Lunta sataa sakeasti ja vanha riihi kutsuu

Voi kun melkein kadehdin sinua? Kukapa ei tuollaisesta nostalgiastatykkäisi!

Onko se riihi harmaata lautaa vai hirttä? :)

Matalasta ovesta pujahdin sisään savuntuoksuun. Toisen mukillisen kahvia tässä hörppäsen, sitten on käytävä lähikaupassa.

Ihastelen huurteisia puita, heti on kauniinpaa ulkona. Koti alkaa olla *viittä vailla* valmis. Kinkunpaisto on vielä edessä loppuviikolla, jonka jaamme kolmeen pekkaan

Hirsiseinät täällä on ja salvetut nurkat, lautalattia, jossa voi nähdä jyviä rakosissa. Parikymmentä vuotta sitten täällä puitiin vielä kotitarpeiksi, nokiset oli riihipaidat silloin jotka pesin:D Riihikuivattua ruista vein toimistoon pääjohtajalle, joka haikaili ruispuuroa karkeista ruisjauhoista!
Oi aikoja entisiä!

Tauko pidetty, ja eikun hommiin!

Toi on parasta joulua!
PPPALJON parempaa kuin kauppojen Hello Kitty-joulukrääsät.

Hetken täälläkin saatiin lumipyryä ja talven valkoinen humahdus, mutta sulamassa on jo. Länsiväylällä ajaessa huomattiin , että pienelle aukiolle on siirretty iankaikkisen vanha riihi kahvilaksi, ihana kahvin tuoksu savun aromiin yhdistyneenä houkutti matalasta ovesta sisälle...Sai vaan varoa päätään, ukolla taisi kamana kopsahtaa päälakeen kun kuului : perrr...manto... on komeaa leveää honkalankkua, tuosta kun saisi talon lattiat !

Minne lie kahvilan emäntä piipahtanut, pannu on kuumana pöydällä myssyn alla ja kaadetaan siitä itse mukeihin. Himmeli keinahtelee ihastuttavan keveänä, rukiin olki kiiltää himmeästi riihen nokista patinaa vasten. Myyköhän emäntä minulle rukiin olkia, jos puhdetöinä väsättäisiin sellainen taideteos kotiin ? Voisihan noita olkia ostaa kokonaisen kuvon ( siis olkikupoa tarkoitan), voitaisiin levitellä aattoiltana olkkarin lattialle , pojat voisivat niillä painia kuin Jukolan veljekset ennen vanhaan ja seimikuvaelman vauvanukelle saisi makuusijan pehmusteet. Miltähän tuntuisi olkipatjalla köllötellä...

Riihitonttu vilahti hämyisässä nurkassa, kävi lisäämässä puita tulisijaan. Jotain tuttua hänessä on...

Aaaah!! Vihdoinkin perillä, aamulla kun läksin satoi vettä sitten paistoi aurinko, sen jälkeen tuli lunta ohuelti.
On vuoden pimein päivä ja rasittava, nyt aion istahtaa olkikupojen päälle ja juoda nauttien silmät ummessa tuota pannukahvia, sen aromit tulivat jo rinteessä vastaan oli vaan jaksettava.
Nyt tuo ihana riihikahvi virkistää ja silmätkin näkevät täällä hämärässä tämän avaran korkean rakennuksen, räppänäkin aivan katon rajassa, niinpä tietysti että lämmityssavut eivät käyttöaikana kitkeröitä jyviä jotka kuivatetaan "ylä hyllyillä".

Riihi on lapsuusajan muistoja, ja uudisleipä varstalla puidusta ja koskimyllyssä jauhetuista jauhoista, voi kun sitä vielä joskus ...!


Sitten tähän raadolliseen maailmaan, kävin Saunalahden rouvan kanssa juttusilla oli kyllä oikea nirppanokka, toivottavasti saa tuolilleen nastatyynyn jouluksi ;-DDD.
Kilttiä ajatusta eikö vaan!

Ai-ai-ai, ei tainnut riihen löytänyt emäntä muistaa kysyä lupaa riihen asukkailta, riihitontuilta.
Muutama talvi sitten hiihtelimme montakin kertaa riihen ohi, vakituinen hiihtoreittimme siitä ohi aina kulkenut. Meillä oli siihen aikaan vielä persoonallinen Emmi-kissamme, joka aina perässämme myös hiihteli. Mieheni nääs teki Emmillemme pienet sukset, kun niin perherakas oli seurassamme kulkemaan.

Uskokaa tai älkää.....Emmi oppi kuin oppikin hiihtämään. Tarkkakuuloinen kun oli, aina pysähteli riihen kohdalla korviaan höristellen. Kerran kuulimme mekin aikamoista mekkalaa riihestä, mitälie juhliaan siellä tontut pitäneet. Emme tohtineet kuitenkaan koskaan sisälle kurkkimaan, on tärkeätä pitää hyvät välit sauna-ja riihitonttuihin, kunnioittaa heidän työtään.
Ilmeisesti ovat hyväksyneet uudet tulijat, kokeileppas emäntä, leivo kakku illalla pöydälle...jos hyväksyvät, on kakku aamulla hävinnyt.

Ohoh huopatossun jälkiä näkyy lumessa, On se riihitonttu käynyt näköjään! Voi kun ihanaa on laittanut muhkeat havut oven eteen ja luudan viereen:D

Käväisen lisäämässä puita pesään, kiva on luudalla putsata saappaat ettei tule märkää sisälle. Voi ihme!

Meille on tuotu kuusikin tänne nurkkaan, on meijät hyväksytty tänne, hyvä idea on tuo kakku tuoda illalla pöydälle, kun samalla voi askarrella oljista pieniä tähtiä kuuseen.

Muutama kynttiläkin on tarpeen jos ei tulen kajo riitä. On se tuo savu hieno kun leijailee tuonne ylös räppänään.

Nyt pitää leipoa se kakku vielä. illalla painaa jo väsymys varmaan, heippa.)

kappas vaan, vielä lepatteli riihen pienen pienestä ikkunasta liekkien kajoa, kun läksin aikaiselle aamuhiihdolleni. Heräsin niin aikaisin, ulkona leuto luminen sää, lumi valostutti, tuttu suksen tola vei riihelle.
Maalliset murheeni unohdin sanoinkuvaamattomassa hiljaisuudessa, koko luonto vielä unessa...jossain narahteli vanha puu kyllä unisena. Jäniksenjälkiä tienoo täynnä.
Varovasti avasin yön pimeydessä vanhan riihen oven, ihana lämpö tulvahti ylleni. Lisäsin puun käkkäröitä hiillokseen, liekit hulmahtivat näyttäen vanhat nokiset seinät. Istahdin onnelliseen rauhaan penkille...kas...riihitontut ovat käyneet ja köllähtäneet tyytyväisinä nukkumaan.

Lisäsin vielä vanhan aikoinaan tekemäni aidon himmelin kuusen viereen.
"Kaukana on vaino, riita...kaukana kavala maailma..."

Aikainen oli herääminen, siksi oli lähdettävä aamusta poikkeamaan "Jouluriiheen", täällä se tonttujen keittämä joulupuuro sitten aattona maistuu makealta.
Nyt istahdan tuohon hiilloksen vastapäätä rahille, susmorsian on niin nätisti asetellut nuo luonnon konkeloimat puut tuli viipyy kauniisti niissä ja lämpö raukasee.
Tässä on hyvä olla miettiä vielä joulun merkitystä, hiljentyä ja kuunnella vain liekkien hiljaista kuiskausta, niiden kaunista väriloistoa ja liikettä, alkaa jo hiukan raukaista.
Ajatukset liikkuu kaukana vuoroin tulevassa, tässä on nyt kaikki tarvittava tunnelma suuren juhlan alkuun, ei kiirettä eikä huolta tässä hetkessä on kaikki.
Riihen mustat seinät, savun haju, takkapuita ja raukeus, hyvä on vain olla
isot huopatossut jalassa ja vain yöpaita päällä.
Kuuluu askeleita pakkaslumi narskuu kävelijän jalan alla verkkainen käynti pieni yskäisy, tunnistettava nykäisy ovesta ja sieltähän tulee Johtaja Tonttu.
Hän on tärkeällä matkallaan muistanut riihen, täällä voi lepuuttaa jalkojaan ja siemaista glögiä jatkaakseen taas matkaa, tänä yönä on saatava viimeisetkin kiltit mummit ja ukit kirjattua lahjojen kirjaan.
Niin se on joulu tulee ja menee kuin Johtaja Tonttukin.

Varhain olen minäkin liikkeellä - postilaatikkoreissulla huokailin ihastuksesta, kun ohut lumikerros on säilynyt maalaten joka korren, oksan ja maan talvenvalkeaksi.

Vain tulen rätinä rikkoo riihen hiljaisuuden, kohennan hiillosta ja lisään puita.Riihitonttu on yöllä vartioinut tulta, ajan virtaa on tavallinenkin ihmislapsi täällä kuulevinaan... Toin korillisen talviomenia, on punaisia Loboja ja Åkeröitä, joissa aurinkoisen kesän aromit vielä tuoksuvat. Linnuille ripustin pihapuuhun itse leipomiani jyväisiä ja pähkinäisiä rinkeleitä. Kuumalla glögillä avaan ääntäni, tänään on vielä laulukeikka palvelutalossa. Heittäkääpä muutkin jo arkihuolenne !

Arkihuolesi kaikki heitä,
Mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
Taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
Talven säästä kun tuoksahtaa
Lämmin leuto ja henkäys hellä,
Rinnan jäitä mi liuottaa?

Syttyi siunattu joulutähti
Yöhön maailman raskaaseen.
Hohde määrätön siitä lähti,
Viel on auvona ihmisten.
Kun se loistavi lasten teille,
Päilyy järvet ja kukkii haat.
Kuusen kirkkahan luona heille

siintää onnelan kaukomaat...

Minäkin kaipasin hetkeksi vanhan riihen tunnelmaan! Täällähän on ihana tunnelma, puhtosia kotimaan omeniakin, joiden maku raikkaudessaan on tosi hyvä! Kiitos Ramoona :)

Jäin nauttimaan sanoista *päilyy järvet ja kukkii haat* miten kaunista kieltä se onkaan, ihan loihtii silmien eteen järvenselän,

päilyvänä, peilautuvana, kuin vain kesällä voi nähdä!

Asettelen muutaman puun vielä tulipesään, niin pysyy lämpö riihessämme, ja mieli hyvänä palaan askareihini.

Vein porkkanoita ja heiniä riihen kulmalle, kun huomasin sorkan jälkiä lähistöllä, maistuu se ruoka peuroille ja hirvillekin.
Naapuri lupasi kokonaisen heinäpaalin lahjoittaa jouluksi, voi ollakin illalla vilskettä kun heinien tuoksu leviää lähimetsään.
Pupu-Jussitkin jopa citykanit ovat myös heinillä herkuttelijoita.
Varpusille, punatulkuille ja niille joille kelpaa on lyhteitä, jouluna jokaiselle tarjoillaan vähintään ruokaa.
Pitäisikö vielä asentaa tallentava kamera että voisi sitten seurata ken haluaa...
Ketulle ja supeille voisi viedä kinkun nahkaa ja leipää.

Hyvä ketju,kaikenkaikkiaan.
Harmittaa,kun myin riiheni maakauppojen yhteydessä pari vuotta sitten.Tossa riihikalliolla se töröttää sata metriä keittiön akkunasta,ei se mitään.
Hyvä on tulla tänne texsanellin fiktioriiheen,niin kaunistakin täällä on ja lämmintä.
Olette porukalla oikein uurastaneet ja huomioineet jopa ympäristön eläimet.
Minun on tänään käytävä kirkonkylässä vähän muonavarastoja täydentämässä,eilen siivosimme ja matot saivat vähänaikaa olla ulkona,kun oli pieni sateeton rupeama.
Järvessä on kissaa kantava ohut jääpeite ja lunta senverran maassa,että sanomaan pääsee

Ja vanhakin jo nuortuu kuin lapsi leikkimään,..kun kaikki on valmista juhlan viettoon.

Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla,
kunnes päivä koittaa taivahalla, taivahalla.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap.

Mitenkähän osais suorasanaisesti ja selväjärkisesti kertoa tämän riihi-ihastukseni, kun tämä ei ole minulle ihan silkkaa fiktiotakaan.
Parikymmentä vuotta sitten kun Haminasta tempasin eläkkeelle jääneen ukkoni (45-vuotiaana hän jo pääsi, kun 25 vuotta tuli täyteen eikä sotakorkeeseen halajanutkaan) ja kaksi vielä kotona olevaa tyttöä mukaani riepotellakseni minä nyt vuorostani heitä oman työni perässä.
Vuokrattiin iso maalaistalo pihapiireineen, leivinuuneineen, navettoineen, riihineen Polvijärven läheltä. Liperissä kävin ite autolla töissä.
Niin...tässä tämä riihi nyt todellisena minulle, totta on hiihtelyt, kissan suksiin nyt ei ole uskomista. Latua pitkin kyllä kipitti aina perässämme.

Aikaisemmin oon tästäkin jo kertonut, samoin varmaan, kun sielläoloajasta kirjoitin lastenkirjan, pääosassa tämä Emmi, riihi- ja saunatontut. Ei kelvannut kustantajalle, mutta sain sen jatkokertomukseksi erääseen kissalehteen.

Yllättävän selväjärkisestihän tulikin tuo kerrottua, ettei ole riihitarinamme mulle fiktiota !!!

Hymyn oikeestaan naurun, sai esille tuossa erään kirjoittajan, ehkä huumormielessä, ehdottama kamerakin.
Ei nyt toki ihan markkinapaikaks riihemme. Eikös riihemme sijaitsekin ihan aika kaukana maailman melskeestä, lähimpään kyläänkin matkaa lienee parikymmentä kilometriä.
Siinä harmaana pellon laidalla.

Alkaa työt olla valmiina ja nyt toin tänne makkaranpaisto vartaat ja halstrausritilän.

Sain aamupäivällä supertuoreita silakoita espoolaisen kalastajan saaliista, jotka lievästi suolasin ja ajattelin vesi kielellä lämpimiä halstrattuja silakoita.

Sopiva hiillos onkin halsterille, ja nyt vedän rahin tähän ihanaan lämpöön ja odottelen.

Saa ne pikkuisen mustuakin, äh käännettävä on tosi kuuma on.

Eka satsi voipaperille ja eikun sormin syömään. Ihanan meheviä onkin, laitan vielä yhden satsin ja sitten puita lisää.

Käryttää mukavasti vaan haihtuu se räppänään. Pimeää on ikkunassa,. vain punainen hiillos hehkuu.

Savikulhokin on tyhjä :D hyvin on Tontulle maistunut uunipuuro. Jätän paketin halstrattuja silakoita illaksi pöydälle, kaipa tuo käy kurkkimassa! Puita piisiin vielä ja hipsin ulos.

Piipahdan vielä illan päätteeksi katsastamaan tulta pesässä, että kaikki on hyvin. Oih valkkaria on pöydällä no, laitanpa vielä loput silakat halsteriin, niin saan valkoviinin kanssa huuhtoa pari alas.
Vieraani lähti juuri Bellan kanssa (Yorkshiren t.) ja kahvittelimme vain makeiden tarjottavien kanssa. Loput taas voipaperiin ja kääröön. Mmnn,...ihana suolaisuus tekee terää.

Nyt on aika rauhoittua päivän menoista ja tuloista. Menoista puheenollen kyllä sitä rahaakin menee, kun ruokatarvikkeita haalii yli pyhien.
Ei pitäisi olla enää mitään kauppa-asiaa tiedossa.--- Nyt vain kuuntelen hiljaisuutta,.....

Bethofen Moonligt sonata :)

http://www.youtube.com/watch?v=nT7_IZPHHb0

Voi taivahanvallat,kuinka luihin ja ytimiin toi muusiikki meni,vaikka täällä mummonkammarista sitä kuuntelen.
uskomaton musiikinautinto kaikkien joululaulujen joskin tietty,että tuleehan se nissepolkkakin sinne riihelle,kiitos sinulle texsanell,että avasit riihenovet joihin mellä vapaa pääsy

Ja vielä sitä biisiä on kuuneltu puolitoistamiljoonaa kertaa.Levyvalinta oli siis ihan miten sanoisin parhaimmasta päästä olen kuunellut sitä lähes lakkaamatta,
Kiitos ihanasta musiikkinautinnosta Ama

Kuuntelin sen minäkin tuttu jo vuosia sitten, olen sen kuunnellut Wienissä vaimoni vielä eläessä. Hän minut tutustutti klassiseen musiikkiin. Viehättävä keidas teillä onkin tällainen vanha riihirakennus. Ei koskaan ole ollut tilaisuutta tutustua aitoon riiheen, valokuvina vain nähnyt tällainen Tölikan kundi.
Kinkun paistajaiset meneillään, koti tuoksuu niin houkuttelevalta, lapset tulevat jo huomenna perheineen hoitelemaan loput. Jäävät majoittumaan Papan kanssa yli joulun pyhien. Keväällä on luopuminen tästä ylisuuresta asunnosta.
Nauttinut olen riihitarinoistanne. Kiitos ja hyvää yötä kaikille tonttuileville ! vilkaisen vielä herätessäni 4 aikaan.

On villiä melskettä,,helinää, helskettä pienten tiukujen!
Vilske käy hämärän turvin riihen ympärillä, kaikki pitää saada järjestykseen, vain yksi yö jouluun.

Savuntuoksu tuntuu ilmassa on tyyntä ja pienet lumihiutaleet leijuu verkkaisesti maahan, on juhlantuntua kun tulee uusi puhdas lumi siistien entiset jäljet.
Jälkiä olikin illalla paljon käyhän täällä koko lähipiiri etsimässä Joulurauhaa!

Oli kahvia laitettu valmiiksi kun tulin sisälle, ja torttuja toi koko vadillisen kahvileiväksi, joulupiparit tekee kauppansa yön aikana, olisiko tonttusilla piparinälkä.
Istahdan kuuntelemaan vanhan hirsirakennuksen ääniä, aina se 'elää' ja ääntelee
ja tietysti tunnustelen hiljaisuutta.
Savu nousee pieninä kiehkuroina kohti kattoa lisään puita hiilloksen päälle ennen kuin palava liekki häviää latomani puut syttyvät hyvin ja valaisevat liekeillään.
Nyt on hyvä aloittaa pimeydestä putkahtava jouluaaton aatto.

Hui, melkein oli hiillos jo sammunut kun aamupäivällä en ehtunyt käväistä. Taitaa Tontullakin olla viimeiset kurkkaukset ikkunan takaa:) , mutta lähtihän se rätisten palamaan vielä.

Ihanaa kun on kuivia puita sisällä oven vieressä, tontut on varanneet sentään niitä.

Hetken tunnelmoin täällä ja haukkaan raikasta omenaa pahimpaan nälkääni :D

Päivä alkaa hämärtää jo, ja kotona pitää vielä vaihtaa puhtaat lakanat ennen saunaan menoa.

Aaton aatto :)--illalla en hyöri enää muuta kuin kinkun kuorrutuksen iltayhdeksän jälkeen.

Huomenna on Joulurauhan julistus, aina yhtä juhlavaa minusta, heippa taas,..

Eipä ole näillä main muualla niin paljon lunta kuin tämän riihen nurkilla. Ja lisää sataa, mutta lunta ei vieläkään ole liikaa. Piispa kuuletti kyselevän miten ihmisillä menee, miltä tuntuu. Mitähän tuohon sanois?
En minä kuitenkaan valita, syötävää on sen verran että toisillekin jää, hyvin me täällä riihellä on elelty.

Hyvää joulua omasta puolestani laitan kuitenkin puita vielä pesään.

Eilistä riihijuttuani ei "julkaistu" ylläpidon toimesta, kun mainitsin mihin kaikkea entisaikaan maaseudulla riihtä käytettiin.

lukijan mielestä kiva ketju, jos nuo ällötyxet ei itselleen peukkuja nostaisi. Mutta eipä niillä reppanoilla joulunakaan muuta iloo ole.

Riihen ovi on lukittu. Pahansuopaisuus astui sisään ja karkoitti kirjoittajat.

Hyvää Joulua vaan itsekullekin!
Niin, kyllähän riihitontut oman rauhansa haluavat...enpä sisälle koputtelekaan.
Vähän alkoikin olla riihessä "hollituvan" tuntua...kaikenmaaliman makkaranpaistovehkeetkin. Eihän sellainen ollut lainkaan minun mielestäni tarkoitus. Enpä kummastele, jos tontut suivaantuivat, ovi tais alkaa käydä liian tiuhaan.
Sanotaanhan saunan olevan "pyhä paikka", niin ainakin savusauna. Samoin riihi, siellä käyttäydytään asujamistonsa ehdoilla, sauna- ja riihitonttujen. Harvasta niitä enää löytyykään. Annetaanpa jäljellä olevien elää siellä omassa rauhassaan

Auvoista Huomenta Aattoon!
Miten se Riihitonttu sai oven lukkoon, vai vanhankansan lukkitustako käytti luuta ovea vasten, eipä nyt ollut mitään kun tulin.
Luuta on viety siivoushommiin, siitä se iso apu onkin kun pihaa pidetään siistinä.
Riihessä käyttäydyttiin ennen siivosti ja syy varmaankin kun siellä puitiin viljaa, tilaa kunnioitettiin ja keskitalvellakin käytiin katsomassa kunto, lakaistiin lattiat ja roskat vietiin sinne minne ne kuului.

Sauna oli todella pyhä paikka, moni hiukan ennen meitä syntyi saunassa ja elämä alkoi yleensä saunassa.

No nythän on aattoaamu tavallista aikaisemmin heräsin, eikä unesta enää tietoakaan.
Tänne riihen lämpöiseen mutkattomaan ilmapiiriin on niin hyvä tulla, voi rauhoittua
suuren juhlan aattoon, tehdä mielessään vuoden tase, onko ollut hyvä vai oikein hyvä vuosi, kiitos Luojan hyvä on vuosi ollut.

Tässäpä nyt rauhallista aaton aikaa kirjoittaa kunnianosoituksena kotitontuillemme Viktor Rydbergin runo
Tonttu.

Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydänuntaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan
kattojen päällä on lunta.
Tonttu vaan ei saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun:
katsoo metsää, niin hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettisi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.

Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätään ja haastaa -
tätä ymmärtää ei voi,
"ei, tää pulma on vasta:"
heittää tapaansa järkevään taas
jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimiin ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koittaa nytkyin, -
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin,
suitset, siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinää,
haassa se puree heinää.. -

Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko:
kanat jo katsoo, pianallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki,
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri -
hälle se riemu on suuri.

Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna, mut mistähän
ie oli avutonta?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks, -
mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noi taas palaa!

Latoon, parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa:
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa,
vaikka pääsky nyt poissa on,
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään,
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu vaan ei saa unta.

Minunkin lapsuuskotini pellolla oli riihi, jossa oli aikanaan puitu. Riihi oli kaksiosainen. Kuivausosa, jossa oli iso tulisija lämmön ja savun aikaansaamiseksi.
Kuhilaista lyhteet siirrettiin parsille n. 1,5-metrin korkeuteen ja parin päivän jälkeen puitiin varstoilla riihen avoimessa osassa.
Riihi varstoineen oli tallella vielä nuoruudessani, varstaatkin vielä pystyssä seinän vieressä.

Riihen kuivausosassa, sen lämmössä ja osin savussakin te te noita nostalgisia jouluhetkiä koette.

Hyvää joulua nokinenät!

Kinkun paiston välillä tulin tänne hetkeksi rauhoittumaan, iltapäivällä alkaa kova hulina. Perunoitakin pitää kuoria iso kattilallinen, muistaa laittaa laatikot uuniin ajoissa... Reippahasti käypi askeleet, äidin hommat on niin kiireiset...

Muistuu mieleen kansakoulun kuusijuhlassa lausumani vanha Immi Hellenin runo, silloin tosiaan lausuttiin melkoisella paatoksella , ope käski pitää kädet yhdessä, etten hypistelisi juhlamekon helmaa. Miten uljaan kaunis puu onkaan suomalainen kuusi ulkona lumivaipassaan ja sisällä koristeissaan, latvatähti kruununaan. Himmelikin saa ajatukset siihen, miten jouluyönä taivas ja maa kättä lyövät.

Joulupuu - Immi Hellén 1918

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
haastat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, juhlapuu,
muistos mieleen painauu.

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa –
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat.

Pinkasin riihen rauhaan, täällä hämärän lämpimässä on rauha ja viihtyisyys, voi vapaasti hengittä ja olla jouluisessa tunnelmassa.
Eiliset mässäilyt unohdetaan vuodeksi, syödään salaateilla, kalalla ja broilerilla täytetyiltä lautasilta terveellisesti, juomana raikasta vettä.

On täällä riihellä ollut poikkeajia, jälkiä oli pihamaalla ja kulmahyllyllä punainen lakki jossa valkoiset turkisreunat ja valkoinen iso tupsu.
Kadottaja löytää päähineensä täältä riihestä, kai hän se paluumatkalla tarvitseekin, Korvatunturilla on paljon kylmempää kuin täällä.
Hiillos on hiipunut vaikka lämmin tulipesä vielä antaakin poikkeaville lämmintä, olisin sytyttänyt takkatulen, kynttilät ja myyt tulivehkeet ovat poissa

Heinäpaalit, lyhteet ja muut metsäneläimille tuodut eväät on syöty siististi ja tarkkaan, kyllä nyt metsän jumala Tapio on tyytyväinen kun hänen alaisensa ovat saaneet juhla-ateriansa.

Olisi mukavaa jos tämä riihi saataisiin taas käyttöömme uuden vuoden yöksi, pitääkö anoa kirjallisesti käyttöön senhän tietää vain avaaja!

Katselin eilen illalla yhden musiikkiohjelman joka oli todella kauniisti koostettu ja laulut valittu huolella.
Esiintyjät Tony Kakko, Johanna Kurkela, Jarkko Ahola sekä Juha-Pekka Leppäluoto, kuuluttaja kertoi heidän olevan raskaan sarja rockareita, mutta muutos oli tosi suuri kuinka herkkiä ja esiintymiseen hyvin paneutuvia nämä olivat, oli suuri nautinko tuo konsertti.
Pitäisivätpä ensi joulunakin tuo sama qvartetti konsertin.
Tämä ketju on joulusta tänne tämäkin kehu hyvin käy, eikös vaan

Käynpä laittamassa riihen tulisijaan valkean, viime yönä kaipasin hiilloksen hehkua ja nokisia hirsiäkin:) Riihen tuksu on niin hyvä, sen savuntuoksuinen ilma vetoaa alkukantaisuudellaan.Ratiseva tuli on myös palaessaan ikiaikainen viihdyttäjä, jota voi istua kauan katselemassa.

Liekkien loimi nytkin nuolee pesän seiniä ja riihi valaistuu hetkeksi. Mikä suloinen lämpö alkaakaan hohkaamaan ympäristöön, ihan unettavaa on rauha ja hiljaisuus.

Nykyihmiselle niin hyvää tekevää, äänisaastetta on ympärillämme normaalipäivinä.

Saunaan aion vielä pujahtaa illemmällä, puin jo 2 jälkeen aamuyöllä vaatteet päälleni, kun patterit olivat kylmät, niin on ihana riisua ja saunoa kuumassa.

Saunamekko vaan ylle sen jälkeen ja rentoa olemista.

Ihania nämä joulun pyhät, on ruokaa ja herkkujakin. Toin tontuillekin Tobleroneaskin pöydälle jos vaikka kelpaisi.

Hakeuduin hetkeksi tänne vanhaan nyt lämpimään riiheen miettimään elämää, hieman surullisena luettuani joitakin otteita ihmisistä joilla ei suhteet lapsiin ole avoimet ja rakastavat.

Ajatus on mahdoton itselleni, kuinka paljon tuskaa - katkeruutta se aiheuttaisi? En kestäisi sitä, olisi pakko korjata tilanne tuoreeltaan, silloin kun epäsopua on syntynyt.

Vielä on aikaa korjata, niin kauan kuin on elämää, jos ei muuten niin kirjeitse.

Mieleeni tulee Per Lagerkvistin runo, missä hän tähdentää, että aika on arvokkainta mitä meillä on.

Kauneinta on hämärtyissä illoin
kaikki taivaan rakkaus on silloin
kerääntynyt valoon tummuvaan
peittääksensä mullan, talot, maan.

Kaiken yllä hellyys väräjääpi,
Herra itse rannat himmentääpi,
sulaa läheinen ja kaukainen,
kaiken saa vain lainaks' ihminen.

Kaikk' on omaani ja kaikki jälleen
otetaan pois multa kaikki jälleen,
puut ja maat, pilvet taivahan,
jäljettömiin yksin vaellan.

Hyvää tekivät omat "riihireissuni" tuossa ennen joulua, tarpeen tuntuivat olleen.
Ja jokaisella on omat "riihensä", oma rauhoittumisen sielunmaisemansa.

Toisaalta tässä hymyilyttääkin, kun aattelen, että oishan toki kädenvääntöö aikaseks saatu, jos olis ruvettu erittelemään, millainen sen "rauhan riihen" pitäisi olla !!!

Tänne tulin muistelemaan vielä, sitten voi jäädä odottelemaan seuraavaa viikonloppua ja samalla se on myös vuoden loppu.
Puurolusikat on puhtaaksi nuoltu ja kauniissa rivissä hirren raossa, siitä ne sitten taas vuoden kulutta löytää jokainen omansa niin Hipsu kuin Tipsu ja Kirjuritonttukin.
Eilinen ilta meni kun nuoriso tuli kylään, nuorin nerokas vaihtoi koneelleni ympäristön ja nyt on opeteltava uusi ja lopeteltava Tulikettu pikkuhiljaa, ainahan se uusi viehättää ja siihen haluan piankin tottua.
Lahjaksi saamaani huopaa kokeilin hyvällä menestyksellä.
Katselin TVä ja viluhan siinä tuli, peittelin huovalla jäseneni ja heräsin aamuyöllä ihmettelemään missä olen ja miksi?
Löytyi toki oma vuode ja jotenkin onnistuin siinne menemään kyllä unta riittikin,
vasta kahdeksan maissa heräsin ja nyt on taas akut ladattu ja virtaa riittää.
Suuret kiitokset tonttuväelle ja etenkin riihen avaajalle, voisit "tex" keksiä uuden vastaavan että voisi kirjoitella tuntojaan vapain mielin, olematta juonessa mukana.
Hyvää loppuvuotta ihan kaikille!

Nykykaupunkilainen - jos ei ole tupakinpolttaja tai palomies - joutuu aika vähän tulen kanssa tekemisiin. Joulukynttilöiden sytyttäminen on yksi harvoja tulen käytön muotoja.

Tuo on tosi. Ennen vanhaan jo lapsena opittiin tulen käsittely, kun oli puuhellat ja elävät kynttilät kuusessa. Tiesi miten sai hellan eteen pudonneen kekäleen tai palavan puupalan siirrettyä takaisin tulipesään ja opittiin öljylampun ja petromaxin sytyttäminen jo aika pienellä iällä.
Opittiin välttämään häkä, niin että tiedettiin missä vaiheessa pellit pantiin kiinni.
Jaaha, minkä ikäisenä lapset nykyään oppivat tulitikkua raapaisemaan. Heitä pitää aikuisen opettaa kädestä pitäen, etteivät sitten yksin ollessaan tee sitä ja pelästyksissään heittävät syttyneen tikun paalavaan materiaaliin, vaikka tekokuituvaatteen päälle.

Tämä ketju on hyvä esimerkki virtuaalikohteen luomisesta sekä sen ylläpitämisestä ja kehittämisestä siten, että sitä täydennetään jatkuvasti.

kun nämä palstan parhaat kirjoittajat ei sinne hänen ketjuunsa vilkasekkaan.

Luulenpa kuulleeni salaisuuden kun tuolla riihen suunnalla taittelin kuusen havuja ruusujen suojaksi, ovat kokonaan unohtuneet peittää talven pakkasen varalta.
Sillä oli olkien levitys käynnissä kun kurkkasin mitä suhinaa oven raosta kuului, arvannette kai Ruuneperi siellä hattu kallellaan huiski olkia sinne tänne....
Siellä on keskiyön tanssit uuden vuoden yönä, kuka lie soittamassa se nähdään sitten, sinne vaan joka sorkka parasta päälle ja loput paikattavaksi.
Oljet lattialla takaa varman luiston, siellä voi tulla kankut kipeiksi jos sattuu lankeamaan vauhdissa.
texanell'i latoi kristalleja hyllylle, ne kimalteli kuin kastehelmet kesäauringon valossa.
Siinä askarrellessaan hyräili kuin Tarja ikään Tonava Kaunoista, sehän se linnassakin Itsenäisyyspäivänä päräyttää tanssit käyntiin.
Tuli taas niin juhlamieli ja hyvä olo kun on mitä odottaa huomenissa..davaj!

Onhan hyvä., että riihessä on toimintaa, jätän kentän vapaaksi
*kukkis* laita helmat hulmuamaan:D
Itse lähden aamulla pienelle matkalle, ja olen viikonlopun muissa maisemissa.

Rattoisaa Uutta Vuotta!--- hengessä mukana:D

ei tuntunut tunkua olevan.