ilkeä isäpuoli?

...mutta sai potkun perseelleen kun huomasin asian laidan. Oli ihmeellistä kilpailuviettiä minun ja oman lapsensa välillä. Piti minun lastani vähempi arvoisena kuin omaansa. Minun lapseni piti jakaa kaikki hänen lapsensa kanssa mutta hänen lapsensa ei tarvinnut koska hän oli vaan kylässä meillä kuulemma ja meidän piti muuntautua hänen lapsensa mukaan eikä niin päin että meidän säännöt olisivat olleet myös hänen lapsensa sääntöjä. Meillä oli omat asunnot mutta he olivat joka viikonloppu meillä ja minun olisi pitänyt väistyä omassa kodissani kun herrat saapuva. Minun olisi pitänyt olla myös hänen ex akkansa talutusnuorassa joka asiassa mikä kosketti heidän lastaan ja tämä vain sen takia koska tuo akka on luonteeltaan raivohullu ja uhkaili exääni kaiken näköisellä turhuudella jos hän ei tee niinkuin akka haluaa. Ukko sai siis kenkää ja lapseni säästyi kaikelta siltä paskalta mitä ilkeä isäpuoli voi tuottaa.

Itselläni on ollut ja on edelleen "ilkeä isäpuoli".. Kärsin pienen ikäni henkisestä väkivallasta, kuinka huono olin kaikessa ja kaiken mitä tein, tein väärin.. Hänellä ei ollut omia lapsia ennestään, ei vain yleistesti tuntunut hyväksyvän toisten lapsia.. Sain esim. huudot kuinka surkea ihminen olin jos tiputin lusikan lattialle ja siitä kuului pienikin ääni.. Emme kymmenen vuoden aikana vaihtaneet normaalia sanaa toisillemme.. Isäpuoli joko huusi tai sätti jostain ja tästä syystä en itse uskaltanut hänelle puhua.. Hyvä, että kotona uskalsi edes hengittää..

Äitini luuli huoneeseen lukkiutumisen olevan vain normaalia teinin toimintaa ja järkyttyi kun kolmentoista vanhana muutin pois kotoa viillot ranteissa, syömishäiriö ja itsemurha yritykset taustalla.. Sain onneksi apua ajoissa ja hyvän paikan nuorisokodissa.. Äitiini välit ovat edelleen hyvät ja nyt kun hänestä tulee mummo toiseen kertaan olen kotonakin käynyt.. Aiemmin ei pahemmin tullut kotona vierailtua.. On isäpuolikin ollut hiljainen, kun nähnyt, että saavutin kuin saavutinkin jotain elämässäni.. Toisin kun hän luuli..

Itsetunto tästä on iäksi kärsinyt ja henkistä väkivaltaa en kestä juuri.. Mutta onhan tuo kokemus kasvattanutkin ja omalla tapaa vahvistanut..

oma isäpuoleni haukkuu mua välillä huoraksi tai lesboksi... kännissä ollessaan hän mua hakkaa ja haukkuu, mut selvänä ollessaa hän ei edes muista mitää sanomisistaan eikä tekemisistään. Montakin kertaa olen vaan miettinyt että yhtä hyvin voisin pakata tavarat kasaan ja lähtä menemään, muttakun on aika huonosti tota rahaa ja mihin sitä sitten menisi? On se kyllä harvinaisen tuskaa asua vielä kotona kun on vasta 9.110 täyttänyt 18 ja kun asuu vielä kotona.

Täytyy sanoa, että minun hyvinvointini perusta on lasteni hyvinvointi. Toki heitä koetetaan itsenäistää ja tulevaisuudessa heidän on elettävä myös omaa elämäänsä. Mutta paljon tukea se vaatii.

Lapselle merkitsee elämässä valtavasti perusturvallisuus. Se koostuu tutuista ihmisistä, tutusta ympäristöstä ja melkoisen muuttumattomista rutiineista. Heillä ei ole resursseja joustaa siinä määrin ja sopeutua muutoksiin kovinkaan usein tai paljon.

Joten vaikka mikä olisi, en voisi kestää sekunttiakaan ihmistä ,joka ei ymmärrä tätä asiaa. Että olen ja tulen aina olemaan äiti. Joka tekee kaikkensa lastensa eteen.
Tai ei voi elää itsensä kanssa. En tarkoita tosiaankaan sitä että elämässä ei olisi mitään muuta kuin hiljakseen aikuisikää lähestyvät lapset.

Ne lapset olivat ensin minun elämässäni ja riippuvaisia minusta
Ja valinnoistani !!!

Eli laittaisin mäkeen tällaisen kieroutuneen,, EPÄkypsän miehen. Ja olen senkin tehnyt
Lapsen pahoinpitely on sama, kuin pahoinpitelisi minua.