Olen eronnut vuosi sitten ja tässä kesän kynnyksellä mietin miten nopeasti ja toisaalta hitaasti tämä vuosi on mennyt. On tullut muutettua uuteen asuntoon. On ollut miesystäviä ja pieniä pettymyksiä. Exän kanssa on ollut vuoristorataa. Välillä ollaan oltu parhaita ystäviä ja välillä taas pahimpia vihamiehiä. On tullut katsottua liikaa televisiota ja syötyä. Alussa laihdutut kilot ovat tulleet vauhdilla takaisin. Sinkkuidentiteetin vuoksi on tullut hankittua uusia vaatteita ja hilluttua pitkin yötä. Toisaalta yksinäisyys on kalvanut hetkittäin luita. Ilot ovat suuria mutta niin ovat surutkin. Ikäänkuin kaikessa olisi oikea megabuusteri, joka tehostaisi voimaa. Tämän palstan olen jättänyt aikaa sitten "sinkut" ja "nettideittailu" ja "suhteen aloittaminen/suhteen lopettaminen" palstoille siirtyen, mutta sitten on ollut niitäkin päiviä, että tätä on tullut vilkuttua uudelleen.
Miten voitte vuosi sitten eronneet?
48
2956
Vastaukset
- BKT nousuun
Kaikki menee päin v*ttua, paitsi m*una.
Käräjöity lapsista ja jo 60 000€ palanut rahaa asianajokuluihin.
Great!- gnznjg
Mitä järkeä on käräjöidä lapsista?
- eioohyvin
gnznjg kirjoitti:
Mitä järkeä on käräjöidä lapsista?
Taloudellisesti menee edelleen huonosti. Mihinkään ei ole enään varaa. Asumme ahtaasti lasten kanssa. Ulkomaan lomamatkoista,mitä ennen teimme en voi enää haaveillakaan,kun ei ole niihin varaa. Velkaa jäis yhteisestä asunnosta,jota edelleen lyhennän. Exällä menee hyvin uuden ihastuksensa kanssa. Minulla ei ole lasteni lisäksi ketään. Mt-ongelmiakin on, enkä niiden takia saa vakituista työtä. Ennen oli kaikki sentään hyvin, nyt ei ole.
- BKT
gnznjg kirjoitti:
Mitä järkeä on käräjöidä lapsista?
Sanos muuta, mutta jos toinen osapuoli ei kommunikoi muuten kuin käräjillä niin vaikeaksi menee. Suomessa kun ei voida pakottaa asioita sopimaan. Lisäksi minä välitän lapsistani niin paljon etten voi luovuttaa päätäntävaltaa toiselle osapuolelle, koska omassa kriisissään uskon hänen toimivan lasteni edun vastaisesti (uhkaillut muutolla kauas lasten kaverien ja harrastusten ulottumattomiin). Minun aloitteesta ei olla käräjillä, mutta pakkohan minun on sinne mennä kun kutsutaan ja jälkeenpäin voin lapsilleni ylpeänä kertoa etten suostunut vieraannuttamiseen vaan tein kaikkeni, jotta hyvä suhteemme jatkuisi lasten edun mukaisesti. Toisekseen rahaa on joten aivan sama.
- tämmöstä yh:lle
erosta reilu vuosi.. paino -0, (eli ensin -10kg, sitten 10) :/ Päivät on kyllä menneet yllättävän nopeasti pientä lasta kotona hoitaessa (tyttömme nyt 2v6kk). Syksyllä jatkuu työt ja typy alottaa päivhoidon. Treffejä ei oo näkyny ekä kuulunu..
- harimittaar
Minulla ensimmäinen vuosi takana. Takana myös monta pieleen mennyttä suhdetta. Tarkalleen ottaen 8 suhdetta ja mikään niistä ei toiminut. Harmittaa, että jätin ohi menevän ihastuksen takia aikanaan ihan perushyvän liiton. Sellaista tuskin enään yh:na tulen ikinä saamaan. Harmittaa kovasti.
- värilläväliä
harimittaar kirjoitti:
Minulla ensimmäinen vuosi takana. Takana myös monta pieleen mennyttä suhdetta. Tarkalleen ottaen 8 suhdetta ja mikään niistä ei toiminut. Harmittaa, että jätin ohi menevän ihastuksen takia aikanaan ihan perushyvän liiton. Sellaista tuskin enään yh:na tulen ikinä saamaan. Harmittaa kovasti.
Onko kauppoihin tulossa lisää eri värisiä koreja? Nykyisin tietyissä kaupoissa voi ottaa "sinkkukorin", joka värillään kertoo kantajansa olevan vapailla markkinoilla. Joku kirjoitti että vastaavia väristä erottuvia koreja olisi tulossa myös YH:lle. Mikäköhän väri kyseessä, että muut osaavat varoa. Tosin kyllähän ne YH:t erottaa muutenkin siellä kaupassa, mutta väri varmistaisi asian. Mihiinkä ketjun kauppoihin värikorit tulossa ja koska?
- ....................
värilläväliä kirjoitti:
Onko kauppoihin tulossa lisää eri värisiä koreja? Nykyisin tietyissä kaupoissa voi ottaa "sinkkukorin", joka värillään kertoo kantajansa olevan vapailla markkinoilla. Joku kirjoitti että vastaavia väristä erottuvia koreja olisi tulossa myös YH:lle. Mikäköhän väri kyseessä, että muut osaavat varoa. Tosin kyllähän ne YH:t erottaa muutenkin siellä kaupassa, mutta väri varmistaisi asian. Mihiinkä ketjun kauppoihin värikorit tulossa ja koska?
Mikä sinä olet muita tuomitseen?
- mäntyypain
.................... kirjoitti:
Mikä sinä olet muita tuomitseen?
Ei ole helppoa olla ikääntynyt 2 lapsen huoltaja. Menekkiä olisi nuorilla lapsettomilla naisilla, se on jo nähtynä.
Pari suhdetta parisuhteena ollut mutta niistä ei mitään tullut. Ex oli 10-kertaa parempi. Jotenkin sitä vain vertaa entiseen elämään ja sitä jäi kaipaamaan, vaikka oma vikani oli tämä koko ero. Aikaa kulunut siis tasan vuosi virallisesta erosta. Päin mäntyä menee... - aino*
mäntyypain kirjoitti:
Ei ole helppoa olla ikääntynyt 2 lapsen huoltaja. Menekkiä olisi nuorilla lapsettomilla naisilla, se on jo nähtynä.
Pari suhdetta parisuhteena ollut mutta niistä ei mitään tullut. Ex oli 10-kertaa parempi. Jotenkin sitä vain vertaa entiseen elämään ja sitä jäi kaipaamaan, vaikka oma vikani oli tämä koko ero. Aikaa kulunut siis tasan vuosi virallisesta erosta. Päin mäntyä menee..."Ei ole helppoa olla ikääntynyt 2 lapsen huoltaja"
Hahhah. Äitini on 85-vuotias, mutta itse hän ei koe olevansa ikääntynyt/vanha. Hänellä ei tosiaan enää ole huollettavia lapsia. Itse olen 48vuotias "nuori" :D. Kaksi nuorinta lasta, 17v ja 19v asuvat luonani. "Menekkiä" minulla on aina ollut miesten keskuudessa, mutta nyt vanhempana nuorena olen tullut ronkeliksi. Uusi mies on tästä huolimatta ollut kuvioissa jo parisen vuotta.
Ikä on vain numero, asennekysymys. Jos ikäänsä omia lapsiaan häpeää ja kokee ne riesaksi, ei ihme, ettei miehet kiinnostu. Itse vaikuttaa suurelta osin siihen miten oma elämä sujuu. Muista, että elämä on tässä hetkessä. Ei eilen tai huomenna. - plaaton
harimittaar kirjoitti:
Minulla ensimmäinen vuosi takana. Takana myös monta pieleen mennyttä suhdetta. Tarkalleen ottaen 8 suhdetta ja mikään niistä ei toiminut. Harmittaa, että jätin ohi menevän ihastuksen takia aikanaan ihan perushyvän liiton. Sellaista tuskin enään yh:na tulen ikinä saamaan. Harmittaa kovasti.
Harvinaista itsekriittisyyttä naiselta.
- Onnellinen sinkku
Olen onnellinen sinkku! Nautin vapaudestani tulla ja mennä mieleni mukaan.
On ystäviä sekä miehiä että naisia ja harrastuksia.- riitasointuu
Olen huomannut, että yli 35vee, eronnut ja yh ei ole markkinoilla mitään. Jopa 50vee miehet katsovat niitä nuorempia tänä päivänä. Lisäksi,kun ei minulla ole varallisuutta ja asun vuokralla,harrastuksiin ei varaa, niin hankalaa täs on itelle löytää puolisoa. Sinkkuus ei juuri lämmitä tällä hetkellä:(
- hannaB
riitasointuu kirjoitti:
Olen huomannut, että yli 35vee, eronnut ja yh ei ole markkinoilla mitään. Jopa 50vee miehet katsovat niitä nuorempia tänä päivänä. Lisäksi,kun ei minulla ole varallisuutta ja asun vuokralla,harrastuksiin ei varaa, niin hankalaa täs on itelle löytää puolisoa. Sinkkuus ei juuri lämmitä tällä hetkellä:(
Ei varmasti "riitasointu" kukaan ole kiinnostunut naisesta (eikä miehestä), joka ei arvosta yhtään itseään.
"Voi kun minä olen vain tällainen onneton ja yksinäinen kurja luuseri, ilman harrastuksia, ilman varallisuutta" Kuullostaako kiinnostavalta ja houkuttelevalta?
Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta miehet (olivat minkä ikäisiä tahansa), jotka
- eivät arvosta itseään
- eivät arvosta toisia
- leveilevät tai/ja puhuvat toisista ihmistä ilkeästi, tai vähätellen
- ovat epärehellisiä
- ovat liikalihavia ( 10kg on maksimi...)
- juovat liikaa alkoholia
- tupakoivat
- eivät hoida raha-asioitaan kunnolla (esim. pikavippejä haetaan usein)
- ovat laiskoja (ts. heitä ei kiinnosta mikään muu paitsi tv, tietokone)
- sotkuiset miehet (sotkevat, ja odottavat naisen korjaavan/siivoavan sotkut tai ihmettelevät miksei sotkuisuus kelpaa, mitä vikaa)
- jne
Vaikka minäkin aluksi etsin "tavallista" miestä, ryhdyin viimein kirjaamaan ominaisuuksia mitä mieheltä kaipaan, ja mitä inhoan, mitä en voi sietää. Sitten melko pian tämän jälkeen löysin miehen, juuri sellaisen kuin hain.
Fakta on se, että ihminen tekee itse itsestään niin mukavan ja kiinnostavan kuin haluaa. Eikä esim. mukava nainen lähde kenen tahansa vihtahousun matkaan, jonka talous on retuperällä ja joka kyttää vain naisen rahoja ja/tai palveluja.
Ihan tekosyitä sinäkin selität syyksi sinkkuuteesi. Varallisuus: rakkauteen ei tarvita sitä. Harrastaa voi halvemmallakin, maailma on täynnä mahdollisuuksia harrastaa jopa ilmaiseksi tai ainakin puoli-ilmaiseksi. Oma mielikuvitus on rajana.
- Kommentoija69
Koko avioliiton idea sitoa mies naiseen molempien ollessa nuoria, kun naisen markkina-arvo on huipussaan ja voi ainoastaan alentua, kuten se lähes poikkeuksetta tekee naisen ikääntyessä ja lasten syntyessä. Nainen, joka ryhtyy silkkaa pitkästymistään hajottamaan avioliittoaan yli 35-vuotiaana, on todella tyhmä kuvitellessaan voivansa vaihtaa parempaan. Jos aviomies ei ole väkivaltainen, juoppo, uskoton, luonnevikainen tai muuta vastaavaa, niin perheenäidin ei todellakaan kannata heittää häntä pihalle. Niitä hyviä miesehdokkaita kun ei todellakaan ole jonoksi asti senkään vertaa kuin nuoruudessa.
Miehen markkina-arvo jatkaa monissa tapauksissa nousuaan vaimon alkaessa hiljalleen rupsahtaa varsinkin, jos mies on menestyvä eikä ole päästänyt itseään fyysisesti rappiolle.- ....................
Höpöhöpö. Juuri noilla sanoilla minunkin ukko yrittää minua pelotella. Tosin en ole hakemassa eroa siksi, että haluaisinkaan uutta kumppania kun osaan olla yksinkin. Osasin jo ennen häntä ja kaikenlaisiin miehiin olen elämäni aikana törmännyt. Kaikki miehet eivät ole paskoja jos vaan itse antaa hyville mahdollisuuden. Sitten on ihmisiä, jotka ei koskaan löydä ns. sielunkumppania tai elämänkumppania. On myös niitä jotka elää yksin koko elämänsä. Ennenvanhaan taisi enemmän olla miehiä jotka näin elivät, mutta onneksi se on nykyään mahdollista myös naiselle jos ei sopivaa kumppania löydy. Neuvoksi sanoisin yksinäisille naisille, että kannattaa opetella elämään yksin. Kun pääsee tietyn pisteen yli niin oppii luottamaan itseensä eikä tarvi siihen miestä säestämään omaa onneaan. Taloudellisesti voi olla tiukkaa, mutta jos ei ole liian ranttu töiden suhteen niin jonkunlaista työtä voi järjestyä ennemmin tai myöhemmin.
- Kaksoiselämä
Reilu puolitoista vuotta sitten muutin pois kotoa 29 yhteisen vuoden jälkeen. Aloimme seurustella, kun olin 15-vuotias. Naimisissa ehdittiin olla 20 vuotta, saatiin 2 ihanaa poikaa, rakennettiin talo ja ostettiin kesämökki. Sitten rakastuin paritanssikurssilla toiseen mieheen. Pahanpäiväisesti.
Avioeron harkintavaihe oli yhtä tuskaa, nuorempi lapsista jäi isälleen. Isä teki taloudellisesti kaikki mahdolliset kiusat, esti minua tapaamasta lasta, syyllisti jne.
Nyt olemme sopuvaiheessa. Olen taas saanut olla lapseni kanssa. Mutta nyt isä muuttaa 250 km:n päähän lapsen ja koiran kanssa. Hän ottaisi minut takaisin. Lapsen ja koiran takia haluaisin muuttaa, mutta kun olen edelleen rakastunut siihen toiseen.
Olen odottanut, että tulisi suuri oivallus. Että tietäisin, mitä tehdä, mutta ei. - Avioeroon tuomittu
Reilu kymmenen vuotta naimisissa ja erosta reilu vuosi. Vaikeaa on edelleen. Suhdetta on kokeiltu, mutta kun on yhä tunteita exää kohtaan niin eihän se silloin onnistu.
Miltei joka päivä toivoo, että kumpa jonakin päivänä vielä... Turhauttaa ja ahdistaa joskus vähemmän joskus enemmän. Rakkaus ei valitettavasti loppunut eroon.- mukasinkku
Vuosi erosta ja harmittaa edelleen. Oon huomannut et onhan niitä miehiä omanikäisiäkin mutta ovat myös itse eronneet. Hyviä miehiä ei löydy mistään.
itse olne just 4-kymppinen lapsellinen "mukasinkku"-nainen ja vaikeaa on. Etenkin talousasiat tuottavat päänvaivaa joka kuukausi. Haluaisin takaisin se oman mieheni ja taloni. Oma vika,kun väärän miehen matkaan aikanaan lähdin ihan hyvästä 10 vuoden liitosta:( - mukaitsenäinen
mukasinkku kirjoitti:
Vuosi erosta ja harmittaa edelleen. Oon huomannut et onhan niitä miehiä omanikäisiäkin mutta ovat myös itse eronneet. Hyviä miehiä ei löydy mistään.
itse olne just 4-kymppinen lapsellinen "mukasinkku"-nainen ja vaikeaa on. Etenkin talousasiat tuottavat päänvaivaa joka kuukausi. Haluaisin takaisin se oman mieheni ja taloni. Oma vika,kun väärän miehen matkaan aikanaan lähdin ihan hyvästä 10 vuoden liitosta:(Rakastuitko siihen väärään meheen vai miksi lähdit sen matkan? Miksi osoittautui vääräksi?
- Tasapaino
Minulle avioero oli helpotus. Erosin liitosta, joka kesti yli 20 v, olen 46-vuotias. Elin henkisesti melko ahtailla, ja uskomatonta on tämä vapaus, jota nyt koen. Lapsia on kaksi, asuvat luonani ja ovat ihania. Miehiä en aikonut eron jälkeen tapailla enkä suhdekuvioihin ryhtyä, mutta kuinka ollakkaan elämääni ilmestyi kaikin puolin ihana mies, joka saattaa jopa olla se sielunkumppani. En tosin aio kiirehtiä suhteen kanssa, aika näyttää mitä se tuo tullessaan. Suhtaudun tulevaisuuteen positiivisella mielellä.
- Väsähtänyt
Mulle ero oli kamala, yli 20 vuoden liitosta mies lähti toisen matkaan vuosi sitten, olin aivan lyöty...sitten 10 kuukauden jälkeen asioita liikaa pyöritelleenä ja henkisesti väsyneenä elämääni astui mies, joka tuli salamana samantein...otti eron omasta vaimostaan. yritin pyristellä vastaan vauhdin kauheudesta, mutta hän onnistui kuitenkin murtamaan mun vastarinnan. Pikkuhiljaa aloin luottamaan ja innostumaan, että elämä kuitenkin toisi rakkauden....olisi pitänyt tajuta ja varoa, ettei sitä voi suoraan hypätä uuteen suhteeseen. Niin nyt sitten kävikin, että hän poistui yllättäen, kertomalla, ettei ollut käsitellyt eroaan ja tottahan se olikin...taas vajosin lähtökuoppiin, ilmiselvästi läheisriippuvausena kärvistelen taas ....jos jotain hyvää hakee, niin avioerosta toipumiseen tämä laastari auttoi, mutta muuten sydän itkee :(
- nainen-49v
Erosta n. 3v. Eikä mistä tahansa erosta, vaan ihanasta sellaisesta! Miten paljon enemmän energiaa ja iloa virtaakaan nyt suonissani kuin ennen eroa. Liiton loppuvuodet olivat kamalia, ahdistavia jne Ex pyöri kokoajan tiellä, määräili, oli ilkeä. Pyrinkin olemaan mahdollisimman paljon töissä, harrastuksissa ja ystävien kanssa. Eron jälkeen olin vuoden kotona lähes kaiken vapaa-ajan. Lapsetkin poistuivat kotoa vain kouluun. Vuoden päästä erosta tapasin ihanan miehen, aloin seurustella. Viime vuonna menimme kihloihin.
- akim_:(
Vuosi takana sinkkuutta, kuuden vuoden liiton/kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen. Ainoita iloisia hetkiä urheilusta tulleet fiilikset kunhan energiataso ei romahda esim. salilla käynnin jälkeen. Yksi satunnainen fuckbody ollut matkalla ja näitä nettideittisaitti-tsekkailuja mutta niissäkin yhdet/kahdet treffit. Kieltämättä tuntuu ettei ole valmis mutta mitä tässä enää odottelen - sitä ihmettelen. Outoa ehkä se että exä (jättäjä) on kysellyt omien pikkutavaroiden perään ja sushia syömään. En tiedä mitä sille kuuluu. Ja en edes halua kun aina hän jotain tekstaria syystä tai toisesta laittaa niin mun fiilikset romahtaa useaksi päiväksi ja perusfiilis matelee useita viikkoja. En enää edes odota että tässä tapahtuisi joku parantuminen vaikka tottakai toivon sitä. Tuo aiemmin mainittu superboost tosiaankin hyvän salitreenin jälkeen tuo ylivoimaisen hyvän olon.
- Liian Kilttikö
Erosta tuli 5 v. keväällä. Vasta nyt olen alkanut muistella niitä aikoja kun olimme vielä yhdessä. Mies joi liikaa ja oli joskus väkivaltainenkin. Siltikin hän on paras mies mitä olen tavannut. Elän joskus unissani uudelleen yhteisiä hetkiämme.
Eron jälkeen olen tapaillut monia miehiä ja seurustellutkin. Ensimmäinen mies paljastui seksiriippuvaiseksi pettäjäksi. Toinen mies oli kontrolli friikki himokuntoilija joka vahti minunkin elämäntapoja. Kolmas oli ahdasmielinen (ei hyväksynyt mm.aborttia, se vaivasi vaikkei abortti kosketa minua itseäni) ja läheisriippuvainen. Neljäs oli lapsellinen kiukuttelija ja mustasukkainen joka halusi heti sitoutua ja saada yhteisen lapsen. Viides oli pihi penninvenyttäjä joka hyötyi minusta kunnes huomasin miten paljon olen yhteisistä menoista maksanut.
Joten tämä ensimmäinen ja ainoa oikea mieheni...on joskus häntä kova ikävä. Hänen hyviä ystävällisiä käsiä. Hänen reiluutta ja reippautta. Hän ymmärsi, että rakkaus on aikaa ja suunnitelmia. Yhteistä aikaa ja yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Hänellä oli heikkous alkoholi, ja vaikeat krapulat teki hänestä ärtyisän niin että ei aina hillinnyt itseään. Nuo kaikki on anteeksi annettu. Rakastan häntä vieläkin.
Nyt elän mieluummin yksin, kun en ole yhtään sellaista miestä löytänyt joka samalla tavalla sitoutuisi ja antaisi itsestään. Kaikki muut on vain vaatineet ja kuluttaneet minua.Tuo ensimmäinen mieheni myös hoivasi ja ymmärsi, eikä koskaan moittinut taikka tuominnut.
Niin että ei se aina helpota kun aikaa kuluu erosta vaan joskus asiat pulpahtaa pintaan pitkänkin ajan jälkeen :(- ....................
Mulla on kans kokemusta alkoholistin kans olemisesta ja tuo on kai sitä hyvittelyä mitä he voi harrastaa juomisen jälkeen. Ihan kuin alkkiksella olisi kaksi puolta. Joskus kans muistelen niitä hyviä hetkiä, mutta sitten muistuu myös mieleen ne kaikki riidat ja odottelut kännireissuilta. Kai se on niin, että aika kultaa muistot ja haluaisi muistella vain niitä hyviä hetkiä kun tunteita oli paljon puolin ja toisin. Alkoholismi on mielestäni vakava sairaus. Se pilaa niin paljon...mutta jos alkoholisti ei itse halua parantua niin sille ei voi mitään. Joutuu valitsemaan sietääkö sitä vai elääkö mielummin ilman. Oman turvallisuuden vuoksi minäkin valitsin elää ilman alkkista vaikka rakastin todella paljon.
- nythuvin
.................... kirjoitti:
Mulla on kans kokemusta alkoholistin kans olemisesta ja tuo on kai sitä hyvittelyä mitä he voi harrastaa juomisen jälkeen. Ihan kuin alkkiksella olisi kaksi puolta. Joskus kans muistelen niitä hyviä hetkiä, mutta sitten muistuu myös mieleen ne kaikki riidat ja odottelut kännireissuilta. Kai se on niin, että aika kultaa muistot ja haluaisi muistella vain niitä hyviä hetkiä kun tunteita oli paljon puolin ja toisin. Alkoholismi on mielestäni vakava sairaus. Se pilaa niin paljon...mutta jos alkoholisti ei itse halua parantua niin sille ei voi mitään. Joutuu valitsemaan sietääkö sitä vai elääkö mielummin ilman. Oman turvallisuuden vuoksi minäkin valitsin elää ilman alkkista vaikka rakastin todella paljon.
Vuosi erosta ja olen päässyt hyvin yli vaikka vaimo (exvaimo) lähtikin toisen miehen mukaan yhtäkkiä. Tosin olivat tunteneet jo 2 vuotta aiemmin. Täytyy vain todeta, että laastarisuhde auttaa. Laastareita ehtinyt olla jo kymmenisen kappaletta, joista 2 viimeistä hieman pitempiaikaisia. Olen onnellisesti päässyt eroon entisestä elämästä ja nyt voin katsoa hyvillä mielin eteenpäin. Vuoden se kesti päästä eroon 15 vuoden suhdetaakasta.
- dreams come true
Erosta muutama kuukausi yli vuoden. Viimeiset avioliittovuodet olivat yksinäisiä ja ilottomia. Toki pitkään liittooni mahtui paljon hyviä, onnellisiä hetkiä mm. lasten syntymät ja niitä muistelen lämmöllä.
Elämä on mallillaan. Minulla on kolme ihanaa lasta ja hyvä ja mielekäs työ, jossa viihdyn. Toki taloudellisesti olen tiukemmalla, kuin aviossa ollessani, mutta pärjään tuloillani kuitenkin. Ostin asunnon kevään korvalla ja lähes samoihin aikoihin, sanan mukaisesti, elämääni tanssi ihana mies.- minaköttasenko
Elämä pettymyksiä täynnä. K...päisiä miehiä löytänyt.
Oma asunto minulla hankittuna, mutta tietyistä syistä joudun siitä piakkoin luopumaan.
Lapset, poika ja tyttö, ovat isällään suurimman osan aikaa,kun minulla ei ole varaa/aikaa heitä pitää. Siis, teen kahta työtä nyttemmin.
Ne ihanat (ensialkuun) miehet ovat olleet tosi pelimiehiä. Eli osaavat tälläisen yh:n pään kääntää lirkuttelullaan ja tanssivat pään pyörälle kirjaimellisesti. Myöhemmin selviää,miksi ovat edelleen ns vapaana. Eivät ole yksiavioisia todellakaan ja yleensä paljastuu, että muitakin yh:jia on pyörityksessä samaan aikaan.
Kaipaan entistä turvallista ja vakaata elämääni. Silloin ennen tiesi mitä sai.
- mikäsenyoliaimäävai
Miks toi yks vastaa noin monta kertaa kysymykseen eri nimimerkeillä?
Helpompi ois laittaaa kaikki valitukset yhteen kirjoitukseen :D- Ei aina onnistu
Vuosi erosta ja itse koen sen niin, että meillä oli hyvä liitto, joka alkoi ehkä hiukan turhan nuorena. Yhdessä olimme 7vuotta ja saimme kaksi ihanaa lasta. Eron hoidimme sopuisasti ja riitelemättä eikä liittommekaan ollut riitaisa. Kasvoimme vain erilleen ja teimme sitten mielestämme oikean ratkaisun siinä, että haemme onnemme muualta. En ole sitä onnea vielä löytänyt ja nyt koen epäonnistuneeni.
Näihin muihin tapaamiini miehiin verrattuna entiseni ol x-kertaa parempi mies. Oma vikani koko ero. Tuskin enään löydän yhtä hyvää. - ....................
Ei aina onnistu kirjoitti:
Vuosi erosta ja itse koen sen niin, että meillä oli hyvä liitto, joka alkoi ehkä hiukan turhan nuorena. Yhdessä olimme 7vuotta ja saimme kaksi ihanaa lasta. Eron hoidimme sopuisasti ja riitelemättä eikä liittommekaan ollut riitaisa. Kasvoimme vain erilleen ja teimme sitten mielestämme oikean ratkaisun siinä, että haemme onnemme muualta. En ole sitä onnea vielä löytänyt ja nyt koen epäonnistuneeni.
Näihin muihin tapaamiini miehiin verrattuna entiseni ol x-kertaa parempi mies. Oma vikani koko ero. Tuskin enään löydän yhtä hyvää.Vuosi erosta on vielä lyhyt aika....jos on ollut pitkään yhdessä ja paljon tunteitakin pelissä, voi mennä pitkään päästä lopullisesti yli. Onko ex miehelläsi jo uusi? Oletko varma että haluaisit hänet takaisin vai onko aika kullannut muistot ja yksinäisyys vaivaa?
- -----------
Ei aina onnistu kirjoitti:
Vuosi erosta ja itse koen sen niin, että meillä oli hyvä liitto, joka alkoi ehkä hiukan turhan nuorena. Yhdessä olimme 7vuotta ja saimme kaksi ihanaa lasta. Eron hoidimme sopuisasti ja riitelemättä eikä liittommekaan ollut riitaisa. Kasvoimme vain erilleen ja teimme sitten mielestämme oikean ratkaisun siinä, että haemme onnemme muualta. En ole sitä onnea vielä löytänyt ja nyt koen epäonnistuneeni.
Näihin muihin tapaamiini miehiin verrattuna entiseni ol x-kertaa parempi mies. Oma vikani koko ero. Tuskin enään löydän yhtä hyvää.Minulla aivan päinvastoin. Tuskin enää löydän yhtä huonoa kuin ex :D. Ero oli myöskin vain minun ansiota.
- hannaB
----------- kirjoitti:
Minulla aivan päinvastoin. Tuskin enää löydän yhtä huonoa kuin ex :D. Ero oli myöskin vain minun ansiota.
Juuri näin "---------". Erityisesti tuo "Ero oli myöskin vain minun ansiota. " on hyvin sanottu. Auttaisiko se myös niitä, jotka edelleen haikailevat exän perään? Itse en oikein ymmärrä miksei ihmiset ymmärrä päästää irti ex-puolisoistaan. Sanotaan, ettei esim. riippuvuus ole ongelma, ellei se haittaa jokapäiväistä elämää, joko omaa tai kumppanin. Jos vielä parinkolmen vuoden päästä haikailee exää, niin silloin täytyy ymmärtää hakea ammattiauttajan apua.
- akim_:(
Elämä on jotenkin niin ristiriitaista ja varsinkin eron jälkitunnelmissa (ne tunnelmat kestää toisella vuoden ja toisella useita vuosia). Ensimmäisestä 6 v. avosuhteesta toipuminen kesti saman 6 vuotta jos vähän päälle koska uskoin että se oli se rakkauteni. Tästä toisesta erosta se vuosi aikaa. Ja yksi syy mennä kimppaan ton vikan exän kanssa oli just toi yksinäisyys siitä ex-ex suhteesta, vaikka olihan siinä kaikenlaista säätöö matkan varrella. Jälkeenpäin aattellen tää vika suhde oli vikatikki koska ei perustunut todellisiin tunteisiin. Vaikka se sitten kestikin jopa pidempään kuin ensimmäinen niin minusta sillä ei samaa merkitystä ollut. Koko suhde täynnä "pettämisen" elementtejä. Eniten jälkeenpäin ottaa päähän että olisi voinut lopettaa itsekin matkanvarrella vaan en halunnut luovuttaa, mm. yksinjäämisen pelossa. Mutta mitä haluan sanoa on että minunkin eroon oli selvät syyt ja niitä ei järjellä pysty muuttamaan, tunteet kylläkin tulee perässä. Ja siihen sitä aikaa tarvitaan että saa tunteet järjen tasolle. Mikä on erottu on erottu - elämää on jatkettava ja uskottava parempaan. Se parempi ei ehkä ole yhtä hyvä tai parempi ihmissuhde kuin se edellinen, parempi elämä voi olla paljon muutakin. Mutta pakko on myöntää - ikävä on ihmisen toisen luo.
- Nxxxx70
Erosta vähän reilu vuosi ja hyvin menee. Mies lähti 13 v. kestäneestä liitosta toisen naisen kelkkaan. Ero oli minulle järkytys, meillä meni ihan hyvin, ja yhtenä päivänä ex vaan kertoo haluavansa erota. Toinen nainen muutti hyvin nopeasti exän luokse. Lapset olivat kummissaan.
Alussa oli rankkaa, laihduin yli 10 kg, vaikka olin silloinkin normaalipainoinen, nyt vuoden jälkeen edelleen 10 kg laihempi. Aloitin säännöllisen kuntoilun. Lapset kulkevat viikko-viikko systeemillä, joten joka toinen viikko voin keskittyä itseeni ja lasten ollessa minun luona minulla on heille enemmän aikaa. Exän nainen lähti kävelemään talvella, ja nyt kommunikointi lasten asioissa onnistuu exän kanssa paremmin.
Tällä hetkellä elämä on hyvin. Minulla on omia harrastuksia. Osa entisistä "ystävistä" ei halua tunnistaa minua, jos tulevat vastaan kadulla, mutta en välitä siitä. Olen saanut uusia ystäviä, En ole aktiivisesti etsinyt miestä itselleni. Haluan, että olen eron kanssa henkisesti sujut ennen kuin aloitan uuden suhteen. Enkä oikein tiedä, mistä miehen etsiminen kannattaisi aloittaakaan :) - jajdkfjaö
Minä "vilkuilen" täällä sillointällöin, vaikka erostani on jo yli kolme vuotta. Minulle tämä ja muut palstat ovat reality viihdettä, josta saattaa joskus löytää elämän viisauksia.
Koin oman eroni vaikeaksi. Ex ei halunnut erota, keksi kaikenlaista harmia. Heti eron jälkeen kuitenkin mieleni alkoi rauhoittua. Tuntui todella kuin olisi ollut uusi ihana ja vapaa elämä. Minulla on miesystävä, jonka kanssa on todella hyvä olla. Hän puhuu mielellään, pussaa myös :). Monesti ihmettelen, mikä ihme minut sai pysymään ex-liitossa, vaikken saanut siitä muuta kuin itkua ja hammastenkiristelyä. Vaikka pidin eroani vaikeana, niin kun luen tämän palstan tarinoita, niin voin vain todeta, ettei eroni niin vaikea lopulta ollutkaan. - 50++
Juhannuksen jälkeen erosta tulee vuosi. Suhde niin pitkä, että moni tälle palstalle kirjoittava ei ollut vielä edes syntynyt, kun löimme hynttyyt yhteen, oletan niin. Eroprosessi on vaikea, yhtä vaikea tai vielä vaikempi kuin liittomme oli. Exä seurustelee, itse en ole miehiä edes ajatellut. Tunteen seilaavat edelleen laidasta laitaan. Välillä kaikki ok, sitten tulee niitä päivä, jolloin ahdistus hyökkää puskista (kuten tänään). Ei voi kuin yrittää sietää. Joskus olen iloinen, onnellinenkin, aivan pienistä asioista. Mutta on edellee niin paljon kysymyksiä, joihin en ole saanut vastausta, niin paljon läpikäymättömiä asioita, että tulee kestämään vielä pitkään,ennen kuin elämä asettuu uusille raiteille. Olen vieläkin kiinni exässä, vaikka hänen tunteensa minua kohtaan ovat sammuneet-jos hän nyt koskaan minua rakastikaan tai edes piti arvossa. Vuosi on kuitenkin takana, on syytä uskoa, että selviän seuraavastakin vuodesta.
- Eletään vaan kerran
Jonain päivänä et edes pohdi niitä kysymyksiä sillä niillä ei ole mitään merkitystä enään. Koin joskus vuosia sitten samat tunteet.
Tsemppiä vaan elämään ja muista ajatettele itseäsi ja omaa elämää sillä menneisyyttä ei voi muuttaa.
- joskus ehkä paremmin
Itse muutin vuosi sitten miehestäni erilleen ja puoli vuotta on virallisesta erosta. Syy, miksi lähdin oli alkoholi ja väkivaltaisuus, en yksinkertaisesti jaksanut enää. Kesti kaksi kuukautta ja miehelläni oli uusi nainen kainalossa. Olemme kuitenkin senkin jälkeen palanneet yhteen ja yrittäneet vielä, mutta ei siitä mitään tule. Tiedän tehneeni oikeian ratkaisun, mutta rakastamme edelleen toisiamme, se on moneen kertaan puhuttu, Nyt on menossa itselläni niin turhauttava itkuvaihe, että tuntuu etten kestä. Samat tunteuden myllerrykset kuin silloin kun kuulin tästä uudesta naisesta. Ex-mies on pettänyt lukuisat kerrat tätä naistaan minun kanssa, osa näistä keerroista tämä nainen tietää. Mutta en voi enkä halua sanoa ei kun tulee mahdollisuus olla ex-mieheni kanssa, rakkaampaa miestä en tule saamaan. Ainakin seksin suhteen sovimme täydellisesti yhteen. Uusia miehiä en halua, yritin, mutta en voinut koskettaa kun tuntui niin väärältä ja ällöttävältä, mitään pettämistä kummankaan puolelta ei siis liitossamme ollut. Tiedän, että aika parantaa, mutta tuntuu silti, että elämä lipuu vain ohi, enkä pääse muuta kuin sivusta seuraajaksi. Vihaan tätä surua.
- 50++
"joskus ehkä paremmin", onpas sotkuinen ja raastava tilanne. Omalla kohdallani kasvoin huonoon suhteeseen niin kiinni, että elämä ilman kaikkea kurjuutta ja ahdistusta - niin järjettömältä kuin se kuulostaakin-tuntuu tyhjältä, en tiedä, miten olla ja toimia, mitä teen nyt, kun minulla oikeasti on vapaus ja vastuu omasta hyvinvoinnistani ja onnellisuudestani. Olen kuin tulipalosta pelastettava eläin, joka pyrkii takaisin liekkeihin, takaisin omalle paikalle, joka oli tuttu ja turvallinen, vaikka olisikin pelkkää tulta, tuhoa ja kuolemaa. Sinne takaisin tunnen edelleen imua, mutta en ole mennyt, en suuremmin edes ilmaissut kaipuutani. Jokin järki minut pitää aloillaan ja pakottaa tämän eron tuskan kokemaan ja ehkä siitä jonain päivänä vapautumaan. Koitetaan kestää. Ei ole kestettävänä kuin yksi päivä kerrallaan.
- sii26
50++ kirjoitti:
"joskus ehkä paremmin", onpas sotkuinen ja raastava tilanne. Omalla kohdallani kasvoin huonoon suhteeseen niin kiinni, että elämä ilman kaikkea kurjuutta ja ahdistusta - niin järjettömältä kuin se kuulostaakin-tuntuu tyhjältä, en tiedä, miten olla ja toimia, mitä teen nyt, kun minulla oikeasti on vapaus ja vastuu omasta hyvinvoinnistani ja onnellisuudestani. Olen kuin tulipalosta pelastettava eläin, joka pyrkii takaisin liekkeihin, takaisin omalle paikalle, joka oli tuttu ja turvallinen, vaikka olisikin pelkkää tulta, tuhoa ja kuolemaa. Sinne takaisin tunnen edelleen imua, mutta en ole mennyt, en suuremmin edes ilmaissut kaipuutani. Jokin järki minut pitää aloillaan ja pakottaa tämän eron tuskan kokemaan ja ehkä siitä jonain päivänä vapautumaan. Koitetaan kestää. Ei ole kestettävänä kuin yksi päivä kerrallaan.
Todella hieno kirjoitus. Kuvaa juuri minun tunteitani ja ajatuksia tänä päivänä.
24 vuoden liitto takana. Noin vuosi sitten päätettiin, että erotaan, erilleen muutettiin 5 kk sitten ja virallinen ero astui voimaan kuukausi sitten.
Aamulla herään ja huomaan, että olenkin tässä " uudessa elämässä" ja niin hullua kun se onkin, kaipaan järjettömästi vanhaan. ( tulipalovertaus on loistava! ). Toiset päivät ovat onneksi helpompia. Joskus suru ja kaipaus taas ovat vahvasti läsnä ja koko ajan tekee mieli tarttua puhelimeen ja soittaa/ tekstittää ex- miehelleni. Olen kyllä useimmiten onnistunut ja ollut soittamatta.
Silloin kaipaisin kovasti seuraa, koska ex-mieheni kanssa teimme monia arkisia asioita yhdessä ja yksinäisyys tuntuu musertavalta. Toivon, että tämä joskus helpottaa. Ei onneksi ole kestettävä kuin yksi päivä kerrallaan.
- elämä hymyilee
Viime kesänä tätä palstaa tuli luettua ahkerastikin, kun painiskelin oman erokriisini kanssa, nyt tulin ihan vain uteliaisuuttani katsastamaan, mitä tänne kuuluu.
Olen selvinnyt erostani hyvin ja käsittämättömän nopeasti. Elämäni ulkoiset puitteet eivät muuttuneet mihinkään, asun samassa talossa ja teen samaa työtä kuin ennenkin, taloudellisia ongelmia ei ole, vaikka velkataakka omaisuuden jaon myötä kasvoikin. Lapset asuvat luonani, tapaavat isäänsä silloin tällöin. Isä asuu tahollaan uuden perheen kanssa.
Aloin seurustella vanhan ystäväni kanssa pian eroni jälkeen. Samaan aikaan kun käsittelin erokriisiäni, pikkuhiljaa annoin itselleni luvan rakastua tähän ihanaan mieheen. Olen lukenut paljon erokirjallisuutta ja joka paikassa varoitellaan uuteen suhteeseen heittäytymisestä liian nopeasti vanhan suhteen kariuduttua. Olin kuitenkin tehnyt henkistä eroa entisestä miehestäni vuosikausia jo avioliiton aikana, lopullinen eropaperien kirjoittaminen oli siis vain viimeinen niitti arkun kanteen ja niinpä päätin heittäytyä tunteitteni vietäväksi kuitenkin järjen kädessä pitäen ja ainakin toistaiseksi se on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Elämäni on näet sanalla sanoen ihanaa nykyisin. Vihdoin rinnallani on se tasavertainen kumppani, jota vuosikaudet kaipasin. Emme asu yhdessä, mutta tapaamme usein ja vietämme paljon aikaa toistemme seurassa. Tuntuu, että palapelin palaset ovat vihdoin loksahtaneet paikoilleen, mieli on tyyni, rauhallinen ja onnellinen, asiat eivät voisi paremmin olla.
Exän kanssa olen tekemisissä erittäin vähän, mutta välimme ovat asialliset. Kummallakin on nyt oma elämä ja oikeus onneen, siihen emme enää viime vuosina yhdessä kyenneet. Eri teille lähteminen oli siis oikea ratkaisu. Joskus mietin, että ehkä olisi pitänyt erota jo aikaisemmin, mutta emme olleet siihen silloin valmiita kumpikaan. Asiat ottavat aikansa.
Voin nykyisin erittäin hyvin, nukun yöni hyvin, ruoka maistuu, hymy on herkässä. Avioliiton lopun ankeita aikoja en juurikaan enää mieti, muistelen ennemmin aikaisempia hyviä aikoja. Toivon oppineeni avioliitosta ja -erosta jotakin, jotta osaisin elää loppuelämäni viisaammin ja rakkaitani vaalien.- Se on sulla vasta alku
Hei,
Kokemuksestani voin sanoa, että se huuma menee sulla parissa vuodessa ohi- silloin näet vasta sen uusioperheen ihanuuden.
Mutta mitäs teet, jos miehesi jätti sut toisen takia.
Huuma loppuu, tilalle tulee tavallinen arkipäivä, ja ihan ok sekin, jos kumppanisi on luotettava ja rehellinen. Että näin:)
- siili6
Minulla on erouutisesta vuosi ja erilleen muutosta 9 kk aikaa. Mies jätti minut masentuneisuuteni vuoksi. Eräänä iltana hän vain TV:n äärellä kertoi minulle tavanneensa toisen. Kaikesta huolimatta en osannut odottaa sellaista uutista ja järkytys oli kova.
Tuntuu, että ikävä vain kasvaa koko ajan ja itku on aina lähellä.
Sen tiedän, että niin upeaa miestä en tule itselleni enää koskaan löytämään. Elän kuin unessa ja toivon vain, että tämä elämä kuluisi loppuun mahdollisimman nopeasti.- dream men
Minäkin olen tullut jätetyksi pariin kertaan ja aina olen luullut, että en enää löytäisi yhtä hyvää miestä. Olen ollut väärässä. Näet kumppanisi nyt liian hyvänä. Ajan myötä saat asiaan suhteellisuutta. Jossain odottaa sinulle sopiva mies!
- Elämäjatkuutaas
30v mies pirkanmaalta. Yhteiseloa takana 10v. Erosta on tavallaan jo vuosi aikaa. Tai silloin asiat lähti vyörymään eteenpäin ja muutin aikaa sitten pois yhteisestä kodista. Paperilla erosta on vasta n. puoli vuotta, mutta eipä sillä ole merkitystä. Viime keväänä ajattelin vielä etten selviä erosta millään. Varsinkin, kun ex-vaimo löysi heti uuden miehen itselleen. Epäilen, että heillä oli suhde jo aikaisemmin. En jaksa enää välittää. Ei kiinnosta. Lastemme takia joudumme pitämään kumminkin yhteyttä.
Elämä kumminkin hymyilee nykyään. Kesällä on mukavaa ja olen tavannut uusia ystäviä ja jotain uusia tunteitakin olen kokenut toisen naisen kanssa. Harmi vaan ettei siitä tullut mitään erinäisten syiden takia. Olen kumminkin toiveikas, että jatkossa löytäisin jonkun. Jaksan elää ja nähdä lapsiani. Pidän itseäni kunnossa ja harrastan mahdollisimman paljon. Ajatukset ei kummittele enää exässä. Se on taakse jäänyttä elämää.
Olisi se silti kiva tutustua uuteen ihmiseen. Treffipalstaakin kokeilin täällä, mutta se on aivan turha keksintö. Aivan uskomatonta lottoa, että joku siellä vastaisi viesteihin. Paremmin olen löytänyt tuttavuuksia ulkoa, jossa ihmiset sentään juttelee takaisin :) Ehkä mullekin on jossain tuolla vielä yksi kaunis, pieni, iloinen ja liikunnallinen nainen :) - Aurinko paistaa...
Erosta on nyt vuosi ja 3 kk. Tunteet olivat totaalisen kuolleet ja muutto oli helpottava. Ikävöinyt en juuri ole ex-miestä, karua, mutta totta. Oli hyviä aikojakin ja olen kiitollinen niistä ja haluaisin pysyä hyvissä väleissä. Ei aina onnistu, ex-on ollut ilkeäkin. Ratkaisu tuntuu oikealta ja vaikka surua on lasten puolesta, oma minuus on ollut hienoa löytää eron myötä. Pieniä ihastumisia on ollut, mutta miehet samassa erovaiheessa, joten suhdetta ei ole syntynyt. Yllättävää nelikymppiselle nbaiselle löytyy ottajia ja muut asiat elämässä kunnossa. En halua suhdetta suhteen vuoksi, vaan ainoastaan sellaisen suhteen joka tuntuu oikealta. Alkuun koin yksinäisyyttä, nyt sekin tunne on jo väistynyt ja koen että elämä on ihan hyvää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli305792Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144364Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403237IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm522951Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3391549Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861338- 621276
Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2321206- 791169
Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul4011161