Neuroleptit ovat sairaita

Olen juuri lähes vetäytynyt kokonaan antipsykoottisesta lääkityksestäni. Jos ihmiselle koskaan määrätään Abilifyn tai Geodonin kaltaisia lääkkeitä he voivat samantien heittää hyvästit elämälleen. Juju on siinä että mitä uudempia ja tehokkaimmaksi kehutumpia lääkkeet ovat sitä vaarallisimpia ja haitallisimpia ne ovat. Uusimpien neuroleptien käyttäjät ovat lähes aina tietämättään koekaniineja. Lääkärit ovat kehitelleet varsin virheellisen ja vaarallisen teorian eri mielenterveysongelmien aiheuttajista, koska tällä ajalla halutaan uskoa aivan muuhun kuin henkisiin ongelmiin. Kukaan lääkkeiden kehittelijöistä tuskin on kokenut aitoa psykoosia vaan ovat itse suuruudenhulluissa "tieteen" ambitioissaan kehitelleet yksiä ihmiskunnan vaarallisimmista myrkyistä (neuroleptit) joita määrätään ihmisille ilman mitään syyllisyydentuntoa.

Keskushermostomme ansiosta meillä on kaikki tunteemme, tietomme ja älymme ulkomaailmasta. Siellä sijaitsee myös persoonamme ja itsetuntomme, toisin sanoen sielumme. Jos tätä paikkaa mennään muokkaamaan ja sorkkimaan neurolepteillä ja injektioilla on ihmistä vastaan tehty vakava rikos, tätä eivät lääkärit tosin tiedä eivätkä voisi vähempää välittää. Lääkkeiden lopetus ja aloitus on tälle alueelle erittäin raskasta ja sekoittavaa. On suorastaan ihmeellistä miten vahvasti se pystyy korjaamaan itsensä taas ennalleen lopetuksen jälkeen koska lääkitys on ollut suorastaan myrkkyä sille.

Tässä ajassa on niin että jos ihminen on vähänkin ylitunteellinen, hysteerinen tai depresssiivinen hänet halutaan heti eristää omalta itseltään lääkkeiden avulla ilman että häntä oikeasti tahdottaisiin auttaa. Juuri sitä lääkkeet tekevät - eristävät ihmisen omalta itseltään kun hänen olisi saatava oikeaa henkistä tukea ongelmiinsa. Ne eristävät hänet ulkomaailman tunteilta ja itsensä tiedostamiselta. Ihminen voidaan latistaa ja lukita vaikka millä myrkyillä ilman että hän itse tiedostaisi millaiseen valetodellisuuteen hänet on ajettu. Kun lopetin lääkkeet sain maksaa kalliisti siitä vähäisestä avusta jonka ne minulle tarjosivat, minulla ei ole ikinä ollut psykoottisia oireita ennen kuin aloitin lääkkeiden käytön enkä tahdo niitä edes tässä kuvailla. Päiväni ja yöni ovat olleet yhtä helvettiä, tuntui kuin olisin herännyt syvästä unesta lopetuksen jälkeen, olen saamassa itseäni enemmän takaisin päivä päivältä, tunnen taas kehoni ja tunteeni, äly pelaa paremmin. En voisi olla vihaisempi lääkäreille siitä millaiseen myrkkyyn he huijasivat minut, ja kokonainen vuosi olisi pitänyt syödä. Pöyristyttää että jotkut joutuvat syömään näitä loppuikänsä.
Luin muuten jostain dokumentista että antipsykootteja ei alunperin oltu koskaan tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, enintään kuudeksi viikoksi. En lainkaan ihmettele. Niiden helvetillinen konsepti olisi tullut hävittää tästä maailmasta jo ajat sitten. Ne ovat pilanneet jo liian monen viattoman ihmisen elämän kuolemilla, aivovaurioilla ja pysyvillä vammoilla joista ei tule saamaan mitään korvauksia. En suosittelisi neuroleptejä edes kaikkein vakavimmasti sairaille.
Ilmoita

Itse sain ketipinorista ja abilifysta ekstrapyramidaalisia oireita, dyskinesiaa, kouristuksia, rajuja niskaliikkeitä sekä neurologista tärinää. Ei ihme koska juuri keskushermosto yritti taistella lääkkeitä vastaan. Lääkärit eivät todellakaan tiedä millaisia hirviöitä ovat, tahtovat ilmeisesti pilata ihmisyyden kokonaan sen sijaan että käyttäisivät kykyjään ihmisten oikeaan auttamiseen.

Todellakin psykiatrit vihaavat ylitunteellisia ja panikoivia ihmisiä. Kuntoutuskodissa hoitajat ovat yksiä kylmimpiä ihmisiä mitä olen ikinä nähnyt. Itkemiseeni ja henkiseen tuskaisuuteeni he suhtautuivat erittäin ylmästi ja äänensävy tässä vaiheessa oli jopa vihaista. Se oli vain pari tuntia ennen kuin minulle määrättiin lääkitys sairauteen jota minulla ei edes ollut. Jos olisin kertonut sairaskertomukseni vähemmän hysteerisesti ja liioittelematta olisin säästynyt omalta lääkehelvetiltäni. Oikeasti ihminen on peto joka on kykenemätön auttamaan toista ihmistä. Psykoosia sairastavien on turha odottaa empatiaa ja muuta tukea kuin haitallisia lääkkeitä. Lääkärit ja valtionvalta ei ilmeisesti tahdo pitää henkisesti sairaita ja hulluja yhteiskunnassa läsnä joten he käyttävät heihin lääkkeitä jotka muuttavat heidät toisiksi ihmisiksi, tunnevammaisiksi zombeiksi. Lääkärien mielestä tunteet ovat turhia ja ne on tapettava. Tietenkin lopettaminen on vaarallista ja voi todellakin aiheuttaa pitkän ja syvän psykoosin ilman että sellaista olisi koskaan ennen ollutkaan. Helvetti vieköön, jos noin vaarallisia lääkkeitä tiedemiehet keksivät niin tottakai heidän tulisi ottaa vastuu niskoilleen heidän myrkkyjensä aiheuttamista seurauksista!
Ilmoita
Minä ehdin syödä seroquelia neljä kuukautta ja elämä oli lääkityksen alla yhtä tuskaa ja päivästä toiseen selviytymistä.

Nyt olen ollut ilman seroa 9 viikkoa, enkä ainakaan huonommin voi.

Eka kuukausi oli viedä hengen, oli vierotusoireet sitä luokkaa mm masennus ja ahdistus. Sinnittelin oloni kanssa .. tunteet palasivat pikkuhiljaa, sain muistini takaisin, zombimaisuus katosi ja se raskas viitta päältäni hävisi pikkuhiljaa.

En koskaan ikinä laita suuni tuota myrkkyä. Kukaan ei niin sairas olekaan, että tarvitsee neuroleptejä. Mielestäni ei edes psykoosi ole peruste neuroleptien syöntiin.
1 VASTAUS:
"Kukaan ei niin sairas olekaan, että tarvitsee neuroleptejä. " Itse olen niin sairas, että tarvitsen. Ilman neuroleptejä olisin jo tappanut itseni. Lepteistä on ollu paljon apua! ;)
+Lisää kommentti
Hyviä kirjoituksia! Kirjoittakaa lisää omakohtaisista kokemuksistanne aihetta koskien.

Jos jaksamista löytyy myös potilasjärjestöille ja hesariin

http://www.hs.fi/palaute/
Ilmoita
Neoroleptien tarkoitus on lamata ihmisen aivotoiminta.Nämä roinat eivät osaa erotella lamaavatko ei-toivottuja vai toivottuja mielialoja, ajatuksia, yms.järjenjuoksua. Varmaankin 0n 10-15 prosenttia käyttäjistä jotka näitä oikeasti tarvitsevat, mutta näitähän syötetään nykyään jokaiselle ressukalle unihäiriöiselle joka ei asioista tiedä eikä osaa pitää puoliaan.
Ilmoita
Täällä myös yksi neuroleptihelvetin kokenut!
Tästä on nyt kulunut vuosia..
Olin 17-vuotias kun minulla diagnisoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja tähän määrättiin Seroquel.
Minulla on ollut useita sairaalajaksoja ja joka kerta on tyrkytetty Seroquelia.
Seroquel aiheutti turtuneisuutta,lamaantuneisuutta ja sydämen tykytystä johon lääkäri määräsi kuin olan kohautuksella nuorelle ihmiselle beetasalpaajan(sydänlääke) jotta sydän ei enää tykyttäisi..
Tulin kohtelusta surulliseksi ja vihaiseksi ja lopulta sain puhuttua itseni eroon lääkkeestä.
Aluksi lääkärit meinasivat heittää minut hoidon piiristä kokonaan koska en kuulemma ollut yhteistyökykyinen hoidon suhteen.
Myöhemmin selvisi ettei minulle edes ole koko kaksisuuntaista mielialahäiriötä vaan traumaattinen kehityshistoria jonka aiheuttama epävakaa persoonallisuus.
Lisäksi ahdh.
Olen lukenut ettei neurolepteja pitäisi missään tapauksessa antaa adhd:ille!
Omasta mielestäni ei kenellekkkään!
Eivät sielun haavat parane myrkyillä.
Tuntui kuin lääkitys olisi ollut nyrkin isku vasten kaikkea sitä hyvääkin mitä olen.
Aina vain hoettiin jos oli huono olo että "no muista syödä ne lääkkeet säännöllisesti"..
Ilmoita
Muutama kymmenen vuotta sitten aloin saada voimakkaita huimauskohtauksia. Kolmen vuoden ajan työterveyslääkäri lähetteli minua tutkittavaksi eri alojen erikoislääkäreille. Oli jopa merkinnyt sairauskertomukseeni minut "monialasairas", vaikka missään ei huimauksen syytä löytynyt. Lukuisia antibioottikuureja sain "varmuuden vuoksi".

Kävin sitten huimauksesta väitelleen neurologin vastaanotolla, ja kun hänkään ei syytä löytänyt lukuisista tutkimuksista huolimatta, päätteli hän sitten suuressa tohtoriviisaudessaan, että vika on korvien välissä ja määräsi neoroleptejä.

Jo kolmantena päivänä lääkityksen aloittamisesta todella tunsinkin, että nyt minulla viiraa päässä ja pahasti. Aloin nähdä tavallisissa esineissä mielikuvitusolentoja, esim. lattialla oleva köydenpätkä näytti käärmeeltä, ja alkoi naurattaa ihan tavalliset asiat, joissa ei todellakaan mitään huvittavaa ole.

Olisin varmaan syönyt kiltisti lääkkeet loppuun, koska siihen aikaan vielä luotin lääkäreihin, mutta onneksi lääke aiheutti minulle kutiavan ihottuman, jonka vuoksi lääkitys lopetettiin.

Tästä kului vielä puolisen vuotta, kunnes selvisi huimauksen todellinen syy: hammaskirurgi hammasta leikatessaan totesi, että eipä ole ihme, että on huimannut, kun hampaan juuren ja poskiontelon välissä on sormenmentävä reikä, josta mätä valui poskionteloon.

Hammasleikkauksen jälkeen huimaukset loppuivat kertaheitolla. Silti neurologi ja työterveyslääkäri eivät suostuneet myöntämään, että hampaalla ja huimauksella olisi mitään yhteyttä. Kun pyysin työterveyslääkäriä poistamaan monisairas-diagnoosin papereistani - piti jonkin verran kovemmalla äänellä vaatia, ennen kuin suostui - hän halusi määrätä mielialalääkkeitä.
Ilmoita
Minunkin elämä pilattu neurolepteillä, niistä jäi pysyvät ja vakavat sivuvaikutukset vaikka olen lopettanut jo aikoja sitten saan kärsiä niistä lopun ikäni, otan osaa muitten alistettujen suruun!
1 VASTAUS:
Ennemmin tapan itseni, kun alan syömään neuroleptejä.
+Lisää kommentti
neuroleptit on nykyajan lobotomia, jokainen ymmärtää että vertaus on osuva jos hiukan tutustuu lobotomiaan, ja sen jälkeen neuroleptien vaikutukseen.
Ilmoita
Kerron oman lyhyen tarinani.

Minulla oli hyvin rankka kevät, johon liittyi ahdistuneisuutta ja vainoharhaisuutta. Olin välillä niin ahdistunut, etten pystynyt lähtemään kotoa mihinkään ja saatoin kuvitella kaikenlaista. Menin näillä tuntemuksilla psykiatrille, joka sitten määräsi minulle näitä myrkkyjä. Ensin Zyprexaa ja sitten Abilifya.

Zyprexa aiheutti pitkäunisuutta ja se heikensi motoriikkaa tuntuvasti. Kun olin kahvilassa, läikytin puolet kahvikupista pöydälle ja olin poikaystäväni mielestä "ihan zombie". Lopetin nämä muutaman päivän käytön jälkeen, koska pelkäsin että sivuvaikutukset jäisivät pysyviksi.

Abilify oli kaiken huippu! En pystynyt keskittymään töissä mitenkään, koska sydän hakkasi hulluna, samalla olin myös erittäin väsynyt. Nukahtelin kesken kaiken ja saatoin nukkua kotona kaiken vapaa-aikani. Ruoka ei maistunut. Minulla oli myös ongelmia pysyä pystyssä ja seistä esimerkiksi kassajonossa. Lopetin Abin parin viikon käytön jälkeen, mutta kaikki yllä mainitut ongelmat jatkuivat vielä melkein viikon lopettamisen jälkeenkin. Pelkäsin, että olen tuhonnut elimistöni kyseisellä valmisteella. Onneksi kaikki palasi kuitenkin ennalleen, pikkuhiljaa.

Nyt käytän Sertralinia (ei-neurolepti) ja silloin tällöin Oxaminia/Propralia - näistä ei ole minulle mitään haittaa. En todellakaan halua takaisin siihen neuroleptihelvettiin, enkä voi suositella niitä kenellekään. Ehkä siinä tapauksessa jos muuta vaihtoehtoa ei vain ole.

Hyvää syksyä kaikille!
Ilmoita
Abilify on paska lääke, suoraan helvetistä!
Ilmoita
Sulle ei siis sopinut. Joillekin sopii. Kuten mikä tahansa lääke.
Ilmoita
Olen syönyt n. 5-vuotta ketipinoria (sama kuin serequel). Lääkäri määräsi lääkkeen pitkäaikaiseen unettomuuteen. Hän sanoi, että voin käyttää lääkettä sen mukaan, kuin kulloinkin tarvitsen, eli 25mg x 1-4 tabua iltaisin. Toisinaan riittää, että ota ketipinoria 50mg iltaisin ja nukun yöni hyvin. Mutta on aikoja jolloin en nuku niin nostan annostuksen 75-100mg:n.

Nyt kun olen lueskellut juttuja tästä lääkkeestä ja millaista myrkkyä se on, niin ilmeisesti sen hinaaminen ylös ja alas on tosi vaarallista.

Olen harkinnut ketipinorin lopettamista, mutta se taitaa olla sama, kuin teksi itsemurhan, koska aivot ja keskushermosto eivät kestäisi lääkkeen lopetusta.
Onko asia todella näin? Olenko loppun elämää kiinni tässä zombi lääkkeessä,
joka vie elämän halun lähes nolliin, kaikkine haittavaikutuksineen.

Onko kenelläkään kokemuksia, siitä, että on lopettanut ketipinorin ja päässyt siitä
kokonaan eroon, saamatta pysyviä vaurioita aivoihin tai keskushermostoon?
1 VASTAUS:
En valitettavasti osaa ottaa kantaa tuohon lopettamiseen liittyvään mahdolliseen riskiin. Olen lukenut täältä palstalta siitä varoituksia, mutta minulle ei ole selvinnyt mistä lähteestä tieto on peräisin. Toivottavasti kirjoittaja voisi sen lisätä, jotta asiaa pääsee tutkimaan omatoimisesti. Olen kyllä tehnyt nettihakua tästä, mutta toistaiseksi tuloksetta. En ole myöskään törmännyt vastaaviin varoituksiin kirjallisuudessakaan, jota olen lukenut paljon liittyen lähinnä juuri mielialalääkkeiden vaikutuksiin ja lopettamiseen.

Kaikki neuroleptit niin kuin muutkin mielialalääkkeet ovat myrkkyä viimeistään pitkässä käytössä, se on totta. Sanoisin, että mitä pikemmin niistä pääsee irti sen parempi ennuste mitä tulee elämänlaatuun ja aivovaurioihin. Etsi luotettava ja motivoitunut lääkäri ja puhu asiasta hänen kanssaan. Jos ensimmäinen ei suostu yhteistyöhön, mene vain seuraavalle. Jos englannin kielen taito riittää, internetistä löytyy lukuisia entisten käyttäjien kokemuksia lopetuksesta ja siitä mitä on odotettavissa vieroituksen aikana. Hakusanoina voit käyttää esimerkiksi Neuroleptic Withdrawal, Antipsychotic Withdrawal tai kokeilla suoraan lääke nimellä Seroquel Withdrawal. Tsemppiä sulle!
+Lisää kommentti
Minä lopetin pitkä aikaisen ketipinorin käytön n. 5kk sitten. Ekan kuukauden aikana alkoi tosi pahat oireet,verenpaine ja syke nousi vähän väliä ja ihan pienistäkin rasituksista.
Säikähdin oikein kunnolla mutta en oo alottanu enää uudestaan enkä ikinä alota,ja olen toistaiseksi hengissä. Uni ongelma vaan on jäänyt ja se ei varmaan korjaannu helpolla.
Ilmoita
Ei kannata ihan tosissaan ottaa tämänkään ketjun "jokaista" kirjoittaa, joista suurinosa on yhden ja saman henkilön kirjoituksia eri nimimerkeillä...

skitsofrenia on vakava asia..
1 VASTAUS:
Jos mirtazapiini on karkkia tuon rinnalla niin en ihmettele kirjoituksia ollenkaan.

3 vuotta olen taistellut irti mirtz15mg annoksesta, viimeiset 10kk yhtä helvettiä. Ja oli vuosia sitten lievä unettomuus, mitä se ei enää ole!

Onneksi hyvät päivät lisääntyvät vähitellen.
+Lisää kommentti
Olen syönyt Ketipinoria vuodesta 2010 lähtien, unettomuuden ahdistuksen masennuksen ja muiden ongelmien vuoksi. Annostus lähti 25mg:sta ja tällä hetkellä mennään 300mg / vuorokausi. Aluksi oli kieltämättä zombimainen olo, mutta se meni ohi. Nyt pystyn käymään töissä ja elämäni on paremmin hallinnassa kuin ehkä ikinä. En suosittele aloittamaan Ketipinor lääkitystä ihan kevyin perustein, mutta minä olen kai hyötynyt ko. lääkkeestä.
Ilmoita
Aloittaja puhuu asiaa!
Asiat menee juuri niin!

Yleensä kun joku kertoo tuollaisia faktoja, niin palstalle alkaa esiintymään valkotakkisten ja mt-hoitajien katkeraa puolustamista p*skatyötään kohtaan.

Lukekaa yleistä mielenterveydestä osio, siellä on alettu pohtimaan vakavasti miten saada kerättyä kokoon porukkaa, joka ryhtyisi oikeasti taistelemaan psykiatriaa vastaan!
Ilmoita
Lopetin Ketipinorin pari kuukautta sitten. Alkuannos oli 300 mg. Laskin hitaasti ja se oli helvetillistä. Lopuksi puolitin jopa 25 mg:n annosta. Sitten se vain jäi pois. En tiedä onko vaurioita jäänyt, voi olla kuitenkin koska käytin yhteensä n. 20 vuotta muitakin neurolepteja yms. Levozin on pahin mitä olen ottanut koska aamulla kun heräsi, oli vaikea kääriä sätkää kun kädet vääntyilivät miten sattuu. Truxal teki sen että kun käänsin yöllä kylkeä alkoi sydän tykyttämään, ei tarvinnut pahemmin liikkua niin rasittui sydän. Onneksi se oli yksi ilta-annos jonka otin, kerkesi vaikutus yöllä osittain vähentyä.

Cisordinol depot-injektiosta alkoi leuka täristä niin että lääkäri sanoi heti että nyt vaihdetaan lääke.

Bentsot eivät ehkä tapa tai muuta ja ovat hyviä siksi, mutta riippuvuus ja toleranssi ovat niiden kohdalla asioita jonka takia kannattaa vältellä. Samoin muistin huononeminen, ainakin minulla.

Haluan eroon noista, korkeintaan tarvittaessa nappi bentsoa.
Ilmoita
Minulle tuputettiin Ridperidonia harhaluuloihin. Haitoista ei mainittu mitään. En voinut ymmärtää että niistä olisi itse pitänyt ottaa selvää. Luin kyllä pakkausselosteen, jonka pitkä lista haitoista on vähättelyä. Oireeni hävisivät ja halusin lopettaakin lääkkeen syönnin mutta jatkoin kun niin kehotettiin tekemään. Olisi vähintään puoli vuotta pitänyt syödä. Kerroin hoitajalle seksuaalisten halujeni hävinneen täysin sekä tunteiden laimentuneen ja hän tiedusteli haluaisinko tähän vaivaan vielä masennuslääkkeen lisäksi! En halunnut. Otin myöhemmin lisää selvää neuroleptien haitoista ja luin toisten kokemuksista. Järkytyin. Lopetin lääkkeen syönnin. Olo ei ole koskaan ollut näin epätoivoinen, sillä pelkään etten palaa ennalleni. Psykoottiset oireet eivät ole mitään verrattuna tähän. Olen nuori nainen, eikä minulla ole aiemmin ollut mitään mielenterveysongelmia. Nyt olen ollut kolme viikkoa ilman lääkettä. Läheinen kuoli juuri enkä ole itkenyt lainkaan. En ole oikeasti tällainen, vaan herkkä ihminen. Voisiko joku kertoa kauanko tunteiden palautuminen kestää?
3 VASTAUSTA:
Tämän sai siis aikaan 2 mg Risperidonia 3 ja puolen kuukauden ajan. Varokaa tätä lääkettä! Kerroin lääkärille lopettaneeni ja hän määräsi tilalle Abilify- lääkkeen, jota en aio aloittaa.
Ei harhaluuloja voi lääkitä pois. := Kuka ikinä sinulle on sellaista sanonut, on valehdellut tai ei ole tiennyt mistä puhuu.

Ajattelun voi vaimentaa kemiallisesti, jos siten haluaa tehdä, mutta ei se mitään elämän epäselvyyksiä, harhaluuloja tai muita ihmiselämän ongelmia ratkaise.
imug kirjoitti:
Ei harhaluuloja voi lääkitä pois. := Kuka ikinä sinulle on sellaista sanonut, on valehdellut tai ei ole tiennyt mistä puhuu.

Ajattelun voi vaimentaa kemiallisesti, jos siten haluaa tehdä, mutta ei se mitään elämän epäselvyyksiä, harhaluuloja tai muita ihmiselämän ongelmia ratkaise.
Niin sanotut masennuslääkkeet johtavat samaan persoonallisuuden latistumiseen mm. tunteiden kokemisenkyvyn katoamisen myötä. Älä hemmetissä koskekaan. Samoin risperidonin tilalle tarjottu aripipratsoli on ihan samaa myrkkyluokkaa kuin risperidoni. Kuten huomaat, psykiatria on pelkkää nappikauppaa. Heillä ei ole mtään muuta. Jos haluat apua elämäntuskaan, panikoimiseen, ahdistukseen, masentuneisuuteeen jne. mene minne tahansa muualle kuin psykiatrian tai minkään valtiollisen/virallisen tahon tykö. Viralliselta taholta et saa muuta kuin aidosti neurotoksisia huumasuaineita, joilla elämäntuska hukutetaan pois. Mitään oikeita ratkaisuja et saa. Aivovaurion saa ja pahimmassa tapauksessa ikuisen helvetin aivovaurioituneena ilman tunnustusta mitään.
+Lisää kommentti
Saan joka kerta vihan tunteen, kun kuulenkin kun joku antipsykooteista obsessoitunut "asiantuntija" selittää kuinka nämä uudenaikaiset neuroleptit ovat hyviä ja turvallisia ja kaunistelevat niitä.Se on helppo näitä suositella, kun itse on lukenut lääkeyhtiöiden vääristelemää tutkimussontaa yleensä ilman kritiikkiä näistä eikä kokeillut yhtään pilleriä. Se potilas joka kehossaan ja mielessään vaikutukset tuntee on suurempi asiantuntija kuin yksikään kirjaviisas aivopesty puoskari lääkkeen vaikutuksista. Se on tuhon tie kun näitä alkaa syömään. Riskit kasvaa mitä enemmän ja pitempään mömmöjä syö. Kaikki vaikutukset ei lopu kun lääkkeen lopettaa tai palautumiseen kestää kauan.

Nämä puoskarit määrää näitä vielä yhdistelminä muiden pillerien kuten masennuslääkkeiden, toisten neuroleptien, epilepsialääkkeiden aka mielialantasaajien ja bentsojen kanssa vailla täyttä tietämystä mitä nämä tekee ihmiselle. Ja lääkkeitä auttamaan "sivuvaikutuksissa" vaikka ne kertovat jo jos ne pahoja ovat että lääkettä tuskin olisi syytä käyttää. Ei heitä edes kiinnosta kenenkään terveys tai hyvinvointi tai onnellisuus, tai ainakin tykkäävät ottaa riskejä sen suhteen. Varsinkaan siinä vaiheessa kun potilas alkaakin saamaan haittoja ja vahinkoa "lääkkeistä". Zyprexa, Abilify ja Risperdal yms ovat myrkkyjä joilla on merkittäviä haittoja terveydelle. Ne välittäjäaineet minkä kanssa ne pelaa on myös välttämättömiä normaaleille ruumiintoiminnoille. Niiden haitat ulottuu laajasti eripuolelle kehoa. Mutta pahin on se että ne voi tuhota ihmisen sisimmän ja persoonan ja jättää tilalle kuoren, joka on varjo entisestään. Olen pahoillani kaikkien takia jotka ovat joutuneet kärsimään näiden takia.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Neuroleptit ovat sairaita

Olen juuri lähes vetäytynyt kokonaan antipsykoottisesta lääkityksestäni. Jos ihmiselle koskaan määrätään Abilifyn tai Geodonin kaltaisia lääkkeitä he voivat samantien heittää hyvästit elämälleen. Juju on siinä että mitä uudempia ja tehokkaimmaksi kehutumpia lääkkeet ovat sitä vaarallisimpia ja haitallisimpia ne ovat. Uusimpien neuroleptien käyttäjät ovat lähes aina tietämättään koekaniineja. Lääkärit ovat kehitelleet varsin virheellisen ja vaarallisen teorian eri mielenterveysongelmien aiheuttajista, koska tällä ajalla halutaan uskoa aivan muuhun kuin henkisiin ongelmiin. Kukaan lääkkeiden kehittelijöistä tuskin on kokenut aitoa psykoosia vaan ovat itse suuruudenhulluissa "tieteen" ambitioissaan kehitelleet yksiä ihmiskunnan vaarallisimmista myrkyistä (neuroleptit) joita määrätään ihmisille ilman mitään syyllisyydentuntoa.

Keskushermostomme ansiosta meillä on kaikki tunteemme, tietomme ja älymme ulkomaailmasta. Siellä sijaitsee myös persoonamme ja itsetuntomme, toisin sanoen sielumme. Jos tätä paikkaa mennään muokkaamaan ja sorkkimaan neurolepteillä ja injektioilla on ihmistä vastaan tehty vakava rikos, tätä eivät lääkärit tosin tiedä eivätkä voisi vähempää välittää. Lääkkeiden lopetus ja aloitus on tälle alueelle erittäin raskasta ja sekoittavaa. On suorastaan ihmeellistä miten vahvasti se pystyy korjaamaan itsensä taas ennalleen lopetuksen jälkeen koska lääkitys on ollut suorastaan myrkkyä sille.

Tässä ajassa on niin että jos ihminen on vähänkin ylitunteellinen, hysteerinen tai depresssiivinen hänet halutaan heti eristää omalta itseltään lääkkeiden avulla ilman että häntä oikeasti tahdottaisiin auttaa. Juuri sitä lääkkeet tekevät - eristävät ihmisen omalta itseltään kun hänen olisi saatava oikeaa henkistä tukea ongelmiinsa. Ne eristävät hänet ulkomaailman tunteilta ja itsensä tiedostamiselta. Ihminen voidaan latistaa ja lukita vaikka millä myrkyillä ilman että hän itse tiedostaisi millaiseen valetodellisuuteen hänet on ajettu. Kun lopetin lääkkeet sain maksaa kalliisti siitä vähäisestä avusta jonka ne minulle tarjosivat, minulla ei ole ikinä ollut psykoottisia oireita ennen kuin aloitin lääkkeiden käytön enkä tahdo niitä edes tässä kuvailla. Päiväni ja yöni ovat olleet yhtä helvettiä, tuntui kuin olisin herännyt syvästä unesta lopetuksen jälkeen, olen saamassa itseäni enemmän takaisin päivä päivältä, tunnen taas kehoni ja tunteeni, äly pelaa paremmin. En voisi olla vihaisempi lääkäreille siitä millaiseen myrkkyyn he huijasivat minut, ja kokonainen vuosi olisi pitänyt syödä. Pöyristyttää että jotkut joutuvat syömään näitä loppuikänsä.
Luin muuten jostain dokumentista että antipsykootteja ei alunperin oltu koskaan tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, enintään kuudeksi viikoksi. En lainkaan ihmettele. Niiden helvetillinen konsepti olisi tullut hävittää tästä maailmasta jo ajat sitten. Ne ovat pilanneet jo liian monen viattoman ihmisen elämän kuolemilla, aivovaurioilla ja pysyvillä vammoilla joista ei tule saamaan mitään korvauksia. En suosittelisi neuroleptejä edes kaikkein vakavimmasti sairaille.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta