Aiheesta ja sen vierestä...

canis.familiaris

Uusi ketju vanhan surma...Meni hermo viestien uusien viestien etsimiseen ja joidenkin vanhojen ketjujen...


Muistilapuksi aijemmat ketjut.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10002758 Jupinaa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9856823 Sitä&Tätä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9889797 Luonnemääritelmiäkö?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9949026 Tietoa vai huuhaata?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9526233 Näistä on tulossa arkipäivää
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9583140 Laiminlyödäänko pientenkoirien koulutus..

112

241

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • canis.familiaris

      IL:

      "Kahden tuntemattoman koiran tunkeutuminen lammastarhaan koitui lampaiden kohtaloksi.

      Kaksi koiraa tunkeutui lammastarhaan Laukaassa. Koirat ovat vierailleet lammastarhassa jossain vaiheessa keskiviikkoyön ja iltapäivän välillä.

      Koirat olivat raadelleet kahden lampaan takajalkoja. Lampaiden vammat olivat niin vakavat, että eläinlääkäri joutui lopettamaan lampaat.

      Koirien omistajasta ei ole tietoa. Molemmat koirat ovat keskikokoisia. Toinen on väriltään kirjava ja toinen mustavalkoinen. Poliisi toimitti koirat löytöeläinkotiin. "

      Koirat on viisaita. Jos eivät saa riittävästi liikuntaa ja aktiviteettia, ne järjestää sitä ihan itse. Tällä tapaa järjestetty virike, käyt pitemmän päälle kukkarolle.

    • Niin. Kyllä vain...

      Muistilapuksi viestejä kirjoittaville.

      - Aloitusviestit kannattaisi otsikoida aina aiheiden mukaan.
      - Samoin keskustelijoiden tulisi pysyä aiheessa eikä kirjoittaa sen vierestä.
      - Oikea viestiketjun pituus olisi siinä 3-10 vastausta per ongelma, 100-400 viestin ketjut tuskin palvelevat enää tarkoitustaan.
      - Aloittajan joka on etsimässä apua johonkin ongelmaan, tulisi ensin lukea aiemmat viestit, niissä saattaa piillä hänen etsimänsä vastaus.
      - Ja vasta sen jälkeen tehdä uusi aloitus aiheesta, näin vältytään siltä että on kymmeniä ja taas kymmeniä samaa aihetta käsitteleviä viestiketjuja.
      - Ennen viestin lähettämistä ketjuun, tulisi miettiä onko sillä mitä aikoo sanoa, todellakaan jotain tähdellistä sanottavaa asian käsittelyn kannalta.
      - Ellei ole, viesti kannattaa jättää lähettämättä.
      - Oikeinkirjoitus on myöskin ele jolla kunnioittaa toisia lukijoita.
      - Toisten kunnioitusta on myös sekin että kirjoitettu asia on myös tästä maailmasta eikä kirjoittajan mielikuvitusta tai kuulopuheita.

      • canis.familiaris

        Hyvä ja aiheellinen viesti!


    • canis.familiaris

      IS:
      "Allergia ei enää välttämättä johda lemmikkikieltoon. Vaikka ihotesti näyttäisi eläinallergiaa, lemmikin voi hankkia, mikäli oireita ei ole.

      - Varmuuden vuoksi ei enää vältetä mitään, ei eläimiäkään. Eläimestä ei tarvitse luopua sen takia, että jollekin perheenjäsenelle tulee allerginen sairaus, ellei eläin ole selvästi oireiden merkittävä aiheuttaja, sanoo lastentautien erikoislääkäri ja lastenallergologi Erkka Valovirta.

      Jos perheessä jo on lemmikki ja siitä alkaa tulla oireita, kokonaistilanne ratkaisee.

      - Jos on vähäisiä oireita, jotka eivät haittaa nukkumista, työntekoa ja koulunkäyntiä eivätkä lääkeannokset ole suositeltua suurempia, eläimen voi pitää, Valovirta linjaa.

      Vaikeissa allergioissa ainoa keino on kuitenkin yleensä välttää eläintä.
      Joskus lemmikin positiiviset psyykkiset vaikutukset painavat vaakakupissa allergiaoireita enemmän.

      - Jos perheessä on esimerkiksi vaikea ruoka-allergia, eläimen kautta lapset kokevat saavansa tehdä jotain mitä muutkin, kun ruoka-allergioissa on paljon rajoituksia, Valovirta sanoo.

      Oireita tyttökoirasta - kokeile poikaa

      Kasvaminen maalaisympäristössä eläinten keskellä vähentää allergisia sairauksia.

      Silloin eläinten mukanaan tuomat mikrobit vaikuttavat suotuisasti ihmisen immuunijärjestelmään. Lievä allergia voi myös parantua lemmikillä eli eläimelle voi karaistua.

      - Moni sanoo, että ei saa oireita omasta koirasta, mutta kyläpaikkojen koirista kyllä, sanoo Allergia- ja Astmaliiton allergianeuvoja Hannele Tähti.

      Ennen uuden lemmikin hankkimista kannattaa Tähden mukaan kokeilla, saako oireita esimerkiksi tuttavien koirista tai kissoista.

      - Lajikohtaiset ärhäkkyyserot ovat isoja. Lisäksi vaikuttaa, onko kyse tyttö- vai poikakoirasta. Voi vain kokeilemalla testata eri rotuja.

      Valovirran mukaan lemmikin omistavan allergisen on tärkeää olla lääkärin seurannassa, koska potilaat tottuvat helposti omiin oireisiinsa.

      - Jatkuva allerginen nuha on astman riskitekijä, Valovirta muistuttaa"...

      Onneksi pentuna tuli vietettyä maatilalla, missä oli eläimiä laidasta laitaan ja näin sai siedätystä. Ei vaivaa mikään allergia itseä eikä muita perheessa.

      Tu oli jännä pointti. Jos narttu eikä kokoile urosta?

      • En oikein usko tuota,narttu/urosjuttua,ainakaan ihan purematta.Miten se voi vaikuttaa?
        Silloin kyse pitäisi olla hormoonitoiminnanjutuista.Hormoonitoiminta muuttaa niitä seikkoja,jotka aiheuttaa altistusta(ko?)

        Tosin mielenkiintoista on tuo pentujuttukin,jota allaoleva nimimerkki kirjoitti.
        Minulla on ihan sama juttu.Kun on pentuja, niistä tulee jonkin sortin oireiluja.Niin kauan kun ovat.Sama juttu,kun käyn katsomassa muitten pentueita.
        Oiskos siinä ehkä se,että jos on taipumusta jonkinlaiseen herkkyyteen,niin sitten uusi ja moni altistaa voimakkaammin.En tiedä minäkään varmasti.


    • kaikkia vaivoja

      Tuollaista uros/narttu vaihtoehtoa en ole kuullutkaan,mutta yhtä hyvin voisi joku tutkia mikä pikkupennussa aiheuttaa nenän tukkoisuuden,aivastelun ja silmien turpoamisen.

      Pennut kun minulla asustaa pari ensimmäistä viikkoa sänkyni vieressä,niin tiedän mikä se olo on,eikä mikään vaivaa aikuisten kanssa.

      Joku nyt tietenkin keksii sanoa että siirrä muualle mutta siinä on vastapainona laiskuus,katsos kun kättä ojentamalla ylttyy siirtämään vikisevän pennun tissin suuntaan,ei tartte edes ylös nousta.

    • canis.familiaris

      Voevoe...Ei ole vanhapiialla kaikki hyvin. On nyt ollut muutaman päivän jotenkin poissa oleva ja vaisu. Kiinnostuu kyllä tekemisestä, mutta lyhyt jänteisesti ja puhti on pois.

      Huomasin kyllä keväällä, että koira ei kestä lämpöä kovin hyvin. Landella, ei ollut mitään ongelmaa....Vaikuttaa, että kirpulla on löysä nielu kun pörisee kuin sika, ja on hengähtävässä tilassa tai rasituksessa..en tiedä tuliko tämä sen käärmeenpiston jälkeen vai milloin. Hapenotto kyky vaikuttaa vajaalta tai jotenkin työläältä hommalta tuo koko läähättäminen, jos on juossut.

      Täytynee seurata viikolopun yli ja soittaa varuilta ell.aamulla kun ruoka ei oiken maistu ei edes kana.?....taitaa olla labrat edessä...

      • Ei käärmeestä

        Voi ei ,toivotaan ettei mitän vakavaa,jospa nämä kuumat vaan on tehnyt tepposensa

        Meilläkin on kaikilla mahat löysällä,ei muutettua ruokavaliota.Olen laittanut lämmön tiliin,kun muuten tuntuvat ainakin vielä hyvinvoivilta


      • canis.familiaris
        Ei käärmeestä kirjoitti:

        Voi ei ,toivotaan ettei mitän vakavaa,jospa nämä kuumat vaan on tehnyt tepposensa

        Meilläkin on kaikilla mahat löysällä,ei muutettua ruokavaliota.Olen laittanut lämmön tiliin,kun muuten tuntuvat ainakin vielä hyvinvoivilta

        Sepäs se, kun ei ole maha löysällä tai vastaavaa. Syö mutta huonosti ja se pahin on se yleinen apeus ja hiipunut mielenkiinto ympäristöön , jos verrataan mitä yleensä on. Makaa vain ja hakeutuu syliin. Mielellään lähtee ulos, mutta on jotenkin pihalla olemuksellaan..iloisuus ja terävyys katseessa puuttuu kokonaan.

        Annoin jo aijemmin ketoriiniä kokeeksi, mutta ei mitään tehoa...No seurataan vkl ja jos ei tila parane, niin tuttu lekuri tulee katsomaan.

        Ihmetyttää kun kaikenlainen rasitus on jätetty lomareissun jälkeen pois ja oltu aika hissukseen ja tehty pelkkää perusulkoilua...


      • canis.familiaris
        canis.familiaris kirjoitti:

        Sepäs se, kun ei ole maha löysällä tai vastaavaa. Syö mutta huonosti ja se pahin on se yleinen apeus ja hiipunut mielenkiinto ympäristöön , jos verrataan mitä yleensä on. Makaa vain ja hakeutuu syliin. Mielellään lähtee ulos, mutta on jotenkin pihalla olemuksellaan..iloisuus ja terävyys katseessa puuttuu kokonaan.

        Annoin jo aijemmin ketoriiniä kokeeksi, mutta ei mitään tehoa...No seurataan vkl ja jos ei tila parane, niin tuttu lekuri tulee katsomaan.

        Ihmetyttää kun kaikenlainen rasitus on jätetty lomareissun jälkeen pois ja oltu aika hissukseen ja tehty pelkkää perusulkoilua...

        Juu kokeisiin on lähdettävä. Epäilen, että munuaisissa voi olla häikkää, kun on vähän pönäkkä...Ettei olisi nestettä?...Nyt on vetäytynyt sängynalle, joka ei ole tavallista. Aika liikuttava ele. toi minulle tähän jalkoihin antamani grillimakkaran ja kanan palasen kupista ja sitten vetäytyi sängyn alle...


      • aloittelija vain
        canis.familiaris kirjoitti:

        Juu kokeisiin on lähdettävä. Epäilen, että munuaisissa voi olla häikkää, kun on vähän pönäkkä...Ettei olisi nestettä?...Nyt on vetäytynyt sängynalle, joka ei ole tavallista. Aika liikuttava ele. toi minulle tähän jalkoihin antamani grillimakkaran ja kanan palasen kupista ja sitten vetäytyi sängyn alle...

        Voi että. :( Toivottavasti saat vanhanpiian kuntoon... Se on aina ikävää kun lemmikki sairastaa/on vajaakuntoinen.


      • canis.familiaris kirjoitti:

        Juu kokeisiin on lähdettävä. Epäilen, että munuaisissa voi olla häikkää, kun on vähän pönäkkä...Ettei olisi nestettä?...Nyt on vetäytynyt sängynalle, joka ei ole tavallista. Aika liikuttava ele. toi minulle tähän jalkoihin antamani grillimakkaran ja kanan palasen kupista ja sitten vetäytyi sängyn alle...

        Toivottavasti ei mitään pahempaa vanhallapiialla.Sydän kannattaisi tsekata.Jos on vikaa,niin voi tehdä turvotusta.


      • canis.familiaris
        molossi kirjoitti:

        Toivottavasti ei mitään pahempaa vanhallapiialla.Sydän kannattaisi tsekata.Jos on vikaa,niin voi tehdä turvotusta.

        Juu vajaatoimintaa olen itsekkin miettinyt, kun sitä olen seurannut. Sopisi hyvin myös tuon lämpökestävyyden kanssa. Jos olisi munuaiset, niin joisi enemmän.

        Itse asiassa keväällä toukokuussa kun tuli ne ekä lämmöt niin tämä oli ihan puhki. Keskittyminen hävisi jne. Vanhamamma porsutti ilman mitään vaikka oli kunnon pitkä trasseli niskassa. Nuorempi oli sentäs nypitty.

        Nyt on kyllä syönnyt hyvin ja innokkaasti lähtenyt ulos, mutta putoaa aika nopeasti jos juoksee. Läähättää kun paremmallakin helteellä vaikka ilma on viileä....

        No maanantaina lekuriin ja otetaan kaikki kokeet mitä ehdotetaan....


      • canis.familiaris kirjoitti:

        Juu vajaatoimintaa olen itsekkin miettinyt, kun sitä olen seurannut. Sopisi hyvin myös tuon lämpökestävyyden kanssa. Jos olisi munuaiset, niin joisi enemmän.

        Itse asiassa keväällä toukokuussa kun tuli ne ekä lämmöt niin tämä oli ihan puhki. Keskittyminen hävisi jne. Vanhamamma porsutti ilman mitään vaikka oli kunnon pitkä trasseli niskassa. Nuorempi oli sentäs nypitty.

        Nyt on kyllä syönnyt hyvin ja innokkaasti lähtenyt ulos, mutta putoaa aika nopeasti jos juoksee. Läähättää kun paremmallakin helteellä vaikka ilma on viileä....

        No maanantaina lekuriin ja otetaan kaikki kokeet mitä ehdotetaan....

        Ai niin,tuosta koirien ruokinnasta ja allergioista tuolla ekassa "jupina"ketjussa.
        Jotenkin vähän huvittaa,kun tässä on jokusenkin lekurin kanssa vääntänyt vuosikymmeninä,varsinkin siis kikkareitten kulta-aikana, ruokinnasta ja saanut "mielenkiintoisia" mielipiteitä koiran ruokinnasta,niin nyt alkavat monet sitten jo väläytellä noita juttuja,joita itselle olleet itsestään selvyyksiä,kuten maitohappisten vaikutusta ym. :D
        Noh,hyvä juttu,jos lekuritkin alkaisi vähän ottaa enemmän ruokinnasta selvää,tai olla edes kiinnostuneita,kun vaan koulussa briiffatut tiedot kikkareitten ainutlaatuisesta maailmasta :D


      • canis.familiaris
        molossi kirjoitti:

        Ai niin,tuosta koirien ruokinnasta ja allergioista tuolla ekassa "jupina"ketjussa.
        Jotenkin vähän huvittaa,kun tässä on jokusenkin lekurin kanssa vääntänyt vuosikymmeninä,varsinkin siis kikkareitten kulta-aikana, ruokinnasta ja saanut "mielenkiintoisia" mielipiteitä koiran ruokinnasta,niin nyt alkavat monet sitten jo väläytellä noita juttuja,joita itselle olleet itsestään selvyyksiä,kuten maitohappisten vaikutusta ym. :D
        Noh,hyvä juttu,jos lekuritkin alkaisi vähän ottaa enemmän ruokinnasta selvää,tai olla edes kiinnostuneita,kun vaan koulussa briiffatut tiedot kikkareitten ainutlaatuisesta maailmasta :D

        "kuten maitohappisten.." =maitohappobakteeritko?. Jos niin olen aina antanut koirille piimää, kermaviiliä jne...tasaamaan vatsan toimintaa..

        Oman koiran kikkareet taas on aina kiiinnostanut. Se on informatiivinen juttu. Joillekkin se on menneisyyttä (kikkare) viisaalle se kertoo koiran sen hetkisen terveydentilan ja osan tulevaisuudesta (terveys) Noin väljästi ilmaistuna.


    • canis.familiaris

      No voi ei. Tämä on taas hyvä esimerkki ja muistutus, että onko välttämätöntä pitää koiraa ja vierasta lasta ilman valvontaa. On ollut useita esimerkkejä menneisyydessä, missä varsinkin treenatun tai muuten vahvan koiran mieli muuttuuu tai reagoi näin jostain harmittomasta ärsykkeestä.

      Jostain syystä olen itse aina pitänyt koiran "silmänalla", ja siitä on tullut ajan kanssa tapa, mutta silti on ollut muutama "läheltäpititilanteita" vuosien aikana.
      Ne tulee aina yllättäen ja puun takaa.

      http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011080514159040_uu.shtml

      • Omegauros

        Taitaa Pikki-Topi olla aika alfa.. ainakin kuvasta päätellen :) ja kun kaksi alfaurosta "kohtaa" samalla taajuudella niin...

        Onneksi ei käynyt todella ikävästi.


    • canis.familiaris

      heh..."pikku-alfa" käskyttänyt omegatasolla olevaa koiraa...jooo...Yksi mikä voi laukaista tilanteen on vanhempien kupinotto. (jos nyt tälläinen ihme tapahtuisi kesämökillä) silloin koira vahtii vieraitaan herkemmin ja eritoten puolustaa talon lapsia. Ehkäpä "pikku-alfa" on tehnyt jotain, kun ovat keskenään leikkinyt.
      Tässä tapauksessa koira ei ollutkaan omega....mutta mahtiafan syy kuitenkin eli omistajan....

      • hallitusti

        Tuli sama kupinotto mieleen tuosta jutusta.
        Voihan olla että koira käy kierroksilla jo muutenkin kun isäntä haisee viinalle,ehkä se ei ole johdonmukainen ennenkään ollut siinä tilassa ja koiralla saattaa olla hajuun liittyen huonoja kokemuksia.
        Siihen kun yhdistetään pikkupoika jonka kokemukset isän humalasta ei välttämättä olekkaan mukavia, ne kun jätetään kahdestaan syntyy tilanne mikä tässä taas nähtiin


      • aloittelija vain
        hallitusti kirjoitti:

        Tuli sama kupinotto mieleen tuosta jutusta.
        Voihan olla että koira käy kierroksilla jo muutenkin kun isäntä haisee viinalle,ehkä se ei ole johdonmukainen ennenkään ollut siinä tilassa ja koiralla saattaa olla hajuun liittyen huonoja kokemuksia.
        Siihen kun yhdistetään pikkupoika jonka kokemukset isän humalasta ei välttämättä olekkaan mukavia, ne kun jätetään kahdestaan syntyy tilanne mikä tässä taas nähtiin

        Mun entinen koira (kodinvaihtajauros) reagoi mulle tullessaan aina joihinkin vastaantuleviin miehiin... ja aika usein juurikin pe ja la iltoina. Mainitsin sitten entiselle omistajalle tästä ja eikös selvinnyt, että entisen omistajan ex-mies oli aina humalassa "kouluttanut" koiraa... eipä tarvinnut enää ihmetellä reaktiota. :( Samainen mies oli myös hakannut koiraa seipäällä... mistä syystä erilaiset kepit ja karahkat ihmisten käsissä (mm. kävelsauvat) olivat koirasta varsin epäilyttävä juttu.


    • aloittelija vain

      Onkahan tuo mun typykkäni lintu vai kala... viitaten nyt tuolla "luonneääritelmiäkö?" ketjussa käytyyn keskusteluun.

      Joissain asioissa se tuntuu olevan aika herkkä (ennekaikkea suhteessa minuun ja mielialoihini; samoin minusta erossa olo tuntuu laskevan sen itseluottamusta, ei todellakaan ole mikään itsenäinen), samoin uusissa tilanteissa voi arkailla, mutta menee kyllä niihin pienellä rohkaisulla...

      Ja toisissa taas ei. Kun tuli minulle pentuna, ei vähäisimmissäkään määrin ikävöinyt emoaan, vaan asettui heti taloksi (miten tämä suhteutuu siihen, että nykyisin on niin kiinni mussa?). Kun tavattiin ensimmäiset tutut aikuiset koirat (pieniä terrierejä) pari päivää minulle tulon jälkeen, katseli niitä hetken ja marssi sitten häntä pystyssä luokse ja painoi päänsä toisen terrierin niskan päälle.

      Nyt on harjoittelussa se, että päästäisiin kunnolla ohi parista koirasta, jotka ovat aidatulla pihallaan ja tulevat sen viereen haukkumaan, kun mennään ohi. Aikuisia irliksiä omalla reviirillään.... mutta silti tän nuoren typsykän häntä nousee korkealle ja niskakarvat pystyyn. Minusta se näyttää pullistelevan enemmän kuin olevan epävarma... mutta joku sanoi minulle, ettei tuon ikäinen voi olla varma, että sen täytyy olla epävarmuutta. Mene ja tiedä?

    • canis.familiaris

      "Joissain asioissa se tuntuu olevan aika herkkä (ennen kaikkea suhteessa minuun ja mielialoihini; samoin minusta erossa olo tuntuu laskevan sen itseluottamusta, "...Herkkä huomaamaan pienimmätkin muutokset käytöksessä. Olojen vakaus on perustila. Kaikki tästä poikkeava huolestuttaa.
      Mielialamuutos/mikä vain omistajaan kohdistuva asia, ennen kokemusta siitä. (ja koulutusta/opastusta)

      Täytyy huomioida omassa arkikäytöksessä itselle tutut ja normaalit tilanteeet. Joku tulee, ihminen alkaa ilakoimaan kättelee,,,jnee Tulee voimakas muutos totuttuun...tai mikä tahansa meille normaali tilanne, niin koira rekisteröi omistajassaan muutoksen, ja reagoi miten reagoi, mutta nämä tämän tapaiset asiat tasaantuu kun koira saa riittävästi niistä kokemusta ja opetusta miten niissä tilanteissa pitää käyttäytyä..Kyse on tarkemmin vakiintuneista oloista ja sen piiriin tulevista asioista..Kokemuksesta koira oppii, että asiat palautuu tilanteiden loputtua.

      Koira sopeutuu eritilanteisiin kokemuksen myötä ja kun tilanne ei uhkaa omistajaansa tai koiran välejä. esim.yö vieraat, vierilu jossain jne..

      "Minusta se näyttää pullistelevan enemmän kuin olevan epävarma... mutta joku sanoi minulle, ettei tuon ikäinen voi olla varma, että sen täytyy olla epävarmuutta."....Niin. Nyt täytyy erotella epävarma luonne ja epävarma tilannekäytös. Ensimmäinen on joko syntyjään tai muodostunut kokemusperäisesti ja se vaikuttaa koiran luonteeseen kokonaisvaltaisesti. Jälimmäinenn on tilanteista muodostunut ja toistoilla vahvistunut.

      Eli koira joo pullistelee, tuodakseen itseään esille ja tästä tilanteesta muodostuu, sen tilanne itseluottamus. Eli itseluottamus rakentuu erillaisita kokemuksista ja siitä miten ne on ratkaistu ja kokemus siitä.

      Itse varmalla koiralla voi olla joitain kokemuksia jostain ikävästä ja tällä saralla koira ei olekkaan itse varma. Lähes jokainen on joskus tavannut vaikka hyvin koulutetun "kilpakoiran" jota ei mielellään viedä johonkin tiettyyn tilanteeseen tai ainakin niitä vältellään loppuun asti sitä.

      Eli nyt on aika hakea kokemuksia (hyviä). Koiran käytös kertoo selkeästi kulloinkin mitä. (reagointi ympäristöön tai sen tekijöihin ja näihin tärppi)

      Itse omaan kyvyn nähdä ja arvioida koirasta aika nopeasti minkälainen se on. Miten sitä lähestyn tai en. Mikä vaivaa jne... Ei vain ole ollut tarvetta tästä keskustella tai kertoa. Juttelen aika vähän koirista ylipäätään. Tämä on ollut ainoa paikka "avautua" aiheesta.

      "nuoren typsykän häntä nousee korkealle ja niskakarvat pystyyn. "...huomaatko miten lyhyt matka tämäntapaisesta käytöksestä on "kovaan" koiraan? Kovakoira= epävarma, arka..mielikuva sopii hyvin, kun tälläinen koira saa vahvistusta käytökselleen. Eli selviää tilanteista tällä käytöksellä siksi sitä toistaa ja toistaa kun ei muusta tiedä. Koiraan kohdistuva koulutus vahvistaa sitä myös omalta osaltaa....kovaa otetaan kovemmin jne.

      Sitten on erikseen nämä "umpiluut" ja "itseppäiset" koirat, joihin ei mikään tehoa....."Ai? kokeil muuta lähestymistapaa" eli siinähän koira todistaa, että kokeiltu koulutustapa ei ole mennyt koiralle ymmärrettävään muotoon....Oikeasti moni koira kärsii "väärästä" luonteen määritelmästä tahtomattaan.

      Sekasta selitystä, mutta hieman vie tuo koiran tila ajatusta muualle.

      • canis.familiaris

        ainiin se vastaus kysymykseen:"Onkahan tuo mun typykkäni lintu vai kala"..se on koira (toivottavasti)


      • aloittelija vain

        "huomaatko miten lyhyt matka tämäntapaisesta käytöksestä on "kovaan" koiraan? "

        Tuopa tuo. Olen nyt alkanut saada kuulla, että koirani on kova... minusta se ei ole sitä. Keräilen tässä nyt varmuutta olla eri mieltä minua kokeneempien kanssa koirani kovuudesta... kun minun koirahan se on ja itse viime kädessä sen koulutuksesta vastaan (myös niistä virheistä).

        Olen tehnyt viime päivinä eläinkokeita ja pehmentänyt otetta niissä asioissa, joissa se on aiemmin ollut kovempi. Kielto, ketjun kiristyminen, puhuttelu... ne kaikki tuntuu olevan asioita, jotka lisäävät tuon koiran kierroksia? Olivat jo pentuna. Pehmeän päättäväinen ote tuntuu toimivan paremmin. Mikä kai vastaa paremmin mun omaa luonnettani myös... tai ehkä se juuri siksi toimiikin?

        Tuolla edellä olevassa "jupinaa" ketjussa kirjoitit siitä, että koiralle pitää olla rehellinen, koska koira huomaa feikkauksen kyllä. Luulen, että olen saanut tässä asiassa nyt pienen suuren oivalluksen viime päivinä. Tajusin, että feikkaamiseni koiralle alkoi, kun koiran kasvuaikaan sairastin ja koira vahvistui... ja koira onkin koko ajan nähnytkin mun väsymyksen ja heikkouden.

        Kuten noiden aidan takana haukkuvien irlisten suhteen. Siinä kohdalla on jyrkkä ylämäki, jonka kiipeäminen heikotti mua sairaana. Ja no, heikottaa myös nyt, kun oireeni ovat olleet palaamassa... ennen mun asenne oli se, että paahdetaan mäki ylös, vaikka pahalta tuntuu. Eilen mun asenne suhteessa koiraan oli, että pysähdytäämpäs ja pidetään tauko, koska minua heikottaa... ja vaikka mua heikottaa, niin silti minä päätän, että et huutele noille irliksille.

        Jaa, taisinpa sepustella sekavasti...


      • aloittelija vain
        canis.familiaris kirjoitti:

        ainiin se vastaus kysymykseen:"Onkahan tuo mun typykkäni lintu vai kala"..se on koira (toivottavasti)

        Ai. Mä taas luulen että se on ninjaturtlesmutanttikilpikonna... :D


    • aloittelija vain

      ".Nyt täytyy erotella epävarma luonne ja epävarma tilannekäytös. Ensimmäinen on joko syntyjään tai muodostunut kokemusperäisesti ja se vaikuttaa koiran luonteeseen kokonaisvaltaisesti. Jälimmäinenn on tilanteista muodostunut ja toistoilla vahvistunut"

      Tästä vielä, että miten koira ilmentää tuota epävarmaa/varmaa luonnetta? Mä jotenkin oletan, että tuo mun koirani on syntyjään ollut luonteeltaan aika varma. Pohjaan oletukseni siis siihen sen pentukäytökseen... ei arkaillut ihmisiä, ei muita koiria, ei liikennevälineitä, ei ääniä, rauhottui hyvin, malttoi odottaa, kulki aina polleana häntä pystyssä joka paikkaan ja aina tutkimassa kaikkea uutta... mutta samalla on aina ollut hyvin kontaktinhakuinen, pentuna olisi seurannut minua vessaankin ja esim. luoksetulokäskyn oppi suunnilleen "kerrasta" varmaksi...

      eli olisiko se ehkä sellainen, mitä sanotaan ohjaajapehmeäksi? On varma jos minä olen varma.

      • canis.familiaris

        "Tästä vielä, että miten koira ilmentää tuota epävarmaa/varmaa luonnetta?"...Terve päinen koira suhtautuu uuteen tilanteeseen uteliaasti. Se mikä kokemus siitä muodostuu ratkaisee. Itsevarman koiran luonne rakentuu näistä erilaisita tilanteista ja niiistä saaduista kokemuksista ja joskus toistojen avittamina.

        Ohaajansa kannustus ja tuki voi vaikuttaa käytökseen, mikä koiralla on luontaisesti: Vaistoihin pohjautuva käytös, kun rinnalle tarjotaan koulutttamalla saatu malli, täytyy koiralla olla luottamus ohjaajaansa, että tuo koulutettu käytös saadaan vahvemmaksi kuin vaistoon perustuva väistyy, ja ,että koira luottaa siihen opetettuun käytökseen. Tämän takia koira ei osaa esim. päätellä itse, jos tähän koulutettuun malliin tulee jokin mitä ei aijemmin ole ollut. (esim ohjaaja vaihtuu tai sen tapa/mieliala)

        Älä pohdi liikoja ja luota itseesi, ole se mikä olet ja toimi niin kuin hyvältä tuntuu. Koiran käytös sen elinympäristössä on mittari siinä oletko oikeassa vai vaatiiko muuta ja jos niin missä. Pääasia, että olet objektiivinen siinä mitä teet.


    • canis.familiaris

      "Siinä kohdalla on jyrkkä ylämäki, jonka kiipeäminen heikotti mua sairaana."...Viimekesänä eräässä ketjussa tuolla yleisessä osiossa eräs nim.emma.c? käytiin keskustelua sairauteen liittyen ja koirien vaistosta/käytöksestä siihen. Ihme epeleitä tapoineen..

      Eli tapauksessasi.."Siinä kohdalla on jyrkkä ylämäki, jonka kiipeäminen heikotti mua sairaana."..koirahan vain pyrkii tuomaan suojaamistarvetta esille tilanteessa, missä niin kokee (sairaus) Tähän kannattaa harkita miten puuttuu.

      Jos olet muuta kuin tämä. (normaali mielentila) "niissä asioissa, joissa se on aiemmin ollut kovempi. Kielto, ketjun kiristyminen, puhuttelu... ne kaikki tuntuu olevan asioita, jotka lisäävät tuon koiran kierroksia?"....ennen tuota mielentilasi on x ja siihen lisätään pakote koiraakohtaan niin eikö koira vastaa siihen miten itse toimit.

      Mieti tarkkaa mitä seuraava tarkoittaa ja missä tilanteessa vain:
      - Koira vastaa paineeseen tavalla tai toisella.-

      Pätee aika monessa asiassa. Sinunkin. Kenestä koira ottaa mallia, kun kehittyy pennusta aikuiseksi? -Nytkin (kö). Eli koira heijastaa omistajaansa.

      Hiukan tarkoituksella hankalasti kirjoitettu, jotta sen lukemiseen joutuisi hieman keskittymään.

      • mukavaa kuitenkin

        Vastaahan se paineeseen,varsin oudollakin tavalla sellaiseen liikaa vaatimiseen.

        Säheltäjän koira on myös säheltäjä,siltä puuttuu tieto kuinka asia etenee tälläkertaa kun omistaja on oikein pyryharakka ja sama tilanne päättyy joka kerta eri tavalla.

        Minähän en koiria osaa kouluttaa,mutta niistä kasvaa kuitenkin yhteiskuntakelpoisia otuksia.
        Koira lukee ihmistä mielestäni paremmin kuin käänteisesti.Yksi esim.omistani.Olen sellaine hajapää joka melkein poikkeuksetta lähtiessä johonkin unohdan jotain ottaa mukaan ja kamalalla kiireellä itsekseni jupisten palaan unohdettua hakemaan,niin koirat suorastaan väistää jaloista.
        Samalla touhotuksella saatan välillä tulla kotiin ja jupista että nyt kyllä lähdetään kiireesti ulos vaikka en ole vielä millään eleellä mielestäni näyttänyt mitä on meininkissä niin koirat on jo hännät heiluen ovella.
        Aina joskus jään ihmettelemään niiden ymmärrystä.Tällaisia pikkujuttuja on vaikka kuinka paljon,jossa ne osaa yllättää


      • aloittelija vain

        Mulla onkin jokin muistikuva tuosta viime kesäisestä keskustelusta, taisin lukea sitä (ellei ollut toinen samanaiheinen). Pitää ehkä kaivaa esiin.

        Niin se paineeseen vastaaminen ja oma mielentila... tiedän kyllä, että noissa tilanteissa olen ollut tavallista ärtyneempi ja läpihän se on koiralle tullut... ei minään kaltoinkohteluna, mutta tunteena, äänensävynä tms. Samoin sairaana oma ärtymiskynnys on ollut matalampi... eli koiran toiminta on voinut kiukuttaa myös silloin kuin siihen ei olisi ollut syytä (eli koira ei ole tahallaan perseillyt vaan mieluumminkin ei ole tiennyt, miten pitäisi toimia, kun ei ole opetettu )


      • canis.familiaris
        aloittelija vain kirjoitti:

        Mulla onkin jokin muistikuva tuosta viime kesäisestä keskustelusta, taisin lukea sitä (ellei ollut toinen samanaiheinen). Pitää ehkä kaivaa esiin.

        Niin se paineeseen vastaaminen ja oma mielentila... tiedän kyllä, että noissa tilanteissa olen ollut tavallista ärtyneempi ja läpihän se on koiralle tullut... ei minään kaltoinkohteluna, mutta tunteena, äänensävynä tms. Samoin sairaana oma ärtymiskynnys on ollut matalampi... eli koiran toiminta on voinut kiukuttaa myös silloin kuin siihen ei olisi ollut syytä (eli koira ei ole tahallaan perseillyt vaan mieluumminkin ei ole tiennyt, miten pitäisi toimia, kun ei ole opetettu )

        "Eli koira heijastaa omistajaansa"..


      • aloittelija vain
        canis.familiaris kirjoitti:

        "Eli koira heijastaa omistajaansa"..

        Niinpä niin. Mutta miten olla olematta äksy ja äreä vanhapiika? =O


      • canis.familiaris
        aloittelija vain kirjoitti:

        Niinpä niin. Mutta miten olla olematta äksy ja äreä vanhapiika? =O

        Sitä ei voi tässä sanoa.


      • Nasse-tätyli
        aloittelija vain kirjoitti:

        Niinpä niin. Mutta miten olla olematta äksy ja äreä vanhapiika? =O

        Mä en kyllä yritä olla mitään muuta kun mitä sillä hetkellä olen, en edes rontin edessä. Jos ottaa pattiin, niin sit ottaa pattiin, jos itkettää niin sit itken jne. Mun mielestä koiran edessä kannattaa olla kuin avoin kirja, jos yrität muuta, koira sen takuu varmasti huomaa.

        Monesti on joutunu yllättymään siitä miten taitava rontti on mua lukemaan. Kerrankin olin puhelimessa siinä pisteessä et kohta otan kimmokkkeen ja niin siinä samassa rontti vetäyty vähän takavasempaan ja anto mun laskee höyryjä. Sit kun tilanne oli ohi, tuli rontti takas ihan kun mitään ei olis tapahtunukkaan. Kyllä ne älyää mitä ympärillä tapahtuu.

        Eiköhän ne räjähtelytkin ole kaikille ihan normaalia elämää (jos on yhtään niin tempperamenttinen ku mä) kuhan ne puuskat ei kohdistu koiraan?!?


      • canis.familiaris
        Nasse-tätyli kirjoitti:

        Mä en kyllä yritä olla mitään muuta kun mitä sillä hetkellä olen, en edes rontin edessä. Jos ottaa pattiin, niin sit ottaa pattiin, jos itkettää niin sit itken jne. Mun mielestä koiran edessä kannattaa olla kuin avoin kirja, jos yrität muuta, koira sen takuu varmasti huomaa.

        Monesti on joutunu yllättymään siitä miten taitava rontti on mua lukemaan. Kerrankin olin puhelimessa siinä pisteessä et kohta otan kimmokkkeen ja niin siinä samassa rontti vetäyty vähän takavasempaan ja anto mun laskee höyryjä. Sit kun tilanne oli ohi, tuli rontti takas ihan kun mitään ei olis tapahtunukkaan. Kyllä ne älyää mitä ympärillä tapahtuu.

        Eiköhän ne räjähtelytkin ole kaikille ihan normaalia elämää (jos on yhtään niin tempperamenttinen ku mä) kuhan ne puuskat ei kohdistu koiraan?!?

        Juu samoin itse olen se mikä olen. Osoitan selkeästi tai olen selkeästi sillä tuulella millä olen ja se ei kyllä jää epäselväksi. Koiratkin uskoakseni se on jo oppinut, ja tietää, että poikkeava mieliala ei kohdistu niihin.

        Mielestäni koiralle on hyvä että tuo omaa mielialaansa esille siten, miten se luonnollisesti tulee. Olo purkautuu pois ja elämä jatkuu. Se on osa sitä selkeää käytöstä ja viestintää. (Lisää myös itsehillintää esim.oman koiran apinoidessa käytöstapoja.)

        Esim viimekesänä kun oli hellejaksoja niin jossain tilanteessa pentu oppi nopeasti jo muutamasta esimerkistä. Oli kiinteistössä jotain kesäpoikia remppaa tekemässä ja ovikello soi tiheään milloin mistäkin syystä, kun huomasivat että olen päivällä kotona. Muutamaan kertaan piuhatpaloi ja tämän jälkeen pentukin alkoi ennakoivasti rähjäämään kun ovikello soi.

        Samoin lenkillä kun en antanut ihmisten ottaa kontaktia. Esim kaupan pihassa, missä odottelin koiran kanssa, niin ärähdin kerran kun niitä taputtelija juoppoja tuli kertomaan susikoira juttuja jnee. näin pentukin oppi, että kaupan pihassa tehdään näin jne..Monelle nämä rakentuu huomaamatta, jos niihin ei kiinnitä huomiota....Sitten on jokin korjattava tapa, eikä aina tiedetä mistä se sai alunperin alkunsa...Jos taas on koirasta kyse, jolla on tekemisen tarvetta, niin tälläinen opittu käytös saattaa laajeta pikkuhiljaa ja näin meillä on yhdenlainen ongelmakoira...


      • Nasse-tätyli
        canis.familiaris kirjoitti:

        Juu samoin itse olen se mikä olen. Osoitan selkeästi tai olen selkeästi sillä tuulella millä olen ja se ei kyllä jää epäselväksi. Koiratkin uskoakseni se on jo oppinut, ja tietää, että poikkeava mieliala ei kohdistu niihin.

        Mielestäni koiralle on hyvä että tuo omaa mielialaansa esille siten, miten se luonnollisesti tulee. Olo purkautuu pois ja elämä jatkuu. Se on osa sitä selkeää käytöstä ja viestintää. (Lisää myös itsehillintää esim.oman koiran apinoidessa käytöstapoja.)

        Esim viimekesänä kun oli hellejaksoja niin jossain tilanteessa pentu oppi nopeasti jo muutamasta esimerkistä. Oli kiinteistössä jotain kesäpoikia remppaa tekemässä ja ovikello soi tiheään milloin mistäkin syystä, kun huomasivat että olen päivällä kotona. Muutamaan kertaan piuhatpaloi ja tämän jälkeen pentukin alkoi ennakoivasti rähjäämään kun ovikello soi.

        Samoin lenkillä kun en antanut ihmisten ottaa kontaktia. Esim kaupan pihassa, missä odottelin koiran kanssa, niin ärähdin kerran kun niitä taputtelija juoppoja tuli kertomaan susikoira juttuja jnee. näin pentukin oppi, että kaupan pihassa tehdään näin jne..Monelle nämä rakentuu huomaamatta, jos niihin ei kiinnitä huomiota....Sitten on jokin korjattava tapa, eikä aina tiedetä mistä se sai alunperin alkunsa...Jos taas on koirasta kyse, jolla on tekemisen tarvetta, niin tälläinen opittu käytös saattaa laajeta pikkuhiljaa ja näin meillä on yhdenlainen ongelmakoira...

        Maneerit... Ohjaa oikeeseen ja väärään...

        Rontti harvemmin jää mun kanssa samaan tilaan jos sillä suinkin on mahollisuus siirtyä sivuun. Se tekee sen poistumisen hiljaa huomaamatta ja takas tulee tilanteen rauettua ihan yhtä huomaamatta.

        Kahesti se on käytöksellään saanu mut pikkusen ulapalle ja molemmat tilanteet oli samanlaiset. Eli siis meijän uhmaikänen neiti oli tehny kolttosia ja ollu kuriton josta seuras jäähy. Pikku-lyyli pääs sängyn reunalle suorittamaan jäähyään josta se sai ihan hirveet huuto-potkuraivarit. Siinä se kilju kurkku suorana sängyn laidalla ja mä seisoin n. kahen metrin päässä. Sit tuli rontti jostain kätköistään mun ja muksun väliin maahan makaamaan. Se käveli ihan mun vierestä (vaikka tilaa ois ollu kävellä kauempaakin) muksun luo, tökkäs sitä nenällä ja meni sit meijän väliin poikittain makaamaan. Molemmilla kerroilla se makas siinä maassa niin kauan et muksun itku ja raivo loppu, sit se poistu taas paikalta. Oliskohan voinu tulkita noi jutut niin et se tuli rauhottamaan tilannetta? Näin mä sen olen järkeilly.


      • canis.familiaris
        Nasse-tätyli kirjoitti:

        Maneerit... Ohjaa oikeeseen ja väärään...

        Rontti harvemmin jää mun kanssa samaan tilaan jos sillä suinkin on mahollisuus siirtyä sivuun. Se tekee sen poistumisen hiljaa huomaamatta ja takas tulee tilanteen rauettua ihan yhtä huomaamatta.

        Kahesti se on käytöksellään saanu mut pikkusen ulapalle ja molemmat tilanteet oli samanlaiset. Eli siis meijän uhmaikänen neiti oli tehny kolttosia ja ollu kuriton josta seuras jäähy. Pikku-lyyli pääs sängyn reunalle suorittamaan jäähyään josta se sai ihan hirveet huuto-potkuraivarit. Siinä se kilju kurkku suorana sängyn laidalla ja mä seisoin n. kahen metrin päässä. Sit tuli rontti jostain kätköistään mun ja muksun väliin maahan makaamaan. Se käveli ihan mun vierestä (vaikka tilaa ois ollu kävellä kauempaakin) muksun luo, tökkäs sitä nenällä ja meni sit meijän väliin poikittain makaamaan. Molemmilla kerroilla se makas siinä maassa niin kauan et muksun itku ja raivo loppu, sit se poistu taas paikalta. Oliskohan voinu tulkita noi jutut niin et se tuli rauhottamaan tilannetta? Näin mä sen olen järkeilly.

        Kuulostaa ihan rotikalta...meidän sikarotikka oli "piismeikker"...Silloin kun lapset oli pieniä se lopetti itkut tavalla tai toisella ja yleensä hölmöilemällä joka sai lapset nauramaan..Harvemmin omastakaan ojentamisesta lapsia kohtaan tuli mitään kun possu tuli peleilemään. Kovasti ikävä sitä isoa voimapoikaa.


      • Nasse-tätyli
        canis.familiaris kirjoitti:

        Kuulostaa ihan rotikalta...meidän sikarotikka oli "piismeikker"...Silloin kun lapset oli pieniä se lopetti itkut tavalla tai toisella ja yleensä hölmöilemällä joka sai lapset nauramaan..Harvemmin omastakaan ojentamisesta lapsia kohtaan tuli mitään kun possu tuli peleilemään. Kovasti ikävä sitä isoa voimapoikaa.

        Juu, puolet on rontissa rotikkaa. On aikamoinen velikulta =) Isosta koostaan se ei ymmärrä välillä tuon taivaallista, paras paikka kun olis sylissä tai jos ihan syliin ei pääse niin ainakin niin lähelle kun vaan mahollista.


      • aloittelija vain
        Nasse-tätyli kirjoitti:

        Mä en kyllä yritä olla mitään muuta kun mitä sillä hetkellä olen, en edes rontin edessä. Jos ottaa pattiin, niin sit ottaa pattiin, jos itkettää niin sit itken jne. Mun mielestä koiran edessä kannattaa olla kuin avoin kirja, jos yrität muuta, koira sen takuu varmasti huomaa.

        Monesti on joutunu yllättymään siitä miten taitava rontti on mua lukemaan. Kerrankin olin puhelimessa siinä pisteessä et kohta otan kimmokkkeen ja niin siinä samassa rontti vetäyty vähän takavasempaan ja anto mun laskee höyryjä. Sit kun tilanne oli ohi, tuli rontti takas ihan kun mitään ei olis tapahtunukkaan. Kyllä ne älyää mitä ympärillä tapahtuu.

        Eiköhän ne räjähtelytkin ole kaikille ihan normaalia elämää (jos on yhtään niin tempperamenttinen ku mä) kuhan ne puuskat ei kohdistu koiraan?!?

        "kuhan ne puuskat ei kohdistu koiraan?!? "

        Tuohan se haastavuus onkin. Kun minä tunnen kiukkuisena kiukkua kaikkea kohtaan...


    • canis.familiaris

      " Eli koira heijastaa omistajaansa.".... ; )

      • aloittelija vain

        Taidanpa lakata kutsumasta koiraani pöljäksi ja pölvästiksi ...=O. (vaikka ovatkin lähinnä hellittelykäytössä olevia sanoja)


    • canis.familiaris

      Apulan ilmoitukset on ihmeellisiä. Aikanaan poika etsi kv-koiraa sieltä lähes vuodeni (8kk). Laittoi viestiä ja odotti jonkinlaista vastausta. Yleensä turhaan. Poika on kanssa mieltynyt antamaan kodin kv-koirille tai suosii niitä, kun koira tarve on. Muutama kuukauden etsiminen ja odottaminen oli kuitenkin liikaa ja päätti sitten ostaa koiran suoraan. Sekin oli ongelmainen ja aikuinen koira. Hatun noston arvoinen oli että malttoi.

      Itse olen kysynyt koiraa ilmoituksen perusteella n.10krt ja yhden kerran on onnistanut. Se yksi on tämä nykyinen ja se toinen tuli parin mutkan kautta, kun eivät tulleet toimeen sen kanssa. (tämän äiti)

      Etsin itselleni porderin pentua ja aina välillä on tullut selattua apuaa. Siellä oli esim. ranskis, mikä koirana olisi voinut miellyttää. Laitoin viestin ja yritin soittaa -Ei vastausta. Samoin olen laittanut muutamaan muuhunkin -Ei vastausta. Hyviin tapoihin kuuluu vastata edes jotain tai laittaa vaikka vastaaja päälle jos koira on mennyt ja soittoja tulee paljon....no hyvä näin, niin tulee pysyttyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Sitä vain ihmettelen, että vaatimus on hyvä ja asiantunteva koti, niin eikö silloin kannattaisi katsoa muutama päivä eri vaihtoehtoja -Minä ainakin tekisin niin.

      Samoin näin ilmoituksia, että koira palautettiin ja taas etsittiin uutta kotia. Hätiköikö ihmiset vai mikä mättää. Pääasia kuitenkin että kodit löytyy....

      Taidan kuitenkin jo olla oman osuuteni tehnyt tässä kv-koirissa. Niitä tai koulutuksen kautta uudelleen sijoittuja on kuitenkin kertynyt lähemmäs 30kpl

      Maltilla mennään kevääseen pennun hankinnassa.....Voihan se olla et....

      • joku kokemuskin

        Kyllä mä luulen että pentua myyvä vastaa tai soittaa myöhemmin,yksi idioottivarma tapa jäädä vastausta vaille soittaa tuntemattomasta numerosta.

        Ainakaan minussa se ei herätä minkään arvoista luottamusta ja ei sellaista syntyisi varmaan myöhemminkään.
        Tilannehan on aivan asiallinen:toinen myy ja toinen on ostoaikeissa,eikö silloin voisi asiasta avoimesti myös puhua.Eikä alkaa ufona soittelemaan.Soittaa takaisin ei voi kun ei ole mihin soittais


      • aloittelija vain

        Yhden eläinsuojeluyhdistyksen kautta haki yksi borderi kotia taannoin. Olisin vinkannut sinulle, mutta se ennätettiinkin varata nopeasti...


      • canis.familiaris
        joku kokemuskin kirjoitti:

        Kyllä mä luulen että pentua myyvä vastaa tai soittaa myöhemmin,yksi idioottivarma tapa jäädä vastausta vaille soittaa tuntemattomasta numerosta.

        Ainakaan minussa se ei herätä minkään arvoista luottamusta ja ei sellaista syntyisi varmaan myöhemminkään.
        Tilannehan on aivan asiallinen:toinen myy ja toinen on ostoaikeissa,eikö silloin voisi asiasta avoimesti myös puhua.Eikä alkaa ufona soittelemaan.Soittaa takaisin ei voi kun ei ole mihin soittais

        Itse näen kiusalliseksi soittaa toistuvasti..(vaikka mieli tekisi) Vastaanottaja voi olla varattu jne..Näin olle sitä odottaa, että toinen soittaa takaisin, kun hyvä hetki sille on tai edes viestillä muistuttaa millon voi soittaa....


      • canis.familiaris
        aloittelija vain kirjoitti:

        Yhden eläinsuojeluyhdistyksen kautta haki yksi borderi kotia taannoin. Olisin vinkannut sinulle, mutta se ennätettiinkin varata nopeasti...

        Sepäs se. Ne menee aika nopeasti, kun pienetkoirat on suosittuja. Se on useimmin pienen koiran risti ja rasite.


    • canis.familiaris

      Tarkennetaan hieman, vaikka samantapaisesta käytöstavasta onkin kyse. Tulee nimittäin aina ensin katsottua kodinvaihtajat. (annetaan syystä tai toisesta)

      Useimmiten taustalla on jokin käytöksen syy tai elämäntilanne on omistajalla muuttunut. Perus juttu taitaa olla "allergian vuoksi"...Näistä en maksa.

      Näitä olen ottanut pääasiassa. Otan koiran, jos sille on hyvä koti tärkeä. Kuten nykyinen, niin pienellä vaivalla tuli hyvä koira ja entinenkin koti voi olla hyvin mielin kun tämä viihtyy hyvin. Kaikki voitti.

      Eniten ehkä ihmettelen niitä, jotka ei jostain syystä pärjää (niitä on pääasiassa) ja kun koirasta luopuu, niin laittaa sille kovat ehdot. Ei sinne, tai tänne miel omakotitaloon missä piha jne.jne. Miksi rajata koiralta kotia asiassa, mistä ei todellisuudessa oikein edes ymmärrä. Jos yksi epäonnistuu ei sen varjo saa langeta toiselle, joka sen kanssa voi onnistua.

      Esimerkiksi. Maalle koira vaatii ison pihan missä purkaa energiaa jnejne. Vaikka esim. joku pystyisi antamaan koiralle hyvää aktiviteettiä ja huomiota rivitalossa...Kun koira saadaan "maalle" piha koiraksi ei todellisudessa sen eläma kohene yhtään. Miksi sellainen rajaa, joka ei ymmärrä mitä on tehnyt tai missä on epäonnistunut. Ei ymmärrä.

    • canis.familiaris

      Jaahas. Näin ne tilanteet muuttuu....huomenna lähdetään lempäälään katsomaan uros kk-kettuterrierriä...

      • oma ensin

        Älä hyväihminen tuo sitä kotiin ennenkuin vanhanpiian kohtalo selviää

        Lykkyä matkaan silti,toivottavasti on mieleinen perheelle


    • canis.familiaris

      No vanhapiian kohtalo tiedetään, se on kotona ja pysyy. Jos sydämmessä on remppaa niin huomioidaan se liikunassa. Tänään liikkui hyvin ja innokkaasti, kun hieman otettiin muutama veto. Sellaiset 4x50m Se riitti ja ei nyt höhellä jaloissa. Liikkua pitää joskin sovelletusti siihen asti kun asiat selviää.

      Tuota kettuterrierriä ei voi jättää väliin. Se on ainakin nähtävä ja mukaan tulee jos on edes puoliksi sellainen mitä puhui...Ei sopeutuminen huoleta -kokemusta on. Maalla nähtiin miten sopeutui nopeasti isoihin koiriin, mitkä oli aijemmin punainen vaate. Meillä ei ole koskaan ollut sijaa huonolle käytökselle...Vanhalta voi jo vaatia..

    • canis.familiaris

      No niin. Pikku-äijä on sitten kotiutunut. Mikään ei olisi voinnut harmittaa eniten, jos tämän olisi jättänyt ottamatta. Kelpo kamu ja vanhapiikakin yllätykseksi hyväksyi sen. Antoi tulla autoonkin ilman rähinää.

      Hieno käytöksinen poika ja hyvin kasvatettu. Avoin ja rauhallinen. Nyt täytyy vain keriä tuo villasukalta näyttävä koira ja katsoa, että miltä se oikein näyttää.

      Täytyy alkaa tekemään tuon kanssa jotain. Luola treenejä tai jotain...

      Entinen omistaja osoittautui sanansa mittaiseksi ja nyt täytyy vain tehdä samoin. Antaa koiralle se mitä lupasin. Aktiivisen kodin ja tasapainoiset olot....Helposti toteutettu...

      • kuulumisia odotellen

        Kun päätös on tehty niin onnea uudelle vaihteelle.

        Itselläni ei uskallusta riittäisi samaan


      • Onnea vaan uudelle perheenjäsenelle :O)

        Mites junnukoira otti vastaan,tai lähinnä mites uusi poika juippiin reagoi?


    • canis.familiaris
      • Ei hitsi,mainio :D Minä luulin,että kuvassa oli joku kunnolla pöllähtänyt kakadu :D


      • canis.familiaris
        molossi kirjoitti:

        Ei hitsi,mainio :D Minä luulin,että kuvassa oli joku kunnolla pöllähtänyt kakadu :D

        Kaikki on mennyt loistavasti. Pari pienempää pärisemistä, eteisessä ahtaassa tilassa ja siitä kun haluavat loikoilla meitsin jaloissa. immo (uusi)härkki parikertaa, kun vuoroa ei kohtuu ajassa tullut. Meni häkkiin mököttämään.

        On tosi mainio ukko (3v.) ja kovasti perääni. Tosi rauhallinen ja tervepäinen. =erittäin vahvaluontoinen (minun päätelmä).


    • canis.familiaris

      Tämä on luonteeltaan sellainen, että tätä ei tunnu järkyttävän mikään juttu. Vaikka toinen pärisee vieressä ei se sitä liikuta, mutta vastaa jos iholle aikoo.

      Palatuu eikä hirtä mikään päälle. Pakki meni vain sekaisin, kun laitoin jäniksen lihaa ja juhlagurmeet tervetuliaisiksi.....koira kiitti ja piilotti minun kenkään osan.
      Kiva ylläri aamulla ku lähettiin lenkille..

    • Nasse-tätyli

      Meillä on tapahtunu aimo loikka parempaan suuntaan tän kesän aikana aika monessa asiassa, tosin joissain asioissa ollaan menty vähän takapakkia mut ne on helposti korjattu.

      Meillä siis alko kylppäri remppa ja olin melkein sata varma et kun täällä loikkaa ja pomppii niitä remppamiehiä nyt ihan alvariinsa et rontti ottais siitä heplakkeet. Isännöitsijä neuvo lukitsemaan kotieläimet huoneeseen ovien taakse etteivät häiritsis remonttia. Sillon ajattelin et nyt tulee maksettavaks makkarin ovi ja karmit kun rontti saa hyppäämällä ovet auki ja se sit loikkis ovet vasten ja raapis kun vieraita ääniä kuuluu asunnosta ja se ei pääse tarkastamaan tilannetta.

      Toisin kävi! Rontti menee, joskin vähän pitkin hampain makkariin ja jää sinne kattomaan kun ovi vedetään kiinni. Yhen yhtä raapimis jälkee ei ole ovessa eikä karmeissa. Tosin tätä lukkojen takana oloa se korvaa etuoikeudella kiivetä sankyyn, myllätä siitä semmonen peitto ja tyyny keko minkä päälle se sit tyytyväisenä menee köllimään.

      Sit kun ite olen ollu kotosalla päivällä on rontti ollu vapaana koko asunnossa ja kun kuulee et ovea avataan se kyllä menee tohon keittiön viereenkattomaan ketä tulee, mut siihen sen kiinnostus sit loppuukin. Herra seuraa siitä hetken mitä tapahtuu ja löntystää sit mun jalkoihin pötköttelemään.

      Varsinainen riemuvoitto =)! Ennen sen ois menny loikkimaan ja säätämään sinne eteen, mut ei enää. Jipii =)!

      Ja nyt kesällä ollaan matkusteltu aikas paljon julkisilla (junat, bussit ja ratikat) ja sekin menee jo tosi mallikkaasti. Ennen sekin oli vähän säätämistä, ja junan renkaat (vai mikskä niitä nimitetään), sai rontin peppukarvat pystyyn ja se meinas et ne on isokin vihollinen mut eilenkin se kyllä tuijotti niitä mut kulki ihan mallikkaasti vieressä. Ja kun istumaan päästään niin rontti tulee jalkoihin istumaan eikä oikeen välitä ympärillä tapahtuvasta kuhan kukaan ei ole tulossa ronkkimaan sitä, sit meinaa ottaa vähän kierroksia. Ennen se oli moikkaamassa kaikkia ketä vaan lähellä istu tai oli ohi menossa. Ehkäpä joku päivä jo uskaltaudun junaankin mennä rontin ja pikku-neitin kanssa yksinäni.

      On muuten aika kumma et miten ihmiset luulee et kaikkia koiria voi mennä moikkaamaan ja silittelemään ilman minkäänlaista kysymistä et onko se ihan ok. Ei sillä, rontti tuskin kellekkän mitään tekis mut mun mielestä se ei ole ok. Kerrankin jouduin yhelle miehelle selvittämään et enhän mäkään tule sen iholle ja musta ei ole ok et ronttia vieraat silittelee, varsinkaan ilma lupaa. Sain vastaukseks yrmeetä jupinaa ja lempinimen tiukkapipo niuhottaja. Kummaa porukkaa...

    • canis.familiaris

      Sellainen koira, joka ei ole arka tai omaa vahvaa variointiviettiä rähjää noissa tilanteissa. Yleensä normaaliluontoinen (tasaluontoinen) tyytyy seuraamaan rempasta johtuvia ääniä.

      "peitto ja tyyny keko minkä päälle se sit tyytyväisenä menee köllimään"...tämä on se tärkein pointti. Paikka/ kertoo tilan hallinnasta (kuka/itsevarma)

      Yleensäkkin koira tai koiraeläin haketuuu kotialueellaan paikkaan mikä on maatasoa korkeammalla. Sillä se hallitsee ja kontroloi aluettaan aisteillaan ja näin pystyy reagoimaan nopeammin kuin mahdollinen tulija...

      • canis.familiaris

        kiljoitus vire: "Sellainen koira, joka ei ole arka tai omaa vahvaa variointiviettiä EI rähjää noissa tilanteissa"


      • Nasse-tätyli
        canis.familiaris kirjoitti:

        kiljoitus vire: "Sellainen koira, joka ei ole arka tai omaa vahvaa variointiviettiä EI rähjää noissa tilanteissa"

        "Sellainen koira, joka ei ole arka tai omaa vahvaa variointiviettiä EI rähjää noissa tilanteissa" Entäs sit sellanen kun meijän pihalle on muuttanu heppu, vähän epämääränen nappien rouhija joka ihan selvästi ulkosella hapituksellaan antaa toteen et menee aika lujaa, niin sen nähessään rontti ottaa sotilaallisen ryhdin ja vahtii sen hepun jokaista liikettä.

        Eilen ilalla kun käveltiin sen hepun partsin (maatasossa) ohi ja se heppu hääräs siellä hämärissä jotain kummuuksia niin rontti nosti ittensä taas kunnon ryhtiin, häntä ja pää korkeella ja haukahti matalasti (ikäänkun varotti). Kielsin, rontti katto mua mut rentoutu vasta jonkun ajan kuluttua kun oltiin jo pitkällä sen hepun partsista.

        Rontti tehny vastaavan talvella kun iltalenkin aikana vastaan hoippu joku tyyppi ja hyppäs mettään ilmeisesti meijät huomatessaan. Silloinkin nous ryhti, pari haukkua ja eteneminen jatku normaalin malliin mut tiukasti metsää vahtien ja rentoutu taas ajan päästä. Siitä tapahtuneesta yks koiranainen sano et koira on epävarma mun seurassa kun noin käyttäyttyy mut mä en ehkä ihan tulkitsis sitä niin...


      • canis.familiaris
        Nasse-tätyli kirjoitti:

        "Sellainen koira, joka ei ole arka tai omaa vahvaa variointiviettiä EI rähjää noissa tilanteissa" Entäs sit sellanen kun meijän pihalle on muuttanu heppu, vähän epämääränen nappien rouhija joka ihan selvästi ulkosella hapituksellaan antaa toteen et menee aika lujaa, niin sen nähessään rontti ottaa sotilaallisen ryhdin ja vahtii sen hepun jokaista liikettä.

        Eilen ilalla kun käveltiin sen hepun partsin (maatasossa) ohi ja se heppu hääräs siellä hämärissä jotain kummuuksia niin rontti nosti ittensä taas kunnon ryhtiin, häntä ja pää korkeella ja haukahti matalasti (ikäänkun varotti). Kielsin, rontti katto mua mut rentoutu vasta jonkun ajan kuluttua kun oltiin jo pitkällä sen hepun partsista.

        Rontti tehny vastaavan talvella kun iltalenkin aikana vastaan hoippu joku tyyppi ja hyppäs mettään ilmeisesti meijät huomatessaan. Silloinkin nous ryhti, pari haukkua ja eteneminen jatku normaalin malliin mut tiukasti metsää vahtien ja rentoutu taas ajan päästä. Siitä tapahtuneesta yks koiranainen sano et koira on epävarma mun seurassa kun noin käyttäyttyy mut mä en ehkä ihan tulkitsis sitä niin...

        "Entäs sit sellanen kun meijän pihalle on muuttanu heppu, vähän epämääränen nappien rouhija joka ihan selvästi ulkosella hapituksellaan antaa toteen et menee aika lujaa, niin sen nähessään rontti ottaa sotilaallisen ryhdin ja vahtii sen hepun jokaista liikettä"...eikös tuo ole aivan normaalia käytöstä. Kuulostaa ihan terveeltä luonteelta. Toimii vasta kun ja jos tarve on..Sarmääntyy epäselvässä tilanteessa ja jos ei uhkaa niin palautuu.

        "Siitä tapahtuneesta yks koiranainen sano"..kyllä suomeen puhetta mahtuu...epävarma alkaisi rähisemään tuossa tilanteessa. Ei pysty seuraamaan kunkin tilanteen kehitystä tai erotella todellista uhkaa.....jotkut kutsuu tälläistä "kovaluontoiseksi" ilmeisesi sen mukaan miltä koira näyttää tilanteessa. Kovaluontoinen koira kykenee seuraamaan (on päätä) tilanteen todellista uhka kehitystä ja jos uhka hälvenee niin koira palautuu, eikä ennakoi vastaavaa tilannetta, kuten epävarma koira.


      • Nasse-tätyli
        canis.familiaris kirjoitti:

        "Entäs sit sellanen kun meijän pihalle on muuttanu heppu, vähän epämääränen nappien rouhija joka ihan selvästi ulkosella hapituksellaan antaa toteen et menee aika lujaa, niin sen nähessään rontti ottaa sotilaallisen ryhdin ja vahtii sen hepun jokaista liikettä"...eikös tuo ole aivan normaalia käytöstä. Kuulostaa ihan terveeltä luonteelta. Toimii vasta kun ja jos tarve on..Sarmääntyy epäselvässä tilanteessa ja jos ei uhkaa niin palautuu.

        "Siitä tapahtuneesta yks koiranainen sano"..kyllä suomeen puhetta mahtuu...epävarma alkaisi rähisemään tuossa tilanteessa. Ei pysty seuraamaan kunkin tilanteen kehitystä tai erotella todellista uhkaa.....jotkut kutsuu tälläistä "kovaluontoiseksi" ilmeisesi sen mukaan miltä koira näyttää tilanteessa. Kovaluontoinen koira kykenee seuraamaan (on päätä) tilanteen todellista uhka kehitystä ja jos uhka hälvenee niin koira palautuu, eikä ennakoi vastaavaa tilannetta, kuten epävarma koira.

        Aika samoilla linjoilla ollu sun kanssa mut kuhan nyt kysäsin kun oma koirakokemus ei ihan niin kauheen kattava kuitenkaan ole, rontti kun on ensimmäinen oma koira. Onhan noitten kanssa touhuillu sillon tällön joskin siinä oli n. kaheksan vuoden "tauko" kun oma kelkka meni vähän väärille uomille. Sillon kyllä putseilla "kausilla" (viikko-pari) tuli faijan vuffen kassa touhuttua kun se tuntu olevan yks ainoita joka ei tuominnu. No mut joo, tän vuodatuksen oon tainnu tehä joskus aiemminkin.

        Täällä on vaan niin helppo kysellä ihmisten mielipiteitä (yleensä jo sattuneista asioista) kun joillakin näemmä koirakokemus ihan kattavaa luokka =). Omilla linjoilla kyllä muuten monesti menen, menen vaikka pärsse edellä puuhun ja kärsin tappioni ja yritän toisella tavalla uudelleen. Edistys vois olla meilläkin paljon nopeempaa jos ei ois tarvetta sooloiluun ;) ja ottais johonkin kouluttajaan yhteyttä mut hyvä tästä näinkin tulee. Eikä meillä mihinkään ole kiire ja tässäpä oppii molemmat lukemaan toisiaan.


      • Nasse-tätyli kirjoitti:

        "Sellainen koira, joka ei ole arka tai omaa vahvaa variointiviettiä EI rähjää noissa tilanteissa" Entäs sit sellanen kun meijän pihalle on muuttanu heppu, vähän epämääränen nappien rouhija joka ihan selvästi ulkosella hapituksellaan antaa toteen et menee aika lujaa, niin sen nähessään rontti ottaa sotilaallisen ryhdin ja vahtii sen hepun jokaista liikettä.

        Eilen ilalla kun käveltiin sen hepun partsin (maatasossa) ohi ja se heppu hääräs siellä hämärissä jotain kummuuksia niin rontti nosti ittensä taas kunnon ryhtiin, häntä ja pää korkeella ja haukahti matalasti (ikäänkun varotti). Kielsin, rontti katto mua mut rentoutu vasta jonkun ajan kuluttua kun oltiin jo pitkällä sen hepun partsista.

        Rontti tehny vastaavan talvella kun iltalenkin aikana vastaan hoippu joku tyyppi ja hyppäs mettään ilmeisesti meijät huomatessaan. Silloinkin nous ryhti, pari haukkua ja eteneminen jatku normaalin malliin mut tiukasti metsää vahtien ja rentoutu taas ajan päästä. Siitä tapahtuneesta yks koiranainen sano et koira on epävarma mun seurassa kun noin käyttäyttyy mut mä en ehkä ihan tulkitsis sitä niin...

        "Siitä tapahtuneesta..."

        Ehkä tai ehkä ei...
        Kyllä noihin reagointitapoihin vaikuttaa moni asia.Rotu,tempperamentti.Vilkas koira saattaa reagoida voimakkaamin,tai "selkeämmin" ja rauhallinen pienemmin elein ja isommin ärsykkein.
        Puolustusvietti vaikuttaa myös.
        Aika paljon vaikuttaa myös se,että kuinka noit tilanteet on koiralle ohjeistettu.Ulkopolitiikan hoito ylipäätään ym.Ja luotto tulee osaltaan myös tuossa kuvaan.
        Eli moni asia voi vaikuttaa.
        Minulla oli aikoinaan koira,jolla oli hyvin,hyvin vahva puolustustahto (uskalsi myös toimia).
        Sen luonne näkyi jo pennusta selvästi.Tärkeintä oli,että koira oppi tarkoin,ketä hoitaa ulkopolitiikan.Näki myös selvästi,että koira luki noissa asioissa varsinkin,hyvin paljon minua.Kuitenkin (kun kaikki jutut oli kondiksessa),niin ko.koira ei pahemmin mihinkään hötkyillyt.Kyllä sen huomasi,että tilanteita rekisteröi(iän ym.myötä tosin aina vaan niissäkin vähemmän),mutta muuten aika cool.
        Silti piti aina huomioida,että sillä oli hyvin vahvana tuo tietty puoli,ja kun siihen liittyi myös uskallus toimia (ei pätkääkään epävarmuutta),niin piti pitää asiat aina selvinä sille,ettei sen tarttisi yhtään ottaa kantaa noissa asioissa.Pienimmässäkään tilanteissa,vähäisimmissäkään määrin.


    • aloittelija vain

      Huh hei, oma kunto oli viikon päivät taas huonompana ja näkyyhän se koirassakin... on niin täynnä energiaa, että.. eilen yhtään valehtelematta kesti reilun tunnin päästä metsään, jossa koira saa olla vapaana. Ja yleensä sinne kävelee noin vartissa. Ihan perusasiat, joiden ajattelin jo olevan kunnossa (kiskomatta hihnassa, jahtaamatta autoja) heittivät eilen häränpyllyä.
      No, nyt oma kunto alkaa taas onneksi olla parempi. Tänään tottistreeneihin, mikä purkaa varmasti vähän energiaa.

      Vastaavien tilanteiden varalle... onko kellään mitään ideoita, miten purkaa koiran energiaa silloin, kun omat voimat vähissä? Vaikka jos tämä oma terveys jatkaa tätä reistailuaan, pitää kyllä alkaa miettimään, onko tämä koirallekaan mikään hyvä tilanne.. ja tehdä ratkaisut sen mukaan. :(

      • Aivotoimintaa.
        Kirjastossa on ollut ainakin täällä yksi kirja,jossa on kaikenmaailman temppuja,mitä koiralle voi opettaa.Eli ihan sisätilan juttuja.Jos muistan oikein,niin siinä oli ihan ok juttuja ja sellaisia,että ei tarvi itseään rasittaa.
        Koirille on myös saatavina kaikenmaailman "älypelejä" siun muuta,mutta ei ole kokemusta niistä,joten en voi sanoa mielipidettä,toimiiko ne vai ei.

        ps.Tuli mieleen myös sellainen,että voisi kysäistä,onko paikallista dogsittertoimintaa ( 4H),josta voisi saada jonkun ulkoiluttamaan koiraa,jos tarvii lisäliikuntaa.


      • canis.familiaris
        molossi kirjoitti:

        Aivotoimintaa.
        Kirjastossa on ollut ainakin täällä yksi kirja,jossa on kaikenmaailman temppuja,mitä koiralle voi opettaa.Eli ihan sisätilan juttuja.Jos muistan oikein,niin siinä oli ihan ok juttuja ja sellaisia,että ei tarvi itseään rasittaa.
        Koirille on myös saatavina kaikenmaailman "älypelejä" siun muuta,mutta ei ole kokemusta niistä,joten en voi sanoa mielipidettä,toimiiko ne vai ei.

        ps.Tuli mieleen myös sellainen,että voisi kysäistä,onko paikallista dogsittertoimintaa ( 4H),josta voisi saada jonkun ulkoiluttamaan koiraa,jos tarvii lisäliikuntaa.

        Totta tuo neljähoo on ihan hyvä juttu. Ei sekään huono asia ole, jos laitta koiran hoitoon joksikin aikaa. Se kasvattaa koiran luonnetta aika nopeasti, jos on liian takiainen luonteeltaan.


      • aloittelija vain
        molossi kirjoitti:

        Aivotoimintaa.
        Kirjastossa on ollut ainakin täällä yksi kirja,jossa on kaikenmaailman temppuja,mitä koiralle voi opettaa.Eli ihan sisätilan juttuja.Jos muistan oikein,niin siinä oli ihan ok juttuja ja sellaisia,että ei tarvi itseään rasittaa.
        Koirille on myös saatavina kaikenmaailman "älypelejä" siun muuta,mutta ei ole kokemusta niistä,joten en voi sanoa mielipidettä,toimiiko ne vai ei.

        ps.Tuli mieleen myös sellainen,että voisi kysäistä,onko paikallista dogsittertoimintaa ( 4H),josta voisi saada jonkun ulkoiluttamaan koiraa,jos tarvii lisäliikuntaa.

        Muistatko minkä niminen kirja? Pitänee tutustua myös noihin älypeleihin.

        Olin aikaisemmin yhteydessä paikalliseen 4H:n ... heillä kokeneemmat dogsitterit olivat täystyöllistettyjä. Yksi, jolla oli kokemusta parista muusta koirasta, kävi tutustumassa... tehtiin koeulkoilu ja meni hyvin niin pitkään kun minä olin paikalla, mutta heti kun minä väistyin sivumpaan, koira pisti lekkeriksi eikä ulkoiluttaja saanut sitä hallintaan.


      • aloittelija vain kirjoitti:

        Muistatko minkä niminen kirja? Pitänee tutustua myös noihin älypeleihin.

        Olin aikaisemmin yhteydessä paikalliseen 4H:n ... heillä kokeneemmat dogsitterit olivat täystyöllistettyjä. Yksi, jolla oli kokemusta parista muusta koirasta, kävi tutustumassa... tehtiin koeulkoilu ja meni hyvin niin pitkään kun minä olin paikalla, mutta heti kun minä väistyin sivumpaan, koira pisti lekkeriksi eikä ulkoiluttaja saanut sitä hallintaan.

        No en muista nimeä.Kirjoittaja oli sen ruotsalaisen yhden "gurun" vaimo muistaakseni eli Anders Hallgrenin.Mutta itse en kuukelilla nimeä bongannut.
        Mutta tuli mieleen,että meillä on kirjastossa ollut pari jotain uuttakin temppukirjaa,en tosin ole niitä tsekkaillut.
        Mutta käyppä katsomassa kirjastossanne jos löytyy.Jos muistan,niin voin katsoa nimiä,kun seuraavaksi menen,jos hyllystä löytyypi.


      • Aloittelija vain
        molossi kirjoitti:

        No en muista nimeä.Kirjoittaja oli sen ruotsalaisen yhden "gurun" vaimo muistaakseni eli Anders Hallgrenin.Mutta itse en kuukelilla nimeä bongannut.
        Mutta tuli mieleen,että meillä on kirjastossa ollut pari jotain uuttakin temppukirjaa,en tosin ole niitä tsekkaillut.
        Mutta käyppä katsomassa kirjastossanne jos löytyy.Jos muistan,niin voin katsoa nimiä,kun seuraavaksi menen,jos hyllystä löytyypi.

        Ok, kiitos. Jos Hallgrenin vaimon nimi on myös Hallgren, niin eiköhän se sitten löydy hyllystä. :)


    • canis.familiaris

      Voi ihme miten voi olla mukava otus tämä uusi. Tuli oikein asettumalla kainaloon illalla. Ihan rauhassa petasi hyvän paikan ja siinä köllötti koko illan.
      Rapsutuksia ja "siiesaita" teeveestä. Se on kovasti meitsin perään...

      Pientä parannettavaa on kontaktissa. Koira, joko keskittyy hyvin haisteluun tai kuulo voi olla huono. Painokkaasti saa sanoa kutsumanimen kun sisälle kutsuu. Vaikuttaa kuitenkin enemmän keskittyneeltä.

      Koirapilliin ei reagoi ollenkaan (Säädettävä) Hyvin keskittyneesti haistelee ja jos vaikka koskettaa niin hypähtää ilmaan. Tulee myös painokkaalla käskyllä -eli kuullee kyllä. Niin tai näin -huippu koira.

      Metsälenkillä oltiin eilen kolmekertaa ja koira eteni nenä maassa rauhallisesti kuin juna. Annoin mennä ja vaihdoin suuntaa kutsumatta. Välillä koira eteni pitkälle kunnes huomasi, että nyt hävisi seurue. Hätä oli kova ja vauhdilla otti meidät kiinni. Näin saatiin hidas, mutta säännöllinen kontakti.

      Kuukauden päästä homma on varmasti plakkarissa.

      Luolalla koira on ollut useammin ja ajannut ketun pois (entisessä paikassa)
      Eli ihmeellinen koira, kun ymmärtää sen, mutta näin muuten ei ole riistaviettinen. Ei aja takaa lintuja tai ole oikein muista koiristakaan kiinnostunut vaan rauhallisesti ympäristön hajuista. On ja off.

      Täytyy hieman perehtyä ja suunnitella mitä ryhdytään touhuamaan. Ainakin näyttely jutskia ja luolaa yhdessä tai toisessa muodossa.

      Taas on uutta täpinää ja uusissa ympyröissä....

      • Nasse-tätyli

        Kiva et teillä rullaa arki ongelmitta uudesta tulokkaasta huolimatta jos kerran vanhanpiian aikasemman taustan mukaan ollu ongelmaa muitten koirien kanssa (vai muistanko ihan väärin?).

        Ootko koittanu katkonaista (lyhyitä, teräviä, perättäisiä puhalluksia) pillin käyttöä? Faijan vuffekaan ei reagoi yhtenäiseen pillin puhallukseen mut katkonaisen puhalluksen se rekisteröi. Mulla ja faijallakin nykyään (pakolla sen sille ostin =)) on se säädettävä pilli ja vaikka sitä ääntä miten sääti niin ei löytyny oikeeta "taajuutta".


      • canis.familiaris
        Nasse-tätyli kirjoitti:

        Kiva et teillä rullaa arki ongelmitta uudesta tulokkaasta huolimatta jos kerran vanhanpiian aikasemman taustan mukaan ollu ongelmaa muitten koirien kanssa (vai muistanko ihan väärin?).

        Ootko koittanu katkonaista (lyhyitä, teräviä, perättäisiä puhalluksia) pillin käyttöä? Faijan vuffekaan ei reagoi yhtenäiseen pillin puhallukseen mut katkonaisen puhalluksen se rekisteröi. Mulla ja faijallakin nykyään (pakolla sen sille ostin =)) on se säädettävä pilli ja vaikka sitä ääntä miten sääti niin ei löytyny oikeeta "taajuutta".

        Tänään toimi tosi hyvin. Poitsu vain ilmeisesti tutki paikkoja keskittyneesti. Nyt reagoi ja toimi jo vihellykseen. Pitää ihan hyvin kontaktiakin pihalla. Ilmeisesti eilinen metsä päivä opetti.....


    • canis.familiaris

      Nyt pelittää uusi koira todella hyvin. Se on leimaantunut minuun vahvasti.
      (ei kuitenkaan mikään takiainen) Käsittämättömän hyvä luonne pojalla.

      Eilen seurasin sen liikkeitä ja hieman venyttelin sen lihaksia. Oli aika kankea koira. Tänään juoksutin siten että koiran etu ja takajalat oli suorana eli lujaa mentiin. Saatiin lihaksen vertymään joka näkyy nyt myös liikkeessä. Siinä oli vähän hommaa saada se pelaamaan ja syttymään juoksemiseen, kun on tuollainen jörrikkäluonne. 100m vetoja vanhapiian avittamana. Kontakti on aikas hyvä ja pysyy hyvin metsässä n,10m sisällä minusta.

      Tänään kun oltiin esine etsintää touhuamassa, niin vierestä lähti jänis jonka molemmat koirat huomasi (vajaa 2m) mutta vanhapiika jatkoi etsimistä eikä ollut moksiskaan ja poika jatkoi ihmettelemistä. Minusta hyvä tulos koirilta, joista yksi on menneisyydessä tappanut jäniksen ja syönyt sen ja toinen ajanut kettua luolasta. (7kpl) Hallinnassa oli. Koulutettu käytös voitti vaiston.

      Lopuksi oltiin n.tunti avohakkuu alueella, jossa koirat joutui hieman hyppimään ja käyttämään kroppaansa/lihaksiaan hyväksi etenemisessä.
      Kunpikin on ihan poikki, nukkuu ja on tyytyväisiä kun mahat on täynnä jänispaistia.

      Hiukan jännittää, että mikä tuon trasselikasan alta paljastuu, kun ensi viikolla on trimmaus...Ylläpidän sitten lookkia jatkossa omalla konella köh,köh,

    • aloittelija vain

      Eilen lenkillä koiran kanssa kaksi lasta tuli juttelemaan ja kyselemään koirastani.Kävimme seuraavan keskustelun:

      Lapsi: Onko tuo susikoira?
      Minä: Joo. Siis saksanpaimenkoira.
      Lapsi: Mutta siis tappajakoira?
      Minä: Ei tämä ole tappajakoira.
      Lapsi: Meillä on kotona kanssa tappajakoira, doopermanni.

      Tuota noin...

    • canis.familiaris

      No höh! tappajakoira on tellielli. Mul o kax

      Kävin äsken vielä iltalenkillä ja käveltiin niityllä. Heinää ja aluskasvillisuutta oli polviin ja naureskelin vedet silmissä, kun nappulat hyppi kuin jänikset..Pää vain vilahti. Välillä tämä poika hyppi paikallaan kun yritti seurata missä kuljen. Huvittava näky..Hauskoja vesseleitä. Kunnon powerdog meininkiä.

    • ohjeet

      1.Ennen kuin hankit miehen on sinun pohdittava tarkoin jaksatko pitää siitä huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman omistajaansa.

      2.Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki eivät kuitenkaan pidä niistä, jotkut voivat olla jopa allergisia niille.

      3.Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat. Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin eurooppalaiset rodut.

      4.Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava vaatimuksia. Miesnäyttelyissä menestyvät parhaiten jäntevät, ruskeat ja suhteellisen lyhytkarvaiset miehet. Näyttelymiehen pitoon liittyy muutamia ongelmia, niillä on mm. taipumusta karkailla. Harrastuskäyttöön on myös erilaisia miehiä. Metsästykseen tarkoitetut miehet vaativat paljon liikuntaa ja ulkoilutusta. Siksi suosittelemme erilaisia nk. seisojia, jotka eivät vaadi niin paljon liikuntaa ja sitä voi harjoittaa myös sisätiloissa

      5.Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin joissa tiedät olevan vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään koulutukseen.

      6.Varmista että mies on vieroitettu emostaan.

      7.Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä sinua kiinnostavia seikkoja.

      8.Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten omistajien jäljiltä pahoja tapoja.

      9.Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja rokotettavaksi.

      10.Vie mies kotiisi. Varmista että sillä on tarpeeksi juomaa ja ruokaa, jotta se pysyy tyytyväisenä.

      11.Useimmat antavat miehen nukkua sängyssään ja se onkin usein mukavaa. Varmista kuitenkin ettei miehelläsi ole syöpäläisiä, jotka voivat tarttua sinuun.

      12.Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä.

      13.Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä puhettasi.

      14.Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki uusi mies.

      15.Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole rekisterissä, varaudu ongelmiin.

      • aloittelija vain

        Onpas hyvä, että en ole hankkinut miestä, jos ne on tuollaisia. Olisi kuitenkin jäänyt kouluttamatta ja olisin lellinyt sen piloille.


      • aloittelija vain kirjoitti:

        Onpas hyvä, että en ole hankkinut miestä, jos ne on tuollaisia. Olisi kuitenkin jäänyt kouluttamatta ja olisin lellinyt sen piloille.

        Ei ne tuollaisia ole,jos ne ei tuollaisiksi päästä.Koulutuksella niistä saa ihan käyttökelpoisen seuralaisen.Samanlaisella koulutuksella niistä ihan yhteiskuntakelpoisen saa.Ainoa ero on vaan siinä,että se nelijalkaisempi on loogisempi olento,joten helpompi kouluttaa,vähemmän jalkoja omaava taas vailla mitään loogista tomintaa,joten koulutukseen on uhrattava enemmän aikaa.
        Huomattavaa on myös,että lelut on kalliimmat...


      • aloittelija vain
        molossi kirjoitti:

        Ei ne tuollaisia ole,jos ne ei tuollaisiksi päästä.Koulutuksella niistä saa ihan käyttökelpoisen seuralaisen.Samanlaisella koulutuksella niistä ihan yhteiskuntakelpoisen saa.Ainoa ero on vaan siinä,että se nelijalkaisempi on loogisempi olento,joten helpompi kouluttaa,vähemmän jalkoja omaava taas vailla mitään loogista tomintaa,joten koulutukseen on uhrattava enemmän aikaa.
        Huomattavaa on myös,että lelut on kalliimmat...

        Aika työlästä... kyllä tähän taloon tulee lisää niitä kissoja! :P


    • canis.familiaris

      Tää koskee kyllä yksistään narttuja:

      "13.Vaikka naiset näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä puhettasi. Valio yksilö pystyy myös syömään purkkaa ja kävelemään samaan aikaan...heheh..

    • canis.familiaris

      Hieroin ja venyttelin tänään aamulla tulokkaan selän ja raajat. Johan pinkaisi spurtteje pihassa. Taisi eilinen juoksutreeni tehdä hyvää. Jannu vaikutti ihan vetreältä. Tänään metsälenkillä eteni hienosti juosten ja hyppien. Taitaa vain olla aika huono kunto, kun väsyy noin helposti. Makaa raatona ja vaikka eilinenkin liikunnan määrä/rasitus oli vain n.1/3 mitä normaalisti tehdään päivittäin. Täytyy nostaa kuntoa, kun ollaan erälle lähdössä ensi kuussa.

      Mielenkiintoinen yksilö. Sitä ja sen touhuja seuraa ihan mielellään....

      Tällä on treenattu agilitya. Ei kyllä uskoisi, kun koira kulkee yhtä notkeasti, kuin olisi pienet pyörät tassujen alla -eli etenee vaikka jalat ei liiku. Ihmeteltiin alussa että onko sillä niveliä lainkaan...Hauska hemmo eiku immo.

      • Nasse-tätyli

        Liekkö toi nivelettömyys joku terriereiden ominais piirre. Faijan vuffen jalkoja kattelin ja kovin oli nekin "pökkelöt" mut meno oli siltikkin hirmusta. Näytti vähän siltä et hyppis suorien keppien päällä x).

        Jos oikein muistan niin oot jonkun sorttinen hevosmies? Tota terriereiden menoa vois melkein verrata shetlanninponin menoon, mut ehkä hieman sulavaliikkeisempää.


      • canis.familiaris
        Nasse-tätyli kirjoitti:

        Liekkö toi nivelettömyys joku terriereiden ominais piirre. Faijan vuffen jalkoja kattelin ja kovin oli nekin "pökkelöt" mut meno oli siltikkin hirmusta. Näytti vähän siltä et hyppis suorien keppien päällä x).

        Jos oikein muistan niin oot jonkun sorttinen hevosmies? Tota terriereiden menoa vois melkein verrata shetlanninponin menoon, mut ehkä hieman sulavaliikkeisempää.

        Joo ehkä ennemminkin muistuttaa issikan tölttiä. Saa kyllä sellaisen vaikutuksen, että terrierrit taitaa olla erittäin älykkäitä. Sitä on ihmeissään seurannut tässä ohessa, että mitä ihmettä niiden päässää liikkuu.

        Erikoisia vesseleitä eikä käy aika pitkäksi...

        En nyt ole mikään varsinainen hevosmies, mutta yli10v. kuntoutin ja valmensin. Nykyisin taakse jäänyttä elämää...välillä käyn hieromassa ja venyttelemässä sekä kengittämässä tutun tallilla...kerran kaksi vuodessa.


      • Nasse-tätyli
        canis.familiaris kirjoitti:

        Joo ehkä ennemminkin muistuttaa issikan tölttiä. Saa kyllä sellaisen vaikutuksen, että terrierrit taitaa olla erittäin älykkäitä. Sitä on ihmeissään seurannut tässä ohessa, että mitä ihmettä niiden päässää liikkuu.

        Erikoisia vesseleitä eikä käy aika pitkäksi...

        En nyt ole mikään varsinainen hevosmies, mutta yli10v. kuntoutin ja valmensin. Nykyisin taakse jäänyttä elämää...välillä käyn hieromassa ja venyttelemässä sekä kengittämässä tutun tallilla...kerran kaksi vuodessa.

        Voipi olla tuo älykkyys veikkaus ihan oikee. Ei mulla monista terriereistä ole kokemuksia mut on jääny jotenkin sellanen kuva ja käsitys et ne on aika narttumaisia, ehkä vähän jurottavia jos hommat ei mene niiden mielen mukaan.

        Oma rontti kun on halki-poikki-pinoon tyyppi ja se ei muitele minuutti sit sattuneita juttuja, mut esim. tää faijan vuffe kyllä tuntuu muistavan ainakin sen pienen hetken ja menee jonnekkin helposti "mököttelemään". Oon parilla muullakin terrierillä huomannu saman laista käytöstä. Ootko huomannu omillas samanmoista?

        Mäkin vatkasin ennen hevosten kanssa paljonkin. Oli oma otus, entinen ravuri josta koulin sit kelpo estetykin ja pareissa helpoissa luokissa käytiin kouluakin kisaamassa. Loppu onkin sit historiaa mitä on vaikee unohtaa...


    • canis.familiaris

      Jaahas. Likka puheli minulle toisen koiran hankinnasta ja tiesi jyrkän kantani asiaan. Ajattelin, että se tuplaa kaikki asiat kun on jo koira ja lapsi sekä työpaikka. Ei puhunut mitään ja nyt tuli käymään ja tuossa se nyt on. Tulenpunainen Chihu (seropi) Sai taas huomata, miten väärässä olin kaikessa.

      shar pei oli innoissaan uudesta kaverista ja tuo 1.5kg pirpana on kylllä hyvin kasvatettu. Erittäin hyvä tapainen ja likka pitää sen käytöksen myös jatkossa hallinnassa. Silti en uskalla sen pyöriä vapaana vaikka jopa vanha piika ei siitä välittänyt. On niin pieni koira ja jos jotain tapahtuu käyse aika nopeasti.

      Kiva olla väärässä.....

      • aloittelija vain

        Lapset on usein osaavampia kuin mitä vanhemmat luulee! :)


    • canis.familiaris

      Juu enkä mitenkään epäillyt sen osaamista, vaan pelkäsin työmäärää., Koirat, lapsi, hoitopaikka, työpaikka...jne...mutta ehkä lopulta kaikki tukee toisiaan..Se hyvä puoli tietenkin on että minulle on helpompi lukea heidän olotilastaan koirien avulla.....(putkiaivo ei muuten pysty)...=)

    • ei muutu asiat

      Jahas..siinä isä vaklaa lastensa mielentilaa koirasta!

      Osaan itsekkin tuon konstin,kun koirat oppii tuntemaan,tietää millä linjoilla kotona liikutaan.
      Joskus kuvittelen näkeväni vieraastakin koirasta ettei sillä ole päiväohjelmaa eikä tietoa mitä seuraavaksi tapahtuu.Ei koira tarvitse kuin riittävästi liikuntaa ,lepoa ja ruokaa,oman rauhan.

      Aikanaan kun pojan tyttö halusi koiraa annoin sellaisen hänelle,kaikki olisikin tytön puolelta hyvinkin onnistunut,mutta miniä on siivoushullu joten koirasta pestiin melkein karvatkin pois.Reilun puolivuotta sitä katselin ja kuuntelin,sitten oli pakko keskustella lapsen kanssa miltä tuntuisi tuoda koira takaisin mummolaan.Monen keskustelun ja itkun jälkeen se sitten palautu takaisin,kaikki tuntui olevan taas hyvin,mutta nyt se pikkutyttö on aikuinen ja itsekkin äiti,kumma kyllä että käydessään meillä usein muistelee koiraansa ja on vieläkin omalle äidilleen katkera.

    • canis.familiaris

      Myönnetään. Vakoilua suoritetaan ja kun lapset (2) asuu eri paikkakunnalla että "vaklaus" on varmistus jostain (mielenrauha). Onneksi sitä on vielä sen verran nuori suhteessa lapsiin (ikäero-n.-20v) että ollaan myös hyviä kamuja...

      "Joskus kuvittelen näkeväni vieraastakin koirasta ..."..juu se kyllä tuntuu enemmänkin taakalta...Nyt kun tätä ikääkin jo on (46) niin tuntuu että sitä katsomista kestää vähemmän ja vähemmän....en tiedä mistä johtuu....

      Samoin kv-koirien osuus on kohdaltani tehty. Laskettiin ne jotka on saanut kodin tai koulutettu ja sijoitettu harkitusti uudestaan on..n.42kpl kuka minkä aikaa ja omien ohessa. Lisäksi autettu muita koirien hankinnassa, koulutuksessa jne... Kissoja 18kpl Kaupunki kissoja lähinnä 2-4 kerrallansa ja täydennetty luonnollisen poistuma kautta. Näitä kissojakin on homattu eläkeläisille jne.. Hevosia jne.

      Aikansa kutakin. Nyt ymmärtää että se aika oli aika työlästä ja kuluttavaa...Nyt on aika tehdä aivan jotain muuta...

    • canis.familiaris

      No..heh..uskomattomia nämä terrierrit, jos sääntöjä pitää kiertää. Keksii kaikkia vippaskonsteja ja samalla viestii, että "olenparaskaverisi" Toinen hipaisee toisen luuta "ohimennessä" ja sen verran että toinen päästää piene murahduksen ja näin saa nuhteita. Ennen sitä hyppää viereen ja tyytyväisenä nauttii saamastaan aikaansaannostaan.

      Uutta harmittaa vissiin tuo vanhapiika, kun seura ei kiinnosta jne..ulkona välillä juoksee ohi ja tarkoituksella "hipaisee" ja nauttii kun vanhis ärähtää....Käy vanhiksen pedillä koskee jalalla siihen ja kun saa "ärähdyksen" hyppää taas iloisena viereeni ja odottaa "ojenna sitä.. ojenna sitä" Itse se on hyvin tarkka siitä että asiat menee oikein...Oikeasti ihan uskomattomia virityksiä.

      Vanhapiika on "palannut" ja toimii innokkaasti, mutta on väsynyt tai väsähtää helposti. Sydän äänet on ok...mutta seurataan vielä..

    • koira ja ihminen

      Olenkin jo kaivannut tietoja vanha terveydestä,kiva jos kunnossa .Ikä se vaan alkaa painamaan,kaikki entinen alkaa väsyttämään,tahtoo kevyemmän vaihteen,elikkä sen saman mitä itsellesikin halusit.Silläkin on pitkä elämä takana ja liekkö ollut kaikin ajoin kevyttä

    • canis.familiaris

      Meillä maalla on usempikoira ja yksi niistä on ajokoira, joka on "ikinuori" olemukseltaan. Leikkii kuin pentu vaikka ikää tulee kohta 9v. Ei ole harmaaturpa eikä sen ikää oikein pysty ulkonäön perusteella oikein arvioimaan.

      Nyt kuitenkin viime ja tämä kesän lämpö on ollut liikaa. Se meni ihan silmissä alas kuntonsa osalta. Hyväkuntoinen koira oli ihan luillaan.

      Tänään taas näki, että lämpö vaikuttaa vanhanpiian jaksamiseen. Ikäväksi asian tekee se, kun kuitenkin kokoajan hötkyilee ulos, jos liikaa makaa. Tuossa kun oltiin metsässä kävelemässä niin siinä kyllä jaksaa ja haluaa kävellä.....Oireet on kuin tiineellä, ja epäilisinkin, jos en tietäisi, että ei ole mahdollista. Juoksujakaan ei ole ollut kuin viimeksi tammi-helmikuussa.

      No syksyä kohti vaihdetaan ulkoiumuotoa. Hyvä kun on valinnanvaraa, että voi tehdä mitä milloinkin haluaa. Keväällä sitten sitoudutaan kun borderin pentua etsiskelen.....

      • huono kouluttaja

        Vanhukset on ihania ja viisaita.
        Meidän tuo 12v tytönhupakko on tullut valikoivaksi kuuloltaankin,jossain välissä luulinkin että taitaa ollakin kuuro,mutta mitä vielä,kaikki mikä on mieluista se reakoi välittömästi ruualle persona sen ei tarvitse nähdä kunhan vain kuppi pikkusen johonkin kolahtaa niin ompa kärppänä paikalla,nuoremmat siinä jalkoihin jää.Millään määrällä eikä laadulla syömistä se ei lihoa,lihakset on pikkuhiljaa surkastuneet.
        Laitoinpa tässä yhtenä päivänä pikkuipanan 2kk vähän toisten kanssa tarhaan harjoittelemaan nähdäkseni kuinka sopeutuvat,vanhushan siellä suojelijan paikan otti,hiljaksensa pyöriskeli pennun ympärillä,ettei toiset liikaa tunkeksi,vaikka siellä kyllä oli pennun äitikin ei se suhde ollut mikään läheinen,vähän tyyliin katelkaa nyt tommonen se on .
        Vanhat on viisaita.

        En kykenisi tuohon mitä sinä olet koirien kanssa tehnyt,mitään ongelmakoiraa , en ainakaan suurta uskaltaisi ottaa,ei sillä että pelkäisin koiria,mutta olisin kykenemätön sitä hoitamaan ja kouluttamaan


    • canis.familiaris

      Vanhat koirat on jotenkin ihailtavan viisaan oloisia. Niitä on kiva seurailla ja toimii kuin ajatus. Entisessä kodissa on vanhapiialle kyllä tehty hyvä pohjatyö mm.kontakti on ihailtavan hyvä. Minä rapsin pois vain sen tyypillisen pikkukoira jutut hihnakäytöksineen....helppokeikka.

      "En kykenisi tuohon..." Itseasiassa isotkoirat on helpompia oikaistavia, kuin pienet...pienten koulutettavuus on helpompi, kun halu tehdä on huipussaan. Se pienissä on huomioitava, että vaikka oppii nopeasti ja koulutus on suht.helppoa, niin sen kanssa ei voi oikein missään oikoa. On oltava jämpti kaikessa ja aina. Isossa voi hieman oikoa....(Tämä vain oma kohtainen huomio) Tämä niissä pienissä on vaativaa. Yksi lipsuminen ja .....Siinä mielessä on vaativa.

      Nyt kun sain päätökseen viimeisen autettavan, niin tuli jotenkin helpottava olo..se oli siinä...

      Olen kuitenkin tehnyt sitä (auttamista) vuodesta -87 hyvin aktiivisesti työn ohella. Otan kuitenkin aina tosissaan mihin lähden ja yhtään ei jäänyt hoitamatta vuosien varella. Autettavia on kertynyt iso määrä. En vain oikein ymmärtänyt kuinka kuluttavaa se fiksaaminen ja löytö/huonoista oloista otetut koirat ja sen mukana tulevat asiat loppujenlopuksi on. Nyt vain sitten satunaisesti ja auttamisen ilosta.......On aika keskittyä omiin koiriin, joiden ansiota tämä päätös ositain on.....Borderiin pistän sitten kaiken likoon. Harrastan jotain uutta. Näyttely, agi jne...jotain mistä ei mitään tiedä.. (vielä =D)

      • hyvin suunniteltu

        Noin se asenne pitää ollakkin,tulevaan suunnattu,eikun uutta oppimaan.

        Jonkun kerran agilitiradan kiertäneenä voin jo varoittaa,älä tule kankeaksi äläkä huonojalkaiseksi,muuten jää vain tuo näyttelyharrastus ja sehän tauti ei lopu ennenkuin rahat puhuu ryssää.On siinä hyvätkin puolensa,se on helppoa.
        Arvostelunkin vois kirjoittaa koirastaan itse,säästyis kehässä sanelut,antais sitten vaan tuomarille allekirjoitettavaksi.
        Tuohon tulokseen olen tullut,kun tiedät tuomarin maun koirista ja näet oman koirasi hyvät ja huonot puolet,tiedät myös mitä sieltä odottaa.Ne kun ei osaa edes yllättää,poikkeuksen tekevät Virosta ja Venäjältä tulevat,ne on vähän ylläreitä


      • hyvin suunniteltu kirjoitti:

        Noin se asenne pitää ollakkin,tulevaan suunnattu,eikun uutta oppimaan.

        Jonkun kerran agilitiradan kiertäneenä voin jo varoittaa,älä tule kankeaksi äläkä huonojalkaiseksi,muuten jää vain tuo näyttelyharrastus ja sehän tauti ei lopu ennenkuin rahat puhuu ryssää.On siinä hyvätkin puolensa,se on helppoa.
        Arvostelunkin vois kirjoittaa koirastaan itse,säästyis kehässä sanelut,antais sitten vaan tuomarille allekirjoitettavaksi.
        Tuohon tulokseen olen tullut,kun tiedät tuomarin maun koirista ja näet oman koirasi hyvät ja huonot puolet,tiedät myös mitä sieltä odottaa.Ne kun ei osaa edes yllättää,poikkeuksen tekevät Virosta ja Venäjältä tulevat,ne on vähän ylläreitä

        Kyllä sitä muutakin jää,kuin näytelmät ;)
        Toko.Siinä vähän sitä haastettakin enemmän,kun kehän ympäri kiertäminen ja poseeraus :D


      • canis.familiaris
        molossi kirjoitti:

        Kyllä sitä muutakin jää,kuin näytelmät ;)
        Toko.Siinä vähän sitä haastettakin enemmän,kun kehän ympäri kiertäminen ja poseeraus :D

        no enäs se apilipi vai mikä se oli..=}


      • canis.familiaris kirjoitti:

        no enäs se apilipi vai mikä se oli..=}

        Eikös noissa apilipeissä ym.tartte juosta vähän enemmänkin(?) :D.Ei sitten ihan heikkokonttisille taida olla :D

        Apilipi :D


    • canis.familiaris

      "älä tule kankeaksi äläkä huonojalkaiseksi,"...ei ole pelkoa. Koirilta loppuu kunto ennen minua. Ikäni jotain urheilleena jalka on kevyt ja pätkä nopeuttakin löytyy...
      Erälle lähdetäään ensikuussa luonnonpuistoon 3-4pv n.60-80km taivalta...

      Meillä meillä oli pentuna näyttely koiria ja oma ekakin (6v.) oli vanha jenkki tuonti kehäraakki uroscokkeri. Leireillä nuokuttiin ja kehän laidalla kasvettiin, mutta siihen jäi ja ainoa mitä muistan oli punainen ja sininen nauha ja jotan pyttyjä tuli.

      Nyt se on alkanut kiinnostamaan ihan vain ajankuluksi ja muuten kokemukseksi. (tosissaan kuitenkin) Luola touhusta en tiedä kuin tuon nimen (luola) Sekin kiinnostaa. Soitin tämän kasvattajalle ja se sanoi, että kovatyö on jos tämän näyttelykuntoon saa kun ikää on jo 3v. (normaalisti tuo olisi minulle haaste).

      No uskotaan. Tämän uroksen kanssa pitäisi sitten opetella luolapuolta, kun omaa kykyjä siihen. Jos sitten sen voisi valjastaa kokemuksena siihen tulevaan "ylpeyteen" borderiin....Jos muut asiat jää, niin kilpailuvietti ja tavoitteet pitää aina olla, joskin sillä mitataan vain ohjaajan ja koiran välistä suhdetta -ei muuta.

      Agissa voisi hyödyntää osaamista lihas venyttelyssä ja hieronnassa noin huoltoa miettiessä....ja sitten voi.....

    • canis.familiaris

      Varsin ikävä nähdä nuorella koiralla karriesia tai esim. vaikeasti huomattavia pieniä reikiä ienrajassa.

      Viljapohjaisella ruoalla onnistuu helposti, jos ei anna aitoja luita säännöllisesti nakerrettavaksi. Samoin einesruoat ja muut valmisruokatähteitä vältän antamasta koiralle, jos en tiedä mitä ne sisältää. Esimerkiksi einesmaksalaatikossa on sokeria n.20g. karamellisoitua sokeria ja tavallista sokeria. Ei ihme jos koira käy kierroksilla, eikä ole sekään ihme jos koira on kärttyinen jos hampaita särkee...

      Ihmettelin nimittäin uuden koiran käytöstä (on jokin vaisto asiassa) seurasin sitä ja tutkin silmät ja hampaat, joita ei tarkastettu oston yhteydessä. Koko ajan on ollut tunne, että jokin on hieman pielesssä -Ei täsmää käytös..

      Ihmettelin koiran kömpelöä kuonon käyttöä (arka), kun oli lähellä tai haisteli jotain ruokaa tai luuta. Ajattelin ensin, että liittyy pitkään karvaan (silmät piilossa).

      Ihmettelin samoin kun annoin koiralle pari erillaista luuta. Poron puolisavustettua (herkku) ja raakaluun, jossa myös lihaa jne. Ei kelvannut, vaikka osoitti niihin selkeää mielenkiintoa. Tuli ristiriita.

      Tiistaina on trimmaus ja ajattelin viedä sen jälkeen rokotukselle ja tarkastukseen. En malttanut vaan odottaa, vaan tutkin pään alueen. Korvat, silmat ja suun. Korvakäytävä punoittaa, vasen silmä tulehtunut, ja molemmissa ylä kulmahampaissa reijät se takapinnalla. Kovapäinen koira, kun ei oireile tuon kummemmin.

      En ihmettele, että näitä ei oltu aijemmin huomattu. Pikävkarva on petollinen. silmiä, korvakäytäviä ei näy jne..Jopa hampaat jää hieman piiloon. Siksi säännöllinen tutkinta on aina paikallaan.
      Spk:lla on helppoa. Näkee hyvin paikaltaan hampaat ja suun sekä korvat päivittän ja monta kertaa. Näillä karvavesseleillä ei jollei vartavasten tutki.

      Nyt ymmärrän kun nukkuu noin paljon, ja miksi tulee ajoittain oikein voimakkaasti kainaloon ja vaatii rapsutuksia. Tämä on yksi tapa tuoda kipua esille ja saada siihen lievitystä. (mielihyvä ja endorfiinit) Ja kun ei särje on hyvä nukkua jne...Ikävimpiä särkyjä ikinä on hammas ja korvasärky..

      Mitä jos koira olisi jatkanut samoilla linjoilla? missä vaiheessa kipu olis ollut sietämätön ja mihin se mahdollisesti olisi silloin kohdistunut.

      Kun vanhapiika tuli, tutkin ex-omistajan nähden koiran. Yleensä olen tarkka, ja sillä kertaa tytkin vain nopeasti korvat ja toisen puolen kulmahampaista. Myöhemmin huomasin, että toinen puoli on hammaskivenpeitossa. Koira on siis syönnyt luita, mutta vain tietynlaista ja kokoista -toispuoleisuus kerto tämän. Nyt tilanne on varsin hyvä, kun on säännöllisesti saanut isoja raakaluita...Nyt puujalan tilanne on myös hyvä, sillä voin helpottaa sen oloa särkylääkkeellä ja eläinlääkärille asti ja samalla nähdä ja saada asiaan varmuuden sen käytöksen osoittamana....

      • Uskon,että viimekädessä hammaskivi on ihan syljen laadusta kiinni,kuten ihmisilläkin.
        Minulla on kaikki koissut samoin ruokittu (viljapohjaisella,tosin kotiruualla),ja ainoastaan yhdellä on ollut hammaskiveä,ja aika nuoresta.Muilla tosi hyvät hampit vanhanakin,ei koskaan putsattu edes.Luita on jyystäneet samoin määrin,ylipäätään tuo hammaskiveen taipuva ollut kaikkein kovin käyttelemään hampaitaan (lelut).
        Hammaskiveä olen jo jokusen vuoden putsannut säännöllisesti itse,niin paljon kuin saa,hampilääkärin manuaalivehkeillä.Sillä ollaan vältytty hampilääkärin nukutukset.
        Hampaitten harjaus olisi hyväksi,silloin tällöin tehdäänkin,mutta vähän laiskoja siinä.

        Itse pidän kerran viikossa tsekkauksen hurtille.Eli käyn päästä varpaisiin läpi.Putsataan,jos putsattavaa ja kynnet leikataan.Silti ei aina kaikki heti haaviin jää.
        Pari päivää löysin punkin ruattin rinsessalta,kun se röhnötti selällään jalat pystyssä soffan viressä ja sen massua rapsuttelin.Tissin viertä kun satuin rampsuttamaan,niin kynnen alle osui punkki.Oli jo siinä aikana ollut,kun oli jo iljettävän kokoinenkin o_O

        Tänään oltiin pyärähtelemässä näytelmissä yllämainitun kanssa,jossa oli ruohoaluetta paljon,niin täytyypi tsekatakkin tuon alusta,ettei ole tullut lisävierailijoita O_O.Omat kintutkin olisi ehkä hyvä tsekata.


      • canis.familiaris
        molossi kirjoitti:

        Uskon,että viimekädessä hammaskivi on ihan syljen laadusta kiinni,kuten ihmisilläkin.
        Minulla on kaikki koissut samoin ruokittu (viljapohjaisella,tosin kotiruualla),ja ainoastaan yhdellä on ollut hammaskiveä,ja aika nuoresta.Muilla tosi hyvät hampit vanhanakin,ei koskaan putsattu edes.Luita on jyystäneet samoin määrin,ylipäätään tuo hammaskiveen taipuva ollut kaikkein kovin käyttelemään hampaitaan (lelut).
        Hammaskiveä olen jo jokusen vuoden putsannut säännöllisesti itse,niin paljon kuin saa,hampilääkärin manuaalivehkeillä.Sillä ollaan vältytty hampilääkärin nukutukset.
        Hampaitten harjaus olisi hyväksi,silloin tällöin tehdäänkin,mutta vähän laiskoja siinä.

        Itse pidän kerran viikossa tsekkauksen hurtille.Eli käyn päästä varpaisiin läpi.Putsataan,jos putsattavaa ja kynnet leikataan.Silti ei aina kaikki heti haaviin jää.
        Pari päivää löysin punkin ruattin rinsessalta,kun se röhnötti selällään jalat pystyssä soffan viressä ja sen massua rapsuttelin.Tissin viertä kun satuin rampsuttamaan,niin kynnen alle osui punkki.Oli jo siinä aikana ollut,kun oli jo iljettävän kokoinenkin o_O

        Tänään oltiin pyärähtelemässä näytelmissä yllämainitun kanssa,jossa oli ruohoaluetta paljon,niin täytyypi tsekatakkin tuon alusta,ettei ole tullut lisävierailijoita O_O.Omat kintutkin olisi ehkä hyvä tsekata.

        Jooo_o. Koskaan ei ole hampaiden kanssa ollut ongelmia.

        "hammaskivi on ihan syljen laadusta kiinni"...innokas luiden nakertaminen on A&O meillä ollut ja monipuolisuus. rustot, jänteet jne.

        Mitä mahtaa maksaa hammaslääkärikeikka nukutuksineen. Jos puhutaan hammaskivenpoistosta. (tällä on myös reikiä 2)


    • canis.familiaris
    • canis.familiaris

      Näin. Annoin ketoriinia puujalalle 0.06g ja n.tunti ja johan poika heräsi. Nakerteli ensimmäisenkerran luuta ja pirteänä seuraa ulkoliikennettä.

      Aikaisemmin viikolla huomasin, että ruokailun jälkeen on eteisessä ja vinkuu ulos. Muuutaman kerran vein, kun luulin tarpeita ilmoittavan -turhaan. Mahdollisesti oli ruokailusta johtuvaa kipua suussa. Liike on yksi luontainen kivunlievittäjä -siksi kai ulos. Jatkan nyt 2-3pv ja seuraan muutosta. Keskiviikkona päästään ell.

    • kamalaa

      Koiranhoito on ristiriidassa meillä ja Vietnamissa.Hieman haikeana katsoin sitä pyssyä sen äijän olalla en tiedä mihin sen olisin suunnannut.

      Meillä odotellaan hammaslääkäriin koiran kanssa,tuntuu niin pahalle

    • aloittelija vain

      Palasin juuri reissusta, koira ei ollut tällä kertaa mukana, vaan eläinhoitolassa. Oli mennyt siellä kuulemma kaikin puolin hyvin.

      Kun tultiin kotipihaan, koiralla oli hirveä täpinä päästä sisälle, piti ihan toppuutella ja käskeä välillä istumaan ja rauhoittumaan. Istuessa sitten ulisi. Kun päästiin sisälle, rauhoittui. Tosin kun menin pedille pitkäkseni ja tuli siihen tapansa mukaan kiehnäämään, alkoi "ärsisemään". Siis "ärisemään" lainausmerkeissä... kun ilo ylimmillään/haluaisi tehdä jotain mitä ei saa, alkaa usein äristä itsekseen.

      Hassu otus.

    • canis.familiaris

      No nythän tähän poikaan löytyi ihan toinen vaihde. Taisi ketoriini tehdä tehtävänsä. Juonnut ja syönnyt, liikkuu ja leikkii. Ulkonakin kirmaili ihan erikoira.

      Sen huomasi, että nyt vesi maistuu. Liekko sitten sattunut kylmävesi. Ei taida olla sattumaa, sillä sen verran tarkasti on seurattu mitä syö ja paljonko juo jne.
      Ei arkaile kuonoa tai kuonolla, kun kokeeksi annoin grillimakkaraa. Aijemmin otti hyvin varovaisesti suuhun mitään. Nyt ihan "koiramaisesti"..

      Tietty iloisuus tuli ja leikin tarve....Tunne koiran voinnista oli oikea.


      "kun ilo ylimmillään/haluaisi tehdä jotain mitä ei saa, alkaa usein äristä itsekseen"....lähinnä pärisee ja önisee sekalaisesti ainakin meillä. Nyt taitaa virtaa riittää...Se on suhteessa suoraan mielialaan.

      • aloittelija vain

        Ärisee tai pärisee... jotain sinne päin. :) Samalla tavoin kuin vaikka toisen koiran kanssa painiessaan, mutta näissä pärinöissä sparrauskumppanina on peitto tai patja.

        Särkylääkkeet antaa potkua. Mulla entinen koira söi silloin tällöin särkylääkettä nivelrikkoon... hämäännyn alkuun siitä sen kasvaneesta energisyydestä ja annoin koiran rehkiä yli voimiensa... vaan lääkitys pysyvään vaivaan on tietysti eri kuin tilapäinen särkylääkkeiden syönti poishoidettavaan vaivaan.


    • canis.familiaris

      Särkylääkkeen kanssa saa tosiaan olla tarkkana, lähinnä siitä, että liike on parantava asia kipeälle ja helposti koira repii kivuttomassa tilassa liikaa ja näin kääntyy itseään vastaan.

      Nyt äsken pyörähdin ulkona niin puujalka telmi ja juoksi ja uutena asiana otti pallon suuhun ja juoksi sen perässä jne..Aijemmin ei ottanut suuhun mitään eikä mikään kiinnostanut paitsi hajut. Liike ja pään/nenänkäyttö ulkona= kivun lievitys.

      Nyt ei vain vielä osaa sanoa, että vaivaako korva, silmä vai hampaat, ehkä kaikki.

      Hankala tosiaan kun koira on "ummessa tai täynnä " karvan suhteen. Korvakäytävät ummessa jne..Ihan jännittää tiistai, että mitä tuon kasan alta löytyy ja että miten se koiraan vaikuttaa, kun saa korvat auki ja näkee hieman paremmin...Leimaantunut se on vahvasti -Se on pääasia.

    • aloittelija vain

      Cf, onko sulla koskaan ollut oma koira mukana Venäjällä?Jos, niin miten mennyt irtokoirien ym. kanssa? (Saa muutkin toki vasrara... cf:lle osoitettu vain siksi, että joskus ollut Venäjästä puhetta hänen kanssaan).

      Olen harkinnut tässä töihin hakeutumista Venäjälle yhtenä lähivuosien vaihtoehtona... olen siis aieminkin siellä asunut jokusen vuoden, mutta silloin ei ollut itsellä koiraa.

    • canis.familiaris

      Ei ole ollut omaa koiraa mukana. Koulutus ja muissa asioissa pyörähdellyt siellä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Valkeakosken murhaaja

      Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia
      Maailman menoa
      183
      10977
    2. Valkeakosken sekopää murhaaja.

      Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän
      Valkeakoski
      142
      2057
    3. Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran

      Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in
      Sinkut
      241
      1384
    4. Sille yhelle vaa

      Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt
      Ikävä
      61
      1000
    5. Kiitos kun annoit värejä elämääni

      Edes pienen hetken. Sellasiakin mitä en muuten näe ;) ❤️
      Ikävä
      53
      900
    6. Hiljaista on

      Ei kuulu viestiä 😘 pallo on sinulla Mies, odotan!
      Ikävä
      60
      848
    7. Nainen, se kun olit joskus niin vakavana

      ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh
      Ikävä
      42
      747
    8. Onhan sulla

      Nainen nyt varmasti kaikki hyvin.
      Ikävä
      52
      699
    9. Olen ylpeä sinusta

      nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa
      Tunteet
      25
      685
    10. Kysymys iltaan

      Kuinka kuuma kaivattusi on celsius-asteikolla?
      Ikävä
      42
      679
    Aihe