Osaisiko joku antaa vinkkejä miten saisin helpotettua oloani että jaksaisin tämän viikon. Minulla on aivan älytön ahdistus ja stressi päällä ja en pystynyt menemään edes eilen töihin enkä tänäänkään mutta huomenna pakko mennä. Sanoin työnantajallenikin että olen oksennustaudissa kun en kehtaa sanoa tästä hänelle. Muutenkin joudun olemaan tämän viikon yksin enkä voi oikein jutellakkaan kenellekkään tästä. Vanhemmilleni olen pystynyt puhumaan tästä pahasta ahdistuksesta mutta hekin lähtivät matkoille tänään ja palaavat vasta perjantaina jotenka en heillekkään pysty purkamaan pahaa oloani. Tämä on alkanut vaikuttaan nyt jokapäiväiseen elämääni ja olen täysin lamaantunut ja hirveässä ahdistuksesa ja paniikissa. Lääkärille aika ensi tiistaina toivottavasti saisin sieltä helpotusta mutta miten saisin helpotettua edes vähäsen oloani ja etenkin nämä PÄIVÄT KULUMAAN!!! huomenna pakko mennä töihin vaikka ei todellakaan kiinnostaisi mutta se ehkä saa ajatukseni muualle hetkeksi mutta jotenkin sinne lähtö tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä.. en tiedä mitä tekisin en saa nukuttua hetkeäkään makaan vain sohvalla puoli kuolleena enköä tiedä mitä tekisin. Kaverini ovat töissä ja oikeastaan tässä olotilassa ei kiinnostaisi edes nähdä heitä eikä oikeastaan tehdä mitään mutta tälläin tuo ahdistus ainakin vain jyllää kun makaan ja ajattelen negatiivisia juttuja enkä pysty tekemään mitään... Olisin kiitollinen pienimmistäkin vinkeistä miten saisin aikani kulumaan ja oloani helpotettua ja etenkin että pystyisin lähtemään huomenna aamulla töihin. Tämä on ihan kamalaa tunnen itseni ihan vihannekseksi näiden kamalien ahdistusten kera
Paha ahdistus ja lääkärille aika vasta viikonpäästä.
30
1850
Vastaukset
- Heippahuomenta!
Huomenta!
Voi sinua..ensin voimahali!
Mä olen käynyt läpi loppuunpalamisen muutama vuosi sitten ja tiedän tuon tunteen,kun TODELLA ahdistaa.
Nyt on hankala vähän suoraan antaa "oppimiami" tapoja selvitä tilanteesta,kun en tiedä mikä sua ahdistaa?
Ihanko vaan yleisesti kaikki? Oletko ehkä itsekkin loppuunpalanut?
Vai onko siihen joku syy? Siis niinkuin konkreettinen..
Ero tai joku sellainen!
Tähän kohtaan kokeile tälläistä ja kerro vaikka lisää jos haluat,et voisin yrittää auttaa( olen takaisin koneen ääressä n.2 tunnin päästä) .
Ensisijaisen tärkeää on antaa itselleen "lupa" olla ahdistunut!!!
Muista,ettet ole ainoa!
Ja sen jälkeen tee konkreettisia asioita vaikka ne typerältä tuntuukin: hengitä syvään .keskity siihen että saat itsesi rauhoittumaan!!!
Se on vaikeaa..mutta kun nyt kerta olet sairaslomalla käytä siihen vaikka aikaa enemmän kuin minuutti!
Jos sä pystyt..keksi tekemistä ..vaikka onkin vaikeaa( tiedän sen) pakota itsesi vaikka lenkille ja suunnittele miten vedät seuraavan viikon lääkärikäyntiin asti! Oikeasti pieni tekeminen..kävely,kaupassa käynti tms..neljän seinän sisältä poistuminen tuo parempaa mieltä .vaikka lähteminen oisi kuinka vaikeaa!
Ja sitten tietenkin on aina päivystys...jos olet niin pahassa jamassa,ettet ominvoimin nyt saa itseäsi kasaan ( itse en aluksi saanut vaan olin lamaantunut täysin)
Soita lääkäriin ja kerro rohkeasti ettei tule nyt mitään !! Että tarvitset apua heti!
Se mikä minulta aina puuttui ja varmaan saikin tilanteen etenemään näin jälkiviisasti pahaksi.oli liika esittäminen..kukaan ei tajunnut kuinka loppu olin ja näin ollen ei saanut ymmärrystä osakseen...
Mä olen huono kirjoittaan,mutta tuli todella iso myötätunto sua kohtaan...vitsi ,kun tuntisin sut.tulisin ja auttaisin pahimman yli:)
On todella vaikea olla yksin jos tuntuu noin pahalta!
Mut tiedän kokemuksesta,että siitä selviää..se ei helppoa ole,mutta kun saat apua.voin luvata että elämästä tulee entistä parempaa!!
Kun käy läpi pahan ahdistuksen ,masennuksen,loppuunpalamisen ( mikä ikinä sulla sit onkaan..) niin sinä päivänä kun helpottaa sä olet oppinut itsestäsi paljon!! Ja ainakin minä nautin elämästä eritavalla!
Koitas nyt pärjätä..ja jos tosiaan haluat voisit vaikka kertoa mistä sä luulet tuon tunteen tulevan?
Tiedätkö itse yhtään ? Tai osaatko edes arvata?
Mutta munmielestä myös akuutimpi lähtö lääkäriin vois olla paikallaan..kun jokainen päivä vie sun tilaa huonompaan jos et saa sitä hallintaan!
Mutta joo..toivottavasti mun viestistä sai jotain irti !edes sen ,että tiedät täällä olevan ihmisen joka ymmärtää;)
Ison iso hali!
Ja koita pärjätä !
Ja muuten:tää palsta on täynnä ilkimyksiä ,joten varaudu paskaryöppyyn,joka todennäköisesti tulee niskaan ja ole välittämättä ! Täällä niin monet purkaa vitutustaan anonyyminä;) mut se kuuluu vain asiaan :) - Keissa
En lukenut, mitä tuo toinen antoi neuoksi: toivottovasti en toista samaa. Sinua voi auttaa, jos yrität kertoa mihin ahdistus liittyy ja onko tuo tunne tullut pikkuhiljaa vain nyt yllättäen. Onko työpaikalla henkilöitä, joita jännität tai työtehtviä joita pelkäät. Luuletko että työpaikalla on jännityksen pääsyy vai onko sinulla kaikkialla yleistä sosiaalista pelkoa.
Asiasta vaikka täällä kirjoittelu helpottaa sinua paljon. Anna tulla niin jaamme piinaa kanssasi. - hiemanrankkaa11
En tiedä mistä tämä on saanut alkunsa mutta nyt tämä ahdistus on kestänyt aivan liian kauan. Eniten ahdistaa nyt tuo työ. Stressaan siitä jotenkin aivan älyttömästi vaikka tiedän päivän tapahtumat töissä ja ne ei ole mitään hirveän vaikeita mutta jotenkin koen nyt tuon töissä käymisen vastenmieliseksi. Ja nyt minua ahdistaa joka päivä aivan älyttömästi paitsi kun viikonloppu alkaa huomaan heti että helpottaa. Yleensä heräilen aina aamuöisin tuohon ahdistukseen ja en saa enään millään nukuttua.
Ihmettelen sitä että miten stressaan noinkin pahasti tuota työtä koska tiedän että pidän siitä mutta nyt on tullut joku stoppi ja pahinta on että en ole ollut tuolla kuin vasta n. 2kk että en voi mitään pitempiä sairaslomia ottaa nytten koska haluan jatkaa töiden tekoa siellä mutta tiedän että touhusta ei tule mitään jos on tälläinen olo mitä on ollut nytten pitkään - paineet
Tykkäät tuöstä: se on ainakin kiva juttu. Onko niin että satsaat siihen jopa liikaakin energiaa ja yrität liikaa. Tarkoitan, että homma hoituisi vähemmälläkin paineella.
Jos olet ollut aikaisemminkin ahdistunut niin tuo työkuormitus menee ylisietokyvyn. Olsiis pitänyt ensin hoitaa alta nuo painolastit. Se tuntuu loogiselta selitykseltä ahdistukseen.
Sinun kannaattaa kyllä panostaa itsesi hoitamiseen ja jäädä vaikka lomalle. kerro lääkärille tarkaan tilanteesi ja jaksamisen rajat. Toivottavasti saat myös terapeuttista tukea. - hiemanrankkaa11
TIedän että terveys ensisijalla mutta tuokin missä olen on työharjoittelu. Minulla aikaisemmin ollut ahdistusta kanssa jostain en edes tiedä mutta nyt jotenkin tämä ahdistus on aivan järkyttävää ja vaikeinta on nytten kun olen yksin ja olen perheen ainoa lapsi ja vanhempieni kanssa on helppo jutella näistä ongelmista mutta tosiaan hekin lähtivät ulkomaille mutta palaavat kyllä jo perjantaina mutta jotenkin tuskaa olla nytten ja tuo töihin meno maximoi tämän ahdistuksen ihan sietämättömäksi. Stressaan kyllä aivan liikaa asioista ja otan paineita työstä ja aina ajattelen onnistunko tulevan päivän työjutuista ja mitä he ajattelevat minusta. Työharjoitteluni kestää n 6kk ja sieltä lupailtiin vakituista työpaikkaa jos hoidan hommani hyvin ja siksi tilasinkin nyt lääkärin ja sain sen ensi tiistaiksi koska tämä tuska ei voi jatkua näin en pysty tekemään mitään. Makaan vain sohvalla ja ajattelen kaikkia negatiivisia ajatuksia ja tästä se ei ainakaan helpotu. On todella vaikeaa saada edes mitään aikaan ja ei huvita mennä mihinkään kaverillenikaan iltapäivällä koska minusta todennäkösesti ei ole tälläisenä mitään seuraa ja kiinnostus tälläisessä olo tilassa on aivan nollissa kaikkia asioita kohtaan... Tekisi vain mieli nukkua mutta kun en pysty nukkuunkaan ja jos saatan nukahtaa niin nukahdan about 15-30minuutiks ja herään tuskaiseen ahdistukseen. Vaikka jotenkin tiedostan että minulla ei ole mitään hätää ja tosiaan olen TYÖHARJOITTELUSSA joten eihän he voikkaan olettaa minun osaavan asioita vielä hyvin. Tämä yksin olokin pahentaa asiaa ja tuntuu että seinät kaatuu päälle muttakun en vain saa mitään aikaseksi jotenkin aivan masentunut olo ja sen takia en viittisi olla töistänikään pois jotta saisin tupn vakityöpaikan tuolta. Se voi olla että kun huomenna menen töihin saan ainakin siksi aikaa ajatukseni muualle vähäsen mutta tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä jo ajatus nyt että huomenna aamulla tarvisi lähteä töihin. Ahdistukseni siis ei ainoastaan johdu tuosta työstä vaan jostain se on lauennut en vain osaa sanoa yhtään että mistä mutta nyt se on alkanut pahentumaan sietämättömäksi. Sori tää kun kirjotan kaikki putkeen on varmaan tylsä lukea tälläistä sotkua.
Välillä olen käynyt autolla ajelemassa ympäri kaupunkia että saisin vähäsen aikaa kulumaan ja jotain tekemistä mutta ei sekään nyt juuri paljoa auta ja taas täälä kotona makaamassa. Kun vain keksisi jotain edes mitä täälä voisin tehdä koska ilmeisesti en saa itseäni mihinkään lenkille. Ja kavereillani kaikilla on juuri niin tyhmät työajat aina että suurinpiirtein kun minä menen töihin osa heistä pääsee ja kun minä pääsen osa menee vasta jne jne että nekin menevät niin ristiin koska olemme samalla alalla monen kaverini kanssa töissä ja siellä on ihan aamu,päivä,ilta,yö vuoro hommia. Ennen käyntiin höntsään salibandya,futista summuuta mutta se on mennyt nytten siihen että kukaan ei jaksa enää töiden jälkeen tehdä mitään ja tämäkin alkanut ahdistaa että tätäkö tämä on töitä,kotiin masenteeleen,nukkuun ja taas töihin. Toivon saavani avun tiistaina lääkäriltä mutta siihen asti tarvisin jotain ajankulua että aika kuluisi mahd nopeasti.- hiemanrankkaa11
Ja jo kun menin tuonne kouluun minulla oli ahdistusta jo siellä mutta ajattelin että se helpottuu kun saan perus rytmin ja jotain tekemistä koska olin tuota ennen aika kauan työttömänä mutta kouluni kestää n. vuoden ja 6kk koulussa ja 6kk työharjoittelussa ja tosiaan nyt 6kk olen ollut koulussa ja n. 2kk työharjoittelussa mutta ei. nyt tämä ahdistus on pahentunut vain.
- 14+19
En kyllä oikein osaa auttaa. Itse olen työtön ja minua ahdistaa oikeastaan ihan 24/7. Ei hetkenkään helpostusta tähän kamalaan oloon. Tällä menolla sekoan päästäni lopullisesti ja olen kohta jollain suljetulla osastolla pakkolääkinnän alaisena. Tämä jatkuva ahdistus tekee minun oloni jo raivokkaaksi ja saan vaikka mitä hulluja ajatuksia päähäni. Pelkään romahtavani kohta lopullisesti. Ei hyvältä näytä.
- Yksimuukalainen
Onneksi ahdistukseen ei kuole. Todella pohjalla ja itsetuhon partaalla käyneenä sanoisin, että ei kannata kantaa liikaa huolta siitä, että "sekoaa" tai että ahdistus jotenkin riistäytyy käsistä. Se on vain tunne ja psykosomaattiseksi päässyt kehä. Suosittelen lämpimästi psykoterapiassa käymistä. Kelalta saa tukea 3 vuoden pituiseen psykoterapiajaksoon, ja on tahoja, jotka auttavat tuohon paperipuoleen (esim. turvanen Rovaniemellä, Turussa ja Jyväskylässä, taitaa olla sellainen kuin Propelli helsingissä...). Mikäli oma rahatilanne ei salli kelan apujen jälkeen jäävän omakustanteen maksamista, siihen voi yrittää hakea apua esim. sosiaalitoimistosta (vaatii tosin melkoista selvitystä omasta rahatilanteesta ja muusta).
Asioiden selvittely terapiassa tai keskustelutuessa olisi tosi tärkeää. Eikä niitä lääkkeitäkään kannata pelätä.
Kun ahdistuskohtaus tulee, itselläni auttaa aavistuksen ajatella, että se on vain tunnetila, jonka voin kestää läpi. Enkä sekoa tai muuta. Toinen apu on lukea romaaneja, ne jotenkin pitävät maan päällä. Jos ahdistuskohtaukset ovat sietämättömiä, kannattaa harkita rauhoittavia lääkkeitä, joita käyttää silloin, kun mikään muu ei auta. Tuon oljenkorren olemassaolokin lääkekaapissa voi joskus helpottaa oloa. - ....................
Minä taas sanon että kyllä ahdistukseen voi kuolla jos olo käy niin kamalaksi että tekee sen takia itsemurhan. Varsinkin jos sitä paskaa on jatkunut jo useita vuosia eikä mikään ole muuttunut. Apuakin on tullut haettua mutta tuntuu että ainakin itse olen niin toivoton tapaus ettei minua pysty kukaan auttamaan. Kaikki nostaa lopulta kerta toisensa jälkeen kätensä ylös minun ongelmieni edessä eivätkä osaa auttaa enää mitenkään. Ei edes terapeutit.
Ehkäpä kuitenkin niillä ihmisillä voi olla jotain toivoa parantua joiden ongelmat ei ole näin vakavia kuin minulla. Lääkkeistä tuskin on kuin pieni lievitys pahimpaan tuskaan mutta nekään ei ongelmia ratkaise. Anteeksi nyt jos minun kirjoitukseni pudotti jonkun tai useamman ihmisen takaisin karuun todellisuuteen.- luuseri
olisitkin sitten ensimmäinen ihminen maanpäällä jota ei ole pystytty auttaan
- yksimuukalainen
Olen itse kärsinyt todella pahasta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä lapsesta asti. Paniikkikohtauksia, itsemurhayrityksiä, pitkää terapiaa josta palataan kuitenkin aina äärimmäisen vaikeisiin tilanteisiin ja rajuihin psykosomaattisiin oireisiin.
Eli kehtaisinpa väittää, että tässä minunkin tapauksessani on kyse vakavasta ongelmasta ja karusta todellisuudesta. Anteeksi siis omasta puolestani, että yritin tulla vilpittömästi valamaan uskoa jaksamiseen muille ihmisille. Se mitä sanoin, että ahdistukseen ei kuole, tarkoittaa nimenomaan paniikin tai oireiden yltymistä siihen, että kuolisi. En sanonut mitään itsemurhasta.
Aina ilmeisesti täytyy olla joku, jolla on mielestään muita tärkeämmät ongelmat, ja joka käy kimppuun, vaikka mitä yrittää. Eka ja vika kerta, kun eksyn suomi24-höttöön. Sääli, että asiallisia keskustelupalstoja on suomessa niin vähän. - ....................
yksimuukalainen kirjoitti:
Olen itse kärsinyt todella pahasta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä lapsesta asti. Paniikkikohtauksia, itsemurhayrityksiä, pitkää terapiaa josta palataan kuitenkin aina äärimmäisen vaikeisiin tilanteisiin ja rajuihin psykosomaattisiin oireisiin.
Eli kehtaisinpa väittää, että tässä minunkin tapauksessani on kyse vakavasta ongelmasta ja karusta todellisuudesta. Anteeksi siis omasta puolestani, että yritin tulla vilpittömästi valamaan uskoa jaksamiseen muille ihmisille. Se mitä sanoin, että ahdistukseen ei kuole, tarkoittaa nimenomaan paniikin tai oireiden yltymistä siihen, että kuolisi. En sanonut mitään itsemurhasta.
Aina ilmeisesti täytyy olla joku, jolla on mielestään muita tärkeämmät ongelmat, ja joka käy kimppuun, vaikka mitä yrittää. Eka ja vika kerta, kun eksyn suomi24-höttöön. Sääli, että asiallisia keskustelupalstoja on suomessa niin vähän."Aina ilmeisesti täytyy olla joku, jolla on mielestään muita tärkeämmät ongelmat, ja joka käy kimppuun, vaikka mitä yrittää."
Jos tarkoitit tällä "kimppuun käyjällä" minua niin en mielestäni ole hyökännyt ketään kohtaan. Kerroin vain oman näkökantani asiasta ja sen miten koen ahdistuksen. Olen niin monta kertaa ajatellut itsemurhan tekemistä kun ahdistus on niin voimakasta. Enkä tietenkään vähättele muiden ahdistuneiden ongelmia.
Eihän itse ahdistukseen ja paniikkiin tietenkään voi kuolla mutta ne voi välillisesti aiheuttaa kuoleman jos ei enää jaksa sitä olotilaa. Toivoittavasti kovin monilla ei olisi näin vaikeaa kuin minulla. Ei tällaista olotilaa soisi melkein pahimmalle vihamiehelleenkään. Niin ja jos tässä nyt puhutaan jostain toisten kimppuun käymisestä niin arvatkaapa vain montako kertaa minun kimppuuni on täällä netissä käyty kun olen yrittänyt keskustella täysin asiallisesti. Nähtävästi se on turhaa kun kuitenkin lähes aina joku tulee vittuilemaan vaikka itse olis kuinka asiallinen. Ei sitä enää varsinkaan vakavasti sairaana jaksaisi muiden ihmisten ilkeyttä.
- skooter
Ahdistus on rankka ja kuluttava tila.Tarvitset ehdottomasti apua ja hyvä kun olet varannut lääkäriin jo ajan.Mikä olisi sellaista mistä saisit edes hetkeksi hyvän mielen tai veisi ajatuksesi pois pahoinvoinnista??
Jaksaisitko lukea? Hyvä kirja ,mielenkiintoinen lehti? Dvd/tv:stä joku leffa? Käy kaupasta jotain hyvää syötävää itsellesi.Iltapesun jälk. kosteusvoidetta iholle,hoida jalat kädet kynnet...
Muista kertoa lääkärille rehellisesti olostasi ja tuntemuksistasi.Jos vointisi vielä huononee tai et sitä enää kestä,niin muista kriisipuhelin ja tarvittaessa on päivystys.
Jaksamista!- hiemanrankkaa11
No tässä tv.tä tuijottelen läppäri kädessä mutta eipä olo kyllä helpota. Olen miespuolinen tuo kosteusvoide kynsi homma nyt ei ehkä ihan nappaa :D mutta kiitos ideoistasi. Kun on tällänen olo ei oikein jaksa innostua edes mistään ja ryven vain tässä ahdistuksessa mikä ei todellakaan ole järkevää mutta ei vain saa mitään tehtyä. Tänään pääsin töihin mutta sielläkin olin pää aivan sumussa ja en voinut olla ollenkaan rennosti ja toivoin koko ajan pääseväni pois mutta siellä nyt kun koko ajan teki jotain niin aika meni ehkä vähäsen paremmin mutta nyt taas täälä kotona ja toivon miten saisin aikani kulumaan. Raskasta kun ei ole sisaruksiakaan ja tosiaan vanhempani ovat siellä ulkomailla perjantaihin niin ei pääse oikein puhumaankaan kellekkään tästä ja hyviä kavereita on mutta ei kyllä tulis kuuloonkaan nille puhua mitään tälläisestä ja en jaksa heitä edes nähdä tälläisessä olotilassa. Tiedän että viikonloppuna tämä olo taas häviää mutta arki kun koittaa niin minulle iskee tämä tajuton ahdistus ja stressi joka vie kaiken kiinnostuksen pois ja iskee todella tukalan olon. Kun vaan jaksais nyt jotenkin torstain ja perjantain töissä ja toivon todella että tiistaina saan apua tähän.
- 14+19
hiemanrankkaa11 kirjoitti:
No tässä tv.tä tuijottelen läppäri kädessä mutta eipä olo kyllä helpota. Olen miespuolinen tuo kosteusvoide kynsi homma nyt ei ehkä ihan nappaa :D mutta kiitos ideoistasi. Kun on tällänen olo ei oikein jaksa innostua edes mistään ja ryven vain tässä ahdistuksessa mikä ei todellakaan ole järkevää mutta ei vain saa mitään tehtyä. Tänään pääsin töihin mutta sielläkin olin pää aivan sumussa ja en voinut olla ollenkaan rennosti ja toivoin koko ajan pääseväni pois mutta siellä nyt kun koko ajan teki jotain niin aika meni ehkä vähäsen paremmin mutta nyt taas täälä kotona ja toivon miten saisin aikani kulumaan. Raskasta kun ei ole sisaruksiakaan ja tosiaan vanhempani ovat siellä ulkomailla perjantaihin niin ei pääse oikein puhumaankaan kellekkään tästä ja hyviä kavereita on mutta ei kyllä tulis kuuloonkaan nille puhua mitään tälläisestä ja en jaksa heitä edes nähdä tälläisessä olotilassa. Tiedän että viikonloppuna tämä olo taas häviää mutta arki kun koittaa niin minulle iskee tämä tajuton ahdistus ja stressi joka vie kaiken kiinnostuksen pois ja iskee todella tukalan olon. Kun vaan jaksais nyt jotenkin torstain ja perjantain töissä ja toivon todella että tiistaina saan apua tähän.
Itse olen alkanut vetää vuorotellen alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä näihin ahdistusoloihin. Auttaa edes vähän sen aikaa kun on joko alkoholin tai noiden mömmöjen vaikutuksen alaisena. Sitten sama tuska taas jatkuu kun niiden vaikutus loppuu ja tekis mieli taas vetää jotain että olo helpottuis.
Olen itsekin aika yksin ongelmieni kanssa. Mulla on kaikenlisäks sitä aikaa tuskailla jatkuvasti kun en käy töissäkään enkä opiskele mitään. On tää yhtä helvettiä koko elämä. Eikä tämä taida helpottaa koskaan. - hiemanrankkaa11
14+19 kirjoitti:
Itse olen alkanut vetää vuorotellen alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä näihin ahdistusoloihin. Auttaa edes vähän sen aikaa kun on joko alkoholin tai noiden mömmöjen vaikutuksen alaisena. Sitten sama tuska taas jatkuu kun niiden vaikutus loppuu ja tekis mieli taas vetää jotain että olo helpottuis.
Olen itsekin aika yksin ongelmieni kanssa. Mulla on kaikenlisäks sitä aikaa tuskailla jatkuvasti kun en käy töissäkään enkä opiskele mitään. On tää yhtä helvettiä koko elämä. Eikä tämä taida helpottaa koskaan.Itsekin olin työttömänä tuossa jokin aika sitten aika pitkäänkin ja yritin turruttaa juuri tätä alkoholilla mutta sitte jossain kohtaa ajattelin että otan itseäni niskasta kiinni ja haen kouluun ja sitä kautta töihin jos vaikka auttaisi että saisi jotain "normi" rytmiä tai jotain mutta eipä todellakan auttanut. Vain pahentunut koska pitää olla hirveässä ahdistuksessa tuolla töissä enkä pysty olemaan rennosti ja stressaan aivan hlvtisti. Lirissä ollaan jos en saa apua lääkäriltä ensiviikon tiistaina. En pysty olemaan tälläisessä olossa pitkään tuolla töissä. Aamut todella tuskaisia lähteä töihin ja sieltä paluu n. klo 16 hirveetä tuskaa siihen asti kun saan nukahdettua. En ymmärrä miksi meillä ihmisillä pitää olla tälläistä tämä tekee normaalista elämästä hyvin tuskaista
- 14+19
hiemanrankkaa11 kirjoitti:
Itsekin olin työttömänä tuossa jokin aika sitten aika pitkäänkin ja yritin turruttaa juuri tätä alkoholilla mutta sitte jossain kohtaa ajattelin että otan itseäni niskasta kiinni ja haen kouluun ja sitä kautta töihin jos vaikka auttaisi että saisi jotain "normi" rytmiä tai jotain mutta eipä todellakan auttanut. Vain pahentunut koska pitää olla hirveässä ahdistuksessa tuolla töissä enkä pysty olemaan rennosti ja stressaan aivan hlvtisti. Lirissä ollaan jos en saa apua lääkäriltä ensiviikon tiistaina. En pysty olemaan tälläisessä olossa pitkään tuolla töissä. Aamut todella tuskaisia lähteä töihin ja sieltä paluu n. klo 16 hirveetä tuskaa siihen asti kun saan nukahdettua. En ymmärrä miksi meillä ihmisillä pitää olla tälläistä tämä tekee normaalista elämästä hyvin tuskaista
Olen itsekin ollut työharjoittelussa mutta ei siitä lopulta mitään tullut juuri tuon kamalan ahdistuksen takia. Tuntuu tosiaan siltä että koskaan ei ole hyvä olla.
- ....................
Mitenhän ne siellä päivystyksessäkään pystyis auttamaan muuten kuin antaisivat ehkä jotain rauhoittavaa lääkettä ja lähettäisivät takaisin kotiin.
- MsPerfektionist
Sama tilanne ja ikää on jo 40 vuotta. Ilmeisesti olen perfektionisti ja elämä on siksi vaikeaa ja on aina ollutkin. Ala ja ylämäet on liian syviä. Ensin menee tosi hyvin esim. töissä ja jaksan esittää, kunnes romahdan taas pohjalle. Ei jaksa taas mitään vaikka energiaa olisi. Olen vaan ja tuskailen. Kevät on usein kaikkein pahin aika: On yhtäkkiä liian valoisaa ja avaraa, ei pääse piiloon, tuntuu että kaikki tuijottaa ja ihmiset tulee liian lähelle. Eikun taas sairaslomaa hakemaan, ei pysty töihin.
- hiemanrankkaa11
Itsekin tekisi mieli hakea sairaslomaa ja hoitaa itseni kuntoon mutta tämä on paha tilanne kun olen työharjoittelussa ja muutenkin on osunut nyt kuumetta ja yksi viikon sairasloma kun teloin itseni niin ei varmaan katsoisi enään minua tuolla. Minulla hyvin harvoin töissä menee hyvällä fiiliksellä joskus jotenkin innostun kun onnistun jossain hyvin mutta se onkin sitten hetken ilo kun iskee taas tämä minun karu todellisuus ja paha ahdistus päälle, Olen aivan sumussa koko päivän ei kiinnosta jutella ihmisten kanssakaan kuljen kuin zombie tuolla. Nyt taas kotona töistä ja mietin mitähän sitä tekisi muttakun ei vaan onnistu mikään. Alkaa masentamaan tälläinen kun mistään ei tule yhtään mitään ja tämä yksin olo on nyt aivan hirveintä mutta en kavereittenikaan kanssa jaksa olla. Onneksi huomenna alkaa vklp ja vanhempanikin tulevat ulkomailta niin pääsen vähän purkamaan pahaa oloani heille ennen tiistain lääkäriä. Onneksi porukkani jaksavat kuunnella ja välittävät vaikka aluksi heillekkin oli äärimmäisen vaikea kertoa ja pidin sisälläni kaiken ja ajattelin että kylläny iso mies pääsee tälläisestä ylitse mutta ei. Onneksi puhuin niille ahdistuksestani ja paniikistani. On se pää vaan niin monimutkainen paikka kun tälläisiä ongelmia meillä joillain on. Joskus söin venlafaxinia ahdistukseen/masennukseen ja muistaakseni se taisi helpottaa jotenkin mutta olin idiootti ja lopetin sen seinään kun yks kerta respani piti uusia niin ajattelin että joo nyt on ihan hyvä olo että en tarvitse enää lääkkeitä mutta tämä taisi olla iso virhe. Nyt samat olot ovat palanneet ja ehkä kahta kauheampina.
Sellainen asia vielä kun lääkäri aikani on tiistaina mitähän lääkkeitä olisi sellaisia jotka alkaisivat auttamaan suht nopeasti ja joilla olisi pitkä vaikutus ja mahd vähän sivuoireita alussa. Tietysti tämä on yksilökohtaista mutta muistan kun aloitin tuon venlan niin minua varmaan 2 viikkoa väsytti aivan tajuttomasti nukuin melkein vain mutta senyt ei silloin kauheasti haitannut kun olin työtön mutta nyt en missään nimessä voisi tälläisiä lääkkeitä aloittaa mistä alkaa tuollainen kauhea väsymys sillä työni on sellainen että jos vedän nukuksissa tuolla niin siinä olen minä ja moni muu vaarassa - MsPerfektionist
hiemanrankkaa11 kirjoitti:
Itsekin tekisi mieli hakea sairaslomaa ja hoitaa itseni kuntoon mutta tämä on paha tilanne kun olen työharjoittelussa ja muutenkin on osunut nyt kuumetta ja yksi viikon sairasloma kun teloin itseni niin ei varmaan katsoisi enään minua tuolla. Minulla hyvin harvoin töissä menee hyvällä fiiliksellä joskus jotenkin innostun kun onnistun jossain hyvin mutta se onkin sitten hetken ilo kun iskee taas tämä minun karu todellisuus ja paha ahdistus päälle, Olen aivan sumussa koko päivän ei kiinnosta jutella ihmisten kanssakaan kuljen kuin zombie tuolla. Nyt taas kotona töistä ja mietin mitähän sitä tekisi muttakun ei vaan onnistu mikään. Alkaa masentamaan tälläinen kun mistään ei tule yhtään mitään ja tämä yksin olo on nyt aivan hirveintä mutta en kavereittenikaan kanssa jaksa olla. Onneksi huomenna alkaa vklp ja vanhempanikin tulevat ulkomailta niin pääsen vähän purkamaan pahaa oloani heille ennen tiistain lääkäriä. Onneksi porukkani jaksavat kuunnella ja välittävät vaikka aluksi heillekkin oli äärimmäisen vaikea kertoa ja pidin sisälläni kaiken ja ajattelin että kylläny iso mies pääsee tälläisestä ylitse mutta ei. Onneksi puhuin niille ahdistuksestani ja paniikistani. On se pää vaan niin monimutkainen paikka kun tälläisiä ongelmia meillä joillain on. Joskus söin venlafaxinia ahdistukseen/masennukseen ja muistaakseni se taisi helpottaa jotenkin mutta olin idiootti ja lopetin sen seinään kun yks kerta respani piti uusia niin ajattelin että joo nyt on ihan hyvä olo että en tarvitse enää lääkkeitä mutta tämä taisi olla iso virhe. Nyt samat olot ovat palanneet ja ehkä kahta kauheampina.
Sellainen asia vielä kun lääkäri aikani on tiistaina mitähän lääkkeitä olisi sellaisia jotka alkaisivat auttamaan suht nopeasti ja joilla olisi pitkä vaikutus ja mahd vähän sivuoireita alussa. Tietysti tämä on yksilökohtaista mutta muistan kun aloitin tuon venlan niin minua varmaan 2 viikkoa väsytti aivan tajuttomasti nukuin melkein vain mutta senyt ei silloin kauheasti haitannut kun olin työtön mutta nyt en missään nimessä voisi tälläisiä lääkkeitä aloittaa mistä alkaa tuollainen kauhea väsymys sillä työni on sellainen että jos vedän nukuksissa tuolla niin siinä olen minä ja moni muu vaarassaKuulostaa niin tutulta. Ihankuin omaa elämänkertaa lukisi. Just tuo että innostuu hetkeksi ja sitten on taas hetkessä ahdistunut.
Tosi hyvä että olet voinut puhua vanhempiesi kanssa. Minulla ei sitä mahdollisuutta nuorempana ollut, eka paha masennus oli 16-vuotiaana. Sen jälkeen se onkin aina kummitellut taustalla, vaikka menisi hyvinkin. Ilmeisesti depressio on vain pysyvä seuralaiseni, eikä se koskaan lähde kokonaan pois, vaikka joskus tuntuukin että olisin sen voittanut.
Venlafaxin on hyvä lääke. Itse käytän sitä ja mikään muu ei ole tepsinyt yhtä hyvin. Se antaa energiaa, mutta ei se masennusta poista. Alussa oli ihan huippu olo, mutta kaikkeen tottuu ja depressio palaa aina uudestaan. Käytän lääkettä kuitenkin, että pystyn yleensä toimimaan.
Ikä antaa tiettyä varmuutta elämään. Ainahan sitä miettii että on jotenkin epäonnistunut kun ei kykene normaaliin työelämään. Mutta lopulta ei jaksa enää välittää muiden suhtautumisista niin paljon. Kaikkein helpointa tietty on kun käyt töissä ja tekee hommansa niin kelläään ei ole mitään sanottavaa tai arvosteltavaa. Sääli vain että ihminen on arvokas vain silloin kun se on kunnossa ja käy töissä. Sairas/työtön on aina epäilyttävä ja huonompi ihminen. Ja kyllä nämä yleiset asenteet vaikuttaa minuunkin, vaikka yritän niistä vapautua. - se auttoi
hiemanrankkaa11 kirjoitti:
Itsekin tekisi mieli hakea sairaslomaa ja hoitaa itseni kuntoon mutta tämä on paha tilanne kun olen työharjoittelussa ja muutenkin on osunut nyt kuumetta ja yksi viikon sairasloma kun teloin itseni niin ei varmaan katsoisi enään minua tuolla. Minulla hyvin harvoin töissä menee hyvällä fiiliksellä joskus jotenkin innostun kun onnistun jossain hyvin mutta se onkin sitten hetken ilo kun iskee taas tämä minun karu todellisuus ja paha ahdistus päälle, Olen aivan sumussa koko päivän ei kiinnosta jutella ihmisten kanssakaan kuljen kuin zombie tuolla. Nyt taas kotona töistä ja mietin mitähän sitä tekisi muttakun ei vaan onnistu mikään. Alkaa masentamaan tälläinen kun mistään ei tule yhtään mitään ja tämä yksin olo on nyt aivan hirveintä mutta en kavereittenikaan kanssa jaksa olla. Onneksi huomenna alkaa vklp ja vanhempanikin tulevat ulkomailta niin pääsen vähän purkamaan pahaa oloani heille ennen tiistain lääkäriä. Onneksi porukkani jaksavat kuunnella ja välittävät vaikka aluksi heillekkin oli äärimmäisen vaikea kertoa ja pidin sisälläni kaiken ja ajattelin että kylläny iso mies pääsee tälläisestä ylitse mutta ei. Onneksi puhuin niille ahdistuksestani ja paniikistani. On se pää vaan niin monimutkainen paikka kun tälläisiä ongelmia meillä joillain on. Joskus söin venlafaxinia ahdistukseen/masennukseen ja muistaakseni se taisi helpottaa jotenkin mutta olin idiootti ja lopetin sen seinään kun yks kerta respani piti uusia niin ajattelin että joo nyt on ihan hyvä olo että en tarvitse enää lääkkeitä mutta tämä taisi olla iso virhe. Nyt samat olot ovat palanneet ja ehkä kahta kauheampina.
Sellainen asia vielä kun lääkäri aikani on tiistaina mitähän lääkkeitä olisi sellaisia jotka alkaisivat auttamaan suht nopeasti ja joilla olisi pitkä vaikutus ja mahd vähän sivuoireita alussa. Tietysti tämä on yksilökohtaista mutta muistan kun aloitin tuon venlan niin minua varmaan 2 viikkoa väsytti aivan tajuttomasti nukuin melkein vain mutta senyt ei silloin kauheasti haitannut kun olin työtön mutta nyt en missään nimessä voisi tälläisiä lääkkeitä aloittaa mistä alkaa tuollainen kauhea väsymys sillä työni on sellainen että jos vedän nukuksissa tuolla niin siinä olen minä ja moni muu vaarassaEt usko minkä vakeuksen kävin läpi. Söin vuodet lääkkeitä. Mikään muu ei tuntunnut tehoavan, kuin betasalpaajat. Sitten minut määrättiin työkytkykeskusteluun ja erikoistyölääkärille. Se kehoitti minua kertomaan omalle lääkärille lyricasta. Kerroin, että haluan kokeilla lyricaa. Nyt olen käyttännyt sitä pari kuukautta ja se on tehonnut paremmin, kuin mikään muu lääke.
Olen kokennut pahimmoillaan sen, etten ole kyennyt avaamaan aamuisin kahvitilan ovea. - hiemanrankkaa11
se auttoi kirjoitti:
Et usko minkä vakeuksen kävin läpi. Söin vuodet lääkkeitä. Mikään muu ei tuntunnut tehoavan, kuin betasalpaajat. Sitten minut määrättiin työkytkykeskusteluun ja erikoistyölääkärille. Se kehoitti minua kertomaan omalle lääkärille lyricasta. Kerroin, että haluan kokeilla lyricaa. Nyt olen käyttännyt sitä pari kuukautta ja se on tehonnut paremmin, kuin mikään muu lääke.
Olen kokennut pahimmoillaan sen, etten ole kyennyt avaamaan aamuisin kahvitilan ovea.Toivottavasti ensiviikolla lääkärini ottaa minut tosissaan. Tänäänkin piti tehdä kavereiden kaa vaikka ja mitä kun perjantai mutta ei minusta ole tälläisenä mihinkään. Luulin että olo helpottaisi viikonlopuksi mutta ei. Toivottavasti ensi yön pystyisi nukkumaan kunnolla. Olen aivan kypsä tähän ahdistukseen ja väliin tulee ihan joistain asioista hirveitä paniikkikohtauksia täälä kotona mutta en vain pysty lähtemään mihinkään viettämään iltaa. Välillä vain lähden pyörimään autolla ympäri kaupunkia että saisi jotain muuta ajateltavaa. Ja koko ajan pelottaa koska iskee uusi paniikkikohtaus
- huolestunut puolesta
Mites lääkärissä meni,saitko apua?
- hiemanrankkaa11
sori vähän myöhässä vastaus.. Hän oli vähä joo joo joo tyyppiä ei selittänyt mistään mitään kerroin asioistani niin hän vain vastasi joo.. Määräsi venlafaxinia jota nyt 3 viikko menossa mutta ei ole auttanut yhtään.Nyt tulevana maanantaina aika psykiatrille
- 11+20
hiemanrankkaa11 kirjoitti:
sori vähän myöhässä vastaus.. Hän oli vähä joo joo joo tyyppiä ei selittänyt mistään mitään kerroin asioistani niin hän vain vastasi joo.. Määräsi venlafaxinia jota nyt 3 viikko menossa mutta ei ole auttanut yhtään.Nyt tulevana maanantaina aika psykiatrille
Jos pystyt maksamaan, niin kokeile lyricaa. Itselläni se auttoi. Olen kokeillut monia muita lääkkeitä, mutta niistä ei ole ollut apua.
- hiemanrankkaa11
11+20 kirjoitti:
Jos pystyt maksamaan, niin kokeile lyricaa. Itselläni se auttoi. Olen kokeillut monia muita lääkkeitä, mutta niistä ei ole ollut apua.
maksaisin mitä vaan että saisin helpotusta tähän. Mutta ei varmaan lääkäri tykkää jos pyydän itse lyricaa vai mitenkähän voisin asian esittää hänelle että määräisi sitä
- 7+4
Mulle määrätty samaa lääkettä mutta en ole uskaltanut edes aloittaa. Takana huonoja kokemuksia masennuslääkkeistä. On tää elämä raskasta kun ei lääkäritkään voi sanoa paljon muuta kuin että joo joo, syö nyt vaan niitä lääkkeitä. Minulla on sellainen tunne että apua ei saa mistään kun monenlaista apukeinoa jo tullut tuloksettomasti kokeiltua. Varmaan moni olis sitä mieltä etten jaksa yrittää riittävästi mutta itse rohkenen olla hieman toista mieltä asiasta.
- 7+4
Kuka sitä nyt jaksaa vuosi toisensa jälkeen hakata päätään seinään jos on huomannut jo ajat sitten ettei se hyödytä mitään. Pitää olla vähintäänkin hullu jos jatkaa samalla toimimattomalla kaavalla.
- aivantuollee
Siin'hän se just onkin kun ei uskalla aloittaa uutta lääketta joka voisikin auttaa. Mul on aivan samaa vikaa eli pelkään tuntemattomia lääkkeitä. Olis joku joka koemaistais ekana
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli305822Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144374Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403247IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm522961Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3391559Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861338- 661301
Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2321206- 791169
Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul4011161