- Meillä jos koirat käyttäytyisivät ruuanlaittohetkellä samoin kuin kissat, olisi katastrofi irti. Kissat mouruavat ja hyysäävät ees taas ympärilläni ja yrittävät kupille ennenaikojaan. Kaatelevat tavaroitakin.
Koirat katselevat rauhassa lattian tasalta niin kauan kuin kipot on pöydällä. Mutta kun ne nousevat pöydältä? Jos ei olisi käskyä voimassa, mä varmaan huomaisin aika äkkiä, että koiranruoka olis mun rinnuksilla ja elukat yhtenä mylläkkänä sitä nuolemassa. Ei kiitos!
Sen sijaan koirat saavat istu-käskyn ennen kuin lasken kupit niiden kuonojen alle, toisinaan komennan ne maahankin. Kun nuorempi koira, jonka koulutukseen olen enempi keskittynyt, ottaa katsekontaktin, kajahtaa ota-käsky ja eläimet rynnistävät syömään. Ne tietävät jo etukäteen, että käsky käy, ja kun ruuanhämmennys hidastuu ja lusikka kopsahtaa kupin reunaan, ne ovat yleensä jo valmiina omilla paikoillaan istumassa.
Muuta erityistä koulutuksellista juttua meillä ruuanodottelussa ei ole. Meidän koirat eivät ymmärrä eroa luvallisen ja luvattoman ruuan välillä. Niille on vain iskostettu, että käskyn alta ei karata ja ruuan kyllä saa, kun ottaa rauhallisesti. Minulla ja vanhemmillani on ehdoton oikeus ottaa koirilta kipot pois, ihan jo senkin takia, että jos kuppiin on livahtanut jotain ylimääräistä ja vaarallista, joka pitää saada pois. Koirilla on minusta oikeus puolustaa kippoansa muilta kuin perheensä jäseniltä. Koira saa myös puolustaa ruokaansa perheen toisilta koirilta.
Ruuan odottamista käytetään tietääkseni ainakin sillojn, kun koiralle ei ole selvää, kuka päättää lauman asioista. Se voi myös saada vilkkaan koiran rauhoittumaan - ainakin hetkeksi. Ja koira tietää, että ruuasta päättää aina ruokkija. Mutta se Fennellin suosittelema keksin syöminen menee jo yli mun kohtuullisuuden tajuni. Sama asia hoituu ihan tuolla ootuttamisella, vaikka se ei ehkä ihan ensi silmäyksellä muistuta koiran esi-isien tavoista. Mutta muistuttaako koira enää esi-isäänsä? - Kannattaa aloittaa jo nyt lukemalla koirankoulutuskirjoja. Rähiseväkin koira pystyy varmaankin olemaan koulutuksissa, jos se pystyy keskittymään ohjaajaansa, eikä vain rähise ympäriinsä häiriten muita. Muista, että sinä päätät, millä keinoin koirasi opetat. Etenkin netin ohjeisiin on syytä suhtautua kriittisesti ja valikoiden parhaat ja sopivimmat päältä. Nopeita patenttiratkaisuja ei taida olla olemassa mihinkään ongelmaan.
- Ota yhteyttä paikallisiin kerhoihin ja kysele niiltä. He kertovat varmasti, mikä ryhmä on teille paras, koska ja missä koulutuksia pidetään, mihin ilmoittaudutaan ja mitä koulutuksissa tehdään.
Useimmilla koirakehoilla on omat nettisivut, joilta löytyy tietoa ja yhteystiedot. Niitä löytää netistä googlettamalla ja myös joillakin koira-aiheisilla sivustoilla on linkkejä koirakerhoihin. Kennelliiton sivuilta ainakin löytyy jotain.
Tämän enempää en tiedä, kun olen tyytynyt opettamaan koiraa kotitokona.
Hauskaa, että olet valmis tekemään ongelmille jotain ja kouluttamaan koiraa muutenkin. Muista kuitenkin, että koulutuksissa yleensä vain annetaan ohjeita ja opetellaan tekemään juttuja häiriön alla. Sieltä saa myös kuulla toisten kokemuksista ja ehkä jopa uusia ystäviä. Varsinainen opettaminen tapahtuu kuitenkin kotona tutussa rauhassa. - Kai se malikkakin tulee toimeen pienessäkin asunnossa, mutta onko tuolla pariskunnalla resursseja sellaisen pitoon. Malikat tarvitsevat aktiivista koiraharrastusta enkä usko että vastuullinen malikkakasvattaja antaa koiraa pelkäksi seurakoiraksi.
Tuo irlanninterrieri tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta, mutta mähän en ole ikinä kuullutkaan koko rodusta. Terrierit kuitenkin ovat vilkkaita ja liikunnallisia koiria, ja varmasti tykkäävät pitkistä kävelyistä ja sopivat hyvin agilityyn, ainakin jos ei tähtää ihan maailmanmestariksi. Perustottelevaisuus ja arkitavat pitää koiralle tietenkin opettaa. - Itselläni ei ole koiranhankinta ajankohtainen, mutta olen jo vähän aikaa miettinyt seuraavaa:
jos on hankkimassa koiranpentua ja on löytänyt jonkun kasvattajan, jolta haluaisi pennun. Silloin luonnollisesti tartutaan puhelimeen. Mutta miten puhelu aloitetaan? Ei kai voi kylmästi todeta: Teilläkös oli niitä pentuja, oliskos niitä vielä vapaana?
Luulen, että tuollaisella älähdyksellä antaa vähän väärän kuvan pennunhankinnastaan, jos siis on kyllä muuten järkevä. Ja kasvattaja lyö luurin korvaan. Eli millainen on hyvä aloitusrepliikki, kun soittaa ensimmisen kerran, tietenkin vastuulliselle, kasvattajalle, jolla on koiranpentuja myynnissä? - Hollanninpaimenkoira on sellainen vähän saksanpaimenkoiraa ja belgianpaimenkoiraa muistuttava palveluskoirarotu. Niitä varmaan kyllä rekisteröidään ainakin jonkin verran vuodessa ja niillä on oma yhdistyksensä. Mutta on kyllä huomattavasti harvinaisempi kuin belgialainen, ainakin maallikkojen parissa. Itse en tunne ainuttakaan hollantilaista, yhden näin joskus agilitykisoissa. Muutenkin holskua pidetään ilmeisesti seurakoiramaisempana kuin belgiä tai sakemanni. Mikä on totuus, ei ole mun tietoani.
- Meillä tuo nuorempi tykkää ainakin kaikenlaisten esineíden heittelystä - ainakin kun sen ei tarvitse tuoda niitä heti minulle. Lisäksi se varmasti tykkää erilaisista etsimisjutuista, esim. piilotetun lelun tai namien etsimisestä ja jäljestä, joka oikeastaan on piilotetun lelun etsimistä.
Mutta ihan hulluksi sen saa talutushihnanrepimisleikillä. Eli se roikkuu hampaillaan hihnan päässä ja minä kiskon toisesta päästä. Samalla tavalla leikitään erilaisten palveluskoirien, etenkin käyttömalien ja saqksanpaimenkoirien kanssa. Koira on siis belgianpaimenkoira tervueren.
Joo, repimisleikillä vahvistetaan koiran saalisviettiä ja joskus myös itsetuntoa. Leikki on varmaasti aika kiihdyttävä eikä sitä saisi siksi leikkiä liikaa. Leikki käy kuitenkin esim. palkaksi huippuhyvästä suorituksesta. "Patukalla" koulutetut koirat tekevät opetetut liikkeet yleensä reippaasti ja innokkaasti. Repimisleikkiä on kuitenkin osattava käyttää oikein.
Muista, että sinä päätät, milloin leikitään. sinä otat lelun esiin, kun haluat leikkiä koiran kanssa. Sinä myös lopetat leikin, ja koiran on kiltisti luovutettava lelu sinulle. Jos koira vain aina vain tuo leluja sinulle, vaikka et haluaisi leikkiä, lita kaikki lelut kaappiin. Lelu tulee vain, kun sinä haluat leikkiä.
Voit leikkiä namin piilotusta, se on rauhallista vastapainoa riehumiselle. Voit myös antaa koiralle lisähaastetta lelunrepimisleikkiin alkamalla piilotella lelua sen sijaan, että koira saa repiä ja riehua sen kanssa. Tästä voi myöhemmin rakentaa vaikka millaisia etsimisjuttuja: itse olen opettanut lelun avulla koiralle jäljestystä, ja joku voi opettaa vaikka etsimään lenkillä hukkuneet hanskat/avaimet tms.
Ja leikin lomassa voi opettaa koiralle temppuja ja tokojuttuja, niistä voi tehdä ihan oman leikinkin. Se on hyödyllistä. - Hei!
Suurin osa noista sun koiraroduista on vilkkaita _palveluskoiria_. Ne vaativat etenkin nuorina (alle 3-vuotiaina) paljon _aktiivista_ toimintaa, eli kalenteriin tulee roimia muutoksia. Etenkin belgialaiset ja uskoakseni myös aussit voivat nuorena tuhota paikkoja urakalla, koska niillä on loputon tarmo. Pelkkä ruumiillinen harjoitus ei palveluskoiralle riitä, koiran pitää saada käyttää päätään esim. jäljestämällä.
Oletko valmis tekemään töitä, että koirasta saa tottelevaisen ja sen aktiivinen mieli saa tyydytyksensä?
Miten lapset suhtautuvat koiraan? Esimerkiksi belgillä on vahtiviettiä ja se voi aikuisena suhtautua epäillen kyläileviin kavereihin, jos sitä ei siihen pentuna totuta.
Mites seuraavat seurakoiramaisemmat rodut?
Lapinkoira
Shetlanninlammaskoira
Collie - Itse olen kuullut vetohommiin suositellun ns. Y-valjaita, koska ne rasittavat rintakehää vähemmän kuin ns. T-valjaat (T-valjaita käytetään yleensä ulkoiluttamiseen, Y-valjaissa koiran rintaan tulee y-kuvio, kun oon noita valjaita katsellut. Sen enempää en tiedä, kun en ole vetohommiin tutustunut.) Osta valjaat asiantuntevasta kaupasta ja ota koira mukaan sovittamaan.
- No, minä kyllä opetin koiran kiskomaan peiton pois nukkujan päältä. Koirani tietää, mikä on naksutin, joten käytin sitä hyväkseni. Naksautin, kun koira lähestyi sängyn tyynypäätyä ja naksua luonnollisesti seurasi itse palkka eli meidän tapauksessa nami kehuilla, kumpikaan kun ei tehoa yksinään. Pikkuhiljaa vaadin koiralta
vähän lähempänä olemista,
sitten peiton koskemista kuonolla,
sitten suuhun ottaminen kunnolla,
sitten vetämistä pois sängyltä,
sitten vetämistä kohti sängyn vastakkaista päätyä, ei minua kohti,
sitten kun peitto on lähes kokonaan lattialla, irtipäästäminen ja
lopuksi koira makuulle peiton päälle.
Onnistuisikohan tuo takaperin. Aluksi kannattaa harjoitella ilman henkilöä sängyssä tai jonkun "tylsän" avustajan kanssa, voipa nukkujaa esittää nukke tai pehmolelukin. Naksutin on liki pakollinen tuollaisissa tempuissa: nopeuttaa opettamista ja helpottaa oikeiden liikeratojen oppimista. - Kennelliitto on laittanut jonkin rajan, että koirilla ei teetettäisi pentuja joka juoksusta, koska se rasittaa narttua.Koiraemon pitää saada levätä välissä. Välipentue on pentue, joka on teetetty "luvattomasti" liian aikaisin edellisen pentueen jälkeen. Näitä pentuja ei voi rekata, koska liitto kieltää sen. Hommasta voi tulla myös seuraamuksia kasvattajalle, esim. jalostuskielto, mutta en muista / tiedä, millä perusteella niitä jaellaan. Umat ja kumppanit tietävät paremmin nuo pykälät.
Suoraan sanottuna, musta on vaikea uskoa, että tuolle koiralle koskaan niitä pepereita saadaankaan. - Sanalla suklaa minä ainakin ymmärrän ihmisten suklaaksi. Sitä ei saa antaa koiralle. Koirille on omat makupalansa, joita ei mielestäni tarvitsisi edes kutsua suklaaksi, edes koiransuklaaksi.
Enkä usko, että haukkumattomuus on koiralle vaaraksi, jos sillä ei ole mitään kipua tai tuskaa aiheuttavaa vikaa. Niistä tietää eläinlääkäri enemmän. Luulisi ihmisten olevan onnellisia, kun koira on hiljainen. - Minusta lähes kaikki koirat ovat reippaita ja iloisia, ainakin omassa porukassa. Kuitenkin koiralla täytyy olla elämästä positiivisia kokemuksia. Pelkäävä koira ei ole reipas eikä iloinen.
Itsenäisyydestäkin: Tarkoitatko sitä, että koira ei ole kiinnostunut ihan joka askeleella seuraamaan touhujasi, vaan viihtyy myös omissa puuhissaan? Silloin jokainen paimenkoirarotu ei ole sun juttusi, moni tykkää seurata isäntäväkeä jopa vessaan!
Meillä on kaksi belgianpaimenkoiraa. sisällä ne köllöttelevät sohvalla ja pöydän alla ja kiinnostuvat ihmisitä, kun nämä menevät keittiöön tai ulko-ovelle. Tässä rodussa tuo on varmaankin koirakohtaista. Mä oon pyöriny lähinnä tämän nuoremman koiran kanssa, harjoitellut sen kanssa muunmuassa tokoliikkeitä itsekseni.
Koira ei todellakaan ole mikään nössö, joka laahustaa perässäni. Päinvastoin, se kulkee innoissaan vierelläni ja tekee mitä pyydän. Tähän on vaadittu vuosien yhdessäolo, kumpikin tuntee toisen. Toisaalta, se ei myöskään ole sellainen tuijottaja, jollainen oli eräs tapaamani samanrotuinen, joka ei jättänyt lainaohjaajansa silmiä hetkeksikään silmistään. Kauhulla mä sen koirakon kulkua kattelin, mutta tapansa kullakin.
Lenkillä pidän koiraa vapaana, ja se menee sinne minne minäkin. Jos joku tulee vastaan, komennan sen yhdellä käskyllä lähelleni. Koiralla ei ole armeijakuria, vaikka perheeni sanookin, että kelpaisin hyvin karjumaan komppanialle.
Toisaalta, luulen tietäväni, mitä tarkoitat. Onko se tarkoittamasi asia eräänlainen huumorintaju, pilke koiran silmäkulmassa? Airikselle, josta täällä on puhuttu, osaan sellaisen kuvitella. Muutenkin belgi on sellaisen rotu, joka vaatii ohjaajaltaan jotain. Helppo kouluttaa, koska koira on helposti motivoitavissa ja yhteistyöhaluinen.
Toivottavasti löydät oman rotusi. Ja luulen, että belgi ei kuitenkaan tästä palopuheesta huolimatta täytä ehtojasi. - Paimenkoiristakin voi löytyä niitä omapäisempiä yksilöitä, mutta ei tuu mieleen, kun en tunne niin paljon näitä rotuja.
Olisiko joku pystykorva hyvä? Ne ovat kyllä sun listan alarajoilla kokonsa puolesta.
Tai suomenlapinkoira. Oppivainen ainakin ja sen kanssa voi harrastaa vaikka mitä. Ei kuulu paimenkoiraryhmään, vaikka kai sitä on poropaimennukseen käytetty.
Setteri? Vinttikoira? Rottweiler (varauksella, ne vaativat runsaasti tietoa ja taitoa)?
Itse tiedät parhaiten itsesi. Lue kirjoja, nettisivuja ja lehtiä. Käy näyttelyissä ja kilpailuissa. Jalkaudu kentälle, sieltä se rotu löytyy, ehkä jopa se kennelikin, josta haluat koiran ottaa.
Ja harrastuksiin parhaat ovat juuri paimenkoiria, koska niillä on juuri niitä ominaisuuksia, joita pk-koiralta vaaditaan: halu tehdä yhteistyötä, vajaa riistavietti, ketterät liikkeet, keski-tai isokokoisuus, on niitä pieniäkin. Vaikka kilpaileminen ei nyt kiinnostaisi, olisi hyvä valita rotu, jolla on koeoikeudet, ties vaikka harrastus veisi mukanaan. - Saksanpaimenkoiralla on monia lempinimiä. Itse muistaisin kuulleeni ainakin seuraavat: seefferi ja sen eri muunnohkset, saku, sakemanni, susikoira, sussari. Samaa rotua kaikki, eri nimityksiä vain. Saksanpaimenkoira lienee se ainoa virallinen.
On olemassa koiran ja suden risteytyksiä, jotka ovat ihan oma rotunsa ja niitä sanotaan yleensä koirasusiksi, onkohan sitten joku sanonut niitä myös susikoiriksi. Ja on myös olemassa irlanninsusikoira, joka on ihan oma rotunsa, se on iso harmaa vinttikoiraryhmään kuuluva koirarotu. - Olisivat voineet edes vaivautua kääntämään rodut suomeksi! Mun kielitaidoissa ja arvauskyvyssä ei oo vikaa, mutta jäi räkänókkasivujen maku suuhun. Kopioitu varmaan jostain, noi listat.
Eikä tuollaisia listoja voi tehdä. Meidän koira ei listojen mukaan tule toimeen vieraiden kanssa. No, kotia kyllä vahditaan, mutta ulkona ovat välinpitämättömiä, sitten kuin ovat päässeet tervehtimään, voisivat istua sylissä vaikka koko loppupäivän. - Tuli kiire eilen, joten viestissäni ei ole ihan kaikkea sitä, mitä olisin halunnut sanoa.
Joka tapauksessa, kannattaa vierailla belgiyhdistyksen sivuilla, www.finbelge.fi
Voit myös vierailla paikallisen koirakerhon eri lajien harjoituksissa, jos mahdollista, näkee koiria käytännössä, samoin eri lajien kilpailut sekä näyttelyt. Kisoissa kannattaa käydä siksi, että siellä voi nähdä muita kuin viimeisen päälle puunattuja koiria.
Täällä kun vilisee näitä irvijöitä ja provoilijoita, jotka luulevat tietävänsä kaiken, kehoitan lukemaan muitakin, asiallisempia palstoja, esim belgiyhdistyksen sivuilla on linkki lemmikkipalstojen belgiosastoon, joissa puhutaan rodusta, lemmikkipaltoilla on myös eri koiraurheilulajeista ja lisäksi muillekin roduille on omat palstansa, niin ja löytyypä vielä videoitakin. Joillekin näistä pitää rekkautua, mutta se on ilmaista.
Minä en tiedä kaikkea, mutta en ikimaailmassa lähtisi yleiselle palstalle mesoamaan. Toivoisin, että nämä örvijät vauivautuisivat kunnioittamaan toisten mielipidettä. - Rodun hyviä puolia mun näkökulmasta ja mun koirissa ilmenneitä:
tottelevainen
oppivainen
erittäin nopea
melko älykäs
sopii lähes kaikkiin harrastuslajeihin
kaunis
sopivankokoinen
turkki pirkäkarvaisellakin helppo
ei liian raskas mun makuun
sitä saa ja pitää ja voi kouluttaa niin paljon kuin huvittaa
Huonoja puolia:
huonosti kasvatettuna oikea tuholainen
tuhoaa pentuna kaiken
ehtii etenkin pentuna ja nuorena joka paikkaan ja kaikkialle
rotuun on myös eksynyt arkoja koiria - valitse kasvattaja todella huolella
belgit ovat vihaisia - kaupunkilegenda jolla on tosi juuret -kasvatusta?
Etenkin nuorena belgi tarvitsee paljon toimintaa. Belgillä on hyvä nenä ja se on ketterä ja kestävä liikkeissään, joten se sopii hyvin agilityyn ja hakuun yms. lajeihin.
Ongelmia belgin kanssa:
Koira voi olla arka (en tiedä, kuinkas yleistä)
koiralla on liikaa energiaa ja tai se purkaa sitä vääriin kohteisiin
takaa-ajovietti - meillä meinasi nuorempi pentuna lähteä hiihtäjien ja muiden liikkujien perään.
ei pidä lapsista - totutuksesta kiinni
Luuloja.
collien ja sakun sekoittus
Belgit on vihaisia - väärällä kasvatuksella, belgi tarttee asiansa osaavan omistajan
Pentu pitää sosialistaa huolellisesti. koiran pitää osata käyttäytyä ja olla tottelevainen
varaudu harrastamaan!!! - Monesta seurakoirasta on tullut pelkäävä räky, koska ne on aina otettu syliin, kun joku tulee vastaan.
Tervepäisen, hyvinkasvatetun koiran ei pitäisi hyökätä, mutta tuntemattomien koirien käytöksestä ei ikinä tiedä. Joten ehkä parasta on antaa pennun lähestyä vain tuttuja koiria.
Minullakin on koira, joka ei pidä pennuista: se voi säikäyttää pennun, jos pääsee haukkua vouhottamaan. Mutta tämä koira ei ohitustilanteessa karkaa rähjäämään tai muuten lähestymään toista koiraa, koska se on joko hihnassa (ja joskus myös käskynalla) tai vapaana ja _käskynalla_. Aikuisten koirien kanssa se tulee toimeen erinomaisesti. Meidän toinen koira taas ei tykkää mistään vieraasta koirasta, ja se on aina hihnassa, vain mökilllä tai keskellä "ei mitään" sen voi päästää tuon toisen koiran kaa irti.
Eli, onko ollenkaan mahdollista sulle päästä oman pentusi kanssa toisesta koirasta ohi niin, että koirasi on maan tasalla? Se ohittaminen pitää alkaa opetteleen jo pennusta. - Tästäkin asiasta on keskusteltu paljon. Mä en voi antaa mitään lausuntoa, koska ei ole kokemusta tai tietoa. Niissä keskusteluissa, joita olen lukenut, koiran sosiaalisuutta ja henkistä kehitystä on pidetty tärkeämpänä kuin mahdollista tautivaaraa.
Jos pidät koiraa nyt sisällä, se ei välttämättä saa elämänsä kannalta tärkeitä kokemuksia ja on aikuisena esim. aggressiivinen/arka toisille koirille, oon kuullu. Kuitenkin, jos päästät pennun tutustumaan toiseen koiraan, pitäisi varmistaa, että toinen koira on kiltti ja rokotettu. Tässä kai pitäisi valita kahesta pahasta pienempi. Se tautiriski on kuitenkin varmaan aika pieni. En itsekään tiedä, uskaltaisinko sosiaalistaa pentua ennen rokotuksia, mutta todennäköisesti koiran kokemusvaraston kartuttaminen ajaisi mulla tuon tautiriskin ohi.
Pennulle voi järjestää sisällä erilaisia etsimisleikkejä, esim. niin, että lempilelu tai namia piilotetaan ensin koiran nähden ja sitten niin että koira ei näe ja päästetään etsimään. Toimii myös kissalla ja ehkä myös marsulla, toi naminpiilotusleikki. Pienellä pennulla piilojen pitää kai olla aika helppoja, se pian unohtaa mitään etsittävää olevan olemassakaan.