Häpeän toimintaani

lazyassbitch

En oikein tiedä mihin kategoriaan tämäkin viesti oikeasti kuuluisi. Olen kyllä avoliitossa. Itse olen 23v ja mieheni 25v. Häpeän kuitenkin millainen olen. Mieheni käy töissä ja sai äskettäin jopa vakituisen paikan. Itselläni on kaksikin ammattia mutta työnteko ei vain kiinnosta.. En tosin pidä tästäkään että lorvin kaikki päivät kotona mitään tekemättä. Välillä teen keikka hommia. Mieheni väittää ettei häntä haittaa pahemmin tämä tilanne, mutta uskon ettei se ihan niinkään voi olla. Mietin vain, että onko kellään muulla sellaista fiilistä ettei tässä iässä vielä tiedä mitä tahtoisi tehdä elämässään ja entä onko muita ns toisen siivellä eläjiä? Oma elämäni on jotenkin todella solmussa. Unirytmikin on aivan päälaellaan. Nukahdan kun mies lähtee töihin ja herään kun hän tulee kotiin. Ei tää voi jatkua enää näin, tajuan sen itsekin. Äh, oon kai vaan laiska paska.

25

812

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mk

      Et laiska ole vaan asennevammainen ja muista kun olet 40-50 ja työvuosia vähän niin ei ole eläkekertymää ja sitten vitsit on vähissä jos ei enää oel sitä elättäjää ja ei ne työt kaikkia kiinosta mutta se rha kiinnostaa. Itse en oelkoskaan ollut kiinnostunut töistä vaan rahasta ja kun joku maksaa palkkaa niin sen eteen täytyy tehdä jotain ja se on kiva kettella nyt vuodenlopussa kun suositulot on vähän alle 50t€ että jotain on tullut tejtyä. Mene töihin ja kun olet töissä niin on helpompi hakea sitä duunua mistä pitää koska jos olet 5v toimettomana niin koulutus vanhentunut ja osaaminen nolla.

      • ap

        No tietty raha kiinnostaa mutta ei niin paljon että tahtoisin tehdä paskaa duunia. Ja olen mä sen verran kuitenki käyny töissä, että ei tuo koulutus vanhentumaa pääse. Totta kyllä tuo eläke homma, sitä vaan tuppaa olemaan niin tyhmä että ajattelee asiaa vasta sit 40 vuoden päästä.


      • tylsä työttömyys!!!
        ap kirjoitti:

        No tietty raha kiinnostaa mutta ei niin paljon että tahtoisin tehdä paskaa duunia. Ja olen mä sen verran kuitenki käyny töissä, että ei tuo koulutus vanhentumaa pääse. Totta kyllä tuo eläke homma, sitä vaan tuppaa olemaan niin tyhmä että ajattelee asiaa vasta sit 40 vuoden päästä.

        no mä kun olin työtön, niin olisin tehnyt mitä vaan että olisin päässyt töihin!hain joka päivä töihin mutta vastaukseksi työpaikoilta sai vain että "valitettavasti emme valinneet teitä tehtävään"...
        tarpeeksi monen kielteisen vastauksen jälkeen turhauduin ja varmasti oli masennustakin ilmassa..päätin vain jossain vaiheessa ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa tekemään asioilleni jotain ja tällä hetkellä olen aikuiskoulutuksessa opiskelemassa alaa josta pidän suuresti.
        itselleni töihin pääseminen olisi todella hieno juttu, sillä se tarkoittaa rahan saamista ja toimeentuloa ja toimeentulon mukana tulee myös kivoja asioita.voi alkaa suunnittelemaan elämää pidemmällekin tulevaisuuteen kuin vain seuraavaan palkkakauteen.
        ja mitä tulee ahkeruuteeni kotona, niin mies on siihen varmaankin erittäin tyytyväinen kun useimmiten jopa kieltää minua siivoamasta ja tekemästä kaikkia kotihommia ja lähes käskee lepäämään;D..
        en voisi enää nykyään vain makoilla kotona..meinasi työttömänä jo järki lähteä kun ei ollut muuta kuin ne kotihommat..arki työttömänä on HELVETIN TYLSÄÄ!
        en ymmärrä miten sä ap jaksat päivästä toiseen tuollaista oleskelua ja makoilua?

        nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja alat vaikka urheilemaan ja etsimään opiskelupaikkaa/työpaikkaa itsellesi.

        t: 26v onnellinen aikuisopiskelijanainen.


      • ap
        tylsä työttömyys!!! kirjoitti:

        no mä kun olin työtön, niin olisin tehnyt mitä vaan että olisin päässyt töihin!hain joka päivä töihin mutta vastaukseksi työpaikoilta sai vain että "valitettavasti emme valinneet teitä tehtävään"...
        tarpeeksi monen kielteisen vastauksen jälkeen turhauduin ja varmasti oli masennustakin ilmassa..päätin vain jossain vaiheessa ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa tekemään asioilleni jotain ja tällä hetkellä olen aikuiskoulutuksessa opiskelemassa alaa josta pidän suuresti.
        itselleni töihin pääseminen olisi todella hieno juttu, sillä se tarkoittaa rahan saamista ja toimeentuloa ja toimeentulon mukana tulee myös kivoja asioita.voi alkaa suunnittelemaan elämää pidemmällekin tulevaisuuteen kuin vain seuraavaan palkkakauteen.
        ja mitä tulee ahkeruuteeni kotona, niin mies on siihen varmaankin erittäin tyytyväinen kun useimmiten jopa kieltää minua siivoamasta ja tekemästä kaikkia kotihommia ja lähes käskee lepäämään;D..
        en voisi enää nykyään vain makoilla kotona..meinasi työttömänä jo järki lähteä kun ei ollut muuta kuin ne kotihommat..arki työttömänä on HELVETIN TYLSÄÄ!
        en ymmärrä miten sä ap jaksat päivästä toiseen tuollaista oleskelua ja makoilua?

        nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja alat vaikka urheilemaan ja etsimään opiskelupaikkaa/työpaikkaa itsellesi.

        t: 26v onnellinen aikuisopiskelijanainen.

        Hmm.. Joo, siis onnittelut sulle et oot löytänyt mukavan opiskelupaikan! Oon kovasti miettiny tätä mun tilannetta, että miksi en tahdo tehdä töitä. Kuitenkin välillä kun töissä käyn niin se on ihan mukavaa. Kotona olen tosiaan älyttömän laiska. En ole aina ollut. Voisiko tämä johtua jotenkin vaikka siitä kun olin reilun vuoden sellaisessa työpaikassa missä sairastuin masennukseen.. Paikka oli todella kamala monella tavalla. Näen vieläkin painajaisia kyseisestä paikasta. Äh, en tiedä! Ihan kamala tilanne.


      • tylsä työttömyys!!!!
        ap kirjoitti:

        Hmm.. Joo, siis onnittelut sulle et oot löytänyt mukavan opiskelupaikan! Oon kovasti miettiny tätä mun tilannetta, että miksi en tahdo tehdä töitä. Kuitenkin välillä kun töissä käyn niin se on ihan mukavaa. Kotona olen tosiaan älyttömän laiska. En ole aina ollut. Voisiko tämä johtua jotenkin vaikka siitä kun olin reilun vuoden sellaisessa työpaikassa missä sairastuin masennukseen.. Paikka oli todella kamala monella tavalla. Näen vieläkin painajaisia kyseisestä paikasta. Äh, en tiedä! Ihan kamala tilanne.

        auttaako sua jotenkin se, että märehdit sitä yhtä paskaa duunipaikkaa ja miten kauheata siellä oli?
        ja oloasi todellakin saisi kohennettua liikunnalla, esim. joku kiva kävelylenkki(ei tarvitse mitään hikilenkkiä, kunhan vain menet ulos!)ja sitten enempi kasviksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon.
        itsellä ainakin auttoi. ja kun ei jäänyt kotona vain makaamaan, vaan vaikkapa vaihtoi huoneen järjestystä ja siivosi, niin siitäkin sai lisää puhtia.
        ja huom. unirytmisi saat normaaliksi ihan sillä että aamulla pistät kellon soimaan vaikka 9.00 aamulla ja TODELLAKIN nouset siihen aikaan, etkä välissä ota päiväunia.
        ja kun sulla kerta aikaa on, niin se ei vaadi kuin 5-10min että laitat työkkärin sivuilla hakemuksen vaikkapa koulutukseen, tai työpaikkoihin...

        sanon vaan että ei asiat muutu parempaan suuntaan jos et niille itse jotain tee.


      • ap
        tylsä työttömyys!!!! kirjoitti:

        auttaako sua jotenkin se, että märehdit sitä yhtä paskaa duunipaikkaa ja miten kauheata siellä oli?
        ja oloasi todellakin saisi kohennettua liikunnalla, esim. joku kiva kävelylenkki(ei tarvitse mitään hikilenkkiä, kunhan vain menet ulos!)ja sitten enempi kasviksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon.
        itsellä ainakin auttoi. ja kun ei jäänyt kotona vain makaamaan, vaan vaikkapa vaihtoi huoneen järjestystä ja siivosi, niin siitäkin sai lisää puhtia.
        ja huom. unirytmisi saat normaaliksi ihan sillä että aamulla pistät kellon soimaan vaikka 9.00 aamulla ja TODELLAKIN nouset siihen aikaan, etkä välissä ota päiväunia.
        ja kun sulla kerta aikaa on, niin se ei vaadi kuin 5-10min että laitat työkkärin sivuilla hakemuksen vaikkapa koulutukseen, tai työpaikkoihin...

        sanon vaan että ei asiat muutu parempaan suuntaan jos et niille itse jotain tee.

        Totta, totta, totta ja vaan totta! Kuullosti ehkä aluksi tylyltä mutta näinhän se asia on! Nyt kun vaan sais siitä kipinästä kiinni että oikeesti alkais ulkoilla enemmän ja tekemään jotain asioille! Ja tuo unirytmi myös, on se vaa hankala nousta ku ajattelee ettei kuitenkaa ole mitään tekemistä. Voi luoja, tulkaa potkimaa mun perseesee liikettä!


      • 000000
        ap kirjoitti:

        Totta, totta, totta ja vaan totta! Kuullosti ehkä aluksi tylyltä mutta näinhän se asia on! Nyt kun vaan sais siitä kipinästä kiinni että oikeesti alkais ulkoilla enemmän ja tekemään jotain asioille! Ja tuo unirytmi myös, on se vaa hankala nousta ku ajattelee ettei kuitenkaa ole mitään tekemistä. Voi luoja, tulkaa potkimaa mun perseesee liikettä!

        Toivon että löydät sen kipinän. Mutta älä jää odottamaan sitä jos se ei tule, vaan pakota itsesi liikkeelle. Monesti on sellainen olo että "en nyt millään viitsi ja että jos tän jutun nyt jättäis huomiseen, ihan varmana huomenna sitten teen sen...". Sitten jos sen lykkää, niin tuntuu tyhmältä koska oishan sen hyvin voinut tehdä. Ja sitten jos oikeasti päättää että nyt menen ja teen sen jutun, niin aina tulee hyvä olo ja ajattelee että onneksi nostin perseeni! Sieltä se kipinä sitten voi löytyä, sen itsensä pakottamisen kautta:)


    • 2

      Onhan noita siivelläeläjiä, vaimoni esimerkiksi, jo rapeat 30 vuotta on tuossa siivellä elellyt.
      Teki aikanaan viisaimman päätöksen mitä nainen voi ikinä tehdä, meni rikkaisiin naimisiin.
      Niin että jos rahaa on niin voi vaimokin siipeillä, aikansa.
      Että kyllä kaltaisiasi löytyy.

      • ap

        No rikasta miestä en ole etsinyt enkä saanut. Ihmeellisesti sitä vaan silti elossa pysytään. Näytät selvästi pitävän kovasti vaimostasi ja hänen valinnastaan..


      • 2
        ap kirjoitti:

        No rikasta miestä en ole etsinyt enkä saanut. Ihmeellisesti sitä vaan silti elossa pysytään. Näytät selvästi pitävän kovasti vaimostasi ja hänen valinnastaan..

        Onhan se aika hupaisaa seurattavaa.


    • 252

      Omasta kokemuksestani voin sanoa että tuo kotona lorviminen vain lisää laiskuutta ja samalla laskee itseluottamusta. Ei siinä ole mitään epänormaalia, täytyisi vaan itse saada takamuksensa pois sohvalta ja vain yrittää tsempata! Mene lenkille, opiskele, löydä oma innostuksen kohteesi! Itsekin olen 25 vuotias enkä vieläkään tiedä mikä ala minua innostaa. Olen itsekin huomannut että olen tullut nyt laiskemmaksi kun en ole töissä vaan keskityn koulusta valmistumiseen. Sohva on ollut ihana ja nukkumaan saa jäädä. Nyt tosin olen ryhdistäytynyt ja liikkunut enemmän, mennyt aiemmin nukkumaan ja etsinyt kiinnostavilta kuulostavia töitä. Ei laiskuus tee ihmiselle mitään hyvää.

      • ap

        Kiitos tästä hieman tsemppaavammasta viestistä! Se on totta et jos on pitkään pelkästään kotona, tulee laiskaksi. Olen nyt viikon alusta alkanut parannella unirytmiä. Vaikeaa se on mutta parannusta jo havaittavissa. Siivosin jopa vaatehuoneen ja eteisen komeron sekä olen ollut ulkona enemmän! Työasioista en vielä tiedä..


    • kylläsesiitä!

      (Taas 252)

      Hyvä ap! :D Minäkin siivosin maanantaina vaatehuoneeni ja tänään olisi sitten vuorossa eka työhaastattelu pitkiin aikoihin. Tästä se lähtee ja minun lorvailuni saa luvan jo loppua! Kyllä niitä kivempia työpaikkojakin alkaa tulemaan noiden kurjien työpaikkojen jälkeen.

    • tsemppiätoivotan

      Sehän se työttömyydessä on hankalinta, että se helposti passivoi. Hyvä konsti olisi löytää jotain motivoivaa ja aikatauluun sidottua tekemistä edes kerran viikossa. Löytyisikö alueeltasi vaikka jotain vapaaehtoistyötä? Esim. SPR:n ja muiden avustusjärjestöjen kautta löytyy vaikka mitä, kuten vanhus- tai maahanmuuttajakaveritoimintaa.

      Työnhaku voi olla raskasta, joten ehkä siihenkin kannattaa suhtautua työnä. Määrittelet itsellesi aikataulut, esim. että näinä ja näinä päivinä (ehkä kolmekin päivää viikossa riittää) suunnilleen siihen ja siihen aikaan käyt läpi työkkärin ja muiden työpaikkailmoittajien sivut, ja varaat aikaa myös hakemusten kirjoittamiseen. Vielä saattaa ehtiä myös ilmoittautua kansanopistojen kursseille, jokin kieli- tai vaikka maalauskurssi voisi myös piristää ja tuoda säännöllisyyttä viikkorytmiin.

      Tsemppiä! Et ole huono ihminen, olet vain joutunut passivoitumiskierteeseen. Hyvä, että olet tiedostanut asian ja yrität tehdä sille jotain, sillä itse se tosiaan on katkaistava.

      • ap

        Tuo on kyllä totta, että rytmiä viikkoon saisi jollakin harrastuksella. Olisi kivaa harrastaa jotain pitkästä aikaa! Ja kiitos näistä piristävistä kommenteista! Ajattelin varata ensi viikolle kirpparipöydän, siinä riittäisi ja hommaa ja voisi hieman tienata!


    • aamuja!

      "Mietin vain, että onko kellään muulla sellaista fiilistä ettei tässä iässä vielä tiedä mitä tahtoisi tehdä elämässään ja entä onko muita ns toisen siivellä eläjiä?"

      Itse epäilisin niin päin, että harvemmalla päälle kaksikymppisellä elämä on kovinkaan valmis paketti - eikä sen edes tarvitse tai pidä olla. Toki on niitä, jotka ovat vakituisesti mukana työelämässä, mutta heilläkin kiinnostukset saattavat muuttua vielä moneen otteeseen ennen eläkeikää, jollei oma-aloitteisesti niin pakostikin saattaa olla alanvaihdos edessä. Kukaan ei esimerkiksi tiedä tälla hetkellä totuutta siitä, kuinka vakava ja pitkä Euroopan taantumasta tulee, keihin se vaikuttaa eniten jne. Ilman tuotakin työelämä on hyvin vaihtelevaa ja epävakaata, on ihan tyypillistä tehdä projektiluontoisia töitä ja sijaisuuksia vuosia ennen vakinaisia työpaikkoja. Kaikkiin paikkoihin tuppaa myös olemaan paljon hakijoita ja monista paikoista on työttömänä vaikea saada edes tietoa, kun haut tehdään yrityksessä sisäisesti eikä ulkopuolinen voi hakea vaikka haluaisi.

      Minusta sinulla ei siis ole mitään hävettävää. Itse olen aikalailla samassa tilanteessa, täytän myös kohta 23 ja opiskelen yliopistossa. "Työurani" koostuu muutaman kuukauden pätkästä siivoojana ja harjoittelijana päiväkodissa. Sinäkään et varmaan ole pitkään ihan "puhtaasti" työttömänä ehtinyt edes olla, kun olet opiskellut pari ammattia ja ollut vuoden töissäkin jossain välissä. Etsiskele rauhassa ja mieti, mitä vaihtoehtoja sinulla on. Jos tuntuu, ettet aiemmilla tutkinnoilla työllisty millään/työnteko näillä aloilla ei ole sinun juttusi, voisitko hakea keväällä jonnekin ihan uuteen paikkaan? Vaihtoehtona voisi olla myös työkkärin harjoittelu omalla alallasi, saisit ainakin kokemusta cv:hen ja ehkä työtarjousta myöhemmin, vaikket nyt rahallisesti kovin hyötyisikään?

      Tärkeintä on oman mielenrauhasi saavuttamiseksi päästä turhasta syyllisyydestä: ei se oravanpyörässä mallioppilaana ravaaminen tee kenestäkään yhtään parempaa ihmistä. Ei se, että tunnet syyllisyyttä ja häpeää, auta sinua pääsemään eteenpäin, vaan se, että opit arvostamaan itseäsi sen perusteella, mitä olet etkä suoritustesi.

    • 312222222123

      Mitä teet päivät pitkät sitten kotona?

      Katsot telkkaria ja olet tietokoneella?

      Haluatko vinkin?

      Ota tietokone ja telkkari pois. Kokonaan. Huomaat, miten yllättäen viikon kuluttua alkaakin himottaa tehdä jotain ja jopa mennä töihin.

      Sinulla on addiktio, siksi työ ei maistu.

    • duunarihoitsu

      Täällä on 26-vuotias nainen, joka työskentelee 7. vuotta hoitoalalla, eikä vieläkään tiedä mikä hänestä tulee isona :) Asuntolainat ym. on vaan pakko jollain maksaa ja vaikka vihaan yli kaiken aikaisia aamuherätyksiä, niin pidän siitä, että on joku joka pakottaa pitämään jonkinlaisen rytmin arjessa. Eikä minunkaan työnantajani tai työkaverini ole mitään maailman ihanimpia, jotkut työkaverit ketuttavat jo valmiiksi ennenkuin olen edes päässyt työpaikalleni.

      Lopeta murehtimasta jotain edellistä, epämukavaa työpaikkaa. Jokaisessa työpaikassa on joku mulkero, siitä ei pääse mihinkään. Hyviä vinkkejä on jo tullutkin. Rytmin saaminen ja työpaikan etsiminen ovat niitä avainasioita. Netissä on helppo täyttää työhakemuksia, laittele niitä eri sivuille niin eiköhän jossain vaiheessa tärppää, jos itse olet avoin ja innostunut. Mieti tosiaan eläkkeen karttumista ja palkallisia lomia jne. Tsemppiä!

    • ap

      Kiitos kiitos taas näistä kommenteista! Oon tällä hetkellä yövuorossa ja huomenna sama homma (!!!) :D No mut koti on kyl edellee ku pommin jäljiltä. Jospa innostuisin tekee sielläki jotai kerta oon töihinki välil tullu :)

    • olet kuin vaimoni

      Oma vaimoni on ihan samanlainen. Hänella kuulemma ei ole energiaa tehdä mitään ja hän on aina väsynyt. Kummasti hän kyllä jaksaa valvoa yöt ja sitten ihmettelee kun ei jaksa aamulla herätä. Ihan sama mitä sanon hänelle, niin se on valitusta vaikka olen vain sitä mieltä että hänen tarvisi jaksaa tehdä jotain. Siivoaminen on muka kamalan aikaavievää työttömänä, ruokaakaan ei jaksa tehdä, liikkua ei jaksa,..
      Voin kertoa, että kyllä ottaa päähän vetään perässä siivelläeläjää. Hänkin tajuaa oman laiskuutensa aina välillä, mutta mitään hän ei saa muutettua, ei edes sitä unirytmiä.

      • ap

        mitä jos olenkin vaimosi? :D älä pelkää, en ole. Mun mies on onneksi jaksanut mua hyvin ja olen saanut puhua hänelle myös asiasta. Hän ymmärtää kyllä nämä ns vaikeudet sillä on meillä ollut toisinkin päin tämä homma. Mies kotona ja minä töissä. En usko kuitenkaan että itsensä soimaaminenkaan auttaa asiaa. On maailmassa kuitenkin suurempiakin ongelmia. Meillä on kuitenkin asiat hyvin. On katto pään päällä, pärjätään ihan hyvin, ollaan pysytty terveinä jne jne.


    • Elämän iloinen

      Olet nuori ja etsit omaa paikkaasi tässä elämässä. Minusta ihmisen pitää tehdä sitä mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. Jos sinua ei nyt kiinnosta työnteko, niin ehkä sinä tarvitset nyt vain aikaa omaa itseesi tutustumiseen. Hiljaisuudessa ihminen kuulee itsensä. Mitä jos tekisit jotain "järkevää" kun et käyt töissä? Kuuntele itseäsi ja keksi päiville mukavaa sisältöä:) Terveellisiä elämäntapoja.. liikuntaa ja terveellisen ruuanlaittoa. Kodin hoitoa ja harrastamista. Mistä pidät? Kirjoittaminen? Lukeminen? Maalaus? Jokin harrastusryhmä?

      Minusta työttömyys on loistavaa aikaa itsetutkiskelulle!! Älä turhaan kokea mitään syyllisyyttä. Jos miehesi mielestä tilanne on ihan ok, niin miksi murehdit tätä asiaa. Kateellisia ihmisiä kyllä ympärillä riittää, jotka eivät hyväksy "laiskotteluasi". Älä heistä välitä. Elämässä on muutakin pääomaa kuin rahan tienaaminen. Kun vietät riittävästi aikaa itsesi kanssa, niin ehkä sinulle herää joku uusi ajatus siitä mitä haluat elämälläsi tehdä.

      • ap

        Voi kiitos kovasti tästä vastauksesta! Olen itsekin ajatellut että pitäisi vain tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Sitä sanoi aikoinaan myös terapeuttini. Elin nuoruuteni hoitamalla kotia ja huolehdin aina äidistäni vaikka sen olisi pitänyt olla silloin toisinpäin. Ehkä tämä osaksi juontaa siitä.. Olen ajatellut että haluaisin kirjoittaa. Lukemisesta pidän myös kovasti. Varasin juuri kirpparinkin 10 päiväksi, joten on ollut puuhaa sen parissa. Tänään myös heräsin ajoissa ja siivosin koko kämpän. En tiedä miksi niin asiaa murehdin kun tosiaan mieskin on sanonut ettei pitäisi. Kai tää sitten tästä, onhan tässä tosiaan elämä vielä edessä :)


      • Elämän iloinen
        ap kirjoitti:

        Voi kiitos kovasti tästä vastauksesta! Olen itsekin ajatellut että pitäisi vain tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Sitä sanoi aikoinaan myös terapeuttini. Elin nuoruuteni hoitamalla kotia ja huolehdin aina äidistäni vaikka sen olisi pitänyt olla silloin toisinpäin. Ehkä tämä osaksi juontaa siitä.. Olen ajatellut että haluaisin kirjoittaa. Lukemisesta pidän myös kovasti. Varasin juuri kirpparinkin 10 päiväksi, joten on ollut puuhaa sen parissa. Tänään myös heräsin ajoissa ja siivosin koko kämpän. En tiedä miksi niin asiaa murehdin kun tosiaan mieskin on sanonut ettei pitäisi. Kai tää sitten tästä, onhan tässä tosiaan elämä vielä edessä :)

        Olen itse 35 vuotias ja olen käynyt läpi elämässäni monet vaiheet. Olen opiskellut viitisen vuotta työn ohella lisäkoulutuksia. Olen ollut lukuisissa työpaikoissa. Minulla on ollut pajon pätkätöitä. Pisimmät yhtäjaksoiset työsuhteet ovat vuoden mittaisia. Olen kokeillut monenlaisia töitä. Olen ollut työttömänä. Pisin yhtäjaksoinen työttömyys on ollut 1,5 vuotta.

        Työttömyys on antanut minulle aikaa tutustua itseeni. Olen lukenut paljon henkisen kasvun kirjoja ja käynyt läpi vaikeita kasvuprosesseja. Olen kasvanut ja jalostunut ihmisenä kaikkien kokemusteni kautta. Yritin laittaa itseni johonkin muottiin, mutta en koskaan onnistunut siinä. On työpaikkoja, joissa olen viihtynyt kohtalaisen hyvin, mutta en ole koskaan tuntenut, että mikään työpaikka olisi kunnolla "kolahtanut" ja että olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa.

        Kun olin 31 vuotias, tapasin nykyisen mieheni. Hänellä on oma yritys. Minulla on myös oma toiminimi. MInä teen töitä hänelle ja lisäksi olen yhdistänyt tähän omia juttujani. Tuntuu, että olen löytänyt vihdoin oman paikkani.. Olen yrittäjä, mutta saan hyvän elannon tekemällä mieleistä työtä n.20 tuntia viikossa eli omaa aikaa jää kaikkeen muuhunkin.

        Minusta on tärkeää, että ihminen löytää oman paikkansa. Se ei aina tapahdu helposti, mutta on sen arvoista. Kun seuraat omaa tietätäsi ja teet mikä oikealta tuntuu, niin se johtaa sinut asioihin, joista tulet onnelliseksi. Matka ei välttämättä ole aina helppo, koska ympäristö yrittää laittaa jokaisen samaan muottiin.. syyllistämistä ja sanomista tulee.

        Olisi tosi tärkeätä elää itsensä näköistä elämää ja tehdä omasta elämästään mahdollisimman hyvää. Jokainen onnellinen ihminen on kuin aurinko, joka lämmittää ja valaisee myös muiden ihmisten elämää. Kaikkea hyvää sinulle nuori ihminen:)


      • ap
        Elämän iloinen kirjoitti:

        Olen itse 35 vuotias ja olen käynyt läpi elämässäni monet vaiheet. Olen opiskellut viitisen vuotta työn ohella lisäkoulutuksia. Olen ollut lukuisissa työpaikoissa. Minulla on ollut pajon pätkätöitä. Pisimmät yhtäjaksoiset työsuhteet ovat vuoden mittaisia. Olen kokeillut monenlaisia töitä. Olen ollut työttömänä. Pisin yhtäjaksoinen työttömyys on ollut 1,5 vuotta.

        Työttömyys on antanut minulle aikaa tutustua itseeni. Olen lukenut paljon henkisen kasvun kirjoja ja käynyt läpi vaikeita kasvuprosesseja. Olen kasvanut ja jalostunut ihmisenä kaikkien kokemusteni kautta. Yritin laittaa itseni johonkin muottiin, mutta en koskaan onnistunut siinä. On työpaikkoja, joissa olen viihtynyt kohtalaisen hyvin, mutta en ole koskaan tuntenut, että mikään työpaikka olisi kunnolla "kolahtanut" ja että olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa.

        Kun olin 31 vuotias, tapasin nykyisen mieheni. Hänellä on oma yritys. Minulla on myös oma toiminimi. MInä teen töitä hänelle ja lisäksi olen yhdistänyt tähän omia juttujani. Tuntuu, että olen löytänyt vihdoin oman paikkani.. Olen yrittäjä, mutta saan hyvän elannon tekemällä mieleistä työtä n.20 tuntia viikossa eli omaa aikaa jää kaikkeen muuhunkin.

        Minusta on tärkeää, että ihminen löytää oman paikkansa. Se ei aina tapahdu helposti, mutta on sen arvoista. Kun seuraat omaa tietätäsi ja teet mikä oikealta tuntuu, niin se johtaa sinut asioihin, joista tulet onnelliseksi. Matka ei välttämättä ole aina helppo, koska ympäristö yrittää laittaa jokaisen samaan muottiin.. syyllistämistä ja sanomista tulee.

        Olisi tosi tärkeätä elää itsensä näköistä elämää ja tehdä omasta elämästään mahdollisimman hyvää. Jokainen onnellinen ihminen on kuin aurinko, joka lämmittää ja valaisee myös muiden ihmisten elämää. Kaikkea hyvää sinulle nuori ihminen:)

        Kiitos paljon ja onnea myös omaan elämääsi! :) Tuo on niin totta että ihmistä yritetään laittaa tiettyyn muottiin ja jos tekeekin toisin niin heti joutuu silmätikuksi. Pitäisi opiskella, sitten vakityö, oma talo, naimisiin ja sitten lapsia jne. Tämä tietysti kärjistetysti mutta kuitenkin. Enköhän minäkin vielä löydä paikkani! Tässä kaupungissa missä asun on vain niin huonot opiskelu mahdollisuudet.. Katsellaan!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1789
    2. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1749
    3. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1691
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      254
      1432
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1378
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      483
      985
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      951
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      901
    9. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      298
      892
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      838
    Aihe