Helluntailainen siunaus?

Luterilaisessa siunaustilaisuudessa lausutaan usein uskontunnustus. Se on siunaustilaisuuden kaavassa, mutta hakasulkeissa, joten se voidaan halutessa jättää pois.

Usein pappi puheessaan nostaa esille sen, miten vainaja on kasteessa liitetty seurakuntaan ja siksi hän saa nyt odottaa Jeesuksen pelastusta.

Luterilaisessa kirkossa ei tosiaan ketään nolata julkisesti - ainakaan tahallisesti. Helluntailaiselle voi tietysti olla kiusallista kuunnella luterilaisen papin puheita. Onhan kyseessä aivan toinen usko/uskonto.

Pappi puhuu kirjoitti:

Luterilaisessa siunaustilaisuudessa lausutaan usein uskontunnustus. Se on siunaustilaisuuden kaavassa, mutta hakasulkeissa, joten se voidaan halutessa jättää pois.

Usein pappi puheessaan nostaa esille sen, miten vainaja on kasteessa liitetty seurakuntaan ja siksi hän saa nyt odottaa Jeesuksen pelastusta.

Luterilaisessa kirkossa ei tosiaan ketään nolata julkisesti - ainakaan tahallisesti. Helluntailaiselle voi tietysti olla kiusallista kuunnella luterilaisen papin puheita. Onhan kyseessä aivan toinen usko/uskonto.

Lue lisää

Luterilaiseen uskoon kuuluu oppi kasteen armoliitosta.

Jos menee luterilaisen kristityn hautajaisiin, on se vaan kestettävä, niin vaikeaa kuin se hellareille onkin, suvaita muiden uskoa.

Entäs sitten ortodoksin hautajaiset? Ja kaikki 50 panihidaa hänen muistokseen?

Siellä sitä poltetaan kynttilöitä, heilutetaan suitsutusta, lausutaan hospotia!
.

kristitty. kirjoitti:

Luterilaiseen uskoon kuuluu oppi kasteen armoliitosta.

Jos menee luterilaisen kristityn hautajaisiin, on se vaan kestettävä, niin vaikeaa kuin se hellareille onkin, suvaita muiden uskoa.

Entäs sitten ortodoksin hautajaiset? Ja kaikki 50 panihidaa hänen muistokseen?

Siellä sitä poltetaan kynttilöitä, heilutetaan suitsutusta, lausutaan hospotia!
.

Lue lisää

Mutta jos ihminen itse on helluntailainen, tuleeko hänenkin siunaustilaisuuteen luterilainen pappi puhumaan luterilaisten oppien mukaisesti? Uskonnottomathan järjestävät omia tilaisuuksia ilman pappia.

Oma saarnaaja? kirjoitti:

Mutta jos ihminen itse on helluntailainen, tuleeko hänenkin siunaustilaisuuteen luterilainen pappi puhumaan luterilaisten oppien mukaisesti? Uskonnottomathan järjestävät omia tilaisuuksia ilman pappia.

Lue lisää

Ei tietenkään tule!

Jokaisella kansalaisella on oikeus saada oman uskonsa mukainen hautaansiunaus!

Eihän helluntailaiselle vainajalle saa tuoda luterilaista pappia, eikä luterilaiselle helluntailaista, ellei vainaja jostain syystä ole kuolinvuoteellaan tullut kirkkojen suhteen toisiin aatoksiin ja erityisesti pyytää tätä.

Ev.lut.kirkon pappi virallisesti siunaa vain Ev.lut.kirkon jäsenet, ei muita. Hän voi olla osallisena helluntailaisen hautajaisissa, mukana "rukoilemassa", mutta oletan, että itse siunauksen suorittamiseen hänellä ei ole lupaa, edes pyynnöstä, sillä se on vastoin uskontokuntia koskevia lakeja.

Itselläni on muuten pelko, jos kuolisin, etteivät helluntailaiset omaiseni kunnioittaisi omaa uskoani, vaan laittaisivat jonkun hellarin "varmuudenvuoksi" toimittamaan minut oikeaan Taivaaseen. "Kirkon pappeihin kun ei voi luottaa. Ne puhuu vaan kasteesta, muttei Jeesuksesta", on minulle kerrottu.

Itse menisin Taivaaseen mieluummin ev.l., tai jos mahdollista, jopa katolilaisen papin siunaamana. Varmuudenvuoksi.

Ainoastaan helluntailaisten tilaisuuksissa, jos joku käyttäytyy muusta laumasta poikkeavasti, hänet nolataan suoraan lavalta käsin, käskyttämällä hänet toimimaan muun lauman mukana, kuten nostamaan kädet rukouksen aikana ilmaan.

koeta pysyä totuudes kirjoitti:

Ainoastaan helluntailaisten tilaisuuksissa, jos joku käyttäytyy muusta laumasta poikkeavasti, hänet nolataan suoraan lavalta käsin, käskyttämällä hänet toimimaan muun lauman mukana, kuten nostamaan kädet rukouksen aikana ilmaan.

Lue lisää

Helluntaiseurakunnissa on tapana käskyttää silloin tällöin. Pastori saattaa kehottaa, että toivottakaa "Rauhaa" vieressä istuvalle, tai laita kätesi naapurin olkapäälle rukouksen aikana ja siunaa tätä. Nämä olen itse kuullut helluntaiseurakunnassa. Monille tämä on erittäin kiusallinen tilanne, varsinkin jos on ujo ja arka tai on seurakunnan ulkopuolinen vierailija. Tosin tätä ei ole pakko tehdä, mutta mitäs teet, kun kaveri vieressä hokee rauhaa ja on taputtamassa olkapäälle.

oikea siunaus kirjoitti:

Ei tietenkään tule!

Jokaisella kansalaisella on oikeus saada oman uskonsa mukainen hautaansiunaus!

Eihän helluntailaiselle vainajalle saa tuoda luterilaista pappia, eikä luterilaiselle helluntailaista, ellei vainaja jostain syystä ole kuolinvuoteellaan tullut kirkkojen suhteen toisiin aatoksiin ja erityisesti pyytää tätä.

Ev.lut.kirkon pappi virallisesti siunaa vain Ev.lut.kirkon jäsenet, ei muita. Hän voi olla osallisena helluntailaisen hautajaisissa, mukana "rukoilemassa", mutta oletan, että itse siunauksen suorittamiseen hänellä ei ole lupaa, edes pyynnöstä, sillä se on vastoin uskontokuntia koskevia lakeja.

Itselläni on muuten pelko, jos kuolisin, etteivät helluntailaiset omaiseni kunnioittaisi omaa uskoani, vaan laittaisivat jonkun hellarin "varmuudenvuoksi" toimittamaan minut oikeaan Taivaaseen. "Kirkon pappeihin kun ei voi luottaa. Ne puhuu vaan kasteesta, muttei Jeesuksesta", on minulle kerrottu.

Itse menisin Taivaaseen mieluummin ev.l., tai jos mahdollista, jopa katolilaisen papin siunaamana. Varmuudenvuoksi.

Lue lisää

Mutta eikö aika moni helluntailainen ole myös luterilaisen kirkon jäsen? Vai olenko ymmärtänyt asian aivan väärin?

mazdels kirjoitti:

Helluntaiseurakunnissa on tapana käskyttää silloin tällöin. Pastori saattaa kehottaa, että toivottakaa "Rauhaa" vieressä istuvalle, tai laita kätesi naapurin olkapäälle rukouksen aikana ja siunaa tätä. Nämä olen itse kuullut helluntaiseurakunnassa. Monille tämä on erittäin kiusallinen tilanne, varsinkin jos on ujo ja arka tai on seurakunnan ulkopuolinen vierailija. Tosin tätä ei ole pakko tehdä, mutta mitäs teet, kun kaveri vieressä hokee rauhaa ja on taputtamassa olkapäälle.

Lue lisää

Kyllähän luterilaisessakin kirkossa toivotetaan rauhaa kättelemällä kesken messun. Onhan se hieman kiusallinen tilanne joidenkin mielestä. Aika uusi juttu se kai on luterilaisille?

koeta pysyä totuudes kirjoitti:

Ainoastaan helluntailaisten tilaisuuksissa, jos joku käyttäytyy muusta laumasta poikkeavasti, hänet nolataan suoraan lavalta käsin, käskyttämällä hänet toimimaan muun lauman mukana, kuten nostamaan kädet rukouksen aikana ilmaan.

Lue lisää

Helluntailainen yrittää valehdella.
En KOSKAAN kirjoita mitään vastoin totuutta.

Aikoinaan, kun vielä olin helluntailainen (ja tästä on lähes 30 vuotta aikaa), koin tämän käskyttämisen ja kontrollin. Olin helluntaikokouksessa jossa saarnaaja pilkkasi yleisöä, muka hauskalla: "nouskaa seisomaan, istukaa, nouskaa seisomaan , istukaa, nostakaa kätenne ylös, istukaa." Nauroi niin, että räkä tirskui.

Itse nousin seisomaan ensimmäisestä pyynnöstä, sekä istuuduin toisesta kehoituksesta. Tämän pitemmälle en mennyt. Vieressä istuva helluntailainen sanoi: "aina sinun pitää olla erilainen!" Totta tosiaan! Olin erilainen, olin vapaa! En helluntailaisten herjaajien orja. Tapahtui paljon muitakin asioita, joiden jälkeen jo vuosi tämän temppuilun jälkeen erosin saa'tanallisesta helluntailahkosta ja tulin kristityksi.

Samoin käskytettynä en ole koskaan nostanut käsiäni ilmaan. Tällöin saarnaaja Hgin Saalemin lavalla tuijotti minua ja sanoi: "huomaan täällä joitakin, jotka eivät rohkene (katinkontit!) nostaa käsiään ilmaan. Nosta vain rohkeasti kätesi ylös...!" En nostanut. Saarnaaja osoitti minua sormella takapenkkiin asti ja sanoi: "ole hyvä ja nosta kätesi ylös Jeesuksen kunniaksi!" En nostanut, vaan tuijotin käskyttäjää.

Eli ed kirjoittaja "koeta pysyä totuudessa" on helluntailainen, Per'keleen oma ja yrittää syyllistää kristittyjä uskovia, jotka eivät alistu heidän saa'tanallisen, okkultistisen lahkonsa ja saatanankirkkonsa nujerrettaviksi.

Jeesus On Tie, Totuus ja Elämä.

Helluntailaisuus on Hel'vetin lahko, Saa'tanan kirkko.
Nauravien talousrikollisten huijaripulju.

MOT.
.

Rauhantoivotus kirjoitti:

Kyllähän luterilaisessakin kirkossa toivotetaan rauhaa kättelemällä kesken messun. Onhan se hieman kiusallinen tilanne joidenkin mielestä. Aika uusi juttu se kai on luterilaisille?

Lue lisää

Tällainen toiminta on erittäin sopimatonta. Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuden. Jo laki suojaa tämän. Helluntailaiset seksuaalirikolliset aloittivat tämän tavan, uskonnon varjolla, mutta joka käskytettynä ja kosketukseen kieltäytyvien nolaamisen uhalla, on suoraan Suomen lain vastaista.

Kaikki kehoitukset "ottaa vieruskaveria kädestä" ovat lainvastaisia ja pyrkivät ainoastaan murtamaan seurakuntalaisten fyysisen koskemattomuuden muurin.

Tästä on kysymys. Älä anna kenenkään koskea itseesi, ilman mahd. omaa lupaasi! Muutoin, Suomen lain mukaan, kyseessä on pahoinpitely!

kristitty. kirjoitti:

Luterilaiseen uskoon kuuluu oppi kasteen armoliitosta.

Jos menee luterilaisen kristityn hautajaisiin, on se vaan kestettävä, niin vaikeaa kuin se hellareille onkin, suvaita muiden uskoa.

Entäs sitten ortodoksin hautajaiset? Ja kaikki 50 panihidaa hänen muistokseen?

Siellä sitä poltetaan kynttilöitä, heilutetaan suitsutusta, lausutaan hospotia!
.

Lue lisää

Äitimmekin esim oftodoksiUutt ja,jos et ymmärrä edes alkeita.

Enemmän ne teidän papit märisevät ja valittavat kuin meidän saarnaajat.

Tämä on tosi kirjoitti:

Enemmän ne teidän papit märisevät ja valittavat kuin meidän saarnaajat.

Ketkä ovat "teidän papit"?

Hautajaisten yhteydessä, muistotilaisuudessa, on sattunut tapauksia, että helluntailainen omainen tai muu henkilö on alkanut evankelioida luterilaista saattoväkeä luterilaisissa hautajaisissa omalla tavallaan ja on saattanut kyseenalaistaa luterilaisen papin puhetta. Joissakin paikoissa on jopa ollut alkaa väittely uskonasioista juuri tuon evankelioinnin takia.

mazdels kirjoitti:

Hautajaisten yhteydessä, muistotilaisuudessa, on sattunut tapauksia, että helluntailainen omainen tai muu henkilö on alkanut evankelioida luterilaista saattoväkeä luterilaisissa hautajaisissa omalla tavallaan ja on saattanut kyseenalaistaa luterilaisen papin puhetta. Joissakin paikoissa on jopa ollut alkaa väittely uskonasioista juuri tuon evankelioinnin takia.

Lue lisää

"Hautajaisten yhteydessä, muistotilaisuudessa, on sattunut tapauksia..."

Minusta vaikuttaa siltä, että helluntailaiset kuitenkin yleensä malttavat odottaa luterilaisten pappien ja kanttorien haukkumista kotiin saakka. Sieltä saatetaan toki lähetellä vihaisia sähköposteja seurakuntaan, kun pappi on puheessaan ollut "liian" luterilainen tai siunaustilaisuuden virret olivat vääränlaiset (vaikka ne on yhdessä lähiomaisten kanssa valittu).

Olin aikoinaan seitsemän vuotta kanttorin pestissä ja koko aikana muistan vain kaksi kertaa käyneen niin, että helluntailaiset olisivat jo muistotilaisuudessa alkaneet käyttäytyä epäasiallisesti. Tai onko sekään epäasiallista käytöstä? He ovat toki itsensä mielestä hyvällä asialla, pelastamassa eksytettyjä.

Papit saavat toki enemmän ikävää palautetta näistä asioista. He kun ovat niitä eksyttäjistä suurimpia, kun kerran kastavat vauvoja yms. Selvää on kuitenkin se, että kyllä helluntailaisilla voi olla ongelmia siunaustilaisuuksien kanssa. Aloitus ei siis ole aivan tuulesta temmattu.

mazdels kirjoitti:

Hautajaisten yhteydessä, muistotilaisuudessa, on sattunut tapauksia, että helluntailainen omainen tai muu henkilö on alkanut evankelioida luterilaista saattoväkeä luterilaisissa hautajaisissa omalla tavallaan ja on saattanut kyseenalaistaa luterilaisen papin puhetta. Joissakin paikoissa on jopa ollut alkaa väittely uskonasioista juuri tuon evankelioinnin takia.

Lue lisää

Olen ottanut huomioon tämän mahdollisuuden, ajatellesani lähiomaisteni hautaansaattamista. Aion tehdä selväksi mahd. helluntaipastorille, että häneltä odotetaan ainoastaan hautaansiunausta, ei saarnaa, eikä helluntaiopin julistusta. Kiellän sen ehdottomasti. Sukulaisten surua ei käytetä hyväksi, yrittämällä hautajaisten varjolla ryhtyä heidän käännytystyöhönsä, uusien maksavien jäsenten hankkimiseksi helluntailahkolle.

On tässä asiaakin kirjoitti:

"Hautajaisten yhteydessä, muistotilaisuudessa, on sattunut tapauksia..."

Minusta vaikuttaa siltä, että helluntailaiset kuitenkin yleensä malttavat odottaa luterilaisten pappien ja kanttorien haukkumista kotiin saakka. Sieltä saatetaan toki lähetellä vihaisia sähköposteja seurakuntaan, kun pappi on puheessaan ollut "liian" luterilainen tai siunaustilaisuuden virret olivat vääränlaiset (vaikka ne on yhdessä lähiomaisten kanssa valittu).

Olin aikoinaan seitsemän vuotta kanttorin pestissä ja koko aikana muistan vain kaksi kertaa käyneen niin, että helluntailaiset olisivat jo muistotilaisuudessa alkaneet käyttäytyä epäasiallisesti. Tai onko sekään epäasiallista käytöstä? He ovat toki itsensä mielestä hyvällä asialla, pelastamassa eksytettyjä.

Papit saavat toki enemmän ikävää palautetta näistä asioista. He kun ovat niitä eksyttäjistä suurimpia, kun kerran kastavat vauvoja yms. Selvää on kuitenkin se, että kyllä helluntailaisilla voi olla ongelmia siunaustilaisuuksien kanssa. Aloitus ei siis ole aivan tuulesta temmattu.

Lue lisää

Hautajaisethan ovat vainajan muistotilaisuus, johon lähimmät omaiset ja ystävät kutsutaan. On selvää, että vainajan oma uskonto otetaan huomioon, mutta ainoastaan sopivassa määrin, kuten siunatessa ja mahd. muistopuheessa.

Tilaisuuteen osallistuu erilaiset uskonnolliset taustat omaavia henkilöitä ja jokaisen omaa vakaumusta, sekä tilaisuuden arvokkuutta on myöskin kunnioitettava siten, ettei mitään uskonnollista käännytystyötä aleta siellä harjoittaa.

Etusijalla ovat vainajan lähiomaiset, perhesuhteineen, ikäjärjestyksessä:

- Ensin puoliso, sitten lapset vanhimmasta nuorimpaan, omine perheineen, samassa järjestyksessä..
- Sitten vainajan oma lapsuuden perhe, samoin ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan, tai näiden lapset, muistaen vanhempiensa ikäjärjestyksen, kuten vanhimman veljen vanhin lapsi, jne.

- Tämän jälkeen mahd. työtoverit, ystävät ja naapurit, myös oman uskonnon ystävät, kukanlasku- ja muistopuheen pidossa samoin järjestyksessä lähimmistä, vähemmän läheisiin. Jokainen kukan tuoja, tai muistopuheen pitäjä arvioi ystävien ja tuttujen kohdalla oman läheisyytensä eikä sopimattomasti mene, eli kiilaa lähimpien edelle.

Vainajan lähiomaiset ovat järjestäneet tilaisuuden, jota usein johtaa perheen miespuolinen "pää", joko perheen isä, eli vainajan puoliso, tai heidän vanhin poikansa, myös tyttärensä. Vainajan perhettä kunnioitetaan, heille osoitetaan kunnioitusta, mm. muistopuheen ja kukanlaskun jälkeen kumarretaan heille ja mennään paikalleen (istumaan).

Kahvitilaisuutta johtaa vainajan oma perhe ja luo sen ilmapiirin tilaisuudelle kuin itse haluaa, pyrkien samalla kunnioittamaan eri uskoisia hautajaisvieraita.

Papin, tai siunaajan asema on olla hautajaisvieras. Hän toimittaa oman osuutensa ja istuu vainajan perheen kahvipöydässä, mutta ei tuo itseään esiin ohi omaisten. Hänellä ei ole, eikä saa olla minkäänlaista hautajaisten johtamisen asemaa, ohi vainajan läheisten, eikä hän saa "julistaa". Siunatessaan vainajaa, hän toimii sopivaisuuden mukaan, kertoen ehkä vainajan uskosta, tai kirkon opin, mutta hän ei kohdista minkäänlaista saarnaa hautajaisvieraita kohtaan.

Hautajaisvieraat voivat kertoa ystävyydestään vainajaa kohtaan, esim. seurakunnassaan, mutta tässäkään kohdin ei hautajaisvieraille aleta "julistaa evankeliumia", vaan jokaisen vakaumusta kunnioitetaan, eikä seurakuntalaisiakaan olla kutsuttu tilaisuuteen muussa kuin vieraiden ominaisuudessa.

Puheenvuoroja ei jaeta, vaan jokainen järjestyksessä, jälleen oman asemansa ymmärtäen ja sen mukaan, perheen vanhimmista, läheisiin ja sitten muihin ystäviin, nousee vapaasti seisomaan ja pitää parin minuutin muistopuheen, muistaen, että vieraita saattaa olla useita kymmeniä ja ehkä muillakin olisi halu sanoa jotakin. Isoäitini hautajaisissa muuan helluntailainen, jota perheemme ja sukumme ei edes tuntenut, piti 40 minuutin puheen (katsoin kellosta), niin että omaiset eivät enää ajan loppumisen vuoksi saaneet suunvuoroa, vaan joutuivat ajallaan lähtemään kotipaikkakunnilleen. Vaikka tätä ihmistä yritettiin katsoa kohteliaan vetoavasti, hän ei ymmärtänyt lakata kertomasta hauskoja juttujaan, ajattelemattomuudellaan loukaten läheisten asemaa. Mm. isoäitini kummitytär oli jälkeenpäin syvästi loukkaantunut, kun hän ei saanut sanoa mitään tätinsä muistolle.

Meillä helluntailaisessa kodissa oli tapana käydä luterilaisissa hautajaisissa. Tosin isäni jättäytyi usein jopa lähiomaisen hautajaisista pois jonkun tekosyyn nojalla, koska oli loukannut aikoinaan sanoillaan vainajaa (siis kun tämä oli elossa) ja koska ei pitänyt tätä "oikealla tavalla uskossa olevana".

Lapsena ollessani hautajaiset olivat meille lapsille juhlaa, koska saimme silloin täytekakkua ja muita herkkuja, joita muuten ei kotonamme ollut. Vasta sitten, kun kaksi hyvin läheistä ihmistä ja sukulaista lähti rajan toiselle puolelle, eivät enää täytekakut sun muut maistuneet.

mazdels kirjoitti:

Meillä helluntailaisessa kodissa oli tapana käydä luterilaisissa hautajaisissa. Tosin isäni jättäytyi usein jopa lähiomaisen hautajaisista pois jonkun tekosyyn nojalla, koska oli loukannut aikoinaan sanoillaan vainajaa (siis kun tämä oli elossa) ja koska ei pitänyt tätä "oikealla tavalla uskossa olevana".

Lapsena ollessani hautajaiset olivat meille lapsille juhlaa, koska saimme silloin täytekakkua ja muita herkkuja, joita muuten ei kotonamme ollut. Vasta sitten, kun kaksi hyvin läheistä ihmistä ja sukulaista lähti rajan toiselle puolelle, eivät enää täytekakut sun muut maistuneet.

Lue lisää

Toivottavasti vanhempasi ovat jo siirtyneet rajan toiselle puolen, ettei heidän tarvitse nähdä häpeäksi ollutta poikaansa. Ymmärtää kyllä sen, että heidän on ollut pakkokin rangaista tuollaista lasta. Toivottavasti sisaristasi on tullut jotakin.

mazdels kirjoitti:

Meillä helluntailaisessa kodissa oli tapana käydä luterilaisissa hautajaisissa. Tosin isäni jättäytyi usein jopa lähiomaisen hautajaisista pois jonkun tekosyyn nojalla, koska oli loukannut aikoinaan sanoillaan vainajaa (siis kun tämä oli elossa) ja koska ei pitänyt tätä "oikealla tavalla uskossa olevana".

Lapsena ollessani hautajaiset olivat meille lapsille juhlaa, koska saimme silloin täytekakkua ja muita herkkuja, joita muuten ei kotonamme ollut. Vasta sitten, kun kaksi hyvin läheistä ihmistä ja sukulaista lähti rajan toiselle puolelle, eivät enää täytekakut sun muut maistuneet.

Lue lisää

"Lapsena ollessani hautajaiset olivat meille lapsille juhlaa, koska saimme silloin täytekakkua ja muita herkkuja"...

Tositapaus:

"Vieraat ovat hyvät ja tulevat ottamaan kakkua ja pullaa. Ne on vainajan ittesä leipomia."

On se kummallinen jänkkääjä.

Kerroin tuossa ylempänä oman kokemukseni hautajaisista. Ei se mitään "jyrsimistä" ollut, vaan koettua elämää.

Aikasempi viestini koski sitä valitettavaa tosiasiaa, että helluntailaiset ovat todellakin evankelioineet hautajaistilaisuuksia ja arvostelleet luterilaista kastetoimitusta. Sekin on osa helluntailaisten toimintaa.

On hyvä asia, että eri seurakuntien työntekijät kokoontuvat säännöllisesti ja keskustelevat hengellisistä asioista ja rukoilevat yhdessä. Näin kaikki saavat tietoa, miten missäkin seurakunnassa työ etenee ja millä alueella olisi yhteistyömahdollisuuksia.

Omalla asuinpaikkakunnallani tapaavat säännöllisesti luterilaisen-, ortodoksisen-, helluntai- ja vapaaseurakunnan työntekijät toisiaan ainakin kerran kuukaudessa. Samoin toimitaan synnyinpaikkakunnallani ja monella muulla paikkakunnalla.

Kuulen Tähkäpäältä nyt ensimmäisen kerran, että seurakuntien työntekijät pitävät yhdessä rukouskokouksen. Sellaisia ei täällä pidetä, enkä ole kuullut, että muuallakaan. Paremminkin voisi puhua keskustelu- ja rukoushetkestä, mutta ei missään nimessä rukouskokouksista. Tämän tiedon sain paikalliselta helluntaipastorilta ja synnyinpaikkakuntani vanhimmiston jäseneltä, jotka osallistuvat tilaisuuksiin.

mazdels kirjoitti:

On hyvä asia, että eri seurakuntien työntekijät kokoontuvat säännöllisesti ja keskustelevat hengellisistä asioista ja rukoilevat yhdessä. Näin kaikki saavat tietoa, miten missäkin seurakunnassa työ etenee ja millä alueella olisi yhteistyömahdollisuuksia.

Omalla asuinpaikkakunnallani tapaavat säännöllisesti luterilaisen-, ortodoksisen-, helluntai- ja vapaaseurakunnan työntekijät toisiaan ainakin kerran kuukaudessa. Samoin toimitaan synnyinpaikkakunnallani ja monella muulla paikkakunnalla.

Kuulen Tähkäpäältä nyt ensimmäisen kerran, että seurakuntien työntekijät pitävät yhdessä rukouskokouksen. Sellaisia ei täällä pidetä, enkä ole kuullut, että muuallakaan. Paremminkin voisi puhua keskustelu- ja rukoushetkestä, mutta ei missään nimessä rukouskokouksista. Tämän tiedon sain paikalliselta helluntaipastorilta ja synnyinpaikkakuntani vanhimmiston jäseneltä, jotka osallistuvat tilaisuuksiin.

Lue lisää

Niin, mistä se kertoo, nimittäin se - että et tiedä.

Ylpeydestä, katkeruudesta, vihasta - vai kaikista näistä.

Kovasti olet kuitenkin kaikesta tietävinäsi, eikö niin.

Tähkäpään tavoin omalla paikkakunnallani pidetään myös säännöllisiä kontakteja yllä. Eri tunnustuskuntien edustajat rukoilevat ja keskustelevat.

Samoin myös seurakuntalaiset kokoontuvat, tunnustuskunnista riippumatta, Jeesuksen ristin juurelle erilaisissa tilaisuuksissa.

Isoholmi kirjoitti:

Niin, mistä se kertoo, nimittäin se - että et tiedä.

Ylpeydestä, katkeruudesta, vihasta - vai kaikista näistä.

Kovasti olet kuitenkin kaikesta tietävinäsi, eikö niin.

Tähkäpään tavoin omalla paikkakunnallani pidetään myös säännöllisiä kontakteja yllä. Eri tunnustuskuntien edustajat rukoilevat ja keskustelevat.

Samoin myös seurakuntalaiset kokoontuvat, tunnustuskunnista riippumatta, Jeesuksen ristin juurelle erilaisissa tilaisuuksissa.

Lue lisää

Kuten kirjoitinkin, omalla paikkakunnallani on säännölliset kontaktit eri seurakuntien välillä, kuten Tähkäpääkin kertoi ja olen hänen kanssaan samaa mieltä, että näin on hyvä olla.. Erotuksena ainoastaan se, että seurakuntien työntekijöiden tapaamiset eivät ole missään tietojeni rukouskokouksia.

Olen kuullut helluntaiveljiltä, joista toinen on eräs Helluntaiherätyksen neuvoa-antavista veljistä, että näissä tapaamisissa keskustellaan maallisista ja hengellisistä asioista ja myös rukoillaan yhdessä maltillisesti. Siis ei niin, että helluntailainen puhuu kielillä ja korottaa ääntään, eikä ortodoksipappi rukoile ortodoksinuotilla.

Rukouskokous helluntaiseurakunnassa oli aikaisemmin sellainen, jossa pääpaino oli todellakin rukouksella, johon liittyi kovaäänistä kielilläpuhumista ja monesti silloin oltiin myös polvirukouksessa, ainakin kotikokouksissa. Onko tältä osin helluntaiseurakunnan rukouskokoukset muuttuneet, mikäli niitä yleensä enää järjestetäänkään laajemmin? Omalla paikkakunnallani näitä ei enää ole, tai ainakaan niistä ei ilmoiteta.

Tuo aikaisempi kommenttini käsitteli siis seurakuntien työntekijöiden yhteisiä tapaamisia. Yhteiskristilliset tapahtumat seurakuntalaisille on sitten toinen asia.