Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnasta

(jatkoa 2)

Edellä esitetty on faktaa. Sen perusteella lienee pidettävä selvänä, että sen jälkeen, kun lymfooma-epäilyn pois sulkeminen kahdeksantena päivänä Ikaroksen sairauden puhkeamisesta oli lopullisesti varmistettu, Ikaroksen hyväksi ei ollut enää mitään tehtävissä. Toisaalta sen perusteella voidaan nähdäkseni perustellusti päätellä, että Ikaros olisi s a a t t a n u t pelastua, jos sen hoitoa olisi aikaisemmin tarkistettu. Jos Ikarokselle määrätty tehottomaksi osoittautunut antibiootti olisi vaihdettu toiseen torstaina 24.2., jolloin Ikaros meni B:n potilaaksi, tai viimeistäänkin lauantaina 26.2., Ikaros s a a t t a i s i edelleen - nyt 14-vuotiaana - elää ja voida hyvin (kuten elää sen sisar Kastehelmen Ikikukka T:n hoivissa). Mutta tätä selviytymismahdollisuutta Ikarokselle ei suotu.

2.2. Tyytymättömyyden kohteet

Arviolautakunta toteaa, että B oli tehnyt laajat jatkotutkimukset diagnoosin varmistamiseksi perusteellisesti. Tästä ei erimielisyyttä ole ollut; tutkimuksia on epäilyksettä tehty ammattitaitoisesti. Eri mieltä arviolauta¬kunnan kanssa olen siitä, oliko Ikaroksen hoidossa menetelty eläinlääketieteellisesti arvioiden asianmukaisesti, kun sille 20.2. määrättyä antibioottilääkitystä ei 24.2. tai viimeistään 26.2. ollut vaihdettu toiseen. Lautakunnan lausunto ei sen tähden minua tyydytä siltä osin kuin siinä on katsottu Ikarosta hoidetun ammattimaisesti ja hyvän eläinlääkintäkäytännön mukaisesti.

2.3. Lymfooma vs. bakteeritulehdus

Ikaroksen nujertanut sairaus oli bakteeritulehdus. A ja B lähtivät lymfooma-olettamuksesta, koska oireet heidän mukaansa viittasivat vahvasti lymfoomaan. Ainoat ulospäin näkyvät oireet olivat äkillisesti noussut kuume ja suurentuneet imusolmukkeet.

Sikäli kuin internetin tietokannoista olen saanut selville, lymfoomassa kuume yleensä - toisin siis kuin Ikaroksella - alkaa asteittain ja jatkuu pitkään. (Lääkärikirja Duodecim, Osmo Saarelma)

Kun lymfooma-olettamus osoittautui vääräksi, on mielestäni syytä kysyä, oliko oireista tehty johtopäätös hätiköity. Oliko lymfooma-painotus, ainakaan hoidon osalta, perusteltu, kun kerrotut oireet ymmärtääkseni ovat ainakin yhtä tyypillisiä bakteeri¬tulehdukselle kuin lymfoomalle?

Kumpaa olettamusta (lymfooma / bakteeritulehdus) hoidossa olisi ollut aihetta priorisoida siihen asti, kunnes selvyys oireiden aiheuttajasta olisi saatu? Kumpi sairaus siis olisi vaatinut kiireellisempää hoitoa? Ikaroksen kohdalla hoitamaton bakteeritulehdus johti kuolemaan yhdeksässä vuorokaudessa. Olisiko lymfooma hoitamattomana ollut yhtä kohtalokas? Jälleen maallikon vastaukseni internetistä etsityn tiedon perusteella: lymfooman hoidon viivästyminen ei olisi ollut samalla tavoin kohtalokasta kuin bakteeritulehduksen kohdalla. Sepsiksen ennuste riippuu suuresti siitä, kuinka nopeasti potilas saadaan asianmukaiseen hoitoon. (lähde: Terveyskirjasto, Lääkärikirja Duodecim, Pentti Huovinen) Sen tähden alkuvaiheen hoidon nähdäkseni olisi tullut painottua lymfooman asemesta bakteeritulehdukseen. Näin olisi tullut menetellä viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kudosnäytteen lymfooma-negatiivinen tulos 24.2. oli saatu - Tokihan Ikaros 20.2. oli saanut - ikään kuin varmuuden vuoksi - antibioottilääkityksen. Lääkityksen tehoa ja mahdollisia bakteeritulehdukseen viittaavia lisäoireita olisi kuitenkin tullut seurata paremmin kuin nyt tapahtui.
(jatkuu 3)

(jatkoa 3)

2.4. Olisiko antibiootti tullut vaihtaa?

B totesi 24.2. iltapäivällä puhelimessa, että hän ei vielä vaihda antibioottia. Tuolloin sairauden puhkeamisesta oli kulunut neljä vuorokautta. Antibiootin vaihtaminen tuossa vaiheessa olisi ilmeisesti saattanut pelastaa Ikaroksen terveyden ja hengen. Mutta antibioottia ei koskaan vaihdettu. Miksi näin kävi?

Olen lausuntopyynnössä kertonut, että Ikaroksen kunto oli oireiden puhkeamisen jälkeen ennen eläinsairaalaan menoa selvästi heikentynyt. Sen kuume oli koko ajan pysynyt yli 39 asteessa; lisäksi sillä oli ilmennyt pahoja hengitysvaikeuksia, varsinkin yöaikaan. Sen, että oireet eivät olleet - kuumetta lukuun ottamatta - helpottuneet, vaan pahentuneet, maallikkona jälkikäteen tulkitsen viittaavan siihen, että neljä päivää käytetty antibiootti ei ollut sairauteen tehonnut. Tämän nähdäkseni ammattitaitoinen eläinlääkäri olisi voinut todeta käytettävissä olleiden tietojen perusteella 24.2., tai viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun lymfooma-epäilys toisen kudostutkimuksen tulosten perusteella olisi saatu pois suljetuksi.

B:n tietoon Ikaroksen kunnon kehitys valitettavasti ei ollut tullut, koska hän ei ollut läsnä Ikaroksen vastaanottotarkastuksessa; meidät otti vastaan opiskelija. Näin tapahtui – toistan - siitä huolimatta, että henkilökunnan tiedossa etukäteen oli, että potilaan epäiltiin sairastavan vakavaa sairautta.

Ikaroksen vastaanoton osalta lautakunta on todennut, että esitetyn selvityksen nojalla ei ole syytä epäillä opiskelijoiden mahdollisesti epätäydellisesti ottamien esitietojen hidastaneen tai johtaneen harhaan koiran tutkimusta tai hoitoa.

Minusta syytä on epäillä. Onhan selvää, että välikäsittä saatu informaatio on luotettavampaa kuin välitetty. Oikea käsitys potilaan kunnon kehityksestä olisi ollut ensisijaisen tärkeää arvioitaessa käytetyn lääkityksen tehoamista. Kokenut eläinlääkäri olisi tällaisen asian kanssamme selvittänyt, jos emme olisi sitä oma-aloitteisesti tulleet kertoneeksi - niin ainakin uskon. - Nyttemmin Yliopistollisen eläinsairaalan käytäntö on B:n kertoman mukaan muuttunut siten, että eläinlääkäri pyrkii aina keskustelemaan omistajan kanssa ennen potilaan sairaalaan ottamista. (Muutoksen totesin itse Ukko-snautserini kera viime pitkäperjantaina - vaikka Ukon tapauksessa oli kysymys vain pikku haavasta polkuanturassa.) Tämä viitannee siihen, että eläinsairaalakin on vanhan käytännön potilasturvallisuuden kannalta huonoksi todennut - toisin kuin arviolautakunta lausunnossaan.

B on perustellut antibiootin vaihtamattomuutta sillä, että Ikaroksen kuume oli laskenut ja se oli kohtalaisen reipas. Sen sairaalassa mitattu lämpö oli 39,3 astetta, mitä B ei ollut pitänyt kuumeena.

Arviolautakunta toteaa tältä osin, että useat koirat jännittävät tutkimustilannetta vastaanotolla, jolloin niiden normaalilämpönä voidaan pitää alle 39,5 astetta, joten 39,3 asteessa ei ollut kysymys kuumeesta.

Huomautan ensiksi, että - kuten jo lausuntopyynnössä olen kertonut - Ikaroksen lämpö sen sairastuttua oli joka päivä pysytellyt yli 39 asteessa, joten jännittämisellä ei mitattuun 39,3 asteen lämpöön ole ollut osuutta. Toiseksi Ikaros oli päivittäin saanut kuumeenalennuslääkkeen. Ihmisellä kuumelääkityksen lämpöä alentava vaikutus on noin 1,5 °C (lähde: www.terveyskirjasto.fi) ja sama pätenee koiriin. Ilman ko. lääkitystä Ikaroksen lämpö siis olisi ilmeisesti ollut huomattavasti korkeampi ehkä jopa 41 astetta. Luonnollinen johtopäätös tästä - ja muusta kertomastani kunnon alenemisesta - nähdäkseni on, että neljä päivää käytetty antibiootti oli tehoton. Se tuli siis heti vaihtaa toiseen.

Lisäperusteena antibiootin vaihtamatta jättämiselle B on vedonnut siihen, että hänestä oli järkevää odottaa bakteeriviljelyiden tuloksia, jotta vältettäisiin turhia antibioottikuureja.

Arviolautakunnan kanta on, että "esitetyn selvityksen nojalla bakteeriviljelyn tuloksen odottaminen oli perusteltua".

Tapauksen lopputulos mielestäni vääjäämättä osoittaa, että viivyttely ei ole ollut perusteltua. Kun potilaan henki on kysymyksessä, on toisarvoista, voidaanko vaihtaminen, mikäli siitä ei apua olisikaan ollut, katsoa jälkikäteen "turhaksi antibiootti¬kuuriksi". Nyt viivyttely johti siihen, että antibioottia ei koskaan vaihdettu, koska kuolema ehti tulla väliin. Mutta ellei näin olisi käynyt, B:n ja arviolautakunnan logiikalla antibiootin vaihtaminen ilmeisesti olisi siirtynyt vieläkin myöhemmäksi. Ikaroksen kuolinpäivänä puolilta päivin meille nimittäin kerrottiin, että osa uusista tutkimusnäytteistä lähetettäisiin tutkittavaksi Saksaan, mistä tulokset olisivat odotettavissa noin viikon päästä. Olisiko näitäkin tuloksia siis pitänyt odottaa ennen antibiootin vaihtamispäätöstä, jotta olisi vältetty turhia antibioottikuureja?!

(jatkuu 4)

(jatkoa 4)

Kun kysymyksessä oli bakteeritulehdus (vaikkakin 24.2. lopullista varmistusta vailla), ja kun sen ennusteen kannalta varhain aloitettu hoito on ensiarvoisen tärkeää, olisi torstaina 24.2. otetun toisen kudosnäytteen tutkimista (jolla lymfooma-epäilys lopullisesti kumottiin) mielestäni tullut ehdottomasti kiirehtiä. Asianmukaisesti kiirehtimällä tulokset olisi uskoakseni voitu saada ennen viikonloppua - suorittihan tutkimuksen sairaalan oma patologi. Kaksi säästettyä vuorokautta sairauden tuossa vaiheessa olisivat ilmeisesti olleet ratkaisevia onnellisemman lopputuloksen saavuttamisen kannalta. Viittaan arviolautakunnan päätelmään, jonka mukaan "keuhkojen ja sydänlihaksen muutokset olivat suurella todennäköisyydellä aivan sairauden loppuvaiheessa kehittyneitä sekundaarimuutoksia".

Edellä olevan valossa arviolautakunnan suhtautuminen tutkimuksen rutiininomaiseen suorittamiseen ja venymiseen viikonlopun yli vaikuttaa minusta täysin käsittämättömältä.

Arviolautakunta katsoo, että "ko. tutkimustulokset valmistuivat normaalissa aikataulussa tai jopa hieman sitä nopeammin" ja valistaa, että "bakteeriviljely kestää yleensä muutaman päivän ja viikonloppu hidastaa osaltaan tulosten valmistumista".

Siitähän ei ole ollut kysymys, kuinka kauan tutkimus "yleensä" tai "normaalisti" kestää, ja oliko tuo aika ehkä ylitetty, vaan siitä, että Ikaroksen kohdalla olisi ollut lääketieteellisesti erittäin perusteltua - jopa välttämätöntä - kiirehtiä tutkimusta, jotta tulokset olisi saatu "normaalia aikataulua" nopeammin eli ennen edessä ollutta viikonloppua. Totta kai "viikonloppu hidastaa osaltaan tulosten valmistumista", jos rutiini menee kaiken muun edelle! Vaarantaako siis Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa byrokratia eläinpotilaan turvallisuuden, jopa hengen? Olisiko Ikaroksen kudostutkimus mahdollisesti hoidettu rutiinit sivuuttaen asian vaatimalla joutuisuudella, jos hoitava lääkäri olisi ollut riittävän arvovaltainen? (Ohessa Vertailukohde Ruotsista http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8430953/40684403) Kysymyksessähän oli jo toisen kudosnäytteen tutkiminen, jonka tuloksella oli ratkaiseva merkitys hoidon suuntaamiselle. Ensimmäisen näytteen tulokset yksityisestä tutkimuslaboratoriosta oli - ilman kiirehtimistä! - saatu vajaassa kahdessa vuorokaudessa. Minun on edelleenkin vaikea uskoa, ettei toisen näytteen tuloksia asiallisesti kiirehdittynä Ikaroksen tilanteessa olisi voitu saada eläinsairaalan patologilta samassa ajassa kuin ne ilman kiirehtimistä saatiin yksityisestä laboratoriosta. Ja jos ei, niin sitten olisi pitänyt turvautua yksityisen laboratorion palveluun! Tuloksia tuskin "normaalistikaan" olisi tarvinnut odottaa useita päiviä, sillä torstaina B oli ennakoinut, että ne olisivat käytettävissä perjantaina. Uskon, että puheena olevan kaltaisessa tapauksessa kiire olisi otettu huomioon. Nyt tulokset - kun tutkimusta ei kiirehditty - saatiin vasta viikonlopun jälkeen maanantaina, jolloin niillä ei enää ollut merkitystä.

Hoito-ohjeissa tai potilaan tilan seurannassa ei arviolautakunnan mukaan ole ollut sellaisia puutteita, jotka "yksinään" voitaisiin katsoa hoitovirheen perusteeksi.

Keskeinen puute mielestäni on ollut se, että saamassamme hoito-ohjeessa ei ollut millään tavoin varauduttu siihen, miten potilaan tila saattaisi kehittyä, ja miten meidän tulisi toimia, jos kysymyksessä olikin lymfooman asemesta bakteeritulehdus. Ei kai Ikaros nyt kuitenkaan ollut B:nkään aikana Yliopistollisen eläinsairaalan ensimmäinen bakteeritulehduspotilas?! Meille bakteeri¬tulehdus oli ensimmäinen ja ainutkertainen kokemus, emmekä ilman mitään ohjeistusta ilmeisestikään olleet osanneet kiinnittää riittävää huomiota oireisiin, jotka asiaan perehtyneellä varmaan olisivat saaneet hälytyskellot soimaan. Ainoat saamamme hoito-ohjeet koskivat liimasiteen poistamista rinnasta, kaulurin käyttämistä sekä kipulääkkeen ja antibiootin antamista.

Samalla tavoin koimme jääneemme Ikaroksen kanssa tuuliajolle, kun hoito¬henkilökunnassa viikonloppuna ei ollut ketään Ikaroksen tilanteen tuntevaa, johon olisimme voineet puhelimitse tukeutua. Potilaan tila olisi käsitykseni mukaan edellyttänyt sen tilan aktiivista seuraamista, toisin kuin nyt tapahtui. Vähintäänkin asiaan olisi mielestäni kuulunut, kun B ei itse ollut viikonlopun aikana tavattavissa (minkä turhilla soittoyrityksillä olimme todenneet), Ikaroksen hoidosta vastaavan eläinlääkärin nimeäminen ja tilanteeseen perehdyttäminen.

(jatkuu 5)

(jatkoa 5)

3. Hoitovirheestä

Hoito-ohjeissa tai potilaan tilan seurannassa ei arviolautakunnan mukaan ole ollut "sellaisia puutteita, jotka yksinään voitaisiin katsoa hoitovirheen perusteeksi". Tulkitsen virkkeen siten, että tässä ainoassa kohden lausuntopyynnössä esitetyistä virheistä ja puutteista lautakunta on ehkä jotain toivomisen varaa nähnyt - vaikkei sitäkään suorasanaisesti kerro. Kun nämä puutteet arviolautakunnan mukaan eivät yksinään riitä hoitovirheen perusteeksi, ja kun muita puutteita tai virheitä ei ole, ei siis arviolautakunnan mukaan ole hoitovirhettäkään. Tästä lautakunnan loppupäätelmästä olen, kuten edellä esitetystä selviää, arviolautakunnan kanssa eri mieltä.

4. Arviolautakunnan toimenkuvasta

Arviolautakunnan kotisivulla olevan esittelyn mukaan lausunnon antamisen tarkoituksena on selvittää mahdollista hoitovirhettä ja edistää sovintoa asiassa. Mielestäni kerrottu tarkoitus nyt puheena olevassa lausuntoasiassa ei ole toteutunut. Mielestäni lautakunnan toiminta lausunnon antamisessa ei ole täyttänyt puolueettoman selvittelyn ja sovittelun kriteereitä, vaan lausunnosta ilmenee tendenssi.

Tähän minun tietysti olisi ollut syytä varautua jo ennen lausuntopyynnön esittämistä, lautakunnan kokoonpanoon kun puheenjohtajien lisäksi kuuluu pelkästään eläinlääkärin koulutuksen tai ammatinharjoittajien edustajia, ilman ainuttakaan palvelun käyttäjien eli kuluttajien edustajaa. (Vrt. Kuluttajariitalautakunta, lainaus sen kotisivulta: "Kuluttajariitalautakunta on puolueeton ja riippumaton ratkaisuelin. Lautakunnan jäsenet edustavat tasapuolisesti kuluttajia ja elinkeinonharjoittajia.") Ehkä Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan kokoonpanoa olisi syytä tarkistaa sen ulkoisen puolueettomuuskuvan kirkastamiseksi. Nykytilanteessa arviolautakunta vertautuu Arvopaperilautakuntaan (jossa niin ikään kuluttajilla ei ole edustusta). Sen ratkaisusuosituksista 97 prosenttia on tehty palvelun tarjoajien ja 3 prosenttia kuluttajien eduksi. (TV1:n MOT-ohjelma 23.11.2009)


Helsingissä 13. joulukuuta 2009

I. T.

Ikaros 25.10.1995-1.3.2005.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1561753

Kerroin Ikaroksen ihmeellisistä kyvyistä TV2:n Tarinateltta-ohjelmassa 18.4. Ohjelma on nähtävissä YLE Areenassa 18.5. asti.
http://areena.yle.fi/ohjelma/424fb941e5803f19a9b83537a78679cc