Alan oleen sekaisin ja väsynyt kun pyörittelen jatkuvasti tätä parisuhdetta päässäni. Ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä ja 3 vuotias lapsi. Toivoisin, että koti olisi hyvä paikka ja sinne olisi kiva mennä. Täällä vaan tuntuu olevan aina riitaa, puhumattomuutta, mie löytää nykyään pelkkää negatiivista sanottavaa, ei ole ehdottanut yli puoleen vuoteen seksiä, saati ei koskettelua/suutelua muutoinkaan saati tänä aikana kertaakaan. Jos otan asioita puheeksi, niin ne menee aina riidaksi. En tietenkään voi kaikesta miestäni syyttää, mutta.. Olen ehdottanut seksiä, toivonut häneltä läheistyyttä, mennyt ja ottanut kiinni sängyssä ollessa. Nämä kaikki hän on tyrmännyt ja vain vähätellyt yrityksiäni jälkeenpäin sanoen, ai, että sekö..nyt olet tehnyt kaikkisi..? En mäkään ihmeisiin pysty ja olen todella huono kestämään torjutuksi tuloa. Niitä kokemuksia on todella paljon tässä suhteessa. Mies ei sitä tunnu tajuavan vaan vähättelee sitäkin. Kuten kaikkea muutakin mitä ehdotan tai sanon.
Mitäs olen sen miehen kanssa. Helppo kysyä. Alan olemaan väsynyt. Lapsen takia haluaisin pitää perhettä koossa. Olenko todella näin surkea. Voin ollakkin, mutta miksi mieheni odottaa, että mun pitää myydä hänelle itseäni, kun taas häneltä tulisi riittää vaan "vedä housut kinttuun."
Ehkä pitäisi hankkia oma elämä ja koittaa vaan olla tässä suhteessa välittämättä toisen mielipiteistä ym niin paljoa, mutta aina löydän itseni itkemästä tämän suhteen vuoksi. En pääse asioiden ylitse ja olen saattanut töissäkin käydä vessassa itkemässä huonoa oloani. Joo, alan olemaan omastakin mielestäni pahan näköinen. Olenko taas masentumassa. Ehkä. Painoni vaan laskee vaikka kuinka syön ruokaa ja suklaata. Todennäköisesti tämä kaikki vaan stressaa niin paljon.
Mieheni energiaa vie oma yritys, jossa hän painaa aamusta yöhön. Se ei voi silti olla aina syynä hänen käytökselleen, kuten hän tykkää selittää. Voisi silti silloin tällöin jollain tavalla osoittaa rakkauttaan. Nyt en näe sitä mistään, vai olenko sokea? Alan olemaan katkera ja naama happamana. Hermonikin ovat todella kireät ja huudan pienelle lapselle.
Voisiko joku ottaa kantaa? En viitsisi jatkuvasti käydä terapiassakaan vaikka se auttoikin yhden pahan vaiheen yli. Olen yksinäinen enkä tälläisistä asioista viitsi ja halua puhua tuttujen kanssa.
Olen monesti halunnut eroa, mutta en tiedä onko elämäni senkään jälkeen kohdillaan. Miehen kanssa on asiat solmussa. Ei suostu perheneuvolaankaan. Tuntuu vain, että hän on kylmä ja "tunnevammainen". Ehkä jopa henkistä väkivaltaa (vähättelyä ym). Apua ja neuvoja!!
minä vai suhde solmussa
4
710
Vastaukset
- Neuvoja ja ajatuksia
Apua kannattaa hakea, sillä tunteiden käsittely ääneen auttaa ymmärtämään mitä kaikkea siellä sisimmässään kantaa. Ajatukset ei riitä tunteiden selvittämiseen, tarvitaan puhetta ja toisen ihmisen vuorovaikutusta. Siksi hieman ihmettelen miksi terapiakaan ei ole auttanut sua pääsemään eteenpäin edes ajatustasolla. Sun ajatuksiasi dominoi nyt fyysinen suhde sun mieheesi, mutta eihän se ole koko suhde, siis mies, siltä saatu huomio ja hellyys ja sen sellainen. Onhan sulla lapsikin ja sen rakkaus ja hellyys kannattelevat ja tukevat sua siinä missä miehenkin rakkaus, jos niin vain haluat.
