialla huomasin, ettei ruumiissani ollut tippaakaan voimia. Kykenin hädin tuskin liikuttamaan jäseniäni. Mihin kaikki voimani olivat kadonneet? Tunsin itseni täydin puolustuskyvyttömäksi. Psalmissa 88:5 sanotaan: "Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa."
Tiesin, että tuntemani heikkous oli paljon enemmän kuin pelkkää fyysistä heikkoutta. Vaikka olin ollut siellä vasta vain muutaman minuutin, olin niin mieleni kuin tunteidenikin puolestani täysin tyhjiin pumpattu. Useimmat meistä ovat kokeneet, kuinka voimat ja energia katoavat vuolaan itkun, tunnekuohun tai voimakkaan surun seurauksena. Parantumisjaksona voimamme palaavat, mutta tähän saattaa kulua jopa vuosia. Tuolla hetkellä minusta kuitenkin tuntui, etten koskaan toipuisi tämän valtavan painon alta, joka oli laskeutunut päälleni - se oli toivottoman epätoivon painoa.

Jeesus Kristus sanoo, ettei helvettiä tehty ihmistä varten vaan saatanaa ja hänen enkeleitään varten. Ihmiset luotiin Jumalan kumppanuutta ja iankaikkista kirkkautta varten. Sen, että tällaiset luodut karkotettaisiin iankaikkiseen pimeyteen ilman minkäänlaista pakomahdollisuutta, tulisi täyttää meidät äärimmäisellä kauhulla. Sinclair B. Ferguson

Selliini saapui kaksi muutakin olentoa ja minusta tuntui, että nämä neljä petoa oli "määrätty" juuri minua varten. Minusta tuntui, että minua "mittailtiin" ja että kiduttamiseni tuottaisi niille suurta nautintoa. Kun nuo olennot olivat astuneet sisään selliini, kaikki valo katosi. Kaikkialla oli pilkkopimeää. Minulla ei ollut aavistustakaan, Mistä tämä äkkinäinen pimeys johtui. Mutta vaistosin, että tuo aikaisempi valo oli tullut jostakin muualta ja nyt ilmapiiri oli palannut normaaliin olotilaansa. Valitusvirsissä sanotaan: "Hän oli pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet" (Valit. v. 3:6).
Yksi olennoista nosti minut ylös. Pedon voimat olivat valtavat. Olin sen kourissa kuin kevyt juomalasi. Mark. 5:3-4:ssä kuvataan demonien riivaamaa miestä näillä sanoilla: "...eikä kukaan enää voinut häntä kahleilla sitoa...hän...oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat." Vaistomaisesti tiesin, että minua pitelevällä olennolla oli ihmiseen verrattuna tuhatkertaiset voimat. En kykene selittämään, mistä sen tiesin. Sitten peto paiskasi minut seinää vasten. Vajosin lattialle. Minusta tuntui kuin jokainen kehoni luu olisi murskaantunut. Tunsin kipua, mutta jotenkin se alkoi heiketä. Tiesin, etten tuntenut kipua sen täydellä voimalla ja ihmettelin: Kuinka sitä kyettiinNuo oliot eivät

Lue lisää

Aiemminkin olen sanonut Bill Wiesen "todituksesta"
Olen minäkin unia nähnyt,ja joskus jopa hyvin todentuntuisia.

Peloiteltu* kirjoitti:

Kärsin lapsuudessani unettomuudesta ja tuskatiloista helluntailaisten kokouksissa kuulemieni kauheuksien takia.
Tulta ja tulikiveä tuli tuutin täydeltä puhujapöntöstä, eikä äänivaroja säästelty.
Asiat joista kokouksissa puhutaan ovat lapselle liian vaikeita. Pieninkin hairahtuminen kiltteydestä sai minut kauhun valtaan helvetin pelkoineen.
Äitini vielä typeryydessään lietsoi pelkoani, isästä puhumattakaan.
Ihme että selvisin kaikesta järjissäni. Kierrän kaukaa kaikki hihhulit.

Lue lisää

vapaakirkkolaisten kesäleiriltä. Siellä oli oikein tultasyöksevät saarnat 7-14-vuotiaille joka ilta. Veljiäni rupesi tosin naurattamaan, kun pastori puhkui HELLLvetin tulesta jonn SAAAAAATAnan juonet meidät tahtovat johdattaa ja varoitti että älkää menkö PERRRRRKeleen ansaan.

Vanhin veljeni sanoikin, että on se hyvä, että pappi saa edes saarnatessa kiroilla, kun se muuten on häneltä kielletty. Vain V*u puuttui, kun sitä ei saanut oikein sovitetuksi evankeliumiin =D tosin sekin ongelma on jo Oulun seurakuntayhtymässä ratkaistu. Tyylikästä =D

Ateisteja tuli meistä kaikista.

Atte Ateisti kirjoitti:

Vakuutuin tekstistäsi niin, että aloin heti puhua kielillä:

"Skipadikaka hölskytämäggää älämölö höhöhöö."

Tulkinta kuulijan vastuulla.

RE:Tulkinta kuulijan vastuulla

-kun sinä et ymmärrä kielilläpuhumisen merkitystä, etkä miksi puhutaan uusilla kielillä, niin älä viitsi tolleen pilkata

tuomas´´ kirjoitti:

Nuo oliot eivät olleet eläimiä, mutta eivät myöskään ihmisiä. Kumpikin pedoista muistutti ihmismuodon saanutta matelijaa. Niiden kädet ja jalat olivat eripituiset ja niiden mittasuhteet vääristyneet - ne olivat täysin epäsymmetrisiä. Ensimmäisen olion ruumis oli täynnä suomuja ja kyhmyjä. Sillä oli valtava kita, jättimäiset hampaat ja isot syvällä päässä sijaitsevat silmät. Tämä olio oli vahva ja voimakas. Sillä oli paksut jalat ja isot jalkaterät. Häkkiin suljetun härän lailla se asteli vihaisena ympäri selliä ja näytti äärimmäisen pelottavalta. Toinen peto oli ensimmäistä pitempi ja hoikempi. Sillä oli pitkät käsivarret, ja neulanterävät evät peittivät sen kehoa. Sen sormenpäistä törröttävillä kynsillä oli pituutta lähes 30 senttiä. Luonteeltaan se näytti poikkeavan tuosta ensimmäisestä oliosta. Se oli yhtä paha kuin ensimmäinen, mutta se pysytteli melko hiljaa.
Kuulin, kuinka nuo olennot puhelivat keskenään. Vaikka en tiennyt, mitä kieltä ne puhuivat, kykenin jotenkin ymmärtämään niiden sanat. Ne olivat kauhistuttavia sanoja - niiden suusta pulppusi kauheita ja pilkkaavia sanoja, jotka kuvasivat niiden Jumalaa kohtaan tuntemaa ääretöntä vihaa.
Yhtäkkiä ne kiinnittivät huomionsa minuun. Ne katsoivat minua kuin saalistaan tuijottavat nälkäiset pedot. Olin kauhuissani. Olin kuin hyönteinen hämähäkin verkossa, olin täysin avuton ja tunsin olevani ansassa. Pelko halvaannutti minut paikoilleni. Tiesin, että minusta oli tullut heidän vihansa kohde, ja tunsin, kuinka minua ympäröi jokin väkivaltainen ja paha läsnäolo, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Noissa olioissa oli vihaa, joka ylitti kaiken ihmisen tunteman vihan, ja nyt se kohdistui minuun. En kyennyt vielä tunnistamaan näitä petoja, mutta tiesin, että ne aikoivat vahingoittaa minua.
Halusin epätoivoisesti nousta jaloilleni ja paeta. Mutta maatessani tuolla kurjalla lattialla huomasin, ettei ruumiissani ollut tippaakaan voimia. Kykenin hädin tuskin liikuttamaan jäseniäni. Mihin kaikki voimani olivat kadonneet? Tunsin itseni täydin puolustuskyvyttömäksi. Psalmissa 88:5 sanotaan: "Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa."
Tiesin, että tuntemani heikkous oli paljon enemmän kuin pelkkää fyysistä heikkoutta. Vaikka olin ollut siellä vasta vain muutaman minuutin, olin niin mieleni kuin tunteidenikin puolestani täysin tyhjiin pumpattu. Useimmat meistä ovat kokeneet, kuinka voimat ja energia katoavat vuolaan itkun, tunnekuohun tai voimakkaan surun seurauksena. Parantumisjaksona voimamme palaavat, mutta tähän saattaa kulua jopa vuosia. Tuolla hetkellä minusta kuitenkin tuntui, etten koskaan toipuisi tämän valtavan painon alta, joka oli laskeutunut päälleni - se oli toivottoman epätoivon painoa.

Jeesus Kristus sanoo, ettei helvettiä tehty ihmistä varten vaan saatanaa ja hänen enkeleitään varten. Ihmiset luotiin Jumalan kumppanuutta ja iankaikkista kirkkautta varten. Sen, että tällaiset luodut karkotettaisiin iankaikkiseen pimeyteen ilman minkäänlaista pakomahdollisuutta, tulisi täyttää meidät äärimmäisellä kauhulla. Sinclair B. Ferguson

Selliini saapui kaksi muutakin olentoa ja minusta tuntui, että nämä neljä petoa oli "määrätty" juuri minua varten. Minusta tuntui, että minua "mittailtiin" ja että kiduttamiseni tuottaisi niille suurta nautintoa. Kun nuo olennot olivat astuneet sisään selliini, kaikki valo katosi. Kaikkialla oli pilkkopimeää. Minulla ei ollut aavistustakaan, Mistä tämä äkkinäinen pimeys johtui. Mutta vaistosin, että tuo aikaisempi valo oli tullut jostakin muualta ja nyt ilmapiiri oli palannut normaaliin olotilaansa. Valitusvirsissä sanotaan: "Hän oli pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet" (Valit. v. 3:6).
Yksi olennoista nosti minut ylös. Pedon voimat olivat valtavat. Olin sen kourissa kuin kevyt juomalasi. Mark. 5:3-4:ssä kuvataan demonien riivaamaa miestä näillä sanoilla: "...eikä kukaan enää voinut häntä kahleilla sitoa...hän...oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat." Vaistomaisesti tiesin, että minua pitelevällä olennolla oli ihmiseen verrattuna tuhatkertaiset voimat. En kykene selittämään, mistä sen tiesin. Sitten peto paiskasi minut seinää vasten. Vajosin lattialle. Minusta tuntui kuin jokainen kehoni luu olisi murskaantunut. Tunsin kipua, mutta jotenkin se alkoi heiketä. Tiesin, etten tuntenut kipua sen täydellä voimalla ja ihmettelin: Kuinka sitä kyettiinNuo oliot eivät

Lue lisää

Tämä kerrottiin vain yhdelle ihmiselle.
Painajaiset ovat joskus hyvin todellisia.
Itse näin unta että kaikki kuolleet rakkaani seisoivat voimakkaan, kirkkaan valon keskellä.
Tunsin rakkautta heidän puoleltaan.
Herätessä oli hyvä ja rauhallinen olo, en silti edes kuvitellut oikeasti nähneeni jotain muuta kuin unta, ihmisen aivot ovat hyvin monimutkainen järjestelmä.

ateisti#? kirjoitti:

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Eikö sillä lapsena saadulla pakkokasteella olekaan mitään merkitystä?

Lue lisää

>>> ateisti#?29.11.2009 23:04
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Eikö sillä lapsena saadulla pakkokasteella olekaan mitään merkitystä?

Jumalanhullu kirjoitti:

>>> ateisti#?29.11.2009 23:04
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Eikö sillä lapsena saadulla pakkokasteella olekaan mitään merkitystä?

Lue lisää

"- ei sillä ole mitään merkitystä, koska kaste kuuluu RAAMATUN mukaan vain uskonsa Jeesukseen suullaan tunnustaville."

No sehän oli ihan turha homma sekin sitten läträys. Miksi meille on koulussa opetettu eri tavoin? Miksi vanhemmille valehdellaan kasteen tarpeellisuudesta?

Jumalanhullu kirjoitti:

RE:Tulkinta kuulijan vastuulla

-kun sinä et ymmärrä kielilläpuhumisen merkitystä, etkä miksi puhutaan uusilla kielillä, niin älä viitsi tolleen pilkata

Kyllä teitä on syytä pilkata, kun kerran hölmöilette ja perseilette.

Ja pilkan syyksi riittää jo sekin, ettette älyä pysyä pois ateismipalstalta.

Että: oiphL0HwfJU UGALA BUGALA viasgoähfagq'po'a, vaan sulle Jumalankulli.

Jumalanhullu kirjoitti:

>>> ateisti#?29.11.2009 23:04
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Eikö sillä lapsena saadulla pakkokasteella olekaan mitään merkitystä?

Lue lisää

No minkähän ihmeen takia lapset sitten edelleenkin kastetaan ilman omaa tahtoa ja uskoa?

ateisti#? kirjoitti:

No minkähän ihmeen takia lapset sitten edelleenkin kastetaan ilman omaa tahtoa ja uskoa?

Niin, ja minkä vuoksi tämä täysin merkityksetön kaste pitää vielä vahvistaa konfirmaation avulla? 0 0=0?

A.Mikkonen kirjoitti:

Helvata kun ei päässy Vastavirralle.
Emäntä oli ehtoovuorossa.

Ai tähän Pispalan joulukuusigalleriaan? ;D

ovat ihmismieltä piristäviä, kuten myös kirjoituksesi.

Veikkaan kyllä että threadi poistuu iltaan mennessä :)

Schlechterwisser kirjoitti:

"- ei sillä ole mitään merkitystä, koska kaste kuuluu RAAMATUN mukaan vain uskonsa Jeesukseen suullaan tunnustaville."

No sehän oli ihan turha homma sekin sitten läträys. Miksi meille on koulussa opetettu eri tavoin? Miksi vanhemmille valehdellaan kasteen tarpeellisuudesta?

Lue lisää

>>No sehän oli ihan turha homma sekin sitten läträys. Miksi meille on koulussa opetettu eri tavoin? Miksi vanhemmille valehdellaan kasteen tarpeellisuudesta?

Unen näkijä kirjoitti:

Tämä kerrottiin vain yhdelle ihmiselle.
Painajaiset ovat joskus hyvin todellisia.
Itse näin unta että kaikki kuolleet rakkaani seisoivat voimakkaan, kirkkaan valon keskellä.
Tunsin rakkautta heidän puoleltaan.
Herätessä oli hyvä ja rauhallinen olo, en silti edes kuvitellut oikeasti nähneeni jotain muuta kuin unta, ihmisen aivot ovat hyvin monimutkainen järjestelmä.

Lue lisää

Uskon, että demoneilla oli mahdollisuus saada Bill Wiese konkreettisessa kokemuksessa mukaansa helvettiin heti, jos tämä olisi kidutuksessa langennut kiroamaan Jumalan. Jumala oli kuitenkin ennalta nähnyt, että Bill kestäisi koetuksen ja näin tämä kokemus johdatettiin lävitse Jumalan ennalta tietämisen kautta.

Uskon, että jos Jumala sallisi näitä kokemuksia useammalle tai kaikille (jumalattomille), monet hukkuisivat ennen aikojaan helvettiin, vaikka heillä maan päällä vielä olisi mahdollisuus pelastua.

ateisti#? kirjoitti:

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Eikö sillä lapsena saadulla pakkokasteella olekaan mitään merkitystä?

Lue lisää

Ensin usko, sitten kaste. Uskoisin, että kirkon toimittama "kaste" on enemmänkin siunaus kuin todellinen kaste.

Kastoihan Filipposkin hoviherran vasta tämän uskottua:

Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa.

Kasteen katsotaan liittyvän läheisesti uskoon, uskoa ei voida erottaa kasteesta vaan ne kuuluvat läheisesti yhteen. Kaste ilman uskoa on turha.

Jumalanhullu kirjoitti:

>>No sehän oli ihan turha homma sekin sitten läträys. Miksi meille on koulussa opetettu eri tavoin? Miksi vanhemmille valehdellaan kasteen tarpeellisuudesta?

Onneksi olen ateisti, niin ei tullut sorruttua tuohonkaan harhautukseen! Kyllä uskovaisen elämä on vaarallista: koulussa ainakaan ei saa uskoa mitään, muuten on vaarassa joutua helvettiin.

tuomas´´ kirjoitti:

Uskon, että demoneilla oli mahdollisuus saada Bill Wiese konkreettisessa kokemuksessa mukaansa helvettiin heti, jos tämä olisi kidutuksessa langennut kiroamaan Jumalan. Jumala oli kuitenkin ennalta nähnyt, että Bill kestäisi koetuksen ja näin tämä kokemus johdatettiin lävitse Jumalan ennalta tietämisen kautta.

Uskon, että jos Jumala sallisi näitä kokemuksia useammalle tai kaikille (jumalattomille), monet hukkuisivat ennen aikojaan helvettiin, vaikka heillä maan päällä vielä olisi mahdollisuus pelastua.

Lue lisää

Sinun uskomuksillasi ei ole merkitystä, koska todellisuus ei ole siitä riippuvainen. Koko helvetin olemassaolo on niin kaukaa haettu, että sen pelkääminen on lapsellista.

tuomas´´ kirjoitti:

Ensin usko, sitten kaste. Uskoisin, että kirkon toimittama "kaste" on enemmänkin siunaus kuin todellinen kaste.

Kastoihan Filipposkin hoviherran vasta tämän uskottua:

Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa.

Kasteen katsotaan liittyvän läheisesti uskoon, uskoa ei voida erottaa kasteesta vaan ne kuuluvat läheisesti yhteen. Kaste ilman uskoa on turha.

Lue lisää

"Kaste ilman uskoa on turha. "

Kaste on aina turha. Pelkkää taikauskoista loitsimista. Rituaalina ymmärrettävän, mutta tosissaan otettuna älyvapaata touhua.

Peloiteltu* kirjoitti:

Kärsin lapsuudessani unettomuudesta ja tuskatiloista helluntailaisten kokouksissa kuulemieni kauheuksien takia.
Tulta ja tulikiveä tuli tuutin täydeltä puhujapöntöstä, eikä äänivaroja säästelty.
Asiat joista kokouksissa puhutaan ovat lapselle liian vaikeita. Pieninkin hairahtuminen kiltteydestä sai minut kauhun valtaan helvetin pelkoineen.
Äitini vielä typeryydessään lietsoi pelkoani, isästä puhumattakaan.
Ihme että selvisin kaikesta järjissäni. Kierrän kaukaa kaikki hihhulit.

Lue lisää

Oisit tarvinnut muustakin syystä terapiaa kuin helluntaiseurakunnassa käyntiesi takia, koska minun lapsellani ei ole niistä minkäänlaisia pelkotiloja, eikä minulla itsellänikään, enkä ole kuullut että olisi kenelläkään jonka itse tiedän että olisi oikeasti siellä käynyt. Kiertele sinä vain, jos et ole vielä kuullut: ympäri mennään ja yhteen tullaan, minkä taakseen jättää sen edestään löytää!

kenkäkauppa kirjoitti:

vapaakirkkolaisten kesäleiriltä. Siellä oli oikein tultasyöksevät saarnat 7-14-vuotiaille joka ilta. Veljiäni rupesi tosin naurattamaan, kun pastori puhkui HELLLvetin tulesta jonn SAAAAAATAnan juonet meidät tahtovat johdattaa ja varoitti että älkää menkö PERRRRRKeleen ansaan.

Vanhin veljeni sanoikin, että on se hyvä, että pappi saa edes saarnatessa kiroilla, kun se muuten on häneltä kielletty. Vain V*u puuttui, kun sitä ei saanut oikein sovitetuksi evankeliumiin =D tosin sekin ongelma on jo Oulun seurakuntayhtymässä ratkaistu. Tyylikästä =D

Ateisteja tuli meistä kaikista.

Lue lisää

Olemassa on tavallinen kirkko kelloineen, eikä papit puhu noin hassulla tavalla. Vapaaseurakunnassakaan kukaan pappi ei puhu tuollaisella tavalla, joten olipas sulla kummallinen kokemus! Itsekkö keksit vai olitko siellä edes oikeasti?

hassu kiertelijä kirjoitti:

Oisit tarvinnut muustakin syystä terapiaa kuin helluntaiseurakunnassa käyntiesi takia, koska minun lapsellani ei ole niistä minkäänlaisia pelkotiloja, eikä minulla itsellänikään, enkä ole kuullut että olisi kenelläkään jonka itse tiedän että olisi oikeasti siellä käynyt. Kiertele sinä vain, jos et ole vielä kuullut: ympäri mennään ja yhteen tullaan, minkä taakseen jättää sen edestään löytää!

