helmi-71

helmi-71 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus


Suosikkibändit/artistit: AcDc, ZZ Top, Rammstein

Vapaa-aikanani: Käsityöt ja tanssi vievät vapaa-ajasta melkoisen osan

Katson tv:stä mieluiten: leffat, Rillit huurussa ja 70´s Show hymyilyttävät aina

En pidä: Aikaiset aamuherätykset, lumipyry, tupakan savu

Liittynyt 14v sitten
0 aloitusta · 136 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ja ennen ei voinut asua susiparina, vaan yhteenmuutto ja avioliitto olivat oikeastaan sama asia. Samoin "vahinko" korjattiin menemällä naimisiin. YH:t olivat huonoja naisia.
Ajat ovat muuttuneet vähän liiankin helpoiksi. Osa vaihtaa kumppania niin lennokkaasti ettei lähipiirikään tahdo pysyä selvillä kuka on exä ja kuka nyxä.
Jos mielestäsi kaikki yli 24 BMIn omaavat ovat automaattisesti sotanorsuja, niin terveisiä vaan yhdeltä sellaiselta. Katson olevani rakenteeltani normaali. En todellakaan muistuta mitään perhosentoukkaa, jolla läskimakkarat muodostavat ensin (kai) rinnat, sitten vatsan, jonka alapuolella vielä alavatsakelluke. Kyllä on kurvit ihan siellä missä pitääkin. Jos miehelle tärkeintä naisessa on se mitä vaaka näyttää, niin se ei todellakaan ole minun mieheni.
Läheisriippuvainen ripustautuja? Haluaa ilmeisesti omistaa sinut täysin, koska sanot, että on osoittanut mustasukkaisuutta jo lyhyen tuttavuuden perusteella. Syyllistää sinua valmiiksi uhkaamalla hypätä jokeen, jos jätät hänet. Voit vaatia omaa tilaa ja etäisyyttä kertomalla, että haluat miettiä tulevaisuutta. Sanoisin kuitenkin, että parempi kokeilla uiko se...Tulevaisuus ei kovin lupaavalta vaikuta.
Siis ongelma olisi ylipainon aiheuttama ulkonäon muutos ja sen myötä kumppanin seksuaalisen halun vähentyminen? Tulkitsinko ylipainokysymyksen ytimen oikein?
Koska parisuhteeseen kuuluu seksi, niin sanoisin että halunsa menettänyt on velvollinen kertomaan kumppanilleen todellisen syyn. Sen voi toki kertoa kauniimmin, kuin haukkumalla lihavaksi lehmäksi/siaksi. Niin ja voihan se olla niinkin, että huomattavan ylipainon omaava itse kokee olevansa vähemmän sexy, jolloin hänenkin halunsa saattavat heiketä. Ihmettelen miten etenkin mies voi harrastaa seksiä vastoin tahtoaan? Eikös miehiltä vaadita tietty draivi homman suorittamiseen ;) Asia kannattaa ottaa puheeksi, jotta siihen voidaan tehdä korjauksia.
Parisuhteen päämäärä on jakaa elämänsä hyvät ja huonot hetket toisen ihmisen kanssa. Saada ja antaa tukea vaikeissa tilanteissa. Nähdä toisessa enemmän hyvät puolet, kuin huonoja. Rakastaa ja huolehtia puolin ja toisin toisesta ihmisestä. Seksi kuuluu yhtenä tärkeänä osana tähän pakettiin, mutta parisuhde on enemmän kuin pelkkää seksiä. Parisuhteessa tavoitteeni on oppia tuntemaan mistä kumppani pitää (ihan siis yleisesti) ja pyrin ajoittain tekemään jotain erityisiä ylläreitä.

Jos ainoa päämäärä on päästä harrastamaan seksiä, niin eiköhän siihen riitä vakipano.
Voit avata keskustelun perheen yhteisestä ajasta, mutta eipä kovin usein vanha koira uusia temppuja opi. Voit pyytää huomioimaan enemmän sinua ja lapsia, mutta edelleenkin hankalaa on. Sinun vaihtoehtosi ovat oikeastaan tyytyä nykyiseen tilanteeseen tai sitten lähteä ja aloittaa alusta. Vaikeaa sanoa kuinka paha olo sinulla on olla "ilmainen piika". Tilanne on omakohtaisesti tuttu ja minun valintani oli lähteä.
Siis sinulla on allergia ja siitä huolimatta miehesi ottaa koiran jopa sänkyyn? Karvoja, hiekkaa ja hilsettä/eläinpölyä siinä paikassa missä olet 6-9h vuorokaudessa?
Eipä taida sun pisteet olla kovin korkealla miehen arvoasteikossa, jos koira on tärkeämpi kuin sinä ja terveytesi. Nou hätä - ukkohan antaa sulle ratkaisun "mä mieluummin eroan kuin luovun tästä koirasta" SIINÄ SE. Jätä molemmat karvanaamat auvoiseen yhdessäoloon.
Todella hyvin sanottu. Piristit päiväni =)
Komppaan tätä ihan kybällä.
Jokainen pukekoon päällensä mitä mielii tai jättäköön pois. Se kenen silmiin sattuu, niin katsokoon muualle.
Ja ikää oli??? Naisella on heikko itsetunto, kenties on myös läheisriippuvainen. Hän pelkää menettävänsä sinut ja yrittää siksi rajoittaa menemisiäsi. Jos teillä on erilaiset työrytmit, niin ei yhdessä treenaaminen onnistu mitenkään. Yritä vielä kerran rauhallisesti puhua asiasta. Omaakin aikaa on oltava, muuten tukehdut ainaiseen valvontaan ts. naisesi menettää sinut kuitenkin. Vakuuta hänelle ettet ole menossa kuolaamaan "salimisuja" (hyvä nimitys tuolta aiemmasta viestistä =)) ja vonkaamaan salaseuraa yms. vaan haluat treenata silloin kun sinulla on siihen aikaa ja fiilistä. Mikäli puhuminen ei auta, niin vaihtoehdot ovat "tossun alla tai taivasalla". Sinun valintasi.
Jos kolmen vuoden seurustelu on jo tuolla tasolla, niin mietippäs mikä on tilanne vuosien päästä. Olet jo sanonut, että sinulla on paha mieli jäädessäsi vähemmälle huomiolle. Itsekäs pskiainen ei kuuntele, vaan menee minne oma nenä näyttää. Muuttaa jo sovittuja asioita mielensä mukaan. Ajattele tilanne, jossa asutte yhdessä ja mukana kuviossa pyörii lapsia. Varmaan ko hemmo jättäisi muksut kotia yksin, kun kaverit soittaa terdelle. Rakasta itseäsi enemmän ja jätä tuollainen sitoutomiskammoinen itsekäs idiootti. Kirpaisee varmaan, mutta parempiakin on. Niin myös minun on uskottava, koska olen kokenut aivan vastaavan tilanteen.
Juurikin näin. Avoliitto ja vuokranmaksu ei anna asuntoon omistusoikeutta. Se että ap on maksanut vuokraa, on ollut asumiskulujen ylimenevältä osalta avopuolisolle pääomatuloa. Tämä tulo on pitänyt ilmoittaa verottajalle ja siitä on kuulunut maksaa pääomatulon vero (n 30%?). Jos tuleva ex-avokki on ap:n lapsen isä, niin elatusmaksut on se mitä tästä suhteesta jää käteen.
Varmaan totta, mutta kannattaa ottaa asia reilusti puheeksi. Jos "vanha" ei riitä, niin turhaan siinä enää roikkuu suhteessa vanhasta tottumuksesta. Toisaalta, herääminen tässä vaiheessa arvostamaan sitä mitä jo on, sekä muuttamaan rutiineja voi vielä pelastaa liiton. Yllättävän moni onnistuu kaatamaan suhteen pitämälllä "jo saavutettuja etuja" itsestäänselvyytenä.
Olet hyvyyttäsi ja kiltteyttäsi saanut järjestettyä ihan itse itsesi liemeen. Siinä nyt sitten passaat prinsessaasi.
Mutta vaimosi on jo antanut sinulle ratkaisun avaimet "hän ei ole minua pyytänyt/pakottanut tekemään mitään". NONIIN seuraavan kerran kun hän tilaa kaupasta sitäsuntätä, niin sanot että haeppas itse hopihopi kun sinä et ehdi. Tai sitten vain kylmästi unohdat ostokset. Lamppu on palanut? Jos sinua ei haittaa niin anna olla pimeää/hämärää. Jos ei iso ihminen ITSE saa arkisin edes aamupalaa laitettua, niin kuolkoon nälkään. Ja voin kertoa että koulutus passatusta prinsessasta reippaaksi vaimoksi tulee olemaan kiukkua ja mökötystä täynnä, mutta jos haluat muutosta niin se vain on käytävä läpi. Niin ja kuten edellä - veneen tai mökin voi myydä. Et itse yksin jaksa kaikkea hoitaa ja prinsessa ei auta. Kysyppäs piruuttasi kumpi myydään pois?
Hieman huvittaa, kun yleensä palstalla naiset valittavat miehistään juuri noin. Onnea koulutukseen =)
Vaikea sanoa varmaksi. Tuo puhelimen tärkeys viittaa johonkin sutinaan. Onko kyseessä pelkkä ihastus ja flirtti vai jotain vakavampaa - en tiedä. Se että miehesi on valmis vielä yrittämään parisuhdeterapiaa on hyvä merkki. Kävipä sitten miten tahansa, niin saatte avattua asioita. Kolmas (ammattitaitoinen) osapuoli näkee enemmän kuin kumpikaan omasta "nurkastaan". Hänelle voi puhua asioista ja tunteista suoraan. Puolisolle puhuminen voi mennä syyttelyksi ja riidaksi. Petetyksi tulemisen pelko ja epäilys ovat todella hyytäviä ja epätoivoisia tunteita. Jos tilanne on räjähdysherkkä, niin en lähtisi tivaamaan puhelimesta ja mahdollisesta salasuhteesta. Mieti omalla kohdallasi onko suhteessa vielä jäljellä vanhaa kipinää. Jotain on ollut, jos 9v olette yhdessä olleet.
Lähtekää sinne terapiaan. Hävittävää en tässä valinnassa näe.
Miksi pitäisi olla jotain muuta kuin on - eronnut. Pitkästä suhteesta eronnut, avoliitosta tai avioliitosta eronnut. Virallisesti kai tarkoitetaan avioeroa, mutta kyllä pitkä parisuhde loppuessaan voidaan myös tulkita eroksi. Kevyttä tapailua ja seurustelua harrastanut on sinkku. Vanhemmiten kai ikisinkku ;) Jos nyt avioeron jälkeen tuntuu pahalta olla eronnut, niin miksi et sanoisi olevasi uusiosinkku? Itse olen ihan reilusti eronnut. Yrittänyt 15 vuoden suhteessa hoitaa oman osuuteni ja vähän enemmän, mutta kun ei toiminut niin ei toiminut...Arvostan itse enemmän eronneita, jotka ovat uskaltaneet panostaa suhteeseen ja toiseen ihmiseen, yrittäneet yhteistä elämää, joutuneet sopimaan ja sovittelemaan asioita. Sinkku kuulostaa siltä, että alkuhuuman jälkeen ei jaksa sovitella arkea ja ensimmäisiä erimielisyyksiä, vaan heitetään deitti kiertoon ja etsitään uutta huumaa.
Kihlasormuksena käytetty sormus saattaa olla epäilyttävä. Voi olla että uusi nuorikko tuntee olevansa väheksytty saadessaan vain käytetyn sormuksen. Minulle ei kävisi käytetty kihlasormus, mutta lähes mikä tahansa muu perinnesormus tai rinkula kylläkin. Mitä sen on väliä, vaikka rengas olisi hopeaakin. Jonkun exän uudelleenkierrätetty tai mummovainaan sormus tuntuisi melko oudolta.
Tuo ei enää ole terve parisuhde. Mies on pilalle passattu ja asuu ilmeisesti täyshoitolassa, jossa kotiruokaa löytyy, puhtaat vaatteet ilmestyy ihan tyhjästä takaisin kaappiin ja kämppäkin lienee siivottu. Eihän tuo arvosta sua pätkääkään. Kotona käy vain syömässä ja nukkumassa.
En tarkoita että parisuhteessa on oltava kokoajan kiinni toisen kyljessä ja käytävä maitopurkkikin ostamassa käsikynkkää, mutta yhteistäkin aikaa on oltava. Ilmeisesti asiasta on yritetty puhua, mutta kaikki on päättynyt riitaan ja huoritteluun? Käsittääkseni huora saa maksun palveluksistaan. Mitäs mies sinulle maksaa tuosta täyshoidosta?
Maailma on miehiä täynnä ja varmasti sellaisiakin, jotka olisivat valmiit melkoisiin muutoksiin saadakseen mukavan kodinhengettären kainaloonsa. Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen, joka pitää sua itsestäänselvyytenä ja ilmaisena piikana. Lusikat jakoon sanon minä.
Muistaakseni vasen nimetön on yhden selityksen mukaan "sydämen puolella" ja siksi sormuksen paikka yleisesti. Kuten edellä joku mainitsi, niin ortodoksinen tapa on pitää sormusta oikeassa nimettömässä. Jos sormusta ei voi pitää vamman tai työn vuoksi, niin tuo ketjussa roikottaminen on ihan hyvä vaihtoehto. Muistan kun teininä heilasteltiin, niin silloin vaihdettiin luokkasormuksia ja roikotettiin niitä kaulaketjussa. Ihan vain sen merkinä että styylataan :) Ollaan ikäänkuin pois markkinoilta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään kihlaus.
Sormukset eivät ole kummallekkaan osapuolelle pakollisia. Ei kai sitä muuhun sormusta tarvita, kuin näyttämään julkisesti että on lupautunut avioliittoon. Jokainen kuitenkin itse tietää suhdestatuksensa ja (toivottavasti) osaa toimia sen mukaan.
Kukin tavallaan. Väitän että yksi syy kynittyyn kuontaloon ovat kampaajat. Suurin osa omalle kohdalleni osuneista kampaajista ei osaa leikata pitkää mallia kauniisti. Viimeisin grande katastrofi oli hieman ennen joulua käynti "leikkaus ja syvähoito - diilissä". Sanoin ettei mallia muuteta, vain siistitään latvat. Sivuhiukset olivat leukalinjaan asti ja takaa pidemmät. Lopputuloksena tämä Larissa veteli sivuista lähes 8cm pätkät ja vielä veitsellä. Lisäksi ehti silputa kerrostaen myös takaa. Kirosin mielessäni perkeleitä ja sanoin että mallia ei pitänyt muuttaa. Vahinko oli jo tapahtunut ja diilikin maksettu, joten pari pimeintä kuukautta sain sitten mennä pipo vinossa.
Ainoa lohtu on että kyllä nuo karvat kasvaa. V#####AA vain että yli puolen vuoden projekti on taas edessä.
Olit 163 ja nyt 165??? Minkäs ikäinen olet? Kasvava teini alle 18v?
Nyt hopi hopi terveydenhoitajan/lääkärin juttusille ja ammattiapua hankkimaan. Anoreksia ja bulimia ovat vaikeita hoidettavia, joten näiltä palstoilta sinun ei kannata apua etsiä.
Pelkkä ulkonäkö ja paino eivät ratkaise parisuhteen onnistumista/epäonnistumista. Jos et usko, niin mene lähimpään kauppakeskukseen katselemaan millaisia tavallisia pariskuntia siellä liikkuu. Sinä olet jo oivaltanut oleellisen: "Ongelmani takia olen oppinut sen etten ikinä muihin ihmisiin tutustuessani sido niiden arvoa painoon tai ruokailutottumuksiin"
3 / 7
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt