Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Unessasi oli muukalaisia ja läheisesi. Sait meksikaaneilta paljon hellyyttä ja huomiota. Toiminta ja tapahtumat olivat arvaamattomia.

    Et kerro olevasi missään vaiheessa olevan erityisen huolissasi siskostasi. En tiedä oletteko läheisiä?

    Meksikolaiset kadottivat sinut tai sinä kadotit heidät hetkeksi. Onneksi löysit heidät kuitenkin. Siskosi oli mukana kuvioissa kuitenkin.

    Miksi olit huolissasi siskosi nojatuolin käsinojasta? Se menee likaiseksi! Et kerro oliko siskosi nojatuolin käsinojalle istuva olento ylipäätään ihminen, tuttu taikka meksikolainen.

    Käsinojalle istahtaminen ei merkitse miehelle mitään. Asennosta riippuen sillä saattaa olla merkitystä naiselle.

    On selvää, että asettuminen hajareisin nojatuolin käsinojalle pitää sisällään eroottisen vihjauksen. Emme kuitenkaan tiedä käsinojalle asettumisesta mitään.

    Unessa suhtaudut siskoosi samaan aikaan sekä suojelevasti että kilpailet hänen kanssaan.

    Kenties juuri tästä ristiriidasta uni ammentaa käyttövoimansa?

    Exsoottiset miehet ovat täällä ja haluat heitä. Tiedät siskosi haluavan heitä myös, olet epävarma pitäisikö hänen haluta? Olet epävarma.
  2. Saattaahan se pysäkille jääminen aluksi vähän itkettää, onneksi lapset sentään pääsivät takaisin kaupunkiin. Sääliksi käy niitä täysikäisiä maaltatulleita, jotka kulkevat kaupungissa työnhaussa Hankkijan lippalakki kourassa ja rehut puntissa. Ovat kuin maansa myyneitä sillä erotuksella, etteivät saaneet kaupaksi.

    Kun viettää lapsuutensa leikkimällä apinaa puussa, on kahdella jalalla kävely asfaltilla vaikeaa vielä aikuisenakin. Onhan ne kivoja ne kiviuunit ja muut sellaiset kivikautiset survivaalivehkeet. Jostain syystä sellaisia kuitenkin käyttää vain se joukon vanhin akka. Miespuoliset osaavat siihen liittyen lähinnä ahtaa lämmintä pullaa poskiinsa. Onhan se kyllä keino pärjätä sekin.

    Lienee syytä korostaa, että myös kaupungissa on autotalleja, autoja ja työkaluja. Johtunee autokannan iästä ja kunnosta, ettei työkaluja tarvitse käyttää kaupungissa niin usein kuin pöndellä. Mitä askarteluun tulee, käytetään siihen kaupungissa yleensä liimaa, paperia ja saksia. Täällä ei katsota hyvällä jos käy kaatamassa taloyhtiön pihalta taikka puistosta puita ja väsää niistä tikku-ukkoja ja käpylehmiä.

    Aloittaja otti aivan aiheesta esille haja-asutusalueen kulkuongelmat. Kaupungissa julkinen liikenne toimii ja sitä voi käyttää päivittäiseen liikkumiseen asioimistarpeensa mukaan. Johtuen kaupunkien suosiosta asuinpaikkana maaseutuun nähden, on kaupungeissa liikenneruuhkia ja julkinen kulkuväline on usein nopein vaihtoehto. Monet jättävät tästä syystä auton hankkimatta. Kaupungin ulkopuolella kun on harvoin jos koskaan mitään syytä käydä.

    Lapsia epäilemättä pelotti jäädä pimeälle linja-autopysäkille. Syrjäseudulla kun ei voi ikinä tietää onko sen päivän auto mennyt jo. Toivottavasti selvisivät ilman pahempia traumoja.
  3. Käsittääkseni Paavalilla/Saulilla meni ihan hyvin kun hän vainosi seurakuntaa. Miksi ihmeessä hän olisi vaihtanut hiippakuntaa ellei olisi ollut perinjuurin vakuuttunut uuden sanomansa oikeellisuudesta?

    Jeesuksen opetuslapset olivat kaikki juutalaisia ja näkivät kaiken juutalaisuuden kautta. Evankeliumi oli ja on tarkoitettu koko maailmalle ja kaikille kansoille. Kukaan opetuslapsista ei olisi kyennyt viemään sanomaa oman kulttuurinsa ja uskontonsa ulkopuolelle.

    Tässä mielessä Paavali oli poikkeus. Paavali oli fariseus eli oman uskontonsa fanaattinen kannattaja, suorittaja ja toteuttaja. Yhdessä hetkessä hänestä kuitenkin tuli Jeesuksen kannattaja ja mitä uskollisin seuraaja. Hänet määrättiin taikka kutsuttiin viemään sanomaa pakanoille.

    Uuteen testamenttiin on otettu hämmästyttävän paljon Paavalin kirjeitä seurakunnille, jotka eivät olleet olleet juutalaisia vaan ihan selkeitä pakanoita.

    Kenties juuri nämä kristityiksi kääntyneet pakanat tarvitsivat ohjausta.

    Paavalin kirjeet määrittelevät pitkälti kristinuskon tärkeimmät kulmakivet, evankeliumien lisäksi tietenkin.

    Minusta Paavalin kirjeet ovat erittäin hyvin yhteensopivia evankeliumien oppien kanssa sekä muiden apostolien kirjeiden kanssa.

    On otettava huomioon, että jälkipolville eivät välttämättä ole säilyneet kaikki kirjeet ja ohjeet.

    Kuitenkin Paavalin kirjeissään ilmaisema oppi on hyvin yhdenmukainen verrattuna eri seurakunnille lähetettyihin kirjeisiin.

    Tässä mielessä minun on vaikea ymmärtää syytöksiä, joissa Paavalin väitetään olleen häiriintynyt, harhaoppinen taikka eksyttäjä.
  4. Olin eräällä reissullani ja kaipasin yösijaa. Minä en yövy motelleissa vaan nukun autossani ja mahdollisimman halvalla paikalla.

    Olen kertonut tästä aiemminkin, mutta minusta on aiheellista nostaa kokemukseni esiin jälleen.

    Olin ajanut koko päivän, lähdin etelästä ja halusin päästä Lappiin asti ensimmäisenä päivänä. En kuitenkaan halunnut ohittaa Talvisodan muistomerkkiä ja etsin sitä joitain tunteja.

    Löysin muistomerkin ja olin vaikuttunut kaikkien niiden kivien kertomasta sanomasta. Taistelu, kuolema ja pakottaminen. Eräät oli pakotettu tänne ja he kuolivat korpeen. En sääli heitä. Mikä kohtalo ikinä heitä kohtasikin, olisi meitä kohdannut vielä kovempi.

    Joka tapauksessa kävin muistomerkillä ja ajoin takaisin Suomussalmelle. Ilta oli pitkällä ja jouduin välittömästi etsimään itselleni yösijan.

    Kuten yleensä reisuillani, löysin rauhallisimman paikan hautausmaan parkkipaikalta.

    Tein kaikki normaalit valmistelut, laskin istuimeni vaaka-asentoon , suljin ovet, levitin takin peitokseni ja jättäydyin unen armoille.

    Reissuillani nukun yleensä hautausmaiden parkkipaikoilla. En pyri sillä mihinkään, minusta ne vain ovat osoittautuneet rauhallisimmiksi yöpymispaikoiksi.

    En ole sielä etsimässä kokemuksia. Aamulla minua odottaa tuntien ajaminen.

    Suomussalmen hautausmaan parkkipaikalla koin kuitenkin elämäni erikoisimman tapahtuman.

    Olin vetäytynyt kaikessa rauhassa yöpuulle. Lueskelin mukana tuomaani kirjaa katuvalojen loisteessa kunnes väsymys voitti ja nukahdin.

    Nukuin mielestäni hyvin, mutta jossain vaiheessa yötä aloin nähdä unta, jossa olin omassa autossani. Makasin unessa samassa asennossa kuin olin itseni nukkumaan mennessä asettanutkin. En voinut juurikaan liikkua, eikä sillä olisikaan ollut väliä, koska huomioni kiinnittyi autoni ulkopuolella liikkuvaan pariskuntaan.

    Tämä pariskunta koostui kahdesta ihmishahmosta. Toinen oli vanha ja ankaran oloinen nainen. Hänen seurassaan liikkuva nuorempi tyttö oli käsittääkseni vanhemman rouvan tytär. Pienempi ja nuoremman oloinen oli vetäytyvä. Vanhempi oli selvästi komentaja ja johdossa.

    Minä katselin heidän kulkuaan autosta käsin. En nähnyt heidän jalkojaan, he ikäänkuin leijuivat ja liikkuivat sulavasti, eivät ottaneet askeleita.

    Minusta he pitivät toisiaan käsistä kiinni. Sain kuitenkin vaikutelman, että vanhempi hahmo määräili nuorempaa.

    Oli miten oli, katselin tämän parivaljakon kulkua autoni liepeillä ja he hohtivat oudosti. Olin käynyt nukkumaan katulamppujen valossa, mutta unessani olivat katuvalot pimeinä ja ainoa valo tuli hahmoista itsestään.

    Seurattuani jonkin aikaa autoni ympärillä tapahtuvaa kulkemista, alkoi vanhempi hahmoista ärsyyntyä. Nuorempi hahmo ei yrittänyt lepytellä vanhempaa.

    Vanhemman raivo kohosi äänettömästi, ainoastaan hänen ilmeensä muuttui. Vanhan naisen kasvot muuttuivat luurangon kaltaiseksi.

    Seuraavaksi näin kuinka tämä luurankokasvoinen hahmo syöksyi vihansa voimalla autoani päin.

    Heräsin täydellisessä pimeydessä kovaan tömähdykseen ja autoni heilui.

    Katuvalot eivät paistaneet. Kunta (käsittääkseni) oli sammuttanut ne aamuyöksi.

    Järkeilin myöhemmin, että uneni täytyi johtua kävyn putoamisesta autoni katolle. Kolahdus sai minut uneksumaan hyökkäyksen ja auton heiluminen johtui heräämisestäni ja siihen liittyvästä liikehdinnästä.

    Oli miten oli, tapaus oli outo ja jäi mieleen. Kerroin siitä työkaverilleni ja hän sanoi, että olen kohdannut kuolleen noidan tyttärineen. Eivät tykänneet ajatuksestani nukkua heidän leposijallaan.

    En tiedä, outo oli kokemus. En ole muualla kokenut vastaavaa.
  5. Nykyään koulutus tai ainakaan opiskelupaikka ei tuo mitään yhteiskunnallista statusta. Aikoinaan pelkkä koulutus oli herran merkki ja silloin ylioppilaat kulkivat kesät valkolakki päässään kylänraitilla poseeraamassa köyhille.

    Koulutus ei ole työtä ja ainoastaan työstä maksetaan palkkaa. Ilman palkkaa elää puolisonsa/sukunsa tuloilla/varallisuudella taikka yhteiskunnan tulonsiirtojen varassa.

    Koulutus ei juurikaan kerro älykkyydestä. Itseasiassa älykkyyttä on hyvin vaikea määrittää. Voimme helposti luokitella kehityshäiriöiset ja muut vammautuneet älykkyydeltään alempaan luokkaan, koska he eivät selviydy arkiaskareista ilman apua. Kuitenkin eräs maailman parhaimman muistin omaavista henkilöistä on vaikeasti kehityshäiriöinen eikä selviydy arjesta ilman apua.

    Onko arjesta selviytyminen taikka yhteiskunnassa pärjääminen älykkyyden mitta? Sitä voidaan pitää sellaisena. Jos äly olisi jotain hyödytöntä, se pitäisi määritellä uudelleen.

    En silti käsittäisi älyä pelkästään oman edun näkemiseksi ja tavoittelemiseksi. Ahneus on luonteenpiirre ja minusta heikoillakin älynlahjoilla voi olla ahne ja vallanhimoinen. Monet älykkäiksi luonnehdituista tiedemiehistä ovat kokeneet politiikan erittäin epämiellyttäväksi ilmiöksi. Toisaalta politiikassa pärjäävää ei voida pitää tyhmänä.

    Aloittajan mielestä akateemiset, varsinkin naiset, ovat hänen mielestään älykkyydeltään alemmalla tasolla, koska hän tienaa paremmin.

    En ole vielä koskaan törmännyt palkanmaksuperusteena älykkyyteen. Työtehtävät määrittävät palkan. On jokaisen oma asia, mitä työtä on saanut ja mitä haluaa tehdä. Jos joku haluaa sielu tulessa tehdä naistutkimusta minimipalkalla, on se hänen asiansa.

    Yleensä ihmiset tekevät työkseen, mitä heidän on pakko tehdä taikka mitä haluavat tehdä.

    Onko älykkäämpää tehdä mitä haluaa pienemmällä tulonmuodostuksella kuin tehdä mitä inhoaa ja saada paremman toimeentulon?

    Ihmiset tekevät ratkaisuja mieltymyksiensä mukaan.

    Ihmisiin liittyy aina päänsisäinen toiminta. Tähän toimintaan voidaan lukea myös mitä erikoisimmat tunteet, joita hirviporukassa ei koskaan oteta esille.

    Eräs näistä mainitsemattomista tunteista on alemmuuden tunne. Miehen pitäisi olla perheen pää ja ylempänä naista. Miten käy jos nainen onkin koulutettu ja mies ei ole? Voin kokemuksella sanoa, että yleensä nämä liitot päätyvät eroon. Miehelle tilanne on vaikea.

    Alemmuuden ja riittämättömyyden tunne ei kuitenkaan johdu puolison koulutuksesta taikka yhteiskunnallisesta asemasta. Se kaikki myrskyää vain omien korviesi välissä.

    Jos mies rakastaa puolisoaan, sallii hän tälle älykkyyden ja menestymisen.

    Älyn ja menestyksen myötä iskee kuitenkin mustasukkaisuus. Mies kokee vääjäämättä olevansa heikommassa asemassa ja jakavansa ikäänkuin perinteisen naisen kohtalon.

    Miestään älykkäämpi ja menestyneempi nainen riistää mieheltä hänen miehisyytensä. Tätä on monen vaikea kohdata ja pitää yllä. Tästä syystä jo naisen parempi koulutus toimii punaisena vaatteena monelle miehelle.