Jos olisit minä, sinulla olisi hyvin pitkä avioliitto takanasi. Olisi yhteinen omaisuus. Olisi yhteiset lapset, lapsenlapsetkin.
Olisit voinut pahoin parisuhteessasi, voisit edelleenkin pahoin.
Sinulla olisi mielenterveysongelmainen kumppani, sairaseläkkeellä oleva mielenterveytensä tähden (psykiatrin määrittelemenä).
Jatkuvasti saisit kuulla kotona olevasi kaikkea sitä, mitä kumppani itse on psykiatrin lausunnon mukaisesti.
Kumppanisi sisarukset, jotka ovat itsekin sairaseläkkeellä psyykkisistä syistä johtuen, tukisivat puolisoasi kaikessa. Kielltäisivät psyykkiset sairaudet niin puolisosi kohdalla kuin itseltään. Siirtäisivät kaiken sairauden sinulle, sinusta johtuvaksi.
Niin, tekisitkö sinä jotain radikaalia jos olisit asemassani?
Mitä tekisit minuna?
Kirkastanko kruununi
34
145
Vastaukset
Olisin jo tehnyt.
- ap.
Kiitos rohkaisusta. Ei vielä tarkoita mitään uutta toimenpidettä auringon alla.
Jk. Kohta taidatte saada uuden palstattaren seuraanne;)
- vilkuttaa
MrKalluppi sun piti pysytellä poissa..
- ap.
Minä en ole mikään MrKalluppi. Olen kunnian kruunujen pyydystäjä, ettäs tiedät sinäkin;)
radikaali on niin epämääräinen juttu ...
- ap.
"radikaali on niin epämääräinen juttu ..."
Ei kohdallani. Soitin äsken ja vuokrasin kalustetun yksiön itselleni - toistaiseksi. ap. kirjoitti:
"radikaali on niin epämääräinen juttu ..."
Ei kohdallani. Soitin äsken ja vuokrasin kalustetun yksiön itselleni - toistaiseksi.Ei ollenkaan huono valinta. Olen tehnyt saman joskus itsekin. Fyysinen irrottautuminen ja oman tilan ottaminen ovat oman hyvinvoinnin kannalta aika olennainen juttu. Ja sitten on sitä aikaa miettiä ...
- ap.
temppuilija kirjoitti:
Ei ollenkaan huono valinta. Olen tehnyt saman joskus itsekin. Fyysinen irrottautuminen ja oman tilan ottaminen ovat oman hyvinvoinnin kannalta aika olennainen juttu. Ja sitten on sitä aikaa miettiä ...
Joskus etäisyyden ottaminen on paras vaihtehto pirstoutuneen mielen eheyttämiseksi. Sydämeen tulleet avohaavat eivät kestä jatkuvaa koskettelua arpeutuakseen.
ap. kirjoitti:
Joskus etäisyyden ottaminen on paras vaihtehto pirstoutuneen mielen eheyttämiseksi. Sydämeen tulleet avohaavat eivät kestä jatkuvaa koskettelua arpeutuakseen.
Sydämenasioissa on vain oikeita valintoja.
En minä ainakaan erota onko tuo suhde nyt ohi vai ei.
- ap.
En minäkään...
Vaikea sanoa. - Keskustelisin ehkä lasteni kanssa siitä kuinka he näkevät tilanteen, mutta päätös kaiken muutoksen suuntaan täytyisi silti minun tehdä itse.
- Ei suinpäin mihinkään, mutta ajan kanssa.- ap.
Olen ymmärtääkseni keskustellut, valoittanut näkemyksiäni/kokemuksiani. Lapsilla on sekä isä, että äiti, jotka molemmat ovat tärkeitä. Lapset kieltävät totuuden silmät rakkautensa tähden. Siksi vaikeaa viestittää yhtään mitään heidän tietoisuuteensa.
Aloituksesi on surullinen. Sain sen kuvan , että olet ahdistunut ja hieman yksin ongelman kanssa. Ehkä keskusteluapu perheneuvojan luona auttaisi avaamaan tilannettasi.
Rakastatko vaimoasi kaikesta huolimatta, jaksatko kannustaa häntä ja jatkaa edelleen vastamäkeen. vaikka muutosta ei olisi näkyvissä?
Muista, että sinullakin on oikeus onnelliseen elämään ja omaan mielenrauhaan. Jokaiselle tulee jaksamisen raja jossain vaiheessa vastaan.- ap.
Niin olen ollut hyvin usein ahdistunut, liian yksin ongelmani kanssa. Keskusteluavut on jo luita myöten koluttu.
En enää usko parisuhteen rakkauteen myötä- ja vastamäessä. Liika on minullekin liikaa.
Mielenrauhani pysyvä olotila lienee tärkeintä, mitä enää elämältäni haen.
- jooo tekisin
Joo kyllä sinuna tekisin, siis sinun lapset ovat jo aikuisia?
joo lähtisin heti ja varsinkin jos suhteessa ei ole rakkautta!
et kait nyt säälin takia vielä vaimosi kanssa ole?
ei voisi jatkaa jos olisin sinä, en varsinkaan jos ikä on jo keski ikäinen..
lähtisin ainakin erikseen asumaan ja vaimon sisaret saa hoitaa sisarensa! Mä vähä epäälen. että sä oot oikiasti psyykkisesti sairas kun täältä neuvoja kyselet.
- y.b..
Mä olen joskus nuoruudessani seurustellut ihmisen kanssa, jolla oli psyykkinen, vakava sairaus. Mutta se oli nuoruusaikaa eikä ollut lapsia eikä yhteistä omaisuutta ym. Tilanne muistutti silti hieman tuota. Minua syytettiin kaikesta. Toisen sairastumisesta, pettämisestä (ei pitänyt paikkaansa) ym. pahasta. Silti pysyin yhdessä juuri toisen sairauden takia, vuosia. En halunnut jättää toista pulaan, vaikka rakkaus olikin omalta puolelta loppu.
Miten pääsin irti? Aloin järjestellä asioita niin, että toisesta huolehditaan ja hän ei jää ilman turvaverkkoa. Että hänellä on ympärillä ihmisiä, jotka huolehtivat. Tein sen ihan avoimesti, eli kerroin että suunnittelen pikkuhiljaa eroa.. Yritin saada eron mahdollisimman pehmeäksi ja mukavaksi toiselle osapuolelle. Kun sitten olin päättänyt viimeisen yhteisen viikonlopun, joka yhdessä vietetään, en enää antanut periksi uudelle tapaamiselle. En vaikka omaisuuttani olikin vahingossa jäänyt toisen luokse. En, vaikka olisi ollutkin itselle edullista vielä käydä vähintään kerran.
Muutin puhelinumeron, muutin paikkaan, jota hän ei tiennyt jne.
En odottanut, että koskaan saisin ymmärrystä jätetyltä ja tiesin, että erosta keksitään omat versiot ja minusta tehdään "pahis". En lähtenyt oikomaan juttuja. Annoin kaiken olla ja aloitin uuden elämän.Niinhän se usein menee. Jättäjä on lähes aina pahis ja epäreilu. Ellei kyseessä ole kauheat riidat ja väkivalta tms. yleisesti hyväksytty syy. Harva ymmärtää jättäjän syitä. Ihminen on aika usein sokea monelle vaikuttavalle asialle. Eikä moni ymmärrä sitäkään, ettei ole mikään pakko, jos ei halua jatkaa. Olipa syy mikä tahansa.
- y.b..
ol_io kirjoitti:
Niinhän se usein menee. Jättäjä on lähes aina pahis ja epäreilu. Ellei kyseessä ole kauheat riidat ja väkivalta tms. yleisesti hyväksytty syy. Harva ymmärtää jättäjän syitä. Ihminen on aika usein sokea monelle vaikuttavalle asialle. Eikä moni ymmärrä sitäkään, ettei ole mikään pakko, jos ei halua jatkaa. Olipa syy mikä tahansa.
On lohduttavaa ajatella, että jättäjä on "hirviö" ja se lohtu jätetyille suotakoon, jos niin pystyy ajattelemaan..
y.b.. kirjoitti:
On lohduttavaa ajatella, että jättäjä on "hirviö" ja se lohtu jätetyille suotakoon, jos niin pystyy ajattelemaan..
Näin varmaan hyvin monesti. Kunpa jätetty oppis ajattelemaan asian niin päin, että parempi erossa kun pakosti yhdessä, jollei rakkautta ja haluja yhdessä olemiseen ole. Se jätetyksi tulemisen kipu on usein raastava ja siitä tulee epäreilu olo. Nousee ehkä paljon kysymyksiä ja jossittelua.
Mutta jos asiaa ajattelee pidemmässä juoksussa, mitä siitä sitten olisi seurannut, jos toinen olisi siihin jäänyt vetämään roolia ja teatteria. Oisko se suhde siitä paremmaksi tullut ja olo autuaaksi? Tuskin.
Luultavasti rooleja vetämällä koetaan paljon pidempään ja suurempaa kipua ja tuskaa, kun että jätetään reilusti leikki kesken, jos ei hyvälle tunnu jatkaa. Ketään kun ei voi väkisin pitää ja tarkemmin ajateltuna, mitä iloa siitä edes pitäjälle olis. Riippua jossain kiinni, joka ei halua jakaa sun kanssas elämäänsä. :-)
Ite ainakin ajattelen, että vaikka mä rakastan kuinka helvetisti toista. Jos se ei tunne samoin ja halua mun kanssa jakaa elämäänsä omasta vapaasta halustaan. Olipa syy mikä tahansa. Mä annan toisen mennä. Rakkautta sekin on, että osaa päästää irti, kun toinen sitä haluaa. :-) Roikkuminen taas on itserakkautta pahimmillaan.
http://www.youtube.com/watch?v=4hKngR7hJDs
Myrskyn jälkeen aloittajalle.- ~cissi~
ol_io kirjoitti:
Näin varmaan hyvin monesti. Kunpa jätetty oppis ajattelemaan asian niin päin, että parempi erossa kun pakosti yhdessä, jollei rakkautta ja haluja yhdessä olemiseen ole. Se jätetyksi tulemisen kipu on usein raastava ja siitä tulee epäreilu olo. Nousee ehkä paljon kysymyksiä ja jossittelua.
Mutta jos asiaa ajattelee pidemmässä juoksussa, mitä siitä sitten olisi seurannut, jos toinen olisi siihin jäänyt vetämään roolia ja teatteria. Oisko se suhde siitä paremmaksi tullut ja olo autuaaksi? Tuskin.
Luultavasti rooleja vetämällä koetaan paljon pidempään ja suurempaa kipua ja tuskaa, kun että jätetään reilusti leikki kesken, jos ei hyvälle tunnu jatkaa. Ketään kun ei voi väkisin pitää ja tarkemmin ajateltuna, mitä iloa siitä edes pitäjälle olis. Riippua jossain kiinni, joka ei halua jakaa sun kanssas elämäänsä. :-)
Ite ainakin ajattelen, että vaikka mä rakastan kuinka helvetisti toista. Jos se ei tunne samoin ja halua mun kanssa jakaa elämäänsä omasta vapaasta halustaan. Olipa syy mikä tahansa. Mä annan toisen mennä. Rakkautta sekin on, että osaa päästää irti, kun toinen sitä haluaa. :-) Roikkuminen taas on itserakkautta pahimmillaan.
http://www.youtube.com/watch?v=4hKngR7hJDs
Myrskyn jälkeen aloittajalle.Jaloa päästää toinen noin vaan menemään :) Kyllä vähintään pitää haukkua se niin alas ettei sieltä enää entisellään nouse, ja samalla purkaa kaikki muutkin tunteet siihen, kun kerran on aloittanut...Sitten menköön ja tehköön elämällään mitä enää pystyy :)
~cissi~ kirjoitti:
Jaloa päästää toinen noin vaan menemään :) Kyllä vähintään pitää haukkua se niin alas ettei sieltä enää entisellään nouse, ja samalla purkaa kaikki muutkin tunteet siihen, kun kerran on aloittanut...Sitten menköön ja tehköön elämällään mitä enää pystyy :)
Ai pitää? Perkele, pitäisköhön soitella exille ja haukkua ne pystyyn? :-D Mä olen päästänyt ne liian helpolla.
ol_io kirjoitti:
Ai pitää? Perkele, pitäisköhön soitella exille ja haukkua ne pystyyn? :-D Mä olen päästänyt ne liian helpolla.
No toisaalta mä alan olla tunnettu jo näistä etikettivirheistäni. ;-)
- ap.
Kunnioitan sinun käyttäytymistäsi kertomassasi tapahtuneessa. Ihailen vieläpä rohkeuttasi uusia valintoja tehdessäsi. Silti sinun elämäsi on sinun, minun on minun.
- ap.
ol_io kirjoitti:
Näin varmaan hyvin monesti. Kunpa jätetty oppis ajattelemaan asian niin päin, että parempi erossa kun pakosti yhdessä, jollei rakkautta ja haluja yhdessä olemiseen ole. Se jätetyksi tulemisen kipu on usein raastava ja siitä tulee epäreilu olo. Nousee ehkä paljon kysymyksiä ja jossittelua.
Mutta jos asiaa ajattelee pidemmässä juoksussa, mitä siitä sitten olisi seurannut, jos toinen olisi siihin jäänyt vetämään roolia ja teatteria. Oisko se suhde siitä paremmaksi tullut ja olo autuaaksi? Tuskin.
Luultavasti rooleja vetämällä koetaan paljon pidempään ja suurempaa kipua ja tuskaa, kun että jätetään reilusti leikki kesken, jos ei hyvälle tunnu jatkaa. Ketään kun ei voi väkisin pitää ja tarkemmin ajateltuna, mitä iloa siitä edes pitäjälle olis. Riippua jossain kiinni, joka ei halua jakaa sun kanssas elämäänsä. :-)
Ite ainakin ajattelen, että vaikka mä rakastan kuinka helvetisti toista. Jos se ei tunne samoin ja halua mun kanssa jakaa elämäänsä omasta vapaasta halustaan. Olipa syy mikä tahansa. Mä annan toisen mennä. Rakkautta sekin on, että osaa päästää irti, kun toinen sitä haluaa. :-) Roikkuminen taas on itserakkautta pahimmillaan.
http://www.youtube.com/watch?v=4hKngR7hJDs
Myrskyn jälkeen aloittajalle.Kiitos Sinulle nettiystäväni myötäelämisestäsi ja linkkivalinnastasi.
Jk. Netti ystävät ovat yhtä arvokkaita kuin elävässä elämänyhteydessä olevat ystävät. ap. kirjoitti:
Kiitos Sinulle nettiystäväni myötäelämisestäsi ja linkkivalinnastasi.
Jk. Netti ystävät ovat yhtä arvokkaita kuin elävässä elämänyhteydessä olevat ystävät.Ole hyvä. :-)
- y.b..
ap. kirjoitti:
Kunnioitan sinun käyttäytymistäsi kertomassasi tapahtuneessa. Ihailen vieläpä rohkeuttasi uusia valintoja tehdessäsi. Silti sinun elämäsi on sinun, minun on minun.
Niinhän se on. En halunnutkaan siksi neuvoa, vaan kertoa vain oman tarinan.
Erot ei aina ole helppoja. Mutta oma mielenrauha on tärkein. Jos sulla on kaikenaikaa tunne, että sä kärsit ja elämä on pelkkää tuskaa siinä suhteessa, niin irrota otteesi. Ei sinun tarvitse kantaa urhoollisesti enempää, kun jaksat. Sulla on oikeus valita ja elää elämääsi.
Tiedän, että näin aseteltuna kuulostaa ehkä jääkylmältä. Mutta en ala sepostamaan kauheasti kaikkia jaloja asioita tähän tueksi. Sanon niin kun asia on. joojoo kaikki tietää, että suhteesa pitäis kantaa huolta toisesta ja ei voi elää vaan itselleen jne jne tiutau tulkku. Etc. Mutta kun kaikki kortit on kerta käännetty, niin nosta kytkintä. Elä elämääsi, vielä kun ehdit siitä nauttimaankin.Ja kyllähän se niin on, että jos toinen puolisko kärsii. Kärsii lopulta se toinenkin. Tavalla tai toisella suhde on piikkilankaa. Onko siinä sitten enää mitään itua jatkaa? Jos sä olet kerran luvannut itsesi jollekin, niin kuka kielsi mitään muuttamasta? Eikö parisuhde kuuluis olla puolin ja toisin tyydyttävää?
- :)
ol_io kirjoitti:
Ja kyllähän se niin on, että jos toinen puolisko kärsii. Kärsii lopulta se toinenkin. Tavalla tai toisella suhde on piikkilankaa. Onko siinä sitten enää mitään itua jatkaa? Jos sä olet kerran luvannut itsesi jollekin, niin kuka kielsi mitään muuttamasta? Eikö parisuhde kuuluis olla puolin ja toisin tyydyttävää?
Kyllähän se niin on ollut ja edelleen että sen kerran kun tällä palstalla käyn En kyllä anna ohjeita mitä mitäisi tehdä enkä miten itsesi toimisin :) mutta kyllä on paljon halukkaita "terapeutteja " täällä elämässä kuviteltua tai todelista elämääsi joskin usetkin osaavat ulkoa sen miten muiden pitää .
mukavaa illan jatkoa :) :) kirjoitti:
Kyllähän se niin on ollut ja edelleen että sen kerran kun tällä palstalla käyn En kyllä anna ohjeita mitä mitäisi tehdä enkä miten itsesi toimisin :) mutta kyllä on paljon halukkaita "terapeutteja " täällä elämässä kuviteltua tai todelista elämääsi joskin usetkin osaavat ulkoa sen miten muiden pitää .
mukavaa illan jatkoa :)Mä kerron vaan sen mitä itse olen läpi käynyt ja sen myötä oivaltanut ja havainnut. Jokainen saa itse tehdä vapaasti päätöksensä, omaa sisintään kuunnellen. Ajatuksia voi jakaa. Jokainen voi puhua vaan puolestaan. :-)
Ulkoa on turhaa opetella. Riittää kun elää hetkessä ja rehellisenä itselleen. Silloin harvemmin on epärehellinen muillekkaan. :-)
Sä olet nyt itkenyt tuota samaa juttua vuodesta 2005 lähtien, joten voisit ehkä jo alkaa tekemään ratkaisuita sen sijaan, että vain syyttäisit vaimoasi.
- ap.
Sinä pysy poissa tai sitten kuuntele tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=vkUpfw4Hf3w&feature=related
Jk. Dazu olet ei toivottu henkilö keskustelun avauksiini.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 94914
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt54858Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv61788Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa141698- 65665
- 78521
- 39498
- 40486
Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto86467Olit kyllä niin
Tunnekylmä lopussa että ei ole paluuta enää niihin rakkaudentunteisiin joita joskus koki44467