Parisuhde mielenterveyspotilaan kanssa. Millaisia kokemuksia ?

"Otin tietoisen riskin silti."

Niin´ja nyt itket sitten mitä?

"tunnevammainen, selkärangaton"

Niin ja sinussahan on selkärankaa kun oikein tänne karautit haukkumaan toista. Joka tietää omat ongelmansa ja hakee niihin apua.

Voisinpa sanoa että aika tunnevammainen olet itse. Kaikkea ei tarvitse sietää eikä hyväksyä. Mutta myötäelää vo jos tietää toisella olevan ongelmia. Eikä kukaan pakota olemaan toisen kanssa.

Sinä itse olet aika säälittävä tapaus.

Ei tarvitsekaan sietää ja siksi sanoinkin hyvästi. Minä tuskin olen tunnevammainen, tuomitseva tms, koska otinhan hänet ihmisenä enkä tuominnut heti kättelyssä. 9 / 10 naisesta olisi varmasti sanonut niillä toisilla treffeillä hyvästi, kun mies kertoi näistä ongelmistaan. Onko sinullakin mielenterveysongelmia, kun noin suutuit ? Tämähän on keskustelupalsta jossa saa nimettömänä purkaa mieltää. En minä tässä ketään satuta tai loukkaa.

Nus.. sit siis hullun kanssa. näköjään jaat pil..lua ihan kelle tahansa. Sinä se vasta tyhmä olet

Vähän rajaa niiden vastauksien kanssa! Helppo täällä on anonyymina haukkua, mutta paas oottaen kun nimellä pitäisi vastata. Saisikohan tänne sellaisen systeemin, loppuisi asiattomat pil... nus... huor.... hom... sik... kommentit melko nopeasti

Joo onko täällä täysi- ikäisiä ensinkään, kun ei osata kuin laukoa asiattomuuksia ihan asialliseen aloitukseen.

" tunnevammainen, selkärangaton nilviäinen. Suhde loppui komeasti tekstiviestillä,"

olen myös sitä mieltä että kirjoituksesi kertoo sinusta tiettyjä nekatiivisiä asioita.
ystävällisesti sanon että voisit miettiä mitä kirjotuksesi kertoo itsestäsi.

Olen kihloissa masentuneen miehen kanssa. Välillä on todella hankalaa, kun hän juo ja takertuu pieniin asioihin. Tekee niistä isoja maailman kaatavia asioita. Mutta harmikseni olen nyt huomannut, että sitä mukaa kun hän paranee, minä jään enemmän kiinni menneeseen. En tee sitä tahallani, mutta latistan häntä päivittäin ja saan hänet tuntemaan itsensä huonoksi. Ehkä jonkun toisen kanssa hän olisi onnellinen. Mutta jostain syystä minä pidän hänet masentuneena. Eikä kumpikaan ota eroa toisesta, sillä rakastamme toisiamme. Mitä ikinä se sitten onkaan.

Työkykyinen, traumatisoitunut väkivallan kohteena ollessaan. Terapia x 2/vko. Harrastaa, urheilee, ystäviä ja perhe. Halu tulla ehjäksi.

Kumppanille terapia merkitsee psyykkistä sairautta. Itselle parantumista. Ristiriita.

Katkeruus: en valinnut tätä kohtahtaloa, näitä järkyttäviä tapahtumia osakseni. Olenko nyt kelpaamaton rakkauteen ?

Joo, mulla kans on vähän samaa ongelmaa mieheni kanssa, mutta en kutsuisi toista "tunnevammaiseksi" jne. noiden asioiden takia, koska se on mielestäni lapsellista.

On totta että masentunut mies...

- Ei osoita hellyyttään
- Ei usein pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
- Ei pysty arkipäiväisiin toimintoihin ja saa niistä aikaan helposti riidan.
- Ei halua seksiä (johtuu osittain lääkkeistä)
- On jatkuvasti väsynyt ja fyysisesti kipeä
- Ei osaa huolehtia itsestään.

