Muhammad, 13 v

On taas höpöttäjät linjoilla, joten uusinta tarpeen asiaan.

ISRAELILAISESSA SAIRAALASSA ON potilaita Gazasta. Muhammad on yksi tällainen. Hän on kolmetoista vuotta.

Hän ja hänen perhekuntansa ovat muslimeja.

He rukoilevat Allahia Israelin puolesta.

Rukoilevat voittoa Israelille ja tappiota Hamasille.

Heidän kaltaisiansa muslimeja on enemmän kuin kuvittelemme.

Hamas vaati Muhammadia tunneliyksikköihin. Nuorukainen on hoikka ja ketterä ja hän puhuu auttavasti hepreaa. Hamasilla oli käyttöä hänen kaltaiselleen.

Muhammad kieltäytyi.

Hän ei paljastanut syytä. Ei kertonut, että oli kolme vuotta aikaisemmin saanut käydä Israelin puolella lääkärin hoidossa. Ei kertonut juutalaisten lääkärien järjestäneen hänelle pitkän hoito- ja kuntoutusvaiheen Australiassa, jossa pojan tilaan voitiin vaikuttaa ratkaisevasti ja paremmin kuin Israelissa. Hoidon jälkeen Muhammad palasi Gazaan.

Muhammad ei kertonut kiduttajillensa mitään tästä.
Eikä Muhammad kertonut, että hänen terveyden tilansa oli pahentunut, ja hän tarvitsisi hoitoa israelilaisessa sairaalassa.

Hamasin sankarit pahoinpitelivät nuorukaista. Muhammad pysyi päätöksissään. Vihdoin kidutus keskeytettiin. Vammojensa tähden vaivoin liikkuva poika sai poistua maanalaisesta bunkkeritilasta.

Vanhemmat ja Muhammad päättivät paeta Gazasta.

He tiesivät minkälaisille vaaroille altistuvat. Kukaan ei saa paeta Gazasta – ei edes rakennuksista, joihin Israel on iskemässä ja josta on tullut eri muodoissa ennakkovaroituksia.

Hamasin korkeat johtajat elävät yötä päivää tarkoin salatuissa maan alaisissa bunkkereissaan ja jakavat turvapaikoistansa käskyjä kansalle kuolla urheasti.

Muhammadin vanhemmat salakuljettivat poikansa rajalle. Israelin puolustusvoimien avustamana tapahtui varsinainen rajan ylitys.

Muhammad on nyt sairaalassa, jossa on useita toisia potilaita Gazasta. Hänen vanhempansa saavat asua sairaalan lähettyvillä.

Kun hoito on ohitse ja Muhammad jättää sairaalan, mihin hän ja hänen vanhempansa lähtevät? Mihin he joutuvat?

He eivät voi palata Gazaan.

Muhammadin sisarukset ovat edelleen Gazassa isovanhempien hoidossa.

Koko suku on Hamasia vastaan.

Mielenilmaisu – puhumattakaan yrityksestä paeta Israeliin – merkitsee kuolemaa.

Hamas ei tee erotusta lasten ja aikuisten välillä. Hamasin mielestä arabilla, joka ei ole hamaslainen, ei ole oikeutta edes elää.

Muhammad kertoo samanikäisestä ystävästänsä, jonka koko perhe joutui Hamasin epäsuosioon. Hamasin terroristi otti perheen kuopuksen, muutaman kuukauden ikäisen tyttölapsen, piti lasta jaloista ja murskasi lapsen kallon talon seinään.

Kukaan ei ole turvassa Gazassa, joka ei ole Hamasin puolella.

Muhammad vihaa Hamasia. Toki hän ei iloitse kuoleman kulkiessa Gazassa. Hän ei vain voi vihata Israelia. Hän ja hänen perheensä tietävät tosiasiat. Raketeista. Tunneleista. Itsemurhaiskuista. Joka hetkisestä vihapropagoinnista, kun Israelia vaaditaan hävitettäväksi maan päältä.

Muhammad syyttää kaikesta tuskasta ja ahdingosta ja ihmisten kuolemisesta Hamasia.

Gazassa pommisuojia ei rakenneta asukkaita varten. Pommisuojat ovat pelkästään Hamasin terroristeja varten.

Tavalliset ihmiset voivat etsiä tiensä vain kaduille, toreille, rauniomassojen varjoihin tai Hamasin hallitsemiin rakennuksiin. Ihmiskilviksi, rakennuksissa säilytettäville aseille ja räjähteille.

Muhammad puhuu sairaalassa Israelissa:

”Vapauttakaa ihmiset Hamasista. Lopettakaa Hamasin hirmuinen valta Gazassa. Tahtoisin kotiin perheeni ja ystävieni luokse. Tahtoisin elää rauhassa. Tahtoisin kulkea kaduilla ja leikkiä kavereitteni kanssa ketään tai mitään pelkäämättä. Ajakaa Hamas pois!”

Ulkomaailman mahtavat eivät kuuntele tällaisia ääniä Gazasta.
Patmos.fi