yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kuulostaa siltä, että haluat nimenomaan tuomita yhdenlaisen tavan kuvata asioita, nimittäin saapumisen kannalta. Ei ole mitään kuulijan tai lukijan näkökulman käyttämistä, jos puhutaan _väärästä asiasta_. Ahtisaari lähti, se on yksi asia, joka voidaan kertoa. Hän myös saapui eli tuli perille. Sitäkö ei saisi kertoa?
  2. Jos ”Aceh” taivutetaan äänneasun [atše] mukaan, niin illatiivin pääte on vokaalin pidentymä + n, siis [atšeen], joka kirjoitetaan ”Aceh’een”, koska vokaalin pidentymää ei voi muutenkaan merkitä.

    ”Aceh’hen” olisi oikein, jos sanan äänneasu loppuisi _pitkään_ e:hen.
  3. Turha leikkiä täällä hämärillä lyhenteillä. "ROL" eli laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa,
    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970689
    ei suinkaan sisällä sellaista, mitä väitit. Syyttäjän on nostettava syyte, "kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi".

    Olisi suorastaan mieletöntä, jos syyttäjän olisi asianomistajan vaatimuksesta nostettava syyte, vaikka syyttäjän arvion mukaan todennäköisiä syitä ei ole. Ei sellainen sovi oikeusvaltioon.

    Kyseisen lain 1. luvun 7. ja 8. pykälä _rajoittavat_ syytteen nostamista silloin, kun todennäköisiä syitä on. (Huom.: Jos laissa on useita lukuja, joissa kussakin on oma ykkösestä alkava pykälien numerointi, tulee pykäläviittauksissa mainita myös luku.)

    Kyseisen luvun 10. pykälä taas puhuu _syyttämättä jätetyn_ vaatimuksista. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta se koskee tapausta, jossa syyttäjä on katsonut todennäköisiä syitä olevan mutta jättänyt syytteen nostamatta esim. teon vähäisyyden takia. Syyttämättä jätetty voi tällöin hakea tuomioistuimelta eräänlaista epäilyistä puhdistamista.

    _Asianomistajan_ oikeutena tilanteessa, jossa syyttäjä ei nosta syytettä, on toki se, että asianomistaja itse nostaa syytteen. Tämä on käytännössä kuitenkin aika hankalaa ja kallista.
  4. Mitä vikaa saapua-verbissä on? Sitä käytetään johonkin paikkaan (perille) tulemisesta. Näkökulma on tällöin tietysti se, mikä on saapujan suhde paikkaan, johon hän menee, eikä paikkaan, josta hän on lähtenyt.

    ”Kaverini saapui Lontooseen vasta myöhään illalla” olisi aivan normaalia suomea. Ei siinä voi saapua-verbiä korvata esimerkiksi mennä-verbillä.

    Mitenkäs sitten kertoisit Ahtisaaren matkasta? Jos sanot, että hän _meni_ jonnekin, kerrot asiasta lähtöpaikan kannalta. Jos halutaan kertoa tulopaikan kannalta, käytetään saapua- tai tulla-verbiä, ja usein on luontevampaa puhua saapumisesta. Ei tämä edellytä, että puhuja tai kirjoittaja on saapumispaikalla, vaan asioita vain kuvataan sen kannalta. Toki on vaihtoehtona vielä saada-verbi, jos haluaa puhua vanhahtavasti (”Ahtisaari sai Acehiin”). ☺

    Ihan eri juttu sitten on, että kielitoimiston kannan (Kielikello 2/2005) mukaan ”Aceh” pitää lausua niin, ettei loppu-h äänny, siis [atše], ja taivuttaa tämän mukaisesti. Siis esimerkiksi ”Ahtisaari saapui Aceh’een”. Mahtaisi lukijoilla olla ihmettelemistä. Kielitoimisto on tässäkin liian myöhään liikkeellä: yleiseen käyttöön tullutta nimeä yritetään ohjata alkuperäisen ääntämyksen mukaiseksi sen jälkeen, kun se on jo vakiintunut.
  5. Vieraiden nimien taivuttaminen on yleisesti melkoinen soppa, jossa on monia sääntöjä ja paljon poikkeuksia; ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html

    Yleissääntö on kuitenkin se, että vieras nimi pyritään sovittamaan suomen omien sanojen taivutusmalleihin. Taivutuspäätteet perustuvat sanan äänneasuun, joskin tätä vastaan on monin tavoin rikottu jopa sääntöjen tasolla.

    Onneksi "Jo" ja "Jon" ovat suhteellisen helppoja tapauksia.

    "Jon" taipuu kuten "koni" (tai "Joni") paitsi että perusmuodossa ei ole loppu-i:tä. Siis Jonin, Jonit, Jonille, Joneille jne. Taivutetuista muodoista ei siis voi päätellä, onko perusmuoto "Jon" vai "Joni". Taivutus on sama riippumatta siitä, onko kyseessä skandinaavinen, islantilainen, englantilainen tai baskinkielinen nimi, koska tämä ei vaikuta nimen yleiseen äännerakenteeseen suomen taivutuksen kannalta. (Jos nimi on islantilainen, siihen kuuluu akuutti aksentti, joka säilyy taivutettaessa: Jón, Jónin jne.)

    "Jo" esiintyy englannissa useiden Jo-alkuisten nimien lyhyenä muotona ja ääntyy suunnilleen [džou]. Luultavasti se voisi esiintyä myös ruotsissa, jolloin ääntämys olisi suunnilleen [juu]. Tälläkään vaihtelulla ei itse asiassa ole vaikutusta taivutukseen suomessa, sillä kummassakin tapauksessa taivutetaan kuten yksitavuisia, pitkän vokaalin sisältäviä sanoja kuten "puu". Siis: Jon, Jot, Josta, Jolle, Johun jne. Kuten näkyy, osa taivutusmuodoista on suorastaan koomisen näköisiä. Niinpä kannattaa usein kiertää ongelma muotoilemalla lauseet niin, että nimi esiintyy perusmuodossa, tai käyttämällä nimen toista, pitempää muotoa.
  6. Modernin semioottisen kvasiteoretisoinnin stiiknafuulian inherentin intranslativiteetin takia jättäisin sanan "tenor" suomentamatta, koska silloin edes samaan alaan uppoutunut lukija voi tajuta, mihin viitataan.

    Jos kuitenkin haluat suomentaa (miksi? keille?), niin kannattaa tutkia, miten muut ovat suomentaneet. Google-haku sanoilla
    tenor field mode
    haku rajattuna suomenkielisiin sivuihin tuottaa parikin vaihtoehtoa, kuten "sävy", "yleissävy" ja "vuorovaikutussuhteet"
  7. Työhakemuksen ja CV:n pitäisi toki kertoa sinusta, ei kielentarkistajasta. Jos ne antavat liian hyvän kuvan englannin taidostasi, miten käy, jos pääset haastatteluun? Ulkomaalaiselle on todennäköisesti joka tapauksessa jonkinasteinen järkytys, että suomalainen puhuu ja ymmärtää englantia huonommin kuin kirjoittaa; tätä ei kannata enää pahentaa liioittelemalla kirjallista englannintaitoaan. Ja jos saisit työpaikan, olisi varsin hankalaa, jos työnantaja pian huomaisi, että olit antanut kirjallisesta kielitaidostasi yliampuvan kuvan.

    Luonnollisestikin sinun kannattaa itsesi tarkistaa, mitä olet kirjoittanut. Tekstinkäsittelyohjelman oikolukutoiminnosta voi olla apua. Tämä ei vielä ole kielitaidon liioittelua vaan normaalia huolellisuutta; jokainen ymmärtänee, etteivät ihmiset yleensä kirjoita niin huolitellusta kuin työhakemuksissaan.
  8. Oikea kirjoitusasu on "srapnelli". Tämän voi tarkistaa esimerkiksi "Nykysuomen sivistyssanakirjasta". Varsinainen normatiivinen kannanotto asiaan on suomen kielen lautakunnan päätös vuodelta 1968, jolloin suositeltiin s-kirjainta aiemman sh:n tai hattu-s:n tilalle useisiin sanatyyppeihin ja yksittäisiin sanoihin.

    Netistä löytyy myös "Pienehkö sivistyssanakirja",
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/
  9. Jos sinusta maan ja maanosan erottaminen toisistaan on raivokorrektismia, sinun kannattaisi tutustua esimerkiksi EU:n hallinnon käyttämään maiden nimistöön:
    http://europa.eu.int/comm/translation/currencies/fitable1.htm

    Mailla on lyhyet nimet ja pitkät nimet. Jälkimmäiset ovat sellaisia, joita käytetään virallisimmissa yhteyksissä puhuttaessa valtioista kansainvälisen oikeuden subjekteina, esimerkiksi valtiosopimuksissa. Jos olet tekemässä sellaisia, voit ja sinun pitääkin nipottaa siitä, että jossakin lukee "Meksiko" eikä "Meksikon yhdysvallat".

    Kaikkialla muualla "Meksiko" on maan suomenkielinen nimi, myös virallisesti. Yhdysvaltain nimi taas on "Yhdysvallat". Mikä tässä on vaikeaa?

    "Amerikka" on sopimaton maannimeksi, koska se on myös maanosan (tai kahden maanosan muodostaman kokonaisuuden) nimi. Vaikka usein voidaankin jättää lukijan arvattavaksi, kumpaa "Amerikka" (tai "amerikkalainen") tällä kertaa tarkoittaa, on mautonta kutsua raivokorrektismiksi sitä, että maan ja maanosan erosta ja sekaantumisen vaarasta huomautetaan.
  10. Sanan "oxymoron" suomenkielinen vastine on "oksymoroni".

    Sana "ristiriitailmaisu" ei sano, mistä on kyse, eikä lukija voi edes sanakirjasta tarkistaa (toisin kuin oksymoronin osalta), mitä sana tarkoittaa. Tällainen yhdyssanahan voi tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita - yleisesti ilmaisua, joka koskee jotain ristiriitaa tai sisältää ristiriidan jonkin kanssa tms.

    "Sisäisesti ristiriitainen ilmaus" olisi suunnilleen oikea _selitys_. Toisaalta sekään ei tavoita asian ydintä, sillä yleensä oksymoronissa on kyse vain näennäisestä ristiriidasta, jota ihmiset eivät edes huomaa, elleivät he erikseen pysähdy miettimään, että hei, eihän "hyvin paha" tai "älyttömän fiksu" ole mitenkään looginen ilmaus - kun sanoja ruvetaan tulkitsemaan niin sanotusti kirjaimellisesti.
  11. Yhdysvaltojen pitkä nimi on "Amerikan yhdysvallat" (huomaa gemena jälkimmäisessä sanassa, koska sitä ei tässä lueta erisnimeksi). Pitkät viralliset nimet, kuten "Amerikan yhdysvallat", "Suomen tasavalta" ja "Helleenien tasavalta", on tarkoitettu käytettäviksi virallisessa kielenkäytössä silloin, kun puhutaan valtiosta kansainvälisen oikeuden subjektina, "valtiotoimijana", ei maasta yleisesti.

    Tietoja maiden nimistä:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/maat.html

    Nimi "Pohjois-Amerikan Yhdysvallat" ei ole koskaan ollut virallinen. Sitä (tai vastaavaa muunkielistä nimeä) käytettiin oletetun selvyyden vuoksi 1800-luvun alkupuolella, jolloin oli jonkin aikaa olemassa Keski-Amerikan yhdysvallat.
  12. Jos kerrot, mistä varsinaisesti on kysymys, niin auttaminen on helpompaa. URL olis kiva.

    Mikä on "sana lista" ja miksi siihen pitäisi saada sanojen väliin enemmän väliä? Jos kyseessä on todella lista ja se on CSS:llä muotoiltu vaakasuoraksi ja se tuntuu liian ahtaalta, niin olennaista on sen CSS-muotoilun virittäminen.

    Jos kyse on vain peräkkäisistä sanoista ja niiden väliin halutaan lisää tilaa (miksi?), on useitakin vaihtoehtoja, lähinnä padding-ominaisuuden ja word-spacing-ominaisuuden käyttö.
  13. "Tervetuloa Suomen psykologisen seuran sanakirjakokeiluun Internetissä"
    on huonoa suomea, koska suomeksi ei toivoteta tervetulleeksi jossakin, vaan johonkin. Ei "tervetuloa Suomessa", vaan "tervetuloa Suomeen".

    Sana "Internetissä" on tässä tarkoitettu sanan "sanakirjakokeiluun", mutta vanhassa hyvässä suomen kielessä ns. paikallissijat ovat normaalisti _verbin_ määritteitä.

    Eri asia on, että Internet-sivulla on vähän hölmöä (peeloa) ylipäänsä mainita, että ollaan Internetissä. Se on vähän kuin Hesarin pääuutissivulla lukisi "Tervetuloa lukemaan uutisia Helsingin Sanomissa sanomalehdessä!"
  14. Kirjoitusasu "internet-sanakirja-kokeilu" on norminvastainen, koska normistossa ei ole mitään perustetta jälkimmäiselle yhdysmerkille. Yhdyssanassa _ei_ käytetä yhdysmerkkiä vain siksi, että yhdyssanan osa on itsessään yhdyssana, jossa on yhdysmerkki.

    Normeja voi tietysti rikkoa, jos arvioi, että haitta on pienempi kuin hyöty. Minusta on aina tuntunut siltä, että "liha-makaronilaatikko" on epälooginen, koska osat eivät ole "liha" ja "makaronilaatikko". Kirjoitusasu "liha-makaroni-laatikko" olisi loogisempi, mutta norminvastainen.

    Kirjoitusasu "internet-sanakirjakokeilu" on helppo lukea niin, että osat ovat "internet" ja "sanakirjakokeilu". Tämä ei toisaalta välttämättä ole väärä jäsennys: onhan kyseessä internetissä oleva sanakirjakokeilu. Toisaalta vaikka tarkoitettaisiin, että osat ovat "internet-sanakirja" ja "kokeilu", kirjoitusasu olisi sama. Tämä on yksi nykyisen normiston monista ongelmista.

    Onko yhdysmerkin käyttö vähenemään päin? Lausumia kielen muutoksista esitetään usein ihan mutu-pohjalta, ja useinkin tilanne on vain se, että lausuman esittäjä itse on _nyt huomannut_ joitakin kielen ilmiöitä (kuten yhdysmerkin pois jättämisen), joita ei ennen ole huomannut. Yhdysmerkin käytön määrähän olisi toki tutkittavissa, mutta liekö kukaan tutkinut?

    Hyvä nyrkkisääntö on, että jos kirjoittaja joutuu kysymään yhdyssanan kirjoitusasusta, hänen kannattaa purkaa yhdyssana. Ilmaukset "internetissä oleva sanakirjakokeilu" ja "internet-sanakirjan kokeilu" välttävät puheena olevan ongelman, ja lisäksi tulee selvennettyä, mitä oikeastaan tarkoitetaan. Ei kuitenkaan välttämättä tarpeeksi, sillä "internet-sanakirja" voitaisiin hyvin tulkita myös internetiä käsitteleväksi sanakirjaksi, internet-aiheiseksi sanakirjaksi, mutta sitä tässä ei kai tarkoiteta.

    Alkuperäinen kysymys oli, mitä vikaa on ilmauksessa "Tervetuloa Suomen psykologisen
    seuran internet sanakirja kokeiluun". Lyhyt vastaus olisi "kaikki", mutta katsotaanpa vähän tarkemmin. Ensinnäkään ei huutomerkin lisääminen ratkaise mitään, vaan vain pahentaa tilannetta. Huutomerkin käyttö on syytä varata ilmauksiin, jotka _huutaisi_, jos esittäisi ne ääneen, tai ainakin lausuisi erityisen painokkaasti. Normaalia tervetulotoivotusta ei ole mitään syytä huutaa.

    Kun verkkosivu alkaa "Tervetuloa - -", voi kokenut verkon käyttäjä jo asennoitua niin, että tulossa on pöhöttynyttä ja tekopirteää esitystä ja että asian vähyyttä yritetään korvata sanojen paljoudella.

    Kysyjä lienee törmännyt ilmaukseen sivulla
    http://home.edu.helsinki.fi/~jsilvone/sanakirja/index.html
    jossa lähes koko "huudahdus" on tarpeeton, koska sivun otsikko jo sanoo, että kyseessä on "Psykologian internet sanakirja", ja copyright-merkintä kertoo, minkä yhdistyksen tekemästä sanakirjasta on kyse. Ainoa tarpeellinen tieto on, että kyseessä on kokeilu. Tosin epäselväksi jää, mitä tämä tarkoittaa - luultavasti vain selittelyä ja vastuunvälttelyä.

    Tekstissä väitetään (korostetusti), että kyseessä on projekti, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että kyseessä nimenomaan ei ole projekti. Projekti eli hanke tarkoittaa toimintaa, jolla on ennalta määritellyt tavoitteet ja tuotokset, voimavarat ja aikataulu. Yhdistyksissä vapaaehtoistyönä tehtävässä harrastustoiminnassa, vaikkapa sanakirjan vähittäisessä kokoamisessa, ei yleensä _mikään_ projektiluonteen kriteeri toteudu. (Tällä en tarkoita ihannoida projektimuotoista toimintaa, pikemminkin päinvastoin. Haluan vain korostaa, että tässä projekti-sanan käyttö lienee erityisen perusteetonta.)

    Taatusti virheellistä on käyttää kirjoitusasua "Suomen psykologisen seuran" sellaisella sivulla, jolla esiintyy myös kirjoitusasu "Suomen Psykologisen Seuran". Tai ehkä se on psykoginen kokeilu, mene tiedä. Minusta ainakin noin näkyvä epäjohdonmukaisuus kertoo välinpitämättömyydestä ja on suorastaan epäkohteliasta lukijaa kohtaan.

    Tulin katsoneeksi myös kyseisen seuran omilta sivuilta. Siellä viitataan puheena olevaan sanakirjaan suorastaan herkullisella kielisammakolla:
    "Tämän linkin alta löydät Seuran psykologianalan internetsanakirjan."
    ( http://www.psykologienkustannus.fi/sps/ )
    Suomessahan ilmestyy Seura-niminen aikakauslehti, jossa saattaa olla ns. psykologin palsta. Ehkäpä tuon sammakon kirjoittajalle onkin sattunut ns. freudilainen lipsahdus, jonka ansiosta hän sanoo, mitä todella ajattelee sanakirjan tasosta. :-)
  15. Periaatteessa lomakedatan käsittelyssä pitäisi voida tunnistaa tilanne siitä, onko datassa kenttä save=Tallenna vai kenttä delete= Poista . (Kolmas kenttä, tuhoamispainike, ei kuulu tähän yhteyteen, koska sen käsittelee kokonaan selain. Se kannattaa poistaa heti; ks. esim.
    http://www.useit.com/alertbox/20000416.html )

    Käytännössä tähän ei voi luottaa ainakaan silloin, kun lomakkeessa on yksikin tekstinsyöttökenttä (). Tällöin nimittäin riippuu selaimesta, mitä tapahtuu, jos käyttäjä painaa Enter-näppäintä sellaisessa kentässä. Se saattaa vastata lomakkeen lähettämistä, mutta epämääräistä on, toimiiko selain ikään kuin jotakin submit-painiketta olisi painettu. Tästä tarkemmin:
    http://ppewww.ph.gla.ac.uk/~flavell/www/formquestion.html

    Varminta on siis toimia niin, että lomakkeessa on vain yksi submit-kenttä, ja toiminnon valinta tehdään esimerkiksi
    -elementeillä luodusta valikosta.

    id-määritteen arvolla ei ole mitään vaikutusta lomakedataan, vaan lomakedata muodostuu name- ja value-määritteiden pohjalta.
  16. Miksi valitat, ettet keksi käännöstä, kun ei ole mitään käännettävää? Et ainakaan kerro, mikä olisi käännettävä virke ja missä asiayhteydessä ja mille kohderyhmälle se pitäisi kääntää.

    Useimmissa kielissä ei ns. imperatiivilla eli käskytavalla - sinänsä harhaanjohtavia nimityksiä, koska useimmiten merkityksenä _ei_ ole käsky vaan esimerkiksi toivomus, pyyntö tai olettamus - ole yksikön ensimmäisen persoonaa. Syykin lienee ilmeinen. Joistakin kielistä sentapainen muoto kuitenkin tavataan; sen merkitys on lähinnä se, että puhuja kannustaa itseään. Tähän tarkoitukseen voi hyvin käyttää indikatiivia: "Nyt rupean töihin."

    Kun kyse on itsekseen puhelusta, voi tietysti käyttää mitä muotoa huvittaa. Jos kyse on kaunokirjallisuudesta, jossa haluaa esittää, mitä teoksen henkilö mutisee itsekseen, kun pitäisi tehdä jotain mutta ei jaksaisi tms., kannattaa pyrkiä luontevuuteen. Kaunokirjallisuutta lukemalla oppii varmaankin löytämään tähän joitakin keinoja, mutta olennaista on, millaisen kuvan persoonasta haluaa antaa. Joidenkuiden ihmisten luonteeseen voisi sopia itsensä puhutteleminen 2. persoonassa: "Rupeapa, NN, nyt töihin!"
  17. Puolipiste on yleisesti välimerkki, jonka sanotaan olevan pilkkua vahvempi mutta pistettä heikompi. Kovin tarkkaan ei kannata yrittää kuvata puolipisteellä erotettujen ilmausten suhdetta toisiinsa, sillä se voi vaihdella paljonkin.

    Hyvää esimerkkiä puolipisteen käytöstä ei oikeastaan voi antaa kuin kappaleen mittaisena. Vasta kappaleessa, jossa on monta virkettä, voi syntyä tarve osoittaa, että kaksi peräkkäistä virkettä liittyy toisiinsa läheisemmin kuin kappaleen virkkeet yleensä.

    Hyvä nyrkkisääntö on: kirjoita virkkeen loppuun piste, lauseiden väliin pilkku ja unohda muut välimerkit.

    Puolipisteellä on myös monia erikoiskäyttöjä luetteloissa, tietotekniikassa yms.; ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.4.html#puolipiste

    (Alkuperäinen kysymys oli ihan oikeasti tyhmästi esitetty otsikoltaan myös muulta muotoilultaan. Otsikossa kannattaa kertoa, mitä asia koskee, eikä esittää sinänsä tässä tapauksessa oikeaa laatuarvostelmaa. Lisäksi kannattaa kertoa, mistä kenkä puristaa, eli mikä on oikeasti epäselvää puolipisteen käytössä ja merkityksessä.)

    Muuten, ilmaus
    "Suomessa on synkät henkirikostilastot; maassa tehdään 150 henkirikosta vuodessa."
    olisi sujuvampi, jos puolipisteen tilalla olisi kaksoispiste. Tässähän toinen lause selvästikin selittää, perustelee ja täsmentää toista.

    Eri asia on, miten luontevaa on kutsua tilastoja synkiksi. Tilastot kertovat, mitä tapahtuu. Miksi se, että Suomessa tapetaan paljon ihmisiä, pitää ilmaista jonakin tilastojen synkkyytenä? Tämähän jo menee sivuun aiheesta, joskaan ei palstan aihepiiristä. Mainitsen kuitenkin asian siksikin, että se osoittaa, että useimmiten puolipisteen käyttö johtuu ilmaisun turhasta mutkikkuudesta.
  18. Melkein poikkeuksetta kuulemasi ääntämys "itsekin" on tietysti oikea, suomen yleiskielen mukainen ääntämys. Murteita puhuessaan jokainen tietysti murtaa murteensa mukaan; useista murteista ns. loppukahdennus puuttuu kokonaan. ("Loppukahdennus" on kehnohko nimi kielen ilmiölle, jossa sananloppuinen konsonantti esiintyy aina assimiloituneena seuraavan sanan alkukonsonantin mukaiseksi. Perinteinen "jäännöslopuke" sen sijaan on tolkuttoman harhaanjohtava.)

    Luultavasti olet vain kalastelemassa reaktioita poskettomaan väitteeseesi, jonka itsekin tiedät poskettomaksi, eli olet trollaamassa. Selitänpä nyt kuitenkin, että tällaisia asioita ei tietenkään ratkaista sen mukaan, mitä joku itse keskenään päättelee ja resuneeraa. Sanan "itse" norminmukaiseen ääntämykseen voi tutustua vaikkapa suomen kielen sanakirjoista (esim. Suomen kielen perussanakirja), jos äkillinen kielikorvantulehdus on yllättänyt.
  19. Wikipediaan ei kannata vedota väitteidensä perusteeksi, ellei väite koske wikipediaa itseään. Kannttaa muistaa, että wikipedia on määritelmän mukaan ympäristö, jossa kuka tahansa voi kirjoittaa, muuttaa ja poistaa mitä tahansa.

    Vakavasti otettavat tietolähteet, esimerkiksi "The Chicago Manual of Style", kuvaavat sanan "billion" merkityksen brittienglannissa niin, että se tarkoittaa vahvastaan biljoonaa (siis miljoonaa miljoonaa), joskin amerikkalaistakin käytäntöä esiintyy.

    Ks. myös esim.
    http://alt-usage-english.org/excerpts/fxbill00.html
    jossa on osuva luonnehdinta:
    Throughout the U.K., a common response to the question "What do you understand by 'a billion'?" would be: "Well, I mean a
    million million, but I often don't know what other people mean."

    Päätelmä, jonka mukaan sanaa "billion" kannattaa välttää, on toki aivan oikea. Tämä johtuu jo siitä, että sanalla on amerikanenglannissa eri merkitys kuin perinteisessä brittienglannissa.
  20. body {font-size: 150%;} tarkoittaa, että fonttikoko asetetaan puolitoista kertaa niin suureksi, kuin käyttäjä on valinnut.

    Tämä on fiksua, jos sivuilla on aivan liikaa käyttäjiä ja heistä halutaan karkoittaa huomattava osa.

    Jos kuitenkin halutaan tehdä toimivia sivuja, ei aseteta fonttikokoa lainkaan - ainakaan ennen kuin oikeasti ymmärretään, miten fonttikoot toimivat.
    21. 130 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt