Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Ukrainassa sotivat USA ja Venäjä. Ukraina osallistuu sotaan tarjoamalla miesvoiman ja maaperän taisteluille. Aivan samalla tavalla tapahtui Afghanistanissa (1980-luvulla) ja Vietnamissa, kuten tapahtui lukuisissa Etelä-Amerikan ja Afrikan valtioissakin.

    Venäjällä on vuosisatoja ollut "tarve" hallita naapurikansoja, joskus se on tehty rautaisella ja joskus pehmeämmällä otteella. Neuvostovenäjä ei ollut mikään poikkeus jatkumossa, mutta sen aikana hallinta onnistui helpommin ideologisista syistä. On huomattava, ettei Kiina halunnut päätyä Venäjän vasalliksi kommunismista huolimatta, vaikka Venäjä olikin auttanut kommunistit Kiinassa valtaan.

    USAn imperialismi alkoi varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin sen asemahdille ei ollut vastusta kuin Venäjällä, jonka aseistamisessa USA oli auttanut. Toki USA on aseellisesti taikka muutoin vaikuttanut lähialueillaan ennen toista maailmansotaakin.

    Venäjän pyrkimyksenä Ukrainassa ei ole Ukrainan taikka ukrainalaisten tuhoaminen, muutoinhan tällaiseen olisi jo ryhdytty tosissaan. Venäjän puolelta ollaan pitkälti pyritty vain miehittämään valloitetut alueet.

    Missään tapauksessa koko aseistustaan Venäjä ei voi käyttää, koska ydinsodan uhka on olemassa nykyään aina. Toisin saattaa olla, jos ukrainalaiset yrittäisivät tunkeutua asevoimin Venäjän alueelle. Missään tapauksessa sellaiseen ei siis ryhdytä. Näin ollen sodassa ollaan uuvutustilanteessa. USAn aseet eivät ole lopussa, eivätkä Venäjänkään. Myöskään miesvoimasta ei ole Venäjällä pulaa, joskin riittää sitä Ukrainassakin miljoonia.

    On selvää, ettei Venäjää näännytetä sodan vuoksi, EU (jäsenvaltiot) taitaa tänäkin vuonna kilauttaa jokusen sata miljardia euroa Putinin sotakassaan. Jos sitä eivät tee USA ja EU, riittää maailmassa energianälkäisiä maksajia muuallakin.

    Mitä tulee vertailuun Talvisodan ja Ukrainan sodan välillä, ei oikeastaan voida edes vertailla. Talvisota kesti 105 päivää, eikä sinä aikana olisi edes kyetty logistoimaan Suomeen tarpeellista määrää aseistusta ja kalustoa että siitä olisi taistelutoiminnalle merkitystä. Yritystä kyllä oli. Suomen tapauksessa Venäjä ymmärsi, ettei alueen valtaaminen antanut yhtä paljon kuin otti.

    Ukrainan tapauksessa on uhkana Ukrainan NATO-jäsenyys. Tällä hetkellähän kaikki NATO-maat eivät koe olevansa sodassa hyökkääjän eli Venäjän kanssa. Ukrainan NATO-jäsenyys olisi shakki-matti asetelma Venäjän kannalta niin suurvaltapelissä kuin olemassaolosta ylipäätään. Tämän vuoksi Venäjällä on suurempi motiivi taistella Ukrainasta kuin sillä oli taistella Suomesta ikinä.

    Talvisodan aikoihin Venäjää arvelutti heidän laivastonsa pääsy Itämerelle ja Leningradin puolustus. Venäjällä pelättiin Suomenlahden sulkemista tykistöllä sekä pohjoisesta että etelästä. Viron tultua miehitetyksi ei tätä uhkaa etelästä enää ollut. Talvisodassa saatiin myös rajaa työnnettyä tarpeeksi Leninradista pois. Uhkat siis torjuttiin ja rauhasta voitiin neuvotella niinkin lyhyen ajan ja niinkin pienien valloitusten jälkeen.

    Ukrainan tapauksessa Venäjän tulee varmistaa asemansa rauhan jälkeen, josta syystä länsi täytyy nujertaa näännytystaistelussa. Kyse ei siis ole muutamista tuhotuista panssarivaunuyksiköistä, ei muutamasta laivasta, eikä muutamista sadoista tuhansista nuorista miehistä.

    Voidaan oikeastaan sanoa, että tällaisen sodan jälkeen, kaikki osapuolet julistautuvat voittajiksi, koska missään tapauksessa Ukrainasta ei tule osa Venäjää, eikä Venäjän hallitus tule taikka venäläiset ylipäätään tule muuttumaan yhtään länsimyönteisemmiksi. Voi olla, ettei Putin ole enää vallassa sodan päättyessä, mutta "putinismi" ei sen myötä katoa mihinkään.

    Ei ole missään tapauksessa mahdollista, että tankit ja joukot vyöryisivät Moskovaan ja löytäisivät sieltä itsemurhan tehneen Putinin puolisoineen, jonka jälkeen voitaisiin aloittaa Venäjän kansan uudelleenkoulutus - "de-putinisointi", kuten saksassa natsismin suhteen tehtiin. Venäjä ei tule tämä sodan taikka minkään muunkaan sodan vuoksi antautumaan ehdoitta.

    Sotaa siis käydään, koska se sopii kaikille osapuolille mainiosti. USAssa sota on bisnestä. Euroopassa sodan varjolla yritetään työntää vihreätä siirtymää liian ahtaaseen reikään ja väittää, että siitä ja hullusta corona-rahanjaosta johtuva inflaatio johtuisi jotenkin Venäjän hyökkäyssodasta. Venäjällä kyse on jokseenkin suuresta isänmaallisesta sodasta, paitsi ettei sotaa heidän hallituksensa mielestä edes käydä.
  2. Mielenkiintoinen kysymys, määrittele hyvä elämä.

    Toki jokaisella on omat mieltymyksensä, jotka tekevät jostakin taikka mistä tahansa hyvää taikka huonoa. Tarkoituksena on nyt pohdiskella hyvän elämän edellytyksiä mahdollisimman yleisellä tasolla.

    Voimme aloittaa siitä, että mikä ihmistä kuolinvuoteella yleensä kaduttaa. Se ei ole niinkään tehdyt asiat, vaan tekemättömät. Tarkemmin sanottuna käyttämättömät mahdollisuudet jäävät mietityttämään ja nousevat esiin mitä-jos-sittenkin-olisin ajatuksina.Toisaalta jokaiseen houkutukseen tarttuminen voi tarkoittaa hyvinkin lyhyttää elämää. Onnellinen lienee se, joka on tavoitteidensa mukaisesti tarttunut tilaisuuteen, eikä ole tullut järkyttävällä tavalla petetyksi. Toisaalta petetyksi tuleminenkin on voinut opettaa jotakin, jonka ohjaamasta suunnasta on myöhemmin kiitollinen.

    Jokaiseen vastoinkäymiseen voi reagoida usealla tavalla, mutta pelkistetysti kokemus voi joko katkeroittaa taikka opettaa, olipa kokemus miten traaginen ja traumaattinen tahansa.

    Onnellisen elämän lähtökohtana lienee tyytyväisyys ja tyytyminen omaan osaansa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi tavoitella enempää taikka parempaa mitä kulloin on saamassa. Tavoittelusta vain ei pidä itsetarkoitusta, joka riitauttaa rakkaiden väliset suhteet ja syö elämästä kaiken muun.

    Mitä rahaan ja onneen tulee, onnellisuutta ei todellakaan osteta, eikä äärimmäisessä puutteessa ja köyhyydessä ole mitään onnellista. Perustarpeiden tyydyttäminen lämpö, yösija, ravinto, vesi ja vaatteet auttavat paljon. Lapsi on onnellinen saadessaan vanhemmiltaan rakkautta ja huomiota, ei pelkkiä joululahjoja. Samoin perustein ovat puolisot onnellisia. Taloudellinen onni on yleisesti sitä, etteivät muut ole rikkaampia kuin itse. Toisin sanoen, jos muutkin elävät puutteessa, ei omassa puutteessa ole mitään epäonnellista, hävettävää. Älä ole kateellinen.

    Ihmisellä tulee myös olla tehtävä, tarkoitus, joka monelle tulee työsuhteen myötä, mutta yksilön tarkoitus on mielekkäintä ymmärtää osana suurempaa joukkoa. Olla osana jotain antaa tarkoituksen yhteisön jatkumossa. Ihminen ilman tarkoitusta ei ole onnellinen.

    Voidaan ajatella, että terve ja hyväkuntoinen on myös onnellinen, mutta sairaus taikka vamma ei tee onnettomaksi sellaisenaan, osaansa tyytymättömyys tekee. Toki jatkuvan kivun kanssa eläminen on kärsimystä, jolloin onni pitää löytää jostakin muualta.

    Pitkälti onnellisuus on näkökulma-asia. Jollekulle lasi on puolityhjä, toiselle se on puoliksi täysi.
  3. Ikean lihapullat.
  4. Ai ettei ole hallitus täynnä p-reikiä? Ensin aiheuttavat hirvittävällä innolla ja järkyttävän typerällä energiapolitiikalla käsittämättömän hintojen nousun, jota yrittävät selittää Putinin aiheuttamaksi. Pitänee huomauttaa tässä vaiheessa, että energian kannattava hinta on taloudellisen toiminnan kulmakivi.

    Seuraavaksi tehtailivat vaikka mitä idioottimaisia rajoituksia taloudelliselle toiminnalle sillä tekosyyllä, että Suomessa oli kausiflunssa taikka tauti, jonka seuraukset olivat kausiflunssan luokkaa. Luonnollisesti p-reikähallitus kattoi energia- ja tautipoliittiset seikkailut lainarahalla.

    Taitaa olla suoraan jostain vasemmiston taloudentuhoamiskäsikirjasta, että ensin tuhotaan talous imbesillimäisillä päätöksillä, jonka jälkeen ryhdytään tukemaan päättäjien idiotismin vuoksi taloudellisen toimintakykynsä menettäneitä kansalaisia.

    Aikoinaan Ahon hallituksen aikana valtion velka kasvoi noin 50 miljardia euroa. Tämä määrä johtui suurelta osin markan devalvoinnista ja siitä, että Suomi ajettiin eurokuntoon kuin käärme pysssynpiippuun.

    Marinin hallitus on ottanut velkaa vasta 35 miljardia, joten ihan samoihin lukemiin se ei velankasvussa pääse kuin lamahallitus. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että Marinin hallitus on tehnyt päätökset, josta syystä velkaa on tarvittu. Mikään ulkomailta tuleva pakottava taloustilanne sitä ei ole tehnyt. Tämä on vihreää siirtymää, sillä sipuli, jota ajetaan yhdessä talouspakotteiden kanssa, joilla ei ole mitään merkitystä Venäjän ja Ukrainan sotaan, kuten ei ole vihreällä siirtymällä ilmastonmuutoksen kanssa. Myöskään rajoitustoimilla ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen koronan tapauksessa. Mikä tartuntojen rajoittamisella säästyi, menetettiin muista syistä.

    Luonnollisesti vallanhimoiset velattaret olisivat halunneet hiipuvan taudin varjolla siirtää kunnallisvaalitkin hamaan tulevaisuuteen, gallupit kun eivät olleet heille suosiolliset.

    Mitä siis hallituksessa oleviin p-reikiin tulee, kuulee ja näkeehän sen ihan kyselytunneillakin, suusta tulee ihan samaa p-tä kuin p-reiästäkin.

    Kyllä Mauri on käyttänyt ihan oikeaa termiä ministereistä. Mauri on jälleen tehnyt työnsä, joten Mauri saa mennä rauhassa.
  5. Lain rikkominen hyvän asian puolesta, jaahas.

    Jos lähdettäisiin liikkeelle siitä, että miksi lakia ylipäätään rikotaan. Jätetään pois sellainen syy, ettei tiennyt rikkoneensa lakia.

    Ensinnäkin lakeja rikotaan siksi, että niitä pidetään tarpeettomina taikka merkityksettöminä juuri siinä tilanteessa missä itse on. Kukapa ei olisi joskus kävellyt päin punaista taikka ylittänyt katua muualta kuin suojatietä kulkien, vaikka sellainen olisi ollut lähelläkin.

    Mitä tulee vakavampiin rikoksiin, kuten vahingontekoihin, varkauksiin pahoinpitelyihin ja henkirikoksiin, tehdään niitä usein pikaistuksissa ilman harkintaa, taikka äkillisestä päähänpistosta. Toki vakaviin rikoksiin syyllistytään myös harkittuina tekoina, jolloin niitä pidetään erityisen vakavina.

    Mikä näitä tekoja motivoi, on syy yleensä "henkilökohtainen tarve". Esimerkiksi joku sylkee sinua kasvoille ja sinä koet pakottavaa tarvetta upottaa nyrkkisi räkijän suupieleen. Kosto selittää monet vahingonteotkin, vaikka epäselväksi jää kenelle kostetaan ja mitä. Varkaudet tapahtuvat yleensä tarpeenseen, koska kukapa sitä liian päälle enää varastaisi.

    On myös syytä muistaa, että pakkotilassa taikka hätävarjelun vuoksi tehty teko saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkin, mutta tekijällä ei ole syyllisyyttä rikokseen. Hätävarjelu taikka pakkotila ovat siis anteeksiantoperusteita.

    Voitaisiin ajatella, että perimmäisinä motiivineina rikoksiin ovat epätoivottavat sielulliset tuntemukset kuten kateus, viha, ahneus, laiskuus jne. Rikoslaki ei kuitenkaan lähde jaottelemaan tuomittavia tekoja niiden tekijän kokemien motivoivien tuntemuksien mukaan. Tietynlaisen teonkuvauksen täyttävä teko on rikos ja siitä tuomitaan syyntakeinen ellei anteeksiantoperusteita teolle ole.

    Lähtökohtaisesti jokainen siis rikkoo lakia omasta mielestään hyvän asian puolesta. On erittäin vaikeaa määritellä universaaleja "hyviä" tarkoituksia, poislukien pakkotila ja hätävarjelu, jolloin tarkoituksellinen lain rikkominen olisi oikeusjärjestyksen loogisen rakenteen kannalta puolustettavaa.

    On olemassa kansalaistottelemattomuutta ja muuta aktivismia, jonka toteuttaminen rikkoo lakia. Miksi sitä pitäisi sen kummemmin puolustella kuin muutakaan rikollisuutta? Toisaalta voi vedota siihen, että aktivisti ei riko lakia itsekkäistä pyrkimyksistä vaan tehdäkseen yhteiskunnasta ja maailmasta paremman. Toisaalta, jos teko aiheuttaa haittaa ja vahinkoa jollekulle, välittääkö uhri altruistisestä motiivista. Uhria teko haittaa yhtä paljon, olipa teon tekijä missä uskomuksessa teon moraalisesta oikeutuksesta hyvänsä.