Koulutuksen merkitys?

Haluan akateemisen. Kouluttautumaton kumppani ei sovi imagooni.

Olen antanut pakit työttömille ja työkyvyttömille, jotka ovat käyneet vain peruskoulun tai lukion. Minusta koulutus on tärkeää ja parantaa mahdollisuuksia saada työtä. Olen maisteri ja mies.

Ei mikään paperi merkitse yhtä paljon kuin pään sisus. Olen seurustellut maisterin tutkinnon suorittaneen kanssa, ja myös pelkän lukion käyneen kanssa.

Olen kyllä huomannut sellaisen seikan, että pidemmälle opiskelu pakottaa ihmiset oppimaan ajattelemaan asioita sekä laajemmin, että kriittisemmin. Kun lukee enemmän, tajuaa ettei mikään ole kovin mustavalkoista, ja osaa helpommin ajatella "laatikon ulkopuolella". Sellainen terve kriittisyys taas on tämän päivän elämässä erttäin tärkeää, kun joka paikasta tuputetaan huuhaata huuhaan perään. Sellaisen miehen itse haluaisin, johon edellä kuvattu sopii, mutta ihan sama mitä se koulutus sitten on ollut.

Tällaiset asiat voi oppia ihan ilman mitään kouluakin, jos luonteeltaan on maailman menosta kiinnostunut, mutta opiskelu tietenkin edesauttaa asiaa. Tosin sekin tietenkin vaikuttaa asiaan, että mitä sitten opiskelee. Ja ehkä voi myös olettaa, että ne pidemmälle opiskelleet ovat usein jo valmiiksi tietyllä tavalla erilaisia, kuin ne jotka eivät opiskelusta kiinnostu.

Mutta siis, pään sisus ratkaisee.

T. Nainen, 31, alempi korkeakoulututkinto

No kyllä vähän arveluttas jos mies ois kovin koulutettu.
Mieluumin ihan tavis/kouluttamaton.
Mulle tärkeempää että ymmärtää jotain elämästä.
T. n ja 4 v koulutus peruskoulun jäkeen

Olen seurustellut pelkän peruskoulun käyneen ja väitöskirjaa tehneen kanssa. Ei koulutuksella ole merkitystä vaan käytännön järjellä ja uteliaisuudella ympäröivää maailmaa kohtaan.

Yleisellä tasolla sillä on tilastollista merkitystä. Korkea koulutus keskimäärin nostaa palkkaa ja varakkain kymmenes miehistä on kaksi kertaa useammin naimisissa kuin köyhin kymmenes. Naisista en ole tällaista tutkimusta nähnyt.

M. Akateeminen, olen seurustellut pelkän peruskoulun käyneen naisen kanssa ja hyvin nopeasti kävi selville että meillä ei ollut paljon yhteistä. Naisella ei ollut paljonkaan kiinnostuksen kohteita yhteiskunnalisten ja maailman asioiden seuraamiseen ja hänen ajatusmaailmansa liikkui ns. bb-tasolla. Kyllä se vaan niin on, että ei koulutus sinänsä merkitse mitään jos pään sisällä liikkuu ajatuksia mutta aika usein koulutus kertoo siitä että siellä päässä liikkuu todellakin ajatuksia. Kouluttomattomat eivät kenties juuri siksi opiskele kun heillä ei ole paljon ajatuksenjuoksua. Joten luulenpa että väkisinkin naiseni tulee olla koulutettu

Ei merkitse henk.koht yhtään mitään.

enemmän merkkaa onko työelämässä ja jollei ole miksei?

nainen ja ammattitutkinto sekä eritysammattitutkinto.

Eipä se oikeen mitään merkitse, vaan enemmän se itse ihminen, joten voisin kuvitella seurustelevani. Mulla koulutustaso on ihan vain ammattikoulu (silloin kun kyse valmiiksi saatetuissa tutkinnoista/opinnoista). Mies 36v.

Tiedän DI:n, joka myöhemmin luki sähkömieheks. Ei se koulutus ja ammatinvalinta läheskään aina johdu siitä, ettei olisi tarpeeks fiksu. Ja toisaalta osa korkeastikoulutetuistakin on "tyhmiä". Jopa ihan fiksua valkata ammatti, joka kiinnosta itseään jos vaan mahdollista.

Omasta mielestäni koulutuksella tai työpaikalla ei ole paskankaan väliä. Mutta mitään (anteeksi yleistys) tyhmää blondibimboa en huolisi. Sen sijaan blondi lukio/amispohjalta, joka kuitenkin on ajatteleva otus, kelpaisi vallan mainiosti.

Ei se koulutus merkkaa, vaan se mitä siellä pään sisällä oikeasti liikkuu.

Olen käynyt peruskoulun vaan ja tienaan 3400 kuussa. Olen ollut vakitöissä vuodesta 1999 ja säästänyt rahaa siitä lähtien 500 egee kk säästötilille jossa on 200 000 säästössä. Asun vuokralla. Toisella tilillä on 65 000 euroa rahaa. En omista edes autoa.

Tärkeintä on, millaisista asioista toinen on kiinnostunut ja mitä niistä tykkää puhua. Onhan sekin ihan hyvä, jos toinen pystyy laittamaan laskujen maksussa omaa rahaa peliin. Olen itse akateeminen, ja tähän mennessä sopivimmat juttukaverit ovat tyypillisesti löytyneet akateemisista, mutta ei se ollenkaan mikään ehdottomuus ole.

On sillä paljon väliä etenkin parisuhteessa. Naiset keskimäärin pariutuvat ylöspäin hierarkiassa, kun taas miesten valintakriteereissä koulutuksella on todella matala prioriteetti. Ei tää tietenkään sementoi missään nimessä kenenkään menestystä, mutta esim. helsinkiläisellä lääkärillä on tuhansia naisia enemmän joista valita kuin helsinkiläisellä rekkakuskilla.

Voisin, koulutuksella ei mitään väliä, kunhan on itse tyytyväinen.

Olen suorittanut ammatillisen perustutkinnon ja 115/120 ov alimman korkea-asteen tutkintoa.

ei

"tervejärkisyys" on paras hyve. koulutus tärkeää työn saannin takia,ammatilla ei väliä,lisäkoulutusta saa halutessaan.
tosin perheellisenä yleensä monet ongelmat alkaa,joten siinä vaiheessa kouluun meno voi olla hankalaa,jopa liian raskasta.
pieni-, jopa keskipalkkainen nykyperhe ei oikein selviydy ilman molempien työpanosta,mikäli on lapsia tai tulee ja kaikki kohtuu tarpeellinen alkuun hankittava.
kirj.M

Jos tekee vuorotyötä tai viikonlopputyötä, niin se vaikuttaa. Toinen on aina töissä kun toinen on vapaalla.

Eli jos toinen tekee paskaduunia ja on vuorotyössä tai on liian korkeassa asemassa ja hukkuu töihin. Niin sitten koulutus vaikuttaa.

Millään tittelillä ei sinänsä ole mitään väliä...

M amis amk

Koulutuksella ei väliä, mutta tyhmä ei saa olla.

mies, yliopistotutkinto

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että haluan kumppanini olevan akateemisesti kouluttautunut. Ja mielellään alalta, jossa ajattelussa pyritään säilyttämään jonkinasteinen selkeä logiikka ja terve realistisuus. Akateemisissakin on niitä, joilla ei ole kykyä johdonmukaiseen ajatteluun vaan kaikki ajatukset ovat ikään kuin hajanaisena mössönä päässä. Omaa taustaa vasten sellaisen ihmisen kanssa on vaikea elää.

Olen seurustellut myös amisten kanssa. Yksi vaikutti aluksi lupaavalta, mutta hyvin pian paljastui, että ajattelu ja kaikki elämä liikkuu äärimmäisen konkreettisella tasolla, eikä mitään korkeamman tason juttuja ole toivettakaan käydä läpi keskusteluissa. Amikset myös yleensä käyvät töissä ainoastaan saadakseen rahaa, eikä koulutus muodosta heille välttämättä yhtä vahvaa identiteettiä kuin akateemisille. Tämä on tietysti tapauskohtaista.

Olen seurustellut myös ammattikorkeakoulussa opiskelevien kanssa. Ikävä kyllä noissa ihmisissä on havaittavissa paljon samanalaisia piirteitä kuin amiksissakin. Ruumiinkulttuuri on enemmän arvossaan kuin akateemisilla. Joku sairaanhoitajaopiston hoituliopiskelija ei välttämättä poikkea paljon amiksesta ulkoisesti. Voi olla yhtä lihava ja vähän samantyylinen ulkoiselta olemukseeltaankin. Usein juovat myös liikaa siideriä ja polttavat tupakkaa, kuten amiksillakin tahtoo olla tapanaan. Tiedän myös erään, joka laitatti itselleen tatuoinnin. Yksi plussa on, että he yleensä ovat sentään järkeviä.

Eli summa summarum. Kaikki on nähty. Itse en ole täydellinen, eikä toisenkaan tarvitse olla. Tietynlaista samanhenkisyyttä haeskelen. Akateemista ja tervehenkistä, jolla on arvot kohdillaan ja elämänlangat hallussaan. Akateemisuus ei tavallaan takaa mitään, mutta tavallaan se takaa erittäin paljon.

Enemmän merkitsee harrastukset, koska niissä näkyy henkilön todellinen mielenkiinnon kohde. Ammatinvalinta on toisille hankala paikka, ja sitä voi "ajautua jonnekin" koska ei paremmin osannut valita aikanaan.

Akateemisuus voi olla hyvä juttu mutta se vaatii "lukutoukan ominaisuutta." Ihminen voi olla luonnostaan älykäs myös ilman lukemisen harrastusta. Yleistieto on aina hyve ja syvällinen pohdiskelu.

Ihmisiä on niin monenlaisia. Se mikä yhdistää akateemisia, on päihteettömyys ja terveellisesti eläminen. Mitä huonompi koulutustaso, sitä pahemmaksi muuttuu elämäntyyli YLEENSÄ mutta poikkeuksia löytyy!

Työttömiä ja työkyvyttömiä ei pidä tuomita heti! Sieltä saattaa pamahtaa ne kaikista älykkäimmät yksilöt, nimittäin työelämässä porskuttaminen vaatii pitkää pinnaa, stressinsietokykyä ja v1ttumaisten työtovereiden sietämistä. Myös "paremmilla aloilla" on kilpailua ja ilkeää ilmapiiriä! Toiset ei kestä kuluttaa kallisarvoista aikaansa ja elämäänsä helvetin ilmapiirissä!

Sillä tutkinnosta saadulla paperilappusella ei varsinaisesti ole mulle mitään merkitystä. Jos mies pelkältä peruskoulupohjalta saa töitä, joista pitää ja joilla kykenee itsensä elättämään, olisi turhaa hakeutua koulutukseen vain "muodon vuoksi".

Jos mies puolestaan on vain laiska ja elää mieluummin sossun tuilla kuin tekee töitä tai kouluttautuu, niin sellainen mies ei sitten henkilönä kiinnosta pätkääkään.

Ei koulutuksella väliä, jos ihminen ei muuten ole tietämätön, epäsivistynyt ja mauttomuuksia harrastava moukka. Aika usein vaan on käynyt niin, että pelkän peruskoulun käyneet ovat olleet liian juntteja.

Koulutuksella ei itsessään ole merkitystä, mutta saattaa se korreloida tärkeinä pitämieni asioiden kanssa. Minulle ei riitä suhteessa se, että vietetään yhdessä mukavaa aikaa ja sulkeudutaan omahyväisesti omaan pikku suhteeseemme. Haluan kumppanin olevan ihminen, jota kiinnostaa mitä maailmassa tapahtuu, jolla on mielipide asioista, jolla on ihanteita ja tavoitteita elämässä. Enkä tarkoita ihanteilla tai tavoitteilla oman navan ympärillä pyörimistä, että treenaisi itsensä tiettyyn kuntoon tai suunnittelisi maailmanympärimatkaa. Yhteiskunnallisempia tavoitteita, näkemystä!

Koulutus on parinvalinnassa yhtä tyhjän kanssa jos sitä ei osaa hyödyntää ja luonne muuten on mitä on. Miettikää vaikka palstalta nimimerkkejä Hämärän rajoilta ja m36-intj. Tuskin on naisten jonoa heillä oviensa takana.

olen nainen. mutta jos olisin mies, kiertäisin kaukaa di-naiset. Tai ainakin sellaiset omahyväiset tunteettomat sydämettömät robotit. Ilkeitä ja kavalia luonteita.Ura ura ura, vaikka kotona olisi monta pientä lasta, lasten lapsuudella ei ole mitään arvoa kun työ kutsuu.
Miehelle ei ole niin väliä vaimonsa koulutuksesta. Vähempi on parempi, on enempi sitoutunut lastensa hyvinvointiin kuin urakehitykseensä.
Naisena en torjuisi ketään miestä pelkän kouluttamattomuuden perusteella, mutta en hyväksyisi luottotietona menettänyttä, velkaantunutta, entistä huumenarkomaania, juoppoa, vankilakundia, rikollista, pedofiiiliä, transua, uppiniskaista, vanhanliiton miestä, metsästäjämiestä, turkistarhauksen kannattajaa, trendipelleä, aikuista teiniä, velaksieläjää,eronnutta, jne. enkä valitettavasti siedä kovin rumia tai kaljuja miehiä:(

Olen lukioon opiskelut päättänyt nainen, miehen koulutuksella ei ole itselle paljoakaan väliä. En tosin tiedä olisiko mulla kauheasti yhteistä jonkun todella korkeasti koulutetun ja akateemisuutta arvostavan miehen kanssa, tuskin sillä olisin varmasti hänen silmissä tyhmä. Itseä ei miehen korkea koulutustaso häiritsisi jos olisi muuten paljon yhteistä eikä koulutusero olisi hänellekään mikään ongelma. Eniten olen tapaillut miehiä joilla on myös lukio/ amis käytynä, osalla amk. Pelkän peruskoulun käyneitä ei ole tullut vastaan joten en osaa arvioida olisiko sillä jotain merkitystä suhteen kannalta, mutta jälleen: jos sovitaan kaikin puolin yhteen niin koulutuksesta en piittaa.

No jos nyt lukion olis käynyt niin kaipa se voisi toimia jonkinnäköisenä indikaattorina (Teemusanastoa lainaten) siitä että on samalla aaltopituudella. Jos nyt ei oo mikään maisteri tai tienaa viis tonnia kuussa niin mitä väliä.

Olen akateeminen nainen ja seurustelen AMK-kouluttautuneen miehen kanssa. Olen ollut myös parin muun AMK-opiskelijan kanssa, ja he ovat olleet mukavan käytännönläheisiä ihmisiä. Tietty älyllinen uteliaisuus on kuitenkin minulle tärkeää, ja kuten joku yllä mainitsikin, pelkkä peruskoulu tai toisen asteen koulutus ei yleensä tee ihmisestä vielä kovin kriittistä ajattelijaa. Näin ainakin mielestäni.

Ei se koulutus, vaan se työtehtävä :) ukkoni on teknikko koulutukseltaan, mutta toimari isossa pörssiyhtiössä. Joten no prob tuo koulutuksen puute, paremmin hällä leikkaa kuin mulla, vaikka ktm olenkin ;)

Ei se koulutus, vaan se työtehtävä :) ukkoni on teknikko koulutukseltaan, mutta toimari isossa pörssiyhtiössä. Joten no prob tuo koulutuksen puute, paremmin hällä leikkaa kuin mulla, vaikka ktm olenkin ;)