EPIGENETIIKAN KÄYTÄNNÖN SOVELLUKSIA

(linkki ketjussa)

Tiedemiehet tutkivat miten tiettyjen geenien metylaatiotaso vaikuttaa geenien säätelyyn ja eliön ominaisuuksiin. Tutkimuksen kohteena olivat muurahaisten kasvuun ja kokoon vaikuttava EGFR -geeni.

Tutkijoiden tekemät havainnot ja johtopäätelmät ovat selvät:

- Mitä enemmän EGFR-geeni metyloituu, sitä kookkaammaksi muurahainen kasvaa.
- Yhden geenin metylaatiotaso vaikuttaa useisiin muihin geeneihin johtuen geenien säätelyverkostoista. Siksi fenotyypin muuttuessa myös feromonituotantoon vaikuttavien geenien ekspressio muuttuu.
- Tutkijat toteavat, että havainnot muuttavat täysin käsityksemme ihmisen varioitumiseen vaikuttavista tekijöistä. Geenisekvenssit eivät sanele ominaisuuksia. Olemme kaikki samaa ihmislajia.

Eliöiden ekologinen adaptoituminen ja varioituminen johtuu vain epigeneettisistä tekijöistä. Ravinnon ja ympäristötekijöiden aiheuttamat muutokset aiheuttavat mm. oksidatiivista stressiä, joka häiritsee metylaatiokerrosten tasapainoa saaden aikaiseksi sekvenssimuutoksia. Tämä voidaan selvimmin havaita ihmisen DNA:ssa, jossa on noin miljoona SNP:tä, hyödytöntä geneettistä virhettä. Solun mekanismit pyrkivät sulkemaan vialliset geenit pois transkriptiosta pakkaamalla vialliset geenit histonien metylaatiolla. Tämän voimme havaita kromatiinin uudelleenmuotoutumisena ja kromosomihäviöinä.

Evoluutiolle ei ole olemassa mekanismeja. Evolutionistit yrittävät epätoivoisesti nostaa pöydälle varioituneita pääkalloja tajuamatta, että kallon morfogeneesi on myös epigeneettisesti säädeltävä ominaisuus. Evolutionistit eivät ymmärrä, että ihmisen kallon varioitumisen ja joidenkin apinoiden kallojen varioitumisen ääripäät ovat lähellä toisiaan. Mikään molekyylibiologian tuntema mekanismi ei saa kuitenkaan apinaa kehittymään ihmiseksi. Älkää eksykö evolutionistien valheisiin.

Hakusanat: skull morphogenesis histone methylation