Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

14

Kommenttia

428

  1. Ennenvanhaan kaikki oli yksinkertaisempaa, kun tiesi, mitä ne uskikset oikeen meistä ajattelee. -"sinä kusipää olet saatana"

    Sellaiset täysin merkityksettömät raamatunlainaamiset voi poistaa mielestäni. Jokainenhan voi sanoa "RTFM", ilman sen kummosempia perusteluja.
  2. Out of subject, mua raivostuttaa kaikki, jotka väittävät yhtäaikaa, ettei kukaan voi täysin tietää, millaista rakkaus on, ja että se mitä mä tunnen, ei ainakaan sitä ole, koska olen kymmenen vuotta nuorempi. Yeah right.

    "Olet niin nuori...." Huoh..niin, olenhan mä nuori juu. Mutta on typerää olettaa, että vaikka olisin 38 niin tietäisin mistään sen enempää, tai että tekään loppujenlopuksi tietäisitte enempää kuin mä nyt. Se, että kokee rakkauden kaikki puolet, ei tee viisaaksi. Kokemuksia on yhtä paljon kuin on kokijoita. Ja toisaalta, kuten Klamydia sanoi: "Ikäähän sulla, muttet oo eläny päivääkään"

    "Virallisesti" rakkaus on tietenkin mahdollista ainoastaan molemminpuolisena tunteena. Mutta sitä on olemassa myös esimerkiksi mun tapauksessa. "Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuu".

    Ihastuksen, pakkomielteen ja rakkauden ero ei ole mikään ehdoton. Toki voi sanoa, että ihastuminen on rakkauden ensiaste, ja pakkomielle on rakkauden epäonnistunut seuraus.

    Kukaan ei ole vielä tuonut seuraavia asioita esille.

    1. Tämä tyttö ei ehkä viitsi sanoa mulle ei. Eli se suostuu kaikkeen tommoseen turhaan säälistä. Ja kenties se on itsekin lähes yhtä arka, eikä sillä siksi ole muita poikia kaverina, jonka kanssa noita voisi tehdä.

    2. Mä en varsinaisesti rakasta TYTTÖÄ, vaan sitä tunnetta itseään. Periaatteessa siis olisi ehkä mahdollista, että oikean kohteen sattuessa tämä ko. tyttö unohtuisi lähes heti.

    Ykköseen en voisi sanoa mitään, sitä pitäisi mennä kysymään siltä. Mutta en pitäisi sitä ihan mahdottomana.

    Kakkonen ei ole mahdollista. "Muita kohteita" on todellakin maailma täynnä. Mä en vain pysty keskittymään niihin ilman, että se tuntuisi tämän yhden pettämiseltä.

    Ja mitä tulee kaiden viestiin.

    Mun itsetunto on hyvä. Kaikissa muissa asioissa paitsi tässä. Mä en ole sulkeutunut mihinkään laatikkoon odottamaan, että jotain tapahtuu. Päinvastoin. Olen tehnytkin useita deitti-ilmoituksia, käynyt kaupungilla jne.

    Olla vapaa. Pöh. Mieluummin taivasalla kuin tossunalla. Pyh. Ehkä se on mielipidekysymys, mutta olen eri mieltä. Eriasia olisi, jos tyttö kohtelisi mua tarkoituksellaan kaltoin, tai jos sillä olisi joku poikakaveri tai jos se sanoisi, että mä ahdistan sitä. Mutta kun ei.

    Mulla ei ole mitään hävittävää tässä asiassa. Vaikka joskus tuleekin huonoja päiviä, jolloin tuntuu taas paskaselta hyväksikäytettyltä, niin suurimman osan ajasta tuntuu hyvältä. Joskus ajattelen niinku tää tyttö, että ollaan vaan kavereita. Tunteiden peittäminen ei ole ehkä terveellistä, mutta kyllä se toimii.
  3. Mielenkiintoinen näkemys. Mä en ole koko kolmen vuoden aikana ehdotellut sille yhtään mitään. Kerran
    käsiteltiin asia, että missä mennään. Tai siis mä kerroin tunteista ja se sano että "jaa".

