yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Montakohan kertaa pitää vääntää rautalangasta t. ratakiskosta, ettei ole mielekästä kääntää tai edes selittää irrallisia sanoja tai sanajonoja?

    Jossain kai olet nuo sanat kohdannut. Missä yhteydessä? Ne eivät muodosta edes lausetta saati virkettä. Miksi et kerro kontekstia tai edes kysy kokonaisen virkkeen merkitystä?

    Voihan nuo "kääntää" tai "selittää" vaikka sanoilla "kunnian ympäröimänä, tahdon yhdistämänä". Mutta eiköhän tässä kuitenkin olennainen ole asiayhteys: sanat on luultavasti napsaistu keskeltä bolsevikkipuolueen hymniä, jossa noita sanoja käytetään puolueesta. Toki samat sanat _saattaisivat_ sattumoisin esiintyä muussakin yhteydessä.
  2. Hyvä kysymys. Sitä lienee tutkittu vakavastikin, mutta eipä nyt ole sopivia lähdeteoksia käsillä, joten spekuloin:

    "Kiesus" ei tuntuisi olevan peräisin mistään vieraasta kielestä. Mutta jos oletamme luonnollisen diftongiutumisen ee > ie, joka on tapahtunut yleisesti ("äännelaillisesti")ensimmäisessä tavussa eräässä suomen kielen kehityksen vaiheessa (vrt. esim. suomen "tie", viron "tee", suomen "kieli", viron "keel") ja joka on myöhemminkin levinnyt joihinkin sanoihin, niin voimme olettaa muodon "Jiesus". Se taas on ollut äänteellisesti melko hankala, eikä suomessa liene jie-alkuisia sanoja. Muutos j > k on tapahtunut ääntämistä helpottamaan, välivaiheena ehkä liudentunut k.
  3. Ensin selitit, että halusit kääntää sanat ihan sellaisinaan ja nyt sitten pitäisikin olla termi. Vai vaikea selittää... Jospa kertoisit, mitä luulet tekeväsi eli missä on käännöstä on tarkoitus käyttää.

    Useimmiten ihmiset, jotka käännättävät muilla sanoja latinaksi kertomatta mistä on kyse ja sitten käyttävät saamiaan käännöksiä (joista jokin saattaisi olla oikein _johonkin tarkoitukseen_) tekevät vain itsensä naurettaviksi. Säästäisivät kaikkien aikaa, kun painattaisivat paitaansa (tms.) vain "Fatuus sum". Jos et osaa latinaa, älä yritä keikaroida latinalla.
  4. "Vaikkapa näin" viittaa siihen, että et ole esittämässä käännöstä vaan selityksen. Käännöstä kuitenkin kysyttiin. Siihen voisi ehkä vastata, jos tietäisi, mihin tarkoitukseen (mille kohderyhmälle ja mihin yhteyteen) käännös tulisi ja miksi ohjelman tai palvelun tuottaja ei teetä käännöksiä ammattilaisilla korvausta vastaan.
  5. Sanat ovat luultavasti ainakin pääosin englantia, joten katsopa englanti - suomi-sanakirjasta! Kunnollinen sanakirja löytynee ainakin lähimmän yleisen kirjaston käsikirjastosta.

    Jos ongelmia jää, niin sitten kannattaa kertoa, missä sanoihin törmäsi, lainata esimerkiksi lause, jossa sana esiintyy, ja kertoa tarvitseeko suomennoksen (millaiseen yhteyteen?) vai selityksen.
  6. Oikea asu on tietysti ”Keithiltä”. Ei e:n ja i:n ”neutraalisuutta” niin pidä ymmärtää, että saa itse valita, taivuttaako ”tieltä” vai ”tielta”.

    Mutta toisenlaisissa vieraissa nimissä kyllä nykysääntöjen mukaan rikotaan vokaalisointua. Taivutetaan esimerkiksi Baker : Bakerilta, vaikka sana ääntämyksessä on etuvokaalinen ja myös pääte _ääntyy_ ”-ltä”. Tähän on tultu, kun vieroksutaan ä:tä ja on kehitelty ”visuaalinen vokaalisointu”.
  7. Mitähän kirjaa tai muuta lähdettä olet lukenut? Nuo "rekonstruktiot" ovat joka tapauksessa puppua. Vallitsevien perusteltujen käsitysten mukaan kantauralissa ei edes esiintynyt i-äännettä muualla kuin ensimmäisessä tavussa.

    Esimerkiksi tuoda-sanassa loppu -da on tietysti infinitiivin päätettä, ja vartalo tuo- johtuu varmasti aiemmasta muodosta too-. Se alkuperä on todennäköisesti muotoa to?e-, missä "?" edustaa jotakin konsonanttia. Samantapaisia ovat muut mainitsemasi sanat. Konsonantin rekonstruointi saattaa olla joissakin tapauksissa suhteellisen varmaa, joissakin hyvinkin epävarmaa. Paljonhan riippuu siitä, miten hyvin sanan sukulaiset ovat säilyneet eri sukukielissä.

    Yleisesti kantauralin rekonstruktioita voi kirjoittaa suomalais-ugrilaisella tarkekirjoituksella, joka on lähinnä poliittisista syistä nimetty uralilaiseksi tarkekirjoitukseksi, tai IPA-tarkekirjoituksella tai jollakin hihasta ravistetulla itse keksityllä systeemillä. Näissä kussakin x saattaa tarkoittaa jotain tai sitten ei.
  8. Habere-rakenteen indoeurooppalaisuus tarkoittaa ennen muuta sitä, että sen voidaan päätellä esiintyneen jo varhaisissa indoeurooppalaisissa kielissä. Tätä ei muuksi muuta se, että rakenne on joistakin kielistä hävinnyt tai sen verbi on vaihtunut toiseksi.

    En puutu kysymyksen moniin epätarkkuuksiin kuin mainitsemalla, että venäjässä ei ole habere-rakennetta vaan suomea vastaava, hyvin mahdollisesti suomalais-ugrilaisesta vaikutuksesta johtuva rakenne (verbi "imet" on sekundaarinen ilmaisutapa, vähän kuin suomen "omata") ja että latinassa toki on "have-omistusrakenne", jota kielitieteessä yleensä kutsutaan juuri sen latinankielisen ilmentymän mukaan juuri habere-rakenteeksi.

    Germaanisissa kielissä tapahtuneen verbinvaihdon syy on kiinnostava ongelma. Syynä on saattanut olla alkujaan painottamisesta tai selventämisestä johtunut ilmaisutapa, kuten englannissa nykyisin have-verbikin on tavallaan antamassa tilaa ilmaisutavalle "have got", jossa "have" on vain apuverbinä ja saattaisi kadotakin.
  9. Kannattaisi selvittää, osaako tyttö englantia kohtalaisesti. Silloin voisi kirjoittaa tiedot englanniksi, jolloin tietäisit ainakin suunnilleen, mitä olet kirjoittanut, ja voisit selittää, jos on epäselvyyksiä. Englanninkielisten nimien osalta voinee suurin piirtein luottaa sivuun
    http://virtual.finland.fi/xmas/?p=4

    ("Rosolli" on tuolla vain "rosolli sallad", ja parempi ehkä niin. Olennaista on kertoa, mitä siinä on. Ei suomalainenkaan tiedä, mitä hänelle tarjotaan, jos kerrotaan tarjottavan rosollia. On aika olennaista, onko mukana silliä. Tästähän on kaksi mielipidettä: se, jonka mukaan rosolli ilman silliä on kuin lihakeitto ilman lihaa, ja väärä mielipide. Tämän estämättä voi toki rosolliin kuuluvan sillin tarjota erikseen.)

    Olisi tietysti kohteliaampaa kirjoittaa tiedot vieraan kielellä, mutta siinä menee aivan liian helposti pieleen ja kunnolla. Raapustat kanji-merkin yhden viivan vähän väärin, ja vieras lukee, että tarjolla on muhennettua isoäitiä, tai jotain vastaavaa. En minä ainakaan muista pitäneeni yhdestäkään ulkomailla näkemästäni "suomenkielisestä" ruokalistasta.
  10. Unkarin yleiskielen lyhyt e-äänne on foneettisesti IPA-merkein kuvattuna lähinnä [ɛ]eli puoliväljä (open-mid) etuvokaali. Se voitaneen sijoittaa [e]:n ja [æ]:n (= suomen e:n ja suomen ä:n) väliin mutta lähemmäs jälkimmäistä.
  11. Mikähän tässä on vaikeaa? Onko jossain todella englannin sanakirja, josta ei löydy ilmausta "per se"? Kouluaikaisesta taskusanakirjastanikin löytyy. Selitys on yleensä "itsessään, sinänsä". Niistä "itsessään" on sananmukaisempi.

    Vaikeuksia voi toki tuottaa se, että selitys voi olla
    a) hakusanassa "per", sen käyttöesimerkeissä
    b) hakusanana "per se", joka on sijoitettu sanoittaisen aakkostuksen mukaan, per-sanan jälkeen mutta ennen pera-alkuisia; tämä lienee sanakirjoissa harvinaista, mutta mahdollista
    c) hakusanana "per se", joka on sijoitettu kirjaimittaisen aakkostuksen mukaan, ikään kuin välilyöntiä ei olisi tai se otettaisiin huomioon vain sikäli, että "per se" on heti sanan "perse" jäljessä (jos sanakirjassa on "perse", joka muuten myös on englantia).

    Digitaalisessa muodossa olevasta sanakirjasta ilmauksen pitäisi tietysti löytyä aakkostuksista riippumatta, kunhan osaa käyttää hakutoimintoa oikein.
  12. Eiväthän "sata" ja "sentti" ole kovinkaan saman näköisiä, mutta kaukaisia sukulaisia ne ovat. "Sata" on lainautunut suomen kielen kaukaiseen edeltäjään tuhansia vuosia sitten jostakin indoeurooppalaisten kielten ns. satem-haarasta, jossa oli määrätapauksissa tapahtunut äänteenmuutos k > s. "Sentti" on paljon nuorempi laina ja palautuu muutaman mutkan kautta latinan sanaan "centum". Latinassa c ääntyi k:na, mutta myöhemmin tapahtui - satem-kielistä täysin riippumatta - e:n ja i:n edellä äänteenmuutos k > s eräiden välivaiheiden jälkeen. Niinpä voikin sanoa: ympäri käydään, yhteen tullaan.
  13. Alaviivojen käyttö korostettavan sanan ympärillä on vanha tapa siellä, missä ei voi käyttää typografisia korostuskeinoja kuten kursivointia ja lihavointia. Alkujaan alaviivoilla on kai kuvattu alleviivausta.

    Toinen tapa on käyttää *asteriskeja*, mutta se johtaa usein koomiseen ulkonäköön, jos asteriski on pienen yläindeksin tapainen, kuten se monissa fonteissa on. Kolmas tapa VERSAALIN käyttö on ikävännäköinen muun muassa siksi, että liian moni on käyttänyt sitä liian paljon, minkä takia se koetaan HUUTAMISEKSI.
  14. Merkit « ja » ovat kulmalainausmerkkejä. Aivan virallisesti ne ovat ”vasemmalle osoittava kaksinkertainen kulmalainausmerkki” ja ”oikealle osoittava kaksinkertainen kulmalainausmerkki”. Lyhyemmissä ilmauksissa, joissa ei puhuta vasemmalle tai oikealle osoittamisesta vaan vasemmasta tai oikeasta, on se vika, että monissa kielissä ”vasen kulmalainausmerkki” on lainatun tekstin oikealla puolella ja oikea vasemmalla, ja suomen kielessä taas nykysääntöjen ja -käytännön mukaan vasemmalla ja oikealla on samanlainen lainausmerkki, nimittäin oikealle osoittava.

    Tekstissäsi
    "Entäs näitä?"
    on käytetty sekä alussa että lopussa ns. Ascii-lainausmerkkiä, jolle ei ole kunnollista virallista nimeä suomessa. Erään nimistön – eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkielinen nimistö – mukaan se on ”lainausmerkki”, mutta tämä myönnetään nykyisin virheeksi nimistön laatijoidenkin keskuudessa. (Näin ainakin ymmärsin tavatessani useita heistä pari päivää sitten.) Olen ehdottanut nimeä ”konelainausmerkki”, koska kyseinen merkki on tullut käyttöön kirjoituskoneiden ja varhaisten tietokoneiden myötä ja koska sen _oikeaa_ käyttöä on vain käyttö sellaisissa tietokonekielten ilmauksissa, joihin se määritelmien mukaan kuuluu. Eri asia on, että konelainausmerkkiä on käytetty ja käytetään edelleenkin laajasti monenkin erilaisen lainausmerkin ja muun merkin korvikkeena.

    Myöskään merkille ” eli suomen kielen varsinaiselle lainausmerkille ei ole kunnollista nimeä. Edellä mainitun nimistön mukainen ”kokolainausmerkki” on sikäli huono, että toki myös merkki » on luonteeltaan kokolainausmerkki vastakohtana yksinkertaiselle lainausmerkille eli puolilainausmerkille.
  15. Kirjoitat ilmeisestikin sekopäistä roskaa eri nimimerkeillä. Minua ei todellakaan ketuta, etten ymmärrä sitä. Jos ymmärtäisin, alkaisin huolestua.
  16. Tuskin enää edes itse tiedät, mitä "se" tarkoittaa ja mitä tai ketä oikeastaan arvostelet.
  17. Olen kyllä sitä mieltä, että jos tietoa annetaan nippeleittäin, niin nippeleiden pitäisi olla kunnossa. Lausuma "Sanassa 'hier' se on aika samanlainen kuin englannin 'here'" oli virheellinen nippeli.

    Oikea nippeli on, että _yleensä_ saksan "ie" ääntyy [i:] (tai oikeammin IPA-merkkejä käyttäen [iː]). Se, miten sananloppuinen "r" saksassa ääntyy, onkin jo hankalammin selitettävissä oleva asia, mutta sitä ei onneksi kysyttykään.
  18. "Varma tapa menettää ystävä on lainata hänelle rahaa." Tätä toistellaan usein hiukan eri muodoissa, mutta vielä ei ole sattunut silmiini mainintaa, jossa edes väitettäisiin tiedettävän, mistä tai keneltä sanonta on alkujaan peräisin.
  19. Erisnimiä (kuten Suomi) ja uudehkoja kulttuurisanoja (kuten sauna) lukuun ottamatta suomesta ei tiettävästi ole lainautunut liettuaan mitään. Ei varsinaisesti toiseenkaan suuntaan ole lainautunut, vaan suomen kielen edeltäjään on lainattu sanoja muinaisesta balttilaisesta kielimuodosta, josta mm. liettua on kehittynyt.
  20. Ks. ”Nykysuomen sanakirjasta”, jossa on noin puolen palstan mittainen selitys substantiivista ”umpi”. Se tarkoittaa tukossa, ummessa olevaa tilaa tms., vaikka nykypolvi tunteekin sanan varmaan vain adverbistuneista muodoista ”ummessa” ja ”umpeen” ja etuliitteestä ”umpi-”.
    21. 105 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt