Mitä on nöyryys?

Avaan tuota omaa perusteluani vähän lisää; nöyryyttä ovat pyyteetön rakkaus, suvaitsevaisuus ja rehellisyys. Jotta voit rakastaa, siun pitää rakastaa itseäsi. Jos et hyväksy itseäsi, niin et voi rakastaa ketään. Jos et voi suvaita omia heikkouksiasi, et voi suvaita mitään. Monelta nämä oman itsensä suvaitsemattomuus ja rakkaudettomuus ovat piilossa. sanottakoon vielä, että kirkko joka syyllistää jäseniään (kirkon määrittelemillä synneillä) on omiaan lisäämään itseinhoa ja itsensä suvaitsemattomuutta. Näin ollen olisin valmis päättelemään että melkein kaikki kirkot johtavat johonkin aivan muuhun kuin todelliseen nöyryyteen - ja tämänhän voi kuka tahansa havaita avaamalla silmänsä ja tarkastelemalla ympäristöään; uskovaiset ovat etupäässä omissa syyllisyydentunnoissaan rypevää suvaitsematonta ja usein henkisissä ongelmissa olevaa kansaa...

Exmoro kirjoitti:

Avaan tuota omaa perusteluani vähän lisää; nöyryyttä ovat pyyteetön rakkaus, suvaitsevaisuus ja rehellisyys. Jotta voit rakastaa, siun pitää rakastaa itseäsi. Jos et hyväksy itseäsi, niin et voi rakastaa ketään. Jos et voi suvaita omia heikkouksiasi, et voi suvaita mitään. Monelta nämä oman itsensä suvaitsemattomuus ja rakkaudettomuus ovat piilossa. sanottakoon vielä, että kirkko joka syyllistää jäseniään (kirkon määrittelemillä synneillä) on omiaan lisäämään itseinhoa ja itsensä suvaitsemattomuutta. Näin ollen olisin valmis päättelemään että melkein kaikki kirkot johtavat johonkin aivan muuhun kuin todelliseen nöyryyteen - ja tämänhän voi kuka tahansa havaita avaamalla silmänsä ja tarkastelemalla ympäristöään; uskovaiset ovat etupäässä omissa syyllisyydentunnoissaan rypevää suvaitsematonta ja usein henkisissä ongelmissa olevaa kansaa...

Lue lisää

Joistakin kirjoitamistasi asioista olen samaa mieltä, mutta en kaikista. Hyväksyn sinänsä seuraavan nöyryyteen kuuluvat asiat; pyyteetön rakkaus, suvaitsevaisuus ja rehellisyys.

Tämänkin voin allekirjoittaa: "Jotta voit rakastaa, sinun pitää rakastaa itseäsi. Jos et hyväksy itseäsi, niin et voi rakastaa ketään."

Sen sijaan tämä lause pitäisi kyseenalaistaa: " Jos et voi suvaita omia heikkouksiasi, et voi suvaita mitään."

Mitä on omien heikkouksien suvaitseminen? Oletkohan itse suvainut kaikkia heikkouksiasi?

Esitän nämä kysymykset siksi, että mielestäni et suvainut yhtä heikkoutasi, vaan pyrit siitä eroon, alkoholismista.

Oletko sitä mieltä, että et suvaita jotakin siksi, että pääsit itse siitä irti?

Minusta omaa heikkouksia ei pidä suvaita niin paljon, että ei välitä pyrkiä niistä eroon. Jokaisella on varmaan paljon heikkouksia ja vikoja, joista ei pääse irti koko elämän aikana, mutta silti voi pyrkiä parempaan monessa asiassa.

Itse asiassa omissa heikkouksissa pysyminen on minusta yksi ylpeyden ilmentymä, erityisesti silloin, jos niistä on haitaa läheisille.

Sanotakoon vielä, että kirkon määritelemät synnit ovat suurimmaksi osaksi sellaisia asioita, joita ihmiset eivät pidä hyveinä edes uskonnottomina. Näitä ovat sellaiset asiat, kuin varastaminen, valehteleminen, pahan puhuminen toisista, pettäminen eri asioissa (muissakin kuin aviollisessa asiassa), tottelemattomuus vanhempia kohtaan ym...

Ainakaan ihmiset eivät hyväksy lueteltuja asioita jonkin toisen tekeminä, vaika itse niitä harrastaisikin.

Olet ymmärtänyt jotakin väärin, jos koet, että kirkko syylisti sinua jäsenyyden aikana tasovaatmuksilla. Itse olen sitä mieltä, että uskonto, joka ei sisällä hyvän elämän mittapuuta, ei kehitä ihmisessä nöyryyttä.

Lehi kirjoitti:

Joistakin kirjoitamistasi asioista olen samaa mieltä, mutta en kaikista. Hyväksyn sinänsä seuraavan nöyryyteen kuuluvat asiat; pyyteetön rakkaus, suvaitsevaisuus ja rehellisyys.

Tämänkin voin allekirjoittaa: "Jotta voit rakastaa, sinun pitää rakastaa itseäsi. Jos et hyväksy itseäsi, niin et voi rakastaa ketään."

Sen sijaan tämä lause pitäisi kyseenalaistaa: " Jos et voi suvaita omia heikkouksiasi, et voi suvaita mitään."

Mitä on omien heikkouksien suvaitseminen? Oletkohan itse suvainut kaikkia heikkouksiasi?

Esitän nämä kysymykset siksi, että mielestäni et suvainut yhtä heikkoutasi, vaan pyrit siitä eroon, alkoholismista.

Oletko sitä mieltä, että et suvaita jotakin siksi, että pääsit itse siitä irti?

Minusta omaa heikkouksia ei pidä suvaita niin paljon, että ei välitä pyrkiä niistä eroon. Jokaisella on varmaan paljon heikkouksia ja vikoja, joista ei pääse irti koko elämän aikana, mutta silti voi pyrkiä parempaan monessa asiassa.

Itse asiassa omissa heikkouksissa pysyminen on minusta yksi ylpeyden ilmentymä, erityisesti silloin, jos niistä on haitaa läheisille.

Sanotakoon vielä, että kirkon määritelemät synnit ovat suurimmaksi osaksi sellaisia asioita, joita ihmiset eivät pidä hyveinä edes uskonnottomina. Näitä ovat sellaiset asiat, kuin varastaminen, valehteleminen, pahan puhuminen toisista, pettäminen eri asioissa (muissakin kuin aviollisessa asiassa), tottelemattomuus vanhempia kohtaan ym...

Ainakaan ihmiset eivät hyväksy lueteltuja asioita jonkin toisen tekeminä, vaika itse niitä harrastaisikin.

Olet ymmärtänyt jotakin väärin, jos koet, että kirkko syylisti sinua jäsenyyden aikana tasovaatmuksilla. Itse olen sitä mieltä, että uskonto, joka ei sisällä hyvän elämän mittapuuta, ei kehitä ihmisessä nöyryyttä.

Lue lisää

Sinulta ja Tapanilta näköjään puuttuvat ne omat heikkoudet...

Lehi kirjoitti:

Joistakin kirjoitamistasi asioista olen samaa mieltä, mutta en kaikista. Hyväksyn sinänsä seuraavan nöyryyteen kuuluvat asiat; pyyteetön rakkaus, suvaitsevaisuus ja rehellisyys.

Tämänkin voin allekirjoittaa: "Jotta voit rakastaa, sinun pitää rakastaa itseäsi. Jos et hyväksy itseäsi, niin et voi rakastaa ketään."

Sen sijaan tämä lause pitäisi kyseenalaistaa: " Jos et voi suvaita omia heikkouksiasi, et voi suvaita mitään."

Mitä on omien heikkouksien suvaitseminen? Oletkohan itse suvainut kaikkia heikkouksiasi?

Esitän nämä kysymykset siksi, että mielestäni et suvainut yhtä heikkoutasi, vaan pyrit siitä eroon, alkoholismista.

Oletko sitä mieltä, että et suvaita jotakin siksi, että pääsit itse siitä irti?

Minusta omaa heikkouksia ei pidä suvaita niin paljon, että ei välitä pyrkiä niistä eroon. Jokaisella on varmaan paljon heikkouksia ja vikoja, joista ei pääse irti koko elämän aikana, mutta silti voi pyrkiä parempaan monessa asiassa.

Itse asiassa omissa heikkouksissa pysyminen on minusta yksi ylpeyden ilmentymä, erityisesti silloin, jos niistä on haitaa läheisille.

Sanotakoon vielä, että kirkon määritelemät synnit ovat suurimmaksi osaksi sellaisia asioita, joita ihmiset eivät pidä hyveinä edes uskonnottomina. Näitä ovat sellaiset asiat, kuin varastaminen, valehteleminen, pahan puhuminen toisista, pettäminen eri asioissa (muissakin kuin aviollisessa asiassa), tottelemattomuus vanhempia kohtaan ym...

Ainakaan ihmiset eivät hyväksy lueteltuja asioita jonkin toisen tekeminä, vaika itse niitä harrastaisikin.

Olet ymmärtänyt jotakin väärin, jos koet, että kirkko syylisti sinua jäsenyyden aikana tasovaatmuksilla. Itse olen sitä mieltä, että uskonto, joka ei sisällä hyvän elämän mittapuuta, ei kehitä ihmisessä nöyryyttä.

Lue lisää

Kiitos hyvästä vastauksesta. Asiat eivät tosiaankaan ole niin yksioikoisia. Toisaalta pitää tehdä linjanveto paheiden ja heikkouksien välille. Tässä on vähän niinkuin veteen piirretty viiva - esim alkoholi voi olla jollekin heikkous ja johtaa sitä kautta paheeseen. En ajatellut noita paheita kun kirjoitin heikkouksista. Heikkouksilla tarkoitin lähinnä sellaisia asioita joihin ei voi itse vaikuttaa, esim omat kokemukset lapsena, perhetausta, persoonallisuus, elämänkokemukset, yms. Nämä siis täytyy hyväksyä että voisi hyväksyä itsensä omana itsenään.
Paheiden suhteen - aina voi pyrkiä parannukseen. Mutta kuka sanoo että mikä on kenellekin pahe? Tämän linjanvedon suhteen tyyneysrukous on poikaa:

Pyydetään tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voi, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Mutta siis tosiaan, edellä kirjoittamassani en vetänyt mitään rajaa heikkouksien ja paheiden välille. Tuon tyyneysrukouksen meiningillä parannukseen voi ja kannattaa pyrkiä.

Tuossa kirjoittamassasi viittauksessa pitäisi olla NÖYRISTELY, sen voisi selittää noin, eli "sävyisyys ja vastaanottavaisuus". Nöyryys on jotain muuta. Ei nöyrän tarvitse olla sävyisä eikä vastaanottavainen - vai oletko sitä mieltä, että Jeesus ei ollut nöyrä? Tai muotoillaanko toisin päin; oliko Jeesus sävyisä ja vastaanottavainen - kyllä ja ei, tietyissä tapauksissa hyvinkin ei-sävyisäja vastaanottamaton.

Tuo NÖYRISTELYN määritelmä tukee hyvin lammasmaisia kirkon jäseniä: ole sävyisä ja vastaanottavainen kaikille kirkon opeille ja profveetan käskyille. Mutta se ei ole mielestäni nöyryyttä.

Kerroppa Tapani ihan omin sanoin, että mitä sinun mielestäsi on nöyryys! Olet sinä kuitenkin sen verran sivistynyt ihminen, että olet varmaankin kanssani samaa mieltä, että tuo kirkon määritelmä on nöyritelyä, ei nöyryyttä.

Exmoro kirjoitti:

Tuossa kirjoittamassasi viittauksessa pitäisi olla NÖYRISTELY, sen voisi selittää noin, eli "sävyisyys ja vastaanottavaisuus". Nöyryys on jotain muuta. Ei nöyrän tarvitse olla sävyisä eikä vastaanottavainen - vai oletko sitä mieltä, että Jeesus ei ollut nöyrä? Tai muotoillaanko toisin päin; oliko Jeesus sävyisä ja vastaanottavainen - kyllä ja ei, tietyissä tapauksissa hyvinkin ei-sävyisäja vastaanottamaton.

Tuo NÖYRISTELYN määritelmä tukee hyvin lammasmaisia kirkon jäseniä: ole sävyisä ja vastaanottavainen kaikille kirkon opeille ja profveetan käskyille. Mutta se ei ole mielestäni nöyryyttä.

Kerroppa Tapani ihan omin sanoin, että mitä sinun mielestäsi on nöyryys! Olet sinä kuitenkin sen verran sivistynyt ihminen, että olet varmaankin kanssani samaa mieltä, että tuo kirkon määritelmä on nöyritelyä, ei nöyryyttä.

Lue lisää

En näe tuossa Pyhien kirjoitusten oppaassa olevassa mitään sellaista, joka olisi nöyristelyä. Nöyristely on mielestäni epäaitoa yritystä näyttää nöyrältä. Nöyrä tulee olla totuudellisesti. Omat hyvät puolet on syytä myöntää kuten myös heikkoudet. Niiden myöntäminen on aitoa nöyryyttä. Meidän tulee mm. myöntää, ettemme omin keinoin saa tietää uskonnollista totuutta vaan tarvitsemme ilmoituksia.

Tapani1 kirjoitti:

En näe tuossa Pyhien kirjoitusten oppaassa olevassa mitään sellaista, joka olisi nöyristelyä. Nöyristely on mielestäni epäaitoa yritystä näyttää nöyrältä. Nöyrä tulee olla totuudellisesti. Omat hyvät puolet on syytä myöntää kuten myös heikkoudet. Niiden myöntäminen on aitoa nöyryyttä. Meidän tulee mm. myöntää, ettemme omin keinoin saa tietää uskonnollista totuutta vaan tarvitsemme ilmoituksia.

Lue lisää

Milloin olet myöntänyt omat heikkoutesi?

Tapani1 kirjoitti:

En näe tuossa Pyhien kirjoitusten oppaassa olevassa mitään sellaista, joka olisi nöyristelyä. Nöyristely on mielestäni epäaitoa yritystä näyttää nöyrältä. Nöyrä tulee olla totuudellisesti. Omat hyvät puolet on syytä myöntää kuten myös heikkoudet. Niiden myöntäminen on aitoa nöyryyttä. Meidän tulee mm. myöntää, ettemme omin keinoin saa tietää uskonnollista totuutta vaan tarvitsemme ilmoituksia.

Lue lisää

Nöyrä ihminen voi kertoa asioita omasta näkökulmastaan avoimesti ja rehellisesti. Hän ei kirjoita näkökantojaan tyyliin "ME sitä ja tätä...". Hän ymmärtää oman asemansa ja suhteensa ympäröiviin ihmisiin ja oppeihin realistisesti ja totuudellisesti. Hän ei vääristele tosiasioita sen vuoksi että haluaisi niiden olevan jollain määrätyllä tavalla. Hän ymmärtää oman elämänsä ja hyväksyy siihen liittyvät tosiasiat. Hän ymmärtää ja hyväksyy että muilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin itsellään.

Ei likikään yksinkertaista. Väärä itsensä hyväksyminen on pahimman laatuista ylpeyttä, siis täydellinen vastakohta todelliselle nöyryydelle.

Tarvitaan perusteellinen ja rehellinen itsetutkiskelu. Väärien tekojen myöntäminen itselle Jumalalle ja jollekin toiselle ihmiselle. Tämän jälkeen meidän pitää hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme vikoinemme sekä hyveinemme.

Kukaan muu ei voi puolestamme tuota välttämätöntä itsetukiskelua tehdä. Prosessi on elämän pituinen.

Turust

'Turust kirjoitti:

Ei likikään yksinkertaista. Väärä itsensä hyväksyminen on pahimman laatuista ylpeyttä, siis täydellinen vastakohta todelliselle nöyryydelle.

Tarvitaan perusteellinen ja rehellinen itsetutkiskelu. Väärien tekojen myöntäminen itselle Jumalalle ja jollekin toiselle ihmiselle. Tämän jälkeen meidän pitää hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme vikoinemme sekä hyveinemme.

Kukaan muu ei voi puolestamme tuota välttämätöntä itsetukiskelua tehdä. Prosessi on elämän pituinen.

Turust

Lue lisää

Ehkä jo huomasit tuon vastaukseni Lehille. Tarkoitin sellaisia heikkouksia, joille ei voi mitään. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä fyysinen vamma, perhetausta, oma persoona/luonne, yms.

Turust, puhut taas asiaa AA:n syvällä rintaäänellä.
Raittiutta on nyt muuten kestänyt 15kk...