Miehellä on firmansa ja kaiketi sen mukana kaverit sun muu johon hän syytää energiansa. Hän ei jostakin syystä kuule sun avunpyyntöjäsi ja näe että sä tarvit häntä naisena, ei vain äitinä tai vaimona. Siihenkin kuurouteen/sokeuteen on varmasti selitys. Hänkään ei ehkä hoida itseään, uhraa vaan itsensä firmansa takia ja olettaa että se riittää perheellekin. Siinä raataessa hän kuitenkin unohtaa sinut naisena ja ärsyyntyy kun muistutat häntä siitä.
Tämä vain mun tulkintani siitä mitä ja miten kirjoitit ja voin olla väärässäkin. Jotenkin teidän tarpeenne eivät nyt kohtaa. Lapsen olette kuitenkin saaneet aikaiseksi ja sehän on hieno asia parisuhteellenne, sillä lapsi kasvattaa vanhempiaan siinä missä vanhemmat lastaan.
Ei sun kuitenkaan kannata arvostella parisuhdettasi vain seksin määrää laskien, se on vain se tuntuvin osa parisuhdetta. Puolison reakio riippuu myös siitä miten ja milloin sä häntä lähestyt, miten otat vastaan hänen reaktionsa ja peräännytkö heti kun koet tulleesi torjutuksi. Voihan siitä jatkaa keskustelunkin merkeissä tai monologin, jollei toinen jaksa alkaa juttelemaan. Hän kuitenkin kuuntelee ja jos sun puheessasi on toivoa ja halu ymmärtää eikä vain syyttää, sun puheesi saattaa jäädä vaikuttamaan miehen mieleen pidemmäksikin aikaa ja johtaa vaikka hänen asenteensa muuttumiseenkin.- ap
Kiitos. Nyökyttelin monessa kohdassa, hyviä vastauksia. Paljon ajatuksia pursuaa. Vastaus tuohon "Siksi hieman ihmettelen miksi terapiakaan ei ole auttanut sua pääsemään eteenpäin edes ajatustasolla." Olin selvästi masentunut kun terapian aloitin. Muutaman kuukauden jälkeen en sitä enää ollut ja tuosta meni pitkä aika, että koin olevani normaali ja hyväntuulinen. Ja nyt olen taas samassa pisteessä. Terapeutin ohjeet olivat hyviä ja kyllä pääsin eteenpäin. Silti sitä on helppo ajautua taas samoihin ongelmiin varsinkin väsyneenä riidat ajautuivat samoille raiteille.
Yksi neuvo oli, että mun täytyisi lopettaa elämään mieheni elämää. Eli koittaa irrottautua ja keksiä sellaisia asioita mistä itse pidän. Voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta syynä omaan käytökseeni voi olla lapsuuteni alkoholisti perheessä, jossa oli parempi elää hiljaa ja huomaamattomana. Taidan olla läheisriippuvainen.
Terapia siis auttaisi, mutta en halua siellä loppuelämää käydä vaan koittaa itse selvittää asiani. Mutta ei se taida siten mennäkkään, ainakaan helpoiten. - Ja lisää pukkaa
ap kirjoitti:
Kiitos. Nyökyttelin monessa kohdassa, hyviä vastauksia. Paljon ajatuksia pursuaa. Vastaus tuohon "Siksi hieman ihmettelen miksi terapiakaan ei ole auttanut sua pääsemään eteenpäin edes ajatustasolla." Olin selvästi masentunut kun terapian aloitin. Muutaman kuukauden jälkeen en sitä enää ollut ja tuosta meni pitkä aika, että koin olevani normaali ja hyväntuulinen. Ja nyt olen taas samassa pisteessä. Terapeutin ohjeet olivat hyviä ja kyllä pääsin eteenpäin. Silti sitä on helppo ajautua taas samoihin ongelmiin varsinkin väsyneenä riidat ajautuivat samoille raiteille.
Yksi neuvo oli, että mun täytyisi lopettaa elämään mieheni elämää. Eli koittaa irrottautua ja keksiä sellaisia asioita mistä itse pidän. Voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta syynä omaan käytökseeni voi olla lapsuuteni alkoholisti perheessä, jossa oli parempi elää hiljaa ja huomaamattomana. Taidan olla läheisriippuvainen.
Terapia siis auttaisi, mutta en halua siellä loppuelämää käydä vaan koittaa itse selvittää asiani. Mutta ei se taida siten mennäkkään, ainakaan helpoiten.Tuli mieleen, että ehkä sun miehesi tuntee itsensä nyt vähän avuttomaksikin tietäen sun historiasi ja masentumisesi ym., nehän vaikuttavat tietysti hänenkin kuvaansa itsestään miehenä ja sun puolisonasi. Hän ehkä kokee ettei hän riitä sun "auttajaksesi" joten hän puskee sitä riittämättömyyden tunnettaan pakoon omaan työhönsä. Se olis ainakin aika tyypillisen miehinen tapa ratkaista ongelma joka aiheuttaa itsessä heikkoudentunteen...
Mutta joka tapauksessa kehotan sua käymään taas terapeutillakin, sillä niistä tapaamisistahan saa uusia ideoita ja ohjausta just sillon kun sitä kipeimmin tarvii. Ei se tarve ole jatkuva eikä loppuelämänkään juttu, mutta mahdollisuudet kannattaa aina käyttää jotta jaksaa taas eteenpäin. Kaikissa maissa ei ole edes mahdollista saada mitään terapiaa muuten kuin maksamalla ittensä kipeeks.
Kyllä sä taas selviät tästäkin ahistuksesta ja uskon, että kun miehesikin näkee ja kokee sun voivan hiukankaan paremmin, on sun helpompaa saada kontaksi taas häneenkin, koska hän ei koe kuuntelijan ja ymmärtäjän tehtäväänsä ylivoimaiseksi. Toivottoman ja masentuneen kuuntelu (saatikka sen kanssa keskusteleminen) on huomattavasti vaativampi tehtävä puolisolle kuin seesteisen ja toiveikkaamman siipan kuuntelu. Sillon ei kuuntelijakin vain ahdistu tykönään, vaan näkee mahdollisuuksia hänkin ja jaksaa siten taas tukea ja ymmärtää heikompaa.
Yhdessä teidän on sitten helpompi olla ja toteuttaa elämäänne ja tuntea hellyyttäkin toisianne kohtaan. Yksin puurtaminen ja siinä sivussa vielä parisuhteestakin huolta kantaminen on molemmille yhtä raskasta ja kuluttavaa.
Tässä nyt tehdään ongelmasta vähän turhan monimutkainen. Miehesi on vain kyllästynyt sinuun ja suhteeseen, eikä sen tarvi johtua ollenkaan sinusta. Se on vaan monilla ihmisillä ihan normaalia suhteen edetessä. Ongelmia tulee silloin kun tarpeet eivät kohtaa. Pahinta tässä on se, että nykyistä suhdettanne on lähes mahdoton eheyttää pysyvästi. Siinä mielessä turhaa häntä on edes yrittää raahata terapiaan. Sinun täytyy nyt ensin saada oma elämänhalu jollain konstilla kuntoon ja sitten alkaa miettimään mitä haluat elämältä. Koita olla hieman etäisempi miehellesi, mutta silti ystävällinen. Älä vaadi häneltä mitään, äläkä nipota pienistä. Nämä nimittäin saattavat kummasti puhdistaa ilmapiiriä kodissanne ja lapsestakin tuntuu heti paremmalta. Ei se tosiaan suhdetta pelasta, mutta parasta mitä voit tässä tilanteessa tehdä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911097
- 125866
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa103835"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten275652- 69572
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait72553Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64552Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54526- 72483
Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist32473