Odotan sitä päivää, kun en enää saa edesmenneen mieheni suvulta vihaisia ja omituisia kommentteja niskaani.. Aviomieheni kuoli itsemurhan kautta reilu neljä vuotta sitten ja jäin kolmen pienen lapsen kanssa. Heidän isän suku päätti, että itsemurha oli ihan omaa syytäni. Minulla kun oli työkavereina "miehiä" eli todennäköisesti petin miestäni.... Se on totta, että vietin aikaa joskus vapaa-ajallakin heidän porukassaan, mutta kun sattuivat olemaan ainoat kaverit tässä lähistöllä ja ihan reiluja tyyppejä. Mieheni kanssa tunsimme heidät myös perheidemme kautta.
Sitten suku alkoi levittämään tätä keksimäänsä tarinaa kaikkialla. No, minä tiesin miten totuus oli - ja se riitti minulle.
Pahinta oli se, että sukulaiset alkoivat "epäilemään" jonkun miestuttavistani olevan lasten isä tms.... Näitä epäilyjä sitten sain kuulla lasten isoäidin perunkirjoituksessa. Hautajaisiinhan me emme olleet tervetulleita.
Nyt suvun mieleen on muistunut kaikenlainen pieni tavara ja jokunen huonekalu, jotka edesmenneen mieheni vanhemmat jättivät meille ( eivät halunneet mukaansa muuttaessaan kirkonkylälle sukupolvenvaihdoksen aikoihin.) Suurin osa "romusta" meni roskiin ja osaa pakkasin väkisin heidän mukaansa ja varastoon. Mieheni pyysi sisaruksiaan katsomaan tavarat läpi - ketään ei kiinnostanut !
Tein listan tavaroista jotka tiesin olevan varastossa. Meillä oli vain muutama huonekalu, jotka mieheni aikoinaan entisöitti.
Mikä ihme saa ihmiset toimimaan näin sekavasti...siis jättivät yhteydenpidon tyttöihinkin! Olen joustanut ja yrittänyt ymmärtää heitä surussaan, mutta itsellänikin on oma elämä. Tapsin nimittäin reilu vuosi sitten ihanan miehen ja hän muutti 6 kk sitten minun ja lasteni luokse.
- ehkä tämä oli miehen suvulle liikaa, mutta MIKSI ?????
Sehän on lastenkin etu, että vastuuta jakaa kaksi aikuista, eikä kaikki rahani mene urakoitsijoille ( talon maalaus, lumityöt, auton huolto jne. )
Ja että minä olen vihdoinkin onnellinen ja jaksan paljon enemmän tyttärien kanssa kuin aikoihin! Lapsetkin ovat ottaneet miesystäväni hyvin vastaan ( toki murkkuikäinen purnaa välillä, muttei mietään isoa kriisiä ole ).
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ? Pitäisikö 38 v leski olla ikuisesti yksin ja onneton.... Mä en suostu olemaan !!! Mutta onhan se joinan päivinä kurjaa, kun tajuaa ihmisten supattelevan selän takana ja tuijottavan.. joku kylän emännys oli kieltänyt miestään ottamasta vastaan lumiurakka tarjouspyyntöäni, kun olin yksin. Pelkäsi kai että vamppaan miehen.. voi pyhä sylvi !! Samalla nauratti ja samalla itketti.. miten yksinäisestä naisesta tulee uhka, ja ihan ilman omaa syytään. Onneksi nykyinen miesystäväni on 300 km päästä, toki joku ehti jo hänestäkin puhumaan että olemme pitäneet yhteyttä vuosia - kenties jo mieheni elinaikana ??????? juuuhhh... aivan niin .....
En voi käsittää !
112
5588
Vastaukset
- jk
vain n iin
- jl
Hei Siiri hei, elämäs saa tehrä valintoja jotka miellyttää vaan itteään. Sää oot tyhmä.
- ???
Mikä helskutin kommentti tämäkin on? o_O
- ...
Kannattaisko vaihtaa maisemaa, löytyyhän kivoja taloja muualtakin. Lasten kaverit on varmaan ainoa asia, jotka pidättää pikkusieluisessa käpykylässä. Tai hanki ainakin seurasi muualta, ei näiden juorukellojen kanssa tarvitse aikaansa hassata eikä heidän mielipiteidenvaihtoaan seurailla. Se on heidän näköistänsä elämää, katsele kuin eri ötökkälajin käsittämätöntä puuhailua ulkopuolelta.
- -siiri-
Olen yrittänyt todellakin olla välittämättä turhista höpinöistä, eikä yöuneni mene juoruista..
Minä en todellakaan aio muuttaa näistä maisemista sen takia että muilla on asenne ongelmaa tai eivät osaa / uskalla kohdata asioita siten, kuten ne oikeasti ovat. Olen tehnyt selväksi, että juristi hoitaa seuraavat haukkumiset ja kunnianloukkaukset ym. Loppui tekstailut narkkiliittymistä...
Meillä elämä jatkuu ja uusi miesystäväni sukunsa kanssa on ottanut meidät tosi hiemosti vastaan! Enää ei talomme ohi ajele "kyttäyskeikkaajat" eli edesmenneen miehen veljet. ( Aikoinaan ottivat rekkarit selville vieraitteni autoista ja soittelivat perään... ) Nyt jo naurattaa.. :o)))
Tiedän että yhden nuoren lesken ex- anoppi kirjoitti jopa yleisönosastolle lehteen ihme juttuja ja syytöksiä ( tietysti nimettömiä, vihjailevia.. ) Niin ex- miniä muutti pienten lasten kanssa pois sukutilalta ja myi kaiken ventovieraalle. Se oli isku vyön alle.. tuntuu ettei suku välittänyt lapsista vaan maallisen mammonan "menetys" oli se kamalin paikka. Tyhmää, omaan napaan tuijottamista.
Itse olisin toivonut että oltaisiin lasten kanssa voitu tavata iskän sukua ja pitää heitä mukana elämässämme, mutta ei se valitettavasti onnistunut. - ex anoppi grrrr
-siiri- kirjoitti:
Olen yrittänyt todellakin olla välittämättä turhista höpinöistä, eikä yöuneni mene juoruista..
Minä en todellakaan aio muuttaa näistä maisemista sen takia että muilla on asenne ongelmaa tai eivät osaa / uskalla kohdata asioita siten, kuten ne oikeasti ovat. Olen tehnyt selväksi, että juristi hoitaa seuraavat haukkumiset ja kunnianloukkaukset ym. Loppui tekstailut narkkiliittymistä...
Meillä elämä jatkuu ja uusi miesystäväni sukunsa kanssa on ottanut meidät tosi hiemosti vastaan! Enää ei talomme ohi ajele "kyttäyskeikkaajat" eli edesmenneen miehen veljet. ( Aikoinaan ottivat rekkarit selville vieraitteni autoista ja soittelivat perään... ) Nyt jo naurattaa.. :o)))
Tiedän että yhden nuoren lesken ex- anoppi kirjoitti jopa yleisönosastolle lehteen ihme juttuja ja syytöksiä ( tietysti nimettömiä, vihjailevia.. ) Niin ex- miniä muutti pienten lasten kanssa pois sukutilalta ja myi kaiken ventovieraalle. Se oli isku vyön alle.. tuntuu ettei suku välittänyt lapsista vaan maallisen mammonan "menetys" oli se kamalin paikka. Tyhmää, omaan napaan tuijottamista.
Itse olisin toivonut että oltaisiin lasten kanssa voitu tavata iskän sukua ja pitää heitä mukana elämässämme, mutta ei se valitettavasti onnistunut.Olet toiminut oikein kun olet kertonut mitä seuraa jos loukkaa toisen kunniaa.
Kyllä nuo aika onneksi hoitelee nuo jäljet joita ovat jo aikaiseksi saaneet.
Muista että kun sinulla on omatunto puhdas voit ylpeänä näyttäytyä kylällä.
On ihmisten pienisieluisuutta jos eivät osaa käyttäytyä kunnolla.
Toivotan teille kaikkea hyvää tulevaisuuteen :) - siirille
-siiri- kirjoitti:
Olen yrittänyt todellakin olla välittämättä turhista höpinöistä, eikä yöuneni mene juoruista..
Minä en todellakaan aio muuttaa näistä maisemista sen takia että muilla on asenne ongelmaa tai eivät osaa / uskalla kohdata asioita siten, kuten ne oikeasti ovat. Olen tehnyt selväksi, että juristi hoitaa seuraavat haukkumiset ja kunnianloukkaukset ym. Loppui tekstailut narkkiliittymistä...
Meillä elämä jatkuu ja uusi miesystäväni sukunsa kanssa on ottanut meidät tosi hiemosti vastaan! Enää ei talomme ohi ajele "kyttäyskeikkaajat" eli edesmenneen miehen veljet. ( Aikoinaan ottivat rekkarit selville vieraitteni autoista ja soittelivat perään... ) Nyt jo naurattaa.. :o)))
Tiedän että yhden nuoren lesken ex- anoppi kirjoitti jopa yleisönosastolle lehteen ihme juttuja ja syytöksiä ( tietysti nimettömiä, vihjailevia.. ) Niin ex- miniä muutti pienten lasten kanssa pois sukutilalta ja myi kaiken ventovieraalle. Se oli isku vyön alle.. tuntuu ettei suku välittänyt lapsista vaan maallisen mammonan "menetys" oli se kamalin paikka. Tyhmää, omaan napaan tuijottamista.
Itse olisin toivonut että oltaisiin lasten kanssa voitu tavata iskän sukua ja pitää heitä mukana elämässämme, mutta ei se valitettavasti onnistunut.Minä olen vastaavassa suhteessa isäpuolena. Puolisoni edesmennyt mies tosin kuoli tapaturmaisesti. Meillä on nyt noin viisi vuotta rakennettu perhettä tällä asetelmalla. Lapset ovat pikkuhiljaa, ja nyttemmin soputuneet tapahtumiin. He ovat onnellisia ja arki sujuu oikein hyvin. Parisuhteen rakentuminen on aika paljon tavanomaista hitaampaa ja vaatii keskittymistä, huomiointia ja kärsivällisyyttä ihan toisella tavalla, kuin "perinteinen" parisuhde.
Ensialkuun "toinen" anoppi koitti ottaa asian rennosti, mutta pidemmän päälle se ei onnistunut ja nykyään välit on poikki.
Olen tullut lopputulemaan, ettei hän ole pystynyt hyväksymään poikansa kuolemaa, ja on katkeroitunut siitä lisää, että minä olen jatkamassa hänen pojalleen kuulunutta onnea.
Sen paljastuminen oli aika hämmentävää, koska minä ainakin yritin.
Ongelmia tuotti muun muassa uusien ajatusmallien saapuminen kehään.
En ole koskaan edesmennyttä miestä arvostellut mitenkään kenellekkään.
Llapsillekin on muodostunut hänestä mielikuva, että "se oli sellainen Jack Sparrow", joka tilanteisiin joutuessaan selvisi niistä aina nokkelan tyylikkäästi eteenpäin.
Lapsena ihmettelin, että miksi aikuiset puhuivat usein, että "sillä ja tällä" on sukset ristissä ja "se ja se" eivät mahdu samaan kylään.
Enää en ihmettele.
Tekopyhät ihmiset ovat niin hemmetin omahyväisiä.
Tsemppiä uuteen suhteeseen, ja malttia kiireeseen!
- Elämä on realismia
Olen kokenut saman kuin sinä, mutta siitä on jo kulunut enemmän aikaa. Se tapahtui 27 v sitten.
Kyllä minäkin sain joiltakin mieheni sukulaisilta verhottuja vihjauksia ja anoppini muuttui ensin minua hylkiväksi, mutta oli vain pakko kestää.
Välimme eivät anopin kanssa kuitenkaan menneet poikki, koska yksi kälyistäni toimi ja pakotti anoppini puhumaan minulle puhelimessa. Olenkin ollut jo vuosikaudet erittäin hyvissä väleissä anoppini kanssa. Hän on jo todella ikäihminen tänä päivänä. Hän selvästikin katuu silloista käytöstään, mutta minä olen kaiken täydellisesti antanut anteeksi, koska surussaan ihminen voi sokeutua. Ei ole äidille helppoa, jos poika päättää vapaaehtoisesti lähteä tästä elämästä. On oikeastaan luonnollista, että ensimmäiseksi alkaa ajatella, että tämän täytyy olla miniän vika.
Minulla on jo toinen avomies kuolleen aviomieheni jälkeen ja ensimmäisen mieheni äiti (siis virallisesti ainoa anoppini) on hyväksynyt nämä molemmat miehet. Hän tuli siis järkiinsä ja voitti itsensä - siis tajusi, että jokainen ihminen, joka itsemurhan tekee, on sen tien itse valinnut.
Poikani ovat jo kauan olleet aikuisia eivätkä koskaan ole minua syyttäneet isänsä teosta.
Tiedän, mistä puhun, joten vastaan kysymykseesi: Sinun ei tarvitse elää loppuelämääsi onnettomana yksin. Minäkin pääsin yli, koska se, joka omasta halustaan lähtee, on valintansa tehnyt.
Pärjäillään! - Kokemusta täälläkin
Minut haukuttiin lyttyyn myös sen jälkeen kun mieheni teki itsemurhan, siitä on tosi kauan aikaa jo. Olimme vielä hyvin nuoria silloin. Meillä oli avioeroprosessi meneillään jo muutenkin, joten olin jo henkisesti irti miehestä ja hänen perheensä, siis äiti, isä ja sisarukset kyllä tiesivät, mistä eromme johtui. Tiesivät siis miehen toisista naisista ja kaikista niistä tempauksista, joita minun selän takanani järjestettiin, itsekin yrittivät saada miestä tolkkuihinsa niistä.
Mutta kun mies sitten päättikin päivänsä, se olinkin minä, joka olin syypää kaikkeen. Siinä sitä kaiveltiin esiin kaikki mahdolliset asiat jotka minä olin heidän mielestään tehnyt väärin ja minä olin kauhea syyllineen kaikkeen. Vain yksi miehen veli vaimoineen oli puolellani, he olivat asuneet niin lähellä meitä, että tiesivät asioista kunnolla, ja heidän kauttaan tuli aina tietoa siitä, mistä minua milloinkin syyteltiin. He siinä yrittivät vähän pahimpia syytöksiä torjua ja rauhoitella tilannetta. Mutta varsinkin anoppi jäi minulle ikuisesti vihoihin. Appiukon kanssa juttelimme kerran sattumalta tavatessamme ihan asiallisesti, mutta anoppi ei tervehtinytkään jos vastaan tuli. Onneksi ei tullut usein.
En kyllä ottanut kuuleviin korviini syytöksiä, sillä minä kuitenkin itse tiesin parhaiten, miten asiat oli. Kyllä minä sitä miestä rakastin niin pitkään kuin suinkin saatoin. Mutta kun rakkaus loppuu, ei sitä väkivalloin saa ylläpidetyksi. Rakkaus on ihmellinen asia, niin paljon sen varjolla antaa anteeksi ja unohtaa kärsimänsä loukkaukset, lyönnit ja nöyryytykset.
Nyt vähän myöhemmällä iällä, kun olen mietiskellyt joskus menneitä asioita, niin toki ymmärrän anoppiakin aika pitkälle. Olihan kyse häne omasta lapsestaan. Lapsen menetys on hirveä asia eikä siinä tuskassa varmasti osaa ajatella kovin loogisesti ja järkevästi, helposti sitä etsii syyllisiä ja hakee hyvitystä menetykselleen. Minuakin ensin pidettin hyvänä ja sopivana miniänä, oikein onnenpotkuna pojalle, joka olisi voinut valita paljon huonomminkin. Oltiin sitä mieltä, että oli minun ansiotani, että poika rauhoittui ja lähti opiskelemaan ja hankki hyvän työpaikan. Saattoipa ollakin, miedän tutustuessamme hän oli vähän hulivili. Sitäkin pidettiin hyvänä asiana, että olin tarkka talousihminen ja pidin raha-asiat hanskassa, mies kun oli hieman huoleton siinä mielessä. Mutta sitten kun kävi niin kuin kävi, minä olinkin se syypää, kun olin ottanut sen pojan, olisin antanut sen mennä ja elää omaa elämäänsä, näin minulle sanottiin. Vaikka kolme kertaa olin hänet jättänytkin jo seurustellessa, ja tämä aina kauhean itkun ja anelun kanssa pyydellyt takaisin. Hänenhän se olisi pitänyt antaa minun mennä eikä juosta perässä lupauksineen ja vannomisineen. Samoin raha-asia kääntyi niin, että minä olin rahojen kanssa kauhea pirttihirmu.
Toisaalta vielä se, että me olimme niin kauhean nuoria kuitenkin, mies oli kuollessaan 27-vuotias, minä kolme vuotta nuorempi. Kummallakaan ei ollut kokemuksen tuomaa järkeä vielä riittävästi mihinkään, meitä kuljetti yksinomaan rakkaus ja suuri intohimo toisiimme. Siinä mielessä syytökset on turhia kumpaakaan kohtaan. Varmasti olimme väärät toisillemme, mutta mistä me sen saatoimme tietää, kun välillämme oli niin paljon vetovoimaa? Nyt sen tajuan ja tiedän, mutta näinhan se aina on elämässä, että sitten kun osaisi elää elämänsä oikein, sitä osaamista ei enää niin hirveästi tarvitakaan. Paitsi nuorempien neuvomiseen, mutta sehän kaikuu aina kuuroille korville. - -siiri-
Itse olen nimenomaan ajatellut asian siten, että tuskaa on helpompi kestää kun asialle eli "itsemurhalle" löydetään syyllinen, johon kaikki viha ja kiukku on helppoa kohdistaa.. olen käsitellyt asiaa muutaman kerran psykologin kanssa. Lapset ovat eniten kärsineet ja menettivät iskän myötä myös suvun.
Tai oikeastaanhan suku menetti eniten, sillä he eivät näe veljensä lasten kasvamista ja osaa iloita että lapset ovat selvinneet melko hienosti kaikesta traumaattisesta kokemuksesta huolimatta.
Tyttäristäni olen aivan kamalan ylpeä !! He ovat elämäni valo.. ilman heitä minuakaan tuskin olisi.
Iloa ja voimia kaikille syksyn pimeisiin hetkiin ! Muistetaan sanoa läheisillemme, kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat. Nyt ja aina. :o)- ettäjuunääs
Tuota.. minä olen sitä mieltä, että itsemurha voisi olla ennemmin nimeltään itsekeskeisyysmurha.
Se, että ottaa itsensä hengiltä on äärimmäisen itsekäs ratkaisu, koska tällä tempauksella vapauttaa itsensä kaikesta vastuusta, jättäen vain arvoituksen peräänsä.
Kysymysnumero yksi: "Miksiköhän sekin tappoi itsensä?"
Sen monimuotoisia vastauksia sitten puidaan torikokouksissa ympäri kyliä ja niin kuin itsekin totesit, arvuutellaan syytä.
Syy on tekijän itsekkyys. ettäjuunääs kirjoitti:
Tuota.. minä olen sitä mieltä, että itsemurha voisi olla ennemmin nimeltään itsekeskeisyysmurha.
Se, että ottaa itsensä hengiltä on äärimmäisen itsekäs ratkaisu, koska tällä tempauksella vapauttaa itsensä kaikesta vastuusta, jättäen vain arvoituksen peräänsä.
Kysymysnumero yksi: "Miksiköhän sekin tappoi itsensä?"
Sen monimuotoisia vastauksia sitten puidaan torikokouksissa ympäri kyliä ja niin kuin itsekin totesit, arvuutellaan syytä.
Syy on tekijän itsekkyys.Kukapa sitä tunteistansa vastaisi kuin ihminen itse. Kun ihminen ei enää jaksa, niin niitä voimia ei saa apteekista tai kaupasta haettua. Ihmiset eivät ole samanlaisia ja jokaisella on oma taso katketa.....Ruumis kun alkaa olla raihnainen ja makaa vuodeosastolla, niin kyllä siinä monella tulee mieleen, että kun pääsis pois...ja omaisillakin tulee mieleen. Päällisin puolin terveellä ihmisellä kun pettää henkinen puoli, niin sitä ei pidetä minään. Tänäkään päivänä ei ole mielenterveysongelmat mitään, kun se ei päälle näy......Ihmisen pitää itse kantaa itsensä ja jos itsekkään ei jaksa sitä tehdä, niin silloin on itsekäs....Onko tullut mieleen, että toisen täytyy kärsiä pirusti, että päätyy tuollaiseen ratkaisuun...Eiköhän se ole vasta itsekästä itkemistä , kun toinen on viimeinkin päässyt rauhaan...
- ettäjuunääs
mave kirjoitti:
Kukapa sitä tunteistansa vastaisi kuin ihminen itse. Kun ihminen ei enää jaksa, niin niitä voimia ei saa apteekista tai kaupasta haettua. Ihmiset eivät ole samanlaisia ja jokaisella on oma taso katketa.....Ruumis kun alkaa olla raihnainen ja makaa vuodeosastolla, niin kyllä siinä monella tulee mieleen, että kun pääsis pois...ja omaisillakin tulee mieleen. Päällisin puolin terveellä ihmisellä kun pettää henkinen puoli, niin sitä ei pidetä minään. Tänäkään päivänä ei ole mielenterveysongelmat mitään, kun se ei päälle näy......Ihmisen pitää itse kantaa itsensä ja jos itsekkään ei jaksa sitä tehdä, niin silloin on itsekäs....Onko tullut mieleen, että toisen täytyy kärsiä pirusti, että päätyy tuollaiseen ratkaisuun...Eiköhän se ole vasta itsekästä itkemistä , kun toinen on viimeinkin päässyt rauhaan...
Mave, ...hieman yli kolmekymppinen ei ole aivan suoraan verrattavissa raihnaiseen ihmiseen, jolla ei ole vuodeosastolta paluuta.
Perusongelma itsekeskeisyysmurhan epäoikeudenmukaisuudessa on se, ettei välitetä siitä, mitä muille tarinan hahmoille tapahtuu tekonsa jälkeen.
Ne, ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka joutuvat senkin tapahtuman prosessoimaan.
Tämän vuoksi teko on itsekäs, vaikka syyt olisivat mitkä hyvänsä.
Niitä "kaipaaman jäivät" -tyyppejä on aina paljon ja valitettavan usein niihin lukeutuu jälkikasvua.
En ymmärrä miten sinun mielestä voi olla kohtuullista ja oikeutettua, että kun menee lopullisesti hermot, niin jatkossa se saa olla muiden ongelma... - minäminäminäminäminä
mave kirjoitti:
Kukapa sitä tunteistansa vastaisi kuin ihminen itse. Kun ihminen ei enää jaksa, niin niitä voimia ei saa apteekista tai kaupasta haettua. Ihmiset eivät ole samanlaisia ja jokaisella on oma taso katketa.....Ruumis kun alkaa olla raihnainen ja makaa vuodeosastolla, niin kyllä siinä monella tulee mieleen, että kun pääsis pois...ja omaisillakin tulee mieleen. Päällisin puolin terveellä ihmisellä kun pettää henkinen puoli, niin sitä ei pidetä minään. Tänäkään päivänä ei ole mielenterveysongelmat mitään, kun se ei päälle näy......Ihmisen pitää itse kantaa itsensä ja jos itsekkään ei jaksa sitä tehdä, niin silloin on itsekäs....Onko tullut mieleen, että toisen täytyy kärsiä pirusti, että päätyy tuollaiseen ratkaisuun...Eiköhän se ole vasta itsekästä itkemistä , kun toinen on viimeinkin päässyt rauhaan...
Ketjusta poimittua:
Olisi jättänyt edes kirjeen tai jotakin poistaakseen edes hieman kysymyksiä. - hdsjjjjjjjjjjjjjjjj
ettäjuunääs kirjoitti:
Mave, ...hieman yli kolmekymppinen ei ole aivan suoraan verrattavissa raihnaiseen ihmiseen, jolla ei ole vuodeosastolta paluuta.
Perusongelma itsekeskeisyysmurhan epäoikeudenmukaisuudessa on se, ettei välitetä siitä, mitä muille tarinan hahmoille tapahtuu tekonsa jälkeen.
Ne, ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka joutuvat senkin tapahtuman prosessoimaan.
Tämän vuoksi teko on itsekäs, vaikka syyt olisivat mitkä hyvänsä.
Niitä "kaipaaman jäivät" -tyyppejä on aina paljon ja valitettavan usein niihin lukeutuu jälkikasvua.
En ymmärrä miten sinun mielestä voi olla kohtuullista ja oikeutettua, että kun menee lopullisesti hermot, niin jatkossa se saa olla muiden ongelma...Ettäjuunääs: henkisesti aivan lopussa olevien tunnetta ei todellakaan kuvaa sana "menee lopullisesti hermot". Se on epätoivoa, lohduttomuutta, musta pimeä tunneli, jota ei nää mitään muuta poispääsyä... ihminen voi lamautua niin totaalisesti, että menettää puhekykynsä, lakkaa syömästä jne. (silloin tosin on niin uupunut, ettei jaksa edes tappaa itseään)
Vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole sellaista kokenut eikä haluakaan sitä ymmärtää... - yrittänyt2008
ettäjuunääs kirjoitti:
Mave, ...hieman yli kolmekymppinen ei ole aivan suoraan verrattavissa raihnaiseen ihmiseen, jolla ei ole vuodeosastolta paluuta.
Perusongelma itsekeskeisyysmurhan epäoikeudenmukaisuudessa on se, ettei välitetä siitä, mitä muille tarinan hahmoille tapahtuu tekonsa jälkeen.
Ne, ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka joutuvat senkin tapahtuman prosessoimaan.
Tämän vuoksi teko on itsekäs, vaikka syyt olisivat mitkä hyvänsä.
Niitä "kaipaaman jäivät" -tyyppejä on aina paljon ja valitettavan usein niihin lukeutuu jälkikasvua.
En ymmärrä miten sinun mielestä voi olla kohtuullista ja oikeutettua, että kun menee lopullisesti hermot, niin jatkossa se saa olla muiden ongelma...Joka päätyy itsemurhaan, ei enää näe eteensä. Ei jaksa välittää siitä, ei jaksa välittää.
Kokemuksella sanon että siinä pisteessä kun ei näe, kuule, tunne tai jaksa mitään, tulee asia mieleen. Ei silloin vain JAKSA ajatella muita, ei ole VOIMIA ajatella tekojaan.
Se tunne, kun voimat ovat täydellisesti LOPPU. - Apua saanut
yrittänyt2008 kirjoitti:
Joka päätyy itsemurhaan, ei enää näe eteensä. Ei jaksa välittää siitä, ei jaksa välittää.
Kokemuksella sanon että siinä pisteessä kun ei näe, kuule, tunne tai jaksa mitään, tulee asia mieleen. Ei silloin vain JAKSA ajatella muita, ei ole VOIMIA ajatella tekojaan.
Se tunne, kun voimat ovat täydellisesti LOPPU.Apua on saatavissa psykoterapiaa tai sairaala hoitoa.
Pitäisi hakea apua ja kertoa ettei jaksa enää.
Siitä asiat alkaa rullaamaan ja näkyy sitten valoa tunnelin päässä !
Sain apua terapiasta kun oli burn out ja masentunut kun kaikkea
sattui yhtä aikaa ja tuntui ettei jaksa millään.
- Elämä on realismia
Aika parantaa haavat, on tapana sanoa. Sanonta pitää kai aika lailla paikkansa, mutta kyllä minua toisinaan sattuu sieluun edelleen. Olen yrittänyt olla olematta vihainen, koska olen opetellut ymmärtämään, että jos ihminen pois lähtee, hän ei yksinkertaisesti ole kyennyt näkemään elämässä enää positiivisia puolia. Onko se sitten mielen sairautta vaiko realismia - sitä en tiedä.
Mutta varmuudella tiedän yhden asian: On vain yksi ihminen, jonka elämään voit taatusti vaikuttaa ja se olet sinä itse!
Pärjäillään! - pimeydestä valoon
Voimia sinulle eteenkinpäin-et ole tilivelvollinen sukulaisillesi ja oikeastaan tuollaiset vihjailut ja syytökset voivat joksus pahimmillaan mennä käräjille saakka..kuten kunnianloukkaus yms. Elämä kantaa ja jatkuu ja on hienoa että olet löytänyt hyvän kumppanin.Lapsetkin aikanaan tottuvat ja varmasti nauttivat tasaantuneesta kodin ilmapiiristä(heh..murkut mukaanlukien,,:)
- Kyllälähteetaas
Pistä välit poikki vaan moisiin vajukkeihin, elämäsi menee vaan hukkaan jos yrität heitä mielistellä.
- Syytön omainen on
Itsemurha ei ole toisen syy vaan useiden asioiden kertymä saa sen aikaan.
Koskaan ei voi syyllistää toista kun jokainen tekee itsenäisen ratkaisun eikä
halua apua vaikka saatavissa on sitä.
Turha suvun painostuksesta potea syyllisyyttä. Eivät hekään tiedä todellista syytä tai tietääkö lopulta kukaan miksi tehdään itsemurha.
Omaiset saa siitä vaan syyllisyyttä vaikka asia ei ole heidän syy. - Karkkilasta
Joku helvatun pelle taas tuossa ylhäällä kommentoi...Jos joku luuserimies päättää ratkaista asiat kuolemalla oman käden kautta ja jättämällä vaimonsa lapsineen yksin, kamalien sukulaistensa armoille, niin mitä pitäisi vaimon tehdä...Jatkaa omaa elämäänsä kuten parhaaksi katsoo ja kykenee!! Onneksi alkuperäinen kirjoittaja on vahva ihminen ja saanut elämänsä miehensä aiheuttamasta katastrofista huolimatta järjestykseen. Läheisen itsemurha on kamala taakka, ei ainoastaan vanhemmille vaan etenkin myös sille aviopuolisolle jonka kanssa useimmat kuitenkin ovat läheisempiä kuin vanhempiensa. Jokainen anopin ja sukulaisten kunnianloukkaus vaan heti poliisille ja käräjille, nollatoleranssi!! Hänen vanhempansa luultavasti ovat syyllisiä miehen itsemurhaan; mitäs ovat kasvattaneet lapsensa niin heikoksi eivätkä ole rakastaneet lapsena tarpeeksi! Saisivat kärsiä itse teoistaan eikä syyttää muita oman omantuntonsa helpottamiseksi.
- ´+9+9íoå0+0p90+90+0´
just presis.ota oppia Karkkilan kommentista.jos tunnet olevasi oikeasti syytön.
- Paljon itkenyt
Ei muuta kuin vastaamaan puheistaan. Itse kadun nyt vanhana etten laittanut mieheni sukua vastaamaan puheista jotka olivat ihan kauheita minusta. Olisi ainakin yksi haukuttava loppunut anteeksipyyntöihin julkisesti ja mitä laki olisi sitten antanut.
- että silleen
Anna olla ja unohda koko s***tanan suku, itse ovat kasvattaneet "lapsensa" niin että tappoi itsensä, heikkoluonne siihen ajaa.
- niin no
Eihän sun tarvii miettiä sukua enää tai olla tekemisissä. Elä omaa elämää. Muistele kuollutta miestä. Ja ehkä pitää tätäkin päivää elää.. juu.
- Eevamari
Eli ensin anoppi on kasvattanut pojastaan onnettoman ja neuvottoman mikä on johtanut pojan itsemurhaan ja sitten syyttää siitä muita. Haiskahtaa narsistille.
Voihan olla, että anoppi sisimmässään tietää, että itsemurha oli hänen vikansa mutta narsistihan aina syyttää muita eikä ikinä myönnä mitään. He haluavat tuhota kaiken mikä saattaisi muistuttaa heitä heidän omasta huonoudestaan.
Siiri, mieti oikeasti miten voisit muuttaa pois sieltä. Mitään hyvää sieltä sukulaisten puolelta ei ole odotettavissa. Jos he joskus sitten tokenevat ja yrittävät luoda teihin suhteita, niin se johtuu vain siitä, että sinulla menee hyvin ja nämä narsistithan ovat persoja menestyneiden ihmisten seuralle. Kyllä lapsiinkin tuollainen vaikuttaa.- Kasvamattomia
Sain käsityksen ja oletan, että ap:n itsarin tehnyt mies oli jo aikuinen. Aikuisen ihmisen mistään tekemisistä ei voi syyttää ketään muuta, ei vaimoa, ei äitiä, ei anoppia, ei yhtään ketään. Aikuisuus tarkoittaa sitä, että on ITSE vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, vastuun kanto ei kuulu muille.
Aikuisen ei tarvitse muuttaa muualle muitten ihmisten eikä heidän puheittensa takia. Mutta aikuisen ihmisen tulee itse muuttua, oppia, että kun ketään toista ei voi muuttaa, niin vain itse muuttumalla, käsityksiään ja asenteitaan arvioimalla ja kasvattamalla ymmärtämistään, pääsee ohi ja yli kaikesta turhasta, jonnin joutavasta ihmissuhdesotkusta ja -polemiikista.
Hei! Ymmärrän kyllä ajatuksesi täysin. Ihmiset on niin 'sairaita' päästään tuossa suhteessa justiin. Se kertoo heistä itsestään jo paljon. heillä itsellään ei ole kaikki hyvin ollenkaan tun tuollaista tekevät. Tämä tietysti on minun mielipiteeni,jotkut voi tästä vihastua tai sitten ihastua. Mutta tiedän että sinä olet paineen alaisena tällä hetkellä,mikä ei ole hyväksi ollenkaan sinulle. Mutta voimia sinulle jaksaa taistelua,uskon että kaikki muuttuu hyväksi vie sinulle,olet sen varmasti ansainnut kyllä! :)
- yksinkertaisesti.
No, sä et ole miehesi itsemurhasta vastussa. Hän itse teki teon. Toki eläessä kannattaa pieleen mennyttä suhdetta alkaa hoitaa, mutta jos toinen tekee itsarin ei siitä voi syyttää toisia.
- rikosilmoitus?
"Sitten suku alkoi levittämään tätä keksimäänsä tarinaa kaikkialla."
Eikös toi mene kunnianloukkauksen puolelle. - Totuuden etsijä
Olette ilmiselvästi taipuvainen haureuteen, koska olette majoittanut kotiinne jonkun jätkän.
Oletteko olleet sukupuoliyhteydessä?
Todennäköisesti olette.
Hyvä Rouva, olette ansainneet miesvainajanne sukulaisten teille antamat nuhteet, koskas julkeasti harrastatte haureutta. - TUOTA NOIN
Anna miehesi suvun olla omissa oloissaan---sinä nauti elämästä, jatkat elämääsi...ilo on aina hyvä asia
- f64hg
Otat itsellesi ihanan ulkomaalaisen miehen,vaikka turkkilaisen,niin saat suvusta rauhan ja pääset nauttimaan omasta elämästäsi rakkaitesi kanssa.
- äxdee
:D
- DON´T
VOI LUOJA. HUONOJN NEUVO IKINÄ!!!
- Näin meillä suomessa
No haistata omassa mielessä pitkät suvulle ja jatka elämää parhaaksi näkemällä tavalla, koska suku ei siihen siihen pysty ja ymmärrä että elämän pitää jatkua. Se on turha roikkuu menneessä mikä ei takaisin voi tulla. Tsemppii tulevaisuuteen!
- LipinLapin
Totta, kuten joku aikaisemmin sanoi; narsistien kasvattamat lapset usein menee oman käden kautta. Niin huonot eväät selvitä elämästä ja normaaleista vastoinkäymisistä saavat sellaisissa sairaissa perheissä kasvaneet. Pohjimmiltaan tietävät olevansa syyllisiä, ja siksi projisoivat oman syyllisyyden tunteensa sinuun! Älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan, korkeintaan poliisin kautta. Narsistille pitää laittaa selvät rajat, ei hän muuten ketään kunnioita.
- MuuMaaMustikka.
Muutto toiseen kaupunkiin!
sulkemalla heidät elämästäsi, eli ignooraamalla.
helppoa joillekin ja joillekin mahdotonta, esim jos minulle joku sanoo jtn mikä ei ole totta niin menee se toisesta sisään ja toisesta ulos.
jotenkin kummallista, että tämä on niin vaikeata joillekin. totuudesta vedän ylensä herneet nenään, mutta bullshit on aina bullia.
jaksamista. ja vaihda puhelinnumerosi.- naaynalA
Alanyaan.
- pappipastori
teittekö ex miehen kanssa kaikista lapsista isyystestit..sillähän ois päässy siitä jos epäiltiin toisen miehen lapsiks..kai ne vieläkin pystyy tekee
- papit pahimpia
Lukisit loppuun.
Se epäilijähän oli joku miehen puolen sukulainen, eikä edesmennyt mies itse. - -siiri-
On tullut joskus asia mieleen. näin paljon jälkikäteen... olin jo aikeissa mennä asiaa dna testeistä selvittämään, mutta sitten aloin miettimään: Ketä varten minä tekisin testit ???? Ja mitä sanoisin lapsille asiasta ??
Koska minä olen 100% varma oman, edesmenneen mieheni isyydestä - olisin tehnyt testin VAIN suvun yllytyksestä tai miksi sitä edes kutsuisi.
Ei minun todellakaan tarvitse. Eihän miehenikään eläessään koskaan isyyttään epäillyt, ei ollut mitään syytä.
Ja mitäs jos joku sukulaisista selviäisikin "vieraan miehen siittämäksi" !?
- ja kaiken lisäksi, olen itsekin saanut kuulla vihjailuja että appiukolla voisi olla tunnustamaton lapsi jossain pohjoisessa.. mene ja tiedä, mutta sieltä on aikoinaan ollut piika talossa, joka oli sitten kadonnut yht´äkisti.
Olisipa aikamoinen pommi lasten sedille ja tädeille! --hyyyi minua-
- Sattuuhan sitä
Itselläni kävi päinvastoin. Isäni tappoi itsensä kun olin 20 vuotias. Isäni oli alkoholisti ja pilleristi, eikä itsemurha hämmästyttänyt meitä omaisia lainkaan. Itselleni tai kellekään muulle ei tullut mieleenkään syyttää isäni naisystävää.
Jostakin syystä tämä nainen sai päähänsä, että minä syytän häntä. Sanoin tälle naiselle monta kertaa, että isä teki itse valintansa, enkä syytä teosta ketään muuta. Tilanne meni kuitenkin sellaiseksi, että aina nähdessä minut tämä nainen alkoi itkeä ja pyydellä anteeksi. Lopulta minun oli käytännössä pakko katkaista yhteydenpito.
Olen näin jälkikäteen ajatellut, että nainen syytti itseään. Jotenkin hän sit kuitenkin väänsi asian niin päin, että minä syytän häntä. En ole kuullut tuosta naisesta vuosiin, en tiedä onko hän edes elossa. Mutta oli se aika karu paikka, että parikymppinen likka joutuu lohduttamaan vanhempaa naista vaikka oma isukki meni jojoon. - pyssykylä
Kuulostaa ihan tyypilliseltä. Aina kun jotain sattuu niin tottakai niitä epäillään jotka ovat olleet siinä lähellä.
En tiedä taustoja niin hankala sanoa mitään sen enempää. Mutta jokin syy hänen itsemurhaan tietenkin on. Valitettavaa mutta näin varmasti parempi, ei
kukaan järjissä oleva tapa itseaan ilman hyvää syytä. Ja yleensä kun joku tekee itsemurhan se tulee kaikille läheisille yllätyksenä.
Sinussa tuskin on vikaa, uskon että jokin on ollut jo todella kauan aikaa
pielessä. Yleensä tuollaiset asiat ei ole vain "mielen" nuutoksia. vaan sitä
on jatkunut jo vuosia, ehkä koko hänen elämänsä ajan.
Oma arvioni on että ilman sinua hän tuskin olisi kestänyt näin pitkään.
Mutta joka tapauksessa, ihminen päättää omasta elämästä.
Oli päätös sitten mikä hyvänsä, ei siitä voi toisia syyttää.
Ihmisen pahin, ja ainoa vihollinen on oma mieli.
-Ensimmäisen kerran itsemurhaa ajatellut 10 vuotta sitten- - sääliä sääliä
Kuka niin sanoo??? Et kai tullu tänne säälii kerjäämään? Aika omituista, että aikuinen ihminen alkaa kerää säälii... kuka sua estää olemasta iloinen?
- Viisas neuvo
Kaikki tuollaisen vainon kohteeksi joutuvat naiset:
VAIHTAKAA MAISEMAA! Pois miehen suvun ulottuvilta, että ei käy samoin kuin nyt Anneli Auerille.- Kuka on vainottu ?
Kuka sulle on kertonut miten A.A:lle on käynyt ? Ihminen, joka osallistuu lapsen hyväksikäyttöön, voi tehdä ihan mitä muuta tahansa. Kaikki ei ole kotona korvien välissä hällä.
- reeta-maikku
Jos joku uhkaa hypätä ikkunasta, sinä et ole syyllinen vaiket estäisikään häntä. Jos miehesi teki itsarin, se oli hänen ratkaisunsa, et sinä ole siihen syyllinen. Elämän kolhuissa ja siinä, kuinka niitä kolhuja kestetään, ratkoo monet asiat. Toiset ratkaisevat toisin, joku vaan ei kestä. Syitä voimme etsiä maailman tappiin saakka yksilöstä, lähipiirin provosoitumasta, kylästä, yhteiskunnasta, niin monista yhdessä ja erikseen. Ratkaisu on silti tekijän oma.
Oli syyt missä syissä tahansa, jatka eloasi eteen päin eheyttämällä oma elämäsi, kantamalla vastuusi lapsistasi. Kyllä menneisyys meissä jatkaa eloaan joka tapauksessa.
Jos edesmenneen miehesi suku jatkaa syyllistämistäsi, voit kysyä heiltä, haluavatko he sinulle saman kohtalon tuolla painostuksella. Toiseksi voit kysyä, olikohan suvun geeneissä osuutta tapahtuneelle tai peräti vainajan lapsuuden kasvatuksella.
Pahoja asioita sanottaviksi, mutta ellet pääse muuten rauhaan, ota järeämmät sanat peliin.
Lopeta olemasta valtakunnanleski ja nauti löytämästäsi rakkaudesta, ettet nahistu kesken ikiäsi.
Jos mahdollista, pidä lastesi ja ex-miehesi suku terveellä tavalla yhteydessä. Sillä on kuitenkin lapsillesi merkitystä. Se vaatinee Sinulta jatkuvasti uudistuvaa sielua ja tahtoa, anteeksiantoa ja "näkemistä".
Pysy vahvana tässä päivässä. Elämä ei ole taakatonta, mutta kaikessa ei tarvitse vapaaehtoisesti kulkea suossa.
Tsemppiä! - T.V
Lainaan..
Kerroit että olemme pitäneet yhteyttä vuosia - kenties jo mieheni elinaikana.
..Hienoa että myönnät tämän asian että sinulla on ollut suhde mieheen tai miehiin ex-miehesi aikana.
Kun luin kirjoitustasi niin puhut sinun lapsistasi vaikka ne ovat ex miehesi kanssa tehty vai onko sittenkään kaikki. DNA - testi tämänkin olisi kertonut eikä se ole vieläkään myöhäistä. DNA-testitulokset ovat paljastaneet paljon joka on ollut shokki monelle "isälle". Testit kun voi tetättää ilman puolison tietämättäkin.
Jotain mätää tuossa on ja pahasti enkä yhtään ihmettele miehesi itsemurhaa koska jos nainen puhuu vain narsistiseen sävyyn minun lapset sitä, minun lapset tätä, niin on se jo selvä. Ei miehet sellaista jaksa katella. Ei ole sinun lapset, eikä minun lapset, vaan meidän lapset. ..Oletpas omistushaluinen joka oksetaa ja puistattaa.
Tulee väksinkin mieleen ne etävanhempain kokoukset jossa miehet puhuvat suoraan narsistisista äideistä jotka ovat vain materialisteja tekevät kaikesta vain minun sitä, minun tätä. Ei sitä kukaan jaksa katella ja lisäksi jos on vielä uskoton puoliso.. niin ei helvetissä.
Mielestäni miehesi on tässä selvästi voittaja jonka ei tarvitse katsoa sitä enää mitä puhut ja olet touhunnut. Sen tiedon sisällä pitäminen on vaikeaa jos ei kerro asiasta mitä toisesta ja tämän tekemisestä tietää. Hyvä ystäväni tiesi mitä toinen teke hänen selkänsä takana hyvin tarkkaa mutta ei koskaan paljastanut sitä psykopaatti naristipuolisolleen joka oli patologinen valehtelija jo lapsena kieltäen tosiasiat.
Narsistiluuseri ei ole ansainnut mitään. Kusetuksen ja sumpatiahakuisuuden haistaa jo kauas jonka miehesi tiesi varmasti. Ehkä miehesi tiesi että kaikki lapset eivät ole hänen tai laittoi etsivät perääsi. Jotain kuitenkin on selvinnyt jota sinä et välttämättä tiedä koska haluat esittää viatonta ja kuin Auer vaikka on selvä asia.
Niin.. Tosiasioihen kiistäminen kuuluu tuohon sairauteen jonka psykopaatti aina kieltää. Et ikinä elä vapaana tuskasta jos et myönnä tosiasiaa asiaomaiselle.
Totuus vapauttaa, anna mun sanoneen ja se on totta.
Miehesi tiesi varmasti muutakin..
Mitä paskalla tekee kun ei ole peltoakaan.- Tauno Vithula
T.V -et vissiin tajunnut aloittajan asiaa ollenkaan.
Toisekseen on sovinismia todeta "..jos nainen puhuu vain narsistiseen sävyyn minun lapset sitä, minun lapset tätä, niin on se jo selvä..."
Sitä paitsi hän sanoi heti alkuun: "Heidän [lasten] isän suku päätti, että itsemurha oli ihan omaa syytäni"
Neuvo: Tukehdu seiskapäivään
- Että näin...
Miniälläni oli jo uusi katsottuna kun poikamme oli kuolemassa syöpään.
Elämän on jatkuttava, mutta odottaisi edes pientä kunnioitusta vainajaa ja hänen läheisiään kohtaan.- Hah !
Ettet vain luulottele omia pipipäisiä luulojasi.
- lueskelija***
T:V. Pitkästä kirjoituksestasi huolimatta et tajunnut ketjun aloittajan tekstiä ollenkaan.
Kirjoitit vai pitkän tarinan siirin elämästä niinkuin olisit peräti joku ymmärtäväkin ihminen.
Luin oikein uudelleen aloituksen ja siinä siiri mainitsee eka kerran lapsistaan(minun lapseni) kun mies oli jo poissa heidän elämästään.
Tottakai lapset olivat ainoastaan siirin lapsia sen jälkeen kun mies oli jo kuollut, yksinomaan hänen.
Ja se "myönnytys" , sitäkään et tajunnut,Sehän oli jonkun panettelijan keksimä että hänellä olisi muka ollut suhde jo miehen eläessä.
En osaa sanoa mitään mikä olisi ollut toisen tai toisen syytä, mutta kommentoin vain sinun typerään viestiisi.- sekopää
Kuka tässä on NARSISTI?
"Tämä keskustelu on päättynyt. Enkä halua olla missään tekemisissä missään muodossa teidän kaltaisten ääliöiden kanssa."
Saakelin ANONYYMI HULLU. - leealeea
Miksi pitää lähtökohtaisesti ajatella pahaa?
- 12plus2
Puutun ainoastaan siihen seikkaan, kun mainitsit viettäväsi, istuvasi iltojakin miespuolisten työkavereittesi kanssa, teillähän oli lapsiakin jo tälläöin. Ja vaikka lapsia ei olisi ollutkaan, ei tuollainen ole hyväksyttävää.
- hhhddddddddhhdhdh
nii kyllä siirin olisi pitänyt vaan istua kotona AINA joka ikinen elämän ilta miehen ja lasten kaa ja mädätä sinne.
- Kerroppa nyt
se totuus!
Siis sun miehesi on pyytänyt:
Mieheni pyysi sisaruksiaan katsomaan tavarat läpi - ketään ei kiinnostanut !
Miten sun miehes on tienny ja käskeny katsomaan tavarat läpi? helvetti että oot todella sairas!!!!!!!!
Miten helvetissä tuo onnistuu kuoleman jälkeen? Mitä sä haet? Sääliäkö? Ei mene läpi, valehtelet todella röyhkesti ja vielä vainajan piikkin! Häivy valheinesi sinne oman kälysen kämppäs nurkkaan!- lepa66
Huomasin saman kuin sinäkin että jotain tuon aloittajan sairaassa maailmassa on. Veikkaan että mies sai tietää asioita ja päätti jättää kaiken paskan taakseen. Moni ukkoi laittaa tuossa kohtaan ämmän ojennukseen eikä enää ämmä pelleile. Kun mies kerran laittaa asiat kuntoon niin ei enää tule ämmänkään pelleiltyä tunteilla.
paska ansaitsee paskan kohtelun nyt aina. Muuten ei ämmät opi. Vittuako ämmät aloittaa sen pelleilyn miehen kanssa perustaa perheen ja muuta paskaa selostaa niin että saa miehen ensin uskomaan ja mies myöhemmin tajuaa tuleensa petetyksi, huijatuksi ja hyväksikäytetyksi monessakin kohtaan. Moni mies joutuu huijauksen seurauksena maksamaan elatusmaksuja ja kärsimään kaikkea. Uuden suhteen aloittaminen on vaikeaa koska luottanusta ei enää naisiin välttämättä ole koska mies voi helposti ajatella uudelleen tulevan huijatuksi.
Näitä ikäviä uutisia on paljon ja lisää tulee koska ämmät leikkii vakavilla asioilla ja hakevat sympatiaa läheisiltään ja foorumeilta kertomatta totutta että on itse pettänyt ja aloittanut itsekkyyttään, naristin tavoin hajottamaan suhdetta ja luomaan kaaosta.
Sitä saa mitä tilaa. Ihmekös tuo nyt on..
http://www.google.fi/webhp?hl=fi#hl=fi&sugexp=gsis,i18n=true&cp=22&gs_id=2h&xhr=t&q=mies surmasi perheensä&pf=p&sclient=psy-ab&site=webhp&source=hp&pbx=1&oq=mies surmasi perheensä&aq=f&aqi=&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&fp=e12e32f271b2b9dc&biw=1366&bih=596
http://www.google.fi/webhp?hl=fi#sclient=psy-ab&hl=fi&site=webhp&source=hp&q=mies surmasi perheensä&pbx=1&oq=&aq=&aqi=&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&fp=e12e32f271b2b9dc&biw=1366&bih=596&pf=p&pdl=3000 - uitunhullu
lepa66 kirjoitti:
Huomasin saman kuin sinäkin että jotain tuon aloittajan sairaassa maailmassa on. Veikkaan että mies sai tietää asioita ja päätti jättää kaiken paskan taakseen. Moni ukkoi laittaa tuossa kohtaan ämmän ojennukseen eikä enää ämmä pelleile. Kun mies kerran laittaa asiat kuntoon niin ei enää tule ämmänkään pelleiltyä tunteilla.
paska ansaitsee paskan kohtelun nyt aina. Muuten ei ämmät opi. Vittuako ämmät aloittaa sen pelleilyn miehen kanssa perustaa perheen ja muuta paskaa selostaa niin että saa miehen ensin uskomaan ja mies myöhemmin tajuaa tuleensa petetyksi, huijatuksi ja hyväksikäytetyksi monessakin kohtaan. Moni mies joutuu huijauksen seurauksena maksamaan elatusmaksuja ja kärsimään kaikkea. Uuden suhteen aloittaminen on vaikeaa koska luottanusta ei enää naisiin välttämättä ole koska mies voi helposti ajatella uudelleen tulevan huijatuksi.
Näitä ikäviä uutisia on paljon ja lisää tulee koska ämmät leikkii vakavilla asioilla ja hakevat sympatiaa läheisiltään ja foorumeilta kertomatta totutta että on itse pettänyt ja aloittanut itsekkyyttään, naristin tavoin hajottamaan suhdetta ja luomaan kaaosta.
Sitä saa mitä tilaa. Ihmekös tuo nyt on..
http://www.google.fi/webhp?hl=fi#hl=fi&sugexp=gsis,i18n=true&cp=22&gs_id=2h&xhr=t&q=mies surmasi perheensä&pf=p&sclient=psy-ab&site=webhp&source=hp&pbx=1&oq=mies surmasi perheensä&aq=f&aqi=&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&fp=e12e32f271b2b9dc&biw=1366&bih=596
http://www.google.fi/webhp?hl=fi#sclient=psy-ab&hl=fi&site=webhp&source=hp&q=mies surmasi perheensä&pbx=1&oq=&aq=&aqi=&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&fp=e12e32f271b2b9dc&biw=1366&bih=596&pf=p&pdl=3000Taidat olla vajaaälyinen torspo.
Alkuperäisessä viestissä ei edes käsitelty sitä, mikä olisi syy-yhteys itsemurhaan, vaan sitä, että edesmenneen miehen sukulaiset eivät osaa käsitellä tapahtunutta objektiivisesti. - muuten ämmät opi
lepa66 kirjoitti:
Huomasin saman kuin sinäkin että jotain tuon aloittajan sairaassa maailmassa on. Veikkaan että mies sai tietää asioita ja päätti jättää kaiken paskan taakseen. Moni ukkoi laittaa tuossa kohtaan ämmän ojennukseen eikä enää ämmä pelleile. Kun mies kerran laittaa asiat kuntoon niin ei enää tule ämmänkään pelleiltyä tunteilla.
paska ansaitsee paskan kohtelun nyt aina. Muuten ei ämmät opi. Vittuako ämmät aloittaa sen pelleilyn miehen kanssa perustaa perheen ja muuta paskaa selostaa niin että saa miehen ensin uskomaan ja mies myöhemmin tajuaa tuleensa petetyksi, huijatuksi ja hyväksikäytetyksi monessakin kohtaan. Moni mies joutuu huijauksen seurauksena maksamaan elatusmaksuja ja kärsimään kaikkea. Uuden suhteen aloittaminen on vaikeaa koska luottanusta ei enää naisiin välttämättä ole koska mies voi helposti ajatella uudelleen tulevan huijatuksi.
Näitä ikäviä uutisia on paljon ja lisää tulee koska ämmät leikkii vakavilla asioilla ja hakevat sympatiaa läheisiltään ja foorumeilta kertomatta totutta että on itse pettänyt ja aloittanut itsekkyyttään, naristin tavoin hajottamaan suhdetta ja luomaan kaaosta.
Sitä saa mitä tilaa. Ihmekös tuo nyt on..
http://www.google.fi/webhp?hl=fi#hl=fi&sugexp=gsis,i18n=true&cp=22&gs_id=2h&xhr=t&q=mies surmasi perheensä&pf=p&sclient=psy-ab&site=webhp&source=hp&pbx=1&oq=mies surmasi perheensä&aq=f&aqi=&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&fp=e12e32f271b2b9dc&biw=1366&bih=596
http://www.google.fi/webhp?hl=fi#sclient=psy-ab&hl=fi&site=webhp&source=hp&q=mies surmasi perheensä&pbx=1&oq=&aq=&aqi=&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&fp=e12e32f271b2b9dc&biw=1366&bih=596&pf=p&pdl=3000Tsekkaas kolmas ja viides rivi, enne kuin jatkat itsesi tutkimista.
http://tinyurl.com/63lnla7
- tä?
siis mikä sun ongelma oli?
- sofia6655
onneksi joku tietää asiat aina paree kuin asian omainen itse. Te olette oikeasti ihan hirveitä.
- Dynastya
Jokainen tietää asiat omat asiansa paremmin kuin muut, mutta se omien asioiden tietäminen ei olekaan se pointti ja ongelma.
Pointti on se että narsisti muuttaa kertomustaan itseään suosivaksi ja kiillottaakseen kilpeään muiden silmissä salaten totuuden että on pettänyt, huijannutja hyväksikäyttänyt miestään.
Mies päättää tehdä asialle jotain joka on todettavissa jo pelkästään googlettamalla. Ei tuossa tarvitse edes laskea yksi ynnä kaksi, mikä ja mitä se lopputulos on.Yksinkertaista. Jos joku tuota uskottomuusyhtälöä ei ymmärrä niin tyhmän ihmisen täytyy olla yksiselitteisesti. Kuka nyt huijatuksi haluaa tulla.
Kun nainen aloittaa raa`an pelin niin mielestäni nainen haluaa ongelmia itselleen ja siinä kärsii muutkin koska eivät ajattele narsistina nenäänsä pidemmälle joka on harmi. Miksi nainen ei vain osaa sanoa suoraa asioita miehelle että ei halua suhdetta tai jos pettää niin myöntää virheensä ennen kuin on myöhäistä.Olisi hyvä jos ihmiset olisivat avoimia ja reiluja. Sovussa on mukavampi elää ja olla mutta kun ei niin ei. Mitksi suhteeseen pitää saada / luoda sitä draamaa. En vain käsitä. Taitaa olla kyse pakkomielteistä, itsekkyydestä, narisistisuudesta ja sympatian hakemisesta pohjimmillaan Näkisin että tämä on sellainen yleinen ongelmakombinaatio ja jatkumo joka johtaa väistämättä ja vääjäämättä ongelmiin.
Sama miehissä.. Miesten pitäisi olla myös rehellisiä suhteessa eikä pelleillä.
Totuus vapauttaa kun pysyy ehdottomasti totuudessa muuntelematta ja tarkoitusperäisesti vääritelemättä. Tämä pätee kaikessa. - Dynyastia
Dynastya kirjoitti:
Jokainen tietää asiat omat asiansa paremmin kuin muut, mutta se omien asioiden tietäminen ei olekaan se pointti ja ongelma.
Pointti on se että narsisti muuttaa kertomustaan itseään suosivaksi ja kiillottaakseen kilpeään muiden silmissä salaten totuuden että on pettänyt, huijannutja hyväksikäyttänyt miestään.
Mies päättää tehdä asialle jotain joka on todettavissa jo pelkästään googlettamalla. Ei tuossa tarvitse edes laskea yksi ynnä kaksi, mikä ja mitä se lopputulos on.Yksinkertaista. Jos joku tuota uskottomuusyhtälöä ei ymmärrä niin tyhmän ihmisen täytyy olla yksiselitteisesti. Kuka nyt huijatuksi haluaa tulla.
Kun nainen aloittaa raa`an pelin niin mielestäni nainen haluaa ongelmia itselleen ja siinä kärsii muutkin koska eivät ajattele narsistina nenäänsä pidemmälle joka on harmi. Miksi nainen ei vain osaa sanoa suoraa asioita miehelle että ei halua suhdetta tai jos pettää niin myöntää virheensä ennen kuin on myöhäistä.Olisi hyvä jos ihmiset olisivat avoimia ja reiluja. Sovussa on mukavampi elää ja olla mutta kun ei niin ei. Mitksi suhteeseen pitää saada / luoda sitä draamaa. En vain käsitä. Taitaa olla kyse pakkomielteistä, itsekkyydestä, narisistisuudesta ja sympatian hakemisesta pohjimmillaan Näkisin että tämä on sellainen yleinen ongelmakombinaatio ja jatkumo joka johtaa väistämättä ja vääjäämättä ongelmiin.
Sama miehissä.. Miesten pitäisi olla myös rehellisiä suhteessa eikä pelleillä.
Totuus vapauttaa kun pysyy ehdottomasti totuudessa muuntelematta ja tarkoitusperäisesti vääritelemättä. Tämä pätee kaikessa.Mistä näitä idiootteja oiken tulee?!
- mayja
Sinun pitää jatkaa omaa elämääsi eteenpäin...Niin itsesi kuin lastesi kannalta.
ÄLÄANNA MIEHESI SUVUN LANNISTAA SINUA,SINÄ TIEDÄT MITÄ OLET TEHNYT JA MILLOIN / KOSKA. hEIDÄNKIN PTÄÄ LÖYSÄTÄ "NARU" KÄDESTÄÄN.
Ja heidänkin pitää alkaa elämään elämäänsä tässä ja tulevaisuudessa.Miehesi on ihanitse tehnyt päätöksen omalle elämälleen!Ja siihen varmaan oli hyvä syy....
Nauti elämästäsi jokaisella meillä on VAIN yksi elämä,myös miehesi sukulaisilla joiden myös pitäisi se tosi asia ymmärtää. - jesse_woodson
Ei sinun kannata pohtia miehesi suklulaisten mielipiteitä omista valinnoistasi. Tee vaan niinkuin tuntuu oikealta.
Itsemurha aiheuttaa hyvin usein syyttelyä jos ei ole jätetty minkäänlaista viestiä sen syistä. Kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä lastesi isovanhempiin ja keskustella siitä miehesi itsekkäästä päätöksestä, sillä lapsissasi jatkaa heidän isänsä myös elämää ja lastenlasten menettäminen on poikansa menettäneellekkin hyvin raskasta. lasten isovanhemmat voisivat myös tutustua uuteen mieheesi, että pääsevät ennakkoluuluista, jos heillä sellaisia on.
Sinulla on oikeus olla onnellinen, mutta myös entisten appivanhempiesi taakkaa olisi hyvä keventää.
Kun kuvitelmat ovat saaneet siivet, niin ne ei saa poistettua muuta kuin ottamalla sen rohkean ensiaskeleen ja puhua asioista. Kutsu vaikka entiset appivanhempasi kylään ja keskustelkaa. - itkut itkenyt
Vain tolvana käsittää ettei hänen toiminnassaan ole mitään syytä omankäden kautta poismenneen ratkaisussa.
Mulle kävi samoin aikoinaan ja jälkikäteen tiesin toimineeni äärettömän tyhmästi. En rekisteröinyt elinkumppanin antamia selviä viestejä ja vähättelin hänen ilmaisemia varoituksia.
Ei kukaan tee moista tekoa aivan yllättäen. Olisi ollut perin helppo ottaa hänet kainaloon ja sanoa kuinka tärkeä olet mulle enkä halua elää ilman rakastani.
Vaivaa aloittajaakin sama omatunto, kun hakee täältä hyväksyntää tekosilleen mutta hoida lapset itse aikuiseksi. Ei sillä kaverillasikaan siellä maan alla ole helppoa, varmasti tukalaa.- Pohtinut
Pohtii, voiko itsemurhaa estää vaikka olisi kaikki terapiat sun muut.
Sellainen ihminen jos ei halua oikeesti apua ja muuttua itse.
Usein syyt niin syvällä, että ne ei ole pelkästään läheisten aiheuttamia.
Lapsuus jo saattanut olla kauhea, Ei sekään aina aiheuta toivottomuutta
myöhemmässä elämässä, mutta usein.
Läheiset ei todella yksin syyllisiä.
- perintösota
Ymmärsinkö oikein: asutte edesmenneen miehen puolen sukutilalla? Jos näin on, kyse on luultavasti perinnöstä. Suku on katkeria, kun perit miehesi omaisuuden ja tila menee nyt tavallaan vieraalle miehelle eli uudelle puolisolle. Hän saa nauttia suvun perinnöstä, talossa on vieras isäntä. Unohtavat, että lapsesi perivät seuraavaksi kuten kuuluukin ja tila pysyy siis suvulla. Tai ehkä siksi pelkäävät lasten olevan toisten miesten siittämiä, mikä väite menee kyllä jo liiallisuuksiin. Ehkä voi olla helpompi luopua tilasta suvun hyväksi ja rakentaa oma elämä muualle, ilman perintöä eli suvun "almuja".
Törkeää on käytös suvun puolelta, mutta niin se raha tekee ihmiset hulluiksi. Siitä luopuminen voi olla todella vapauttavaa. Voimia!- Eipä perinyt
Lapset perivät ei puoliso.
Puoliso saa tasinkoa sen verran että omaisuudet menevät tasaan ja lapset perivät loput.
Leskelle jää kylläkin elinikäinen hallintaoikeus yhteiseen asuntoon ja aika monesti leski hallinnoi alaikäisten koko perintöä tosin maistraatin valvonnassa. - perintösota
Eipä perinyt kirjoitti:
Lapset perivät ei puoliso.
Puoliso saa tasinkoa sen verran että omaisuudet menevät tasaan ja lapset perivät loput.
Leskelle jää kylläkin elinikäinen hallintaoikeus yhteiseen asuntoon ja aika monesti leski hallinnoi alaikäisten koko perintöä tosin maistraatin valvonnassa.No se ei muuta sitä asiaa, että asuvat miehen puolen sukutilalla. Siis mikäli asuvat, en tiedä ymmärsinkö oikein. Harmi, ettei -siiri38- ole vastannut kysymykseeni. Leski luultavasti myös asuu tilalla lopun elämäänsä, sekös miehen sukulaisia korventaa. Ja vielä uuden miehen kanssa. Talossa siis on vieras isäntä.
Itse pakkaisin laukkuni ja juoksisin sukua karkuun hippulat vinkuen. Mikään raha ja perintö ei ole tuon kaiken arvoista. Haluan elää rauhassa.
On tullut nähtyä läheltä pari perintöriitaa eikä kyllä käy kateeksi. Ihan järkevät ja mukavat ihmisetkin voivat perinnönjaon takia mennä ihan sekaisin.
- aina kelvoton miniä
Jos tiedät olevasi oikeassa, kysy itseltäsi: olenko minä koko suvun kanssa naimisissa? Et suinkaan ole ainoa jolla on tälläisiä kokemuksia elämästä koko suvun kanssa naimisissa olemisesta. En rupea tässä kertomaan omia kokemuksiani, totean vain sen, että tämä tilanne on aika yleistä.
Olet nuori ja paljon olet Sinuule jaksamista elämässäsi ja onnelista jatkoa perheellesi.
- snomista
Tee rikosilmoitus vainosta, ketään ei lain mukaan saa vainota. Laitat ne vain edesvastuuseen ja teet kanteen, sillä siisti.
- syrjitty elämässä
olen mieheni suvun vihattu jo 30vuotta mutta silti ollaan yhdessä en ottanu sukua vaan mieheni yritn20vuotta mutta sain kuulla etten ikinä kuulu sukuun haukuttiin eri nimityksillä ei päivän rauhaa,tarjosin ruuan kahvit ym,avun ei ollu hyvä aaattelin et olkoon mitäpä nuita murehtimaan.minkä kylvät sen edestään löytää.kyllä luoja sen näkee.en tuomitse ketään kerran elämä eletään toivon voimia kaikille.
- tikutakukirjottaa
viisiriviätekstiäjakaikkiyhteenpötköönopettele.. kirjoittamaajaaloittamaanlauseetisoilla..Kirjaimillasekäkäyttämään,,,, pisteitäjapilkkuja. takaisinkouluunmarsmarssiitä.
- päiviin elämää
Tässä jää valitettavasti miehesi kommentti kuulematta. Yksipuolinen juttu.
Kyllä itsemurhaankin on jotkut varmaan vankat perusteet. Mutta jatka elämää, ei ne miehen suvun kommentit elätä sinua ja perhettäsi.- Puheet on puheita. Sinä varmaan tiedät kaiken oikeasti, jos olet rehellinen kaikkihan on siloin hyvin. - Miehen menettänyt..
Moi Siiri!
Harmittaa mitä kaikkea joudut käymään läpi. Sinun pitäisi kuitenkin olla iloinen että olet löytänyt elämääsi uuden miehen ja keskittyä vain ns. uuteen elämääsi.
Olen itse 23-vuotias ja avopuolisoni kuoli 3kk sitten.. Itse en ole edes puhunut mieheni äidin kanssa mitään.. Mieheni kuoli äkillisesti, itse en ollut edes paikalla vaan löysin mieheni 2 viikkoa kuoleman jälkeen, itse olin siis lomalla.. Minusta taas olisi kiva tietää mitä anoppi minusta ajattelee..?!
Ymmärrän hyvin että läheisintä ihmistähän tapahtuneesta aina syytetään, ketäs muutakaan? Olit miehellesi läheisin ihminen, joten ketä muutakaan hänen suku voisi asiasta syyttää? Heiltä todella lapsellista käytöstä jos eivät ole enää edes yhteydessä lapsiinne!! Sinuna jättäisin heidät omaan arvoonsa! Miksi sinun edes täytyisi olla heihin yhteydessä? Ei sukulaisuus aina tarkoita että täytyy väkisin tulla toimeen tai olla yhteydessä. Oma isäni ei enää ole minuun yhteydessä ja isäpuoleni on minulle enemmän oma isä kuin biologinen isä sitä koskaan oli, näin niinkuin esimerkkinä.
Jos uuden miehesi suku ottaa teidät hyvin vastaan, niin mikset keskittyisi vain siihen? Ettei uuden miehesikään tarvitsisi kestää mitään ylimääräistä..
Joka tapauksessa, jaksamisia!- ettäjuunääs
Joo, se on kyllä totta, että toinen puoli suvusta tulee yhden henkilön kanssa solmitun avioliiton kautta kylkiäisenä.
- ikh
laita osoitteet ja puhelinnumerot salaiseksi,äläkä pidä mitään yhteyttä entiseen elämään.
- pg6i9
Miten entiseen elämään voi pitää yhteyttä, en käsitä.
Onko sinulla aikakone tms.. ?
- kreargr
Kyllä sä tiedät miksi. Älä esitä tyhmää ja viatonta.
-> Minulla kun oli työkavereina "miehiä" eli todennäköisesti petin miestäni.
Tuo kertoo jo aika paljon mitä olet ja mitä täältä haet.
Hölmö- munamies
Kuules järjen jättiläinen, se oli miehen sukulaisten syytös.
Tuo kertoo jo aika paljon mitä olet.
Hölmö
- vaimomyösnyt
Itsemurha on iso päätös mieheltäsi.Itsemurhalla kostetaan jotain jollekkin eli kyllä sinä olet jotain tehnyt tai et ole selittänyt miehellesi aikanaan ettet ole tehnyt mitään.Ei elämässä eletä kuten Salkkareissa,että pienet asiat jää puhumatta tai kertomatta.Suomalaisen parisuhteen puute on puhumattomuus=avioero.Mietin itsaria nuorena kostoksi äidille ja kiusaajille.Kiusaajatkaan eivät ikinä myönnä pilanneensa jonkun elämän.Ei avioliitossa voi olla miespuolisia kavereita,koska he ovat yleensä niitä jotka luulee suhteesta muuta kuin nainen itse.
- Yöäk !
"Ahdasta", sanoi kukko kanakopissa.
- Kokkonen/Tuhkamuna
Kaverit voi valita mutta sukulaisia ei. http://keskustelu.suomi24.fi/node/6993981
Jutusta saa nopeammin käsityksen tästä. http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/lastensuojelun-asiakasmäärät-kasvaneet-rajusti/398529 Katso kommentti uutisen alta. - kunnioitusta...
MInun mielestä sinun pitää olla yksin ja kunnioittaa sinun miestä. Meikat ei saisi ainakaan 6 vuoteen miehen kuoleman jälkeen ja mielummin pitäisi käyttää tummia vaatteita. Muiden miesten kanssa ei saa olla. Seksiasiat voit tarvittaessa hoitaa yksin kotona peitonalla. Tähän saa nykyään paljon erilaisia välineitä.
Urakoitsijoiden kanssa on parasta puhua vain urakka-asiasta eikä saa flirttailla tms. - Älä välitä
Noiden ahdasmielisten kirjoitteluista.
Itse menetin puolisoni jo 2004 ja aika pian järkeilin että eteenpäin on mentävä.
Sain silloin myös paheksuntaa lähinnä entisen anopin suunnalata joka yritti maipuloida myös lapsiani mutta hän on ihan oikeasti myöhemmin osoittautunut ihan pesunkestäväksi narsistiksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3474513, tuossa keskutelussa kerroin omasta tilanteestani ja silloinkin totesin että pitää ajatella vain itseään ja lapsiaan ei muita.
Kerroin myös pahimmasta moraalisoijasta eli anopista jolle koitti sama tilanne kuin minulle pari vuotta myöhemmin.
No mitäs teki tämä siveyden sipuli, paripäivää miehensä kuoleman jälkeen jo juottamassa muita ravintoloissa, tähänmennessä useita ns. sulhasia.
Lapsiltamme yritti varastaa papan perintövarat, ja riitelee niistä vielä edelleenkin 5 vuotta myöhemmin.
Ei lapsesi tarvitse manipuloivia suukulaisia joista on vain haittaa lapsesi kehitykselle.
Itse etsin aikoinaan määritystä myös suruajalle mutta eihän sellaista ole olemassa.
Suruaika on se aika jonka tarvitset oman menetyksen käsittelyyn, sitä suruaikaa ei tarvitse muille näyttää mitenkään sillä sehän on vain sinua varten.
Minun onneksi ympärillä oli henkilöitä jotka patistelivat "tuulettumaan" ja uuden kumppanin löytymisen hyväksyi myös edesmenneen puolisoni sisko, hänkin tajusi että on kaikkien etu että elämä jatkuu.
Tosin sekin aiheutti puhetta anopin suunnalta että olen varmaan tavannut uuden jo ennalta. - pappa -43
"Pitäisikö 38 v leski olla ikuisesti yksin ja onneton...."
Ei tietenkään! Se päivastoin olisi sairasta jäädä suremaan yhden "mielisairaan" miehen kuolemaa loppuiäkseen.
Sitä en ymmärrä kun täällä kehoitetaan vaihtamaan paikkakuntaa, onhan se helppoa jos ei ole muuta omaisuutta, kun "nakkaa" vain repun olkapäälleen.
Minä uskon Siirin rehellisyyteen, ei hän olisi tänne muuten kirjoitellutkaan.
Niitä "herjojen" hettämistä (sontaa) en ymmärrä mitä täälä saa lukea, kun aina ei edes tiedä kenelle ne on tarkoitettu? - itsekinsitämiettinyt
Kai se on vaan suvulle niin vaikeaa ja mahdotontakin ehkä ymmärtää miksi oma läheinen sukulainen tekisi "yks kaks" itsemurhan, kun semmoisista ei ole kokemusta eikä semmoisista tiedä mitään kun ei ole omalle kohdalle sattunut. Miehesi kai näytteli ulospäin hammasta purren että kaikki olisi ihan hyvin. Oma tilanne hävetti liikaaja tiesi etteivät ymmärtäisi oikeasti.
Varmaan heistä tuntuu että olet osasyyllinen miehen kuolemaan, kun olet ollut tekemisissä kokoajan kyseisen ihmisen kanssa päivittäin, läheisin ihminen, kuitenkin etkä heidän mielestään ole tehnyt tarpeeksi auttaaksesi miestä ahdingossa esim viemällä väkisin hoitoon hakemaan apua ja miettimällä yhdessä miehen kanssa muita vaihtoehtoja. Ethän ole varmaan osannut toimia kun et ole ymmärtänyt kuinka vakavasta tilanteesta on ollut kyse. Masentunut ihminen hyvin harvoin osaa itse hakea apua itselleen. Ehkä heistä tuntuu että sinulle on ollut helpotus päästä eroon miehestä jolla on ollut suuria vaikeuksia ja heidän mielestään osoitat toiminnallasi (jatkat elämääsi) että et kovinpaljoa välittänyt ja rakastanutkaan miestäsi. Et välittänyt heidän mielestään.
Olitko sinä tietoinen hänen ajatuksistaan, vai pitikö kaiken sisällään? Itsemurhaa tulee harkittua yleensä aika kauan, se kytee vuosia ja olo pahenee ajan kanssa pikkuhiljaa kunnes sitten tuntee elämänsä niin mahdottomaksi ja asiat semmoisiksi ettei muuta poispääsyä karmean pahasta olosta ole kuin kuolema. Hieman tuntuu itsekäältä riistää itseltään henki ajattelematta että miten sinä ja lapset pärjäätte ja mitä suku ajattelee, kuinka muiden elämä vaikeutuu. Olisi jättänyt edes kirjeen tai jotakin poistaakseen edes hieman kysymyksiä. Kai mies ennen kuolemaansa sitäkin on miettinyt pitkän pitkän aikaa ja paljon kuolemansa jälkeisiä asioita, mutta lopulta on ollut niin väsynyt ettei ole pystynyt ajattelemaan muuta kuin kuinka saisi oman järjettömän tuskansa lopetetuksi...
Miehen suku on vain katkera kun et heidän mielestään tehnyt tarpeeksi miehen auttamiseksi vaikka vaimo olit. Et tukenut ja hankkinut apua. Mutta olet sinä kai kuitenkin yrittänyt edes hiukan, jos olet yhtään tajunnut miehelläsi olevan paha olla, jos et ole vaan ajatellut asioita itsekkäästi omalta kannaltasi aina. Vaikea kai se on ehkä auttaa jos ei ymmärrä toisen tuskaa... vahinko on jo peruuttamattomasti tapahtunut eikä sille mitään voi enää tehdä. Kestää varmasti pitkän aikaa tuo tilanne, sukulaiset omalla tavallaan surevat ja etsivät syyllisiä joita kohtaan kohdistavat vihansa läheisen menetyksestä, menetyksestä jonka syytä eivät millään ymmärrä. Mikä olisi niin iso syy että mies itseltään hengen riistää...Voi mennä vuosikymmeniäkin ennenkuin asia jotenkin on hyväksytty edes jossakin määrin, etkä voi siihen vaikuttaa muuten kuin käyttäytymällä siten että oikeasti itsekin suret miestä ja yrität ymmärtää. Kiitos koskettavasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta, jonka tänne toit. Ihailen sinua ja toivotan sinulle ja rakkaillesi kaikkea hyvää!
Omat naapurien kyttäämisestä aiheutuneet pikkuharmit, asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin sinun tekstejäsi lukiessa. Tekstisi on ilmiselvästi kannustanut monia. En muista missään keskusteluketjussa nähneeni yhtä monia hyvää toivottavaa ja arvostaa pystypeukalo-merkkiä kuin tässä.
Kiitos sinulle! Iloitsen lastesi puolesta siitä, että heillä on erityisen upea äiti ja elämänne jatkuu koettelemusten jälkeen hyvissä merkeissä. Onnea teille!- rikoksen omainen
Harmi, et olet menettänyt miehesi noin, mutta mulla on vielä kovempi tuska niskassani, nimittäin mun rakas tapettiin Porin Kaupungin sairaalassa tahallaan opiaateilla, vaikka tiedettiin et on allerginen niille.
- rikoksenomainen
No kiva kuulla, että jollain menee vielä huonommin.
- -siiri-
Ohops... olin tipahtaa tuoliltani kun näin vastausten määrän. Ja kyllä sen tiesin, että näihin voipi vastata monin tavoin.. En ole etsinyt täällä mitään "ohjeita" mutta kun kuulin muutamista samankaltaisista tapauksista, ajattelin jakaa ajatuksiani.
Tarkennan paria asiaa:
- mies ei ikinä epäillyt isyyttään, eikä todellakaan ollut tarvetta! Meillä lapsia yritettiin kauan ja odotusaika oli muuten ihanaa aikaa, mutta puolisoni sairastui aina silloin masennukseen
- painostin miestäni hoitoon, vein muutaman kerran päivystyksen kautta kun tiesin hänen itsetuhoisista puheistaan ( hän ei halunnut pysyä hoitosuunnitelmassa vaan lähti kotiin heti kun pystyi) ja hoitamattomana masennushan on uusiva. Hänen tavaroitaan selvittäessäni, löysin hakemattomia lääkereseptejä ja lääkärintodistuksia, jotka hän oli piilottanut.. :o(
- en koe olevani narsistinen todellakin meillä on "meidän lapset" !! Nyt vain puhun "minun lapsistani" koska eivät ole tämän uuden miesystäväni
- ei todellakaan ole aihetta jäädä asiaa hautomaan, lasten iskää tietysti muistellaan usein mutta elämä jatkuu. Olen toivonut että avoimuus auttaisi tyttöjä selviämään ja oppisivat elämässään puhumaan vaikeistakin asioista, eivätkä pitäisi kaikkea pahaa mieltä sisällään. Isänsä ei puhunut, ja kun painostin, oli aina riita pystyssä ja sitten lomilla paineet purettiin alkoholin avulla.
- pienessä kaupungissa ei valitettavasti ole vertaistukea, joka olisi monelle leskelle tärkeä paikka puhua tunteistaan. Itse olen kirjoittanut kirjaa. Se repi auki monia tunteita mutta oli hyödyksi - suosittelen.
Itselläni on ihana työyhteisö, jossa koen olevani "oikeassa paikassa" ja kaikki tuntevat minut pitkältä ajalta.. en todellakaan ole aikeissa muuttaa mihinkään, koska työni on minulle tärkeä ! Ja omia sisaruksiani asuu lähellä, eli saan heiltä apua arjen asioissa ja aikoinaan hoitivat lapsia että sain joskus levätä. Ehkä oma äitini muuttaa luoksemme ja alan toimimaan omaishoitajana, hänkin on auttanut meitä paljon aikoinaan.
Nykyisin ammatilliset tukiverkostot ovat paljon kehittyneempiä kuin mieheni sairastelun aikaan, silloin käteen annettiin mieluusti vain resepti ja uusi aika. Toivon teille kaikille voimia, jotka elätte mielenterveyspotilaan omaisena ! Se ei todellakaan ole aina helppoa.. - Omaisena
Lääkkeitä määräävät lääkärit voisi tarkemmin ottaa selvää potilaasta ei pelkästään pyynnöstä määrätä lääkkeitä. Mieheni on masennukseen taipuvainen ja hän oli saanut masennukseen lääkkeen Klopriptyl nimisen.
Sama lääkäri silti uusi Diapam reseptinkin.
Hänellä oli tallessa entinen joskus käytetty Diapam resepti.
Hän söi sitten molempia lääkkeitä. Siitä seurasi lääkärin lähete
neurologille. Kalliit tutkimukset ja ei syytä löytynyt. Lääkäri ei tiennyt siis monista lääkkeistä. Alkoi kotona agressiivisuutta lääkkeistä ja jouduin puhumaan lääkärille siitä. Tuli merkintä lääkkeistä eri lapulle. Resepti löytyi vahingossa kukkarosta kun hän lahjoitti perheen jäsenelle sen siitä asia selvisi.
Joten ei yksinkertaista jos mielenterveys ongelmia.
Myöhemmin noin 10-v löytyi myös Alzheimer eri neurologin tutkimusessa.
Siis ei nuo sairaudet ole helppoja mitenkään. Masennus eikä Alzheimer. - aino1973
Moi Siiri!
Terkut pohjanmaalta.
Tuntui kuin olisin lukenut omaa tarinaani... mulla vain ei ole omaa sukua kovin lähellä apuna ja aika moni naapurikin on lakannut tervehtimästä. Siis tiedän miten omituisia ihmiset tosiaankin voivat olla !!
Oman mieheni suvussa itsemurhia on tehty paljon ja hänen toinen vanhemmistaankin. Meillä on vain yksi yhteinen lapsi, joka oli kovin pieni isän kuollessa eikä muista hänestä mitään. Toivoin että iskän suku auttaisi kertomaan tarinoita ja tukemaan poikaa, mutta eivät he pysty kohtaamaan meitä. Syyttivätkin alussa, ja poika ei muka yhtään muistuttanut isäänsä jne.
Muistetaan elää omaa elämää ja haudataan nuo "sukulaiset" elävältä :o)
- hehän eniten menettävät kun eivät näe veljensä piirteitä ja suvun jatkumoa lapsissa ! - Sopiva välimatka
Perin outoa on kyllä joidenkin sukujen/sukulaisten käytös. Vain siksi, että suonissa virtaa samaa verta tai ollaan oltu jonkun sukulaisen puoliso, sen seurauksena tulisi ikäänkuin oikeus kohdella törkeästi?
Erityisesti kuvottavat vanhat ihmiset, ne suuriin ikäluokkiin kuuluvat törkimykset, jotka piinaavat nuorempia polvia joilla on paljon vaikeampaa. Joku yksinhuoltaja taistelee ja sinnittelee päivästä toiseen tehden kaikkensa paremman elämän eteen, ja sitten nämä vanhat siat mustamaalaavat ja yrittävät heittää kapuloita rattaisiin minkä kerkiävät. Jos nuori onnistuu saavuttamaan jotain hyvää ja hienoa, se yritetään pilata keinoja kaihtamatta. Eikä se lastenlasten ikäpolvi ole heidän kynsissä muuten yhtään paremmassa asemassa, vaikka puheissaan yrittäisivät väittää mitä. Saatanallista menoa.
Mutta sille voi laittaa lopun. Sukulaiset ovat ihmissuhteita siinä missä muutkin. Jos joku on törkeä, voi näyttää ovea ja takaisin ei ole tulemista. Se oli siinä. Muistakaahan myös, että lapsille on todella tärkeä näyttää mallia, että meitä ei huonosti kohdella.
Kannattaa muistaa, että jokaisen ihmisen kanssa tulee toimeen. Sukulaisenkin. Kunhan vain välimatka on oikea.- Loukattu syyttä
Naulankantaan sanottua. Itse olen joutunut kummallisesti miehen siskon loukkausten kohteeksi. En vaan ymmärrä mitenkään mistä syystä.
Tyhjistä asioista kaivaa jolla saa loukata. Asian huomanneet toisetkin.
Siis paras poikata välit kokonaan. Loukatkoon toisia kun kova halu loukata.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 932464
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012163- 821818
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441611- 781576
- 111545
- 331498
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?541360Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.891309Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411244