"Eikö uskonto voisi olla tiedettä!

Mutta kysymys Jumalasta samoinkuin kuoleman kysymys on meitä jokaista lähellä eli koko aineellista luontoakin, ja siksi on luonnollista, että ihmiskunta ei ole voinut heittää syrjään näitä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, ja tyytyä siihen mitä kirkolliset-uskonnolliset instituutit ja muut järjestöt jotka ratkovat uskon kysymyksiä, - yrittävät heille selittää omissa opinkappaleissaan tai päätelmissään. On äärettömän tärkeää, että ihmisen järki ja ymmärrys kehittyy ja hän voi oman-sielunsa syvistä lähteistä löytää vastauksen elämän tarkoitukseen ja sen perimmäiseen kysymykseen.

Kun ihminen asennoituu perimmäisten kysymysten "pariin"ja etsii syvämietteisesti vastausta kysymyksiin joita ei uskonnolliset oppijärjestöt ole voineet tarjota, tai vielä vähemmän ratkaista, niin kaksi tapaa on joihin hän erikoisesti kiinnittää huomiota, on filosofinen jossa hän syventää mielensä sydämessä asuvaan *Rakkauden henkeen, tästä muodostuu hänen "uskontonsa" joka merkitsee, että hän koettaa itse syventyä peruskysymyksiin ja siten saada vastausta kysymykseen joka hänen sieluaan "ravitsisi".

On aivan selvä, että vastauksen laatu ja arvo riippuu siitä, että minkälaisen lähtökohdan hän on asettanut etsimisen perustaksi, jonka hän on asettanut ajattelunsa ja keskittymisensä pohjaksi. Jos ja kun ihmisellä on sisäinen aavistus, ja se tunne, että on todellakin olemassa muutakin, kuin tämä materialistinen ja näkyvä maailma, eli on olemassa myöskin näkymätön ääretön kaikkeudellinen Jumalainen voima, tämän ilmenneen maailman takana.

Ja näin sitten ihminen aivankuin laskeutuu hiljalleen ylhäältä alaspäin, ja sisäisen minänsä eli intionsa valossa selvittää itselleen niitä kysymyksiä joita uskonnollisilla nimillä varustetut kirkkokunnat eivät ole voineet hänelle kirkastaa (valottaa) tai selvittää. Materialistinen uskonnollinen filosofinen ajattelu, joka on yleinen teologinen kirkollinen ajattelu, ja joka on yleinen käytäntö kirkollisessa teologiassa, ja se nojautuu, tai oikeammin perustuu ulkonaiseen havaintoon joka on persoonallisesta aisteista lähtöisin.

Materiaan kohdistunut tieto on aineen maailmasta joka varmasti jo tiedetään, johon materialistinen filosofia aineen materiaan turvaten yrittää selvittää järkeilemällä sellaista joka tieteellekin on tuntematonta. Tallainen toiminta vie ihmisen täysin materialistiseen uskonkäsitteeseen. Ja syy on siinä, että ihmiset eivät ajattele itse, lähestulkoonka kaikki ihmiset.

On liian paljon ihmisiä jotka eivät itse ajattele, he eivät vaivaudu ajattelemaan eli he eivät halua "rasittaa järkeään, ymmärrystään", paitsi silloin ohimennen kiinnittävät huomiota elämän kysymykseen, jonkun surun, järkyttävän tapahtuman yhteydessä, mutta muuten he tuskin järkeään vaivaavat ajattelemalla, vaan haluavat tyytyä uskonnollisessa maailmkatsomuksessaan niihin ratkaisuihin joita heille tarjoavat kirkolliset oppisuunnat ja lahkot dogmaattisine uskomuksineen. Lisää

nordlunde kirjoitti:

Mutta kysymys Jumalasta samoinkuin kuoleman kysymys on meitä jokaista lähellä eli koko aineellista luontoakin, ja siksi on luonnollista, että ihmiskunta ei ole voinut heittää syrjään näitä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, ja tyytyä siihen mitä kirkolliset-uskonnolliset instituutit ja muut järjestöt jotka ratkovat uskon kysymyksiä, - yrittävät heille selittää omissa opinkappaleissaan tai päätelmissään. On äärettömän tärkeää, että ihmisen järki ja ymmärrys kehittyy ja hän voi oman-sielunsa syvistä lähteistä löytää vastauksen elämän tarkoitukseen ja sen perimmäiseen kysymykseen.

Kun ihminen asennoituu perimmäisten kysymysten "pariin"ja etsii syvämietteisesti vastausta kysymyksiin joita ei uskonnolliset oppijärjestöt ole voineet tarjota, tai vielä vähemmän ratkaista, niin kaksi tapaa on joihin hän erikoisesti kiinnittää huomiota, on filosofinen jossa hän syventää mielensä sydämessä asuvaan *Rakkauden henkeen, tästä muodostuu hänen "uskontonsa" joka merkitsee, että hän koettaa itse syventyä peruskysymyksiin ja siten saada vastausta kysymykseen joka hänen sieluaan "ravitsisi".

On aivan selvä, että vastauksen laatu ja arvo riippuu siitä, että minkälaisen lähtökohdan hän on asettanut etsimisen perustaksi, jonka hän on asettanut ajattelunsa ja keskittymisensä pohjaksi. Jos ja kun ihmisellä on sisäinen aavistus, ja se tunne, että on todellakin olemassa muutakin, kuin tämä materialistinen ja näkyvä maailma, eli on olemassa myöskin näkymätön ääretön kaikkeudellinen Jumalainen voima, tämän ilmenneen maailman takana.

Ja näin sitten ihminen aivankuin laskeutuu hiljalleen ylhäältä alaspäin, ja sisäisen minänsä eli intionsa valossa selvittää itselleen niitä kysymyksiä joita uskonnollisilla nimillä varustetut kirkkokunnat eivät ole voineet hänelle kirkastaa (valottaa) tai selvittää. Materialistinen uskonnollinen filosofinen ajattelu, joka on yleinen teologinen kirkollinen ajattelu, ja joka on yleinen käytäntö kirkollisessa teologiassa, ja se nojautuu, tai oikeammin perustuu ulkonaiseen havaintoon joka on persoonallisesta aisteista lähtöisin.

Materiaan kohdistunut tieto on aineen maailmasta joka varmasti jo tiedetään, johon materialistinen filosofia aineen materiaan turvaten yrittää selvittää järkeilemällä sellaista joka tieteellekin on tuntematonta. Tallainen toiminta vie ihmisen täysin materialistiseen uskonkäsitteeseen. Ja syy on siinä, että ihmiset eivät ajattele itse, lähestulkoonka kaikki ihmiset.

On liian paljon ihmisiä jotka eivät itse ajattele, he eivät vaivaudu ajattelemaan eli he eivät halua "rasittaa järkeään, ymmärrystään", paitsi silloin ohimennen kiinnittävät huomiota elämän kysymykseen, jonkun surun, järkyttävän tapahtuman yhteydessä, mutta muuten he tuskin järkeään vaivaavat ajattelemalla, vaan haluavat tyytyä uskonnollisessa maailmkatsomuksessaan niihin ratkaisuihin joita heille tarjoavat kirkolliset oppisuunnat ja lahkot dogmaattisine uskomuksineen. Lisää

Lue lisää

Ihminen joka on antautunut uskonnolliseen suhteeseen jonkun kirkollisen opin kanssa, niin tottakai häneltä edellytetään, että hän on omaksunut koko oppijärjestelmän ja on heittänyt oman ajattelunsa; sikäli jos hän on ajatellut - tyystin pois ja pukenut itsensä kirkon oppikaapuun, ja tyytyy niihin oppiratkaisuihin jotka ovat kirkon auktoritäärit laatineet, eli hänen uskonsa pelaa kirkon ehdoilla ja hän uskoo niihin, mutta hän ei enään ajattele.

Emme sitä mene sanomaan, etteikö hän olisi onnellinen uskossaan, sillä eihän "keskiajallakaan ihmistä häirinnyt se, että maapallon kerrottiin olevan litteä, kuin pannukakku, ja taivas kaareutui kristallin kirkkaana kupukattona sen yli ja tähdet olivat olivat taivaan Isän rakentamia valolyhtyjä, jotka valaisivat vuorotellen ihmisten elämää maanpäällä.

On selvää, että ihminen joka ei ajattele saattaa tyytyä vaikka minkälaiseen uskonnolliseen maailmankuvaan tahansa. Sen takia näemme tänäkin päivänä hyvin suuren joukon ihmiskuntaa, joka ei itse mieti elämän suuria peruskysymyksiä, tai arvoituksia, vaan tyytyvät tai alistuvat ratkaisuihin joita kaupalliset kirkkoyhteisöt heille tarjoavat ("tuputtavat"), heidän mieliinsä maalaavat ja sitten tarjoavat valmiina kuvan jumalastaan.

nordlunde kirjoitti:

Ihminen joka on antautunut uskonnolliseen suhteeseen jonkun kirkollisen opin kanssa, niin tottakai häneltä edellytetään, että hän on omaksunut koko oppijärjestelmän ja on heittänyt oman ajattelunsa; sikäli jos hän on ajatellut - tyystin pois ja pukenut itsensä kirkon oppikaapuun, ja tyytyy niihin oppiratkaisuihin jotka ovat kirkon auktoritäärit laatineet, eli hänen uskonsa pelaa kirkon ehdoilla ja hän uskoo niihin, mutta hän ei enään ajattele.

Emme sitä mene sanomaan, etteikö hän olisi onnellinen uskossaan, sillä eihän "keskiajallakaan ihmistä häirinnyt se, että maapallon kerrottiin olevan litteä, kuin pannukakku, ja taivas kaareutui kristallin kirkkaana kupukattona sen yli ja tähdet olivat olivat taivaan Isän rakentamia valolyhtyjä, jotka valaisivat vuorotellen ihmisten elämää maanpäällä.

On selvää, että ihminen joka ei ajattele saattaa tyytyä vaikka minkälaiseen uskonnolliseen maailmankuvaan tahansa. Sen takia näemme tänäkin päivänä hyvin suuren joukon ihmiskuntaa, joka ei itse mieti elämän suuria peruskysymyksiä, tai arvoituksia, vaan tyytyvät tai alistuvat ratkaisuihin joita kaupalliset kirkkoyhteisöt heille tarjoavat ("tuputtavat"), heidän mieliinsä maalaavat ja sitten tarjoavat valmiina kuvan jumalastaan.

Lue lisää

Uskonnolliset kirkkokunnat ovat aina esiintyneet vahvalla mahtipontisuudellaan vakuuttaen, että oppi joka heillä on tarjota, on oikea ratkaisu ihmisen pelastuskysymykseen, ja silloin on itsestään selvää, että sellainen ihminen joka ei itse ajattele ja etsi omakohtaista pelastajaansa omasta sisäisestä sielustaan, ja ymmärrä, että se Kristus löytyy oman sielun kätköistä.

Ihminen joka omaksuu kirkon luoman uskonnollisen maailmankuvan, eikä mietiskele oman ymmärryksensä ja sielunsa pyrkimyksiä, eikä tottele oman sielunsa vaatimuksia, pysyy kylmänä Kristuksen rakkaudelle ja kuolettaa sielunsa elämää. Ihminen joka ei halua vaivata ymmärrystään ("järkeään"), niin hän omaksuu silloin pyrkiessään ratkaisemaan uskonnollisen maailmankuvan kirkon hänelle "maalaaman" pelastusopin, jota hän ei itse ole itselleen luonut, eikä siten voi todistaa sitä idetitenttisesti omassa sielussaan syntyneeksi "lapseksi" Kristukseksi.

Voimme sangen selvästi esittää, että tämän toteamuksen antama kuva on oikea! Ihmisen tulisi pitää kiinni määritelmästä jonka hän asettaa uskonsa vaatimukselle - uskonsa maailmankatsomukselle, jotka näin tekevät eli lähtevät itse oman sielunsa tutkimusmatkalle uskon peruskysymyksissä, niin he vaativat, että se on tiedettä sen syvimmässä tarkoituksessa ennenkuin tyytyvät uskomaan, sillä se maailman selitys minkä jakautuneet uskonnolliset kirkkokunnat antavat ovat vain tyhjänpäiväistä lorua, tyhjänpäiväistä ajattelua - jotain umpimähkäistä spekulaatiota, eli harhaluuloa.

Juutalainen taikausko on vallannut suurimman osan kirkkojen opetuksesta, ja se ei suinkaan ole tietoa sen syvimmässä mielessä. "Uskonto tulisi perustua tietoon" eikä suinkaan olettamukseen, että opissa jonka kirkolliset auktoriteetit ovat luoneet on uskon totuus. Todellinen uskonto on tiedettä, ja vasta silloin se olisi sitä"uskoa" jota Jeesus Kristuskin opetti seuraajilleen, silloinhan me vasta saisimme oikeaan viittaavan maailman selityksenkin.

Kaikki minkä kirkolliset oppisuunnat tuovat opetuksessaan julki ja selittävät pitäisi todella perustua tietoon, todelliseen tietoon, - onhan se päivän selvä asia. Kaikki mitä kirkolliset oppisuunnat selittävät, niin se pitäisi todella pystyä perustelemaan tiedolla, onhan tämä päivääkin selvempi asia. Jos "uskosta" edellä mainitut asiat perustuisivat todella tietoon, niin ei suinkaan kukaan vähänkin ajatteleva ihminen, eli järkevä totuutta etsivä loogisesti ajatteleva ihminen voisi sitä kieltää. Olisihan se silloin todellisen tutkimuksen arvoinen totuus.

Puhut potaskaa.

Puhut potaskaa, kuten kaikki tämän palstan räyhähenget.

Joudutte kaikki kerran Jumalan eteen tuomiolle. Sitten saatte valheidenne mukaan.

Lähes tuolla tasolla viipyy ainakin jäykkä adventismi, sillä tieto ei kelpaa heille, sen on todistanut erittäin hyvin Bushman ja V. aari että silleinki.