elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Nastat on. Huomenna taas tien päälle komennukselle, eikä tiedä mitä viikon mittaan vastaan tulee.
Mitä siitä jos renkaan hieman kuluvatkin? Kyllä ne vanheneekin koko ajan. - Kamu osaa sarkastisen pilailun. Tosiasiassahan hän pitää Yksäristä hyvin paljon . Mukavaa sananvaihtoa teillä kahdella :)
- Hieno kuvaelma. Kuten aloituskin. Yp
- Täähän kuvaa vapautumista. Kahleista, muistosta, vanhasta asiasta tai jostain riivaajasta.
Helpotus. Lupa hengittää. Se (jokin) on poissa. On mahdollisuus olla taas oma vapaa itsensä.
Sitähän tuo dyykkaaminenkin meinaa. - Hyvää tyttöjen päivää!
Koen xLinerin tavoin tuon tytön ja tyttömäisyyden kuuluvan lapsuuteen ja nuoruuteen, vaikka itsekin sorrun epähuomiossa tai ajattelemattomuuttani tytöttelemään vanhempiakin leidejä.
Ja myös pojittelemaan aikuisuuteen ehtineitä miehiä.
Ei se silti tarkoita että vähättelisin heitä. Tytöillä ja pojillahan on idealogia ja tulevaisuus, jossa ehkä osaavat toimia järkevämmin kuin me aikuisuuteen ehtineet olemme ehtineet tehdä. Vrt esim Aletheiaksen kommentti edellä. - Kuules karvakuonoseni, sinä trollaat :)
Arvaan kehen viittaat mutta ei pidä sitten ollenkaan paikkaansa. Hän hetken imuroi jotain Funiksen kaltaista, jotta minäkin olisin voinut retkehtaa, mutta mitä myöhemmin seurasi, osoittaa kiistattomasti ettei näin ole.
Funeau tunnistaa oman feminiivisen ja maskuliinisen olemuksensa. Siksi hän enemmän kaikkea, kaikkialla.
Ennen kaikkea hän tuntee (hyväksyen) itsensä. Siitä hatun ojennus hänelle.
Monestako meistä muista on siihen? - Ymmärrän tuon "kasvojen" saamisen. Itsellenikin on toisinaan miellyttävää, että tunnistan kirjoittajan.
Ajattelen vaan erästä ongelmaa.
Maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat "mykkiä". Mykkyydellä tarkoitan sitä, että asiat joita tavalla tai toisella haluaisikin ilmaista, eivät onnistu, koska kuilu on liian pitkä tai leveä sitä jakamaan kuulijoilleen.
Kuilu syntyy esimerkiksi kielestä, rodusta, uskonnosta, sukupuolesta, iästä, yhteiskunnallisesta asemasta jne.
Kuilu syntyy myös siitä, ettei kertojalla ole itsellään niitä sanoja, jotta olisi ymmärrettävä tarkoituksessaan.
Ja sitten on pelko. Johdettu tai aiheutettu pelko, mitä sanasi saavat aikaan.
Jos vaikka ylittäisikin kaikkien kuilujen synnyttämän pelon kuulijoiden kesken, mutta entä kun taustalla on paljastumisen pelko? Pelko jotakin suurempaa haavoittavaa kohtaan?
Tällä viimeisellä tarkooitan sitä, kun avataan sisimpämme ja joudutaan aidosti pelkäämään tunnistettavuutensa puolesta. Näilläkin palstoilla heitä on lukemattomia. Jokainen tietysti omista syistään.
Näiden syiden vuoksi rekisteröintipakkoa en suosittele. Koska ihmisten tulee saada itsensä kuuluville. Edes joskus. - Tervetullutta vaihtelua! (hymyä)
- = Elisa Kettunen
Tämä on tylsä tarina ja monet kerrat kerrottu. Piti viitata ikäänkuin nimeeni. Tosin ei sillä todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä.
Sama nm ollut iät ajat, 15v. En osaa vaihtaakaan. Ketusta tuli myös monia muita sidoksia palstahahmooni, mikä oli tärkeämpää. Kuva myös on vanha, eräs "kollega" sen mulle teki.
Sulla on ollut hyvin omintakainen tyyli, Kun muutuit Murrista Metukaksi, tunnistin heti. - Kirjoitat pettymyksistä. Kenellepä niitä ei olisi.
Joskus niistä voi oppia. Joskus ei.
Kettu sanookin, että samalle ruokakupille on helppo (ja joskus niin ihana palata).
Pitää vain oppia tunnistaa se elementti, mikä saa aikaan tekemään sitä. Useimmiten tekijää etsitään väärästä paikasta. - Fune, pitkästä aikaa taas aivan jumalaista tekstiä. Unohdetaan ne uskonnollisuudet yhteyksistä.
Mietiskelin tässä mitä tietylle järvelle kuuluu tänä päivänä. Ehkei mitään sen kummempaa, mutta ihmiset siinä ympärillä muuttavat asioita hitaasti mutta varmasti. Onko suunta hyvä vai huono, meillä jokaisella on mahdollisuus menettää tai saavuttaa jotain heidän(kin) päähänpistoistaan huolimatta.
Meillon mm yksi yhteinen tarina. Yksi inho hunajaan, toinen traagiset ihmiskohtalot. Itse olen menettänyt läheisiä useissa myrskyissä. Ehkäpä sinäkin olet noutanut heitä sieltä, laineilta.
Hyvää kesää Sinulle F. - Ehkei liity ihan aloitukseen...
Itselläni ei ole nivelrikkoja mutta moni lääkäri erehtynyt luulemaan sellaisia. Mulla on vaikea rankaongelma ja niistä seuranneita hermokipuja.
Onko sulla tai kellään tietoa mitkä vitamiini-, mineraali- tai hivenainepuutokset aiheuttavat hermokipuja etenkin raajoissa? - Itse ainakin toivon että lapseni (tämä on aika moniuloitteinen käsitys, puhun "lapisatni" aika laajalla käsitteellä) saavat elää omaa elämääsä. Opiskella siellä, missä haluavat, tehdä työtä siellä, missä haluavat ja voivat. Asua missä haluavat ja kenen kanssa haluavat. Perustaa mahdollisesti perheen ja elää heidän kanssaan.
En halua olla esteenä heidän suunnitelmilleen tai tekevän kipeitä valintoja siinä, että heidän olisi otettava minut huomioon päätöksissään.
Minä tiedän, että tuo omaishoitaminen tarkoittaa monista asioista luopumista. Mahdollisesti muuttoa mieluistasta paikasta, työpakan vaihtamista tai pahimmillaan työn menetystä. Jopa perheestä eroamista, jos perhe ei halua seurata mukana. Heidänkin olisi uhrauduttava.
Se sitoo myös vapaa-aikasi. Et matkustele tai mökkeile, jos aiot pyytää vieraita kotiisi, sinun on koko ajan otettava huomioon se omaishoidettava.
En tiedä miten tulevaisuudessa toteutuu ihmisten kotihoito, palveluasuminen tai laitoshoito. Viisaintahan on järjestää asiat niin, että on laittaa siihen yksityiseen hoitoon sen verran kuin tarvitaan, - Sun pitäisi kirjoittaa enemmän noista suoliston hoitamiseen tarkoitetuista keinoista. Kuulostaa mielenkiintoiselle. Tiedän että tietoa on jaettavissa, mutta ei vain jaksa plärätä kaikkea.
- Kiva tarina, kiitos kun jaoit sen tänne :)
- Kuulostikin jo.... melkoiselle aloitteelle .... :-D
- Hyvä Sinä ja kiitos! *rutistaa*
Olen murjottanut täällä mustat sukat jaloissa ja naama vihertävänä kateudesta. Irvistelen kulmahampaat irvessä ja murahtelen kun minut on aivan jo unohdettu.
Pitäisi käydä useammin puraisemassa teitä persauksista. - En minä tiedä, aivan päättomiä juttuja. Pitäisi kai lukea tuo ketju kokonaisuudessaan, mutta mitä silmäilin kommentteja, niin suurin osahan oli mustamaalamiseksi tarkoitettuja litistely-yrityksiä.
Mielestäni et ole koskaan ollut pakkomielteinen, katkera kenellekään saati halunnut tuhota ketään.
Olet oikeudenmukainen. Arvostan pitkäjännitteneisyyttäsi ja viisauttasi. Tuo mitä joku sanoi ottavansa sinut puolustusasianajajakseen, oli kyllä mainio slogan.
Mikkojuhan sanoi kauniist. Olet Joutsen, omalla tavallasi.
En ole vain varma, oletko sinäkään erehtymätön. Oletko joskus sivaltanut jota kuta aiheettomasti tai perusteettomasti? En ole varma. Ihan kuin olisin joskus havainnut sellaisen kommentin. Mutta koska palstaan niin vähän ja lukeminenkin on jäänyt, niin varma asiasta en ole. - Kamu on oikeasti oikea Pikku-Veli.
Söpö ja kultainen, oikeamielinen, pikkuhassuttelija.
Miekii tykkään hänestä kovasti. - Pitääkö mun tulla mustasukkaiseksi?
Et nimennyt mua mihinkään. Eikä Jasukaan.
*pyh*