yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Ei ole suomalainen keksintö, mutta Suomessa sanan merkitys on rajoittunut tarkoittamaan juuri tietynlaisella kuorrutteella päällystettyä munkkia. Raholan syötävistä sanoista:

    ”Sokerimurupintaisen munkin lisäksi tunnetaan meillä suuri määrä erilaisia munkkeja, jotka eroavat toisistaan paitsi täytteen osalta, myös pinnoittellaan. Tavallisin on vaaleanpunaisella, sileällä sokerikuorrutuksella varustettu berliininmunkki, jonka alkuperä todellakin löytyy Berliinistä. Saksaksi ja varsinkin Berliinissä se on berliner Pfannkuchen, 'berliiniläinen pannukakku' eli lyhyesti vain Berliner. Se ei välttämättä ole päällystetty sokerilasitteella, vaan se on usein sokeroitu kuten meillä munkit yleensä.”
    http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/m.html#munk

    Googlen kuvahaku löytää laajan valikoiman erilaisia berliner Pfannkucheneita, osassa vain sokeripäällystä, osassa ”lasite”, mutta ei välttämättä pinkki:
    https://www.google.fi/search?q=berliner+Pfannkuchen&tbm=isch
  2. ”Alje” esiintyy Nykysuomen sanakirjassa vain viittauksena hakusanaan ”alkeet”. Tästä voisi päätellä, että kyseessä on vain teoreettinen yksikkömuoto.
  3. Kaunokirjallisuudessa on tapana rikkoa pilkkusääntöjä, varsinkin jättämällä pilkkuja pois. Sekä suomeksi alun perin kirjoittavat että suomentajat harrastavat tätä ja saattavat kiihkeästikin puolustaa ”vapauttaan”. Samaan sarjaan kuuluu vieraiden nimien väärä taivutus (kuten ”Bordeauxiin” pro ”Bordeaux’hon”).

    Kustantaja ei yleensä pilkkuihin puutu, ellei kyseessä ole pieni kustannusyritys ja sen kielitietoinen omistaja. Sen sijaan kustannustoimittaja saattaa puuttua pilkkuihin, mutta todennäköisemmin virheitä korjaamalla kuin niitä lisäämällä. Toisaalta kustannusala tuntuu olevan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että kustannus- ja muu toimittaminen minimoidaan. Jo varsin suuri osa julkaistavista teksteistä on nykyisin sellaisia, etteivät ne ole käyneet läpi edes välttävää toimittamista. Tämän voi päätellä esimerkiksi silmiinpistävistä virheistä, joissa ei ole kyse mistään taiteellisista vapauksista vaan ihan vain selvistä mokista kuten kirjoitusvirheiden runsaudesta.

    Säännöt eivät muuten vaadi, että kaikki pää- ja sivulauseet erotellaan toisistaan pilkulla. Perussääntö toki on, että lauseiden väliin tulee pilkku, mutta tähän on paljon poikkeuksia.
  4. Ei ole järkevä. Jonkin verran sitä käytetään, usein mahtipontisessa tai paatoksellisessa tekstissä. Sanan houkutus lienee siinä, että se kuulostaa hienolta ja sen voi jokainen tulkita miten haluaa. Tällaista tuubaa: ”Puolustusvoimien muutos tai muuttumattomuus liittyy väistämättä sotiluuden ja sotilaiden identiteetin muutokseen.”

    Johdos "sotiluus" on outo, koska se edellyttäisi lähinnä kantasanaa "sotila" (vrt. katala – kataluus). Kieltämättä on johtosuhteet asiakas – asiakkuus, kuningas – kuninkuus, mutta jostain syystä ”sotiluus” tuntuu kummalta, eikä ”sotilaus” olisi parempi.

    Kun googlasin, niin jo ensimmäinen osuma taitaa paljastaa ilmiön luonteen. Osuma nimittäin on jonkinlainen tutkielma, jossa ”sotiluus” on ilmeisesti englannin sanan ”soldiership” vastineena.
  5. Suunnilleen noin, mutta versaalin käyttöön virkkeen keskellä ei liene perustetta (paitsi englannin matkiminen?), ja merkin ` (gravis) tilalla pitäisi olla ʻ (ʻokina):

    Hauʻoli la makuakane

    ʻOkina on glottaaliklusiilin (eräänlaisen katkoäänteen) merkki, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.8.html#okina
  6. Kaikille Unicode-merkeille on merkkiviittaukset (HTML5-termein sanottuna ”numeeriset merkkiviittaukset”), esimerkiksi ŝ = ŝ.

    HTML5:ssä on myös ”nimetyt merkkiviittaukset” kaikille esperanton erikoismerkeille, esimerkiksi ŝ = ŝ, ks.
    http://www.whatwg.org/specs/web-apps/current-work/multipage/named-character-references.html#named-character-references
    Niiden käytössä vain ei juuri koskaan ole mieltä, koska monet melko uudetkaan selaimet eivät niitä tunnista ja koska ne eivät ole juurikaan helpompia muistaa kuin numerokoodit.

    Parasta kuitenkin olisi luopua sidonnaisuudesta ”ANSIin”. (”ANSI” on Microsoftin antama harhaanjohtava nimi omalle merkkikoodilleen, jota se ehdotti Amerikan standardointijärjestölle ANSIlle, mutta jonka ANSI hylkäsi.) Harvassa alkavat olla tilanteet, joissa verkkosivulla ei voi käyttää UTF-8:aan.

    Ja kun asennat suomalaisen nykyisen standardin mukaisen näppäimistöasettelun, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/uusinappis.html
    voit kirjoittaa esperanton merkit suoraan. Esim. ^S ( Vaihto ¨ ja sitten S) tuottaa ŝ:n
  7. Ei varmaankaan ollut ainoa asia, joka sinulle opetettiin lukiossa väärin. Veikkaan, että lukion opettajasi ei ollut koskaan lukenut asiaa koskevia silloisia standardeja, eikä ymmärrettävistä syistä nykyisiäkään.

    MAOL-taulukot vilisevät virheitä, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/maol-virheita.pdf
    Minulle on kerrottu, että osa ilmoittamistani virheistä on korjattu. Mielenrauhani säilyttääkseni en ole tarkistanut tilannetta.

    Mittayksikköasetus, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/SI/asetus.html
    puhuu yksiselitteisesti yksiköiden kerrannaisista. "Kerrannaisyksikkö" sisältää sen virheellisen, SI-järjestelmän periaatteiden vastaisen ajatuksen, että suureella olisi useita yksiköitä.

    Esimerkiksi "millimetri" ei ole yksikkö, vaan yksikön "metri" kerrannainen. Ilmaus "5 mm" on vain käytännöllinen tapa ilmaista suure metreinä, usein käytännöllisempi kuin "0,005 m", mutta merkitys on täsmälleen sama.
  8. ”Tuhon omaksi” esiintyy kyllä Raamatussa usein, mutta se taitaa kuitenkin olla suomalainen sanonta, jota vuoden 1933 suomennoksen tekijät jostain syystä käyttivät ahkerasti. Alkutekstissä ja muissa käännöksissä nimittäin on vaihtelevasti muita ilmauksia, kuten surmaaminen, tuhoaminen ja kiroaminen.

    Esimerkiksi ensimmäinen esiintymä on 2. Moos. 22:20: ”Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle, ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi.” Tässä tapauksessa uudemman, vuoden 1992 suomennoksen tekijät ovat olennaisesti säilyttäneet ilmaisun (” Jos joku uhraa muille jumalille kuin Herralle, hänet tuomittakoon tuhon omaksi.”) Mutta vuoden 1776 Bibliassa on: ” Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle Herralle, hänen pitää kirottu oleman.” Vuoden 1642 Raamattu oli samoilla linjoilla: ”Se joca uhra jumalille/ ja ei ainoalle HERralle/ hänen pitä kirottu oleman.”. Alkutekstissä on, Biblia Hebreican mukaan, ”זֹבֵ֥חַ לָאֱלֹהִ֖ים יָֽחֳרָ֑ם בִּלְתִּ֥י לַיהוָ֖ה לְבַדֹּֽו”, jonka joku ehkä osaa tulkita oikein – se näyttäisi vain käskevän uhraamaan ainoastaan Yahweh-jumalalle. Vulgatassa on ”qui immolat diis occidetur praeter Domino soli”, eli käsketään tappamaan ne, jotka uhraavat muille jumalille kuin ainoalle Herralle”, mikä perustunee aika suoraan Septuagintaan (ο θυσιαζων θεοις θανατω ολεθρευθησεται πλην κυριω μονω).

    Ainakin sivun http://raamattu.uskonkirjat.net hakutoiminto antaa tuloksen, jonka mukaan vuoden 1776 Bibliassa ei lainkaan ole sanaa ”tuhon”. Joten ”tuhon omaksi” ei ole vanhinta raamatullista suomea.
  9. Ei pitäisi kysyä apua kääntämiseen, jos ei ole kääntämässä mitään.

    Toki useimmat täällä kai tietävät, että ”käännösapua” pyytävät eivät oikeasti halua kääntää, vaan ymmärtää tekstin sisällön. Ja ilmeisesti moni ei lainkaan tajua, mikä ero näillä on...
  10. Mitenkähän hyvin itse osaisit ääntää sanan ”vintage” englannin mukaan? Valtaosalla suomalaisista jo ensimmäinen äänne menee väärin.
  11. Välien pois jättäminen on tietysti virhe. Tällaisessa yhteydessä on typografien mukaan sallittua käyttää väliä, joka on kapeampi kuin tavallinen sanaväli, mutta ei (suomen kielessä) jättää väliä kokonaan pois.

    Virhe on sikäli yllättävä,että muistomerkki on jo vuodelta 1954 ja välien pois jättäminen lähinnä englannin kielen käytäntöjen vaikutusta, joka ei tuolloin voinut vielä olla kovin suuri.

    Marskin nostamiseen kansakunnan kaapin päälle on liittynyt se, että liturgianomaisesti mainitaan hänen kaikki etunimensä tai ainakin niiden lyhenteet, ellei käytetä pelkkää sukunimeä (tai arvonimeä ”marsalkka” ja sukunimeä).. Marski itse kai käytti lähinnä etunimeä ”Gustav”. Tasavallan presidenttinä olleessaan hän allekirjoitti lait pelkällä sukunimellään.

    Luonnollinen ratkaisu olisi ollut kirjoittaa hautamuistomerkkiin ”Gustav Mannerheim”. Mutta silloin olisi varmaan kohistu pyhäinhäväistyksestä tms.
  12. Oletko siis suomentamassa laitteen käyttöohjetta? Jos laitteessa on mittari, jonka asteikossa on yksikön merkintänä "psi", pitää sama yksikkö ja sama tunnus tietysti säilyttää käännöksessä. Sulkeissa on hyvä mainita sama standardiyksikköjä käyttäen. Merkinnän "2psi" sijasta käytetään suomen mukaista, jossa yksikön ja tunnuksen välissä on välilyönti.

    Siis: "2 psi (≈ 13,8 kPa)”. Tosin voi kysyä, pitäisikö käyttää karkeampaa likiarvoa 14 kPa, kun luvussa 2 on vain yksi merkitsevä numero.
  13. Sanoilla on ne merkitykset, joita ihmiset niille antavat. Sanojen merkitykset eivät ole luonnonlakeja.

    Vanhastaan merirosvous-sana on tarkoittanut samaa taivutustavasta riippumatta. Nyt kuitenkin osa ihmisistä on ruvennut ajattelemaan, että taivutuksen pitäisi vaikuttaa merkitykseen, ja syyttävät mediaa, kun se ei noudata heidän teorioitaan.

    Mitenkähän voisi olla merirosvo harjoittamatta merirosvoutta? Ehkä unelmissa. Kenties tämä sekoilu johtuukin siitä, että elokuvien yms. merirosvoromantiikka on saanut ihmiset ajattelemaan ”merirosvoutta” jonain hienona elämäntapana, johon ei sisälly merirosvousta.
  14. Käytännössä fiksuinta voi olla ottaa yhteyttä bloggerin palveluntarjoajaan. Tosin se voi aika helposti pestä kätensä.

    Asia on oikeudellisesti hyvin hankala. Periaatteessa Suomessa on korkeinta oikeutta myöten tunnustettu ihmisen oikeus omaan kuvaansa, vaikka mikään kirjoitetun lain säädös ei sellaista selvästi anna.

    Käytännössä vetoaminen valokuvaajan oikeuteen voi olla tehokkainta, vaikka asian ydin onkin jossain muualla. Valokuvaajan ottajalla on nimittäin automaattisesti oikeus määrätä kuvan levittämisestä. Ellei kuvaajan lupaa ole saatu, bloggerin palveluntarjoaja, jos se on EU:n alueella, joutuu katkaisemaan bloggerin nettiyhteydet (ellei itse halua syytettyjen penkille), jos *kuvan ottaja* vaatii kuvan poistamista blogista.

    Tosin olen sitä mieltä, että jos olet pannut kuvasi Facebookin profiiliin, ei pidä ihmetellä, että sitä käytetään ties missä. Mutta oikeudellisesti se ei anna lupaa kuvan käyttöön muualla.
  15. Ajattelitko, että hän myöntäisi olevansa väärässä, jos lyöt tiskiin ihan Suomi24:n sertifikaatin siitä, että sinä olet oikeassa? ☺

    Joka tapauksessa lähteettömän sitaattisi sisältö on puppua. Å ei ole minkään aakkoston yhdeksäs kirjain, ja se esiintyy ruotsin lisäksi tanskassa, norjassa, vallonissa ja eräissä saamen kielissä.

    Voit tietysti yrittää vastaa kaverisi kommenttiin toteamalla, ettei sivulla myöskään sanota, että hän olisi fiksu. Tai sitten voit todeta, että on ihmisiä, joiden kanssa ei kannata kiistellä.
  16. Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja "Sukunimet" kuvailee (s.v. Hautala) hyvin samantapaisesti. Hauta-alkuiset sukunimet ovat pääosin peräisin talonnimistä, jotka taas perustuvat paikannimiin, ja niissä hauta-sanalla on monta merkitystä, mutta tavallisimpana tervahauta varsinkin näiden nimien tyypillisellä esiintymisalueella.

    Hauta-sana tarkoittaa yleisesti maassa olevaa kuoppaa tai syvännettä, ja kyseessä voi olla säilytyskuoppa, ansakuoppa, savenottokuoppa tms. Luonnollista on kuitenkin ajatella, että tavallisesti juuri tervahauta antoi nimen aholle, järvelle, lahdelle tms. Tervahautaa käytettiin yleensä pitkään, ja sillä oli suuri taloudellinen merkitys aikana, jolloin tervan kysyntä maailmassa oli suurta.
  17. Voi olla, että kirjassa on virhe, mutta ehkä todennäköisempää on, että on ymmärretty väärin ja kopioitu väärin.

    Vaikka asia tulikin kai selväksi, on hyvä merkitä luvut ja suureet oikein eikä esimerkiksi yksiköiden nimiä ja tunnuksia sekoittaen, epästandardeja lyhenteitä (kuten "sek") viljellen jne. Oikein on merkitä näin: 20 L/min = 0,02 m³/min ≈ 0,000 333 m³/s.
  18. Jaa, minä kyllä pääsin muutamaan kertaan Neuvostoliittoon, vaikka kirjoitin kansallisuus-kohtaan kielellisesti oikein "suomalainen". Tai no saatoin kirjoittaa "финн". En edes osannut nähdä asiaa ongelmana. Missään tapauksessa ”Suomi” ei ole kansallisuus, vaan maa tai valtio.

    Ongelma oli kyllä suomenruotsalaisella matkatoverillani, joka joutui pohtimaan kansallisuuden olemusta: onko hän suomalainen vai suomenruotsalainen, ja mitä jälkimmäinen olisi venäjäksi.
  19. Pitää olla genetiivissä "Suomen", koska kansalaisuutesi ei ole Suomi, vaan sinulla on Suomen kansalaisuus.

    Toisaalta tämä ei vaikuta viisumihakemuksen käsittelyyn tuon taivaallista. Siinä olennaista on, että tiedot ovat oikein, ei kieliasu. Mutta tietysti on hyvä kirjoittaa oikein.
  20. Ylen ohjelma taitaa kyllä olla nimeltään ”Historiaa: Yrjö V ja kuningatar Mary”.

    On varsin tavallista maailman kielissä, että ainakin tunnetuimmista hallitsijoista (ja paaveista, joskus myös muista tunnetuista henkilöistä) käytetään omaan kieleen mukautettua nimiasua. Tämä perustuu siihen, että monet nimet ovat levinneet hyvin laajalle eri kieliin eri muodoissa mutta tunnistetaan vielä ”samaksi nimeksi”.

    Esimerkiksi englannin George ja suomen Yrjö ovat peräisin kreikkalaisesta nimestä Geṓrgios (merkitys alkujaan ’maanviljelijä’), joka on eri kielissä saanut hyvinkin erilaisia muotoja (ja englannin muodon ääntämys poikkeaa kreikan muodosta paljon enemmän kuin kirjoitusasu antaa ymmärtää). Tätä vastaavuutta on ruvettu soveltamaan todennäköisesti niin varhain kuin suomeksi on ylipäänsä puhuttu vieraiden maiden hallitsijoista.

    Yrjö V on esimerkiksi katalaaniksi Jordi, tšekiksi Jiří, italiaksi Giorgio ja liettuaksi Jurgis. Nimien mukauttaminen ei siis todellakaan ole suomalainen keksintö.
    21. 20 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt