Kuinka mitataan?

Aivan samoin aurinkoa ( kai ??) pidetään nollakoordinaattina Pioneerien ja Voyagerien suhteen. Tuskin maan liikettä auringon ympäri lasketaan mukaan, kun kohteet ovat riittävän etäällä.

Kuinka sitten aikaa mitataan maailmankaikkeudessa? Ainakin mustien aukkojen suuren painovoiman läheisyydessä ajankulku kai muuttuu? Entä avaruudessa liikkuvat galaksit, planeetat, kivet, hiukkaset, onko niillä jokin vakionopeus ja niiden ajankulku yhtenäinen? Näyttäisikö niiden "kello" samaa vai eri tuntimäärää ajan alkuhetkestä asti laskettuna, eli onko maailmankaikkeus saman ikäinen kaikille?

alusta liikkuu kirjoitti:

Kuinka sitten aikaa mitataan maailmankaikkeudessa? Ainakin mustien aukkojen suuren painovoiman läheisyydessä ajankulku kai muuttuu? Entä avaruudessa liikkuvat galaksit, planeetat, kivet, hiukkaset, onko niillä jokin vakionopeus ja niiden ajankulku yhtenäinen? Näyttäisikö niiden "kello" samaa vai eri tuntimäärää ajan alkuhetkestä asti laskettuna, eli onko maailmankaikkeus saman ikäinen kaikille?

Lue lisää

Aika on suhteellinen käsite avaruudessa. Kyse on samasta asiasta kuin matkan mittaamisessa. On valittava vain minkä mukaan aikaa mitataan. Me täällä Maassa mittaamme aikaa oman aikamme mukaan myös katsoessamme hyvin suurta nopeutta liikkuvia asioita. Hyvin suurilla nopeuksilla liikkuvan avaruusaluksen aika hidastuu sitä enemmän, mitä lähempänä sen nopeus on valonnopeutta. Jos meistä matkan seuraajista matka olisi kestänyt vuoden, mutta matkustajalle aikaa olisi kulunut vain pari kuukautta, pitäisimme matkan kestona vuotta, koska meillä aikaa kului sen verran. Samoin kaukaisen galaksin etääntyessä meistä valtavalla nopeudella pidämme vuotta vuotena, jona sitä seuraamme teleskoopeillamme, vaikka aika kulkeekin siellä meihin nähden eri nopeutta.

Maailmankaikkeus on tällä hetkellä kaikkialla samanikäinen. Ongelma on siinä, että meidän kannaltamme maailmankaikkeus on tässä hetkessä vain tässä paikassa. Me voimme havaita vain menneisyyttä katsoessamme avaruuteen. Samoin meistä etääntyvä avaruusalus kulkee paitsi meistä kauemmas matkassa myös kauemmas ajassa. Se jää kannaltamme ajassa meistä jälkeen.

Vaikkemme voi havaita tätä hetkeä avaruudessa voimme tietenkin kuvitella koko maailmankaikkeuden tällä hetkellä. Paljain silmin nätävän tähtitaivaan suhteen erot eivät ole suuria. Näkyvät tähdet ovat pääosin vain satoja ja tuhansia vuosia meistä menneisyydessä. Kuvamme koko univerumista on vain kuva siitä, mitä näemme ajassa menneiyyteen aina lähes alkuräjähdykseen saakka. Tämän hetkinen maailman kaikkeus kokonaisuudessaan on hyvin erilainen kuin näkemämme ja tuntemamme maailmankaikkeus. Tämän hetkistä, "todellista" maailmankaikkeutta emme voi havaita lainkaan. Näemme vain osan maailmankaikkeuden eri aikoina ja eri etäisyyksillä olleista galakseista.

Siis todellinen tämän hetkinen maailmankaikkeus on kaikkialla saman ikäinen, mutta se maailmankaikkeus, jonka näemme on kaikkialla muualla nuorempi kuin täällä, josta sitä katselemmme. Jos matkustamme maasta katsottuna kaksikymmentä vuotta lähimmän tähden luo neljän valovuoden päähän, on tuon tähden maailmankaikkeus saapumisemme hetkellä tuon kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin meidän maailmankaikkeutemme tällä hetkellä. Emme siis matkusta menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen, vaikka näemmekin vain menneisyyttä

Äärellinen ääretön kirjoitti:

Aika on suhteellinen käsite avaruudessa. Kyse on samasta asiasta kuin matkan mittaamisessa. On valittava vain minkä mukaan aikaa mitataan. Me täällä Maassa mittaamme aikaa oman aikamme mukaan myös katsoessamme hyvin suurta nopeutta liikkuvia asioita. Hyvin suurilla nopeuksilla liikkuvan avaruusaluksen aika hidastuu sitä enemmän, mitä lähempänä sen nopeus on valonnopeutta. Jos meistä matkan seuraajista matka olisi kestänyt vuoden, mutta matkustajalle aikaa olisi kulunut vain pari kuukautta, pitäisimme matkan kestona vuotta, koska meillä aikaa kului sen verran. Samoin kaukaisen galaksin etääntyessä meistä valtavalla nopeudella pidämme vuotta vuotena, jona sitä seuraamme teleskoopeillamme, vaikka aika kulkeekin siellä meihin nähden eri nopeutta.

Maailmankaikkeus on tällä hetkellä kaikkialla samanikäinen. Ongelma on siinä, että meidän kannaltamme maailmankaikkeus on tässä hetkessä vain tässä paikassa. Me voimme havaita vain menneisyyttä katsoessamme avaruuteen. Samoin meistä etääntyvä avaruusalus kulkee paitsi meistä kauemmas matkassa myös kauemmas ajassa. Se jää kannaltamme ajassa meistä jälkeen.

Vaikkemme voi havaita tätä hetkeä avaruudessa voimme tietenkin kuvitella koko maailmankaikkeuden tällä hetkellä. Paljain silmin nätävän tähtitaivaan suhteen erot eivät ole suuria. Näkyvät tähdet ovat pääosin vain satoja ja tuhansia vuosia meistä menneisyydessä. Kuvamme koko univerumista on vain kuva siitä, mitä näemme ajassa menneiyyteen aina lähes alkuräjähdykseen saakka. Tämän hetkinen maailman kaikkeus kokonaisuudessaan on hyvin erilainen kuin näkemämme ja tuntemamme maailmankaikkeus. Tämän hetkistä, "todellista" maailmankaikkeutta emme voi havaita lainkaan. Näemme vain osan maailmankaikkeuden eri aikoina ja eri etäisyyksillä olleista galakseista.

Siis todellinen tämän hetkinen maailmankaikkeus on kaikkialla saman ikäinen, mutta se maailmankaikkeus, jonka näemme on kaikkialla muualla nuorempi kuin täällä, josta sitä katselemmme. Jos matkustamme maasta katsottuna kaksikymmentä vuotta lähimmän tähden luo neljän valovuoden päähän, on tuon tähden maailmankaikkeus saapumisemme hetkellä tuon kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin meidän maailmankaikkeutemme tällä hetkellä. Emme siis matkusta menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen, vaikka näemmekin vain menneisyyttä

Lue lisää

Ok, kiitos erittäin kattavasta selityksestä. Kuten kerroit näemme pelkkää menneisyyttä mutta tiedämme toki nykyhetken vallitsevan kaikkialla muuallakin.
Mutta eikö taivaankappaleille muodostu ikäeroja kiitäessään maailmankaikkeudessa eri nopeuksilla miljardien vuosien ajan? Kun ne sitten sattumalta taas joskus kohtaavat niin nopeammin kulkeneen kappaleenhan kuuluisi suhteellisuusteorian mukaan olla nuorempi kuin hitaammin kulkeneen kappaleen. Molemmat ovat kuitenkin syntyneet samaan aikaan.

alusta liikkuu kirjoitti:

Ok, kiitos erittäin kattavasta selityksestä. Kuten kerroit näemme pelkkää menneisyyttä mutta tiedämme toki nykyhetken vallitsevan kaikkialla muuallakin.
Mutta eikö taivaankappaleille muodostu ikäeroja kiitäessään maailmankaikkeudessa eri nopeuksilla miljardien vuosien ajan? Kun ne sitten sattumalta taas joskus kohtaavat niin nopeammin kulkeneen kappaleenhan kuuluisi suhteellisuusteorian mukaan olla nuorempi kuin hitaammin kulkeneen kappaleen. Molemmat ovat kuitenkin syntyneet samaan aikaan.

Lue lisää

Käsittääkseni myös aika määritellään jossain koordinaatistossa. Se maailmankaikkeuden ikä, josta puhumme, on meidän koordinaatistostamme katsoen 13,7 mrd vuotta. Usoakseni se voisi näyttää jostain toisesta liikekoordinaatiosta toiselta. Sitäkö tarkoitit?

En ole asiantuntija, mutta näin itse hahmottaisin.

alusta liikkuu kirjoitti:

Ok, kiitos erittäin kattavasta selityksestä. Kuten kerroit näemme pelkkää menneisyyttä mutta tiedämme toki nykyhetken vallitsevan kaikkialla muuallakin.
Mutta eikö taivaankappaleille muodostu ikäeroja kiitäessään maailmankaikkeudessa eri nopeuksilla miljardien vuosien ajan? Kun ne sitten sattumalta taas joskus kohtaavat niin nopeammin kulkeneen kappaleenhan kuuluisi suhteellisuusteorian mukaan olla nuorempi kuin hitaammin kulkeneen kappaleen. Molemmat ovat kuitenkin syntyneet samaan aikaan.

Lue lisää

Hyvä kysymys.

Aika on tosiaan kulunut eri nopeutta noissa kahdessa taivaankappaleessa. Jos kuvitellaan, että ne ovat olleet olemassa kumpikin jo maailmankaikkeuden alusta alkaen, niin niissä kuluneen ajan ero voisi olla jo melkoinen.

Kummassakin kun katsotaan maailmankaikkeutta nähdään sen syntyneen kauas menneisyyteen. Kumpikin on laskenut siitä kuluneen ajan, oman aikakäsityksensä mukaisesti. Jos näillä kummallakin sattuisi olemaan vielä saman pituinen vuosi, olisi silloin hitaamman ajan olennoista maailmankaikkeuden synnystä kulunut vaikka vain 10 miljardia vuotta ja meistä kuitenkin on kulunut 13,7 miljardia vuotta.

Ero ei johdu siitä, että maailmankaikkeus olisi syntynyt näille kappaleille eri aikaan, vaan pelkästään siitä, että tuon toisen vuosi on meistä katsottuna selvästi pidempi kuin meidän vuotemme. Näin meille ehtii kulumaan enemmän vuosia maailmankaikkeuden synnystä kuin noille toisille. Molemmissa paikoissa samanlaiset yhtä tarkat kellot tuntuvat kulkevan samaa vauhtia, mutta ne kuitenkin kulkevat eri vauhtia suhteessa toisiinsa. Nopeasti liikkuvan kello (ja aika) kulkee hitaammin.

Tuo nopeasti kiitävä taivaankappale on siis tosiaan nuorempi kuin meidän hitaammin kiitävä, vaikka kumpikin on syntynyt samaan aikaan.

Käytännössä ymmärtääkseni tällaiset ikäerot ovat maailmankaikkeudessa hyvin pieniä. Kappaleet etääntyvät ajassa ja paikassa maailmankaikkeuden syntyhetkestä/paikasta samaa nopeutta. Meistä katsottuna tottakai jokin kappale tarpeeksi kaukana etääntyy meistä valtavaa nopeutta, mutta etääntymisnopeus on ajassa ja tilavuudessa laajenevassa maailmankaikkeudessa kummallakin sama suhteessa lähtöpisteeseen tai -aikaan.

Ei tuo kovin selvältä ja yksinkertaiselta tunnu. Asian tajuamista vaikeuttaa se, että ajattelemme maailmankaikeutta kolmiulotteisena tilana, emmekä pysty tajuamaan kunnolla aikaa neljäntenä ulottuvuutena. Maailmankaikkeutta voi kuvitella eräänlaisena projisiona, jossa aika on valonnopeudella laajeneva pallo, jonka keskipiste on maailmankaikkeuden synty ja nykyhetki pallon pinta. Aiemmat hetket, jossa siis muu näkemämme avaruus on on pallon sisällä eri syvyyksissä ja kaukaisin näkemämme piste on pallon säteen (13,7 miljardin valovuoden) päässä oleva maailmankaikkeuden synty. Me olemme siis piste pallon pinnalla ja näkemämme maailmankaikkeus on ikäänkuin pienempi pallo, jonka toisella rnavalla olemme me ja vastakkaisella navalla on tuon koko maailmankaikkeuspallon keskipiste.

Maailmankaikkeuden kaikki pisteet liikuvat tuossa projisiossa suuren pallon säteitä myöten samaa nopeutta poispäin keskipisteestä. Mitä suurempi on kahden säteen kulma sitä nopeammin näissä säteissä olevat kappaleet liikkuvat toisistaan poispäin, mutta koko aika-avaruus kuviossa ne kummatkin liikkuvat samaa nopeutta poispäin aika-avaruuden keskipisteestä.

Kahden pisteen välillä matkustava liikkuu tuon suuren pallon valonnopeudella keskipisteestään erkaantuvaa (eli laajenevaa) pintaa myöten. Tämäkin liikkuja pysyy siis koko ajan nykyhetkessä (hän ei sukella pallon pinnan alle tai irtaannu pallon pinnalta). Hän on koko ajan yhtä kaukana maailmankaikkeuden synnystä kuin kaikki muutkin sinä hetkenä ovat.

Äärellinen ääretön kirjoitti:

Hyvä kysymys.

Aika on tosiaan kulunut eri nopeutta noissa kahdessa taivaankappaleessa. Jos kuvitellaan, että ne ovat olleet olemassa kumpikin jo maailmankaikkeuden alusta alkaen, niin niissä kuluneen ajan ero voisi olla jo melkoinen.

Kummassakin kun katsotaan maailmankaikkeutta nähdään sen syntyneen kauas menneisyyteen. Kumpikin on laskenut siitä kuluneen ajan, oman aikakäsityksensä mukaisesti. Jos näillä kummallakin sattuisi olemaan vielä saman pituinen vuosi, olisi silloin hitaamman ajan olennoista maailmankaikkeuden synnystä kulunut vaikka vain 10 miljardia vuotta ja meistä kuitenkin on kulunut 13,7 miljardia vuotta.

Ero ei johdu siitä, että maailmankaikkeus olisi syntynyt näille kappaleille eri aikaan, vaan pelkästään siitä, että tuon toisen vuosi on meistä katsottuna selvästi pidempi kuin meidän vuotemme. Näin meille ehtii kulumaan enemmän vuosia maailmankaikkeuden synnystä kuin noille toisille. Molemmissa paikoissa samanlaiset yhtä tarkat kellot tuntuvat kulkevan samaa vauhtia, mutta ne kuitenkin kulkevat eri vauhtia suhteessa toisiinsa. Nopeasti liikkuvan kello (ja aika) kulkee hitaammin.

Tuo nopeasti kiitävä taivaankappale on siis tosiaan nuorempi kuin meidän hitaammin kiitävä, vaikka kumpikin on syntynyt samaan aikaan.

Käytännössä ymmärtääkseni tällaiset ikäerot ovat maailmankaikkeudessa hyvin pieniä. Kappaleet etääntyvät ajassa ja paikassa maailmankaikkeuden syntyhetkestä/paikasta samaa nopeutta. Meistä katsottuna tottakai jokin kappale tarpeeksi kaukana etääntyy meistä valtavaa nopeutta, mutta etääntymisnopeus on ajassa ja tilavuudessa laajenevassa maailmankaikkeudessa kummallakin sama suhteessa lähtöpisteeseen tai -aikaan.

Ei tuo kovin selvältä ja yksinkertaiselta tunnu. Asian tajuamista vaikeuttaa se, että ajattelemme maailmankaikeutta kolmiulotteisena tilana, emmekä pysty tajuamaan kunnolla aikaa neljäntenä ulottuvuutena. Maailmankaikkeutta voi kuvitella eräänlaisena projisiona, jossa aika on valonnopeudella laajeneva pallo, jonka keskipiste on maailmankaikkeuden synty ja nykyhetki pallon pinta. Aiemmat hetket, jossa siis muu näkemämme avaruus on on pallon sisällä eri syvyyksissä ja kaukaisin näkemämme piste on pallon säteen (13,7 miljardin valovuoden) päässä oleva maailmankaikkeuden synty. Me olemme siis piste pallon pinnalla ja näkemämme maailmankaikkeus on ikäänkuin pienempi pallo, jonka toisella rnavalla olemme me ja vastakkaisella navalla on tuon koko maailmankaikkeuspallon keskipiste.

Maailmankaikkeuden kaikki pisteet liikuvat tuossa projisiossa suuren pallon säteitä myöten samaa nopeutta poispäin keskipisteestä. Mitä suurempi on kahden säteen kulma sitä nopeammin näissä säteissä olevat kappaleet liikkuvat toisistaan poispäin, mutta koko aika-avaruus kuviossa ne kummatkin liikkuvat samaa nopeutta poispäin aika-avaruuden keskipisteestä.

Kahden pisteen välillä matkustava liikkuu tuon suuren pallon valonnopeudella keskipisteestään erkaantuvaa (eli laajenevaa) pintaa myöten. Tämäkin liikkuja pysyy siis koko ajan nykyhetkessä (hän ei sukella pallon pinnan alle tai irtaannu pallon pinnalta). Hän on koko ajan yhtä kaukana maailmankaikkeuden synnystä kuin kaikki muutkin sinä hetkenä ovat.

Lue lisää

Jos leikitään teoreettisella ajatuksella että A -nimisestä maapallosta aurinkokuntineen olisi joskus sen varhaisvaiheissa syntynyt täysin identtinen kopio nimeltään B. Kehitys olisi näissä molemmissa edennyt täsmälleen samalla tavalla riippumatta ulkoisista tekijöistä, mutta A -maapallo aurinkokuntineen olisi koko ajan liikkunut nopeammin halki avaruuden kuin B -maapallo aurinkokuntineen.
Lopulta sitten A -maapallon tiedemies kohtaisi B -maapallon tiedemiehen jollain puolueettomalla kolmannella planeetalla. A -maapallon tiedemies kertoisi elettävän esim. vuotta 2100 ja B -maapallon tiedemiehen mukaan elettäisiin vuotta 2500. Molemmat olisivat oikeassa, mutta B -maapallon tiedemiehen näkökulmasta A -maapallon tiedemies olisi kehitysasteeltaan menneisyydestä ja toisinpäin taas A -tiedemies hämmästelisi B -tiedemiehen edistyneitä tietoja.

Ollaankohan maailmankaikkeuden iästä yhtä mieltä vain kunhan sitä tarkastellaan eri aikaan?

alusta liikkuu kirjoitti:

Jos leikitään teoreettisella ajatuksella että A -nimisestä maapallosta aurinkokuntineen olisi joskus sen varhaisvaiheissa syntynyt täysin identtinen kopio nimeltään B. Kehitys olisi näissä molemmissa edennyt täsmälleen samalla tavalla riippumatta ulkoisista tekijöistä, mutta A -maapallo aurinkokuntineen olisi koko ajan liikkunut nopeammin halki avaruuden kuin B -maapallo aurinkokuntineen.
Lopulta sitten A -maapallon tiedemies kohtaisi B -maapallon tiedemiehen jollain puolueettomalla kolmannella planeetalla. A -maapallon tiedemies kertoisi elettävän esim. vuotta 2100 ja B -maapallon tiedemiehen mukaan elettäisiin vuotta 2500. Molemmat olisivat oikeassa, mutta B -maapallon tiedemiehen näkökulmasta A -maapallon tiedemies olisi kehitysasteeltaan menneisyydestä ja toisinpäin taas A -tiedemies hämmästelisi B -tiedemiehen edistyneitä tietoja.

Ollaankohan maailmankaikkeuden iästä yhtä mieltä vain kunhan sitä tarkastellaan eri aikaan?

Lue lisää

ja eri paikassa ja eri tarkastelijat eli ei olla kaikki saman ikäisessä universumissa.

Äärellinen ääretön kirjoitti:

Hyvä kysymys.

Aika on tosiaan kulunut eri nopeutta noissa kahdessa taivaankappaleessa. Jos kuvitellaan, että ne ovat olleet olemassa kumpikin jo maailmankaikkeuden alusta alkaen, niin niissä kuluneen ajan ero voisi olla jo melkoinen.

Kummassakin kun katsotaan maailmankaikkeutta nähdään sen syntyneen kauas menneisyyteen. Kumpikin on laskenut siitä kuluneen ajan, oman aikakäsityksensä mukaisesti. Jos näillä kummallakin sattuisi olemaan vielä saman pituinen vuosi, olisi silloin hitaamman ajan olennoista maailmankaikkeuden synnystä kulunut vaikka vain 10 miljardia vuotta ja meistä kuitenkin on kulunut 13,7 miljardia vuotta.

Ero ei johdu siitä, että maailmankaikkeus olisi syntynyt näille kappaleille eri aikaan, vaan pelkästään siitä, että tuon toisen vuosi on meistä katsottuna selvästi pidempi kuin meidän vuotemme. Näin meille ehtii kulumaan enemmän vuosia maailmankaikkeuden synnystä kuin noille toisille. Molemmissa paikoissa samanlaiset yhtä tarkat kellot tuntuvat kulkevan samaa vauhtia, mutta ne kuitenkin kulkevat eri vauhtia suhteessa toisiinsa. Nopeasti liikkuvan kello (ja aika) kulkee hitaammin.

Tuo nopeasti kiitävä taivaankappale on siis tosiaan nuorempi kuin meidän hitaammin kiitävä, vaikka kumpikin on syntynyt samaan aikaan.

Käytännössä ymmärtääkseni tällaiset ikäerot ovat maailmankaikkeudessa hyvin pieniä. Kappaleet etääntyvät ajassa ja paikassa maailmankaikkeuden syntyhetkestä/paikasta samaa nopeutta. Meistä katsottuna tottakai jokin kappale tarpeeksi kaukana etääntyy meistä valtavaa nopeutta, mutta etääntymisnopeus on ajassa ja tilavuudessa laajenevassa maailmankaikkeudessa kummallakin sama suhteessa lähtöpisteeseen tai -aikaan.

Ei tuo kovin selvältä ja yksinkertaiselta tunnu. Asian tajuamista vaikeuttaa se, että ajattelemme maailmankaikeutta kolmiulotteisena tilana, emmekä pysty tajuamaan kunnolla aikaa neljäntenä ulottuvuutena. Maailmankaikkeutta voi kuvitella eräänlaisena projisiona, jossa aika on valonnopeudella laajeneva pallo, jonka keskipiste on maailmankaikkeuden synty ja nykyhetki pallon pinta. Aiemmat hetket, jossa siis muu näkemämme avaruus on on pallon sisällä eri syvyyksissä ja kaukaisin näkemämme piste on pallon säteen (13,7 miljardin valovuoden) päässä oleva maailmankaikkeuden synty. Me olemme siis piste pallon pinnalla ja näkemämme maailmankaikkeus on ikäänkuin pienempi pallo, jonka toisella rnavalla olemme me ja vastakkaisella navalla on tuon koko maailmankaikkeuspallon keskipiste.

Maailmankaikkeuden kaikki pisteet liikuvat tuossa projisiossa suuren pallon säteitä myöten samaa nopeutta poispäin keskipisteestä. Mitä suurempi on kahden säteen kulma sitä nopeammin näissä säteissä olevat kappaleet liikkuvat toisistaan poispäin, mutta koko aika-avaruus kuviossa ne kummatkin liikkuvat samaa nopeutta poispäin aika-avaruuden keskipisteestä.

Kahden pisteen välillä matkustava liikkuu tuon suuren pallon valonnopeudella keskipisteestään erkaantuvaa (eli laajenevaa) pintaa myöten. Tämäkin liikkuja pysyy siis koko ajan nykyhetkessä (hän ei sukella pallon pinnan alle tai irtaannu pallon pinnalta). Hän on koko ajan yhtä kaukana maailmankaikkeuden synnystä kuin kaikki muutkin sinä hetkenä ovat.

Lue lisää

Jos vielä leikkisi että avaruusalus kykenisi ohittamaan maapallon nopeudella 100 000 km sekunnissa eli kolmasosalla valon nopeudesta, niin minkälaista kuvaa ja ääntä saisimme näköpuhelimella heiltä? Olisiko saapuva lähetys hidastettua ja kuvassa aluksen seinäkellokin näyttäisi käyvän hidastettuna koska heillä aika kuluisi hitaammin meihin nähden ja päinvastoin, vai voisimmeko ylipäätään kommunikoida heidän kanssaan?

Me mittaisimme tuon ohittavan aluksen nopeuden suhteessa itseemme vaikka itsekin liikumme avaruudessa koko ajan. Joku muu voi mitata saman aluksen nopeuden suhteessa johonkin muuhun liikkuvaan kohteeseen, ja aluksen miehistöhän voi mitata oman nopeutensa vaikka suhteessa toiseen kovalla vauhdilla liikkuvaan kohteeseen. Mikä mahtaakaan olla aluksen oikea nopeus?

Minkä suhteen valon nopeus sitten mitataan?

alusta liikkuu kirjoitti:

Jos leikitään teoreettisella ajatuksella että A -nimisestä maapallosta aurinkokuntineen olisi joskus sen varhaisvaiheissa syntynyt täysin identtinen kopio nimeltään B. Kehitys olisi näissä molemmissa edennyt täsmälleen samalla tavalla riippumatta ulkoisista tekijöistä, mutta A -maapallo aurinkokuntineen olisi koko ajan liikkunut nopeammin halki avaruuden kuin B -maapallo aurinkokuntineen.
Lopulta sitten A -maapallon tiedemies kohtaisi B -maapallon tiedemiehen jollain puolueettomalla kolmannella planeetalla. A -maapallon tiedemies kertoisi elettävän esim. vuotta 2100 ja B -maapallon tiedemiehen mukaan elettäisiin vuotta 2500. Molemmat olisivat oikeassa, mutta B -maapallon tiedemiehen näkökulmasta A -maapallon tiedemies olisi kehitysasteeltaan menneisyydestä ja toisinpäin taas A -tiedemies hämmästelisi B -tiedemiehen edistyneitä tietoja.

Ollaankohan maailmankaikkeuden iästä yhtä mieltä vain kunhan sitä tarkastellaan eri aikaan?

Lue lisää

A-maapallolla ja B-maapallolla olisi aika kulunut eri nopeutta, mutta kummallakin olisi aikaa kulunut maailmankaikkeuden synnystä yhtä paljon, koska molemmat maapallot olisivat olleet koko ajan samassa nykyhetkessä, jossa myös noista molemmista saapuneet tiedemiehet toisensa kohtasivat. Suhteessa toisiinsa ajan kulku eroaisi näissä toisistaan, mutta suhteessa maailmankaikkeuden alkuhetkeen kumpikin olisi siitä yhtä kaukana.

Tuossa esimerkissä B-maapallollta saapunut tiedemies tapaisi tavallaan kopion, jostain oman planeettansa menneisyyden tiedemiehestä.. Menneisyyttä hän ei siis varsinaisesti näkisi, vaan olettamuksesi mukaan pelkän kopion. A-maapallolainen ei taas tapaisi kopiota omasta tulevaisuudestaan, koska tapaaminen muuttaisi ilmeisesti A-maapallon tulevaisuuden eroamaan B-maapallon tapahtumista.

Yksimielisyyttä maailmankaikkeuden iästä ei voisi tietenkään saada, jos kumpikin pitäisi tiukasti kiinni omasta kokemuksestaan ajan laskemisessa. Yksimielisyys saavutettaisiin, jos otettaisiin lähtökohdaksi teoreettinen kappale, joka ei ole liikkunut lainkaan koko maailmankaikkeuden alusta alkaen, muussa kuin ajan suunnassa, siis koolmiulotteisessa avaruudessa se ei olisi liikkunut lainkaan.

Ajan kulkuun vaikuttavat myös painovoimakentät, joissa, varsinkin hyvin suurissa, aika tekee ikäänkuin mutkan gravitaatiokuopan reunoja myöten, jolloin verrattuna suoraan matkaan ajan kulkemasta matkasta tulee hieman pidempi. Täydellisen absoluuttisen maailmankaikkeuden iän määrittämisessä olisi siis vaikeuksia todennäköisesti näillä tiedemiehillä, mutta melko tarkkaan likiarvoon sentään luulisi pääästävän melko helposti.

Kuvitellaan vaikka vetyatomi, joka olisi jostain syistä onnistunut keräämään maailmankaikkeuden alkuvaiheissa valtavan, lähes valon, nopeuden, eikä mikään olisi onnistunut sitä hidastamaan sen matkalla. Se siis kulkisi yhä tuota nopeuttaan maailmankaikkeudessa. Sille aika olisi ollut kaikkina näinä menneinä miljardeina vuosina ollut lähes pysähtyneenä. Kuitenkin törmätessään tänään maapalloomme, olisi se samassa nykyhetkessä meidän kanssamme. Sille maailmankaikkeus oli ollut hyvin nuori ja nopeasti muuttuva tähän hetkeen saakka ja nyt se sen kannalta ikäänkuin hidastuisi. Maailmankaikkeus ei tietenkään muuttuisi yhden vetyatomin takia miksikään, vaan vetyatomin kello vain alkaisi kulkea samaa aikaa kuin meidänkin kellomme.

alusta liikkuu kirjoitti:

Jos vielä leikkisi että avaruusalus kykenisi ohittamaan maapallon nopeudella 100 000 km sekunnissa eli kolmasosalla valon nopeudesta, niin minkälaista kuvaa ja ääntä saisimme näköpuhelimella heiltä? Olisiko saapuva lähetys hidastettua ja kuvassa aluksen seinäkellokin näyttäisi käyvän hidastettuna koska heillä aika kuluisi hitaammin meihin nähden ja päinvastoin, vai voisimmeko ylipäätään kommunikoida heidän kanssaan?

Me mittaisimme tuon ohittavan aluksen nopeuden suhteessa itseemme vaikka itsekin liikumme avaruudessa koko ajan. Joku muu voi mitata saman aluksen nopeuden suhteessa johonkin muuhun liikkuvaan kohteeseen, ja aluksen miehistöhän voi mitata oman nopeutensa vaikka suhteessa toiseen kovalla vauhdilla liikkuvaan kohteeseen. Mikä mahtaakaan olla aluksen oikea nopeus?

Minkä suhteen valon nopeus sitten mitataan?

Lue lisää

Valonnopeus mitataan suhteessa mittaajaan. Sen tulos on aina sama riippumatta miittaajan nopeudesta, tai suunnasta, minne mittausta tehdään.Tästähän tulisi ristiriita silloin, kun kaksi eri nopeutta kulkevaa mittaisivat saman valon nopeutta. Ristiriita poistuu juuri siksi, koska aika liikkuu er nopeutta näillä mittaajilla. Kaikki saavat aina saman nopeuden valolle.

Nuo valtavalla nopeudella toisensa kohtaavien ja toisilleen kuvaa lähettävien ajan ongelma on mielenkiintoinen. Kummankin kannalta toinen on se, joka liikkuu nopeasti. Silloinhan molempien mielestä juuri toisen ajan pitäisi olla se joka on liikkuu hitaammin.

Radiosignaalit kulkevat valonnopeuttta.
Lähestyessään meitä signaalit saavuttavat meidät tiheämmin kuin, jos alus olisi paikoillaan. Sama koskee myös aluksesta lähsestyvän maan puhelinsignaaleja.
Etääntyessään meistä aluksen signaalit taa saavuttavat meidät harvemmin kuin paikallaan olltaessa. Sama koskee jälleen molempia yhteyden päitä.

Nyt ei näköjään minulta onnistu päätellä, mitä tästä oikein seuraisi. Vaikuttaisi siltä, että lähestyttäessä ajan hidastuminen ja lähestymisnopeus kumoaisivat vain osin toisensa (puolessa valonnopeudessa ne kumoaisivat toisensa kokonaan), kun taas etäännyttäessä ne yhdessä saisivat meistä ajan vaikuttamaan aluksessa liikkuvan todellistakin hitaammmin.

Miten tämä sitten sopii siihen, että aluksen kannalta maapallo on se joka lähestyy sitä ja jossa aika kulkee hitaammin? Täytyy tuumia. Jos joku on paremmassa ajattelukunnossa, voi vastata.

Äärellinen ääretön kirjoitti:

A-maapallolla ja B-maapallolla olisi aika kulunut eri nopeutta, mutta kummallakin olisi aikaa kulunut maailmankaikkeuden synnystä yhtä paljon, koska molemmat maapallot olisivat olleet koko ajan samassa nykyhetkessä, jossa myös noista molemmista saapuneet tiedemiehet toisensa kohtasivat. Suhteessa toisiinsa ajan kulku eroaisi näissä toisistaan, mutta suhteessa maailmankaikkeuden alkuhetkeen kumpikin olisi siitä yhtä kaukana.

Tuossa esimerkissä B-maapallollta saapunut tiedemies tapaisi tavallaan kopion, jostain oman planeettansa menneisyyden tiedemiehestä.. Menneisyyttä hän ei siis varsinaisesti näkisi, vaan olettamuksesi mukaan pelkän kopion. A-maapallolainen ei taas tapaisi kopiota omasta tulevaisuudestaan, koska tapaaminen muuttaisi ilmeisesti A-maapallon tulevaisuuden eroamaan B-maapallon tapahtumista.

Yksimielisyyttä maailmankaikkeuden iästä ei voisi tietenkään saada, jos kumpikin pitäisi tiukasti kiinni omasta kokemuksestaan ajan laskemisessa. Yksimielisyys saavutettaisiin, jos otettaisiin lähtökohdaksi teoreettinen kappale, joka ei ole liikkunut lainkaan koko maailmankaikkeuden alusta alkaen, muussa kuin ajan suunnassa, siis koolmiulotteisessa avaruudessa se ei olisi liikkunut lainkaan.

Ajan kulkuun vaikuttavat myös painovoimakentät, joissa, varsinkin hyvin suurissa, aika tekee ikäänkuin mutkan gravitaatiokuopan reunoja myöten, jolloin verrattuna suoraan matkaan ajan kulkemasta matkasta tulee hieman pidempi. Täydellisen absoluuttisen maailmankaikkeuden iän määrittämisessä olisi siis vaikeuksia todennäköisesti näillä tiedemiehillä, mutta melko tarkkaan likiarvoon sentään luulisi pääästävän melko helposti.

Kuvitellaan vaikka vetyatomi, joka olisi jostain syistä onnistunut keräämään maailmankaikkeuden alkuvaiheissa valtavan, lähes valon, nopeuden, eikä mikään olisi onnistunut sitä hidastamaan sen matkalla. Se siis kulkisi yhä tuota nopeuttaan maailmankaikkeudessa. Sille aika olisi ollut kaikkina näinä menneinä miljardeina vuosina ollut lähes pysähtyneenä. Kuitenkin törmätessään tänään maapalloomme, olisi se samassa nykyhetkessä meidän kanssamme. Sille maailmankaikkeus oli ollut hyvin nuori ja nopeasti muuttuva tähän hetkeen saakka ja nyt se sen kannalta ikäänkuin hidastuisi. Maailmankaikkeus ei tietenkään muuttuisi yhden vetyatomin takia miksikään, vaan vetyatomin kello vain alkaisi kulkea samaa aikaa kuin meidänkin kellomme.

Lue lisää

Kun noin on niin onkohan sitten väärin lainkaan määrittää maailmankaikkeuden ikää ainakaan vuosissa (tai ehkä missään muissakaan mahd. yksiköissä?) koska kaikki on täällä ollut yhtä kauan mutta eri ajan, sen suhteellisen ajan? Kauanaikaa..?

Äärellinen ääretön kirjoitti:

A-maapallolla ja B-maapallolla olisi aika kulunut eri nopeutta, mutta kummallakin olisi aikaa kulunut maailmankaikkeuden synnystä yhtä paljon, koska molemmat maapallot olisivat olleet koko ajan samassa nykyhetkessä, jossa myös noista molemmista saapuneet tiedemiehet toisensa kohtasivat. Suhteessa toisiinsa ajan kulku eroaisi näissä toisistaan, mutta suhteessa maailmankaikkeuden alkuhetkeen kumpikin olisi siitä yhtä kaukana.

Tuossa esimerkissä B-maapallollta saapunut tiedemies tapaisi tavallaan kopion, jostain oman planeettansa menneisyyden tiedemiehestä.. Menneisyyttä hän ei siis varsinaisesti näkisi, vaan olettamuksesi mukaan pelkän kopion. A-maapallolainen ei taas tapaisi kopiota omasta tulevaisuudestaan, koska tapaaminen muuttaisi ilmeisesti A-maapallon tulevaisuuden eroamaan B-maapallon tapahtumista.

Yksimielisyyttä maailmankaikkeuden iästä ei voisi tietenkään saada, jos kumpikin pitäisi tiukasti kiinni omasta kokemuksestaan ajan laskemisessa. Yksimielisyys saavutettaisiin, jos otettaisiin lähtökohdaksi teoreettinen kappale, joka ei ole liikkunut lainkaan koko maailmankaikkeuden alusta alkaen, muussa kuin ajan suunnassa, siis koolmiulotteisessa avaruudessa se ei olisi liikkunut lainkaan.

Ajan kulkuun vaikuttavat myös painovoimakentät, joissa, varsinkin hyvin suurissa, aika tekee ikäänkuin mutkan gravitaatiokuopan reunoja myöten, jolloin verrattuna suoraan matkaan ajan kulkemasta matkasta tulee hieman pidempi. Täydellisen absoluuttisen maailmankaikkeuden iän määrittämisessä olisi siis vaikeuksia todennäköisesti näillä tiedemiehillä, mutta melko tarkkaan likiarvoon sentään luulisi pääästävän melko helposti.

Kuvitellaan vaikka vetyatomi, joka olisi jostain syistä onnistunut keräämään maailmankaikkeuden alkuvaiheissa valtavan, lähes valon, nopeuden, eikä mikään olisi onnistunut sitä hidastamaan sen matkalla. Se siis kulkisi yhä tuota nopeuttaan maailmankaikkeudessa. Sille aika olisi ollut kaikkina näinä menneinä miljardeina vuosina ollut lähes pysähtyneenä. Kuitenkin törmätessään tänään maapalloomme, olisi se samassa nykyhetkessä meidän kanssamme. Sille maailmankaikkeus oli ollut hyvin nuori ja nopeasti muuttuva tähän hetkeen saakka ja nyt se sen kannalta ikäänkuin hidastuisi. Maailmankaikkeus ei tietenkään muuttuisi yhden vetyatomin takia miksikään, vaan vetyatomin kello vain alkaisi kulkea samaa aikaa kuin meidänkin kellomme.

Lue lisää

Jos ajatellaan tuota mainitsemaasi teoreettista kohdetta joka olisi liikkunut pelkästään aikaulottuvuudessa mutta ei lainkaan kolmiulotteisessa avaruudessa, siis sellainen liikkumattomuushan olisi käytännössä mahdotonta, tai sitten tuo liikkumaton olisi nyt yhtaikaa kaikkialla. Tuolle teoreettiselle ainoastaan aikaulottuvuudessa liikkuneellehan aika olisi edennyt kaikkein nopeimmin, eli maailmankaikkeus olisi tälle kaikkein vanhin. Minkäköhän ikäinen?

alusta liikkuu kirjoitti:

Jos ajatellaan tuota mainitsemaasi teoreettista kohdetta joka olisi liikkunut pelkästään aikaulottuvuudessa mutta ei lainkaan kolmiulotteisessa avaruudessa, siis sellainen liikkumattomuushan olisi käytännössä mahdotonta, tai sitten tuo liikkumaton olisi nyt yhtaikaa kaikkialla. Tuolle teoreettiselle ainoastaan aikaulottuvuudessa liikkuneellehan aika olisi edennyt kaikkein nopeimmin, eli maailmankaikkeus olisi tälle kaikkein vanhin. Minkäköhän ikäinen?

Lue lisää

Olet oikeassa. Sellainen kohde, joka olisi aivan maailmankaikkeuden alusta alkaen pysynyt paikallaan, olis tietenkin kaikkialla. Maailmankaikkeus on kokonaisuudessaan tällainen kohde. Ajattelin yksinkertaisemmin vain sellaista kohdetta, joka ei ole sen jälkeen, kun maailmankaikkeus on jo syntynyt ja maailmankaikkeuden eri voimat ja materia/energia sekä aika ja valonnopeus ovat syntyneet, ei olisi enää liikkunut mihinkään suuntaan, vaan maailmankaikkeus on vain laajentunut sen ympärillä.

Käsittääkseni sellaisia materiaa olevia kohteita, jotka liikkuvat ja ovat liikkuneet koko ajan sellaista nopeutta maailmankaikkeudessa, että sillä olisi paljon mitään merkitystä ajan kuluun (siis nopeudella, joka on jossain merkittävässä suhteessa valonnopeuteen), ei ole tiedossa. Jos näin on, ei tuollaista maailmankaikkeuden ikäongelmaa käytännössä ole, vaan ajan kulun erot jäävät kaikki maailmankaikkeuden iän määrittelyn epävarmuuden sisälle hyvin pienenä tekijänä.

Ajatuksen ymmärtämistä helpottaa yksinkertainen projisio neliulotteisesta maailmankaikkeudesta eräänlaisena koko ajan laajenevana kolmiulotteisena pallona, jonka pinta on kaksiulotteiseksi kutistettu avaruutemme ja pitenevä säde on aika, joka on kulunut maailmankaikkeuden synnystä. Tässä ajattelussa avaruudessa paikallaan pysyvä kohde ei ole liikkunut tuon laajenevan ppallon pinnalla mihinkään suuntaan. Liikkuva kohde, nopea avaruusalus vaikka, taas liikkuu pinnalla olevien tähtien tai galaksien välillä.

Tuolle liikkumattomalle kohteelle maailmankaikkeus tuntuisi todella kaikkein vanhimmalta. Ymmärtääkseni se tuntuisi siltä käytännössä yhtä vanhalta kuin meistä, koska mekään (siis maapallo ja materia, josta se on koostunut) tuskin olemme koskaan liikkuneet kyllin pitkiä aikoja sellaisella nopeudella, että aikamme olisi hidastunut niin paljon, että 13,7 miljardia vuotta olisi muuksi muuttunut. Muutamien satojen tai tuhansien vuosien hidastumista, emme koskaan kykenisi havaitsemaan, paitsi tuollaisessa kuvitteellisessa meidän ja kopiomme kohtaamisessa.

Äärellinen ääretön kirjoitti:

Olet oikeassa. Sellainen kohde, joka olisi aivan maailmankaikkeuden alusta alkaen pysynyt paikallaan, olis tietenkin kaikkialla. Maailmankaikkeus on kokonaisuudessaan tällainen kohde. Ajattelin yksinkertaisemmin vain sellaista kohdetta, joka ei ole sen jälkeen, kun maailmankaikkeus on jo syntynyt ja maailmankaikkeuden eri voimat ja materia/energia sekä aika ja valonnopeus ovat syntyneet, ei olisi enää liikkunut mihinkään suuntaan, vaan maailmankaikkeus on vain laajentunut sen ympärillä.

Käsittääkseni sellaisia materiaa olevia kohteita, jotka liikkuvat ja ovat liikkuneet koko ajan sellaista nopeutta maailmankaikkeudessa, että sillä olisi paljon mitään merkitystä ajan kuluun (siis nopeudella, joka on jossain merkittävässä suhteessa valonnopeuteen), ei ole tiedossa. Jos näin on, ei tuollaista maailmankaikkeuden ikäongelmaa käytännössä ole, vaan ajan kulun erot jäävät kaikki maailmankaikkeuden iän määrittelyn epävarmuuden sisälle hyvin pienenä tekijänä.

Ajatuksen ymmärtämistä helpottaa yksinkertainen projisio neliulotteisesta maailmankaikkeudesta eräänlaisena koko ajan laajenevana kolmiulotteisena pallona, jonka pinta on kaksiulotteiseksi kutistettu avaruutemme ja pitenevä säde on aika, joka on kulunut maailmankaikkeuden synnystä. Tässä ajattelussa avaruudessa paikallaan pysyvä kohde ei ole liikkunut tuon laajenevan ppallon pinnalla mihinkään suuntaan. Liikkuva kohde, nopea avaruusalus vaikka, taas liikkuu pinnalla olevien tähtien tai galaksien välillä.

Tuolle liikkumattomalle kohteelle maailmankaikkeus tuntuisi todella kaikkein vanhimmalta. Ymmärtääkseni se tuntuisi siltä käytännössä yhtä vanhalta kuin meistä, koska mekään (siis maapallo ja materia, josta se on koostunut) tuskin olemme koskaan liikkuneet kyllin pitkiä aikoja sellaisella nopeudella, että aikamme olisi hidastunut niin paljon, että 13,7 miljardia vuotta olisi muuksi muuttunut. Muutamien satojen tai tuhansien vuosien hidastumista, emme koskaan kykenisi havaitsemaan, paitsi tuollaisessa kuvitteellisessa meidän ja kopiomme kohtaamisessa.

Lue lisää

Kun maailmankaikkeuden vanhin kohde on tuo pelkästään aikaulottuvuudessa liikkunut jonka on nyt oltava kaikkialla, ( esim. itse maailmankaikkeus ), niin maailmankaikkeuden nuorin olisi sitten fotoni. Sillehän ei ole voinut kulua aikaa alkuräjähdyksestä lainkaan koska se etenee valon nopeudella.

alusta liikkuu kirjoitti:

Kun maailmankaikkeuden vanhin kohde on tuo pelkästään aikaulottuvuudessa liikkunut jonka on nyt oltava kaikkialla, ( esim. itse maailmankaikkeus ), niin maailmankaikkeuden nuorin olisi sitten fotoni. Sillehän ei ole voinut kulua aikaa alkuräjähdyksestä lainkaan koska se etenee valon nopeudella.

Lue lisää

Näin minustakin. Fotonilla ei ole aikaa lainkaan. Aika lienee ainakin tässä mielessä vain materian ominaisuus.

> Kummankin kannalta toinen on se, joka liikkuu nopeasti. Silloinhan molempien mielestä juuri toisen ajan pitäisi olla se joka on liikkuu hitaammin.

>Miten tämä sitten sopii siihen, että aluksen kannalta maapallo on se joka lähestyy sitä ja jossa aika kulkee hitaammin?

Tilanne on molempien havainnoijien kannalta symmetrinen. Siis tässä tapauksessa, jossa ei mukana ole kiihtyvää liikettä.

Yleisen suhteellisuusteorian puolella asia meneekin monimutkaisemmaksi. Tunnettu esimerkki on avruusmatkaajasta joka lähtee ja palaa maapallolle. Maapallolla aikaa on kulunut paljon enemmän kuin aluksella. Voidaan kysyä miksi näin, koska matkaajan kannalta maapallo etääntyi ja palasi. Vastaus piilee kiihtyvyyden olemassaolossa.

Se, mitä tapahtuu, riippuu muusta maailmankaikkeudesta ja sen aiheuttamasta avaruuden kaarevuudesta. Siis näiden kahden komponentin suhteesta muuhun olemassaolevaan.

Otetaanpa havainnollistava esimerkki. Oletetaan maalimankaikkeus, jossa on vain kaksi pistettä. Tällaisessa maailmankaikkeudessa ei voi olla etäisyyttä. Nuo kaksi pistettä eivät voi lähestyä tai etääntyä toisistaan, sillä ainut etäisyysmitta mikä olisi olemassa olisi niiden välinen etäisyys. Ja se on itsensä, mitataan se milloin tahansa. Vasta jonkin muun olemassaolo mahdollistaisi geometrian.

Laskee, kirjoitti:

> Kummankin kannalta toinen on se, joka liikkuu nopeasti. Silloinhan molempien mielestä juuri toisen ajan pitäisi olla se joka on liikkuu hitaammin.

>Miten tämä sitten sopii siihen, että aluksen kannalta maapallo on se joka lähestyy sitä ja jossa aika kulkee hitaammin?

Tilanne on molempien havainnoijien kannalta symmetrinen. Siis tässä tapauksessa, jossa ei mukana ole kiihtyvää liikettä.

Yleisen suhteellisuusteorian puolella asia meneekin monimutkaisemmaksi. Tunnettu esimerkki on avruusmatkaajasta joka lähtee ja palaa maapallolle. Maapallolla aikaa on kulunut paljon enemmän kuin aluksella. Voidaan kysyä miksi näin, koska matkaajan kannalta maapallo etääntyi ja palasi. Vastaus piilee kiihtyvyyden olemassaolossa.

Se, mitä tapahtuu, riippuu muusta maailmankaikkeudesta ja sen aiheuttamasta avaruuden kaarevuudesta. Siis näiden kahden komponentin suhteesta muuhun olemassaolevaan.

Otetaanpa havainnollistava esimerkki. Oletetaan maalimankaikkeus, jossa on vain kaksi pistettä. Tällaisessa maailmankaikkeudessa ei voi olla etäisyyttä. Nuo kaksi pistettä eivät voi lähestyä tai etääntyä toisistaan, sillä ainut etäisyysmitta mikä olisi olemassa olisi niiden välinen etäisyys. Ja se on itsensä, mitataan se milloin tahansa. Vasta jonkin muun olemassaolo mahdollistaisi geometrian.

Lue lisää

Tarkoitat sitten sanoa että 100 000 km/s ohi maapallon lentävän aluksen videopuhelu nähtäisiin (myös seinäkello) ja kuultaisiin maapallolla hidastettuna, koska suhteessa kaikkeen muuhun avaruuden materiaan aluksen liike on paljon nopeampaa kuin maapallon liike suhteessa samaan materiaan. Aluksella puolestaan vastaanotettaisiin se puhelu nopeutettuna.

Aikaulottuvuuden sanotaan pysyvän paikallaan, ja muutoksien virran (arkisemmin sanottuna ajankulun) sanotaan aiheutuvan avaruuden kaareutumisesta jota ilmenee sitä enemmän mitä hitaammin liikutaan suhteessa valonnopeuteen.

Mikä ihme on sitten aikaulottuvuuden ja valon keskinäisen suhteen merkitys, koska fotonit valonnopeudellaan (suurin mahdollinen nopeus) eivät koe muutosta (ajankulua), ja aikaulottuvuuden taas sanotaan "pysyvän paikallaan" (tarkoittaa mitä?)?