No miten nyt noin pääsi käymään, otit oikein TIETOISEN riskin ja seurustelitkin puoli vuotta ja vieläkin vaikuttaa ettet tiedä masennuksesta edes perusasioita?

Niin.... taidan minäkin seurustella masentuneen kanssa. Välillä mies "häipyy" näköpiiristäni ja ilmaantuu taas. Ei vastaa viesteihin eikä soittoon. Joten en keksi muuta kuin antaa olla rauhassa. Nyt on hiljaisuuttaa jatkunut 5 vrk, saapa nähdä miten etenee. En oikein tiedä kuinka auttaa, 1. vetäytymisen aikana kirjoittelin kauniisti hänelle ja annoin ymmärtää että odottelen kunnes hän jaksaa olla yhteydessä ja ilmaisin ymmärtäväni masentunutta mieltä. Mutta ihmetyttää luiteenkin miksi hän ei voi etukäteen sanoa, että nyt tuntuu siltä että ei pysty olemaan yhteydessä ja haluaa olla rauhassa ! Ja tässä tapauksessa on oikeasti measentunut ihminen kyseessä, ei pelimies ;)

Miten "pettynyt vaan" lopetit suhteen ? Ja missä tilanteessa ? Ottiko mies uudelleen yhteyttä vaiko tyytyi päätökseesi ?

Suhteemme loppui niin ( kolmisen viikkoa sitten ), että tullessani matkoilta mies käyttäytyi hyvin oudosti ja vastaanotto oli kylmänkalsea ja kysyessäni, että mikä on en saanut vastausta. Sain häneltä sitten samana iltana tekstiviestin, jossa kertoi miettineensä parisuhdeasioita ja ettei tiedä mitä haluaa. Pyysi jos voisimme olla omissa oloissamme muutaman päivän. Tämä sama tilanne oli toistunut jo kesällä jolloin odotin 2 viikkoa, kun hänen piti miettiä ja se oli minulle todella raastavaa. Päätin jo tuolloin, että enää en moiseen suostu, koska jos ihminen välittää ja haluaa olla toisen kanssa niin sen tietää. En siis enää suostunut odottamaan ja lopetimme suhteemme siihen. Mieskin myönsi ettei pysty parisuhteeseen ongelmiensa vuoksi. Katkaisin kaikki välini häneen ja en odota enkä edes toivo hänen ottavan mitään yhteyttä enää ikinä. En voisi luottaa häneen enää ja muutenkin minä kaipaan tasapainoista, aikuista miestä, joka osaa puhua ja näyttää tunteensa ja tietää mitä haluaa. Nimimerkki samatäällä kehoittaisin sinuakin antamaan periksi ja lopettamaan suhteen, koska ei se vaan voi mennä noin. Myönnän, että sanoin ehkä väärin haukkuessani miestä tunnevammaiseksi jne, mutta olin ja olen edelleenkin vain niin pettynyt.Itse annoin kaiken ja olin tosissani ja toinen ei sitten ollutkaan - johtui se sitten hänen ongelmistaan tai mistä tahansa. Olisin myös toivonut hiukan erilaista loppua suhteelle.

Olen itse seurustellut 1,5 vuotta ihmisen kanssa, joka yritti itsemurhaa mutta sain viime tipassa sen estettyä. Olen saanut kuulla paljon sitä ettei hän rakasta minua jne...Nyt on ekan kerran sellainen juttu että en ole kuullut hänestä kolmeen päivään baari-illan jälkeen kun hän oli taas sanonut ettei rakasta minua.En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, oma mieli on todella sekaisin. Pikku hiljaa tulee esille asoita, joita en haluaisi kuulla kuten sitä että hän ei ole syönyt lääkkeitä mitä pitäisija naureskelee vain asialle. tavarani olen hänen tyköään hakenut mutta lopullista eroa en ole vielä päättänyt, tosin tämä ei ole eka kerta kun itken hänen perään ja hän vain loukkaa minua.