Ei saisi ikinä ittelleen antaa lupaa olla onnellinen. Sillon sitä rötvähtää.
Silti. Nyt on kuitenkin aika hyvä fiilis. Tai oikestaan tosi hyvä fiilis.
Nyt ei sitten muutaku orotella sitä, että koska se menöö vituuksi.
Lupa olla onnellinen?
41
132
Vastaukset
äijä aattelee ku minä
Juu. Tää onkin pessimistien palsta :c
Kyllä se kuule on niin, että kun ikäs saat p a s k a a niskaan niin ei sitä kovin optimistinen jaksa vanhemmiten olla.
Tietystihän sitä voi miettiä, että mistä se paskendaalin niskaan saaminen johtuu, ja koittaa sitten sitä kautta parantaa elämäänsä.
Mutta silti.relaxed_eyes kirjoitti:
Kyllä se kuule on niin, että kun ikäs saat p a s k a a niskaan niin ei sitä kovin optimistinen jaksa vanhemmiten olla.
Tietystihän sitä voi miettiä, että mistä se paskendaalin niskaan saaminen johtuu, ja koittaa sitten sitä kautta parantaa elämäänsä.
Mutta silti.Tiedän. En ole poikkeus :) Useat vastoinkäymiset voi lannistaa, eikä elämä aina kanna.
Sxthsense kirjoitti:
Tiedän. En ole poikkeus :) Useat vastoinkäymiset voi lannistaa, eikä elämä aina kanna.
Kyllä elämä kantaa. Oma mentaalipuoli ei vaan aina jaksa kantaa. Jos uskoo elämään niin ei oo hätää... vaikka sitä kökköä tuliskin niskaan.
relaxed_eyes kirjoitti:
Kyllä elämä kantaa. Oma mentaalipuoli ei vaan aina jaksa kantaa. Jos uskoo elämään niin ei oo hätää... vaikka sitä kökköä tuliskin niskaan.
:) sulla on hyvä asenne. Yritä nyt vaan olla tyytyväinen. Sanovat myös, että pitää elää hetkessä ja nauttia siitä.
- KUMMITUS OX :)
Sxthsense kirjoitti:
:) sulla on hyvä asenne. Yritä nyt vaan olla tyytyväinen. Sanovat myös, että pitää elää hetkessä ja nauttia siitä.
Äläs muuta virkkaa sexsiftari, keksitään taas jotain kivaa sänkyleikkiä.
Tylsää maata täällä kummitelematta.
Nyt vaan keräät energiaa pahan varalle.
Sellainen se suomalainen mentaliteetti perisynti niskassa eläessä on. Aina pitää voivotella, valittaa ja olla kateellinen. Sehän on häpeällistä ylpeyttä tuntea itsensä onnelliseksi (puhumattakaan, että sanoisi sen ääneen) ja siihenhän ei sorru kuin jenkit ja minä kolmannessa sukupolvessa.
Sananlaskukin sanoo, että jolla onni on, se onnen kätkeköön. Muutenhan se katoaa ja vähintäänkin joutuu rinkiin tönittäväksi.
Noin yleismaailmallisesti se tosin kuuluu sekä hindulaisuuteen, että buddalaisuuteen, eli samoin ajattelee puoli maailmaa.Mä en ajattele noin. Pelkään 'kuolemakseniä' sitä, että jos olen tyytyväinen johonkin niin kehitys jämähtää ja loppuviimein alkaa sitten taantua.
Toisaalta. Kyllähän meidät suomalaiset on siihen luterilaisuutenn niin opetettu, että kärsi, kärsi ja töitä tee...relaxed_eyes kirjoitti:
Mä en ajattele noin. Pelkään 'kuolemakseniä' sitä, että jos olen tyytyväinen johonkin niin kehitys jämähtää ja loppuviimein alkaa sitten taantua.
Toisaalta. Kyllähän meidät suomalaiset on siihen luterilaisuutenn niin opetettu, että kärsi, kärsi ja töitä tee...No niinhän meidät on opetettu. Minä tosin olisin saanut burn-outin jo nuorena, jos en osaisi välillä nauttia saavutuksistani. Eilen oli jälleen sellainen päivä, kun olin päntännyt tenttiin kuukauden, hikoilin siellä henkisesti neljä tuntia ja ulos tullessani tuntui, että saatoin läpikin päästä.
Jos nyt pitäisi olla uusi kirja kädessä eikä nauttia fiiliksestä, saunasta ja nousuhumalasta, tulisin varmaan hulluksi.Ratikkakuski kirjoitti:
No niinhän meidät on opetettu. Minä tosin olisin saanut burn-outin jo nuorena, jos en osaisi välillä nauttia saavutuksistani. Eilen oli jälleen sellainen päivä, kun olin päntännyt tenttiin kuukauden, hikoilin siellä henkisesti neljä tuntia ja ulos tullessani tuntui, että saatoin läpikin päästä.
Jos nyt pitäisi olla uusi kirja kädessä eikä nauttia fiiliksestä, saunasta ja nousuhumalasta, tulisin varmaan hulluksi.Kyllä. Jos saavuttaa jonkin merkkipaalun niin silloin on lupa olla onnellinen. Muttakun kyse on siitä, että ei ole mitään erityistä syytä... Arjesta ei kuulu olla onnellinen, tai ei saa olla, sillä kohta menee rötväilyksi.
relaxed_eyes kirjoitti:
Kyllä. Jos saavuttaa jonkin merkkipaalun niin silloin on lupa olla onnellinen. Muttakun kyse on siitä, että ei ole mitään erityistä syytä... Arjesta ei kuulu olla onnellinen, tai ei saa olla, sillä kohta menee rötväilyksi.
Oletko tuota mietä vai onko se mielestäsi yleinen mielipide? Ja jos ei saa, niin miksi?
Ymmärrän toki tuon ajatuksen jollain johtamistaidon kurssilla, missä puhutaan bisneksestä ja kasvuyrittäjyydestä, mutta pitääkö sitä vielä kotioloissakin noudattaa? Saako kehityskelpoisuudesta pisteitä, jos haluaa vielä yhden jälkeäisen?
Minusta se toisi mukanaan vaan toisiaanseuraavia pettymyksiä ja avioeroja. Tai jos alottaisi Rouva Ratikan kanssa kehityskeskustelut. Vaan kuka niitä vetäisi? Minä, RR, anoppi, äitini, itseään parisuhdeterapeutiksi kutsuva vai joku muu? ;-)Ratikkakuski kirjoitti:
Oletko tuota mietä vai onko se mielestäsi yleinen mielipide? Ja jos ei saa, niin miksi?
Ymmärrän toki tuon ajatuksen jollain johtamistaidon kurssilla, missä puhutaan bisneksestä ja kasvuyrittäjyydestä, mutta pitääkö sitä vielä kotioloissakin noudattaa? Saako kehityskelpoisuudesta pisteitä, jos haluaa vielä yhden jälkeäisen?
Minusta se toisi mukanaan vaan toisiaanseuraavia pettymyksiä ja avioeroja. Tai jos alottaisi Rouva Ratikan kanssa kehityskeskustelut. Vaan kuka niitä vetäisi? Minä, RR, anoppi, äitini, itseään parisuhdeterapeutiksi kutsuva vai joku muu? ;-)Eiku mä oon sitä mieltä, että jos tyytyy olemassaolevaan niin helpostii taantuu. Eli emmä mitään bisnestä meinaa, vaan sitä, että jos on (liian) tyytyväinen johonkin niin se ajaa taantumaan. Sillo ei halua mitään. Se on mielestäni vaarallista.
relaxed_eyes kirjoitti:
Eiku mä oon sitä mieltä, että jos tyytyy olemassaolevaan niin helpostii taantuu. Eli emmä mitään bisnestä meinaa, vaan sitä, että jos on (liian) tyytyväinen johonkin niin se ajaa taantumaan. Sillo ei halua mitään. Se on mielestäni vaarallista.
Ai no minä vaan ilkamoin, kun aihetta on. Vaikka noin muuten olenkin turvallisuushakuinen ja jatkuvasti tulevaisuuttamerhtiva luonne.
Ratikkakuski kirjoitti:
Oletko tuota mietä vai onko se mielestäsi yleinen mielipide? Ja jos ei saa, niin miksi?
Ymmärrän toki tuon ajatuksen jollain johtamistaidon kurssilla, missä puhutaan bisneksestä ja kasvuyrittäjyydestä, mutta pitääkö sitä vielä kotioloissakin noudattaa? Saako kehityskelpoisuudesta pisteitä, jos haluaa vielä yhden jälkeäisen?
Minusta se toisi mukanaan vaan toisiaanseuraavia pettymyksiä ja avioeroja. Tai jos alottaisi Rouva Ratikan kanssa kehityskeskustelut. Vaan kuka niitä vetäisi? Minä, RR, anoppi, äitini, itseään parisuhdeterapeutiksi kutsuva vai joku muu? ;-)"Hei kulta, tein SWOT-analyysin suhteestamme. Haluatko nähdä?" :P
- formerdesperado
Tykkään buddhalaisten jutuista muuten mutta toi ei kolahda. Eipä sillä että sitä onnee pitäisi kylillä toitottaa... kätke se oikeissa paikoissa ja tilanteissa. Eikä sitä onnee edes mun ainaka tarvi kätkee kun ei ne muut sitä mun onnee ymmärrä vaikka ettisivät!! Ja jos ymmärtävät ja löytää nii hieno juttu :) miks onni pitäis ylipäätään kätkee, ettei sais sen takia henkisesti turpaansa? Paska syy. Kannattaa katkasta kylmästi välit semmosiin jotka ei usko rajanvetoo tärkeissä asioissa, eikä turhaan kiduttaa tai rajottaa itteensä. Mielummin sitte vaikka yksin.
- rose18
elä kyllä saa olla.
virhe on siinä kun alkaa miettii, mitä tässä mättää..etsii ongelmaa jos alkaa odottaa ongelmaa.. - vili.
Jätkä on saanut pillua akaltaan!
Hähä! :D Heh,
Eiku, en oo... tai siis, kyllä mä viikko sitte sain. Vaikuttaakohan se vieläki?- vili.
Vaikuttaa, jos on sitä ennen joutunut hanskaansa tyytymään
Hähä! :D vili. kirjoitti:
Vaikuttaa, jos on sitä ennen joutunut hanskaansa tyytymään
Hähä! :DJa milloinkahan tämä vili on saanut kuin haaveissaan? Te kaikki vilit kun vaikutatte aika nysväreiltä, joilta ei panohommat onnistu.
Koiviston Manun valtaisan suosion salaisuus aikanaan oli siinä, kun hän sanoi että vaikka nyt menee huonosti, tulevaisuudessa menee vielä huonommin. Tarkoitti Suomea. Yksityiselämässä ei tarvi olla noin fatalisti, onni voi jatkua sullakin kunhan ei normaaliin elämänkulkuun kuuluvia nousuja ja laskuja pidä epäonnena. Ei kaikki kaunis välttämättä aina katoa, vaikka monessa biisissä niin väitetään.
Mä en oikein tiedä, että ooksä lintu vai kala... ei siis pahalla! Mietin kuitenkin sitä.
Menikö niin, että bisnes vei miehen ja akka lähti, vai menikö niin, että lähti bisnes ja akka?
Ei tartte kertoa. Mä vaan huvikseni analyseeraan kirjoittajia.... koska jokaisella on se oma tarinansa.
Mä kuitenkin pidän sua aivan todellisena. Tiedä sitten, että onko sillä kenellekään mitää merkitystä.
Mulle on merkitystä sille, että sä oot tullu tälle meidän palstalle kirjoittelemaan ja se on hieno juttu.
Tämä näin asian vierestä.relaxed_eyes kirjoitti:
Mä en oikein tiedä, että ooksä lintu vai kala... ei siis pahalla! Mietin kuitenkin sitä.
Menikö niin, että bisnes vei miehen ja akka lähti, vai menikö niin, että lähti bisnes ja akka?
Ei tartte kertoa. Mä vaan huvikseni analyseeraan kirjoittajia.... koska jokaisella on se oma tarinansa.
Mä kuitenkin pidän sua aivan todellisena. Tiedä sitten, että onko sillä kenellekään mitää merkitystä.
Mulle on merkitystä sille, että sä oot tullu tälle meidän palstalle kirjoittelemaan ja se on hieno juttu.
Tämä näin asian vierestä.Thanks mate, analyseeraus onkin ihan mielenkiintoista puuhaa. Sen verran lintu-kala-asetelmasta, että hetken aikaa tosiaan on vallinnut akaton tila ja sen mutustelu. Omasta aloitteestani tapahtunut juttu, toi joka kyseli toisessa ketjussa kämppäkaveruussuhteesta on lähellä sitä tilannetta mikä mulla oli. Ei sellaista kestä vaikka on lapsiakin. Bisnes (työt) kukoistaa liikaakin, tahtoo sosiaalinen puoli kärsiä. Ihan todellinen olen, vaikka joskus olo on aika epätodellinen kun kattelee aikaa taaksepäin ja miettii aikaa eteenpäin.
Tämä palsta on kuin ympäröivä maailma. Täynnä kaikkea shittiä, mutta mukana myös mukana olemisen arvoista.
Mihin se Lupa tarvitaan? Keneltä? Miksi?
Vitut, senkus oot mitä oot ja muut saa painua vittuun.Kuule kulti. Ihan itteltä sitä lupaa haen.
Koska muuten oot viimeksi käyny kotona? Kävisit joskus. Meil on täälä ikävä.relaxed_eyes kirjoitti:
Kuule kulti. Ihan itteltä sitä lupaa haen.
Koska muuten oot viimeksi käyny kotona? Kävisit joskus. Meil on täälä ikävä.Aaaa, niinku Paineet ajaa Itse4n ohi? Oukei. Mutnii- lue, mitä kirjoitin.
Jouluna olis tarkoitus tulla kyläileen. Ehkä.PlatosMorbidDust kirjoitti:
Aaaa, niinku Paineet ajaa Itse4n ohi? Oukei. Mutnii- lue, mitä kirjoitin.
Jouluna olis tarkoitus tulla kyläileen. Ehkä.No paineet ja paineet, mutte vitu henkisyys. Kyllä sitä olis helpompi olla tyhmepi ku o. Vaikka ei sitä viisas oo nykkää.
PlatosMorbidDust kirjoitti:
Aaaa, niinku Paineet ajaa Itse4n ohi? Oukei. Mutnii- lue, mitä kirjoitin.
Jouluna olis tarkoitus tulla kyläileen. Ehkä.Ai nii muute. Tuut sitte kans jouluna. Veriveliipoika.
relaxed_eyes kirjoitti:
Ai nii muute. Tuut sitte kans jouluna. Veriveliipoika.
No jos kutsuttu on, niin mietitään, mutta oikeastaaan vasta Tapaninpäivänä olis kalenterissa vapaata.
(jotain pitää keksiä 28. päivään saakka ku naapurin akka muuttaa just 27....)PlatosMorbidDust kirjoitti:
No jos kutsuttu on, niin mietitään, mutta oikeastaaan vasta Tapaninpäivänä olis kalenterissa vapaata.
(jotain pitää keksiä 28. päivään saakka ku naapurin akka muuttaa just 27....)Moon kyllä ny liika pöhönäs....
relaxed_eyes kirjoitti:
Moon kyllä ny liika pöhönäs....
Onneksi en oo koskaan erehtynyt...no ehkä kuitenkin joskus jokun ohi kiitävän hetken oon erehtynyt joskus oleen onnellinen. Mielestäni joka kerta on ollut syytä palata normaaliin pessimismiin. Aina ne "pelot" on käynyt toteen ennemmin tai myöhemmin.
Samaan tulee syyllistyttyä itsekin..
Mutta mitenköhän tuo oikeasti menee? Tutkimusten* mukaan nimittäin onnelliset ihmiset eivät rötvähdä, vaan ovat itseasiassa huomattavasti tuottavampia ja tuloksellisempia - ainakin työpaikoilla. Miksei tuo pätisi sitten kaikilla elämänaloilla?
* http://scholar.google.fi/scholar?q=happiness at the workplace&hl=fi&as_sdt=0&as_vis=1&oi=scholartVarmaankin riippuu siitä, että miten(millä mittarilla mitattuna) on onnellinen...
http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2011/joulukuu/amerikkalainen-paradoksi- KoppavaHoro
Pahan odottelu ja onnesta nauttiminen eivät välttämäti sulje toisiaan pois. Se on sitä multitaskingia, johon me naiset ainakin kyetään. Vähän kuin se, että istuu kakalla ja harjaa hampaita samaan aikaan.
Taikauskoa..johon itekin joskus sortuu. :-)
Kyllä sitä saa olla onnellinen justiinsa sillon, kun sille tuntuu.- sininen_sitruuna
Ei saa. Se taas on normaalia, että kun luulet olevasi pohjalla, joku tuo kaivinkoneen...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt2956902- 562128
- 331571
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että251371IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio711117- 1051073
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel329979- 15803
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin45786Miksei persut järjesteä koskaan miekkareita tai kulkueita?
Pelkäävätkö saavansa pataansa, ja sen vuoksi vain öyhöttävät netissä? Ei öyhöttämisellä muuteta maailmaa. Pitää olla ak274777