Lue lisää

En tunne jokaikistä helluntaiseurakunnan lasta henkilökohtaisesti, mutta se minkä näen on iloisesti pyhäkouluun lähteviä tyytyväisiä lapsia, miten sinä sellaista siellä koit? Oliko sinulla kovikset vanhempina?

Unen näkijä kirjoitti:

Tämä kerrottiin vain yhdelle ihmiselle.
Painajaiset ovat joskus hyvin todellisia.
Itse näin unta että kaikki kuolleet rakkaani seisoivat voimakkaan, kirkkaan valon keskellä.
Tunsin rakkautta heidän puoleltaan.
Herätessä oli hyvä ja rauhallinen olo, en silti edes kuvitellut oikeasti nähneeni jotain muuta kuin unta, ihmisen aivot ovat hyvin monimutkainen järjestelmä.

Lue lisää

Sitähän ei pitäisi olla olemassakaan, jos ajattelisit niinkuin jämäkkä ateisti, joka seisoo eduskuntalalon rappusilla kylttinsä kanssa huutelemassa herjojaan. Unet kuuluvat yliluonnollisiin asioihin, mutta ihmisen aivot tarvitsevat unta.

ateisti#? kirjoitti:

"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Eikö sillä lapsena saadulla pakkokasteella olekaan mitään merkitystä?

Lue lisää

Kirkossa käyvät ajattelevat että se yksi kaste riittää, ja kun saa uskoa lahjaksi Jumalalta.

Jumalanhullu kirjoitti:

>>No sehän oli ihan turha homma sekin sitten läträys. Miksi meille on koulussa opetettu eri tavoin? Miksi vanhemmille valehdellaan kasteen tarpeellisuudesta?

Monet kastavat lapsensa ja sillä hyvä, nimenkin saa siinä samalla, ja on juhlat.

No juu ei kirjoitti:

"Todistus" ilman ainoatakaan todistetta ei kiinnosta ketään. Minä olen kuullut tuon
saman urbaanilegendan jo monta kertaa, eikä se ole kertaamisesta parantunut.

Uskottavuusaste on edelleenkin samaa tasoa kuin lentävällä porovaljakolla.

Lue lisää

Sulle ei ehkä todistuskertomus kelpaa, mutta on olemassa erimieltäkin olevia ihmisiä.

monet tekevät niin kirjoitti:

Monet kastavat lapsensa ja sillä hyvä, nimenkin saa siinä samalla, ja on juhlat.

No jopas on kerrassaan hyvä syy saattaa lapsi (raamatun vastaisesti) mielikuvitusystävän yhteyteen, kun saa nimen ja on oikein juhlat!

Monet kärpäset myös syövät paskaa, sinä varmasti seuraat niitäkin hampaat ruskeina.

H3mmo kirjoitti:

Eikös hellarien tapaamien ole hiukan kulunut tapa lähteä etsimään uskoa? Kaikenlaiset entiset juopot, huumeidenkäyttäjät ja murhamiehetkin menee aina hellarien juttusille ja sitten hurahtaa. Tai he ei kai niinkään lähde etsimään, vaan menevät löytämään. Kumpi sinulla on mielessä? Jos jumala ei näyttäydy hellarien suunnalta, niin luovutatko vai vaihdatko suuntausta?

Lue lisää

Ihmisellä on tässä maassa vapaus ja täysi oikeus mennä tapaamaan ihan ketä häntä itseään sattuu huvittamaan, en tiedä noista yleistämistäsi ihmisistä mitään, eikä kiinnosta koska yleistit. Ei ikinä kannata luopua etsimästä totuutta, joskus sokea kanakin löytää kultajyvän.

salattua kohti vain kirjoitti:

Ihmisellä on tässä maassa vapaus ja täysi oikeus mennä tapaamaan ihan ketä häntä itseään sattuu huvittamaan, en tiedä noista yleistämistäsi ihmisistä mitään, eikä kiinnosta koska yleistit. Ei ikinä kannata luopua etsimästä totuutta, joskus sokea kanakin löytää kultajyvän.

Lue lisää

Noissa sinun horinoissasi ei ole päätä eikä häntää: "ateismi on kulunut vanhanaikainen juttu, jossa on ihmisiä".

Ateismissa ei ole mitään ihmisiä.

"Ihmisellä on tässä maassa vapaus ja täysi oikeus mennä tapaamaan ihan ketä häntä itseään sattuu huvittamaan"

Ei ole. On lukemattomia ihmisiä, joita ei voi Suomessa mennä tapaamaan.

no niitäkin voi olla kirjoitti:

En tunne jokaikistä helluntaiseurakunnan lasta henkilökohtaisesti, mutta se minkä näen on iloisesti pyhäkouluun lähteviä tyytyväisiä lapsia, miten sinä sellaista siellä koit? Oliko sinulla kovikset vanhempina?

Lue lisää

Lapsuuteni elin viisikymmentä luvulla. Myös kesäleireillä käynnit lisäsivät ahdistustani.
Pyhäkoulusta en muista mitään pahaa.
Eivät sinun kokemuksesesi tee lapsuuden pelkojani yhtään vähäisemmiksi.
Olen elänyt pitkän ja raskaan elämän, jos olisin henkisesti heikko olisin murtunut.
Olen kuitenkin selvinnyt taloudellisesti ja henkisesti hyvin.Olen pystynyt myös auttamaan ja tukemaan muita, ilman uskontoa.
Sanon tämän vilpittömästi ja kokemuksesta, lapsuuteni meni pilalle uskonnon takia, menomaan helluntailaisten.
Olisi ollut paljon parempi että vanhempani eivät olisi koskaan kuulleetkaan tuosta uskonnosta.
He eivät olleet hyviä vanhempia, mutta kai tekivät sen minkä omilla resusseillaan pystyivät.

hassu pappi sulla kirjoitti:

Olemassa on tavallinen kirkko kelloineen, eikä papit puhu noin hassulla tavalla. Vapaaseurakunnassakaan kukaan pappi ei puhu tuollaisella tavalla, joten olipas sulla kummallinen kokemus! Itsekkö keksit vai olitko siellä edes oikeasti?

Lue lisää

1960-luvulla. En keksinyt juttua itse. Muistan että eturivissä istuessa näkyi sylkipisaratkin lentämässä kaaressa pastorin suusta kun hän saarnasi. Samalla leirillä oli muuten nuori nätti neiti kaitsemassa lapsia. Pastori kehui kerran saarnassaan neidin nimeä - "Lea - miten kaunis nimi, Jumalan antama nimi!" . Vilkaisin silloin heti pastorin rouvaan, joka näytti niin lyödyltä ja masentuneelta kuin ihminen voi näyttää. Kävi sääliksi kun ymmärsin jo silloin tasan tarkkaan mikä kuvio oli menossa.

Aikuisinakin ollaan veljieni kanssa naureskeltu monta kertaa sille HELLLLvetin PERRRRKeleelliselle leirille jossa SAAAAATAna koko ajan väijyi ajatuksiamme.

miten setä silleen? kirjoitti:

Sitähän ei pitäisi olla olemassakaan, jos ajattelisit niinkuin jämäkkä ateisti, joka seisoo eduskuntalalon rappusilla kylttinsä kanssa huutelemassa herjojaan. Unet kuuluvat yliluonnollisiin asioihin, mutta ihmisen aivot tarvitsevat unta.

Lue lisää

"seisoo eduskuntalalon rappusilla kylttinsä kanssa huutelemassa herjojaan"
koska näin on tapahtunut?

Fingerporit on kyllä aivan huippuja! :)

"Mielenterveysasiat eivät ole helppoja kantaa, mutta eivät este uskoon tulemiselle."

- Edellytyksiä ne ovat uskoontulolle. Siis mielenterveyshäiriöt. Sinä olet siitä pätevä esimerkki.

.... kirjoitti:

"Mielenterveysasiat eivät ole helppoja kantaa, mutta eivät este uskoon tulemiselle."

- Edellytyksiä ne ovat uskoontulolle. Siis mielenterveyshäiriöt. Sinä olet siitä pätevä esimerkki.

Lue lisää

Monella on tässä maassa mielenterveydellisiä ongelmia, eivätkä kaikki mene edes hakemaan siihen apua. Ihmiset yrittävät esittää että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ei olisikaan, mutta roolia vedetään. Sitten tule vanhuus, ehkä vanhainkoti ja elämä loppuu. Eikö kuulostakkin tyhjältä ja tarkoituksettomalta?

elämää kuluvaa kirjoitti:

Monella on tässä maassa mielenterveydellisiä ongelmia, eivätkä kaikki mene edes hakemaan siihen apua. Ihmiset yrittävät esittää että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ei olisikaan, mutta roolia vedetään. Sitten tule vanhuus, ehkä vanhainkoti ja elämä loppuu. Eikö kuulostakkin tyhjältä ja tarkoituksettomalta?

Lue lisää

"Ihmiset yrittävät esittää että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ei olisikaan, mutta roolia vedetään"

Hellareista löytyy oikein paraatiesimerkkejä sellaisista ihmisistä.

"Sitten tule vanhuus, ehkä vanhainkoti ja elämä loppuu. Eikö kuulostakkin tyhjältä ja tarkoituksettomalta?"

Ei. Minusta jonkun Jumalan salatun tarkoituksen takia eläminen on aivan turhanpäiväistä, koska täysin tietämätön tarkoitus on käytännössä sama kuin ei tarkoitusta ollenkaan. Ateisti voi sentään itse päättää tarkoituksen ilman älyvapaata alamaisuutta Jumalalle.

elämää kuluvaa kirjoitti:

Monella on tässä maassa mielenterveydellisiä ongelmia, eivätkä kaikki mene edes hakemaan siihen apua. Ihmiset yrittävät esittää että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ei olisikaan, mutta roolia vedetään. Sitten tule vanhuus, ehkä vanhainkoti ja elämä loppuu. Eikö kuulostakkin tyhjältä ja tarkoituksettomalta?

Lue lisää

hanna/hana/hanni/urpukka/uskonlepoa kuin tältä palstalta, mutta ne helvettiin toivomiset ja hänen juttunsa ihmeparantumisista ja muista "ihmeistä" laittavat kyllä vakavasti miettimään hänen mielenterveyttään.

Ikävä juttu, jos joku kokee elämänsä tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi. Useimmat kai jossain vaiheessa niin kokevatkin, mutta sellaista elämä on. Jos joku sitten löytäää uskomisesta kivan harrastuksen itselleen, niin ihan kiva juttu, mutta ei pidä ruveta uskon varjolla vittuilemaan muille ja maalailla helvetintuskia niille, jotka eivät samaa harrastusta jaa.

.... kirjoitti:

hanna/hana/hanni/urpukka/uskonlepoa kuin tältä palstalta, mutta ne helvettiin toivomiset ja hänen juttunsa ihmeparantumisista ja muista "ihmeistä" laittavat kyllä vakavasti miettimään hänen mielenterveyttään.

Ikävä juttu, jos joku kokee elämänsä tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi. Useimmat kai jossain vaiheessa niin kokevatkin, mutta sellaista elämä on. Jos joku sitten löytäää uskomisesta kivan harrastuksen itselleen, niin ihan kiva juttu, mutta ei pidä ruveta uskon varjolla vittuilemaan muille ja maalailla helvetintuskia niille, jotka eivät samaa harrastusta jaa.

Lue lisää

Tällä palstalla tuntuu olevan paljon henkilöitä, jotka arvioivat kristillistä maailmankatsomusta omien kokemuksiensa perusteella ja tekevät huonoista kokemuksista johtopäätelmän, ettei kristinusko voi olla totta. Vähän pitemmälle pitäisi miettiä näitä asioita. Vaikka ateisti vanhempani olisivat raiskanneet minua joka päivä parin tunnin ajan koko lapsuuteni, ei se tekisi ateismista sen epäloogisempaa maailmankatsomusta. Tunteet ja järki erilleen immeiset.