pirjo.kudjoi
Olen dekkareita lukeva, käsitöitä ja liikuntaa harrastava viisvitonen.
Toivoisin maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta. Ja että ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan.
"Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse"
Eläkäämme elämämme niin että jokainen eilenen olisi ihana muisto ja jokainen huominen uusi toivo!
Mutta tärkeintä on tämä päivä, juuri tämä päivä!
Suosikkibändit/artistit: Yö, Popeda;Leevi, and, the, Leewinks
Suosikkileffat: Badding, Kymmenen, pientä, neekeripoikaa
Lempikirjat: Dekkarit
Vapaa-aikanani: Teen, teen, pihatöitä, käsitäitä
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Virrat, Koli, Imatra
Katson tv:stä mieluiten: Salkkarit, kotikatu, emmerdale, urheilua
En pidä: kiireestä
Ruoka & juoma: kaalikääryleet, makaroonilaatikko, maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia25 aloitusta · 526 kommenttia
- Aina siivotessa soi musa. Suosikkini on Yö
ja Leevi and the Leevings.
Mutta jos soitan Popedaa niin silloin
SOI KOVAA!!!
"Me kodittomat synnyimme lähtemään!" - Samoilla asiolla ollaan! Sinä vaan osasit sanoa asian paremmin kuin minä!
Kyllä nauru ja itku ovat heillä ja myös sinulla yhtä herkässä! Mutta myös kyky ja taito jakaa toisen ilo ja suru. Se puuttuu meiltä monelta valtasuomalaiselta!
Toivon että omat lapseni ovat saaneet isältään nämä karjalaisten hyvät geenit. - Kiitos todella kovasti! Et uskokaan kuinka kovasti tämä mieltä lämmitti!
Eikös se viimeinen, eilen esitetty osa tule tänään uusintana maikkarilta? Vai muistankohan nyt ihan väärin. Kyllä se kuitenkin ainakin kerran uusitaan.
Aurinkoista kevättä Sinulle ja hyvää päivän jatkoa! - Muistan oikein hyvin lapsuuden kulta-aikoja ja nuoruusvuosien huumaa! Ihanaa aikaa!
Pihalla seisottiin ja tuijotettiin taivaalle, siellä kiersi maata Sputnik!
Radiosta kuunneeltiin Kalle Kustaa Korkkia ja Pool Koksia. Ja tietenkin lauantain toivottuja levyjä!
Nuorisomusiikki oli harvinaista herkkua, kyllä. Ja vasta nuorten sävellajha oli eka meidän oma ohjelma.
Tansseihin ei ollut asiaa ennenkuin rippikoulu oli käyty.
Ekat meikit ostin vasta seitsemäntoista vuotiaana ja silloin uskalsin ensimmäistä kertaa tansseihin.
Kaikkia vanhempia ihmisiä teititeltiin ja teitittelen vielä edelleenkin, siis itseäni reilusti vanhempia.
Meille tuli Seura ja parhaalle ystävälleni tuli Apu ja voi että olin kateellinen niistä paperinukeista joita siellä oli! Mutta sitten minulle tilattiin Suosikki ja se oli niin mahtava juttu että sen rinnalla kalpeni moni asia! Näin pienestä se oli silloin kiinni!
Haluaisinko elää jotain uudelleen? En tiedä, en ehkä oikeasti. Mukavahan niitä on muistella mutta parempi näin. Aika on kullannut muistot, nyt ei enää muista esim. sitä ettei siihen aikaan ollut paljoa rahaa. Eikä mitään muutakaan, vaatteitakaan. Jos sai yhdet farkut niin niitä pidettiin ainakin vuosi ennenkuin sai ostaa uusia. Ja kasettinauhuri oli kova juttu, jos sellainen oli. Radiosta nauhoitettiin kappaleita kasetille.
Onhan ihmiset siitä muuttuneet, tottakai. Nyt on kaikkea enemmän kuin silloin. Nyt ei enää välitetä toisista niinkuin ennen tehtiin, käytiin sukulaisissa jne.
Mutta kaikki muuttu ja aika kultaa muistot. Hyvä niihin muistoihin on aina välillä palata ja niistä kertoilla toisillekin. - Ja arvaa miten kävi? Vietin juhlat lapsuudenkodissani oman perheen kanssa. Mutta kun tulin kotiin niin yksi jos toinenkin ilmoitti tulevansa rääppiäisiin! Ja työkavereille piti pitää töissä erikseen kemut tyyliin: "ethän nyt meitä ilkiä unohtaa"!
Niin että helpommalla olisin päässyt kun olisin kutsunut kaikki kerralla meille ja pitänyt juhlat yhdellä rysäyksellä! - Älkää hyvät ystävät lähtekö mukaan tähän kupalliseen hömpötykseen! Viettäkää sellainen juhla josta itse pidätte, teidän näköisenne.
Itse vietän kaikki juhlat jotka vaan on juhlimisen arvoisia. Mutta ilman että kauppa siitä juurikaan rikastuu. Syödään hyvin, levätään, ollaan yhdessä ja luetaan.
Kun on vielä töissä osaa noita juhlia arvostaa, ne kun on vapaapäiviä!
Oikein rauhallista pääsiäistä! - Onko tätä täällä käsitelty kun seuraan tätä niin harvoin. Mutta vastaan kun kysyt.
Meillä täällä töissä on yksi sellainen, ja pahimmasta päästä! Edessäpäin on niin hyvää työkaveria mutta kohta on jo pomon juttusilla kertoilemassa satuja.
Olemme siihen puuttuneet mutta ei tilanne tästä miksikään muutu.
Eli kaksinaamainen kaveri on edessä yhtä ja takana toista. - Kyllä se minustakin olis toteutuessaan ollut huono.
- että on täällä keskipohjanmaan suunnalla. Täälläpäinhän on ainakin siikalatvan autourheilijat, lienette samasta paikasta.
Pulkkila, Piippola, Kestilä.....
Mutta tiedätkös mihin piti perustaa Selänteen kaupunki, tosin jäi vielä haaveeksi mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. - Tämä on hyvää aikaa! Ollaan nyt aikuisia!
Oli paljon vaikeampaa silloin kun täytin neljäkymmentä. Oli jotenkin vaikeaa sanoa että olen neljäkymmentä. Viiskymppisissä oli jotakin hohtoa! Kunnon kemut ja sen jälkeen kuluikin viiskymppisten isoon ja iloiseen joukkoon!
Näin ainakin minä asian olen kokenut!
Tervetuloa mukaan! Tämä on hieno kokemus, et tule katumaan!!! - Voi voi!!!
Kaapissani on kasoittain toinen toistaan ihanampia villalankoja! Näkisittepä vaan! Enkä pääse yhdestäkään kaupasta ulos niin ettenkö kävisi lankahyllyllä! Ja melkein aina sieltä jotain mukaan lähtee Harrastan kyllä käsitöitä mutta enemmän ostan lankoja kuin kerkiän niitä neuloa. Neule lehdet ovat myös sellsisia että on välillä ihan pakko ostaa. Onhan niistäkin toki hyötyä mutta kyllä vähempikin riittäisi. - Onpa tutun tuntuista tekstiä! Ihan sama juttu minulla! Hiihtoon hurahdin pari vuotta sitten ja se on tosi ihanaa! Koulussa olin edellisen kerran hiihtänyt ja se oli sellaista pakkopullaa,
Nyt hiihto maistuu ja on tosi hauskaa hiihdellä pitkin järven jäätä. Olenkin hiihtelejä, en mikään veren maku suussa hiihtäjä.
Toinen uusi hyvä harrastus on jumppa. Käyn kerran viikossa bodi-pumpissa. Se tuntuu mielekkäältä harrastukselta.
Meillä tämän ikäisillä on varmaankin se juttu, että tuo työssä jaksaminen ei enää ole itsestään selvää. On pakko tehdä jotain kuntonsa eteen.
No lukeminen on yksi rakkaimmista harrastuksista. Se oli hukassa monta vuotta mutta nyt on taas aikaa kirjoille löytynyt.
No eipä tämä tänne kirjoittelu ole niin kauhean paljon antanut. Mutta kirjoittaminen muuten on kyllä yksi henkireikä. Mulla on pari tosi hyvää kirjekaveria joiden kanssa kirjoittelemme säännöllisesti. Siis "ihan oikeita kirjeitä" eikä vaan sähkäreitä. Toisen kanssa kirjeen vaihto on jatkunut jo 45 vuotta.
Kyllä uusiakin harrastuksia kannattaa etsiä. Niistä saa uutta sisältöä elämään.
MUTTA MUISTAKAA ULKOILLA!!! - Ei se mitään höperyyttä ole, niinkuin tuossa joku sanoi. Nuket ovat ihania! Aivan ihania!
Omat nukkeni ovat olleet leikissä myös omilla tyttärilläni. Ne ovat vieläkin hyväkuntoisia, tosin "helliminen" on niihin jotain patinaa jättänyt.
Mutta olen nyt viisikymppisenä ostanut itselleni muutaman nuken. Pari on sattunut silmään kirpputorilta. Ne ovat katsoneet minua niin kauniisti että minun on ollut ihan pakko ostaa ne. Olen pessyt niiden vaatteet ja tehnyt jotain uusiakin. Samoin omat vanhat nukkeni ovat myös saaneet jotain uutta vaatetta.
En pidä itseäni hölmönä, eikä pidä miehenikään. Ei tällaisessa ole mitään pahaa eikä hävettävää. Päinvastoin. Ja on sitä ihmisillä paljon pöllömpiäkin harrastuksia!!!
Osta vaan nukkeja ihan huoleti, niin minäkin teen. Ommellaan ja neulotaan niille oikein kauniit vaatteet!
Hauskoja ja antoisia hetkiä hyvän harrastuksen parissa!
Ainainen lapsiko, no ihan varmasti! Meissä kaikissa asuu sisällä pieni lapsi ja hyvä niin!
Aurinkoista kevättä Sinulle! - Tässä oli asiaa!
Tosiasioita kaikki. Suvaitsevaisuutta, juuri sitä me kaikki tarvitsemme lisää.
Jos joku vastaa viestiin ilkeästi, ivaillen, se kannattaa sivuutta.
Pilkka kun yleensä sattuukin omaan nilkkaan! - Että tämän ikäiset kuin minä ovat luotettavampia kuin nuorempi polvi. Itse ainakin olen huomannut ettei nuoren ihmisen sanaan voi enää luottaa. Vai etkö ole huomannut? Luvataan tehdä jokin asia ja sitten ei sanaa pidetä. Johan tästä puhutaan telkkarissakin: ei pidetä mitä luvataan. Ennen se oli kunnia-asia, ei enää.
Juu haluaisin minäkin luottaa mutta olen pettynyt nuorempiin täällä työpaikallakin. Luvataan tulla ja tehdä jokin homma ja kuinkas käy, itse ne pitää hoitaa. Kyllä näin on. - Ethän vaan vähättele itseäsi kun sanot että olet elätettävä eläkeläinen???
Et todellakaan ole!
Jokainen elääkkelle päässyt on itse eläkkeensä ansainnut. Ja mielestäni on huutava vääryys että jos eläkkeellä oleva henkilö haluaa vähän ansaita ja tekee työtä niin siitä rangaistaan.
Ole vaan oloneuvoksena ihan hyvillä mielin, niin minökin aijon olla sitten joskus kun se päivä koittaa! Hycää talven jatkoa! - Ennen tosiaan väitettiin että kivitalon saa jos lopettaa tupakoinnin.
Nyt tiedän ettei niin ole enkä kivitaloa edes halua.
Itse lopetin kolmetoista vuotta sitten. Rahaa on ihan yhtä vähän, painoa paljon enemmän. Painon nousuun on toki monia syitä.
Mutta vaikka en enää polta niin ottaa kyllä pattiin että tupakoitsia on kaikkien hampaissa. Saat ihan rauhassa ryystää kaljaa julkisella paikalla. Riehua ja rettelöidä ja aiheuttaa vahinkoa, saat rikkoa pulloja minne haluat. Mutta auta armias jos POLTAT TUPAKKAA!!! Hyi hyi se on paha. Siitä kirjoitellaan yleisönosastoissa.
Järki käteen nyt ihmiset! Tupakoivasta ihmisestä on tehty lainsuojaton, syntipukki kaikkeen pahaan.
On jokaisen oma asia polttaako tupakkaa vai ei. Voi olla huomaavainen tupakoija, ja niin suurin osa onkin ja joutuu olemaan.
Niin että eiköhän meillä ole suurempiakin rikollisia tässä maassa. Vai mitä? - Olen yli viisikymppinen ja omasta mielestäni olen luotettava ihminen. Pidän aina sen minkä lupaan. Samoin suurin osa tuntemistani samanikäisistä ihmisistä. Ennen aikaan oli tosi suuri häpeä olla epäluotettava. Sellaista leimaa ei kukaan päälleen halunnut.
Sanottiin että ennen mies maansa myöpi ennenkuin sanansa syöpi.
Nykyisin nuorempi polvi puhuu paljon ja lupailee vaikka mitä. Mutta kuinka on niiden lupausten pitämisen kanssa? - Olen vielä työelämässä mukana. Vielä pitäisi jaksaa toistakymmentä vuotta.....
- Minä taas luulen että samalla suolalla ne on molemmat suolattu. Toista on piikitetty, suolavesi ruiskutettu sinne kinkun sisään. Toista taas on liotettu suolavedessä ja suola on imeytynyt sinne kinkun sisään.
En ole varma olenko oikeassa mutta jostain mulle on sellainen käsitys tullut.