Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

121

Kommenttia

16004

  1. No.. koska miitti pitää olla päivällä, joku ruokaravintola tulisi kyseeseen. Keskustelua ruokapöydässä ja ne, jotka haluavat aikaisin kotiin, voivat poistua hoitamaan velvoitteitaan hyvillä mielin. Ilman mitään kännäyksiä.

    Miitin jatkot .. no ne jotka haluavat lähteä humputtelemaan.. se on sit asia erikseen..
  2. Öhöm.. mun kauppakassit ovat kestotuotteita..
    en näe niissä mitään eroottista. Toki aina välillä sen kauppakassin kantaja voi olla eroottisesti merkitsevä ihminen minulle.

    Tosin jotkut tuoksut saavat muistini viriämään ja luomaan asianyhteyksiä, mitkä voivat kylläkin olla hyvinkin eroottisia.
    Noin kävi siis sullekin Tokmannin muovikassien kanssa. Tuli silikonitussu mieleesi..
  3. Voi hyvä patriarkaalisuus..

    Varmasti kiehtoo sinua Harmis, kun nainen myydään kuin lihanpala.. ihan hänen tietämättään.
  4. Kyllä velat on velkoja aina. Ja eipä tuo pankki näytä jättävän noita lyhennyksiä ottamatta.

    Paljonko lainasit? Serkullesi siis?
  5. Juu on rahaa.. 29 snt tilillä, 65 snt lompakossa ja velkaa 36 000.. niin .. rahaa on.. miinusmerkin kun laittaa eteen..
  6. Jumankekka.. sanoitit tuon juuri oikein.
    Minusta on mielestäni tullut jo kankea ja vakava. Silti haluan olla dorka. Mitä suurimmassa määrin.

    No .. ehkä minulla on aikaa opetella vanhoille tavoilleni, kun ei ole miestä vierellä häpeämässä edesottamuksiani.. =D
  7. En usko, että voisin. En ole ollut tilanteessa, jossa olisi pitänyt noin valita, mutta lähtökohtaisesti koko ajatus ei kiihota yhtään.

    Uskon seksuaaliseen vapauteen ja myönnän, että kaikilla on oikeus olla mitä on. Itse täysheterona en voisi seurustella bi-miehen kanssa. Minulla kun on tapana antaa kumppanilleni vapaus toteuttaa itseään ja seksuaalisuuttaan. Joten yhtälö olisi pystyyn kuollut. Ei toimisi.

    Transmies.. en ehkä pystyisi, sillä jotenkin kokisin sen luonnottomana.
    Enkä pahalla, rehellisenä mielipiteenäni.
  8. No juu..

    Höhläily on kivaa. Ei siitä pääse mihinkään. Höhlä se olen minäkin ja löydän kyllä höhlyyteni takasin tässä elämässä.

    On vain niin ihastuttavaa kun ihminen on höhlä. Sinä hyvänä esimerkkinä. Ja minä. Ollaan kuin ollaankin samasta puusta veistettyjä.. bro.

    Kun antaa tilanteen viedä ja elää sitä täysillä, ei korrektius ole ensimmäisenä mielessä. Estottomuus näkyy. Ja saa näkyäkin mielestäni.

    Minä itse olen elämäni myötä päässyt jäätymään. Mutta kyllä tämä tästä.. ja höhlä seura tekee minusta samanlaisen .. kaltaisekseen ja se, jos mikä on balsamia.
  9. Harvemmin kiinnitetään huomiota pikkuasioihin. En saa kuin satunnaisesti palautetta, mutta kokonaiskuva minusta muodostuu myönteiseksi pikkuasioiden myötä.

    Myönteisyys on hyvä juttu. Se riittää minulle. En kaipaa kenenkään hyväksyntää, mutta omintakeisuuteni myötä se minulle suodaan. Ja kuka ei suo.. aivan sama se minulle on.

    Kuten sanoin jo tuolla, minun intohimoni elämässä on ilostuttaa muita. En ole narri, vain myönteinen. Ja harva edes tajuaa jäätyään minun myönteisyyteni uhriksi. Heille vain tulee hyvä olo. Se riittää minulle.

    Olen sellainen ihminen joka ihastuttaa tai vihastuttaa. Välimuotoa ei juurikaan ole.
    Sinulla saattaa olla älykkyytesi vuoksi olla hieman samanlainen piirre.
  10. Niin.. pienet jutut merkkaavat elämässä yllättävän paljon. Jos kannan pikkurisuja kasaan koko ajan, niin niistä muodostuu komea kokko juhannukseksi.. ja sama pikkuisten ilojen kanssa.

    Ihan pienet ja merkityksettömät asiat voivat olla joskus ihan törkeän merkityksellisiä.

    Ilostutin meidän firman talkkaria ilmaisella lounaalla työpaikkaruokalassa.. ja hän oli purskahtaa itkuun siitä hyvästä.

    Tai koristelin työkaverin huoneen paperikukkasin töihinpaluun kunniaksi.

    Kehun kun näen kehun paikan ja kannustan kun sitä tarvitaan.

    Pukeudun värikkäästi tuodakseni väriä arkeen. Niin itseäni kuin muitakin varten.

    Hymyilen ja nauran herkästi.. ilon äänet ovat sellaisia jotka muutoin saattavat jäädä kuulematta.

    Kiitos .. sitä en unohda. Pieni sana, mutta suuri merkitys.

    Tuollaiset pienet ilon asiat ovat intohimoni. Suurin osa ihmisistä eivät edes huomaa moista, mutta minulle tärkeitä.
  11. Hyvinkin mahdollista että olet oikeassa. Todennäköistä jopa.

    Lähtökohtani intohimoon on oma intohimoisuuteni versus näkemäni/ kokemani intohimo muissa.

    Minulla on yksi outo intohimo. Se on toisten ilahduttaminen.. teen pieniä asioita joista on iloa niin itselleni kuin muillekin.
    Esimerkkinä korvakoruni.. minulla on yli 300 paria korvakoruja ja päivittäin töissä ihmisiä tulee tarkistamaan millaiset korut minulla on milloinkin. Niiden keräileminen on intohimoni. Mutta eihän siinä mitään järkeä ole, että on korvakoruja noin paljon.

    Stemmaan korvakoruni asuihin, sesonkeihin ja teemoihin. Tämä tuntuu ilahduttavan monia. Ja se taas ilahduttaa minua.
    Tuo ilo on hyvin pieni, mitä työkaverit korvakoruistani saavat, mutta ilo se on pienikin ilo.

    Pidän intohimoani epävakaana juurikin siksi, että se on mennyt ihan överiksi. Ja jatkan sitä nyt koska itse nautin siitä.
    Ja minähän olen kovin hedonistinen ihminen.

    Minä en kykene puhumaan edes intohimosta kenenkään puolesta, sillä koen ettei minulla ole oikeutta lokeroida muita kuin itseäni. En siis voi puhua muiden puolesta. Siksi näkemykseni perustuu aina minuuteen versus kokemani. Ja kokemusmaailmani asiasta lieneen hyvinkin suppeampi kuin sinulla.
    Mikä mielestäni on ihan fine. Se ei silti estä minua muodostamasta omaa mielipidettäni asiasta.
  12. No höh.. minä pienikokoisena lasken lenkkini askeleina.. kilometrillä joudun ottamaan kolmanneksen enemmän askeleita kuin pitkä ihminen.. noin karkeasti arvioiden. Ja minulla on lyhyt askel synnynnäisen lonkkavian vuoksi. Samaisesta syystä kävelytyylini on keinuva ja reipas tahti on vaikeaa saavuttaa.

    Joten minulle tuo kuusi kilometriä on noin 10 000 askelta .. mikä on oikein mainio kävelylenkki.
    Vapaalla ollessani käyn mielelläni sauvakävelylenkillä, mutta töiden päälle en jaksa lenkkeillä. Riittää kun kävelen osan työmatkastani (3.5 km) sään niin salliessa.
  13. Kyllä kannattaa olla huolissaan.. viimeistään silloin kun itse alat nappailemaan välipalaksi kärpäsiä..

    Noin muutoin tuo mehtästys kuulostaa juuri sellaiselta mitä sinä tekisit. Höhlältä ja ihastuttavalta.

    En tule koskaan unohtamaan sitä, kun tulit hakemaan minua laivalta ja olit kiivennyt liikennemerkkiin..

    Juuri tuonlaista höhlää lapsenomaisuutta kaipaan itsessäni .. luulen menettäneeni sen taidon jo, mutta sinun seurasi saa minut vielä uskomaan, että minulla on se taito vielä mahdollisuus saavuttaa. 😊
  14. Totta jos lähestyt asiaa tuolta kantilta.

    Minä lähestyin omasta subjektiivisestä näkökannastani lähtien. Olemme siis eri mieltä asiasta.

    Pakko lisätä ihan aiheen vierestä.. osaat sanoittaa itsesi hienosti. Ennenkin olen ollut samaa mieltä. Ihailen tuota piirrettä sinussa, juurikin siksi, kun en tuota itse osaa.

    Mielestäni intohimoiset ihmiset ovat hieman epävakaita. Sen nyt täytyy sinulle mielipiteenäni riittää. Se on minun näkemykseni, enkä ala perustelemaan sitä.
    Mikään ei todista, että olisin sen oikeammassa tai väärässä kuin sinäkään. Kyse on mielipiteestäni. That's it.
  15. Sanoisin ehkä intohimottomuutta vakaudeksi. Mikä itsessään on hyvin loistava ominaisuus.

    Vakaa ja tasainen. Kun intohimo ei ohjaa elämää, se on tyyni, vakaa ja rauhallinen. Ilman höpsötyksiä ja haihattelua, jopa pakkomielteisyyttä, mitä intohimo saattaa aiheuttaa.

    Aina pidetään vakaita ja tasaisia ihmisiä harmaina ja intohimoisesti eläviä täysillä eläjinä. Tämä yleistys on puusilmäinen. Vakaat elävät tai jättävät elämättä täysillä ihan yhtä paljon kuin intohimoisetkin. He vain suhtautuvat elämään eri tavoin.

    Arvostan suuresti intohimottomuutta juuri siksi kun olen itse niin huithapeli. He ovat kiehtova ihmisryhmä. Ja tosiaan olemme kaikki yksilöitä ja uskon, että tasaisissa ja vakaissa ihmisissä on myös sitä intohimoa.. eivät vain päästä sitä laukalle.

    Ymmärrän tuon sinun sisäisen minäsi ja ulkoisen minuutesi. Suurimmalla osalla on noin.
    Sisäinen eriää ulospäin annetusta.

    Minulla on toisin. Olen ulkoisesti sama kuin sisäisesti, lähes täysin oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta persoonallisuuteni on erikoinen. Ja kuten sanoin.. olen kuin pyhä kolminaisuus, kolme erillistä .. kuitenkin vain yksi ja sama.
    Testit aina osoittavat minulle erilaisia persoonia riippuen mielentilasta. En ole kiinteä persoonallisuus vaan minulla on useita persoonallisuustyyppejä omasa persoonassani.

    Kyse ei ole kuitenkaan jakautuneesta persoonallisuudesta, sillä olen vain yksi ja sama. Tosin voin olla yhdestä asiasta hyvinkin kahta eriävää mieltä. Ja nähdä useita näkökulmia samanaikaisesti.

    Siksipä elämäni olisi kovin vaikeaa jos eläisin järjellä. Olen hyvin voimakkaasti tunneihminen ja tunne päättää. Toisinaan olen hyvin intohimoinen ja toisinaan en. Ymmärrän molemmat aspektit hyvin.
  16. Valkosipulit on panematta maahan. Kaikki on valmiina herra istutusmestaria varten. Kun hän suo aikaansa, niin sekin homma on sitten hoidettuna. Sitten saa talvi tulla..
  17. Mä uskon että tarkoituksesi oli sama kun mulla.

    Asiat jätetään ja jatketaan elämää. Ruikuttamatta.
  18. Kaunein asia.. hmm. En nähnyt sitä.. kuulin.
    Olin puolivalveilla, kun kuulin kuin laulantaa. Kuin enkelikuoro.. se.. oli taivaallisen kaunista.

    Eli se ei ollut edes totta, vaan unta. Ja silti elämäni kaunein asia.
  19. Nooh.. mä sanoisin, että nokka pystyyn ja kohti uusia haasteita.
  20. Ole hyvin kahtiajakoinen tässäkin asiassa.
    Olen impulssiivinen luonne. Saatan innostua sekunnin murto-osassa ja lähteä intohimoisesti ajamaan sitä eteenpäin. Kiinnostukseni lopahtaa nopeasti ja siirryn seuraavaan innostuksen kohteeseen.

    On minulla paljon myös jaksoja, kun mikään ei kiinnosta. En innostu mistään.

    Silti olen intohimoinen ja temperamenttinen ihan samanaikaisesti kun olen tasainen, arkinen ja tylsä. Minua pidetään vakaana ja seesteisenä luonteena. Ja välillä olen tulta ja tappuraa.. rikinkatkuista hönkää, jota muut ihmettelee.

    Teen hyvin omintakeisia päätöksiä elämässäni, enkä pelkää olla erilainen.
    Persoonani on hyvin eriskummallinen, kuin pyhä kolminaisuus.. kolme erillistä, mutta yksi ja sama. En siis ole jaettavissa intohimoiseksi tai intohimottomaksi. Olen molempia.

    Ja intohimottomuutta ei mielestäni voi luonnehtia harmaaksi arjeksi. He vain saavat kiksinsä jostakin muusta kuin intohimosta.
    21. 338 / 801
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt