yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Loeb on kyllä kotoisin Ranskasta, mutta hänen nimensä Saksasta. Siksi alkuperäinen ääntämys on suunnilleen [lööp], ranskan mukainen [löb], ja suomalainen [lööb] on, no, suomalainen.

    Loeb-nimen vieraudesta ranskan kielen kannalta kielii se, että siinä on oe-yhdistelmä, jota ranskassa ei normaalisti ole (vaan on joko œ-kirjain tai oë-yhdistelmä, joissakin sivistyssanoissa oé-yhdistelmä).
  2. "Tökerö kielioppivirhe" tarkoittanee tässä hyperkorrektia monikkomuotoa "kärähtivät". Monikko olisi oikein, jos tekstissä viitattaisiin kahteen muuntajaan, joita on aiemmin kuvattu ja joihin siis viitataan lukijalle jo tuttuina. Toisaalta kun niin ei ole, olisi koko lause muotoiltava toisin: "Kaksi sähkötolpan päässä olevaa pientä muuntajaa kärähti – –”.
  3. Ainakaan tavallisissa viron sanakirjoissa ei ole sanaa ”pärt”, ja niiden mukaan suomen ”päre” on viroksi ”peerg”.

    Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ”päre” on todennäköisesti johdos ääntä jäljittelevästä sanavartalosta, johon perustuu myös verbi ”päristä”. Mahdotonta ei ole, että virossa olisi tähän sanaperheeseen kuuluva sana, johon sukunimi ”Pärt” perustuu. Todennäköisemmin se kuitenkin on muuta alkuperää.
  4. Hyvä huomio. Sana ”pärt”, tai ruotsin yleiskielen muodossa ”pärta”, on todellakin lainaa suomesta, ainakin jos uskomme Ruotsin akatemian sanakirjaa:
    http://g3.spraakdata.gu.se/saob/

    Kantamuodoksi se kertoo partitiivin ”pärettä” tai ”päreitä”, mikä selittää t-äänteen. On aika tavallista, että sana lainautuu taivutetussa muodossa eikä ns. perusmuodossa (yksikön nominatiivissa), jos se tyypillisesti esiintyy lauseyhteydessä taivutettuna.

    Yleensähän sanat lainautuvat korkeammalla kulttuuriasteella olevan yhteisön kielestä alemman kulttuuriasteen yhteisön kieleen, usein ihan siitä syystä, että sanat liittyvät uusiin kulttuuri-ilmiöihin, joita alemman tason yhteisö ei ennestään lainkaan tunne. ”Päre” on ehtinyt lainautua aikana, jolloin Suomessa vielä polteltiin päreitä, Ruotsissa ei niinkään.

    ”Sauna” taas on lähinnä kansainvälinen sana: tiettyyn kulttuuripiiriin kuuluvan ilmiön nimitys, jota sellaisenaan tai jotenkin mukautettuna käytetään muissa kielissä.

    Kansainvälisiä sanoja ovat myös sellaiset oppisanat, jotka on annettu jossain ympäristössä ja joita käytetään sitaattilainan tavoin muissa kielissä. Suomi on sellaisiakin antanut aika vähän; lähinnä tulee mieleen ”rapakivi”.

    ”Pojke” on arvoituksellisempi, mutta selitys on ehkä se, että ruotsinkielisissä perheissä Ruotsin valtakunnan eri alueilla (mukaan lukien nykyinen Suomi) oli suomenkielisiä palvelijoita, renkejä ja alustalaisia, joita kutsuttiin heille tutulla nimityksellä.

    Ehkä vielä arvoituksellisempi on toisessa vastauksessa mainittu ”känga”, etenkin kun tämä ruotsin murteiden sana on levinneisyydeltään lähinnä eteläinen. Olisikohan syynä se, että Värmlannin suomalaismetsissä ja niillä seuduin asusti taitavia suomenkielisiä suutareita?
  5. "Akkuna" on yksinkertaisesti sanan "ikkuna" variantti, levinneisyydeltään läntinen. Se esiintyi vanhassa kirjasuomessa, joka perustui lähinnä lounaismurteisiin, ja siksi vielä Nykysuomen sanakirja kuvaa sen ilman mainintaa vanhahtavuudesta tai murteellisuudesta (selityksenä "= ikkuna"). Nykyiseen yleiskieleen se ei ainakaan kuulu, joten voi sanoa, että se on häviämässä suomen kielestä sitä mukaa kuin murteet häviävät.

    Mitään merkityseroa "ikkunan" ja "akkunan" välillä ei ole sen enempää kuin "vihdan" ja "vastan" välillä.
  6. ”Nykysuomen sanakirjassa” (s.v. yhteys) esiintyy esimerkeissä vain ”ottaa yhteys”, joskaan tämä ei sinänsä merkitse kannanottoa siihen, että partitiivi olisi väärin. Paljon uudemmassa ”Suomen kielen perussanakirjassa” mainitaan erikseen ”ottaa yhteys t. yhteyttä”. Google-vertailujen perusteella näyttää partitiivi nykyisin olevan selvästi yleisempi.

    Kieli on siis muuttunut tässä asiassa, ja on vaikea sanoa miksi. Koko ilmaus on tietysti käännöslaina (ruotsin ilmauksesta ”ta kontakt”), mutta esikuvakielessä ei ole mitään partitiivia vastaavaa. Jos asiaa rupeaa ajattelemaan, niin partitiivi vaikuttaa suorastaan teennäiseltä: ”ottaa yhteyttä” sopisi oikeastaan tarkoittamaan sitä, että yritetään yhteyden ottamista, mutta ei onnistuta.

    Ehkäpä ”ottaa yhteys” on koettu liian jämäkäksi varsinkin ohjeen tapaisissa teksteissä: ”ottakaa yhteys lääkäriin” kuulostaa käskyltä, ”ottakaa yhteyttä lääkäriin” ehkä pehmeämmältä. Jos ilmaus on abstraktimpi eli ei mainita, kehen tai mihin pitää ottaa yhteys, niin nominatiivi tuntuu ehkä jotenkin vajaalta: ”ottakaa yhteys” tuntuisi vaativan jatkoa, kun taas partitiivi tuntuu sopivan esimerkiksi ilmaukseen ”jos oireet toistuvat, ottakaa yhteyttä”,

    Taustalla voi olla sekin, että yhteyden ottaminen ei aina heti onnistu, vaan pitää yrittää soittaa monta kertaa. Lisäksi käytännössä yhteyden ottaminen voi merkitä toistuvia yhteydenottoja, esimerkiksi puhelinsoittoja, sähköpostiviestejä ja tapaamisia, eikä vain yhtä yhteyttä. Asiaan voi vaikuttaa myös partitiivi sellaisissa sanonnoissa kun ”ottaa osaa” ja kielteisissä ilmauksissa kuten ”hän ei ottanut yhteyttä”.
  7. ”Laboratorioisku” on oikein, koska mitkään yleiset säännöt eivät vaadi sanaan yhdysmerkkiä.

    Toisaalta ”laboratorio-isku” on myös mahdollinen sillä perusteella, että yhdysmerkki selventää sanan hahmoa. Ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela//kielenopas/4.4.html#yhd-selv
    Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että moni ei tunne tätä erikoissääntöä ja väittää kirjoitusasua ”laboratorio-isku” virheelliseksi.
  8. Normienglannissa ääntämyksessä on kyllä eroa, mutta se on aika pieni: [ðen] contra [ðən] (t. harv. painollinen [ðæn] ), mutta harva puhuu normienglantia, ja käytännössä then-sanakin on usein painoton ja sen vokaali on lähellä [ə]:ta.
  9. Asenna suomalaisen standardin mukainen monikielinen näppäimistöasettelu:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/uusinappis.html

    Sillä voi jokseenkin sujuvasti kirjoittaa kaikki tšekin kirjaimet (samalla periaatteella kuin hattu-s:n, siis AltGr heittomerkki ja sitten peruskirjain S, C, D tms.).
  10. Sellaisiin ilmauksiin kuin ”kaikkien sotien äiti” puututtiin joissakin viestimissä jo 1. Persianlahden sodan aikana:

    »The translation is based on a misunderstanding of the use of the Arabic word "umm" (mother). Besides its literal meaning, "umm" -- when followed by another noun -- is often equivalent to English words like "chief," "main" or "principal" (as in "mother lode") and is used in quite prosaic contexts where a literal translation would be absurd.»

    Louis Jay Herman New York Timesissa 7.3.1991.
    http://www.nytimes.com/1991/03/07/opinion/l-mother-of-battles-mistranslates-arabic-834791.html

    Suomen kielessäkin tunnetaan vastaavanlaista äitiä tarkoittavan sanan käyttöä, esimerkiksi ”emävale”, ”emämunaus”, ”emähullu” – siis yleensä kielteisissä yhteyksissä (kuitenkin huom. harvinainen ”emäaalto” ’hyökyaalto’=.
  11. Germaanisten kielten mother-tyyppiset sanat eivät ole latinasta lainattuja, vaan alkuperäisiä, yhteisestä indoeurooppalaisesta kantakielestä peräisin olevia.
  12. Vanhoissa Suomessa käytetyissä kirjoituskoneissa ei yleensä ollut treemanäppäintä. Sen sijaan niissä kirjoitettiin ü:n jäljitelmä kirjoittamalla u, siirtämällä telaa merkin verran taaksepäin ja lyömällä kirjoituskone-lainausmerkki " eli se, jonka nykyisin tunnemme Ascii-lainausmerkkinä.

    Tästä esitettiin ohje vielä Kielikellossa 1/1978, joka käsittelee merkkien kirjoittamista konekirjoitustekstissä. Siinä on vieläpä esimerkki, jossa ZÜRICH on kirjoitettu niin, että Ü:n tilalla on gemena-u, jonka päällä on lainausmerkki – syynä tietysti se, että versaali-U:n päälle lyöty lainausmerkki olisi tuottanut melkoista sotkua. Lehdessä lainausmerkki on kaareva, kuten Suomessa käytetyissä kirjoituskoneissa saattoi olla; tällöin tulos oli vielä vähän omituisemman näköinen kuin pystysuoraa lainausmerkkiä käytettäessä.
  13. Jos sana ”prosenttiseksi” kirjoitetaan merkkiä ”%” käyttäen, niin ”%-iseksi” on kyllä oikein, tai vähiten väärin. Tämä ei ole ihan helppo asia, koska näyttäisi siltä, että sanassa ”prosenttinen” johdinta on vain ”nen”. Tällaiset sanat kuitenkin tulkitaan niin, että johdin on ”inen” ja että kantasanan lopusta jää ”i” pois.

    Normien mukaan merkkiä ”%” kuitenkin käytetään vain numeroin merkityn luvun jäljessä tarkoittamassa sanaa ”prosentti”. Esimerkiksi ilmaukset ”%:inen”, ”%-osuus” ja ”korko-%” ovat siis norminvastaisia
  14. Minkä ristiriidan olet näkevinäsi?

    Järkevä nettikirjoitus pysyy järkevänä, vaikka kaikki siihen sisältyvät URLit lakkaisivat toimimasta tai rupeaisivat viittaamaan ihan eri sisältöön kuin ennen (kuten URLeilla on tapana). Jeidan viesti ei taida täyttää kriteereitä, koska siinä viitataan ties minkä sivuston ties milloin sisältämään ties mihin, mitenkään sanomatta mihin.
  15. ”Kuningas” tarkoitti muinoin yleensä vain päällikköä (esimerkiksi ”nuottakuningas” nuottaporukan pomoa). Tällaisten sanojen lainautuminen korkeammalla kulttuuritasolla olevilta naapureilta on luonnollista. Venäjäiset muuten lainasivat saman sanan, se vain on saanut sellaisen muodon (knjaz, ’ruhtinas’), että sitä ei ole helppo tunnistaa. Mutta ”äiti”?

    Joskus olen pyöritellyt sellaista ajatusta, että nykyisen Suomen alueella asui paikoilleen asettunutta germaanista väestöä ja sitten tuli ”suomalaista” väestöä, joka ensin ryösti germaaneilta ja sitten tappoi heidän miesväkensä ja otti naiset omikseen, ehkä jättäen lapsia eloon, ehkä ei. Germaaninaisten lapset oppivat germaanisen kielen äideiltään mutta joutuivat sitten pakkosuometetuiksi. Heidän kieleensä jäi kuitenkin substraateiksi joitakin tunnearvoltaan vahvoja sanoja kuten ”äiti”.

    Ja jossain vaiheessa tapahtui jotain vastaavaa balttien kanssa, ja siksi suomen kieleen tuli balttilainen laina ”tytär”.

    En kirjoittanut tätä aivan vakavissani, mutta en kokonaan leikillänikään.
  16. ”Sana on johdos vartalosta, joka mitä ilmeisimmin on lätisevää ääntä jäljittelevä kuvailusana.” (Nykysuomen etymologinen sanakirja)
  17. Jostakin germaanisesta kielimuodosta. Kovin tarkkaan asiaa ei voi selvittää, mutta gootin ”aiþei”, muinaisyläsaksan ”eidī” ja muinaisnorjan ”eiða” tekevät germaanisen alkuperän käytännössä varmaksi. (Lähde: Nykysuomen etymologinen sanakirja.)

    Hankalampi kysymys on, miksi näinkin perustavanlaatuinen sana on lainattu, kielessä vanhastaan käytetyn sanan emä ~ emo tilalle.
  18. Jaa, miksiköhän?

    Joka tapauksessa kyse on keskiajan latinasta, jota myös munkkilatinaksi kutsutaan, tai sen jäljitelmästä. Alkuperäisin tunnettu muoto lienee vähän toisenlainen: ”Verba volant, littera scripta manet” (lähde: ”Carpe diem!”). Sananmukaisesti ”[Puhutut] sanat lentävät, kirjoitettu kirjain pysyy.”

    Mutta mikä sitten on oikein? Pitäisikö sitä kysyä keskiajan grammaatikoilta, ja miltä suunnalta? Onko kysymys triviaali vai ihan kvadriviaali?
  19. Kohta ”romaanisissa kielissä ei yleensä ole h-äännettä” ei pidä paikkaansa. Latinan h on kyllä enimmäkseen kadonnut niiden ääntämyksestä, mutta toisaalta esimerkiksi espanjassa on h-äänne, joka on eri alkuperää ja jota merkitään muun muassa j:llä.

    Suomen ”h-äänne” (/h/-foneemi) toteutuu ainakin neljän olennaisesti erilaisena äänteenä (allofonina), joista yksi vastaa espanjan h-äännettä. Tätä vain ei yleensä tajuta, koska ne esiintyvät eri äänneasemissa (suomessa konsonantin edellä, espanjassa vokaalin edellä).
  20. Selitys on omalla tavallaan looginen mutta ongelmallinen. Miksi etuvokaalinen sana olisi muuttunut takavokaaliseksi? Miksi kantasana olisi muuttunut johdoksessa, ja mikä johdin oikeastaan olisi kyseessä?

    Jos johtimeksi ajatellaan -skä, joka ei kuulu suomen kielen normaaleihin johtimiin (johdin -ska sellaisissa sanoissa kuin ”pastorska” on selvästi myöhäsyntyinen), niin pitäisi olettaa, että ”teräskä” olisi kadottanut yhden vokaalin ja sen jälkeen ”terskä” olisi muuttunut takavokaaliseksi. Kukin askel tässä kehityksessä on mahdollisuuksien rajoissa, mutta niiden yhdistelmä on jo aika spekulatiivinen, jos mitään selviä todisteita (lähisukukielten sanat?) ei ole.
    21. 19 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt