yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. ”Kasvukumppani” näyttää olevan lähinnä nykyaikaisen BS-kielen sana, jolla yritykset yrittävät tuoda itseään ja vakuuttaa muut yritykset siitä, että yhteistyössä tämän yrityksen kanssa ne menestyvät.

    ”Kasvinkumppani” on vanha hyvä suomen kielen sana, joka tarkoittaa yhdessä toisen ihmisen kanssa kasvanutta ihmistä. Sen alkuosa on yhdyssanamuoto, jonka on katsottava edustavan lähinnä verbiä ”kasvaa”. Vertaa esimerkiksi sanaan ”elintaso”, jossa alkuosa ei ole substantiivi ”elin” vaan verbin ”elää” yhdyssanamuoto eli tarkoittaa ’elämis-, elämän-’.

    Verbien yhdyssanamuodot ovat jossain määrin harvinaistuneet muun muassa siksi, että niitä on ruvettu oudoksumaan, koska jotkin niistä vastaavat muodoltaan samakantaisia substantiiveja. Enimmäkseen yhdyssanamuodot kuitenkin voivat hyvin ja kuuluvat suomen kielelle ominaisiin ilmiöihin. Niistä laajemmin ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/kompos.html

    (BS = bisnesslangi tai bullshit, tulkinnan mukaan.)
  2. Tällaisissa asioissa latina, kuten indoeurooppalaiset kielet yleensäkin, käyttää ilmauksia, jotka kertovat, missä jotakin tapahtui. Sitä ei latinassa yleensä sanota sijamuodolla vaan prepositiota käyttäen. Tyypillisesti käytetään prepositiota ”in” ablatiivin kanssa, esimerkiksi ”Vir in mari periit” ja ”Domus in silva aedificata est”. Ablatiivi on tässä vanhan olosijan jatkaja, mutta sitä ei siis yleensä käytetä yksinään paikallisuutta ilmaisemiseen vaan preposition kanssa (poikkeuksena joskus esimerkiksi ”mari”, jota saatetaan käyttää yksinäänkin, adverbin tavoin).
  3. Jos tekstissä lukee ”Se ja se –kirja”, olet antanut Wordin tehdä virheellisen ”korjauksen”. Korjaa virhe, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/11.7.html

    Täällä mainittu Wordin ns. sitova yhdysmerkki on kyllä Wordin sisällä toimiva tapa esittää yhdysmerkki, mutta kannattaa huomata, ettei se ole minkään standardin mukainen. Kun teksti siirretään toiseen ohjelmaan, esimerkiksi ladontaohjelmaan, voi mitä tahansa tapahtua.
  4. Hyvinkin monella tavalla. Se, mikä tapa on paras, riippuu siitä, mitä olet tekemässä, ja myös muun muassa siitä, minkä kirjaimen päälle haluat viivan (ja millaisen viivan). Avaisitko vähän?
  5. Kerropa URL niin voidaan nähdä, mitä oikeasti olet yrittämässä. Se mitä kuvaat on silkkaa pään hakkaamista seinään, koska CSS:llä asetetun taustakuvan ei ole tarkoitus venyä ollenkaan eikä prosenttiluvuilla ole ollenkaan sellaista merkitystä kuin luulet. (Kannattaisiko lukea jotain CSS-alkeisesitystä sen sijaan, että kokeilee mitä sattuu?)

    Kuvan URLista voi arvailla, että tarkoitus on esittää logo ja että sen pitäisi olla koko näyttöalueen levyinen. Tällaista ei kannata yrittääkään tehdä taustakuvalla vaan esimerkiksi näin:



    CSS:llä voit sitten asettaa img-elementille fontti- tms. ominaisuuksia niin, että vaihtoehtoteksti "ACME Inc." (= sama teksti kuin logossa) näkyy mahdollisimman samanlaisena kuin logossa siinä tapauksessa, että selain ei näytä kuvaa vaan vaihtoehtotekstin.

    Logon luonteesta ja kussakin tilanteessa tarvittavan skaalauksen suuruudesta riippuu, miten hyvä tulos on.

    Ja jos logo.gif ei sisälläkään logoa vaan tunnuskuvan, tilanne voi muuttua hiukan.
  6. Irrallisen koodinkatkelman heittäminen on aika hyödytöntä, etenkin kun tuosta voi helposti havaita, että se kyllä asettaa rivivälin minimiarvon kuten pitääkin ja ettei se kasvata fonttikokoa, kuten alkuperäisessä viestissä väitettiin. Rivinvälin asettaminen px-määräisenä on tietenkin huono ajatus, mutta alkeellisessa testauksessa niin voi tehdä.

    Jos kysyjä ei ole tähän mennessä saanut selville, missä vika on, niin tässä olisi tarpeeksi syytä kertoa URL.
  7. Merkki näkyy kyllä nyt, vaikka ei näkynyt viestinkirjoitusruudussa. Riippuu ilmeisesti ainakin osittain fontista.

    P ja tilde toimi periaatteessa myös, mutta ulkoasu on kamala, koska selaimet eivät osaa sijoittaa tildeä oikealle korkeudelle. Vika voi olla fonteissakin, koska vika esiintyy myös Word 2007:ssä tavallisia fontteja käytettäessä, mutta Code 2000 -fontilla saadaan hyvä tulos.

    Ihan minun mokani oli kirjoitusasu Pīnol. Tarkoitus oli kirjoittaa Piñol, mutta en muistanut, että käytössä oli mainitsemani tarkenäppäinasettelu, jossa tarkenäppäintä painetaan sen kirjaimen jälkeen, johon tarke halutaan liittää. Tämähän on luonnollisempaa kuin vastakkainen järjestys, joka kuitenkin on Euroopassa yleisesti käytössä, jäänteenä kirjoituskoneiden aikakaudelta. Kirjoituskoneissahan tarkenäppäimet olivat ”non-advancing” eli ensin kirjoitettiin esimerkiksi ”~” tai vastaava ja sitten se kirjain, jonka päälle tilde haluttiin – tämä toimi, koska kirjoituskone löi kirjaimen samaan kohtaan, jossa tilde jo oli.
  8. Korjaanpa aluksi, että Schildt-Kilpinen ehdotti sirkumfleksin käyttöä, esimerkiksi â, ei ā. Sirkumfleksi olisi muuten helpompi kirjoittaa suomalaisella näppäimistöllä.

    Koska p ja pisteet ei sisälly Unicodeen yhtenä merkkinä (yhdistelmämerkkinä, precomposed character), se jouduttaisiin kirjoittamaan tavallisen p:n ja yhdistyvän treeman (combining diaeresis). Kirjoittamisen tapa riippuu käytettävästä ohjelmasta eikä yleensä ole ihan helppoa, mutta minä käyttäisin tekemääni näppäimistöasettelua, jossa esimerkiksi Å-näppäimestä oikealle sijaitseva tarkenäppäin (kaiverrukset ¨~^) tuottaa yhdistyviä tarkkeita.

    Kokeillaanpa tässä: p̈

    Ei taida toimia täällä, koska ilmeisesti Suomi24.fi ei oikein osaa käsitellä merkistöjä. Mutta esimerkiksi tekstinkäsittelyssä toimii hyvin, kun käytetään tarpeeksi uutta ohjelmaa.

    Huomasin muuten hiljattain viinipullossa hauskan symbolin: P:n, jonka päällä on tilde (P̄, ei taida sekään toimia täällä). Ilmeisesti muodostettu sanasta Pĩnol. Ei varmaankaan kuulu normaalisti teksteissä käytettäviin merkkeihin, kun taas p ja treema voisi hyvinkin esiintyä matemaattisessa tekstissä, sillä kahta pistettä käytetään toisen derivaatan symbolina joissakin merkintätavoissa.
  9. Usea voi hyvin pukeutua lääkäriksi. Yksikön käyttö on tällaisissa tapauksissa tavallista, usein tavallisempaa kuin monikon käyttö. Merkitys- tai sävyero on vähäinen, mutta jos sanotaan ”pukeutuivat lääkäreiksi”, voi mieleen tulla, että he pukeutuivat eri tavoilla lääkäreiksi, esimerkiksi joku valkoiseen takkiin ja joku toinen leikkaussaliasuun.

    Vakiintuneiden sanontojen lisäksi on siis hyvin paljon ilmauksia, joissa predikatiiviadverbi on yksikössä, vaikka predikaatti on monikossa. Ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.2.html#sairaana
  10. Näppäimistö tuskin on tässä isoin ongelma. Suomessa on kehitetty näppäimistöasettelu (näppäimistöajuri), jonka avulla voidaan kirjoittaa kaikkien Euroopan maiden virallisten kielten (ja useiden muiden) sisältämät latinalaiset merkit, ihan tavallisella suomalaisella fyysisellä näppäimistöllä. Euroopan standardointijärjestö CEN on lisäksi laatinut suuntaviivat sille, miten vastaavia asetteluja voidaan toteuttaa muille Euroopassa käytetyille fyysisille näppäimistöille.

    Isot ongelmat ovat todennäköisesti tekstitykseen käytetyssä ohjelmistossa, nimien tallentamiseen käytetyissä tietokannoissa taikka ihmisten osaamattomuudessa tai välinpitämättömyydessä.
  11. Nimiasu ”Atair” esiintyy kyllä suomessakin, vaikka jotkut pitävät sitä virheellisenä. Tähden nimi johtuu arabian sanoista ”al-ta’ir”, missä määräävä artikkeli ”al” ääntyy assimiloituneena ”at”. Ääntämisen kannalta ”Atair” on siis lähempänä alkuperäistä muotoa.

    Saksan kielessä käytetty ”Beteigeuze” taas perustuu vanhaan kopiointivirheeseen, jonka takia l-kirjain luettiin i:ksi. Tämä tapahtui keskiajalla aikana, jolloin i:n pistettä ei ollut vielä keksitty.

    Suomenkielisissä hakuteoksissa esitetään Betelgeuze-nimelle sellaisia ääntämisohjeita kuin [beteldžeuze] tai vieläkin mutkikkaampaa (esim. paino 3. tavulla). Tämä on aika lailla teoretisoivaa. Kyllähän g-kirjain vastaa arabiankielisen alkumuodon jim-kirjainta, jonka ääntämys yleisarabiassa on affrikaatta [dž], mutta nimi on kaiken kaikkiaan loitonnut hyvin kauas arabiankielisestä alkumuodosta. Tämänhän näkee jo sanan vokaaleista. (Klassillisessa arabiassa ei ole muita vokaaleita kuin a, i ja u.) Suomen kielessä ääntämys on todellisuudessa [betelgeuse] tai [petelkeuse].
  12. Kertoisitko, miksi kirjoitat otsikossa monikollisesti virheistä, vaikka esität vain yhden väittämäsi virheen? Ja mikähän virhe on? Mikä on kyseisen lauseenvastikkeen objekti, mikä sen muodon pitäisi mielestäsi olla ja millä perusteella?

    Tässä tapauksessa ei olisi ollut mitään syytä käyttää lauseenvastiketta, koska se ei edes lyhennä ilmausta.

    Hän-pronominilla on tässä teoriassa kaksi mahdollista korrelaattia, kuten usein muulloinkin. Ihan tosissako väität, ettei ole ilmeistä, kumpaan se viittaa? Tietysti voisi selvyyden vuoksi käyttää tämä-pronominia, mutta ihmiseen viittaava ”tämä” tekee yleensä tekstistä paperinmakuisen.

    Sanalla ”näyttely” on merkitys ’näytteleminen’ (tosin harvinaisena) jo Nykysuomen sanakirjassa, ja sehän kuvaa lähinnä 1930- ja 1940-luvun kieltä. Että sellaisesta kauheasta viime aikojen rappiosta on kyse.
  13. ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” sanoo sanasta ”polttaa”, että se on ”mitä ilmeisimmin palaa-verbin vanha johdos, vaikka sanojen vokaalisuhteet ovatkin epäsäännölliset”.

    Järjestelmällinen johdoshan olisi ”*palattaa”, joten vokaalinmuutoksen a > o lisäksi olisi selitettävä poikkeuksellinen vokaalin kato, joka tosin on helpommin ymmärrettävissä. Vokaalinmuutoksen selittämisen vaikeutena on, että sanassa ei ole mitään ainesta, joka selittäisi labiaalistumisen.
  14. Sopimuksen mukainen korvaus on 30 %, ei 10 %. Tässähän ei toteudu ehto ”up to 49 days”, ja seuraava ehto onkin ”up to 35 days”, jolloin korvaus on 30 %.

    ”As long as” on joissakin tilanteissa tulkittavissa syytä ilmaisevaksi (’koska’), mutta tässä luonnollinen tulkinta on, että se ilmaisee ehtoa (’jos’). Jos vuokranantaja saa vuokratuksi toiselle, ei korvausta siis makseta. Sopimuksen logiikka jää tällöin vähän oudoksi, mutta ei mahdottomaksi, vaan tässä on kyse tavallaan riskin jakamisesta. Kun on irtisanottu 43 päivää aikaisemmin, voidaan olettaa, että vuokranantajalla on hyvä mahdollisuus saada toinen vuokralainen, ja silloin siis korvausta ei tarvitse maksaa – mutta jos se ei onnistukaan, maksetaan 30 %:n korvaus ja loppu 70 % (laskennallisesta tulosta) jää vuokranantajan vahingoksi. On luonnollista, että vuokranantajan osuus riskistä on sitä isompi, mitä aiemmin sopimus on irtisanottu, koska hänellä on sitä suurempi mahdollisuus löytää toinen vuokralainen.

    Se, että vuokranantaja ei saa mitään korvausta, jos löytää toisen vuokralaisen, voi tuntua hiukan epäoikeudenmukaiselta, onhan hänelle koitunut ainakin ylimääräistä työtä vuokrauksesta, joka peruttiin. Toisaalta sellainen ei ole mitenkään epätavallistakaan. Esimerkiksi hotellihuoneiden vuokrauksessa on hyvin laaja kirjo ehtoja, yhdessä ääripäässä täysi peruuttamattomuus (maksettava etukäteen, mitään ei saa takaisin missään tapauksessa), jolloin hinta on toisaalta yleensä edullinen. Tavallisempaa on olla lähellä toista ääripäätä, esim. 24 tuntia ennen voi vielä peruuttaa niin, että saa rahansa takaisin (jos oli jo maksanut) tai ei joudu maksamaan mitään. Yleistä on myös se, että peruutusehdot on porrastettu sen mukaan, miten paljon etukäteen peruuttaa, joskin kovin monitasoinen portaistus on erikoista. Joka tapauksessa nämä asiat kannattaa katsoa, kun tekee sopimusta – jälkeenpäin ehtoja ei voi muuttaa eikä luova tulkintakaan taida onnistua.
  15. ”They” on kirjallisessa englannissa nykyisin aika yleisesti käytössä merkityksessä ’hän’. Sitä käytetään silloin, kun halutaan välttää sukupuolisidonnaisia pronomineja ”he” ja ”she”. Se ei ehkä ole hyvää tyyliä, mutta tällä ei ole asiassa merkitystä.

    Ei pitäisi keksiä omia selityksiä tekstin ilmauksille, jotka ovat kontekstissa aivan selviä. ”Arrival date” tarkoittaa tietysti vuokralaisen saapumista, ei sopimuksen. Olitkohan vedättämässä vai etkö todella ymmärtänyt?

    Ilmaus ”as long as” on yleisesti käytössä ehtoa ilmaisevana, katso vaikka
    http://www.answers.com/topic/as-long-as
    Sen käyttö on ehkä kömpelöä, vähän kuin suomen kielen ilmausten ”mikäli”, ”edellyttäen että” ja ”sillä ehdolla, että” käyttö sanan ”jos” sijasta. Mutta tästäkin on turha valittaa tässä yhteydessä.

    Keksittyä on myös se, että ”up to 35 days” tarkoittaisi vuokra-ajan 35 ensimmäistä päivää. Tämäntyyppisissä sopimusehdosisa ”up to 35 days” viittaa normaalisti siihen, että sopimus irtisanotaan viimeistään 35 päivää ennen sovitun vuokra-ajan alkua, ja tässä tapauksessa on siis maksettava 30 % koko sovitun vuokra-ajan vuokrasta. ”Up to 49 days” on merkityksetöntä tässä yhteydessä, koska irtisanomista ei ole tehty viimeistään 49 päivää ennen vuokra-ajan alkua.
  16. Erisnimiä ei yleensä käännetä. Pienehkölle määrälle nimiä on ns. sovinnaisasu (esimerkiksi Tukholma, ei Stockholm), ja joistakin maantieteellisistä yms. nimistä käännetään joitakin sanoja (esimerkiksi Uusi Guinea). Yritysten nimiä ei käännetä, joskin joillakin yrityksillä on useankielinen nimi. Laitosten nimiäkään ei yleensä käännetä.

    Joskus oppilaitoksen nimestä käännetään yleisnimiosa, esimerkiksi Humboldt-Universität > Humboldtin yliopisto. Kääntämisessä on kuitenkin syytä olla varovainen, eikä se useinkaan onnistu mitenkään luontevasti. ”Northwestern University” on erisnimi, jota ei kannata ryhtyä paloittelemaan, etenkään kun nimi ei rakenteeltaan toimisi, jos jälkiosa käännettäisiin. Alkuosahan on lähinnä adjektiiviksi tulkittava, ja englanninkielinen adjektiivi suomenkielisen substantiivin määritteenä olisi aika outoa.

    Tällaisen nimen osittainen kääntäminen on yleisesti ottaen arveluttavaa senkin takia, että oppilaitosten nimillä kuten ”university” tai ”college” ei yleensä ole suoria vastineita muissa kielissä. Northwestern University on epäilemättä yliopistotasoinen, mutta moni amerikkalainen ”university” ei ole.

    Oppilaitoksen osan nimenkin kääntäminen on kyseenalaista. ”School of Law” olisi ehkä kuvattavissa oikeustieteelliseksi tiedekunnaksi, jolloin siis käytettäisiin yleisnimitystä eikä erisnimeä. Mutta yksiköiden nimienkin vastaavuus on kyseenalaista ja tulkinnanvaraista. Suomalaisia yliopistoja ja korkeakouluja on uudisteltu siihen tahtiin, että tiedekunnat, osastot, laitokset yms. ovat monen mielessä aika sekaisin. Tiedekunta-nimitys voitaisiin tulkita myös liiaksi suomalaista (vanhan ajan) tiedekuntaa vastaavaksi, vaikka hallintomalli ja toimintatapa voivat olla aivan erilaisia.
  17. Sijamuodot ovat nominien taivutusmuotoja, ja taivutusmuodoille on ominaista produktiivisuus: taivutusmuotoja voidaan muodostaa sanoista laajasti ja järjestelmällisesti, ei ehkä kaikista jonkin luokan sanoista, mutta yleensä useimmista. Taivutusmuoto jollakin tapaa osoittaa sanan aseman lauseessa, kun taas esimerkiksi liitepartikkeli on erillinen lisäke, joka on rinnastettavissa erilliseen sanaan (kuten ”-kin” myös-sanaan), ei sanaan liittyvä ja sen merkitystä muuttava pääte.

    Rajatapauksia tietysti on, mutta sijamuotojen osalta hyvä lisäkriteeri on, että taivutusmuoto voi saada määritteen. Kongruenssi on olennaista vain sikäli kuin kielessä määrite kongruoi pääsanan kanssa. Esimerkiksi joskus sijamuodoksi kuvattu -tse-loppuinen ”prolatiivi” ei saa määritteitä: ei sanota esimerkiksi ”suuritse meritse”.
  18. Outoa, että epäilet toisen _kielitieteellistä_ tietämystä, kun oma suomen _kieltä_ koskevat tietosi ovat niin vajaat, ettet osaa merkitä lainausta lainaukseksi. Esitit omanasi kappaleen, joka oli suoraan kopioitu Isosta suomen kieliopista. Osoitteen kertominen _ei_ ole korrekti tapa osoittaa lainattua tekstiä lainaukseksi.

    On myös harvinaisen tylsää sanoa ”se on määrittelykysymys”, etenkin kun et perustele väitettä mitenkään.

    ISK:n selittely on ontuvaa ja kikkailevaa. Siinä mainitaan vaihtoehtoisiksi nimityksiksi sellaisia, joita todellakaan ei voi pitää hyvinä (tyypillinen huonon retoriikan keino), ja epäonnistunutta harhaanjohtavaa termiä kutsutaan ”fennistiseksi perinteeksi”, ikään kuin harhan pitkäikäisyys olisi peruste sen jatkamiselle. Kielentutkijat ovat joskus käsittämättömän vanhoillisia. Muita täysin epäonnistuneita, suorastaan harhaisia nimityksiä ovat ”imperfekti” (joka ei todellakaan vastaa sitä, mitä muiden kielten kuvailussa kutsutaan imperfektiksi) ja ”omistusliite” eli ”possessiivisuffiksi” (sillä valtaosa ”omistusliitteiden” käytöstä ilmaisee jotain aivan muuta kuin omistamista edes väljässä mielessä).

    Suomen ”passiivi” ei ole epämääräinen persoonamuoto vaan usein hyvinkin määräinen. Sen olennainen ominaisuus on, että verbinmuoto ei ilmaise tekijää eikä edes tekijöiden lukua vaan vain ilmaisee tekijän persoonalliseksi. Lause- tai asiayhteys erittäin usein yksilöi tekijän. Luonteeltaan tämä muoto rinnastuu muihin persoonamuotoihin, vaikka se muodostetaankin eri tavalla (eri vartalostakin), joten sille sopii nimitykseksi ”4. persoona”.

    Alkusyy on se, että suomen kieltä ruvettiin kuvailemaan latinan mallin mukaan, aluksi jopa niin, että monet suomen sijamuodot selitettiin ”ablatiivin” ilmentymiksi, joilla vain oli eri tilanteissa aivan erilaisia päätteitä. Vaikka monista epäonnistuneista latinan muottiin pakottamisista päästiin eroon, jäljelle jäi muun muassa ”passiivi”.

    Taustalla on osittain se, että latinassa intransitiivisen verbin (eli verbin, joka ei voi saada objektia) passiivilla on myös samanlainen merkitys kuin suomen 4. persoonan muodoilla, esimerkiksi ”curretur” ’juostaan’.

    Toinen osaselitys on se, että latinan (tai muiden kielten) passiivi _usein_ sopii suomentaa 4. persoonan muodolla – nimittäin silloin, kun seuraavat ehdot täyttyvät:
    a) tekijä tiedetään persoonalliseksi
    b) käännettävästä lauseesta puuttuu agentti
    c) ei ole mitään erityistä estettä 4. persoonan käytölle.
    Siten esimerkiksi audietur et altera pars = kuultakoon myös toista osapuolta, eli latinan passiivin konjunktiivi sopii tässä kääntää suomen imperatiivin 4. persoonalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että 4. persoona olisi passiivi, sen enempää kuin se tarkoittaa, että imperatiivi olisi konjunktiivi.
  19. Suomennettuja nimiä on paljonkin. Muutamia esimerkkejä on jo mainittu. Pari lisäesimerkkiä eri puolilta maailmaa: Uusi Etelä-Wales, Niili ja Gobin autiomaa.

    Suomennettujen nimien määrä tietysti riippuu siitä, mikä katsotaan suomentamiseksi. Käytännössä lähes kaikkia nimiä käytetään ainakin siinä määrin suomennettuina, että suomenkielisessä puheessa ne lausutaan suomeen mukautettuina: vieraat äänteet korvataan lähinnä vastaavilla suomen äänteillä, paino sijoitetaan yleensä ensimmäiselle tavulle ja kirjaimet luetaan usein suomen äännearvojen mukaan eikä alkuperäkielen mukaan. Kirjoitusasussa suomentamisen ensimmäinen vaihe on usein puolihuolimaton, tavallisesti tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta johtuva tarkkeiden pois jättäminen (esim. Reykjavík > Reykjavik, joka lienee katsottava nykyisin viralliseksi, ja Málaga > Malaga, joka lienee periaatteessa edelleen virhe) tai suomen kielelle vieraiden kirjainten korjaaminen joillakin vastineilla, kuten Łódź > Lodz ja Garðabær > Gardabaer t. Gardabär.

    Suomentaminen voi olla paljon pidemmälle menevääkin, esimerkiksi käännöslaina kuten "Keltainenmeri" tai vahvasti suomeen mukautettu asu, joskin sellaiset tapaukset kuin Tukholma > Stockholm tai Kiova (vrt. ven. Kijev, ukr. Kyjiv) ovat lähinnä vanhoja eurooppalaisia nimiä – nykyisin sellaista ei taida tapahtua, Brysselistä ei tule Rysseliä eikä Strassbourgista eli Straßburgista tule Raspuria tai Raspulia.

    Jonkinlaisen yleiskuvan antaa vanhan kunnon ”Nykysuomen sivistyssanakirjan” liitteenä oleva maantieteellisten nimien luettelo. Teoreettisempaa ”virallista” analyysia voi olla vaikea löytää, koska nykyaikainen kielenhuolto tuntuu välttelevän aihetta ja usein julistaa poliittista korrektisuutta ”omakielisten” nimien suosimisesta. Uudehko ”Kielitoimiston nimiopas” on sekin lähinnä kokoelma erillisiä, osittain ristiriitaisia ja kummallisia ohjeita. Mutta toisinajattelijan kirjoituksia kyllä löytyy, esimerkiksi
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.5.html#sov-nimet
  20. Alkuperäinen kirjoittaja ei kertonut, mikä virhe tekstissä hänen mielestään on. Muutenkin viesti vaikuttaa niin sanotulta trollaukselta eli vedätykseltä, mutta on ilahduttavaa, että nykyisin vielä esiintyy fiksuakin trollausta. Tästähän saadaan loputon keskustelu aikaan, olipa tekstissä virheitä tai ei, ja mahdollisesti parempaa keskustelua kuin Suoli24:n keskustelut keskimäärin.

    Tässähän teksti _ei_ sisällä "kaksoispassiivia", kuten nimimerkki Triplapassiivinen selosti. En ihan ymmärrä, miksi pidät oletettua kaksoispassiivivirhettä, jota siis ei ole, pahempana kuin jotain muuta. "Kaksoispassiivi" on yleiskielen vallitseva käytäntö, jonka kielenhuoltokin on vähitellen hyväksymässä. Passiivi-nimitys on tässä yhteydessä lähinnä jäänne ajalta, jolloin suomen kielioppia puristettiin latinan malliin. Suomessahan ei ole passiivisia verbinmuotoja, joskin kyllä passiivisia verbejä. Verbinmuoto "tarkastetaan" ei ole passiivinen vaan erikoinen persoonamuoto, jota voimme kutsua 4. persoonan muodoksi, ja vastaavasti "oli tarkastettu" on samanlainen mutta eri aikamuodon muoto. Ja tietysti "ei ollut tarkastettu" on sitä vastaava kieltomuoto.

    "Kaksoispassiiviksi" kutsutussa ilmiössä on siis kyse siitä, käytetäänkö 4. persoonan liittomuodoissa apuverbiä 3. vai 4. persoonan muodossa. Vertaa: olin tarkastanut ~ olit tarkastanut ~ ... ~ olivat tarkastaneet ~ oli tarkastettu / oltiin tarkastettu. (Kieltomuodossa tietysti vastaavasti: ei ollut tarkastettu / ei oltu tarkastettu.). Näin ajateltaessa alkaa "kaksoispassiivi" vaikuttaa normaalilta kongruenssilta, eikö totta?

    Vauhdin ja nopeuden erottaminen toisistaan on tässä todellakin hyttysten siivilöimistä, etenkin, kun tekstissä puhuttiin vauhdista tarkoittaen juuri sitä, mitä fysiikan termein kutsutaan vauhdiksi eikä nopeudeksi. Nopeudestahan mainittiin vain sen suuruus!

    Kokonaan eri asia on "tuntivauhti", joka ei sovi hyvään asiatyyliin, vaikka se arkikielessä onkin tavallinen. Vauhti on suure, joka on matkan ja ajan osamäärä, ja sen standardoitu yksikkö on metriä sekunnissa. Käytännössä se ilmaistaan usein muitakin yksiköitä käyttäen, esimerkiksi kilometriä tunnissa, mutta silti kyseessä on fysikaalinen suure, jota ei pidä yrittää muuttaa muuksi liittämällä sen nimeen etuliitteitä. (Sana "keskivauhti" tai "keskinopeus" voidaan hyväksyä, koska niissä alkuosa vastaa määritettä "keskimääräinen".)

    Oikea ilmaus on "vauhdilla sata kilometriä tunnissa". Luvun "sata" kirjoittaminen sanana ilmaisee jo, että kyse on likimääräisyydestä, mikä toisaalta on asiayhteydestä muutenkin selvää.

    Vastaanpa vielä alkuperäiseen kysymykseen: diagnoosini on lauseenvastiketauti. Uutistekstissä on aivan liikaa liian raskaita lauseenvastikkeita. Syynä on tyypillisesti se, että epävarma tekstinikkari yrittää kirjoittaa hienommin kuin on syytä.

    Katsotaanpa...

    "Oslossa maaliskuun lopulla kolmen ihmisen hengen vaatinut junaturma johtui siitä, että junan jarruja ei ollut varmistettu. Alamäkeen karkuun lähtenyt tavarajuna suistui raiteilta ja törmäsi noin sadan kilometrin tuntivauhdilla teollisuusalueella radanvarrella olleeseen rakennukseen."

    Kunnollisella yleiskielellä tuo sanottaisiin näin:

    "Oslossa sattui maaliskuun lopulla junaonnettomuus, jossa kuoli kolme ihmistä. Nyt on havaittu, että onnettomuus johtui siitä, että kukaan ei ollut varmistanut junan jarruja. Tämän takia tavarajuna pääsi karkuun alamäkeen. Juna kiihtyi nopeuteen sata kilometriä tunnissa ja suistui raiteilta. Sitten se törmäsi rakennukseen, joka oli radan varrella teollisuusalueella."

    Jos pelottaa kirjoittaa tekstiä, joka melkein etäisesti muistuttaa selkokieltä (= yleiskieltä selvästi yksinkertaisempi kielimuoto, joka on tarkoitettu mm. kehitysvammaisille), niin kannattaa harkita jotain muuta uraa kuin uutistekstien kirjoittajan hommaa. Useimmat kirjoittajat nimittäin saavat aikaan juuri ja juuri yleistajuista (= valistuneen lukijan vielä jotenkin ymmärtämää) tekstiä, jos tähtäävät niin selkokieliseen esitykseen että hirvittää.
    21. 46 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt