Olen 23 vuotias neitonen, joka ei ole löytänyt paikkaansa täällä ja pelkää, ettei koskaan löydäkään. Asun pikkupaikkakunnalla eli työmahdollisuudet ovat pienet.
Asun toisen vanhempani kanssa, toisen mielenterveys ongelmat heijastuvat kai elämääni joka päivä.
Yksin asuminen tuntuu toisena päivänä hirveältä ajatukselta, kun ei ole töitä. Pelkään jääväni neljän seinän sisälle. Toisena päivänä mietin, kuinka ihanaa olisi saada rakentaa ja sisustaa oma koti johonkin. Tuntuu että harhailen enkä osaa päättää mitä haluan elämältä, ja vaikka tietäisinkin en pärjäisi siinä tai edes pääsisi alaa opiskelemaan.
Oppimisvaikeuksien ja ujouden kanssa taistelen, mikä tekeekin kaiken erityisen vaikeaksi. Peruskoulu todistus jäi niin huonoksi monien silloisten vaikeuksien takia, joten opiskelemaankin pääsy on todella vaikeaa, vielä kun tietäisi mihin sitten hakisi. Aina tulee vastaan liian huono keskiarvo ja alemmuuden tunne.
Olen valmistunut tarjoilupuolelle 5 vuotta sitten, tehden sitten keikkatyötä eri vuokrafirmoissa, työharjoitteluja ja kesätöitä siivoillen, tiskaten ja keittiöapulaisen hommissa. Sitten jouduin sairauslomalle haaverin takia, jonka jälkeen paluu työelämään on vaikeutunut koko ajan. Toivon joka päivä, ettei sitä olisi sattunut... :(
Erityisen vaikeaa on, kun haluaisin pystyä asiakaspalvelu työhön, mutta johon vaikuttaa sitten suuri asiakas pelko. Käteni tärisevät, sydän hakkaa tajuttomasti ja toivon, ettei ketään palveltavaa tulisi. Mikä on tietenkin ihan järjetöntä.
Ahdistaa, kun tunnen olevani vielä täysin teini, vaikka ikää jo onkin kertynyt. En ymmärrä mitään paperi asioista, pelkään että olen helposti silmään viilattava työmaailmassa...
Kai tämäkin oli vain ajatusten purkua, mutta en tiedä miten ihmeessä löytäisin kipinän oman elämän perustamiseen.
Työnhakeminen vaikeaa... :(
2
348
Vastaukset
- Elys
Olen samanikäinen nainen, kuin sinä ja melko ujo myöskin tai pikemminkin epävarma. Itsekin koin vaikeaksi aloittaa työelämä ja saada elämä itsenäisesti kuntoon. Parannusta on tapahtunut paljon näiden parin vuoden sisään. Enää en ahdistu mielettömästi uusista haasteista ja olen osaltani hyväksynyt, että mä en vaan ole yltiö sosiaalinen tyyppi ja kauhea päällepäsmäri. Tajusin, että mun vähän hiljaisempi ja huolellinen työskentely riittää. Jotkut ovat hyviä esitelmöimään ja puhumaan, mutta itse olenkin hyvä tarkkuutta vaativaan ja vastuulliseen työhön. Mutta mikä auttoi mua eniten saamaan itsevarmuutta oli asenteen muutokseni. Päätin, että tartun uuteen hommaan ilman ennakkoluuloa ja lopetin sen vatvomisen, että mikä kaikki voisi mennä pieleen. Päätin olla innostunut ja annoin sen riittää, että tekisin vain parhaani sillä hetkellä ja se siitä. Jos nyt ekalla kerralla ei mennyt putkeen, niin seuraavalla kerralla se menisi jo paremmin, jos ei nyt kuitenkaan täydellisesti.
- ei valittu
Hei, kirjoitinkin jo äsken tuohon toiseen ketjuun, mutta koska tilanteesi ja ajatuksesi vaikuttavat hyvin samankaltaisilta omieni kanssa niin kysyn että haluaisitko kirjoitella vaikka sähköposteja kanssani? Olen itse 25-vuotias tyttö, asun kyllä jo omillani isossa kaupungissa, mutta taidan olla muuten vähän hukassa elämäni kanssa. Etenkin työnhaun ja opiskelun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911062
- 55732
Huonoja uutisia-nyt lähtee höyrylaivat
https://www.ita-savo.fi/ Konkurssiin meni tämäkin yritys. Raja kiinni ja venäläiset turistit puuttuvat. Täällä menee pe35614Ei näytä hyvältä
Kyllä nyt Ähtäriä viedään vesikelkalla. Neuvotteliat untuvikkoja kaikki. Mikko tietty tapansa mukaan loikki puheenjohtaj39546Älä itke rakas.
Tunnen sun kyyneleet silmissäni. Kaikki tulee menemään hyvin. Loppu häämöttää jo...49490Jos vielä toivot...mies...
Saisinpa jonkun merkin sinulta, jos vielä odotat 📝➡️📱 Rohkeus on mennyt jos seurustelet vaikka nykyisin. En halua häi46475- 31469
- 34447
Olet hurmaava
Olet paras mies, joka on tullut vastaan. Sinussa on jotakin, mitä muissa ei ole. En vaan tiedä, mikä on oikein sinun su14441- 38434