Koulupäivään ympätyistä uskonnonharjoituksista

Lisätäänpä nämä nyt tähän, vaikka ovat olleetkin jo jossain ketjussa:

Reykjavikin kaupungin säännöt yhteistyöstä uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten kanssa kouluissa, tarhoissa ja kerhoissa.

(Alla puhuttaessa materiaaleista tarkoitetaan painettua tekstiä, kuvia ja elokuvia.)

1. Koulun tehtävä on opettaa uskonnoista ja katsomuksista opetussuunnitelmien ja oppikirjojen mukaan

2. Uskonnolliset ja katsomuksellisten yhdistysten eivät saa harjoittaa toimintaansa koulu- ja työaikana. Tämä koskee kaikkia käyntejä ja materiaalin jakamista.

3. Opettajat ja ohjaajat voivat pyytää kouluihin uskonnollisia ja katsomuksellisia järjestöjä osana opetusta. Se tulee olla opettaja/ohjaajavetoista ja opetussuunnitelman mukaista.

4. Tutustumis- ja muut käynnit kirkoissa ja vastaavissa tulevat olla opettaja/ohjaajavetoisia ja opetussuunnitelman mukaisesti.

5. Oppilaat voivat seurata mutta ei osallistua rituaalisiin seremonioihin eikä saa olla kyse indoktrinaatioista tai materiaalin jakamisesta.

6. Uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt eivät saa järjestää konfirmaatioita ja siihen liittyvää opetusta kouluaikana, ettei se häiritse koulutyötä.

7. Koulujen tulee sopia vanhempien kanssa mitä kriisipalveluja voidaan käyttää. Lähiympäristössä voi olla kyse asiantuntijoista, uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten edustajista tai muita ammattiryhmiä. Jumalanpalvelukset ja rukoilut järjestetään kouluajan ulkopuolella.

8. Perinnelaulut ja tiettyihin vuodenaikoihin kuuluvat virret ja kuvaelmat katsotaan kuuluvan yleissivistykseen ja perinteisiin.

Näillä säännöillä halutaan varmistaa, että kaikkiin uskonto- ja katsomuskuntiin kuuluvat voivat osallistua koulutyöhön. Kristinuskosta ja maailmanuskonnoista, filosofiasta, filosofeista, etiikasta ja islantislaisesta kulttuurista opettaminen on kaikkien kaupungin koulujen tärkeä tehtävä. Indoktrinointi ja vain jostakin yhdestä uskonnosta opettaminen ei kuulu julkisen koulun tehtäviin. Vanhempien tehtävänä on opettaa omaa uskontoaan ja filosofiaansa. Reykjavikin kaupungin henkilökunnan kuuluu toimia Islannin hyväksymien ihmisoikeussopimusten ja konventioiden mukaan.

Jos näiden sääntöjen tulkinnasta tulee erimielisyyttä, ne käsitellään Koulu- ja kerhoneuvostoissa. Koulu- ja kerhoneuvostoissa tulee valita komitea joka arvio kokemuksia vuoden päästä tämän sopimuksen alkamisesta ja käydä läpi ongelmat. Tässä komiteassa tulee olla jäseniä ihmisoikeusneuvostosta (sellainen on osana kaupungin organisaatiota), koulusta, vanhemmista, akateemikoista, uskonnollisista ja katsomuksellisista yhdistyksistä.

Koulujen uskonnollliseen mikroilmastoon tulee saada sekulaaria tuuletusta.

Avaus ja tuo Reykjavikin ohje yhdessä kova setti!

Sitten on se kustannuspuoli. Rinnakkaistyö. Ja kirkossa istumista opettajilla monen miljoonan euron palkkasumman edestä. 900 000 oppilasta.

"6. Uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt eivät saa järjestää konfirmaatioita ja siihen liittyvää opetusta kouluaikana, ettei se häiritse koulutyötä."
Ei myöskään rippikoulun markkinointia.

Islanti - Englanti?

Tässäpä hyvä, napakka ketju!

Islannin Reykjavikin tärkeä esimerkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14127514/islannissa-ohje-koulujen-neutraaliudesta

Siis mm. seuraava:
"6. Uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt eivät saa järjestää konfirmaatioita ja siihen liittyvää opetusta kouluaikana, ettei se häiritse koulutyötä."

Hei, NYT on aika ilmoittaa koululle, että oppilas ei osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin koulussa.
Näin toimimalla perhe on mukana kehittämässä sekulaaria kulttuuria, myös uutta koulukulttuuria, jossa ei-uskonnollisuus otetaan kunnioittavasti huomioon.

"Ei oikeutta kouluihin saa, jos itse sitä ei hanki."

Valitettavasti tilanne kouluissa on yhä heikko. Kirkko rules. Niin aamuhartauksien kuin jumalanpalvelusten ruletti pyörii. Koulun ikkunat ovat auki vain kirkonmäelle päin. Vallitsee luterilainen kasvihuoneilmasto.

Vaikka ops:n mukaan opetuksen on pitänyt olla tunnustuksetonta ja nyt uuden ops:n mukaan pitää olla sitouttamatonta, tunnustuksellista uskonnonharjoitusta pyöritetään kouluhenkilöstön toimesta ja rehtorin johdolla. Paradoksaalista vai paranormaalia!?

Elämänkatsomustietoa on johdonmukaisesti syrjitty vuosikymmeniä. Aine on vajaakäytössä. Uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden enemmistön oikeus hänelle tarkoitettuun oppiaineeeseen ei toteudu, kun opetusryhmiä ei ole. Toisaalta elämänkatsomustietoa saa opiskella yli 30 000 oppilasta. ET on saavutus. Jo 5 % on vähemmistönä isompi kuin Suomen ruotsinkielisten osuus.

Miten jotkut hyvää tarkoittavat ihmiset voivat uskoa, että näissä olosuhteissa elämänkatsomusto pitäisi uhrata, lakkauttaa ja siirtyä johonkin yhdistettyyn aineeseen X:n, jota uskonnonopettajat opettaisivat? Sehäään olisi käytännössä - varsinkin nykyisissä, edellä kuvatuissa olosuhteissa - ihmisoikeusloukkaus uskonnottomia perheitä ja lapsia kohtaan?

Tämä on ympärivuotinen asia. Tai ainakin 9 kuukauden..

Typerää tekstiä avauksessa. Jos avaaja ei ymmärrä sitä, että Suomen kouluissa on PALJON suurempia ongelmia, suosittelen asioihin tutustumista!

Ja siitä huolimatta vastustan fundamentalismia. Vastustan sitä myös teidän tapauksessanne.

Tietyssti kouluisa pitäisi opetuspuoella kertoa myös uskonnottomuudesta, mm. tästä: http://pro-seremoniat.fi/

Kun enemmistö kansasta on "ei-uskonnollisia", sen pitäisi alkaa näkyä kouluissakin!

Täällä Ida Piltonen viittaa aiheeseen liittyen Euroopan Neuvoston raporttiin. http://www.aamulehti.fi/kotimaa/mielipide-elamankatsomustieto-ei-sulje-pois-uskonnon-opetusta/

Olipa kerran maita, jossa ”johtavan roolin” saaneet puolueet käyttivät asemaansa kouluissa ja oppilaitoksissa sumeilematta. Johtavalla puolueella oli myös suuria lapsi- ja nuorisojärjestöjä, jotka toimivat aktiivisesti kouluissa ja järjestivät leiritoimintaa. Pienemmille oli pioneerileirejä ja nuorille leirejä tarjosi Freie Deutsche Jugend eli Vapaan Saksan Nuoriso. Puolueen ja nuorisojärjestön edustajat pitivät kouluissa oppitunteja sekä päivänavauksia ja juhlia. Nuorisoleireille osallistumista pidettiin ”normina” ja niitä markkinointiin kouluissa. Osallistuminen leireille ei ollut pakollista, mutta osallistumattomuus ei välttämättä ollut eduksi nuoren itsensä ja hänen vanhempiensa opiskelu- ja ammattiuralle kansandemokratioissa.

Suomalaisessa kirkkokansandemokratiassa ”johtava uskonnollinen yhdyskuntamme”, ev.-lut. kirkko, on kunnissa ja kouluissa saanut etuoikeutetun erityisaseman pitää säännöllisesti toistuvia aamuhartauksia päivänavauksen paikalla ympäri vuoden sekä lukuvuosittain muutamia jumalanpalveluksia, joita tarjotaan koko koululle. Tiettävästi millään sekulaarilla, ei-uskonnollisella kansalaisjärjestöllä ei vielä tällaista säännöllistä päivänavausvuoroa ole, eikä yhdellä järjestöllä tarvitsisikaan olla, koska järjestöjähän on runsaasti pienemmilläkin paikkakunnalla yhteistyöhön.

Uskonnolliset päivänavaukset sekä jumalanpalvelukset katsotaan Opetushallituksen ohjeissa tunnustukselliseksi uskonnonharjoitukseksi. Niiden luonne on siten aivan eri kuin koulun yhteisen juhlan luonne on siitä huolimatta, että joulu- ja kevätjuhlassa mahdollisesti lauletaan se yksittäinen virsi.
Vaalisalaisuutta pidetään Suomessa hyvin tärkeänä, vaikka samaan aikaan meillä on oikeus kuulua puolueisiin ja julistaa poliittista ilosanomaa julkisesti, asettua ehdolle ja siten paljastaa poliittinen kantamme. Meillä on myös oikeus paljastaa uskonnollinen kantamme, julistaa uskonnollista sanomaamme mediassa, kuulua tai olla kuulumatta uskonnollisiin yhdyskuntiin sekä harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta.

Sen sijaan Suomessa ihmisten oikeus pitää uskonnollinen tai uskonnoton katsomuksensa yksityisasianaan ei olekaan turvattu. Julkinen valta nimittäin käytännössä varsinkin kouluissa ja päiväkodeissa pakottaa perheet ottamaan julkisesti kantaa ev.-lut. kirkon jumalanpalveluksiin ja aamuhartauksiin, joita yhä ympätään lukuvuoden ohjelmassa koulutyöpäiviin ja tyrkytetään oppilaille ja perheille. Halusipa tai ei, huoltajien pitää päättää, osallistuuko lapsi ”johtavan kirkon” jumalanpalvelukseen vai eikö osallistu. Jos ilmoittaa, että lapsi ei osallistu, siinä perhe joko suoraan tai välillisesti ilmaisee, että on joko uskonnoton tai toisuskoinen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että julkisen vallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan uskonnollisia tai ei-uskonnollisia katsomuksiaan. Uskonto katsotaan niin sanotuksi arkaluontoiseksi tiedoksi, jota ei ole pakko paljastaa. Erityisen arka asia voi olla kotoutumispaineissa oleville maahanmuuttajaperheille. Tilanne voi olla kyllin ahdistava myös suomalaistaustaisille uskonnottomille perheille monilla alueilla Suomessa.
Uuden peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman mukaan sekä varhaiskasvatuksen perusteiden mukaan opetuksen tulee olla poliittisesti ja uskonnollisesti ”sitouttamatonta”. Samoin kuin millään puolueella ei ole etuoikeutettua erityisasemaa levittää ”sanaansa” päiväkodeissa ja kouluissa, sellaista ei pitäisi olla ev.-lut. kirkollakaan. Monipuolinen tiedotustoiminta on erikseen. Näin ollen koulujen rehtorien ja opettajien tulisi työssään keskittyä perusopetuksen lisäksi koulun yhteisen toiminnan järjestämiseen. Lapsilla ja nuorilla on Suomessa kyllin mahdollisuuksia perheensä uskonnon mukaisiin tilaisuuksiin perheensä kanssa tai yksin koulutyöpäivien ulkopuolella.

Kasteiden osuus Helsigissä seurakunnittain:

Haagan seurakunta 44,8
Helsingin Mikaelin seurakunta 33,2
Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 37,2
Herttoniemen seurakunta 34,6
Kallion seurakunta 38,3
Kannelmäen seurakunta 37,9
Lauttasaaren seurakunta 44,2
Malmin seurakunta 48,7
Meilahden seurakunta 40,1
Munkkiniemen seurakunta 40,0
Oulunkylän seurakunta 41,7
Paavalin seurakunta 31,9
Pakilan seurakunta 62,4
Pitäjänmäen seurakunta 43,1
Roihuvuoren seurakunta 40,2
Töölön seurakunta 41,3
Vartiokylän seurakunta 25,5
Vuosaaren seurakunta 38,4

”Joulukirkko” on jumalanpalvelus jaa siten eri asia kuin koulun joulujuhla!

Koulupäivään liitetty ”joulukirkko” eli jumalanpalvelus kirkossa tai päiväkodin pikkukirkko ovat eri asioita kuin yksittäinen virsi perinteisessä koulun joulujuhlassa. Jumalanpalvelus ja hartaus ovat Opetushallituksen mukaan uskonnonharjoitusta, ja koko tilaisuuden luonne on silloin uskonnollinen, toisin kuin koulun yhteisessä juhlassa.

Suomalaiseen tapakulttuuriin eivät kuulu työnantajan järjestämät jumalanpalvelukset työajalla. Ei niitä enää tarvita kouluihinkaan. Ev.lut. kirkon toimintatilastojen mukaan perheiden enemmistö ei käy jumalanpalveluksissa edes kerran vuodessa, joulunakaan. Koulun ei pidä olla uskonnollisempi kuin suomalainen yhteiskunta. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus ”joulukirkkoihin” ja muihin jumalanpalveluksiin vapaa-ajallaan.

Jumalanpalvelusten ja hartauksien liittäminen koulun ja päiväkodin päiväohjelmaan rikkoo lasten yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se asettaa toisuskoiset, uskonnottomat, ei-uskonnolliset ja uskontojen suhteen välinpitämättömät perheet eri asemaan ja siten rikkoo julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella.

Jumalanpalvelusten organisointi ja markkinointi eivät kuulu kouluviranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä kuin kahden rinnakkaisen ohjelman järjestäminen. Niukoilla resursseilla monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee keskittyä koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen katsomusten kirjo huomioon ottaen.

Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa joutuu vasten tahtoaan julkiseen valintaan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.

Jos jumalanpalveluksia on koulujen lukuvuoden ohjelmassa koulupäivän liitettynä, monille vanhemmille on todella kiusallista valita, osallistuuko heidän lapsensa jumalanpalvelukseen vai jääkö siitä pois. Monet kokevat, että rehtori suosittaa eli tuputtaa jumalanpalveluksiin osallistumista, vaihtoehtoisesta päiväohjelmasta ei tiedoteta eikä siihen ole panostettu. Tilanteen painostavuus koskee niin ei-uskonnollisia kuin toisuskoisia, niin kantasuomalaisia kuin uussuomalaisia perheitä.

Vaikka hyvä ja hyvin tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma on parempi kuin huono ohjelma, josta ei kerrota, paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan.
Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa todetaan näin: ”Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.” Mitäpä jos rehtorit ja opettajakunta suunnittelevat ja toteuttavan koulun toiminnan tältä pohjalta?

Ketkä muut kuin vaparit pitävät tätä asiaa esillä?

Tukea ja rohkaisua huoltajille.

Hyvä juttu ja keskusteluketju Kalevassa: http://www.kaleva.fi/juttutupa/uskonto/uskonnon-harjoitus-alakoulussa/5385102

Kirkosta eronneet - huomio kouluun: http://www.eroakirkosta.fi/static/ek-tilastot/

Ei-uskonnollisen perheen lapsen on luonnollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen. Koulun rehtorin ja opettajien pitää tukea lapsen pääsyä oikeuksiinsa eli pyrkiä mahdollisimman hyviin opetusjärjestelyihin.

Uusissa oppilaitosten yhdenvertaisuussuunnitelmissa tulee muutenkin ottaa huomioon myös ei-uskonnollisten kotien lasten oikeus yhdenvertaisen kohteluun - myös huolimatta perheen uskonnosta tai vakaumuksesta. Lapsia ja perheitä ei saa painostaa mihinkään uskonnolliseen ohjelmaan. Uskononvapauteen kuuluu myös oikeus olla tuomatta julki katsomustaan. Koulun tulee tarjota aina uskonnollisesti tunnustuksetonta, normaalia katsomusneutraalia toimintaa.

Mainittakoon, että lain mukaan ja opetussuunnitelman mukaan tunnustuksellinen uskonnonharjoitus (kuten jumalanpalvelukset) ei kuulu koulun tehtäviin. Ops:n mukaan opetuksen tulee olla "uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta". Perinnesyiden ei pidä antaa kävellä näiden säädösten ohi.

Jos jumalanpalvelus kuitenkin on vielä ympätty koulun lukuvuoden ohjelmaan, sitä ei saa tyrkyttää, ja sille pitää olla hyvin järjestettyä vaihtoehtoista ohjelmaa.

Yhdenvertaisuuslaki muuten lähtee sitä, että yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ei ole vielä käytännössä toteutunut, ja sen takia laki velvoittaa suunnittelemaan ja arvioimaan ja suunnittelemaan yhdenvertaisuuden käytännön toteutumisen edistämistä ja siten säännnölliseti arvioimaan edistämistoimien vaikutusta.

Avaus on pidemmän kaavan mukaan :-)

Joissakin kouluissa asia tällä viikolla ajankohtainen.

Omilla lapsillamme on vapaus valita uskontonsa, tai olla valitsematta, mutta...
Toivottavasti lapsemme eivät päätä liittyä koskaan noin fanaattiseen uskonlahkoon jota tämän viestiketjun pitkään perustelevat ja tyytyväisenä hymisevät edustavat.
Lapsillamme tulee olemaan uskonvapaus, eikä sitä horjuta se, että opetetaanko koulussa uskontoa, käydäänkö kirkossa tai moskeijassa. Luulen että retki kirkkoon, moskeijaan, budhatemppeliin tai mihin tahansa pyhättöön on vain mukavaa vaihtelua koulupäivään. Taitavat tiukkapipoiset vanhemmat kärsiä asiasta enemmän

Alasnousemusta.

Keväiseen koulukeskusteluun.

"Kevätjuhla ja "kevätkirkko" ovat kaksi eri asiaa.

Ajankohtainen aihe juuri nyt!

Myös tässä ketjussa on hyvä otsikko, joka keskittyy pääasiaan. Seuraavassa linkissä on puolestaan siihen sopiva ajankohtainen kirjoitus:
"On aika luopua koulupäivän aikana pidettävistä jumalanpalveluksista
Lain mukaan tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen järjestäminen ei kuulu kasvatus- ja oppilaitosten tehtäviin."
http://www.hs.fi/paivanlehti/07082017/art-2000005316445.html

Voi kysyä, liittyykö tämä koulu- ja oppilaitostyöhön? http://keskustelu.suomi24.fi/t/14953192/pappia-epaillaan-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta

Täällä vielä Uskomaton-lehden juttu, kiinnostuneelle: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2017/04/06/onko-uskonnottomuus-tabu-kouluissa/

Koteihin lähetetty lappuja "koulun uskonnolliset tilaisuudet ja juhlat".

"- jumalanpalvelukset, uskonnolliset päivänvavaukset, hartaushetket, rukoushetket kirkossa, morkeijassa tai temppelissä, joihin osallistutaaan uskontoa tunnustaen
- uskonnolliset tilaisuudet, joihi
n selkeästi kuuluu merkittävänä osana tunnustuksellisuutta



























































































































































"

Ajoitus kampanjoinnissa tärkeä.

Viikonloppuna voi vaikuttaa uuteen lukuvuoteenn.

Kai tämän vois tänne linkittää.

"Katsomukset yhden­ver­tai­siksi päiväkodeissa - Oulun ääni kuuluu vasun valta­kun­nal­li­sissa perusteissa, sanoo varhais­kas­va­tus­joh­taja"

http://www.oululehti.fi/uutiset/katsomukset-yhdenvertaisiksi-paivakodeissa--oulun-aani-kuuluu-vasun-valtakunnallisissa-perusteissa-sanoo-varhaiskasvatusjohtaja-6.255.271816.fc30289902

Tässä asiallinen, neutraali otsikko. Ei kelpaa!

Asia esillä myös Aamulehdessä: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/mielipide-aika-luopua-koulupaivan-jumalanpalveluksista-200313113/

Uskonnonharjoituksen järjestäminen ja tarjoaminen rehtorin toimesta on väärin, vastoin lain ja ops:n sisältöä ja henkeä.

Vaparien vastustaja tällä foorumilla ei ole antautunut keskusteluun tässä ja vastaavissa uskonto ja koulu -ketjuissa.

Hyvä

Kauhavan Perussuomalaiset siis vaativat ruokarukouksia kouluihin - tarkoittaen opettajajohtoista ääneen lausuttavaa ryhmärukoiluttamista. Olisi kiinnostavaa tietää, vaativatko he myös työpaikkaruokailuun pomon johdolla suoritettavia ryhmärukoiluja.

Semmoiset eivät vaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

Opetussuunnitelman mukaan koulun pitäisi toimia ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamattomasti”. Se tarkoittaa, että koulun ei pidä järjestää koulupäivään vain suurimman puolueen vaalitilaisuuksia tai valtakirkon uskonnonharjoitusta.

Oppilaat tai opettajat voivat rukoilla omaehtoisesti itsekseen, muita häiritsemättä. Sen sijaan uskonnollisena johtajana toimiminen ei kuulu opettajan tai lähiesimiehen toimenkuvaan. Uskonto tai uskonnottomuus olkoon yksilön, perheen ja mahdollisen seurakunnan asia. Koulu keskittyköön opetukseen, lapset keskittyköön opiskeluun.

Taistelua varhaiskasvatuksessa: https://karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/153481-joensuu-linjasi-paivakotilapset-saavat-kayda-joulukirkossa

Tämä soveltuu myös varhaiskasvatukseen (päivähoitoon).

Asia alkaa olla ajankohtainen.

Jos alkusyksyllä tuli annettua lupa "osallistua" nyt voisi korjata osallistumaan ei-.kirkolliseen ohejlmaan.

Ymppäys ja tyrkytys ei perustu lakiin! Onko silloin lain vastainen?

Helsingin vaparien Uskomaton-lehdessä Reykjavikin mallista haaste Helsingille.

Ajankohtaista

HS:n juttu päivähoidosta ja kirkon aktiivisuudesta päiväkodeissa https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005446797.html
unohtaa kokonaan uskonnottomat perheet, joista kuitenkin tulee erittäin suuri osuus päivähoitolapsista varsinkin Helsingissä ja Vantaalla. Helsingissä kastetaan evk-kirkkoon alle 43 prosenttia lapsista. Suurin osa jätetään liittämättä mihinkään uskonnolliseen lafkaan. Katsomuksissa ei ole kysymys vain uskonnoista.
Jutun reportaasiosassa vantaalaisesta päiväkodista paljastuu, mistä kirkon työntekijöiden mukautumisessa hartaushetkistä kasvatustuokioihin on kysymys: maastoutumisesta, kun seurakunnan edustaja toimittajan havainnon mukaan esim. omii kultaisen säännönkin kirkolle nostamalla siinä kohtaa esiin vain Raamatun. Kultainen sääntöhän on tyypillisesti eettinen ohje, joka hyväksytään monissa uskonnoissa ja katsomuksissa, ja se kuuluu vahvasti juuri humanistiseen, ei-uskonnolliseen etiikkaan.
Kultaisen säännön omiminen kuvastaa esimerkinomaisesti mitä tapahtuu, jos päiväkotihenkilöstö luovuttaa uskontokasvatuksen itseltään pois kirkolle – sekä samalla myös, millainen vaara uskonnottomien näkökulmasta on koulun elämänkatsomustiedon aineen ja saavutukset hävittävällä koulun ns. yhteisellä uskontotiedolla, jota jotkut ajavat. Asioita katsottaisiin vain yhden tai useamman uskonnon vinkkelistä, ei laajemmin humanistisen etiiikan ja kriittisen ajattelun ja tiedepohjaisuuden mukaan eikä avoimesti asioita tarkastellen.
Varhaiskasvatuslaista poistettiin uskontokasvatus ja varhaiskasvatussuunnitelmien valtakunnalllisten perusteiden mukaan toiminnan tulee olla "uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta". Nyt kirkko ja osin OPH ja osin päivähoitoväki miettivät ja kokeilevat, miten tuon linjauksen voisi parhaiten kiertää. Vastuu on kunnilla!