Have-omistusrakenteen indoeurooppalaisuus?

Latviankielessä ei ole haben-verbiä vaan omistus ilmaistaan
suomen tyyppisesti eräänlaisella illatiivilla.

Es = minä
Man = minulla

Man ir nauda = minulla on rahaa.

Tämä on liivinkielen vaikutusta. Sisarkieli liettuassa
sen sijaan on omaamista tarkoittava verbi 'tureti',
latviaksi 'turet' eli pitää kiinni, pitää käsissään.

Paturi somu: pitele kassia.

Habere-rakenteen indoeurooppalaisuus tarkoittaa ennen muuta sitä, että sen voidaan päätellä esiintyneen jo varhaisissa indoeurooppalaisissa kielissä. Tätä ei muuksi muuta se, että rakenne on joistakin kielistä hävinnyt tai sen verbi on vaihtunut toiseksi.

En puutu kysymyksen moniin epätarkkuuksiin kuin mainitsemalla, että venäjässä ei ole habere-rakennetta vaan suomea vastaava, hyvin mahdollisesti suomalais-ugrilaisesta vaikutuksesta johtuva rakenne (verbi "imet" on sekundaarinen ilmaisutapa, vähän kuin suomen "omata") ja että latinassa toki on "have-omistusrakenne", jota kielitieteessä yleensä kutsutaan juuri sen latinankielisen ilmentymän mukaan juuri habere-rakenteeksi.

Germaanisissa kielissä tapahtuneen verbinvaihdon syy on kiinnostava ongelma. Syynä on saattanut olla alkujaan painottamisesta tai selventämisestä johtunut ilmaisutapa, kuten englannissa nykyisin have-verbikin on tavallaan antamassa tilaa ilmaisutavalle "have got", jossa "have" on vain apuverbinä ja saattaisi kadotakin.

*Owis eḱwōskʷe

*Gʷərēi owis, kʷesjo wl̥hnā ne ēst, eḱwōns espeḱet, oinom ghe gʷr̥um woǵhom weǵhontm̥, oinomkʷe meǵam bhorom, oinomkʷe ǵhm̥enm̥ ōḱu bherontm̥. Owis nu eḱwobh(j)os (eḱwomos) ewewkʷet: "Ḱēr aghnutoi moi eḱwōns aǵontm̥ nerm̥ widn̥tei". Eḱwōs tu ewewkʷont: "Ḱludhi, owei, ḱēr ghe aghnutoi n̥smei widn̥tbh(j)os (widn̥tmos): nēr, potis, owiōm r̥ wl̥hnām sebhi gʷhermom westrom kʷrn̥euti. Neǵhi owiōm wl̥hnā esti". Tod ḱeḱluwōs owis aǵrom ebhuget.

Tässä on näyte IE-kantakielen rekonstruktiosta.

*owis, kʷesjo wl̥hnā ne ēst = lammas kenen villa ei oli (lammas, jolla ei ollut villaa)

Ilmeisesti "habere" -rakennetta ei ollut IE-kantakielessä (ainakaan rekonstruktiossa ei sitä ole), vaan käytettiin olla-verbiä (*esti), ja omistaja oli datiivissa tai genetiivissä.

Latinaksi "mihi est", kreikaksi "moi esti", sanskritiksi "mama asti", muinaiskirkkoslaaviksi "minu estu", ym. Sanskritistä puuttuu omistusverbi kokonaan.

Pitäisi olla säännöllinen äännevastaavuus osassa IE-kielikunnan haarojen omistusverbeissä, jotta kyseinen ominaisuus voitaisiin todeta kantakielestä perityksi. Omistusverbi on joka haarassa eri alkuperää, sensijaan verbiä *esti käytetään useammassa haarassa.

-Latinan verbiä habere vastaa englannin give (antaa)
-Kreikan verbiä ekhein vastaa saksan siegen (voittaa)
-Englannin verbiä have vastaa latinan capere (ottaa)

Epäilisinpä, että kyseessä on alueellisesti (Sprachbund) levinnyt käännöslainaaminen. Germaanisten kielten puhujat ovat varmaankin jäljitelleet latinan habere-verbiä omalla verbillään sen samanlaisuuden vuoksi. Se voi olla sattumaakin: on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa - transitiivinen habeo-rakenne ja intransitiivinen mihi est -rakenne.

Toinen esimerkki mahdollisesta alueellisesta vaikutuksesta eli Sprachbundista on SVO/prepositio-sanajärjestys Euroopassa. IE-kantakielessä normaali sanajärjestys oli todennäköisesti SOV/postpositio. Tämä näkyy esimerkiksi latinassa, jossa normaali sanajärjestys on SOV ja sijamuodot muodostetaan päätteillä, ei etuliitteillä. Prepositioista muodostuisi etuliitteillä muodostettavia sijatunnuksia, esim. d'-genetiivi romaanisissa kielissä.

Sanskritissä ja heetissä kuulemma käytettiin postpositioita.