Mikä olikaan se Tsheka??

TSHEKA – VALTIO VALTIOSSA
Georg Popoff:
Tsheka on nykyisellä [kirj. 1925] Venäjällä vissin hallintajärjestelmän ruumiillistuma. Se näyttelee paljon huomattavampaa osaa kuin kolmesataa vuotta sitten inkvisitio Espanjassa, satakolmekymmentä vuotta sitten ”yhteishyvän komitea” Ranskassa tai jonkin aikaa sitten ”ohrana” tsaristisella Venäjällä.

Kuitenkin on edessämme se hämmästyttävä tosiasia, että huolimatta tshekan suunnattomasta vallasta useat aikalaisemme eivät tiedä mitään sen olemassaolosta. Myöskän ei ole ilmestynyt yhtään tyhjentävää, sen kaikkia toimialoja käsittävää kuvausta tästä historiassa ainutlaatuisesta laitoksesta. Tämä aukko on täytettävä, ja minä olen tarkoituksellisesti laatinut tämän kirjan jonkinlaiseksi bolshevikkien vallankumouksen ”yhteishyvän komitean” kronikaksi.

Tsheka ylläpitää sitä aasialaista henkeä, joka, yhtyneenä länsimaiseen Marxin oppiin merkilliseksi muodostumaksi, painaa nykyisin leimansa Neuvosto-Venäjän oloihin. On kyllä totta, että kommunistit ovat perineet tämän tatarilais-despoottisen poliisijärjestelmän tsaarinvallalta. (Niinpä onkin viisikymmentä prosentti kaikista tshekalaisista entisiä santarmeja ja ohrjanasankareita). Mutta juuri se tosiaasia, etteivät kommunistit ole arkailleet ottaa muuttamattomana haltuunsa tuota tsaarinvallan kirotuinta perintöä, linkoutuu järkähtämättömänä syytöksenä heitä vataan.

Kaikki, mikä Venäjän kommunismissa ja neuvostovaltion järjestyksessä on taantuvaa, barbaarista ja elämääsurmaavaa, on ruumiillistunut tshekassa.

Monista omituisuuksistaan huolimatta vanhalla Venäjällä ei milloinkaan ollut niin ilmeisen aasialaisia tunnusmerkkejä kuin nyt uudella Moskovan valtakunnalla. Ja suurelta osalta on juuri tsheka vastuussa siitä taantumuksesta, siitä aasialaistumisesta, mikä Venäjällä nykyisin on havaittavissa.

Jokaiseen, joka joutuu lähemmin kosketuksiin ”kommunistisen ohranan” kanssa, se vaikuttaa Euroopalle vihamieliseltä, tietoisesti eristäytyneeltä, salaperäisen aasialaiselta: tämän laitoksen ilmapiirissä, ”punaisten inkvisiittorien” joukossa, tuntuu aina siltä, kuin olisi joutunut joidenkin tiibettiläisten ihmemunkkien tai kiinalaisten jokiryövärien vangiksi, miesten pariin, joista ei koskaan tiedä, aikovatko he päästää ihmissaaliinsa lunnaita vastaan vapaaksi vai pitävätkö parempana uhrata vankinsa jollekin verenjanoiselle vuori- tai arojumalalle…

Tämä ”mongoolinen piirre” tshekan olemuksessa kulkee senvuoksi punaisena lankana kautta koko kertomukseni. Monesta nämä kuvaukset tuntunevat liian synkiltä ja hirveiltä, ja moni on varmaankin huomaavinaan vissin tendenssin. Se olisi erehdys. Tsheka on todellisuudessa niin pelottava, että ihmiskieli tuskin kykenee antaman oikeata käsitystä sen kauhuista, ja minä luulen, että pikemmin olen käyttänyt liian kalpeita kuin liian räikeitä värejä. Sitä paitsi luulen aikaisemmin julkaisemieni kirjoitusten, niin kuin myös viime vuonna ilmestyneen kirjani ”Unter dem Sowjetstern”, osoittaneen, että kuvauksissani uudesta Venäjästä on aina säilytetty objektiivisuus ja vältetty tendenssin sävyä.

Moskovan vallanpitäjien tärkeimpiä poliittisia saavutuksia on se, että heidän on onnistunut muokata maailman mielipidettä niin, että sille, joka yrittää huomauttaa neuvostovaltion sittenkin epäämättömistä puutteista, kaikilta tahoilta heti paiskataan vasten kasvoja sana ”antibolshevisti” ja hänet leimataan epäobjektiiviseksi ja puolueelliseksi. Aavistan, että vastaukseksi kirjaani, joka m.m. tulee paljastamaan juuri tshekan valehtelevaisuuden, seuraa Moskovasta tarmokas peruutus. Suuri aasialainen valheen taito tunnetaan siellä erinomaisen hyvin. Mutta yksin se seikka ei tietenkään saata tehdä tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään voi estää minua totuudenmukaisesti kertomasta mitä olen elänyt ja kokenut. ”Totuus on peloittava”, sanoo Vladimir Korolenko, ”mutta se on sittenkin totuus!”.

Rankaistusvangeista koostuva sikaluoma jota johti muutama käkkäräpää ja polakkia. Stalinin kaverit Kaukasian ajoilta sai myös sieltä töitä.

Juttu on siis täältä kopsattua:


Punaisen Tshekan suomalaiset, osa I
Kirjoittaja Veikko Huuska » 20.11.12 10:30


http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4833

On henkilöitä, jotka väittävät: ”Neuvostovalta ja tsheka ovat yhtä. Jos haluaa tehdä sopimuksia neuvostovallan kanssa, on myöskin mukauduttava tshekan olemassaoloon!” Tämä väite ei ainoastaan ole opportunisminsa vuoksi hylättävä, vaan myöskin asiallisesti väärä. Sillä läheisistä suhteistaan huolimatta neuvostovalta ja tsheka eivät ole yhtä. Tsheka on valtio neuvostovaltiossa ja lamauttaa kaikki sellaiset jälkimmäisen pyrkimykset, jotka voisivat johtaa Venäjän eurooppalaistumiseen. Ellei tshekaa olisi, olisi – siitä olen vakuutettu – paljon helpompi löytää välttävä modus vivendi, joka tekisi mahdolliseksi Venäjän neuvostovaltion ja muun porvarillisen maailman yhdyselämän ja yhteistyön. …

Luokaamme yleissilmäys Venäjän ja Euroopan nykyisiin suhteisiin: Tällä hetkellä, vuoden 1925 alkaessa, ovat melkein kaikki vallat tunnustaneet neuvostohallituksen, se on tehnyt kauppasopimuksia useiden maiden kanssa, lukuisille suuryrittäjille on myönnetty toimilupia j.n.e. Entä sitten? Onko havaittavissa Venäjän ja Euroopan kauppasuhteiden tuloksellista kehitystä ja todellista yhteistyötä? Ei vähääkään! Mutta miksi ei? Sentähden, että Venäjällä on kaksi hallitusta – toinen Kremlissä, toinen Lubjankalla. Kremlin neuvostohallituksen kanssa vallat ovat allekirjoittaneet tarkasti pykälöityjä sopimuksia, jotka ottavat huomioon kaikki mahdollisuudet. Mutta he näkyvät unohtaneen tshekan olemassaoloan, vaikka juuri se saattaa tehdä ja tosiasiallisesti tekee solmitut teoreettiset sopimukset merkityksettömiksi. Kaikista sopimuksista ja kaikista de jure –tunnustuksista huolimatta on Venäjälle menevien ja Venäjän kanssa kauppaa harjoittavien liikemiesten lukumäärä yhä kovin pieni. Miksi? Sentähden, että liikemiehet vaistoavat ihmeellisen tarkasti niiden maiden olot, joiden kanssa heitä haluttaisi ryhtyä kauppasuhteisiin. Ja Venäjän oloihin he eivät luota vähääkään. Täydellä syyllä! He vain eivät näytä tietävän, mistä heidän epäilyksensä johtuvat, vaikka vaistomaisesti arvioivatkin tilanteen oikein. Sanottakoon heille suoraan: Venäjän toinen hallitus, Kremlin rinnakkaishallitus, tsheka, on vastuussa epävarmuudesta, mahdottomuudesta harjoittaa kauppaa Venäjän kanssa. Toimittakaa tsheka pois – ja pahin este, mikä toistaiseksi ehkäisee kauppaa Venäjän kanssa, on raivattu tieltä. …

Tshekan alkuperäinen nimi oli ”Kansankomissaarien neuvoston yleisvenäläinen ylimääräinen komissioni vastavallankumousta, keinottelua ja sabotaashia vastaan taistelemista varten”. Huolimatta tästä rauhallisen teoreettisesta nimestään tämä komissioni pian levitti verisentodellisen hirmuvaltansa yli Venäjän. Tuossa tuokiossa se tuli kansanomaiseksi, ja sitä nimitettiin pian lyhyesti ”ylimääräiseksi komissioniksi”, venäjäksi ”tsherestvytshainaja komissija”. Mutta kun sekin tuntui venäläisistä liian pitkältä lausuttavaksi (tätä käsitettä mainittiin nyttemmin useammin kuin sanoja ”Jumala”, ”isä”, ”äiti” j.n.e.), otettiin vain molemmat alkukirjaimet ”tshe” ja ”ka”, liitettiin ne yhteen ja sanottiin ”tsheka”. Siitä tämä kauhea sana!:

Georg Popoff: Tsheka valtio valtiossa. Kokemuksia Venäjän ylimääräisestä komissionista. Helsinki 1925.

* * *
TSHEKAN VARHAINEN LOISTOAIKA

Tshekan bolshevikkivallan ajan ensimmäisen vaiheen toiminnasta voidaan todeta, että tsheka jo silloin, päinvastoin kuin Ranskan vallankumouksen ”yhteishyvän komitea”, pyrki teloittamaan uhrinsa salaa, kaikessa hiljaisuudessa, julkisuutta välttäen. Radek oli ainoa bolshevikki, joka vaatimattomasti ehdotti mestausten julkisuutta (mikä varmasti olisi pannut rajan tshekan mielivallalle). Hän kirjoitti vuonna 1918 ”Isvestijassa” n:o 192: ”Viiden porvarin teloittaminen, joka tapahtuisi neuvoston tuomion nojalla julkisesti tuhansien tämän teon hyväksyvien työläisten läsnä ollessa, vaikuttaisi paljon enemmän kuin viidensadan ihmisen ampuminen tshekan päätöksen nojalla ilman työläisjoukkojen osanottoa…”. Nämä ”kauniit sanat” kaikuivat kuuroille korville. Koko bolshevikkien vallankumouksen aikana – aina tähän päivään saakka [2.10.1924] – ei Venäjälllä ole tapahtunut yhtään julkista teloitusta, vaan sen sijaan on annettu Dsershinskin pyövelien mielensä mukaan riehua Lubjankan ja Gorohovajan kellariholveissa. …