    Mua ei kiinnosta "pesän saanti" pätkääkään.

    Niin. Hyväksikäyttö näyttäisi olevan myös yksi mahdollinen syy. Mutta se ei tekisi niin, ellen mä olisi antanut lupaa, eikä tee, jos mä en ehdota sitä.

    Se mitä te ette ymmärrä, on se, että kun jotain rakastaa, niin silloin ei voi vain kävellä pois. Luuletteko te, etten ole yrittänyt? Ettenkö olisi koettanut olla soittamatta sittenkään? Olla sanomatta "toki", kun se yhtäkkiä sanoo, että vois nyt tulla katsomaan sen dvd:n?

    Toinen asia. Mulla ei ole mitään mistä valita. Tämä tyttö on ollut ainoa koko kolme vuotta, joka on suostunut mun kanssa yhtään mihinkään. "Maailmassa on paljon naisia" klisee ei päde kaikkiin. Mä en ole baarissa hilluja, tai kaupungilla rönyäjä. Käun kolme kertaa viikossa salilla, jossa harvoin on mielenkiintosta porukkaa.

    Kolmanneksi, mä olen täysin onneton tunari, mitä tulee tyttöihin. Tämä tyttö tietää jo sen. Se myös tietää jo, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Mä tulen toimeen sen vanhempien kanssa, ja se on tavannu mun vanhemmat.

    Tässä ei olisi ongelmaa, jos se ei olisi niin helvetin kylmä aika ajoin. Se ei esimerkiksi halua, että mä näen ketään sen (oikeaa) kaveria. Ja jos mun toinen vaihtoehto ei olisi yksinäisyys.

    Katsokaas, kun nyt mä voin ainakin leikkiä parisuhdetta. Jos sanon että "nyt riittää", niin se on kaikki sitten ohitse. Minkä vuoksi?

    "Sano sille, että et halua, että se käyttää sua tolleen hyväkseen" Miksi? Silloin katkeais vaan viimenenki yhteys.

    En suoranaisesti epäile tyttöä lesboksi, koska epäilemättä vika on mussa. Mutta kun miettin tosiasioita: Se on 17v unelmavartaloinen tanssijatyttö, jolla ei ole koskaan ollut poikakaveria, eikä se semmosta ole hankkimassakaan. Muutaman kerran oon menny niille ilmottamatta, ja se on aina ollu lähdössä jollekki tytölle. Sitte se aina jauhaa niistä sen tyttökavereista. Ja kun ne yhdistää sen kylmään kohteluun, niin joskus on pakko epäillä.

    Minä en ole mikään helvetin mulkuntykyttäjä. Olen sitoutumishaluinen, joka ei saa vastakaikua.
  4. Vaikka en olekaan uskovainen, niin voinen määritellä oman ihanne ateistini.

    Hyvä ateisti on oppinut. Tämä siitä syystä, että maailma on täynnä taitavia aivopesijöitä ja muita jumalan valonkantajia. Heille täytyy osata iskeä luu kurkkuun, sillä he vetoavat aina jokaiseen pieneen rakoon itsetunnossa ja henkisessä voimassa.

    Ateistin täytyy siis osata perustella uskomattomuutensa. Se on loppujenlopuksi helpompaa kuin uskovaisten tehtävä perustella uskonsa, sillä kunnon ateisti ei koskaa, missään vaiheessa joudu sanomaan "no ku musta vaan tuntuu siltä että joku suurempi ois..."Jos sinulta puuttuu hyvä teoria, jolla vastata ilkeille uskis-kiusaajillesi, perehdy vaikka ehdollistumis teoriaan, hae googlesta nimellä B.F Skinner

    Hyvä ateisti on tavallaan myös agnostikko. Se tarkoittaa, että hän ei julista kaikkia uskovaisia typeriksi ääliöiksi, vaan kuuntelee heidän perustelunsa. Häntä ei kiinnosta kysymys, mihin uskotaan vaan miksi uskotaan. Mutta kuten arvata saattaa, ateistia ei voi käännyttää minkään uskon kannattajaksi, koska hän tietää kaikkien salaisuuden: jokainen jumala täytyy luoda itse, koska mitään yleistä jumalaa ei ole.

    Muilta osin ateisti on ihan tavallinen ihminen. Paitsi ettei häntä kiinnosta, onko joku homo vai ei, minkä väristä porukkaa sen ympärillä vilisee, tai abortin vastustuksesta.
  5. Ohoh, täällä on siis joku, joka on lukenut muutakin kuin Uskontoa ääliöille 1-27, ja osaa vielä ajatella itsekin?

    Meinasin just antaa palaa niin psykologian, filosofian, uskonnon kuin historiankin avulla, mutta Paula onkin jo sanonut kaiken.

    Mutta.

    Te kaksi ette voi koskaan saavuttaa yhteisymmärrystä. Samoin minä en voi koskaan ymmärtää hunttaria, tai ketään, jonka mielestä homous on synti.

    Kyse ei ole siitä, että toinen olisi vääräuskoinen - kirkkojen aikojen saatossa keksimä idea - vaan siitä, että käytätte asioista eri termejä, niinkuin Paula sanoikin, tai ainakin se hänen viestistään käy ilmi.

    Uskovaiset on oikeastaan mustavalkoisesti ajattelevaisempia kuin ateistit tai agnostikot. Pahimmilla on vain hyvää ja pahaa. Harvat niistä miettivät koskaan näkökulmia. "Onko tekoni hyvä minun, tekoni kohteen, vai kaikkien kannalta? Onko sillä merkitystä?"

    Voisi toki sanoa, että ateistit on egoisteja, joita kiinnostaa vain oma etu. Tällöin syyllistyy stereotyyppiseen ennakkoajatteluun, ja on lähes aina väärässä. Egoismia on olemassa, mutta se ei kulje yhdessä ateismin kanssa.

    On väärin myös kuvitella, että kaikki ateistit ajattelevat samoin. Jokainen ihminen kokee maailman eri tavalla. Ne, joilla ei riitä mielikuvitus, tukeutuvat valmiisiin dogmeihin ja rakentavat maailmankuvansa niiden päälle niin, että pian hän kutsuukin sitä jo ihan omakseen. Ne, jotka rakentaa sen itse, saattaa ottaa osan humanismista, osan darwinismista, osan mistä lie.

    Näiden ismien sekamelskalla sitten aletaan nimittää jotain asiaa hyväksi ja jotain pahaksi. Uskovaiset rakastaa kollektivisointia, eli ne kokoaa paljon asiaa yhteen telttaan, ja pitää telttaa kasassa vaikka väkisin.

    "Sielu" ja "kadotus" ovat uskovaisten lempitermejä. Mutta mitä niillä tarkoitetaan, vaihtelee ja on aina epätarkka. Joka kirkolla on niihin erilainen näkemys. Mulle sielu ei ole mitään. Näen sen vain keinona pelotella ihmisiä, niinkuin keskiajalla, jolloin se oikeastaan valjastettiinkin. Nykyään se on aikansa elänyt pelote.

    Kadotus sensijaan on myös pelote, mutta näen sen myös monipuolisena terminä. Unohdetaan lapselliset "paha paikka jonne joutuu jos on paha!!1" sadut, ja mietitään sen filosofista merkitystä. Mielestän i sillä kuvataan moraalista rappiotilaa. Tilaa, jossa kokee kaiken turhaksi ja itsensä epäonnistuneeksi; potee siis krapulaa elämästään.